Kaukon?kij?, by Jonas Lie

The Project Gutenberg EBook of Kaukon?kij?, by Jonas Lie This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kaukon?kij? eli kuvauksia Ruijasta
Author: Jonas Lie
Release Date: May 3, 2005 [EBook #15765]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAUKON?KIJ? ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders.

KAUKON?KIJ? ELI KUVAUKSIA RUIJASTA
Jonas Lie
Suomentanut Tekla Lamp¨Śn
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1914.

JONAS LIE
on suurimpia pohjoismaisia kirjailijoita. Rinnan Ibsenin ja Bj?rnsonin kanssa h?n on ollut luomassa norjalaisen kirjallisuuden suuren loistoajan, ja rinnan heid?n kanssaan h?n edustaa vuosisatansa parasta realismia, sen syv?? totuudenrakkautta, sen suurta el?m?ntuntemusta ja sen erinomaista taitoa kuvailla luontoa ja todellista el?m??.
Ja kuitenkin n?m? kolme runoilijaa olivat nuoruudessaan k?yneet romantiikan koulua; he olivat syventyneet is?nmaansa h?m?r??n mutta suuripiirteiseen muinaismaailmaan ja sen tarumaisten muistojen perustalle rakentaneet unelmansa kansansa uudesta suuruudenajasta. Mutta Ibsenin ja Bj?rnsonin tarmokkaat luonteet selviytyiv?t pian n?ist? ep?m??r?isist? unelmista, oivaltaen todellisuuden vaatimuksia. Ennen pitk?? he ryhtyiv?t, kumpikin omalla tavallaan, her?tt?m??n kansaa todelliseen ty?h?n ja toimintaan ja selvittelem??n sille -- ja samalla koko maailmalle -- ajan polttavia kysymyksi?. Mutta paljoa kauemmin harhaili kolmas heist?, Lie, romantiikan h?m?r?ss?, etsien selvyytt? sek? oman itsens? ett? ymp?r?iv?n maailman suhteen.
Jonas Lie eli n?et koko nuoruutensa ajan, kuten h?n itse sanoo, lumottuna pohjoisen kotiseutunsa her?tt?miin salaper?isiin, ristiriitaisiin mielikuvituksiin. Kasvaneena Pohjois-Norjassa, h?n oli tuomarin poika Tromssasta -- miss? mahtava tunturiluonto samalla hurmaa ja ahdistaa, vieh?tt?? ja peloittaa, miss? kaikki on tarumaisen suurta ja salaper?isen h?m?r??, muodostui h?nen mielens? ??rett?m?n herk?ksi, vaikutuksille alttiiksi ja mielikuvituksiin taipuvaksi. Toiselta puolen taas kansan ankara el?m? noilla pohjan rannikoilla, vaaralliset talviset kalastukset, rohkeutta ja taitoa kysyv?t purjehdukset ja kaupank?ynnin monenlaiset vaikeudet her?ttiv?t h?ness? kovakouraisen todellisuuden ihailua ja aineellisen ty?n kunnioitusta, samalla kun tuo mahtava, oikullinen meri houkutteli nuorukaisen mielt? seikkailuihin ja uhkarohkeisiin yrityksiin. Kaiken t?m?n lis?ksi oli h?nen suoniinsa ?idin puolelta eksynyt muutamia pisaroita taikauskoista lappalaisverta -- eip? siis ihme, ett? h?n el?? l?hes nelj?nkymmenenik?iseksi, ennenkuin h?n ihmisen? ja kirjailijana on t?ysin selvill? itsest??n ja todellisen el?m?n asettamista vaatimuksista.
H?nen ensim?inen kertomuksensa, ?Den Fremsynte?, Kaukon?kij?, on ik??nkuin t?m?n mielikuvituksen maailmassa eletyn nuoruudenajan tunnustus. Se on osaksi h?nen oman sielunsa tarina, osaksi sen kansan, jonka keskuudessa h?n vietti nuoruutensa. Ja samalla se on mit? kaunein kuvaus siit? omituisesta luonnosta, jonka helmassa h?n oli kasvanut ja kehittynyt ja johon h?n l?pi koko el?m?ns? oli syv?sti kiintynyt. Salaper?isest? romanttisesta hengest??n huolimatta se kuvaa Norjan kansaa ja luontoa sek? senaikuisia oloja ja elintapoja paljoa todellisemmin, kuin muut sen ajan hienonrunolliset talonpoikaiskertomukset.
T?m?n rinnalla kuvaa Lie mit? hienoimmalla ymm?rt?myksell? ihmissyd?nt? nuorine her??vine tunteineen, aavistuksineen, uskoineen ja ep?toivoineen. H?n osoittautuu jo n?iss? ensim?isiss? kuvauksissaan siksi verrattomaksi ihmisel?m?n ja ihmissielun tuntijaksi, joka sittemmin niin monessa kertomuksessa on k?sitellyt mit? erilaisimpia ihmisluonteita ja el?m?nkohtaloita, ei ainoastaan erinomaisella taidollaan kuvaillen niit? meille, vaan tutkien ja valaisten niiden salaisia syvyyksi?. H?nell? on omituinen kyky ik??nkuin salaa hiipi? ihmisen syd?meen, valaista sit? jonkinlaisella kaukon?kij?n taikavalolla ja l?yt?? sielt? sek? pahan peikot ett? my?skin hyv?n haltijat. Sill? h?n uskoo el?m??n ja ihmisiin ja h?n tiet??, ett? he kykenev?t voittamaan sielunsa pime?t vallat, jos vain p??sev?t niist? selville.
T?m? syv??n ymm?rt?mykseen perustuva usko antaa Jonas Lien kertomuksille, verrattuina realismiin tuotteisiin yleens?, sen terveen, vapauttavan voiman, joka synkist? kuvauksista huolimatta niin virkist?v?sti vaikuttaa lukijaan. Se on voima, joka, erilaisista el?m?ss? ja kirjallisuudessa kulkevista virtauksista riippumatta, aina on pysyv? raikkaana ja vastustamattomana ihmismielen kohottajana.
Suomentaja.

ENSIM?INEN OSA.

JOHDANTO.
Tunnen useita ihmisi?, joilla on ollut sama halu, mik? toisinaan valtaa minutkin, valita juuri rajus?? k?velyilmakseen. N?m? ovat etup??ss? sellaisia, jotka vietetty??n lapsuutensa maalla ulkoilmassa, ovat joutuneet ty?alalle, joka vaatii yhdess? kohden istumista, ja joille huone toisinaan k?y liian ahtaaksi ja ahdistavaksi -- tai ovat he my?skin runoilijoita. Heid?n ajatuksensa ja mielikuvituksensa pyrkiv?t, enemm?n tai v?hemm?n heid?n tiet?m?tt??n, alituisesti kaihoten pois sis?ilmasta ja kaupungin kasarmiel?m?st?.
Kun sitte jonakin p?iv?n? maalaisel?m? saapuu kaupunkiin oikean rajumyrskyn muodossa, joka riuhtaisee irti kattotiilet, v?h?n v?li? lenn?tt?en jonkun niist? j?lkeesi, joka muuttaa kadut virroiksi ja nurkkaukset v?ijym?paikoiksi, miss? vihuri hy?kk?? sateenvarjosi kimppuun ja, enemm?n tai v?hemm?n pitk?n ja onnistuneen kamppailun j?lkeen, k??ntelee ja v??ntelee sit?, kunnes vihdoin k?teesi j?? vain kehil? ja varsi -- silloin sattuu joskus, ett? hiljainen, arvokas liike- tai virkamies sen sijaan ett? h?n, koko p?iv?n ty?ss??n aherrettuaan, iltap?iv?ll? tapansa mukaan istuisi omassa kodikkaassa huoneessaan, vaimolleen sanookin t?ytyv?ns?, ik?v? kyll?, l?hte? hetkeksi kaupungille. Tietystikin ne ovat asiat, jotka vaativat h?net l?htem??n. Sill? eih?n toki vakavan, arvokkaan miehen, joka ehk? on pormestari ja kaupungin is?, sovi edes itselleenk??n tunnustaa olevansa niin lapsellinen, ett? h?n l?htisi rajuilmaan haaveilemaan ja taivaltaisi alas laivasillalle n?hd?kseen, miten kuohut huuhtelevat laituria ja laivat satamassa leikkiv?t haaksirikkoa. Tietysti h?nell? siell? pit?? olla jotakin toimitettavaa, ellei muuta niin yleens? noin vain pit?? silm?ll?, ettei ?quid deprimenti capiat respublica?, toisin sanoen, ettei vain kaupunki, jonka menestyst? h?nen tavalla tai toisella on valvottava, myrskyss? tuhoutuisi.
Asia on n?et se, ett? kaduilla on kapina -- ei kuitenkaan valtiollinen, jumala varjelkoon h?nt? ottamasta osaa sellaiseen -- mutta tuollainen, joka nyt kerta kaikkiaan h?nt? houkuttelee siksi, ett? se her?tt?? h?ness? eloon kaikki vanhat muistot ja jota n?kem??n h?n, h?pe? kyll?, aina kiertoteitse hankkiutuu, vaikka sekin kapina tavallaan uhmaa kaikkia poliisim??r?yksi?, s?rkee ikkunoita, sammuttaa lyhtyj?, repii katoilta tiilej?, rikkoo laitureita ja kiinnitysvehkeit? ja ajaa vartijat ja poliisit pesiins?.
Se on luonnon mahtava sotahuuto keskell? sivistynytt? kaupunkia, luonnon her?tyshuuto kaikille h?nen lapsuudenmuistoilleen, h?nen mielikuvituksilleen ja luonnonvaistoilleen, ja h?n tottelee sit? kuin vanha torvenpuhaltajan hevonen, joka kuulee nuoruudestaan tutun torvent?r?hdyksen ja ?kki? loikkaa aitauksen yli.
Kun h?n on pari tuntia k?vellyt ulkona myrskyss?, on poltto h?nen veress??n asettunut, ja kotiin palaa taasen tyyni, arvokas mies, joka varovasti asettaa kepin ja kalossit tavalliselle paikalleen eteiseen ja jota vaimo s??lien tervehtii kertoen olleensa h?nen t?htens? levoton ja auttaen m?r?t vaatteet h?nen ylt??n. Itse h?n sin? iltana, ihmeellist? kyll?, vastuksista huolimatta on erinomaisella tuulella, ja h?nell? on tuosta myrskyst? niin kovin paljon kerrottavaa, tietysti kaikki siin? valossa, kuin pelk?isi h?n vaaran tai tulipalon sin? iltana uhkaavan kaupunkia.
Juuri t?llaisessa myrskyss? min?, jolla l??k?rin? sek? itseeni ett? muihin n?hden on riitt?v?? aihetta liikuskella ulkona kaupungilla kaikkina vuorokauden aikoina -- kerran er??n? sateisena, sumuisena ja myrskyisen? lokakuun iltap?iv?n? kuljeskelin Kristiaanian katuja ja annoin sateen vapaasti piest? kasvojani, samalla kun oivallisella sadetakillani suojelin koko muun ruumiini.
Ilta oli sill?v?lin pimennyt, ja sytytetyt kaasulyhdyt loimahtelivat tuulenpuuskien k?siss?, muistuttaen ulkorannikon vilkkumajakoita sumuisena iltana. Lukitsematon portti heilahteli edestakaisin, kiinnilent?ess??n paukahdellen kuin h?t?laukaukset. T?m?n johdosta p??ttelin, ett? meid?n hermostuneena aikanamme sittekin mahtoi olla ihmetelt?v?n suuri joukko ihmisi?, joilla ei ole hermoja; sill? t?llaiset paukahdukset jyr?ht?v?t l?pi koko talon aina ullakolle asti, alhaalta yl?s uudestaan ja taas uudestaan, tuuli t?ytt?? k?yt?v?t ja ovet lent?v?t sel?lleen; kaikki k?rsiv?t t?st?, mutta kukaan ei viitsi l?hte? sulkemaan pahan alkua. Portinvartija on kaupungilla, ja niin kauan saa rauhakin olla talosta poissa.
Juuri tuollainen lukitsematon, alituiseen paukahteleva portti antoi minulle aiheen t?h?n kertomukseeni.
Kulkiessani portin ohi kuulin nimitt?in ??nen, joka tuntui minusta hyvin tutulta, vanhan rakkaan ??nen -- vaikken alussa muistanut, miss? sen olin ennen kuullut -- k?rsim?tt?m?n? huutavan portinvartijaa. Tuo edestakaisin heilahteleva portti oli syyn? huutoon. Selv?sti mies oli ainoa hermostunut henkil? koko talossa; ainakaan ei portinvartija sit? ollut, sill? h?n ei n?ytt?nyt v?litt?v?n enemp?? portista kuin miehest?k??n, joka portista piti melua ja paraikaa turhaan koetteli siihen avainta, mik? ei ottanut sopiakseen.
Vihdoin portinvartija astui ulos maanalaisesta luolastaan, ja kuunnellessani pient? sanakiistaa, joka syntyi tuon v?hitellen leppyv?n, omaa ?rtyisyytt??n pel?styv?n ??nen ja nurisevan portinvartijan v?lill?, virisiv?t taasen eloon vanhat muistot ja min? tunsin entisen yst?v?ni ylioppilasajoilta, David Holstin, jonka kanssa olin el?nyt kolme nuoruuteni rikkainta vuotta.
?Jos sin? siell? olet, David, niin saat p??st?? minut sis??n ennenkuin suljet oven?, huusin h?nelle aivan kuin vanhaan hyv??n aikaan kaksikymment? vuotta sitte.
Portti avautui selkosel?lleen ja ulos astuvan synk?n miehen k?denpuristuksesta ymm?rsin, ettei h?nen ollut yht? kauan kuin minun tarvinnut harhailla muistojensa varastossa, vaan ett? h?n heti oli sielt? l?yt?nyt minun kuvani.
?Seuraa minua?, h?n vain lausui -- ja sitte min? h?nen johdollaan vaieten nousin pimeit? portaita yl?s kerroksen, toisen, kolmannen, ja sitte yh? korkeammalle pitkin viel?kin kapeampia portaita. Siell? h?n tarttui k?teeni ohjatakseen minua, mik? todella olikin tarpeellista, sill? mik?li saatoin p??tt?? me nyt kuljimme l?pi pime?n vinttikerroksen, jonne oli vedetty kuivatusnuoria -- h?n kehoittikin minua kulkemaan kumarassa.
Kulkiessani tein huomioitani.
H?nen k?tens? -- mieleeni johtui, ett? h?n ennen muinoin oli ollut sangen ylpe? k?sist??n -- oli kostea, ehk? mielenliikutuksesta, ja v?h?n v?li? h?n pys?htyi portaissa aivankuin heng?styneen?. Pime?t ullakkoportaat ilmaisivat minulle my?skin, ett? David-yst?v?ni, jota aikoinaan oli pidetty sangen lahjakkaana, sittek??n ei liene pitk?lle p??ssyt maallisen edistyksen tiell?.
H?n avasi oven ja pyysi minua ensiksi astumaan sis??n.
Pitkulaisella p?yd?ll? oli lamppu, jonka varjostin kokosi valon lampunjalan ymp?rille noin puolen metrin laajuudelle, niin ett? se voimakkaasti valaisi siin? olevia kirjoitusvehkeit? ja papereita, mutta ensi n?kem?lt? n?ytti j?tt?v?n p?yd?n ulkoreunat kokonaan pime??n. Sen takana n?ytti minusta musta hauta avautuvan, mink? kuitenkin silm?ni totuttua lampun kirkkaaseen valoon huomasin sohvaksi, jonka edess? seisoi jotenkin samanpituinen nelisnurkkainen maalattu ty?p?yt?.
Kun kaksi nuoruudenyst?v?? t?ll? tavoin tapaa toisensa, on heill?, ulkonaisesta tuttavallisuudesta huolimatta, kuitenkin jonkinlainen salainen kainous voitettavana; monivuotinen kerrostuma erilaisia kokemuksia on ik??nkuin muokattava syrj??n.
Hetkisen vaiettuamme meni yst?v?ni, kuin olisi h?n ?kki? tehnyt p??t?ksen, reippaasti p?yd?n luo ja nosti pois lampunvarjostimen, niin ett? koko huone tuli valaistuksi.
?Kuten n?et?, h?n virkkoi, ?el?n min? t??ll? aivan kuin entisin? aikoina, sen verran vain on eroitusta, ett? minulla nyt on kaksi ullakko-ikkunaa yhden asemesta, useampia hyllyj? kirjoja sek? hiukan paremmat kuukautiset tulot, jotka saan, kun minulla kansakouluopettajavirkani rinnalla on pieni ep?m??r?inen sanomalehtitoimi. Siin? onkin kaikki mit? min? tarvitsen. Vasta viime kev??n? muutin t?nne Bergenist? ja olen kyll? aikonut k?yd? sinua tervehtim?ss?, vaikken viel? ole tullut sit? tehneeksi. Kun olen tavannut sinut kadulla, on sinulla aina n?ytt?nyt olevan kiire sairaittesi luo. Mutta nyt kun olen saanut sinut t?nne ullakkokamariini, voimme jutella vanhoista ajoista ja min? saan kuulla miten sinun on k?ynyt. Riisu p??llysvaatteesi, min? sill? aikaa k?yn katsomassa saisinko meille v?h?n totia.?
N?in puhuen h?n pani varjostimen paikoilleen ja katosi ovesta.
T?m? yst?v?ni hieman kiihoittunut alkupuhe ei mielest?ni ollut oikein luonnollinen; tuntui silt?, kuin h?n olisi t?t? tuttavallista puhelutapaa k?ytt?nyt enemm?n minun t?hteni kuin omasta sis?llisest? halusta, ja koko h?nen k?yt?ksens? teki minuun sen vaikutuksen, kuin olisi h?n heti alusta tahtonut torjua luotaan kaikki tarpeettomat kysymykset.
En todella viel? ollut vaihtanut h?nen kanssaan kunnollista k?denly?nti?k??n enk? ollut saanut sanaakaan h?nelle sanotuksi, niin, oikeastaan en ollut viel? n?hnyt h?nest? muuta kuin hiukan vilahdukselta h?nen kasvonsa, kun h?n k??ntyi lamppua kohti asettaakseen varjostimen takaisin paikoilleen.
Tunsin kuitenkin, vuosien aikaansaamasta muutoksesta huolimatta, samat laihat, hienonkalpeat kasvot, joihin ennen muinoin oli leimansa painanut tuo kaunis surumielinen ilme, mik? minun muistossani ij?ti on yhdistynyt h?nen kuvaansa -- mutta piirteet olivat muuttuneet huomattavan ter?viksi, ja h?nen katsahtaessaan minuun huomasin h?nen silmiss??n toisen ilmeen, samalla kertaa k?rsiv?n ja tutkivan, joka sanomattomasti koski minuun.
Olen n?hnyt sairaitten kiinnitt?v?n minuun samanlaisen katseen, kun ovat pel?nneet leikkauksen olevan kysymyksess?, ja luulin siit? nyt sen verran ymm?rt?v?ni, ett? yst?v?ni vanhan luottavaisuuden suhteen oli toimitettava leikkaus, joka vaati kaiken taitavuuteni.
Olen kerran ollut herkk?uskoisin ihminen auringon alla; mutta l??k?riksi tultuani ja n?hty?ni mink?laiset ihmiset oikeastaan ovat sek? huomattuani, ettei maailmassa ole mit??n, jota ei saattaisi edellytt?? parhaimmissakin ihmisiss? olevan, jos nimitt?in tahtoo v?ltt?? erehtymist? taudinm??rittelyss?, on minusta tullut t?ydellinen ep?ilij?.
Ep?ilen kaikkea ja kaikkia, viel?p? niit?kin arvokkaita miehi?, jotka k?yv?t rajuilmassa k?velyill?.
Intiaani ei sen viekkaammin, hiljaisemmin ja salaisemmin hiivi l?pi aarniomets?ns?, kuin min? tarpeen vaatiessa potilaani luottamukseen. Ja David-yst?v?st?ni olin min? yht?kki? saanut uuden potilaan.
Minua h?n ei en?? voisi pett?? puhumalla vanhoista ajoista ja tarjoamalla lasin punssia vaatimattomassa ullakkokamarissaan.
Ensim?inen sotajuoneni oli jatkaa huoneentarkastusta, jonka alkamiseen yst?v?ni ?sken oli tarjonnut minulle pienen tilaisuuden. Otin lampun ja rupesin katselemaan ymp?rilleni.
Sohvaa vastap??t? olevalla sein?ll?, kaltevan katon muodostamassa komerossa oli h?nen vuoteensa ja sen edess? pieni py?re? p?yt?. Nurkassa vuoteen jalkap??ss? seisovalla kirjahyllyll? n?in Henrik Vergelandin rintakuvan, jonka leuka ja nen? olivat entist??n viel?kin puutteellisemmat ja joka sit? paitsi oli menett?nyt toisen silm?ns?; se oli miltei yht? huonossa kunnossa kuin vanha piipunp??, jota olin poltellut ja jonka my?skin tunsin, vaikka siihen oli ilmestynyt kaikenlaisia naarmuja ja piirroksia lis?? sek? pitkin ett? poikin.
Yst?v?ll?ni oli n?et tapana piirrell? siihen ajatusviivojaan, samalla kun h?n veteli siit? haikuja ja silloin t?ll?in pisti keskusteluun jonkun yksikantaisen sanan yll?pit??kseen sit? kuten tulta, johon v?h?n v?li? heitt?? halon -- tuntui silt?, kuin h?n enemm?n olisi v?litt?nyt mielialasta ja siit?, ett? yleens? pakina pysyi vireill?, kuin itse puheen aiheesta. Sellaisina hetkin? h?nell? olikin kasvoillaan tuo hiljainen, surumielinen ilme, ik??nkuin h?n olisi hymyillyt jollekin kauniille, jota emme me toiset n?hneet.
Vuoteen ja hyllyn v?liss? min? huomasin muutamia aivan halpoja pulloja, ja salaman nopeudella v?l?hti mieleeni ep?ilys -- olen, kuten jo sanoin, ihan piintynyt ep?ilij?, en luonnostani, vaan monen pettymyksen opettamana -- ett? yst?v?ni oli vajonnut juoppouteen. Asetin lampun lattialle. Yhdess? pullossa oli mustetta, toisessa palo?ljy? ja kolmannessa, pienimm?ss?, oli kalanmaksa?ljy?, jota h?n siis n?ht?v?sti keuhkotautinsa takia nautti.
Min? muistin h?nen kostean k?tens?, h?nen lep?ilyns? ja heng?stymisens? portaissa, ja min? h?pesin kuin koira ajatellessani, ett? olin voinut asettaa nuoruuteni rakkaan yst?v?n ja -- miksen sit? sanoisi -- ihanteeni tavallisten renttujen rinnalle, niiden, joiden el?m? ehdottomasti on ep?ilt?v?.
Pyysin ajatuksissani h?nelt? anteeksi silm?illess?ni kirjoja h?nen hyllyll??n ja huomatessani niiden joukossa monta tuttua nime?. T?m? hylly sis?lsi n?ht?v?sti kirjoja h?nen ylioppilasajoiltaan. Vedin sielt? esille paksun kirjan, vanhan Saxo Grammaticuksen, jonka muistin kerran ostaneeni er??st? huutokaupasta ja lahjoittaneeni h?nelle -- mutta kohta sain muuta ajattelemista.
Minun k?vi nimitt?in kuten sen, joka murtaessaan muurista kiven l?yt??kin salaisen sis??nk?yt?v?n -- min? tunsin ?kki? seisovani yst?v?ni salaisuuden portilla, tosin viel? kuin syv?n, pime?n huoneen ovella, jonka l?pi kyll? mielikuvituksessa saattoi vaeltaa, mutta josta todellisuudessa en voinut mit??n n?hd?, ellei yst?v?ni itse minua lyhdyll? valaissut.
Se, mik? niin suuressa m??rin veti huomioni puolelleen kiinnitt?en kaikki ajatukseni ja muistoni t?h?n paikkaan, ei kuitenkaan ollut mik??n salainen muurinaukko, vaan viulunkaula, joka p?lyisen? pisti esiin hyllyn takaa, kielet yhdess? sykkyr?ss? ruuvien v?liss?.
H?ltynyt bassokieli oli riipuksissa, liiaksi kiristynyt kvintti oli katkennut ja k?pertynyt kaulalle ja otettuani hyllyst? useampia kirjoja ja tunnustellessani viulua keksin sen kahden ehyen kielen alla kaatuneen tallan. Tutkistelin viulua, jonka vain vaivalla sain esiin, yht? varovasti kuin vanhaa yst?v??, jonka olin tavannut sairaana ja n?lk?isen? -- sen rinnassa oli korjaamaton halkeama. En voinut sille mit??n, ett? vanhat muistot her?ttiv?t minussa syv?n surumielisyyden.
Suljin muuriaukkoni kirjoilla, asetin lampun takaisin p?yd?lle ja istuuduin sohvaan, jossa savuavan piipun ??ress? -- huomasin siin? muun muassa omat nimikirjaimeni, jotka kerran itse olin siihen piirt?nyt -- antauduin muistoille, jotka t?ss? tahdon kertoa, vaikka helposti saattaakin tapahtua, ett? lukijan mielest? yst?v?ni viipyy kovin kauan juomatavaroita hakemassa. N?itten muistojen kautta h?n astuu esiin sellaisena, kuin min? n?in h?net nuoruudenmuistojeni valossa ja sellaisena, kuin lukijan on h?net minun kanssani n?ht?v?, jos mielii h?net oikein ymm?rt??.
Ylioppilastuttavuutemme sai luonnollisesti alkunsa siit?, ett? me molemmat olimme ruijalaisia.
H?n oli kolme nelj? vuotta minua vanhempi, ja tieto siit?, ett? h?n oli H ... lehden suosittu vaikka salanimell? esiintyv? teatteriarvostelija, antoi jo sellaisenaan h?nelle minun silmiss?ni jonkinlaisen julkisen etev?mmyyden, jonka ihaillen tunnustin.
Viel? voimakkaammin vaikutti kuitenkin h?nen olentonsa nuoreen mielikuvitukseeni. H?nen solakassa vartalossaan ja hienoissa, kapeissa, vakavissa kasvoissaan, joiden korkeaa otsaa ohimoiden kohdalta kaartoi tuuhea, tumma, kihara tukka, oli jotakin harvinaisen ylev??. Tuuheat kulmakarvat ja jyrkk?piirteinen roomalaisnen? estiv?t huomion kiintym?st? vaaleansinisiin silmiin, jotka paremmin soveltuivat parrattomien kasvojen kalpeuteen kuin piirteiden tarmokkuuteen. T?m? tarmokkuus se kuitenkin ensi n?kem?lt? voimakkaimmin painui mieleen. My?hemmin opin toisella tavoin h?nen piirteit??n selitt?m??n, opin ymm?rt?m??n, ett? niihin oli leimansa painanut ensi sijassa sen kaksoisluonteen ristiriitaisuus, joka v?hitellen repi h?nen el?m?ns? pirstaleiksi.
Hieno hymy, joka h?nen puhuessaan levisi h?nen kasvoilleen, sek? yleens? koko h?nen vaatimaton olentonsa antoi h?nelle jonkinlaisen ylh?isen hienouden leiman, joka her?tti minussa kunnioitusta.
H?n oli ainoa minun ylioppilastuttavistani, joka ei k?ytt?nyt ylioppilaslakkia -- h?nell? oli tavallisesti vain matala pieni lippalakki, joka soveltui h?nelle erinomaisesti.
Kun h?n innostui, mik? saattoi tapahtua h?nen jouduttuaan v?ittelyyn jonkun kanssa -- h?n oli n?et ter?v? loogikko, joka v?itelless? pani liikkeelle kaiken ?lyns? antamatta kuitenkaan, mik?li min? saatoin huomata, syd?melleen tai syvemmille tunteilleen valtaa -- ei h?nen ??nens? kest?nyt; se kaikui rasittuneena ja s?rkyneen? kuin olisi se l?htenyt heikosta rinnasta. Sellaiset kiistelyt rasittivat h?nt? my?s suuresti, ja kauan niiden j?lkeen vaivasi h?nt? hermostunut levottomuus.
Er?s h?nen omituisuuksiaan oli, ett? h?n tuon tuostakin teki monip?iv?isi? jalkamatkoja maalle, huolimatta siit?, oliko kes? vai talvi. Seuraa h?n ei n?ille matkoilleen halunnut. Jos h?n olisi sit? tahtonut, olisi h?n varmaankin pyyt?nyt minua seurakseen, sen min? tunsin, ja siksi ei my?sk??n koskaan johtunut mieleeni tarjoutua h?nen mukaansa.
N?ille matkoilleen h?n l?hti ilman matkalaukkua; sen huomasin min? kerran, kun sattumalta n?in h?net vaeltamassa parin peninkulman p??ss? kaupungista, miss? olin ollut k?ym?ss?.
Kotiin tultuaan h?n sitte oli mit? loistavimmalla tuulella, kun h?n taas ennen l?ht???n aina oli harvapuheinen ja synkk?mielinen, niin ett? min? tavallisesti yksin sain pit?? huolta pakinoimisesta. Melkeinp? m??r?ajoin uudistuivat t?llaiset mielentilat h?ness?.
Min? saatoin aina h?nen viulustaan p??tt??, milloin t?llainen mielentila oli h?net vallannut, tuosta samasta viulusta, jonka nyt kaksikymment? vuotta my?hemmin kielet katkenneina l?ysin piiloitettuna h?nen kirjahyllyns? taakse.
Sellaisena kuin sen siin? n?in, kertoi se minulle samaa kuin ennenkin, kuitenkaan ei en?? p?ivi? vaan vuosikausia kest?neest? synkk?mielisyydest?.
T?t? viulua piti h?n kerran suuressa arvossa, ja jousi vierell??n riippumassa oli sill? kunniapaikka h?nen sein?ll??n. H?nelle oli sen kerran perinn?ksi j?tt?nyt er?s yst?v? h?nen kotiseudultaan Ruijassa, vanha lukkari, joka oli opettanut h?nt? soittamaan ja joka oli ollut noita soitannollisia neroja, jotka eiv?t saa tunnustusta t?ss? maailmassa.
David oli aina mielell??n haaveillut, ei ainoastaan viulullaan -- h?nell? oli hyv? korva ja h?n oli taitava soittaja -- vaan my?skin viulunsa vaiheista: mist? se oikeastaan oli kotoisin ja miten vanha se voisi olla? Ep?selv?n leiman sen pohjassa tahtoi h?n kovin mielell??n selitt?? siten, ett? se ?mahdollisesti on cremonalainen?. T?m?n asian suhteen h?n oli hyvin arka, ja se seikka, ett? viulun syntyper? antoi sijaa arvaamiselle, lis?si sen vieh?tyst? h?nen silmiss??n.
David Holstin ohjelmassa oli pari pitemp?? kappaletta, joita h?n sanoi klassillisiksi ja jotka h?n soitti nuoteista. T?m? h?nen soittonsa ei minua niin suuresti vieh?tt?nyt, se tuntui minusta aina kuuluvan siihen puoleen h?nen luonteestaan, joka ilmeni h?ness? h?nen esiintyess??n loogikkona. Siin? oli enemm?n tarkkaa henkist? koulutusta -- ja h?n soittikin n?m? kappaleet yht? virheett?m?sti kuin h?n kirjoitti tai v?itteli -- mutta syd?mest? t?m? soitto ei tuntunut l?htev?n.
Niin? aikoina, jolloin klassillinen musiikki ja kriitillinen v?ittely vallitsivat yst?v?ni ylioppilaskammiossa, h?n kyll? itse oli jotenkin tasapainossa. Samalla h?n kuitenkin oli v?hemm?n syd?mellinen, viel?p? minuakin kohtaan.
Mutta tuli sitte aikoja, jolloin nuottiteline oli siirretty nurkkaan.
H?n saattoi istua tuntikausia tuijottaen eteens? kuin mietteisiin vaipuneena, ja sitte viulullaan purkaa mielialansa kaikenlaisiin haaveiluihin, jotka aivan toisella tavalla kuin h?nen n. k. klassillinen musiikkinsa vieh?ttiv?t minun soitannollisesti kyll? jotenkin v?h?n kehittyneit? aistejani.
H?n soitteli silloin kaikenlaisia pikkukappaleita, jotka v?hitellen yh? enemm?n siirtyiv?t h?nelle ominaiseen surumieliseen s?vyyn ja lopuksi p??ttyiv?t omituiseen kaihomieliseen s?velm??n, jonka min? kuitenkin kuulin h?nen vain muutaman kerran ja silloinkin ik??nkuin tiet?m?tt??n kokonaisuudessaan soittavan.
T?llaisina hetkin? tuntui minusta aina, ett? h?n uskoi minulle jotakin kaunista, jonka h?n el?m?ss??n oli kadottanut ja jota h?n ij?ti suri.
Tuollaisen mielentilan kauemmin kest?ess?h?n k?vi yh? s??nn?tt?m?mm?ksi ja oli harvoin kotona tavattavissa; h?n saattoi silloin my?s toisinaan katkerasti ivata tovereita, professoreja ja olosuhteita, viel?p? tilaisuuden sattuessa oikein verisestikin.
Minulla oli oikeus ottaa avain ja k?yd? yst?v?ni huoneessa h?nen poissaollessaankin. Jos h?nen viulunsa silloin riippui sein?ll? viritt?m?tt?m?n?, tiesin, ettei h?nen laitansa ollut hyvin ja ett? h?nen tilansa oli jotenkin sama kuin h?nen viulunsakin. Sill? taas entiselleen palattuaan h?n aina ensi ty?kseen huolellisesti pani viulunsa kuntoon.
En kuitenkaan koskaan entisin? aikoina n?hnyt t?t? h?nen aarrettaan niin runneltuna ja pahoinpideltyn? kuin sen nyt kahdenkymmenen vuoden per?st? p?lyisen? ja haljenneena l?ysin kirjahyllyn takaa. Lukija ymm?rt?nee siis nyt, ett? min?, l?yt?ni johdosta aavistaen synkk?? el?m?ntarinaa, vaivuin surullisiin mietteisiin, ja toivoakseni h?n samalla suo minulle anteeksi, vaikka veinkin h?net niin kauas nuoruudenmuistojeni maailmaan pois David Holstin huoneesta, miss? istuin odottelemassa h?nen palaamistaan juomatarpeiden kera.
Kolme vuotta olimme joka p?iv? olleet yhdess?. Sitten David Holstin oli pakko ruveta kotiopettajaksi ja meid?n tiemme erosivat, kuten niin usein el?m?ss? k?y.
T??ll? nyt t?n? iltana tapasimme toisemme.
K?yt?v?st? kuului kilin??, ja kohta sen j?lkeen David Holst varovasti avasi oven palvelustyt?lle, joka kantoi h?yry?v?? kannua sek? siihen kuuluvia tarpeita, mitk? olivat kyll?kin mieluiset miehelle, joka kuten min? t?n? iltap?iv?n? useita tunteja oli kuljeskellut ulkona myrskyss?.
David l?ysi minut istumasta h?nen sohvassaan, poltellen h?nen piippuaan ja jalassani h?nen tohvelinsa, kaikki aivan kuten entisin?kin aikoina -- ja t?m?n min? itsekseni luin noitten viekkaitten sotatemppujeni joukkoon; sill? n?itten molempien esineitten, h?nen piippunsa ja h?nen tohvelinsa avulla, min? muitta mutkitta saatoin asettua sille kannalle, kuin olisi meid?n suhteemme nyt yht? l?heinen kuin ennenkin.
Olin ylpe? kuin sotap??llikk?, joka heti taistelun alussa onnistuu voittamaan kokonaisen maakunnan.
Tavallisen sohvapaikkansa puutteessa David Holst nosti tuolin p?yd?n ??reen ja istuutui suoraan minua vastap??t?, asettaen totitarjottimen v?lillemme p?yd?lle.
Istuimme j?lleen molemmat tuon saman ilonvirran ??rell?, miss? nuoruudessamme niin monet kerrat olimme teutaroineet; mutta nyt me molemmat ammensimme siit? varovaisemmin.
Keskustelun kuluessa h?n usein nojautui eteenp?in minua kohti ik??nkuin tarkemmin kuunnellakseen, ja silloin h?nen p??ns? joutui lampun kirkkaaseen valokeh??n.
Huomasin silloin, ett? h?nen tukkansa oli k?ynyt ohueksi ja jotakuinkin harmaaksi, ja ett? h?nen ryppyiselle otsalleen kohosi pieni? hikihelmi?. Harmaankalpeat ter?v?t kasvojenpiirteet ja omituinen kiilt?v? ilme, jota en ennen ollut n?hnyt h?nen silmiss??n, ilmaisivat minulle, ett? h?ness? sek? ruumiillisesti ett? henkisesti paloi maanalainen tuli, joka ei en??n ollut sammutettavissa.
Kun t?m?n lis?ksi yh? uudistuneista ysk?nkohtauksista luulin ymm?rt?v?ni, ett? h?nen kumartumisensa minua kohti saattoi johtua yht? hyvin siit?, ett? h?n oli v?synyt ja etsi lepoa nojautumalla p?yt?? vasten, kuin keskusteluinnosta, p??tin arkailematta k?yd? k?siksi h?nen terveydentilaansa ja siten voittaa hyvinkin t?rke?n varustuksen h?nen luottamuksensa linnassa.
Min? nousin ?kki? p??tt?v?isen? ja vakavana virkkoen, ett? min? kokeneena l??k?rin? ik?v?kseni n?in h?nen olevan sairaamman kuin mit? h?n itse ehk? luulikaan, ja ett? h?nen nyt heti, koska h?n n?ht?v?sti oli lopen v?synyt -- osoitin hikihelmi? h?nen otsallaan -- oli istuttava mukavaan sohvaan, jonka min? t?h?n asti yksin olin anastanut.
H?n my?nsi, ett? h?n luultavasti ei ollut kest?nyt kaksinkertaista vaeltamista portaissa -- ensi kerralla h?n oli l?htenyt vain p??st?kseen tuosta talossa k?yv?st? kauheasta vedosta -- ja suostui toivomukseni mukaan istumaan sohvaan.
Keuhkoissa h?nell? oli vika, h?n lis?si. Kuulotorven ja koputuksien avulla sainkin selville, ett? h?n ik?v? kyll? oli oikeassa.
H?nell? oli keuhkotauti, viel?p? siihen m??r??n asti, ett? kysymyksess? oli en??n vain ajan voittaminen eik? hengen pelastaminen; sill? toinen keuhko oli kokonaan pilalla ja toiseenkin oli tauti jo iskenyt.
Lopun illasta vietimme yhdess? yht? l?heisin? yst?vin? kuin ennen muinoin. L??k?rin? oli minulla sit? paitsi nyt jonkinlainen pieni ylivoima h?nen suhteensa.
Kello yhdeks?n selitin h?nelle, ett? h?nen oli pantava levolle ja lupasin seuraavan p?iv?n aamupuolella tulla uudestaan, antamaan h?nelle tarpeelliset m??r?ykset. Kansakoulussa, h?n kertoi, oli h?nell? tunti vasta yhdelt?toista -- siihen asti h?n lupasi pysy? huoneessaan. -- -- -- --
Kotiin tultuani l?ysin vaimoni levottomana minun t?hteni. H?n ei voinut ymm?rt??, ett? j?rkev? mies ja lis?ksi viel? l??k?ri, joka muita kehoitti varovaisuuteen, kauemmin kuin mit? oli ihan v?ltt?m?t?nt? kuleksi ulkona t?llaisessa jumalanilmassa. Olinhan ollut ulkona miltei p?iv?llisist? asti.
T?h?n ei minulla ollut mit??n sanottavaa; min? vain h?nen puhellessaan mietin, mitenk? parhaiten voittaisin h?nen my?t?tuntonsa sille asialle, joka nyt oli syd?mell?ni.
Vaimollani ei ollut aavistustakaan kuolonsairaasta yst?v?st?ni, ja jos tunsin h?net oikein, voisi ehk? sen lis?ksi sattua, ett? h?n loukkaantuisi kuullessaan, ett? tuo yst?v? tavallaan ennen h?nt? oli omistanut nuoruuteni rakkauden.
K?vi todella niin kuin olin luullut; sill? vasta arveluttavan pitk?n vaitiolon j?lkeen vaimoni ?kki? tuli luokseni sanoen, ett? minun paras yst?v?ni tietysti on h?nenkin syd?melleen rakas.
Ja siit? hetkest? asti ei kukaan voinut olla innokkaampi kuin h?n. Siihen, mihin h?n kerran ryhtyy, antautuu h?n nimitt?in aina koko innollaan, ja viel? samana iltana h?n rupesi suunnittelemaan, mitenk? asia olisi j?rjestett?v?.
Kello kymmenen seuraavana aamup?iv?n? menin vaimoni kanssa yst?v?ni luo, ja esitt?ess?ni h?net sanoin vaimoni toivovan, ett? h?n pit?isi h?nt? yht? vanhana yst?v?n? kuin minuakin.
Ilmoitin h?nelle niin rohkaisevasti kuin mahdollista -- vaikka vaimoni minun puhuessani k??ntyi poisp?in -- ett? h?nen sairautensa ehdottomasti vaati h?net pysyttelem??n sis?ll? l??k?rinhoidon alaisena kuusi kuukautta, kunnes kes? l?mp?ineen enn?tti tulla h?net t?ydelleen parantamaan. Ja min? toivoin h?nen suostuvan siihen, ett? ottaisin j?rjest??kseni h?nen asiansa kansakoulussa.
H?n oli n?ht?v?sti sek? h?mm?stynyt ett? liikutettu.
El?m? ei ollut tarjonnut h?nelle yst?vyytt?, h?n sanoi; h?n oli aivan tottumaton sellaista vastaanottamaan, vaikka sit? tarjottiinkin h?nelle niin vilpitt?m?sti ja hyv?st? syd?mest? kuin nyt.
Hetken aikaa vastusteltuaan h?n vihdoin antautui vaimoni vaikutuksesta, joka yleens? ei suostu tappiolle joutumaan.
H?n ei kuitenkaan tahtonut muuttaa meille asumaan, kuten min? olin ehdottanut, koska t?m? pieni huone oli k?ynyt h?nelle rakkaaksi ja -- kuten h?n suoraan tunnusti -- h?nest? tuntuisi pahalta sekoittaa asiaan taloudellisia uhrauksia, kun h?n kerran ei ollut niiden tarpeessa.
Siit?l?htien k?vin s??nn?llisesti joka aamup?iv? h?nen luonaan ja koetin v?h?n v?li? johtaa puheen kaupungin pieniin kuulumisiin, joiden arvelin voivan h?nt? huvittaa tai ainakin tuottaa h?nelle v?h?n viihdytyst?.
Vaimoni otti asian omalta kannaltaan. P?invastoin kuin mit? min? olin pel?nnyt h?n ei pannut toimeen mink??nlaista perinpohjaista muutosta yst?v?ni taloudessa tai elintavoissa. T?m? ei aavistanutkaan, ett? palvelustyt?ll? oli omat syyns?, miksi h?n niin usein pist?ytyi h?nt? katsomassa, ja ett? h?n joka p?iv? peloissaan odotti, kunnes vaimoni oli k?ynyt tarkastamassa, oliko p?lyt huolellisesti poistettu ja huone t?ydess? kunnossa. Ainoa, mink? vaimoni ihan julkisesti pani toimeen, oli kaikenlaisten vahvistavien ruokien l?hett?minen. Tyt?n viedess? ne h?nelle seurasi h?nen mukanansa aina mielell??n joku lapsista, jota h?n sitte huvikseen hetken piti luonansa leikkien ja jutellen sen kanssa.
T?m? uusi, h?nelle outo suhde n?ytti my?skin tuottavan h?nelle viihdytyst?. Mutta kuukauden kuluttua h?nen mielens? taas alkoi synkisty?. Huomasin selv??n, ett? meid?n k?yntimme h?nen luonaan vaivasivat h?nt?, ja siksi me my?skin v?h?ksi aikaa j?timme ne sikseen. H?n vietti kaiket p?iv?ns? lev?ten sohvallaan huoneen pimeimm?ss? sopukassa.
Er??n? iltana palvelustytt? kertoi kuulleensa huoneesta itkua ja nyyhkytyst?; h?n ei siksi tahtonut menn? sis??n, vaan j?i seisomaan oven ulkopuolelle. Hetken kuluttua h?n luuli kuulevansa sairaan hartaasti rukoilevan, vaikkei h?n sanoja eroittanut. Seuraavana iltana h?n kuuli h?nen soittavan hiljaista s?velt? aivan kuin viululla, josta ei ??ni oikein ottanut l?hte?kseen.
Kun seuraavana aamup?iv?n? tulin h?nen luokseen, oli h?nen mielens? kokonaan muuttunut; ja ihmeekseni min? huomasin, ett? viulu, joka kuten ennenkin haljenneena ja jousi vierell??n riippui sein?ll?, nyt oli puhdistettu ja ett? siin? oli uudet kielet. P?yd?ll? vuoteen ??ress? n?in my?s vanhan raamatun, jota en koskaan ennen ollut huomannut, luultavasti siksi, ett? h?n aina oli pit?nyt sit? kuten pyh?? esinett? k?tkettyn? kaappiinsa.
H?n n?ytti tavallista raukeammalta ja rasittuneemmalta; mutta h?nen kasvoillaan oli kirkastunut ilme kuten miehell?, joka on taistellut kohtalonsa kanssa ja vihdoin saavuttanut rauhan ja tyydytyksen.
Jos k?visi p?ins?, h?n pyysi, niin tahtoisi h?n mielell??n viel? samana p?iv?n? puhutella vaimoani; minun kanssani puhuisi h?n mieluimmin heti, ja siksi pyysi h?n minua hetkeksi j??m??n h?nen luokseen.
Hymyillen -- tuota samaa hiljaista hymy?, h?nen oman kauniin salaisuutensa hymy?, jonka tunsin niin hyvin entisilt? ajoilta, mutta jota h?nen nyt ei en??n tarvinnut peitt?? -- h?n k??ntyi minun puoleeni ja laskien k?tens? olkap??lleni katsoi minua vakavasti silmiin ja sanoi:
?Rakas hyv? Fredrikini! En voi sanoa sinulle miksi, mutta tied?n varmaan, etten el? niin kauan, ett? n?kisin kev??n koittavan. Sit?, mik? minulta puuttuu, et sin? eik? kukaan muukaan ihminen voi minulle antaa, vaan Jumala yksin. Mutta kaikista yst?vist?ni olet sin? ollut minua l?hinn? ja sinun yst?vyytesi on ulottunut syvemm?lle, kuin mit? voit aavistaakaan. Sinulla on oikeus tuntea se, joka on ollut yst?v?si. Kun min? olen mennyt -- ja se on varmaan tapahtuva viel? t?n? talvena, ehk? pikemmin kuin sin? sairauteni kannalta katsoen luuletkaan -- l?yd?t kaappini laatikosta joukon muistiinpanoja. Ne sis?lt?v?t nuoruuteni tarinan, mutta niin vaatimaton kuin se onkin, on sill? kuitenkin ollut ratkaiseva merkitys koko el?m?lleni. Se on kertova sinulle, ett? maailma on ollut minulle raskas, ylen raskas, ja ett? olen iloinen kuin vapautettu lintu saadessani sen ij?ksi j?tt??.?
?Oli aika?, h?n lis?si hetken mietitty??n, ?jolloin toivoin saavani viimeisen leposijani er??n pienen kirkon vierell? Ruijassa; mutta nyt min? uskon, ettei paikka mit??n merkitse ja ett? voin lev?t? yht? rauhallisesti t??ll?kin.?
N?in puhuttuaan h?n puristi k?tt?ni ja pyysi minua k?ym??n vaimoani hakemassa.
Kun t?m? saapui, h?mm?styi h?n n?hdess??n yst?v?ni niin keve?ll? ja valoisalla mielell?, ettei h?n sellaiseksi olisi voinut h?nt? kuvitellakaan. Yst?vyyden nimess? pyysi h?n vaimoltani nyt pient? palvelusta. Se oli oikeastaan vain p??h?npisto; mutta jos h?net kutsuttaisiin pois, t?ytyi vaimoni luvata kev??ll? istuttaa h?nen haudalleen orjantappurapensas.
Miten surullinen h?nen pyynt?ns? oli ymm?rsi vaimoni vasta minun kerrottuani h?nelle, mit? yst?v?ni sit? ennen oli minulle uskonut. Sill? vaimoni kanssa puhuessaan oli David Holst n?ytt?nyt niin iloiselta ja onnelliselta, ett? kaikki surullisuus ik??nkuin h?lveni.
Yst?v?ni ennustus n?ytti liiankin pian toteutuvan. Vaikka h?nen mielentilansa muuttui yh? valoisammaksi, ik??nkuin uusi el?m?ninto olisi sit? kirkastanut, kulki h?nen tautinsa kuitenkin p?iv? p?iv?lt? kohti kuolemaa.
Er??n? p?iv?n? l?ysin h?net vuoteesta, miss? h?n nykyisin suurimmaksi osaksi vietti p?iv?ns?, innoissaan katselemassa, miten pikku poikani Anton h?nen kannettomasta viululaatikostaan oli tehnyt h?yrylaivan, jota h?n kuljetti lattialla, k?yden milloin miss?kin vieraassa satamassa. Kun tulin h?nen luokseen, kertoi h?n hymyillen, ett? h?n oli k?ynyt kotonaan Ruijassa ja taas leikkinyt sen rannoilla.
Vaimostani oli v?hitellen tullut h?nen ainoa sairaanhoitajansa. H?n k?vi yst?v?ni luona pari kertaa p?iv?ss? ja j?i istumaan h?nen vuoteensa ??reen. H?n piteli silloin mielell??n vaimoani k?dest? tai pyysi h?nt? lukemaan jotakin vanhasta raamatusta. H?n etsi siit? tavallisesti sellaisia kohtia Vanhasta Testamentista, miss? puhutaan kahden ihmisen v?lisest? rakkaudesta. Erityisen mielell??n h?n kuunteli kertomusta Jaakobista ja Raakelista.
Vaimoni, joka v?hitellen koko syd?mell??n oli kiintynyt sairaaseen yst?v??ni, uskoi minulle er??n? p?iv?n?, ett? h?n luuli tiet?v?ns?, mik? h?nt? vaivasi; se ei voinut olla muu kuin onneton rakkaus.
Niin liikuttavan kauniina, kuin h?n siin? lep?si kuoleman l?hestyess?, h?n ei koskaan ollut toista ihmist? n?hnyt.
Hymy huulillaan makasi h?n niin hiljaa, kuin olisi h?n ajatellut suloista kohtausta, johon h?n oli kutsuttu tulemaan heti, kun h?n oli valmis j?tt?m??n yst?v?ns? t??ll? maan p??ll?.
Er??n? iltana h?n pyysi vaimoani j??m??n h?nen luokseen.
Kello yhdeks?n tultiin minua hakemaan, mutta p??sty?ni sinne h?n ei en??n ollut el?vien joukossa.
H?n oli pyyt?nyt vaimoani lukemaan h?nelle er??n kohdan Korkeasta Veisusta, jonne h?n oli pannut merkin. Se oli toinen luku, jossa sulho ja morsian puhuvat kesken??n ja joka alkaa sanoilla:
?Olen Saaronin ruusu ja laaksojen lilja? ja loppuu n?in: ?Kunnes p?iv? p??ttyy ja varjot h?ipyv?t, kulje, ole kuten mets?vuohi, minun rakkaani; tai kuten nuori peura Betherin vuorilla.?
H?n oli tahtonut kuulla t?m?n kahteen kertaan, mutta keskell? lukemista h?n oli hiljaa vaipunut ikuiseen uneen.
Ja siin? h?n nyt lep?si kauniina kuolemassa, hiljaa hymyillen kuin tervehtisi h?n pyh?? lehtoa Betherin vuorien tuolla puolen.
Seuraavana kev??n? oli er??ll? haudalla kaupungin hautausmaalla puuristi, jonka juurella kasvoi orjantappurapensas.
Siin? lep?? yst?v?ni David Holst.
* * * * *
Ik??nkuin johdatukseksi yst?v?ni el?m?ntarinaan l?ysin min? siihen liitettyn? er??n luvun, josta osa n?ytt?? olevan kirjoitettu my?hemm?ll? ij?ll?. Se todistaa, miten syv?sti h?nen mielens? oli juurtunut kotiseutuun ja mill? rakkaudella h?n oli kiintynyt siihen.

TOINEN OSA.

David Holstin muistiinpanot.
RUIJA JA RUIJALAINEN.
Jos ihminen, joka el?? niin synk?ss? todellisuudessa kuin min?, uskaltaa puhua mielikuvituksesta -- miten monta ja miten kaunista kuvitelmaa onkaan s?rkynyt minulta t??ll? Kristianiassa, senj?lkeen kun pari kolme vuotta sitte j?tin kotini Ruijassa ja tulin ylioppilaaksi -- miten harmaa ja v?rit?n onkaan maailma t??ll? etel?ss?, miten pienet ja pikkumaiset sek? ihmiset ett? olot sen rinnalla, mit? olin kuvitellut!
K?vin er??n? iltap?iv?n? muutamien yst?vien seurassa vuonolla kalastamassa, ja me pidimme tietysti kaikki hyvin hauskaa -- kaikki paitsi min?, vaikka erinomaisen hyvin osasin ik?v?ni peitt??.
Minulla ei todellakaan ollut hauskaa!
Istuimme litte?pohjaisessa leve?ss? veneess?, jota he sanoivat ?proomuksi? ja joka muistutti pesuammetta. Me ongimme koko iltap?iv?n sameassa vedess? muutaman kyyn?r?n syvyydell? hienolla siimalla, ja saimme yhteens? seitsem?n, sanon seitsem?n valkoturskaa -- ja sitte me soudimme sangen tyytyv?isin? kotiin.
T?m? kaikki ihan inhoitti minua; sill? samanlainen kuin t?m? proomu vailla k?li?, jonka avulla se voisi kulkunsa ohjata, vailla purjeita, joita ei voi ajatella siihen kunnolleen asetetuiksikaan, ilman aallokkoa, jota se ei voisi edes kest??k??n ja samanlainen kuin t?m? harmaa, samea, tyyni meri, jossa korkeintaan muutama pieni valkoturska loiskii -- on minusta pohjaltaan koko el?m? t??ll?p?in. Ei sill? miss??n suhteessa ole muuta tarjottavana kuin tuollaisia pieni? turskanpoikasia.
Toisten siin? jutellessa muistui mieleeni kalaretki, jonka pieness? kolmihankaisessa veneess?mme kerran teimme kotiseutuni rannikolla oleville Mennink?issaarille, kalaretki, miss? h?n oli mukana -- miten toisenlainen p?iv?, miten toisenlainen vene, miten toisenlaiset seikkailut! Kuinka k?yh??, yksitoikkoista ja seikkailutonta onkaan kotiseutuuni verraten el?m? n?ill? rikkailla, viljaa kasvavilla savipelloilla, t?ll? h?yrylaivasavun peitt?m?ll? Kristianian sel?ll? tai itse t??ll? kaupungissa!
Mutta jos min? lausuisin julki ajatukseni, niin n?m? ylpe?t ihmiset saisivat suuret silm?t.
Kun t??ll? puhutaan kalastuksesta, tarkoitetaan sill? muutamia laihoja apajia, v?h?n turskaa ja muuta pient? kalaa.
Ruijalainen k?sitt?? kalastuksen kuten kaiken muunkin tuhatkertaiseksi, h?n tarkoittaa Lofotein ja Ruijan miljoonia, ja sen lis?ksi viel? lajien ylenm??r?ist? moninaisuutta, valaskaloista alkaen, jotka suuret, kohisevat kalaparvet edess??n vett? ruiskuttaen temmelt?v?t salmissa, aina kaikkein pienimpiin kaloihin asti.
Ainoa harvinainen kala, jonka t??ll? olen n?hnyt ja jota siksi my?skin aina katselen miss? sen vain tapaan, on kulta-ja hopeakala, jota pidet??n lasikuvussa kuten kanarialintua h?kiss?; mutta seh?n on kotoisin toisesta, etel?isest? seikkailumaasta.
Puhuessaan linnuista ei ruijalainen my?sk??n, kuten ihmiset t??ll?p?in, tarkoita jotakuta sy?t?v?ksi aijottua linturaukkaa, vaan h?n ajattelee ??ret?nt?, taivaant?yteist? karjaa, joka valkoisena hy?kylaineena kaareilee ilmassa lintuvuorien ymp?rill? ja suurena, kirkuvana, temmelt?v?n? lumiry?ppyn? peitt?? hautomapaikat.
H?n ajattelee haahkaa, sorsaa, ranta-harakkaa uimassa vuonoilla ja salmissa tai parvissa luodoilla istumassa, kalalokkeja, merikotkia, kuikkia ilmassa kiit?m?ss?, h?n ajattelee sarvip?ll?? ilke?sti ulvomassa tunturirotkoissa -- sanalla sanoen, h?n tarkoittaa kokonaista lintumaailmaa, ja h?nen on vaikea rajoittaa k?sityksens? johonkin yksin?iseen metsoparkaan, jonka syd?met?n ihminen yll?tt?? ja tappaa, kun se auringon noustessa yli honkaisen harjan lemmitylleen kuhertelee.
T?m?nseutuisten laihojen marjamaitten asemesta on ruijalaisella peninkulmanlaajat muurainsuonsa.
Simpukoista pitkin pituuttaan k?yhien rantamien sijaan muistuu h?nen mieleens? rannikko, jonne meri on mit? runsaimmin siroitellut ihmetelt?v?n monimuotoisia, kaikenkirjavia n?kinkenki?.
Ruijassa ovat yleens? kaikki luonnonsuhteet ylen voimakkaat ja usein ??rimm?isyyteen asti toistensa vastakohtia.
Sill? on er?maansa, ??rett?m?t, yksitoikkoiset kuten alkuaikoina, jolloin siell? ei viel? ihmisi? asunut, mutta keskell? n?it? er?maita on sill? my?skin ??rett?m?t luonnonrikkautensa. Sill? on aurinkonsa ja kes?inen ihanuutensa, jonka p?iv? ei kest? kaksitoista tuntia, vaan lakkaamatta y?t p?iv?t kolme kuukautta, jolloin usein saa k?ytt?? naamaria suojana s??skiparvia vastaan.
Mutta t?m?n vastakohtana on sill? my?skin pime? ja peloittava, yhdeks?n kuukautta kest?v? y?ns?.
Kaikki on siell? j?ttil?ism?ist?, mutta siell? ei ole ??rim?isten vastakohtien v?lill? noita v?h?p?t?isi? v?limuotoja, joille rauhallinen el?m? t??ll? etel?ss? on perustettu; nuo suhteet soveltuvat, toisin sanoen, paremmin mielikuvitukselle, seikkailuhalulle, uhkarohkeudelle, kuin kylm?lle j?rjelle ja hiljaiselle, tasaiselle toiminnalle.
Ruijalainen saattaa sent?hden t?nne tultuaan alussa tuntea olevansa jonkinlainen Gulliver, joka on joutunut Lilliputtien maahan, eik? h?n yleens? oikein sovi yhteen asukkaitten kanssa, ennenkuin h?n on muodostanut vanhat totutut k?sityksens? t?m?n k?yh?n, j?rkev?n todellisuuden mittakaavan mukaan, toisin sanoen, ennenkuin h?n on oppinut k?ytt?m??n j?rke?ns? mielikuvituksen asemesta.
Suksilla kuljeskeleva lappalainen poroineen, kainulainen, ven?l?inen -- puhumattakaan tuosta alati kiertelev?st?, maalla hitaasta mutta veneess? notkealiikkeisest? ruijalaisesta -- kaikki he ovat ep?ilem?tt? paljoa mielt?kiinnitt?v?mm?t kuin yksitoikkoinen, kauraa viljelev? talonpoika, jonka mielikuvitus tuskin ulottuu oman pellon ulkopuolelle muuta kuin ihmettelem??n, mitenk?h?n kaukaa hevonen sill? kertaa on takalistolta haettava.
Rajuilmasta tai aalloista puhuessa ajatellaan t??ll? pient? myrsky? tai aallokkoa, joka korkeintaan saattaa jossain m??rin vahingoittaa satamaa, ja mielt? j?rkytt?v?n? tapahtumana pidet??n jonkun k?mpel?n merimiehen hukkumista.
Minun mieleeni johtuu aivan toisenlainen kuva: tunturilta ?kki? vy?ryv? hirmu-myrsky, joka tempaa talot mukanaan -- senp?t?hden ne siell?p?in sidotaankin k?ysill? kiinni kallioon -- J??merest? hy?kk??vi? aaltoja, jotka hyrskyihins? hautaavat luodot ja saaret ja monen sylen syvyydell? taittuvat pohjaan ulottuviksi tyrskyiksi, niin ett? alus yht?kki? voi keskell? merta t?r?ht?? pohjaan ja pirstoutua.
N?en mieless?ni joukon uljaita miehi?, jotka henkens? edest? laskettavat my?t?myrskyyn, pelastaakseen ei ainoastaan itsens?, vaan, ponnistellessaan vaivalla hankitun, kalliin lastin puolesta, my?skin kotona odottavien hengen; miehi?, jotka keskell? kuolemanvaaraakin koettavat kumoon purjehtiville tovereille ojentaa auttavan k?den. Min? ajattelen lukemattomien pursien ja laivojen haaksirikkoa pimein? talvi-iltoina tyrskyjen ja kuohuvien laineitten keskell?, -- niin, olisipa kerrankin hauska n?hd? n?itten aaltojen -- joita tavallisesti tulee kolme per?kk?in, kolmas pahimpana -- tulla rynnist?v?n, vaahtop?iset harjat korkeammalla kuin tullirakennusten katot, ja, ehk?p? harjallaan viel? maihin pyrkiv? purje-alus, kiit?v?n Kristianian rauhalliseen, kapeaan satamaan, lenn?tt?en laivat mukanaan keskelle kaupunkia ja tuoden seurassaan mahtavan, huikean puhurin, joka pyyhk?isisi talot katottomiksi.
Jos ne kerran tulevat, niin tied?n kyll?, ett? minua ne hakevat, minua, kaupungin sivistykseen hautautunutta kaukon?kij??, jonka he arvelevat itselleen kuuluvan. Mutta kaikesta huolimatta ehk? min? silloin, hetkeksi unohtaen kuolemankauhun, tervehtisin niit? kotiseudulta saapuvina yst?vin?, vaikka ne tulevatkin vieritellen ruumiita ja hylkyj? hartioillaan.
Ne n?ytt?isiv?t kerrankin kaikille n?ille sivistyneille pikkuel?jille t??ll? kaupungissa mahtavan meren koko kaameassa suuruudessaan, ja valaisisivat hiukan merensuolaamaa kuolemankauhua heid?n el?m?ns? kelmeyteen.
Tekisip? mieleni n?hd? valaskala puserrettuna Prinssi-ja Tullikadun v?liin tuijottamassa jonkun ylimm?ss? kerroksessa asuvan perheen huoneisiin tai haaksirikkoutunut merihirvi?, jota hienot, kultakalunaiset konstaapelit koettavat kuljettaa raastupaan.
Tahtoisin my?s n?hd? kaupungin teatteriarvostelijani, jotka ovat tottuneet kerran pari viikossa laulun?ytelmiss? n?kem??n mit? p?yristytt?vimpi? tapahtumia, lornetti nen?ll??n seisovan katselemassa tuollaista merin?ytelm??, joka yhdell? kertaa tulvaansa hautaisi kaikki heid?n arvostelijak?sitteens? ja mustepullonsa, n?ytt?en heille kuolemankauhun koko musertavassa vakavuudessaan.
Mitenk?h?n paljon kasvaisikaan sellaisen arvostelijan kyky k?sitt?? mit? runoudessa ja sen kaipuussa on suurta ja mahtavaa, jos h?n kerrankin el?m?ss??n n?kisi ?Ratsastajan?[1] myrskyp?iv?n? 1,700 jalan korkuisena rynnist?v?n etel??n p?in suoraan merentyrskyihin, jolloin h?nen hartioillaan vaippa liehuu pohjoista kohti ja katselija aivan selv??n on n?kevin??n paitsi itse mahtavaa urosta my?skin hevosen p??n, korvat, kaulan, suitset ja mahtavan rinnan.
[1] merkillinen tunturivuori Ruijassa.
T?nne pohjoiseen on my?skin kansan mielikuvitus aina jumalaistarujen ajoilta asti sijoittanut kaikkien pahojen voimien tyyssijan. Siell? ovat lappalaiset noitatemppujaan harjoittaneet ja istuttaneet kalmistoja, ja siell? synk?n, talvipime?n, hyrsky?v?n J??meren rannoilla el?v?t tavallaan viel?kin nuo muinaisaikojen, maailman viimeisiin ??riin karkoitetut jumalat, nuo pirulliset, hirvitt?v?t, puoleksi muodottomat pimeyden vallat, joita vastaan Asajumalat taistelivat, mutta jotka vasta Pyh? Olavi voitokkaalla, v?lkkyv?ll?, ristikahvaisella miekallaan lopullisesti sai kukistetuiksi.
Kaikki t?m?, mink? ihminen, el?ess??n keskell? sivistyst? omalla varmalla konnullaan, niin helposti taikauskona ty?nt?? luotaan -- mutta joka sittekin yh? viel? luonnonvoimain tavoin el?? kansassa -- muodostuu kansan mielikuvituksessa t??ll? etel?mp?n? aivan toisenlaiseksi, melkeinp? nukkemaisen pieneksi.
Pient? pelkoa her?tt?v?t t??ll? kaikenlaiset pikkupeikot, hyv?ntahtoiset mennink?iset tai lemmensairas Ahti, jotka siell? kotipuolellani pohjoisessa liikkuvat pihoilla kuin kesyt kotiel?imet ainakin.
On siell?kin hyv?ntahtoisia maanalaisia, jotka ihmisten rinnalla kaikessa rauhassa harjoittavat kalastusta ja mets?styst?.
Mutta sen lis?ksi luo luonnonkauhu koko lauman pahoja henki?, jotka houkuttelevat ihmisi? luokseen, hukkuneitten miesten haamuja, jotka ik?v?iv?t lepoa kristityss? maassa hiisi?, meritursaita, jotka talvi?in? veneenpuoliskoaan soutaen ilke?sti kirkuvat merell?. Moni todellisessa hengenvaarassa ollut on n?itten t?hden j??nyt pelastumatta, ja kaukon?kij?ille ne n?ytt?ytyv?t.
Mutta joskin luonnon mahtava ylivoima musertavana ja ahdistavana uhkaa el?m?? n?ill? talvipimeill?, vaahtoisilla rajarannikoilla, jotka yhdeks?n kuukautta peitt?? alituinen h?m?r?, niin ett? aurinkoa ei kolmeen kuukauteen kertaakaan n?e ja ihmisten mieli k?y pime?naraksi -- niin on Ruijassa my?skin toisena ??rim?isyyten? ihan vastakkainen luonto, on helteinen, l?pikuultava, tuoksujen t?ytt?m?, tuhansissa v?rivivahduksissa s?teilev? kes?luonto, miss? ??ni kaikuu yli vedenpinnan 10--12 peninkulman p??h?n, miss? tunturit peitt?? ruskeanvihre? ruoho aina huippuun asti -- Lofotenissa 2000 jalan korkeuteen -- miss? matalakasvuiset koivut koristavat rinteit? ja vuorenhalkeamia kuin valkopukuiset, leikkiv?t nuoret tyt?t, miss? mansikan ja vadelman tuoksu voimakkaammin kuin miss??n muualla t?ytt?? ilman ymp?rill?si, kun paitahihasillasi kuljeskelet l?mpim?ss?, ja p?iv? on niin helteinen, ett? mielesi tekee kylpem??n tuonne l?ikkyv??n, p?iv?npaisteiseen, pohjaan asti l?pikuultavaan mereen.
T??ll? tavattavien kasvien voimakkaan v?rin ja tuoksun ovat oppineet selitt?neet johtuvan siit? kirkkaasta valosta, joka auringon ollessa taivaalla ymp?ri vuorokauden t?ytt?? tunturi-ilman. Siksi ei my?sk??n miss??n saa poimia niin tuoksuvia mansikoita ja hallaimia eik? taittaa niin lemuavia koivunoksia kuin t??ll?.
N?iss? Ruijan tunturilaaksoissa, jos miss??n, on kes?n aikana ihana idylli l?yt?nyt tyyssijansa.
Tuntuu silt?, kuin tahtoisi aurinko silloin suudella luontoa viel? herttaisemmin siksi, ett? aika, jolloin saavat olla yhdess?, on niin lyhyt, kuin tahtoisivat molemmat unohtaa, ett? kohta taas eron hetki l?henee. Silloin nousee yht?kki? kuin ihmeen kautta nurmelle ruoho, ja runsauttaan tuhlaten puhkeavat sinikellot, voikukat, p?iv?nkakkarat, orjantappurat, mansikat ja hallaimet jokaisen puron reunalla, jokaisella m?tt??ll? ja rinteell?; silloin surisee ruohossa sadoittain erilaisia hy?nteisi? aivan kuin troopillisissa maissa; silloin vied??n lehm?t, hevoset ja lampaat l?pi laaksojen yl?s rinteille, ja tuntureiltaan saapuu lappalainen laaksoihin juottamaan porojaan joissa; silloin punertavat peninkulmanlaajat muurainsuot; silloin vallitsee p?iv?npaisteinen rauha jokaisessa majassa, miss? kalastaja nyt istuu kotona perheens? luona paikkailemassa verkkojaan talveksi; silloin on Ruijassa ihana kes?, sellainen, jota harvassa seuduin tapaa, silloin siell? vallitsee luonnonilo ja rauha ehk? armaampi kuin miss??n muualla.
T?m? luonnon hivelev? hempeys on sekin painanut leimansa ruijalaiseen. Milloin h?nell? vain on siihen tilaisuutta, h?n mielell??n el?? ja pukeutuu hyv?sti ja asuu hauskasti; mit? ruokiin tulee h?n on oikea herkkusuu. Turskankielet, mets?hanhenpoikaset, poronydin, suolatut kuningaskampelat, taimenet, lohet ja kaikenlaiset erinomaiset merikalat, jotka tarjotaan maksoineen m?tineen, ovat h?nen jokap?iv?isen? ruokanaan.
Sek? lappalainen ett? ruijalainen talonpoika on sit?paitsi lapsellisesti mieltynyt kaikenlaisiin makeisiin, ja h?nen mieliherkkunsa ?siirappi puuronkastikkeena? on yleisesti tuttu.
Kasvaneena luonnossa, jossa on niin monta mahdollisuutta ja vastakohtaa ja jonka s?velasteikossa on tuhansia odottamattomia vivahduksia, kaikkein villeimm?st? ja suurenmoisimmasta alkaen aina kyyneliin saakka liikuttavaan, vieh?tt?v??n ja hurmaavaan, on ruijalainen yleens? hyv?p?inen ja sukkela, tapaapa h?ness? usein sek? nerokkaisuutta ett? mielikuvituksen runsauttakin.
Ollen mielialoille altis h?n helposti antautuu hetken vaikutuksille. Jos sinun kasvoillasi on p?iv?npaistetta, saa se helposti p?iv?npaisteen h?nenkin kasvoilleen syntym??n.
Mutta ei pid? h?nen suhteensa erehty? luulemalla h?nen hyv?ntahtoisuuttaan yksinkertaiseksi herkk?uskoisuudeksi -- ja t?m? erehdys on sangen yleinen t??ll?p?in. H?nen sielunsa sisimm?ss? v?ijyy h?nen tiet?m?tt??n aina hiljainen ep?luulo aivan kuin valpas merilintu, joka sukeltaa mereen viel? sankkiruudin v?l?ht?ess?kin ja ennenkuin kuula on enn?tt?nyt iske? vedenpintaan siin? kohdin, miss? se viel? ?sken kellui.
Kaikkea odottamatonta, kaiken mahdollisen mahdollisuutta on h?n, luonnon yhteydess? eletyist? lapsuus-vuosista asti, tottunut pit?m??n jokaista rauhallista hetke? uhkaavana miekkana, ja t?m? vaisto seuraa h?nt? h?nen seurustellessaan ihmistenkin kanssa.
Sill? aikaa kun sin? puhut h?nen kanssaan, h?n ehk? siten sukeltaakin sieluusi, sinun aavistamattasi, kerta toisensa j?lkeen, ja ilman ett? mieliala siit? h?iriytyy.
H?n tekee sen, vaikka h?n onkin kyyneliin asti liikutettuna -- se on h?nen luontonsa ja sit? h?n ei heit? vaikka olisikin vaihtanut luonnonel?m?ns? sivistyneihin oloihin. H?n v?istyy syrj??n, hiipii mielikuvituksellaan ja valppaalla ep?luulollaan ajatuksiisi tarkastaen niit? joka puolelta -- niin, oikean nerokkaan ruijalaisen min? uskon -- itse olen sellaiseen liian v?synyt ja v?linpit?m?t?n -- sinun aavistamattasi k?det taskussaan voivan sukeltaa sisimpiin ajatuksiisi, otsasta sis??n ja ulos takaraivosta.
Etsiv?ksi poliisiksi ja valtiomieheksi h?n sopisi erinomaisesti, jos h?ness? vain olisi hiukan enemm?n tahdonlujuutta eik? h?n olisi niin lapsellisen altis hetken vaikutuksille; mutta siin? onkin h?nen heikko puolensa.
Puhun t?st? syv?lle juurtuneesta kansanluonteen piirteest? sellaisena, kuin se esiintyy tyypillisiss? luonteissa, enk? sill? tahdo sanoa, ettei Ruijassa olisi lujaluontoisiakin miehi? -- sellaisia on, ja ne karaistuvatkin t??ll? ehk? paremmin kuin muualla ja kohoavat todelliseen suuruuteen.
Alkuper?isess? ruijalaisessa suvussa on luullakseni aina muutama pisara lappalaisverta.
Muutkin ovat tehneet sen huomion, ett? miss? taru kertoo Helgelannin etevimpien talonpoikaissukujen polveutuvan puolihiiseist? ja vuorenj?ttil?isist?, tarkoitetaan sill? lappalaista syntyper??. Meid?n kuningassukumme polveutuvat lappalaisista, ja ?Fin? oli arvossa pidetty nimi, jota on kantanut moni maamme parhaita miehi?, kuten esim. Fin Arneson[1].
[1] ?Fin?-sanalla tarkoittaa norjalainen lappalaista, suomalaista taas h?n kutsuu ?Kv?n?'iksi.
Harald Kaunotukka ja Erik Verikirves naivat lappalais-tytt?j?.
Tuo salaper?inen, puoleksi aistillinen vetovoima, jota pidettiin n?ille ominaisena, olikin vain suuren, l?pi aikojen kahden vierasten kansanainesten v?lill? tapahtuneen yhtymisen eroottinen ilmaus: siin? olivat yhtyneet vaaleatukkainen, sinisilm?inen, ylev? ja arvokas pohjanmies ja tumma ruskeasilm?inen, vilkas, mielikuvitukselle altis, luonnon salaper?isyytt? uhkuva, mutta heikkoluontoinen, sorrettu lappalainen, joka viel? t?n?kin p?iv?n? suksillaan kuljeskellen laulelee surumielisi? laulujaan monen norjalaisen mieless?, vaikkei t?m? rotuylpeydess??n edes aavistakaan olevansa sukua sille kansalle.
Muuten ilmenee minun kokemukseni mukaan suuri eroitus, mik?li tuo sekoitus on tapahtunut heikon lappalaisen tai rotevan, voimakkaan, itsep?isen suomalaisen eli kainulaisen kanssa. Siin? on ero kuin mollin ja duurin v?lill? samassa musiikkikappaleessa.
Lappalaissekoituksella on ollut ratkaiseva merkitys nykyisen Norjan kansan henkisiin ominaisuuksiin n?hden.
Kainulaisnorjalainen sekoitus on luonut tarmokkaita, loogillisia, uhkamielisi? ja toimintakykyisi? ihmisi?. Se on varmaankin suuressa m??rin ter?st?nyt meid?n ?stlantilaisen ja trondjemilaisen heimomme. Ruijassa on sit?vastoin p??asiallisesti lappalaissekoitus ollut vallitsevana ja sen mukaan on kansanluonnekin muodostunut. Kainulais-norjalainen on ruijalaisen luonnon herra, lappalaisnorjalainen taipuu sen alle ja k?rsii sen ylivoimasta.
Ruijalaisen luonnon vastakohdat ovat siksi voimakkaat ja ??rim?iset, ett? sen keskuudessa el?v? ihminen aina on murtumisen vaarassa.
Synkk?mielisyydell? ja surunvoittoisuudella, joka siell? valtaa itse kansanmiehenkin ja joka niin usein johtaa mielenvikaisuuteen ja itsemurhaan, on varmaankin syv?t juurensa n?iss? luonnonsuhteissa: pitkiss? pimeiss? talvissa raskaine mahtavine n?kyineen, jotka painavat sielun yksin?iseen valonkaipuuseen, voimakkaissa, ?kkin?isiss? vaikutelmissa, jotka sek? valoisana ett? pime?n? vuoden aikana liian syv?sti j?rkytt?v?t sielun sisimpi? herkki? kieli?.
Olen ajatellut n?it? asioita ehk? enemm?n kuin muut, samalla kun itse puolestani olen niist? k?rsinyt, ja min? ymm?rr?n -- vaikka taasen, mit? itseeni tulee, en sit? ollenkaan ymm?rr? -- miksi ?second sight?, kyky n?hd? henkimaailmaan, ?kaukon?k?isyys?, joksi sit? Ruijassa sanotaan, siell? kuten Sj?llannin-ja Orkney-saarillakin ilmenee sukuominaisuutena kulkien perint?n? polvesta polveen. Ymm?rr?n, ett? se on sielunsairaus, jota ei voi l??kkeill?, ei j?rjen eik? tahdon voimalla parantaa.
Ihminen syntyy varustettuna paitsi kahdella terveell? silm?ll? viel? kolmannellakin ikkunalla sielunsa kammiossa, mist? h?n voi n?hd? maailmaan, jota muut vain aavistavat, mutta jonne h?nen on pakko katsella, milloin se h?nt? kutsuu; sit? ikkunaa ei voi tukkia kirjoilla eik? mill??n j?rkeilyll?, sit? ei voi muurata kiinni edes keskell? valistunutta p??kaupunkia el?ess?, korkeintaan sen voi hetkeksi peitt?? jollakin unohduksen verholla.
Oi, kun muistelen, miten min? kotona Ruijassa kuvittelin kuninkaan linnan Kristianiassa huippuineen ja torneineen mahtavana kohoavan yli kaupungin ja kuninkaan miesten kultaisena jonona kulkevan linnankartanosta aina valtaistuinsaliin asti, tai miten olin kuulevinani Akerhusin linnoituksesta tykkien jyskeell? ilmoitettavan kuninkaan tulon sotamusiikin ja kuninkaallisten k?skyjen myrskyn lailla t?ytt?ess? koko ilman. Kun muistelen, miten min? kuvittelin ?valon korkeata suojaa?, yliopistoa, suureksi, valkoiseksi liituvuoreksi, jonka ikkunoissa hohti alituinen auringonpaiste, tai miten min? mieless?ni kuvailin suurk?r?j?salia ja niit? miehi?, jotka siell? toimivat ja joiden nimien maine mielikuvituksen suurentamana levisi t?nne asti, mahtavasti kaikuen kuin olisi kunkin nimen kunniaa julistanut suuri, kajahtava kello --
Kun vertaan sit?, mit? silloin mieless?ni kuvittelin, siihen ?meid?n pieniin olosuhteisiin n?hden kyll?kin hyv??n todellisuuteen?, jossa min? nyt el?n ja liikun, niin tuntuu kuin kuvitelmieni muodostama tuulentupa, korkea kuin Sn?h?tten, kaatuisi ylitseni.
Olen siis parinkymmeneen ik?vuoteeni asti el?nyt yksinomaan ruijalaisessa satumaailmassa ja oikeastaan vasta ?sken her?nnyt todelliseen el?m??n. Olen ollut omaan mielikuvitukseeni lumottu.
Jos min? kertoisin t?m?n kaiken jollekulle, niin h?n, sit? varmemmin mit? j?rkev?mpi mies h?n olisi, arvelisi erinomaisen ylioppilastutkintoni suhteen ilmeisen erehdyksen tapahtuneen. Mutta mit? teoreettiseen v?ittelyyn ja mit? tietoihin tulee on minulla, Jumalan kiitos, yht? hyv?t lahjat kuin useimmilla muillakin. Tied?n my?skin, ett? minulla t?ss? suhteessa on pari notkeita airoja, joilla niin kauas kuin haluan, karille joutumatta soudan veneeni l?pi k?yt?nn?llisen el?m?n.
Veneeni lastia, joka milloin on ??rett?m?n raskas, milloin taas hurmaavan suloinen, ei kukaan saa n?hd?.
Tunnen sanomatonta halua itke? unohduksiin koko ruijalaisen tarinani, ja sen tekisinkin, jos samalla voisin itke? koko el?m?ni kuiville. Mutta miksi min? toivoisin kadottavani kaiken kauniin, kaikki haaveeni, kun minun kuitenkin kuolemaani asti t?ytyy kantaa taakkaa, joka on hartioilleni pantu?
Helpoituksekseni olen min? hiljaisina hetkin? kuvaileva nuoruuteni muistoja tuolta kotiseudultani, jonka niin harva t??ll?p?in ymm?rt??.
T?m? on sielultaan sairaan miesraukan kertomus, joka sis?lt?? enemm?n omia vaikutelmia kuin ulkonaisia tapahtumia.

KOLMAS OSA.
Ensim?inen luku.
KOTI.
Is?ni oli maakauppias ja omisti ...venin kaupan L?nsi-Lofotenissa. Oikeastaan h?n oli kotoisin Trondjemista, mist? h?n varattomana poikana oli tullut t?nne pohjoiseen kauppalaivassa, joka kuten trondjemil?isten laivojen on tapana, oli l?htenyt kalastusajaksi Lofoteniin kauppaa tekem??n. Nuoruudessaan h?n oli saanut paljon kovaa kokea ja oli jonkun aikaa ollut tavallisena kalastajanakin muutamassa venekunnassa, kunnes h?n vihdoin p??si kauppa-apulaiseksi rihkamakauppias Erlandsenille, jonka v?vyksi h?n my?s sittemmin tuli.
Is?ni oli miehuutensa ij?ss? kaunis mies, tummaverinen ja mustatukkainen; ter?v?t kasvojenpiirteet ilmaisivat tahdonlujuutta, kooltaan h?n oli lyhyenlainen. H?n k?vi aina puettuna ruskeaan paksuun merimiestakkiin sek? k?ytti kiiltonahkahattua. Luonteeltaan h?n oli tyly ja itseens? sulkeutunut; sanottiinpa h?nt? kovasyd?miseksikin mieheksi, jommoiseksi h?net lienee tehnyt el?m?n kova koulu. T?m? h?nen luonteensa ei kyll? hankkinut h?nelle montakaan personallista yst?v??, mutta toiselta puolen se oli omiaan tuottamaan h?nelle mit? suurinta luottoa kauppa-asioissa, joissa h?n oli t?sm?llinen ja k?tev?, vaikka h?n viimeiseen asti pitikin kiinni siit?, mik? h?nen k?sityksens? mukaan todella oli h?nelle tuleva. H?nt? pel?ttiin eik? kukaan mielell??n tahtonut joutua riitaan h?nen kanssaan.
Se, mink? ihminen kokee ennen kahdeksatta vuottaan, j?? tavallisesti h?nen mieleens? vain ohivilahtavina kuvina, mutta sen sijaan n?m? kuvat eiv?t koskaan el?m?ss? h?lvene.
Sellaisen kuvan min? olen s?ilytt?nyt onnettomasta ?itiraukastani. Tunnen h?net siit? kuvasta paljoa paremmin kuin kaikesta, mit? my?hemmin on minulle h?nest? kerrottu ja mink? mukaan h?n lienee ollut solakka, kalpea ja heikkorintainen nainen, jolla oli vaalea tukka ja suuret, lempe?t silm?t. My?skin kuuluu h?n olleen hyvin hiljainen ja surumielinen.
H?n oli Erlandsenin ainoa tyt?r ja joutui naimisiin is?ni kanssa t?m?n viel? ollessa h?nen palveluksessaan, ja kerrottiinpa, ett? Erlandsen itse oli pannut toimeen t?m?n naimis-kaupan, koska h?n sen kautta luuli parhaiten voivansa turvata tytt?rens? tulevaisuuden.
Oli l?mmin kes?p?iv?. Niityll? seisoivat hein?miehet paitahihasillaan kaataen hein?? pitkill? viikatteillaan; min? seurasin ?iti?, joka sukkaa kutoen kulki heid?n ohitsensa. Yl?puolella aitaa kohosi paljas kalliolohkare, jonka toisella puolella ?idill? oli istuinpenkki. L?hell? olevassa kivir?ykki?ss? kasvoi vadelmia, ja ihan penkin vieress? oli muutamia koivuja. Ry?miess?ni siin? kivien v?liss? marjoja noukkiakseni kutsui is? ?iti? luokseen.
Kun h?n oli l?htenyt, l?hestyi minua toiselta puolen pitk?, kalpea nainen, joka n?ytti olevan ?iti? vanhempi; h?nell? oli musta puku, kaulassa valkoinen poimutettu pystykaulus. H?n katsoi yst?v?llisesti minuun ja ojensi minua kohti orjantappuraruusun, joka h?nell? oli k?dess??n.
En ollenkaan pel?nnyt h?nt?, eik? h?n sit? paitsi tuntunut v?h??k??n vieraalta. Samassa h?n ny?kk?si p??t??n surumielisesti aivan kuin j??hyv?isiksi ja poistui samaa tiet? kuin oli tullutkin.
Kun ?iti palasi, kerroin h?nelle, ett? kiltti vieras nainen sill? aikaa oli k?ynyt luonani; mutta varmaan h?n oli hyvin suruissaan ja nyt h?n oli jo mennyt.
?itini -- muistan sen kuin olisi se vasta ?sken tapahtunut -- seisoi tuokion hievahtamatta, kalmankalpeana ja tuijotti minuun, silmiss??n ??ret?n kauhu, aivan kuin kuolema olisi meit? molempia uhannut; sitte h?n ?kki? tavoitti p??t??n k?sill??n ja vaipui tunnottomana maahan.
Olin liian pel?stynyt voidakseni huutaa, mutta olen muistavinani, ett? kun n?in h?nen makaavan siin? hengett?m?n? ruohikossa penkin vieress?, heitt?ydyin h?nen vierelleen ja huusin: ??iti!?
Kohta sen j?lkeen olin juosten tullut is?n luokse, joka paitahihasillaan seisoi niitt?m?ss? muiden joukossa, ja olin nyyhkytt?en kertonut, ett? nyt on ?iti kuollut.
Siit? hetkest? asti oli ?itini mielipuoli.
Useita vuosia t?ytyi h?nt? lakkaamatta pit?? suljettuna omaan huoneeseensa, ja is?ll? oli varmaankin monta raskasta hetke?.
My?hemmin h?net vietiin Trondjemiin mielenvikaisten hoitolaan, miss? h?n kahden vuoden per?st? kuoli tulematta silm?nr?p?ykseksik??n j?rkiins?.
Siihen aikaan piti minusta huolta vanha Kainulais-Anna, rokonarpinen miesm?inen akka, jolla oli pienet ruskeat silm?t, suorat harmaat hiukset sek? noitamaisen ter?v?t piirteet ja joka tavallisesti kuljeksi savipiippu suussa. H?n oli hoitanut ?iti? lapsena ja oli koko sielullaan h?neen kiintynyt. Kun ?itini joutui mielenh?iri??n, rukoili h?n hartaasti, ett? saisi h?nt? vartioida ylh??ll? sinisess? salissa; mutta huomattuaan, ett? h?nen l?sn?olonsa erikoisesti kiihotti sairaan mielt?, ei sit? en?? voitu sallia. Is?? ei ?iti my?sk??n siet?nyt n?hd?, ja minua ei uskallettu vied? h?nen n?ht?v?kseenk??n.
Vanha Kainulais-Anna oli ollut ?itini ainoa uskottu t?ss? maailmassa. H?n oli perin kummallinen ja ylenm??rin taikauskoinen. H?nen vakaumuksensa mukaan asustivat peikot ja meritursaat ranta-aitoissa ja venevajoissa yht? varmasti kuin is?ni asui p??rakennuksessa, ja tunturin juurella sataman it?puolella harjoittivat maanalaiset n?kym?t?nt? kalastustaan ja mets?styst??n yht? varmasti, kuin is?ni julkisesti harjoitti sit? lahden poukamassa.
Kainulais-Anna oli varmaankin salaper?isell? taikauskollaan pannut ?iti-raukkani p??n py?r?lle, samoin kuin minunkin. Aamusta iltaan asti oli lakkaamatta otettava huomioon kaikenlaisia merkkej? ja enteit?, ja h?nen kasvoissaan oli aina jonkinlainen levoton ilme, aivan kuin h?nen alituiseen olisi pit?nyt olla varuillaan jotakin pahaa vastaan. Kun jokin vene oli tulossa, oli heti k??nnytt?v? merelle p?in, syljett?v? sek? lausuttava muutamia loihtusanoja meripeikkoja vastaan. H?n saattoi n?hd? jokaisen ihmisen haamun eli henkiseuraajan. Siksi ei koskaan heti jonkun l?hdetty? saanut sulkea ovea h?nen j?lkeens?, ja aina h?n edelt?p?in aavisti milloin is? oli palaava kotiin joltakin matkalta.
Kun Kainulais-Annaa ei en?? laskettu siniseen saliin ?idin luokse, h?n salaa harjoitti kaikenlaisia noitatemppuja oven ulkopuolella. Muistan miten min? kerran portaissa seisoessani n?in h?nen kumartelevan ja notkistelevan polvia ja sill? v?lin vet?sev?n sylke? oveen sek? mutisevan jotakin, kunnes min? vihdoin kauhuissani juoksin tieheni.
Kuulin h?nen usein loihtusanojensa joukossa mainitsevan permalaisten vanhan jumalan, joka n?ilt? pohjan perilt? ei ole niink??n h?vinnyt kuin ehk? luulisi, vaan jolla viel? t?n?p?iv?n? siell? t??ll? Lapin tunturilakeuksilla on uhrikivens?. Lappalaisten jumalaa vastaan -- ja sen h?n pelk?si saapuvan jokaisessa maihin laskevassa lappalaisveneess? -- oli h?nell? my?skin loihtusanansa. N?ht?v?sti h?n salaper?isiss? manauksissaan, joilla h?n koetti voittaa lappalais-noituuden, sekoitti kainulaiset ja kristityt jumalat.
T?llaisten vaikutusten alaisena elin min? lapsuuteni ajan.
Pappila, jonka vieress? valkoinen kirkko tornineen kohosi, sijaitsi vain pienen matkan p??ss? meilt?, meren rannalla lahden oikealla puolella -- jos nimitt?in katseli sit? meid?n kaupasta k?sin, joka taas sijaitsi aivan lahden perukassa.
Pappilassa oli kotiopettaja -- me kutsuimme h?nt? aina ylioppilaaksi.
Min? k?vin siell? joka p?iv? lukemassa papin kahden lapsen seurassa, joista toinen, vilkasluontoinen poika Kaarlo oli vuotta minua nuorempi eli kolmannellatoista, kun taas h?nen sisarensa Susanna oli minun kanssani aivan samanik?inen. H?n oli sinisilm?inen, vallaton tytt?, jonka tuuhea, kellert?v? tukka aina valui otsalle ja joka, niin pian kuin ylioppilas k??nsi selk?ns?, iski silm?? ja virnisteli meille toisille saadakseen meid?t nauramaan.
Kotiopettaja oli n?et hyvin ankara, ja me pelk?simme h?nt? suuresti. Nauruhalu, joka t?ll?in kiusasi meit? ja jonka t?hden emme uskaltaneet katsoa toisiimme, koska pelk?simme purskahtavamme ilminauruun, oli oikeastaan kaikkea muuta kuin hauskaa, sill? joka kerta kun tuollainen naurunkohtaus meid?t yll?tti, tuotti se meille pahoja seurauksia; ensiksikin oli tukkamme vaarassa eik? korvapuustejakaan s??stetty, ja toiseksi ilmestyi todistuskirjoihimme pitki? valituksia huonosta k?yt?ksest?mme.
Susanna osoittautui t?ss? suhteessa usein aivan armottomaksi. Asia oli n?et kehittynyt niin pitk?lle, ett? h?n toista silm?? vain hiukan r?p?ytt?m?ll? saattoi meid?t sellaiseen j?nnityksen tilaan, ett? me kasvot tulipunaisina kuin heloittavat omenat istuimme siin? liikkumattomina kirjoihin tuijottaen, kunnes voimat vihdoin pettiv?t. Eritt?inkin h?n koetti saada minut viekoitelluksi, vaikka h?n hyvin tiesi, ett? sain sen kotona kalliisti maksaa; sill? is?ni oli ankara mies, joka ei ollenkaan ymm?rt?nyt lapsia.
Lomahetkin? leikimme me yhdess? hartaammin kuin monetkaan lapset.
Tuon synk?n, ankaran el?m?n rinnalla kodissani, miss? is? joko liikkui kauppa-asioissa tai istui ty?huoneessaan, miss? sinisest? salista v?h?n v?li? kuului mielipuolen ?iti-raukkani huuto ja kirkunta ja miss? Kainulais-Anna peuhasi melkein kuin paha henki, -- olivat pappilanlasten seurassa vietetyt leikkihetket minulle kuin el?m? jossakin toisessa, iloisessa, auringonpaisteisessa maailmassa.

Toinen luku.
RANNASSA.
Niin mieluisia leikkipaikkoja eiv?t Etel?-Norjan rannikot tarjoa lapsilleen kuin nuo pohjoiset rannat ruijalaisille. Eritt?inkin luoteen aikana on siell? puolen merenpohja kuivana paljon pitemm?lle kuin t??ll?p?in.
Saventapaisen hiekkapohjan on vesi silloin j?tt?nyt aivan paljaaksi; ainoastaan siell? t??ll? on vesil?t?kk?, jossa kalanmaimaset uiskentelevat, ja kauempana veden rajassa astuskelee jokunen rantalintu tai istuu yksin?inen kalalokki kivell?. Aaltojen uurtama hieno hiekka on t?ynn??n pieni? kyhmyj?, joiden pinnalle suuri kastemato maahan kaivautuessaan on j?tt?nyt kiemurtelevia j?lki?. Kivien tai ruohotukkojen suojassa piilottelevat pienet vikkel?t, l?pikuultavat katkantapaiset ?yri?iset, jotka kiinnitavoiteltaessa nuolina sujahtelevat matalassa vedess?. Pikkupojat n?et k?ytt?v?t niit? sy?ttin? onkiessaan turskanpoikasia nuppineulakoukuillaan.
Korkealle ruohoiselle rantat?rm?lle muutamien isojen kivien v?liin rakensimme me kolmisin litteist? kivenlohkareista kauppatalon ranta-aittoineen, venevajoineen ja laitureineen.
Vajassa meill? oli kaikenlaisia veneit?, pieni? ja isoja, neliairoisesta ruuhesta aina viisihankaiseen asti, jotkut puusta tai kaarnasta, toiset veneenmuotoisista isoista n?kinkengist?. Meid?n ylpeyten?mme oli iso alus, -- paikattu kaukalo, jossa oli masto ja puolikansi ja jota aina ja alati varustettiin Bergenin markkinoille purjehtimaan; se ei suinkaan ollut muodoltaan soreimpia, ja muistan viel?, miten useasti kirkossa istuessani kuvittelin mieless?ni, ett? tuo komea, t?ydellisesti rikattu, tykeill? varustettu laiva, joka riippui ylh??ll? kirkon holvikatossa, oli meid?n, ja miten min? papin saarnatessa suunnittelin kaikenmoisia purjehdusretki?, joita Kaarlo mutta eritt?inkin Susanna suuresti ihmetellen katselivat. Tuo laiva oli ainoa, mik? siihen aikaan puuttui onnestani.
Lahden perukassa is?n laiturin vieress? oli jyrkk? juumanrinne, miss? loppupuolella kes?? liikkui parvittain turskanpoikasia ja muuta pient? kalaa, ja siell? me pojat harjoitimme kalastustamme pellavasiimaan kiinnitetyll? nuppineulakoukulla. Kalat me sitte perkasimme ja ripustimme ne halaistuina kuivamaan seip?isiin, jotka olimme pystytt?neet oman kauppatalomme edustalle, ja valmistimme niist? siten kuivattua kalaa; maksan j?timme taas pahentumaan pieniin puukaukaloihin, kunnes se oli muuttunut merirasvaksi. Kummankin tavaralajin me sitte asianmukaisella tavalla panimme varastoon ranta-aittaamme l?hett??ksemme ne my?hemmin laivassa Bergeniin, ja totta tosiaan teimme me ty?t?, askaroimme ja ahersimme t?ss? leikiss? yht? uutterasti ja hartaasti, kuin konsanaan vanhemmat ty?ss??n, vaikka ainoa todellinen hy?ty mink? siit? saimme, olikin vain auringonpaiste, josta ruskettuneet kasvomme saivat nauttia.
Kaarlo oli hentorakenteinen poika, joka enimm?kseen kaikessa noudatti tarmokkaamman sisarensa esimerkki?. Kummallakin pappilan lapsella oli tuuhea keltainen tukka. Susannan p??ss? se oli k?hertyneen? niin rikkaihin kiharoihin, ett? koko p?? n?ytti kultakeh?n? v?lk?htelev?n joka kerran kun h?n sit? liikahutti -- ja se tapahtuikin v?h?n v?li?, kun h?n niskaansa nyk?isten koetti est?? kiharoitaan valumasta otsalle. Kummallakin lapsella oli niinik??n hieno, vaalea hipi? ja kauniit siniset silm?t. En tied?, oliko Susanna ij?kseen pitk? vai lyhytk? -- minun silmiss?ni h?n oli ainakin yht? pitk? kuin min? itse, vaikka h?n todellisuudessa lienee ollut p??t? minua lyhyempi. Ihailuni lienee t?ytt?nyt sen mik? mitasta puuttui.
N?en h?net edess?ni kun h?n sunnuntaisin kulki kirkkoon ?itins? seurassa -- ?iti oli pieni, kalpea, tummapukuinen, uuttera nainen, joka aina paitsi sunnuntaiaamup?ivisin kutoi pitk??, ik?v?? sukkaa. Susanna kulki pitkin hiekkaista kirkkotiet?, yll??n valkoinen tai sininen hame, p??ss??n tumma paimenhattu, k?dess??n pieni valkea nen?liina k??rittyn? vanhan ison virsikirjan taakse ja jalassa valkeat sukat sek? keng?t, joissa nauhat kulkivat ristiin nilkan yli. Kauniimpaa pukua kuin n?m? Susannan pyh?vaatteet ei mielest?ni koko maailmassa ollut.
Kirkossa istui papinperhe ensim?isess? penkiss? aivan saarnatuolin juurella ja me -- is?ni ja min? -- pari rivi? alempana, ja monta salaista merkki?, jotka vain me itse ymm?rsimme, vaihdettiin siin? istuessamme.
Kerran loukkasi kuitenkin Susanna minua syv?sti -- aina katkeriin kyyneliin asti. Minulle n?et selveni, ett? is?nikin oli joutunut h?nen pilantekonsa esineeksi. Vahvalla, kauniilla ??nell??n is?ni n?et maalaisten yksinkertaiseen tapaan lauloi virret sangen kovasti ja liitti -- mik? sek? minun ett? monen muun mielest? oli eritt?in kaunista -- joka s?keen loppuun omituisen venytyksen, joka ei kuulunut itse s?veleesen vaan oli h?nen omatekem?ns?. T?m? is?ni laulutapa oli ollut puheenaineena pappilassa ja Susannakin oli sille nauranut. Kun h?n sitte huomasi, ett? min? olin saanut asiasta tiet??, h?n n?ytti kovin onnettomalta.
Kolmetoistavuotiaana l?hetettiin Kaarlo Bergenin latinakouluun, ja rakas kotiopettajamme matkusti samana syksyn? viimeisess? laivassa.
Siit? l?htien Susanna luki vanhempainsa johdolla ja min? jatkoin koulunk?ynti?ni lukkarin luona, hyv?nluontoisen vanhan miehen, joka ei itsek??n paljoa muuta osannut kuin soittaa viulua; mutta sit? h?n tekikin mit? innokkaimmin ja ep?ilem?tt? my?skin taitavasti, vaikka h?nen taiteellinen aistinsa ehkei ollutkaan eritt?in kehittynyt.
Kun lukkari oli saanut is?ni suostumuksen siihen, ett? saisin opetella soittoa ja sek? minun ett? h?nen mielest??n t?m? opetus oli paljon hauskempaa kuin luvut, kului kokonaista kolme vuotta aina kuudenteentoista ik?vuoteeni asti, jolloin en muuta oppinut kuin viulua soittamaan ja joutilaana kuljeksimaan.
Jos minua t?h?n aikaan olisi pidetty jokap?iv?isess? ankarassa ty?ss?, olisi minussa ehk? moni ominaisuus sittemmin kehittynyt toisenlaiseksi. Mutta asiain t?ll? kannalla ollen jouduin kokonaan oman mielikuvitukseni valtaan ja minussa kehittyi mielentiloja, jotka my?hemmin saivat turmiollisen vallan el?m?ss?ni.
Raja, joka jokaisen ihmisen tajunnassa on olemassa mielikuvituksen ja todellisuuden v?lill?, on er??nlaisille luonteille, jotka el?v?t voimakkaiden mielikuviensa vaikutuksen alaisina, saatettava t?ysin selv?ksi ja varmaksi; muuten voi se helposti joissakin kohdin h?lvet? aiheuttaen mielen sairaaloisuutta.
Vaikkei Susannalla ja minulla en?? ollut yht? hyv?? tilaisuutta kuin ennen alituiseen yhdess?oloon, olimme kuitenkin koko lapsuutemme ajan toistemme leikkitoverit ja uskotut. Kun h?nell? oli jotakin minulle kerrottavaa, odotti h?n tavallisesti ver?j?ll?, joka sulki tien pappilan alueelle, juuri samaan aikaan kuin min? olin menossa lukkarin luo tai sielt? tulossa.
Kun er??n? p?iv?n? tulin k?vellen tiet? pitkin kirjat kainalossani, h?n istui portailla ver?j?n vieress? puettuna siniruutuiseen puseroon ja paimenhattuun. H?n n?ytti olevan hyvin huonolla tuulella; ymm?rsin heti, ett? nyt oli jotain erikoista tulossa.
H?n ei vastannut tervehdykseeni; mutta kun min? nopeammin kuin h?n oli ajatellutkaan koetin p??st? ver?j?n l?pi, kysyi h?n kiivaalla ??nell? minulta, oliko todellakin totta mit? kerrottiin, ett? min? olin niin saamaton, ettei minusta t??ll? kotona voinut tulla kerrassaan mit??n.
Susanna oli usein kiusaillut minua; mutta t?ll? kertaa loukkasi minua tieto siit?, ett? pappilassa puhuttiin meist? ja ett? Susannakin otti siihen osaa. Jos olisin tiennyt, ett? h?n juuri samana p?iv?n? oli joutunut tappiolle minua puolustellessaan, olisin varmaankin ottanut asian toisin kuin nyt, l?htiess?ni loukatun n?k?isen? sanaakaan virkkamatta tieheni.
Kotiin tultuani sain kuulla, ett? is?ni oli sovintolautakunnassa joutunut riitaan papin kanssa. Pappi, joka oli lautakunnan esimies, oli v?itt?nyt is?ni er??ss? asiassa k?ytt?ytyneen h?nen mielest??n liian ankarasti, ja is? oli t?h?n syyt?kseen vastannut hyvin kiivaasti. T?m?n johdosta olimme nyt pappilassa joutuneet ankaran arvostelun alaisiksi.
T?m? kire? suhde vanhempaimme v?lill? sai meiss? aikaan jonkinlaista levotonta arkuutta, ja muistan viel?, miten ensi alussa pelk?sin kulkea pappilan ohitse, koska tiell? saatoin tavata pastorin.
Susanna teki kuitenkin monta l?hentelemisyrityst?; mutta huomatessani vaikka vain vilahdukselta h?nen siniruutuisen hameensa, tein min? pitk?n kierroksen tien syrj?ss? olevia peltoja pitkin tai odotin puitten suojassa, kunnes h?n oli poistunut.
Kerran en ollut h?nt? muutamaan p?iv??n n?hnyt; mutta kun sitte er??n? p?iv?n? kuljin ver?j?st?, oli rajapylv??n valkoiseen nimilautaan lyijykyn?ll? kirjoitettu: Sin? olet minuun pahastunut, mutta Susanna ei ole ollenkaan suuttunut sinuun.
Tunsin hyvin tuon suuren, k?mpel?n k?sialan ja sin? p?iv?n? palasin pari kolme kertaa ver?j?lle lukeakseni nuo sanat uudestaan ja taas uudestaan. Ne n?yttiv?t minulle Susannan uudessa muodossa; n?in h?net noitten kirjainten takaa kuin ristikkoaidan l?pi.
Kirjoitin iltap?iv?ll? h?nen kirjoituksensa alle: Katso toiselle puolelle! Ja siihen panin: En ole min?k??n sinuun suuttunut.
Seuraavana p?iv?n?, kun kuljin puutarha-aidan ohi, seisoi Susanna siin?, mutta h?n ei kuitenkaan ollut minua huomaavinaan. H?n varmaankin katui, ett? oli ollut liian valmis sovintoa tekem??n.
Vaikka is?ni ja papin v?lit ulkonaisesti n?yttiv?t olevan hyvinkin hyv?t, oli kuitenkin seurustelu h?nen ja papin perheen v?lill? t?st?l?hin melkein lopussa; ainoastaan erityisten asianhaarain vaatiessa tai varsinaista kutsua noudattaen he k?viv?t toistensa luona. T?m? seikka antoi taas Susannan ja minun v?liselle seurustelulle jonkinlaisen salaper?isen leiman. Vaikkei mik??n kielto meit? t?ss? suhteessa pid?tt?nyt, me kuitenkin tavallaan kuin varkain tapasimme toisiamme.
Olimme molemmat yksin?isi? lapsia. Susanna istui kotonaan ?itins? ankaran valvonnan alaisena suljettuna arkiel?m?n yksitoikkoisuuteen, ja min? kuljin synk?ss? kodissani aina jonkinlaisen vilun ja kauhun valtaamana, ja minusta tuntui, kuin iloa olisi vain pappilassa Susannan luona. Eip? siis ihme, ett? aina kaipasimme toistemme luokse.
Vanhemmaksi tultuamme oli meill? yh? harvemmin tilaisuutta tapaamiseen, mutta siit? kaipauksemme vain kasvoi, ja ne hetket, jolloin saimme olla yhdess?, muuttivat meid?n tiet?m?tt?mme v?hitellen entisen lapsellisen luontonsa. H?nen kanssaan puhuminen oli minun ainoa lohdutukseni, ja monet kerrat harhailin p?iv?kaudet pappilan l?hist?ll? saadakseni edes vilaukselta n?hd? h?net.
Olin kuudentoista vaiheilla, kun h?n er??n? aamuna minun kulkiessani pappilan ohi viittasi minut luokseen ja ojensi aidan yli minulle kukan. H?n juoksi sitte kiireesti tiehens? suoraan porkkanapenkkien yli, aivan kuin pel?ten, ett? joku h?net n?kisi.
Silloin huomasin ensim?isen kerran miten kaunis h?n oli, ja kauan muistelin h?nt? sitte sellaisena, kuin h?n sin? aamuauringon valaisemana seisoi puutarhassa pensaitten keskell?.

Kolmas luku.
RENKITUPA.
Talossamme vallitseva kummitususko p??si t?yteen valtaansa renkituvassa, miss? piiat ja rengit sek? talossa y?pyv?t matkustavat talonpojat iltasin istuivat rautalieden ??ress? kertoillen hehkuvan tulen valossa kaikenlaisia juttuja haaksirikoista ja kummituksista.
Uunin ja sein?n v?lisell? pankolla istui reipas, v?kev? Janne-renki, askaroiden puusepp?- ja korjausty?ss??n, eik? h?nell? t?m?n ohella ollutkaan muuta tekemist? kuin hiljaa kuunnella toisten pakinaa. Uunin vieress? Pieksu-Niilo -- nimens? h?n oli saanut siit?, ett? h?n ompeli lappalaispieksuja -- voiteli jalkineita tai muita nahkatamineita. Niilo oli pikkuinen irvihammas, jonka vaalea takkuinen tukka aina riippui silmill? ja jonka kuunmuotoisista py?reist? kasvoista nen? pisti esiin kuin pieni nystyr?; kun h?n nauroi, sai h?nen leve? suunsa ohuine huulineen ja isoine leukapielineen melkeinp? kuolleen p??kallon irvist?v?n ilmeen. Pieni? vaaleansinisi? silmi?ns? h?n siristeli silloin niin salaper?isen viekkaasti, ett? hyvin huomasi h?nen olevan ter?v?p?isen. H?n se olikin, joka useimmat jutut tiesi, mutta useimmin h?n sai vieraat kertomaan kaikenlaisia seikkailuja n?kyv?st? ja n?kym?tt?m?st? maailmasta.
Kolmannelle rengille oli annettu haukkumanimi Antti Lyijyhattu -- vaikkei h?nen kuullen uskallettu t?t? nime? k?ytt?? -- siksi, ett? h?n v?h?n v?li? sai juoppoudenkohtauksia, jolloin h?n joi niin hurjasti, ett? oli menett?? paikkansa. H?n oli kuitenkin omalla tavallaan erinomaisen kelpo mies. Kun myrskyn noustessa merell? oikein kovalle otti, kohosi h?n yhdell? kertaa korkeimpaan luottamustoimeen ollen veneen p??llikk?n?; sill? h?nen erinomaisesta purjehdustaidostaan olivat kaikki yksimieliset. Kun vaara oli ohi, h?n taas aleni entiseen mit?tt?m??n asemaansa.
Renkituvan vakituiseen v?keen kuului my?skin kaksikymmenvuotias tytt?, jota kutsuimme Ranskan-Marttiinaksi. H?n oli vilkasluontoinen ja sukkela, aivan kuin toista ihmisrotua kuin tavalliset ruijalaiset; tavattoman tuuhea, musta kiharatukka ymp?r?i h?nen kapeita, tummaihoisia, eritt?in hienopiirteisi? kasvojaan. H?nen vartalonsa oli keskikokoinen, hentorakenteinen ja sorja. Paksujen, tummien silm?kulmien alta tuikkivat sysimustat silm?t; h?nen suuttuessaan saattoivat ne melkeinp? s?ken?id?.
H?n oli rakastunut hiljaiseen Janne-renkiin ja aivan syytt? ylenm??rin mustasukkainen. Huhuttiin kyll?, ett? n?m? kaksi aikoivat menn? yhteen, kun vain Janne-renki saisi viel? pari kalaretke? suoritetuksi, mutta julkisuuteen ei asiaa kuitenkaan viel? oltu p??stetty, luullakseni siksi, ett? Janne niin kauan kuin mahdollista teki passiivista vastarintaa eik? koskaan nimenomaan kosinut.
Ranskan-Marttiina oli noita pohjoisten kalastajaseutujen aviottomia lapsia, joiden is?t ovat ulkomaalaisia laivureita tai matruuseja. H?nen is?ns? sanottiin olleen ranskalainen laivamies.
Is?ni oli ankarasti kielt?nyt minua menem?st? iltasin renkitupaan; h?n tiesi kyll?, ett? siell? puhuttiin paljon sellaista, joka ei ollut aijottu lapsen kuultavaksi.
Mutta toiselta puolen taas kerrottiin siell? mielest?ni maailman kaikkein mielt?kiinnitt?vimpi? asioita. Ja seurauksena t?st? oli, ett? salaa koetin sinne hiipi?.
Muistan muun muassa, miten er??n? pime?n? syysiltana salaa tupaan puikahdettuani j?nnitettyn? j?in kuuntelemaan Pieksu-Niilon -- saman miehen, jolla oli kellert?v?t kasvot ja joka nauraessaan irvisteli kuin kuolleen p??kallo -- p?yristytt?vi? kummitusjuttuja Erlandsenin edelt?j?n ajoilta.
Siihen aikaan oli jonkun matkan p??ss? pappilasta vanha ranta-aitta.
Er??n? jouluiltana istuttiin olutta juoden kauppiaan talossa aattoa viett?m?ss?. Puoliy?n aikaan loppui, olut ja silloin l?hetettiin Rasmus-renki, joka oli v?kev? ja rohkea mies, alas ranta-aittaan, miss? oluttynnyri? s?ilytettiin, laskemaan olutta raskaaseen, hopeahelaiseen kannuun.
Sinne tultuaan Rasmus asetti lyhdyn tynnyrille ja rupesi laskemaan. Kun kannu oli t?ynn? ja h?n juuri oli vied? sen huulilleen ottaakseen siit? pienen kulauksen, n?ki h?n pitk?ll??n oluttynnyrill? hirve?n ison, leve?n ja mustan olennon, alaruumis ojennettuna pitkin pime?ss? seisovia, riviin j?rjestettyj? oluttynnyreit?; sen suusta l?hti j??kylm? henk?ys aivan kuin selj?ll??n olevasta ovesta ja se tuijotti h?neen kahdella samealla silm?ll?, jotka muistuttivat himmeit? luulyhtyj?, ja sanoi:
?Varas jouluoluessa!?
Mutta Rasmus-renki ei vitkastellut. H?n viskasi painavan olutkannun j?ttil?ist? suoraan vasten silmi? ja l?ksi sitte pakoon mink? jaksoi.
Ulkona paistoi kuu hangelle, h?n kuuli rannalta kirkumista ja ulvontaa ja huomasi, miten hiidet yh? taajenevissa joukoissa ajoivat h?nt? takaa.
Kun h?n ehti hautausmaan muurin luo, olivat ne jo aivan h?nen kintereill??n, ja h?d?ss??n h?n ei tiennyt muuta neuvoa kuin huutaa: ?auttakaa minua, te kaikki kuolleet!? Kuolleet ovat nimitt?in hiisien vihollisia.
Silloin h?n kuuli, miten kuolleet nousivat haudoistaan, ja samalla syntyi hirve? melu ja ulina, kuin olisi taistelu ollut k?ym?ss?. H?nt? itse??n ajoi hiisi sill? v?lin takaa ja oli juuri painaa h?net maahan, kun h?nen samassa onnistui tarttua ovenripaan ja pelastua tupaan.
Mutta siihen h?n kaatuikin tajuttomana lattialle.
Seuraavana p?iv?n? -- ensim?isen? joulup?iv?n? -- n?ki kirkkov?ki sinne t?nne haudoille hajaantuneina ruumisarkun palasia sek? kaikenlaisia vettyneit? airoja ja laivanpirstaleita, sellaisia, jotka haaksirikossa uppoavat meren pohjaan.
N?it? olivat kuolleet ja hiidet k?ytt?neet taistelu-aseina, ja monesta seikasta saattoi huomata, ett? kuolleet olivat p??sseet voitolle.
Ranta-aitasta l?ydettiin sitte my?skin tinakannu ja luulyhty. Kannu oli painunut litte?ksi j?ttil?ispeikon otsaan sattuessaan, ja lyhdyn oli hirvi? murskannut, rengin p??sty? pakenemaan.
Pieksu-Niilo tiesi my?skin kertoa yht? ja toista kaukon?kij?ist?, ja miten n?m? sek? henkimaailmasta ett? todellisuudesta ovat n?hneet n?kyj?, jotka ilmestyv?t heille joko entein? tai jonkinlaisena henkisen? kangastuksena, jolloin he saattavat n?hd? mit? juuri sill? hetkell? tapahtuu kaukaisimmissakin paikoissa.
He saattavat istua iloisessa seurassa ja siin? yht?kki? kalpeina ja levottomina tuijottaa hajamielisesti eteens?. He voivat silloin n?hd? jos jonkinlaisia asioita, ja kesken kaiken kuulee heid?n huudahtavan esimerkiksi:
?Nyt on tuli p??ssyt irti kauppias N. N:n talossa? tai, ?nyt Trondjemin kaupunki palaa!?
Toisinaan he n?kev?t niin el?v?sti pitkien ruumissaattojen kulkevan, ett? tarkoin voivat sanoa, miss? j?rjestyksess? minkin n?k?inen henkil? kulki, mink?lainen arkku oli ja mink?laiset kadut, joita pitkin ajettiin.
Niin he saattavat sanoa: ?nyt haudataan Kristianiassa joku kuuluisa mies.?
Kun sitte tapahtumasta tieto saapuu, pit?? t?llainen n?ky aina paikkansa.
Saattaapa sitte merell? tuollainen mies sanoa kapteenille, ett? parasta h?nen on hetkeksi muuttaa suuntaa; ja t?t? neuvoa seurataan aina, sill? kaikki ovat varmat siit?, ett? h?n silloin jossain kaukana heid?n edess??n n?kee sellaista, jota eiv?t muut n?e, mutta joka voi saattaa heid?t onnettomuuteen -- tavallisesti meritursaan venepuoliskossaan tai jonkun haamun.
Yksi Pieksu-Niilon monia t?m?ntapaisia juttuja kertoi tapahtumasta, joka oli sattunut er??lle h?nen tuttavalleen t?m?n ollessa talvikalastuksella.
Ilma oli pari p?iv?? ollut mit? myrskyisin, mutta tyyntyi kolmantena p?iv?n? sen verran, ett? yksi ranta-aitassa majailevista venekunnista arveli sin? p?iv?n? voivansa nostaa verkot. Muut sit? vastoin eiv?t uskaltaneet ryhty? t?llaiseen ty?h?n.
Nyt on tapana, ett? venekunnat auttavat toisiaan veneen vesille laskemisessa, ja siihen oli nytkin k?yt?v? k?siksi.
Kun he tulivat alas suurelle viisihankaiselle veneelle, joka oli vedetty kauas maalle, he huomasivat airojen ja tuhtojen olevan k??nnettyin? takaperin veneess?, ja sit? paitsi oli aivan mahdoton edes yhteisill? ponnistuksillakaan saada venett? paikoiltaan liikahtamaan. Yritettiin kerran, kaksi, kolme, mutta kaikki turhaan.
Silloin yksi heist?, jota tunnettiin kaukon?kij?ksi, arveli, ett? mik?li h?n asiaa ymm?rsi, heid?n oli paras olla sin? p?iv?n? sen enemp?? veneeseen koskematta. Sit? ei mill??n ihmisvoimalla liikkeelle saataisi.
Mutta er??ss? toisessa ranta-aitassa majailevassa venekunnassa oli nokkela nelj?toistavuotias poika, joka koko ajan huvitteli muita kaikenlaisella ilveilyll? eik? koskaan pysynyt alallaan.
H?n otti raskaan kiven ja heitti sen kaikella voimallaan veneen per?keulaan.
Kaikkien n?hden kohosi siit? silloin yht?kki? merimiehen vaatteisiin puettu meritursas, jolla p??n asemesta oli iso ruokotukku. Se oli istunut veneess? takaperin ja h?visi nyt mereen vaahtoisten aaltojen ry?ppyess? sen ymp?rill?.
T?m?n j?lkeen vene helposti liukui vesille.
Mutta kaukon?kij? katsoi poikaan ja sanoi, ett? sit? h?nen ei olisi pit?nyt tehd?.
Poika kuitenkin nauroi kuten ennenkin, arvellen, ettei sellaiseen ole uskottava.
Kun he sitte illalla olivat palanneet merelt? ja v?ki nukkui ranta-aitassaan, kuulivat he keskiy?n aikaan pojan huutavan apua.
Yksi heist? luuli my?skin himme?n ?ljylampun valossa n?kev?ns? ison k?den pist?ytyv?n ovesta ja tavoittelevan penkki?, miss? poika makasi.
Poika oli jo huudoista ja vastarinnasta huolimatta joutunut aina ovelle asti, ennenkuin muut sen verran tulivat tajuihinsa, ett? tarttuivat poikaan kiinni est??kseen meritursasta vet?m?st? h?nt? ulos.
Mutta silloin syntyi ovensuussa kova ottelu; hiisi veti poikaa jaloista koko v?en pidelless? h?nt? kiinni yl?ruumiista ja k?sivarsista.
T?ll? tavoin retuutettiin vaikeroivaa poikaa keskell? y?t? edes takaisin puoliavoimessa ovessa; milloin h?n oli enemm?n kalastajav?en, milloin taas meritursaan vallassa.
?kki? hellitti hiisi otteensa, niin ett? miehet kellahtivat lattialle toistensa yli. Mutta silloin poika oli kuollut ja kaikki ymm?rsiv?t, ettei se ollut h?nt? v?hemm?ll? p??st?nyt.
Sin? talvena kuului aina keskiy?n aikaan valitusta ranta-aitasta, eik? se lakannut, ennenkuin aitta muutettiin toiseen paikkaan. -- --
Samoin kuin ?stlantilainen talonpoika monin seuduin katsoo parhaimman juoksijan omistamista kunniakseen, pit?? my?skin ruijalainen korkeimpana kunnianansa nopeakulkuisen purjealuksen omistamista.
Mainio vene on siell? pohjoisessa yht? kuuluisa kuin etel?mp?n? hyv? juoksija. Kumpaistakin ymp?r?i sille omituinen runollinen loisto, joka levi?? laajalti t?ytt?en ihmisten mielet kaikenlaisilla taruilla ennenkuulumattomasta nopeudesta ja ihmeellisist? kilpailuista.
T?llaisen veneen oikeamuotoiseksi rakentaminen vaatii ?ly?, eik? sit? voi teoreettista tiet? oppia. Kunkin erityisen veneen muoto riippuu n?et rakentajansa erikoiskyvyst?. T?ss? k?y kehnojen j?ljenn?sten samalla tavalla kuin muuallakin el?m?ss?: ne purjehtivat keskinkertaisesti.
Mit? ruijalaiselle on maksanut t?llaisen venemallin lopullinen keksiminen, joka tekee h?net kykenev?ksi pieness? veneess??n melkeinp? lent?m??n eteenp?in meren mahtavia aaltoja pakoon, jotka vaahtop?isin? ajavat h?nt? takaa haudatakseen h?nt? kuohuihinsa, jos vain h?net saavuttavat -- miten monta miespolvea h?n on k?rsinyt ja taistellut miettiess??n ja korjaillessaan t?t? mallia niin sanoaksemme kuolemanrangaistuksen uhalla joka kerran kun erehdys on tapahtunut -- sanalla sanoen ruijalaisen aluksen historia siit? polvesta asti, joka kerran alotti taistelun pohjoista merta vastaan, t?h?n p?iv??n asti -- se on unohtunut tarina, joka voisi kertoa vaatimattoman ty?ntekij?n suurt?ist?.
Muutamana tammikuun iltana v?h?? ennen kalaretkelle l?ht?? kuulin min? er??n meill? majailevaan suureen venekuntaan kuuluvan miehen kertoilevan. H?n oli innostunut kuunnellessaan Pieksu-Niilon tarinoita ja tahtoi vuorostaan n?ytt??, ett? h?nenkin kotiseudullaan, D?n?ll? Helgelannissa l?hell? Ranen-vuonoa tiedettiin ihmeellisi? asioita ja ett? siell? oli yht? hyvi? veneit? kuin t??ll?kin.
Kertoja oli pieni liukaskielinen mies, joka koko ajan kertoillessaan huojutteli ruumistaan sek? muuttelihe penkill? paikasta toiseen.
Ter?vine nenineen ja pienine py?reine, punertavine silmineen h?n muistutti levotonta kalliolla istuvaa merilintua. V?h?n v?li? h?n keskeytti kertomuksensa sukeltamalla ruoka vakkaansa ik??nkuin h?n joka kerran olisi sielt? tuonut palasen tarinansa jatkoksi.
Kvalholmalla Helgelannissa asui k?yh? kalastaja Eljas vaimoineen, jonka nimi oli Kaarina ja joka ennen oli palvellut Alstadhangin pappilassa.
He olivat rakentaneet itselleen sinne oman majan ja harjoittivat osuuskalastusta Lofotenissa.
Yksin?inen Kvalholma ei ollut vapaa kummituksista. Kun mies oli poissa, kuuli vaimo kaikenlaista kauheata melua ja kirkuntaa, joka varmaankaan ei hyv?? ennustanut.
Joka vuosi syntyi heille lapsi, mutta he ahersivat molemmat ahkerasti. Kun seitsem?n vuotta oli kulunut, oli tuvassa kuusi lasta, mutta samana syksyn? oli mies my?skin saanut s??stetyksi sen verran, ett? h?n luuli voivansa hankkia itselleen oman kolmihankaisen veneen ja siit? l?htien harjoittaa omaa kalastusta.
Er??n? p?iv?n? kun h?n rautapiikkinen atrain k?dess??n kulki rantaa pitkin t?t? asiaa miettien, h?n er??lle kallionkielekkeelle jouduttuaan huomasi tavattoman ison hylkeen, joka makaili auringonpaisteessa aivan kallion takana ja varmaankin h?mm?styi h?net n?hdess??n yht? paljon kuin h?n itsekin.
Eljas ei kuitenkaan kauan ep?r?inyt. Seisoessaan kallionkielekkeell? h?n iski pitk?n, raskaan atraimen suoraan sen selk??n niskakuopan alapuolelle.
Mutta silloinpa se ponnahtikin pystyyn. Yhdell? iskulla se nousi pyrst?lleen suoraan ilmaan venemaston korkeudelle ja katsoi verist?vin silmin h?neen niin vihaisesti ja myrkyllisesti, samalla irvistellen h?nelle ja n?ytt?en hampaitaan, niin ett? Eljas oli kauhusta kadottaa j?rkens?. Sitte se ?kki? sy?ksyi mereen, niin ett? verinen vaahto harjana kuohui sen ymp?rill?.
Sen enemp?? ei Eljas sit? n?hnyt; mutta sen lahden venevalkamaan, jonka rannalla h?nen tupansa seisoi, kuljettivat aallot samana iltap?iv?n? atraimen, josta rautapiikki oli katkennut. Eljas ei kauan t?t? asiaa muistellut. Samana syksyn? h?n osti kolmihankaisen veneens?, jolle h?n jo kes?ll? oli rakentanut oman pienen venevajan.
Er??n? y?n? h?nen t?t? uutta venett??n ajatellessaan johtui h?nen mieleens?, ett? sit? oikein suojellakseen h?nen ehk? pit?isi asettaa sen alle viel?kin yksi p?nkk? kummallekin puolelle.
H?n oli niin sanomattoman ihastunut veneeseens?, ett? h?n ihan huvikseen nousi ja l?hti lyhty k?dess? sit? katsomaan.
Seisoessaan siin? venett? valaisemassa h?n nurkassa olevalla verkkokasalla ?kki? huomasi kasvot, jotka olivat t?sm?lleen tuon hylkeen p??n kaltaiset; ne virnistiv?t hetkisen vihaisesti h?nelle.
Kita kasvoi yh? suuremmaksi ja suuremmaksi, ja sitte lensi aitan ovesta ulos iso mies niin nopeasti, ett? Eljas t?in tuskin lyhdyn valossa saattoi huomata, ett? h?nen sel?st??n pisti pitk? rautapiikki.
Nyt h?n alkoi k?sitt??, etteiv?t kaikki asiat olleet oikealla kannalla.
Mutta sittekin h?n enemm?n pelk?si veneens? kuin oman henkens? menett?mist?.
Sin? tammikuunaamuna, jolloin h?n l?hti kalaretkelle, kaksi miest? mukanaan, kuuli h?n lahdensuussa olevalta luodolta ??nen huutavan pime?st?. Ivallisesti se ilkkui:
?Kun saat viisihankaisen, niin varo itse?si, Eljas!?
Kesti kuitenkin monta vuotta, ennenkuin Eljas sai sellaisen itselleen hankituksi, ja h?nen vanhin poikansa Bernt oli silloin jo kahdeksannellatoista.
Sin? syksyn? l?hti Eljas koko perheineen Raneniin vaihtaakseen veneens? viisihankaiseen. Kotiin j?i vain vastik??n rippikoulun k?ynyt lappalaistytt?, jonka he olivat ottaneet luokseen muutamia vuosia sitte.
Siell? oli myyt?v?n? pienehk? viisihankainen vene, juuri sellainen, jota h?n oli ajatellut, ja sen oli seudun paras veneenrakentaja vasta samana syksyn? saanut valmiiksi ja tervatuksi. Siihen h?n vaihtoi oman veneens? maksaen v?lirahoja.
Eljas hankkiutui nyt kotimatkalle, mutta k?vi kuitenkin ensin kauppapuodissa varustamassa itsens? sek? perheens? joulua varten, ostaen muun muassa pienen viinalekkerinkin.
Tyytyv?isin? kauppoihinsa ottivat sek? Eljas ett? h?nen vaimonsa ehk? jonkun ryypyn liiaksi ja Bernt sai h?nkin osansa.
Sitte he l?ksiv?t uudella veneell??n purjehtimaan kotia p?in.
Muuta painolastia ei veneess? ollut kuin h?n itse, muija ja lapset sek? joulua varten hankitut tavarat.
Bernt istui mastonjuuressa, vaimo l?hinn? seuraavan pojan auttamana piteli purjeen laskuk?ytt? ja Eljas itse piti per??, kun taas molemmat nuoremmat, kahdentoista ja nelj?ntoista vuotiaat pojat hoitelivat vuoron per??n auskaria.
Heill? oli kahdeksan peninkulmaa avomerta kuljettavana, ja ulapalle tultuaan he kyll? huomasivat saavansa nyt jo ensim?isell? matkalla koettaa veneens? kelpoisuutta. Tuuli yltyi v?hitellen myrskyksi, ja kovassa aallokossa alkoivat vaahtoiset harjat taittua.
Nyt sai Eljas n?hd? mik? vene h?nell? oikeastaan oli; se selviytyi kuohuissa kuin merilintu, ottamatta v?h??k??n vett?, ja siit? h?n p??tteli, ettei h?nen tarvinnut v?hent?? purjetta, mik? tavallisessa viisihankaisessa olisi ollut aivan v?ltt?m?t?nt? t?llaisessa myrskyss?.
P?ivemm?ll? h?n n?ki v?h?n matkan p??ss? merell? toisen veneen miehist?ineen, jolla oli nelj? reivi? ulkona, kuten h?nell?kin.
Se kulki samaa suuntaa kuin h?nenkin veneens?, ja h?n ihmetteli, ettei h?n ollut sit? ennen huomannut.
Se n?ytti tahtovan purjehtia kilpaa h?nen kanssaan, ja sen huomattuaan Eljas ei voinut olla lis??m?tt? viimeist?kin reivi?.
Nyt kiidettiin nuolen nopeudella eteenp?in ohi niemien, saarien ja luotojen, niin ettei Eljas mielest??n koskaan ennen ollut moisella uljaalla purjehdusmatkalla ollut, ja vene osoittautuikin nyt maineensa mukaan parhaaksi veneeksi koko Ranenissa.
Meri oli sill? v?lin kiihtymist??n kiihtynyt, ja pari mahtavaa aaltoa oli jo huuhtonut veneen yli. Ne sy?ksyiv?t sis??n keulanpuolelta, miss? Bernt istui, ja vy?ryiv?t ulos tuulen alapuolelta veneen per?lt?.
H?m?r?n tultua tuo toinen alus oli pysytellyt ihan heid?n veneens? rinnalla, ja he olivat jo niin l?hell? toisiaan, ett? olisivat voineet heitt?? auskarin toisesta veneest? toiseen.
T?ten purjehtivat he rinnan, aaltojen yh? kasvaessa mit? pitemm?lt? ilta kului.
Reivi? olisi oikeastaan ollut otettava sis??n, mutta Eljas ei mielell??n tahtonut kilpailussa antaa per??n, vaan koetti j?tt?? reivaamisen niin kauan kuin suinkin, n?hd?kseen mit? aiottiin tehd? toisessa veneess?, jossa t?llainen toimenpide oli yht? v?ltt?m?t?n kuin heill?kin.
V?h?n v?li? kulki viinalekkeri miehest? mieheen, sill? jokaisen oli suojeltava itse??n sek? kylm?? ett? m?rk?? vastaan.
Merenhohde, joka kimalteli mustilla aalloilla Eljaksen veneen vierell?, v?lkkyi viel?kin voimakkaampana vaahtoreunaisilla laineilla tuon toisen aluksen ymp?rill?, joka ik??nkuin merta kynt?en vieritteli tulikuohuja molemmille sivuilleen.
Kirkkaassa fosforivalossa h?n saattoi erottaa k?ydenp??t toisessa veneess?. H?n n?ki my?skin selv?sti laivamiehet, sadelakit p??ss??n, mutta koska heid?n veneens? tuulenpuoli oli h?nt? l?hinn?, joutuivat he kaikki selin h?neen, ja syv?lle kallistuvan aluksen korkea reilinki esti h?nt? sit? paitsi n?kem?st? heit?.
?kki? sy?ksyi j?ttil?is-aalto, jonka valkoisen harjan Eljas jo kauan oli n?hnyt v?lk?htelev?n pime?ss?, yli keulan, miss? Bernt istui. Se sai veneen silm?nr?p?ykseksi aivan kuin paikalleen seisahtumaan, koko runko jytisi ja huojui sen painosta, ja sitten se taas vy?ryi ulos per?npuolelta, kun vene, oltuaan hetken miltei kumossa, taas suoristui ja sai vauhtia.
Sill? v?lin h?n oli kuulevinaan t?risytt?v?n karjaisun toisesta veneest?.
Mutta vaaran menty? ohi huudahti vaimo, joka piteli kuuttia, syd?nt? vihlovalla ??nell?: ?Herra Jumala, Eljas, tuo aalto vei Martan ja Nilsin mukanaan.?
N?m? olivat heid?n nuorimmat lapsensa, toinen yhdeks?n, toinen seitsem?n vanha. He olivat istuneet keulanpuolella Berntin vieress?. Eljas vastasi vain:
??l? p??st? kuuttia, Kaarina, tai menet?t viel? useampia.?
Nyt ei auttanut muu kuin reivaaminen, ja sen tehty??n huomasi Eljas viisaimmaksi ottaa viel?kin yhden reivin, sill? myrsky raivosi yh? kovemmin; mutta jotta vene voisi v?ist?? yh? korkeammaksi kasvavia aaltoja h?n ei kuitenkaan voinut purjetta v?hent?? enemm?n kuin mit? oli ihan v?ltt?m?t?nt?.
K?vi kuitenkin niin, ett? purjepalasta oli viel?kin v?hennett?v?. Meri pyrskyi heit? vasten silmi?, ja Berntin sek? seuraavan veljen Antonin, jotka t?h?n asti olivat auttaneet ?iti? kuutin hoidossa, t?ytyi nyt pit?? kiinni puomista, mihin keinoon on turvauduttava silloin, kun vene ei en??n kest? pienint?k??n purjetta.
Vierusvene, joka hetken oli ollut n?kym?tt?miss?, sukelsi taas aalloista Eljaksen veneen viereen, v?hennetyin purjein kuten t?m?kin.
Mutta h?n ei en?? voinut oikein siet?? sen veneen miehist??.
Ne kaksi, jotka seisoivat puomin ??ress? ja joiden kalpeita kasvoja h?n vilahdukselta n?ki ?ljylakkien alta, n?yttiv?t h?nest? kuohujen kummallisessa valossa enemm?n haamuilta kuin ihmisilt?, eiv?tk? ne puhuneet sanaakaan.
V?h?n matkan p??ss? veneest??n huomasi Eljas tuulenpuolella taaskin uuden hy?kyaallon korkean valkoisen harjan, joka vy?ryen sy?ksyi esiin pime?st?, ja h?n varustautui ajoissa sit? vastaanottamaan.
Vene k??nnettiin keula vinosti sit? vastaan ja purjetta lis?ttiin mik?li mahdollista, jotta vene pysyisi vauhdissa ja siten v?ist?isi aaltoja.
Kohisten kuin koski sy?ksyi hy?kylaine veneeseen, joka taasen hetkisen n?ytti olevan kumossa; mutta kun se uudelleen nousi, ei vaimo en?? istunut laskuk?ytt? pit?m?ss? eik? Anton seisonut puomin ??ress? -- aalto oli heid?t molemmat pyyhk?issyt.
T?ll?kin kertaa oli Eljas kuulevinaan saman kauhean karjunnan ilmassa; mutta samalla erotti h?n selv?sti vaimonsa ??nen, joka tuskissaan huusi h?nen nime??n.
Kun h?n ymm?rsi, ett? meri oli vienyt h?net, h?n vain virkkoi: ?Jeesuksen nimeen?.
H?nen olisi tehnyt mieli seurata vaimoaan, mutta samalla h?n tunsi, ett? h?nen oli pelastettava mit? viel? lastista oli j?lell?, Bernt ja molemmat toiset, kahdentoista ja nelj?ntoista vanhat poikansa, jotka v?h?n aikaa olivat hoitaneet auskaria, mutta nyt istuivat per?ss? h?nen takanaan.
Berntin oli nyt yksin pidett?v? puomista, ja h?n ja is? auttoivat toisiaan mink? voivat.
Per?sint? Eljas ei uskaltanut hellitt??; h?n puristi sit? lujasti rautaisella kourallaan, joka jo aikoja sitte ponnistuksesta oli k?ynyt tunnottomaksi.
Tuokion kuluttua vierusvene taas sukelsi aalloista; se oli kuten ?skenkin hetken ollut kadoksissa.
Nyt h?n saattoikin paremmin n?hd? rotevan miehen, joka istui per?ss? kuten h?n itse. Miehen k??ntyess? pisti sel?st? niskan alapuolelta esiin korttelinpituinen rautapiikki, jonka Eljas heti tunsi.
Mutta samassa h?nelle my?skin oli selvinnyt kaksi asiaa: ensiksi, ett? itse meritursas se oli, joka veneenpuoliskossaan tuossa h?nen rinnallaan purjehti johtaakseen h?net turmioon, ja toiseksi, ett? kyll? nyt oli niin sallittu, ett? t?m? oli h?nen viimeinen matkansa.
Sill? ken merell? ollessaan n?kee meritursaan, h?n on kuoleman oma.
Eljas ei puhunut t?st? mit??n pojilleen, jottei heid?n mielens? lannistuisi, mutta hiljaisuudessa h?n uskoi sielunsa Herralle.
Viimeisten tuntien kuluessa h?nen oli myrskyn t?hden t?ytynyt laskea alemmaksi. Nyt nousi sit?paitsi lumipyry, ja h?n ymm?rsi saavansa odottaa aina aamuun asti ennenkuin n?kisi maata.
T?ten purjehdittiin yh? eteenp?in.
V?h?n v?li? per?ss? istuvat pojat valittelivat palelevansa, mutta sille nyt, aaltojen yh? huuhdellessa venett? ei voinut mit??n, ja Eljas oli sit?paitsi vaipunut muihin ajatuksiin.
H?ness? oli her?nnyt sanomaton kostonhalu, ja ellei h?nell? olisi ollut nuo kolme poikaa pelastettavina, h?n varmaan olisi ?kkin?isell? k??nn?ksell? koettanut upottaa tuon kirotun veneen, joka yh? ik??nkuin pilkalla pysyttelihe h?nen vierell??n ja jonka pahan aikomuksen h?n nyt hyvinkin k?sitti.
Jos rautapiikki kerran ennen oli voinut haavoittaa hirvi?t?, niin kai nytkin puukko tai rautakoukku siihen pystyisi; ja h?n tunsi tahtovansa ilolla menett?? henkens?, jos vain saisi antaa oikein tuhoavan iskun sille, joka oli riist?nyt h?nelt? h?nen rakkaimpansa t?ss? maailmassa eik? siihenk??n viel? tyytynyt.
Kolmen, nelj?n aikaan y?ll? huomasivat purjehtijat taasen pime?st? niin korkean vaahtop?isen hy?kylaineen sy?ksyv?n, ett? Eljas ensin luuli heid?n joutuneen rantatyrskyjen keskelle.
Mutta pian h?n huomasikin, ett? se taas oli j?ttil?isaalto.
Samassa oli h?n selv?sti kuulevinaan jonkun toisesta veneest? ilkkuen huutavan:
?Nyt viisihankainen kaatuu, Eljas!?
Aavistaen turmion tulevan virkkoi Eljas ??neen: ?Jeesuksen nimeen? ja k?ski sitte poikiaan veneen kaatuessa kaikin voimin pit?m??n kiinni vaulovitsoista eik? hellitt?m??n ennenkuin vene taas oli noussut aalloille.
H?n k?ski vanhemman pojan istumaan Berntin viereen, itse h?n piteli nuorempaa vierell??n, silittelip? kerran salaa h?nen poskeaan ja katsoi, ett? h?n piti lujasti kiinni vaulosta.
Vene ihan hautaantui kuohuihin, nousi sitte hitaasti keula edell? ja kaatui.
Kun se taas uudelleen k?li yl?sp?in kohosi aalloille, kelluivat Eljas, Bernt ja kaksitoistavuotias Martti vedess? pidellen kiinni vaulavitsoista. Kolmas veljeksist? oli j??nyt aaltoihin.
Nyt oli ensiksi saatava vantit toiselta puolen katkaistuiksi, niin ettei masto ly?d? jyskytt?isi veneen alla, vaan p??sisi kohoamaan sen sivulle, ja sitten kapuiltava yl?s heilahtelevalle veneelle ja ly?t?v? tappi sis??n p??st??kseen ilmaa virtaamaan ulos, niin ett? vene painuisi syvemm?lle veteen ja siten paremmin pysyisi alallaan.
Kovien ponnistusten j?lkeen t?m? Eljakselle vihdoin onnistuikin, ja p??sty??n ensin itse veneen k?lille h?n auttoi toisetkin sinne.
Siin? he nyt istuivat pitk?n? pime?n? talviy?n?, polvet ja k?det kouristuksentapaisesti puristettuina vasten k?li?, jota aallot kerta toisensa per?st? huuhtoivat.
Jo parin tunnin kuluttua kuoli Martti uupumuksesta ja liukui alas mereen; is? oli koko ajan voimansa mukaan tukenut h?nt?.
He olivat kyll? useita kertoja koettaneet huutaa apua, mutta j?ttiv?t sen siihen huomattuaan, ettei siit? mit??n hy?ty? ollut.
Kyyk?tt?ess??n siin? sitte kahden k?lill? sanoi Eljas Berntille uskovansa, ett? h?nkin tulisi seuraamaan ?iti?, mutta ett? h?n varmasti toivoi Berntin pelastuvan, jos t?m? vain jaksaisi kest?? kuin mies.
Sitte h?n kertoi pojalleen meritursaasta, jota h?n kerran oli pist?nyt niskaan rautapiikkisell? atraimella ja kuinka t?m? nyt kosti h?nelle eik? hellitt?nyt, ennenkuin asia oli kuitattu.
Yhdeks?n tienoissa aamulla alkoi p?iv? h?m?r?sti sarastaa.
Silloin Eljas ojensi Berntille hopeakellonsa vitjoineen, jotka h?nen oli t?ytynyt katkaista saadakseen kellon irti takkien alta.
H?n pysyi siin? viel? hetken, mutta p?iv?n valjetessa huomasi Bernt, ett? is?n kasvot olivat kuolonkalpeat, tukka oli monesta kohdin jakautunut, kuten kuoleman edell? usein k?y, ja k?sist? oli nahka hankaantunut pois h?nen pit?ess??n kiinni k?list?.
Poika ymm?rsi nyt, ett? is?n loppu l?heni ja koetti mink? merenk?ynnilt? saattoi p??st? h?nt? l?hemm?s tukeakseen h?nt?. Mutta kun Eljas t?m?n huomasi, sanoi h?n: ?Pid? vain lujasti kiinni, Bernt, Jeesuksen nimess? menen min? ?idin luokse?, ja n?in sanoen h?n heitt?ytyi taaksep?in aaltoihin.
Kun meri on saanut saaliinsa, se, kuten jokainen haaksirikossa ollut tiet??, v?h?ksi aikaa tyyntyy.
Berntin oli nyt helpompi pysy? k?lill?, ja p?iv? toi toivoa mukanaan.
Myrsky alkoi tyynty?, ja p?iv?n t?ydelleen valjetessa h?n luuli tuntevansa seudut ymp?rill??n ja huomasikin olevansa kotirantansa, Kvalholman edustalla.
H?n alkoi taasen huutaa apua, mutta parhaan toivonsa perusti h?n kuitenkin virtaan, jonka h?n tiesi viev?n maihin er??n aaltoja murtavan niemen kohdalta, miss? siten oli tyven vesi. Vene ajelehtikin yh? l?hemm?s rantaa, ja lopulta h?n oli jo niin l?hell? saarta, ett? sivulla uiva masto aaltojen noustessa ja laskiessa hankautui edestakaisin kalliota vasten.
Niin kangistuneet kun h?nen j?senens? istumisesta ja ponnistelemisesta olivatkin, h?n kuitenkin suurella vaivalla p??si pelastumaan rannalle, miss? h?n sai maston vedetyksi maalle ja veneen kiinnitetyksi.
Lappalaistytt?, joka yksin oleskeli talossa, oli parin tunnin aikana ollut kuulevinaan h?t?huutoja, ja kun ne yh? jatkuivat nousi h?n kalliolle katsomaan, mik? siell? oli.
Siin? h?n n?ki Berntin rannalla ja yl?salasin k??ntyneen veneen ly?m?ss? edes takaisin kalliota vastaan. H?n juoksi heti venerantaan, ty?nsi vesille vanhan soutoveneen ja souti sen pitkin rantaa saaren ymp?ri Berntin avuksi.
Bernt makasi sitte tyt?n hoidonalaisena sairaana koko talven, eik? h?n sin? vuonna voinut ottaa osaa kalastukseen.
Ihmisten mielest? h?n my?s t?m?n j?lkeen oli hiukan omituinen.
Merelle h?n ei koskaan en??n halunnut, h?n oli saanut siit? kyllikseen.
H?n meni naimisiin lappalaistyt?n kanssa ja muutti Malangeniin, miss? h?n sai maatilkun viljell?kseen ja nyt el?? ja menestyy hyvin.

Nelj?s luku.
MENNINK?ISSAARILLA.
Oli kes?. Susanna ja min? k?vimme seitsem?tt?toista; oli p??tetty, ett? me sin? syksyn? p??sisimme ripille.
Juuri samana vuonna joutui is?ni tuohon ep?tasaiseen riitaan paikkakunnan mahtavien -- m. m. voudin ja papin -- kanssa siit?, tulisiko meid?n kauppapaikasta rannikkoh?yrylaivan vakituinen pys?hdyspaikka. T?st? kysymyksest? riippui is?ni koko vastainen menestys, ja t?m? riita, jota muuten mielenkiinnolla seurattiin koko piirikunnassa, oli v?hitellen alkanut k?yd? hyvinkin katkeraksi.
Etup??ss? t?m?n asian johdosta tuli vouti sin? kes?n? k?ym??n papin luokse, jolla yleens? oli sangen suuri vaikutusvalta n?ill? seuduin.
Ulkonaisesti eiv?t papin ja is?n v?lit silloin viel? olleet rikkoutuneet, ja osoittaakseen t?m?n asianlaidan muillekin, kutsui pappi n?ihin aikoihin is??ni pari kertaa pappilassa k?ym??n.
Seurauksena t?st? taas oli, ett? meit?, is??ni ja minua er??n? kes?p?iv?n? kutsuttiin ottamaan osaa veneretkeen puolentoista peninkulman p??ss? oleville Mennink?issaarille.
Aikomuksena oli siell? ensin v?h?n aikaa kalastella ja sitte k?yd? viili? sy?m?ss? Gunnarintalossa, joka vuokratilana kuului pappilaan.
Siin? oli aina jotakin juhlallista, kun papin valkoinen perhevene nelj?n miehen soutamana l?ksi ulos lahdesta, ja tavallisesti oli silloin rannalle kokoontunut joukko katselijoita. Sin? p?iv?n? seisoi is?kin kaukoputkineen talonsa portailla. H?n oli itse kohteliaasti kielt?ytynyt, mutta jottei is?nt?v?ki loukkaantuisi, oli h?n antanut minun l?hte? mukaan.
Kajuutassa, jota l?mm?n takia pidettiin auki, istuivat papinrouva sek? voutilan pari naista, ja ulkona pappi ja vouti, kumpikin penkill??n, imeskellen hopeahelaisia merenvahapiippujaan ja tuttavallisesti jutellen kesken??n -- he olivat nuoruuden yst?vi? ylioppilasajoilta.
Susanna ja min? sek? tilaisuutta varten koreaksi puettu trondjemil?inen sis?piika olimme sijoitetut avaraan keulaan.
Papinrouva tahtoi valvoa ainakin sit? osaa taloaan, jonka h?n oli tuonut mukanaan sangen painavassa ruokavasussa, joka todellakin oli kuin siirrett?v? ruokas?ili?. Laiha papinrouva raskaine ruokavasuineen t?ytti kokonaan toisen penkin, kun taas molemmat toiset naiset t?rk?ttyine pukuineen anastivat ahtaan kajuutan koko muun tilan.
Merell? ei liikkunut pienint?k??n tuulenhenk?yst?, ja L?nsivuonolla kohoili pitki? kimaltelevia maininkeja. Se lep?si p?iv?npaisteessa tyynen? kuin sankari taistelun j?lkeen. Ihmeellisen kuulakkaan ilman l?pi saattoi silm? yli tunturiharjanteiden n?hd? kauas aivan kuin ikuiseen avaruuteen, ja siniselle merenpinnalle loihti kangastus -- yl?salasin k??nnetty tunturi, jonka juurella n?kyi talo sek? pari vett? purskuttavaa valaskalaa -- esiin ihmeellisi? satun?ytelmi?.
Silloin t?ll?in tuli meit? vastaan merilintu keinuen kimaltelevalla mainingilla, ja vanavedess? teutaroi jokunen delfiini.
V?h?? ennen p?iv?llist? saavuimme Mennink?issaarille ja rupesimme heti kalastelemaan tyyness? vedess?. Ruokavasusta huolimatta oli n?et p??tetty, ett? meid?n ensin oli itse hankittava itsellemme p?iv?llinen.
Saarien ulkorannalla pauhasivat mainingit tyynen? kes?p?iv?n? muodostaen valkoisia vaahtoharjaisia hy?kyaaltoja ja paeten taasen sylim??rin ulapalle joka kerta kun meri veti syvi?, s??nn?llisi? henk?yksi??n.
Vilkkaana kuten aina kumartui Susanna veneenlaidan yli, niin ett? kiharat melkein koskettelivat h?nen omaa kuvaansa vedess?, katsellakseen kirkkaassa vedess? viidentoista, viel?p? kahdenkymmenenkin sylen syvyydell? uiskentelevia kaloja, jotka vaaleanvihre?t? pohjaa vasten luikkivat l?pi kaislikon ja parvissa kokoontuivat kaksinkertaisilla koukuilla varustettujen siimojen ymp?ri, joilla vanhemmat joukostamme usein saivat kaksikin kalaa kerrallaan.
Innoissaan kutsui h?n minua umpisokeaksi joka kerta kun en n?hnyt juuri sit? kalaa, jota h?n tarkoitti. Ja olinhan min? kyll? likin?k?inenkin, mutta yht? varma on, ett? Susannan pieninkin liike kiinnitti minun mielt?ni enemm?n kuin kaiken maailman kalat.
Luonto ymp?rill?mme oli todellakin hurmaava. Valkea perhevene keinui aivan kuin ilmassa riippuen, oman kuvansa yl?puolella. Gunnarintalokin oli aivan kuin veteen upotettu, alapuolella peltotilkku ja yl?puolella sek? ymp?rill? koivikkoa. P?iv?n helteest? ihan kosteaksi k?yneen ilman t?ytti niin voimakas lehv?ntuoksu, ett? sentapaista t??ll? etel?mp?n? tapaa ainoastaan sateen j?lkeen.
Vajaassa tunnissa oli meill? sankko t?ynn? kalaa, ja kun se riitti keitoksi, niin laskimme maihin.
Ruohikolle talon edustalle oli papinrouva sill? aikaa antanut kantaa p?yd?n, jolle oli levitetty hieno damastiliina ja kannettu useita viilipyttyj?. Marjapuuroakin oli keitetty ja p?yd?lle oli kannettu ruokavasusta herkkuja niin paljon kuin siihen mahtui.
Viini ja muut v?kev?t ruuat panivat voudin p??n lopulta v?h?n py?r?lle. Papinrouvan suureksi kauhuksi h?n kertoi, ett? pappi, niin ankarana ja harmaatukkaisena kuin h?n siin? nyt istuikin, nuorena oli ollut hyvinkin iloinen vekkuli ja ett? he molemmat yhdess? olivat keksineet monta hullua kepposta.
Kun h?n huomasi puhuneensa liikoja, esitti h?n asiaa parantaakseen vakavan maljan, toivoen koko piirin puolesta, ett? pappi voittaisi vehkeilev?n naapurinsa kaikki juonittelut -- t?ss? keskeytti h?n puheensa huomatessaan papin luovan merkitsev?n katseen minuun, joka istuin p?yd?n p??ss? -- ja lopetti sitte muutamalla tyhj?ll? sanalla, joiden oli tarkoitus lievent?? h?nen puheensa kokonaisvaikutusta.
Tunsin miten kylm? hiki nousi otsalleni ja olin varmaankin kuolemankalpea.
Is?ni t?hden arvelin olevan parasta, etten ollut asiasta tiet?vin?nik??n, mutta ruoka tarttui kurkkuuni, niin etten en?? jaksanut nielaista palaakaan.
Vilkaisin Susannaan; h?n oli hehkuvan punainen.
Syntyi hetken hiljaisuus, jolloin jokainen varmaan itsekseen mietti tapahtumaa, kunnes kes?p?iv?n v?symys valtasi mielet ja pappi ja vouti, jotka molemmat olivat tottuneet pieneen p?iv?llisuneen, ehdottivat tunnin lepoa, jolloin jokaisen oli etsitt?v? itselleen varjoisa lepopaikka.
Sen j?lkeen, mit? p?yd?ss? oli tapahtunut, tunsin itseni kovin onnettomaksi. Seurassa oli ilmennyt niin loukkaava k?sitys is?st?ni, ett? yhdess?olo heid?n kanssaan oli minulle suuri kidutus.
V?h?n matkan p??ss? talosta vietti m?kirinne alas kapeaan, pieneen laaksoon, jonka molemmin puolin kohosivat koivua ja pajua kasvavat harjut, ja sen l?pi kiemurteli piikivien lomitse peilikirkas kimmelt?v? pieni puro, jossa silloin t?ll?in v?l?hti joku taimen.
Toisten nukkuessa min? l?ksin k?velem??n puroa pitkin ja heitt?ydyin maahan yksin?isyydess? hautoakseni suruani.
En tied? miten kauan olin siin? maannut, mutta kun katsahdin yl?s, n?in Susannan syv?sti liikutettuna istuvan vierell?ni.
H?nen mielest??n he olivat olleet kovin pahoja minulle, h?n sanoi, ja kerta toisensa j?lkeen h?n sitte mit??n puhumatta pyyhk?si hiukset otsaltani, aivan kuin h?n ei olisi voinut n?hd? minun olevan suruissani.
Tuossa pieness? k?t?sess? oli l?mp??, ja h?nen itkun kanssa taistelevissa kasvoissaan oli ilme, jota minun rakkautta janoava mieleni ei voinut vastustaa.
En tied? miten k?vi, mutta muistan, ett? seisoin siin? painaen h?nt? lujasti rinnoilleni, poski h?nen poskeaan vastaan ja rukoillen h?nt? pit?m??n minusta vain hiukkasen, niin pit?isin min? h?nest? niin sanomattomasti koko el?m?ni ajan.
Muistan my?skin h?nen vastanneen t?h?n my?nt?v?sti ja ett? me molemmat siin? itkimme.
Hetken per?st? seisoimme taas hymyillen k?si k?dess? katsellen toisiamme.
Samassa syntyi meiss? molemmissa uusi ajatus: ett? me siis nyt olimme kihloissa.
Susanna oli ensim?inen, joka t?st? huomautti ja lis?si, luoden uskolliset syv?t sinisilm?ns? vakuuttavasti minuun, ett? t?st?l?hin minun aina oli muistettava, ett? h?n piti minusta, olivatpa toiset minulle sitte miten pahoja tahansa.
Kuulimme toisten huutelevan meit? ja -- mik? ei koskaan olisi aikaisemmin samana p?iv?n? p??h?mme juolahtanutkaan -- Susanna kiiruhti yksin v?h?n matkaa edelt?p?in, niin ett? kumpikin meist? erikseen saapui seuramme luo.
Aurinko loisti jo korkealla taivaalla, kun seuraavan p?iv?n aamupuolella Kainulais-Anna, kuten h?nen oli tapana lapsuudestani asti, ravisti minut hereille kertoen, ett? is?ni aikasin aamulla oli matkustanut Tromssaan. H?n oli ennen l?ht???n k?ynyt huoneessani ja takaisin tultuaan sanonut minusta, ett? ?poikaparka hymyili unessaan ja oli niin onnellisen n?k?inen.?
Hyvin harvoin tapahtui, ett? sain is?lt? osakseni jonkun yst?v?llisen sanan, ja siksi n?m? sanat j?iv?tkin mieleeni.
Tuo edell?mainittu h?yrylaivariita painoi raskaasti is?ni mielt?; h?n tahtoi nyt koettaa viimeist? keinoa: saada asian sanomalehdiss? perinpohjin pohdituksi, ja t?t? varten h?n l?hti Tromssaan k??nty?kseen henkil?kohtaisesti jonkun lakimiehen puoleen.
N?ist? talon asioista min? en kuitenkaan mit??n tiennyt

Viides luku.
RIPILLEP??SY.
T?ll? kannalla olivat asiat vanhempaimme v?lill?, kun Susanna ja min? syksyll? p??simme ripille.
Koska minut liian my?h??n oli ilmoitettu rippikouluun, m??r?ttiin ett? min?, paitsi yhteisiss? kuulusteluissa maanantaisin kirkossa, k?visin my?skin perjantaisin pappilassa yksityisesti lukemassa.
Omalla lyhyell? tavallaan piti is?ni minulle ennen pappilaan menoani pienen puheen, jolloin h?n sanoi toivovansa, etten tuottaisi h?nelle h?pe?t? papin edess?.
Tuo opetus ylh??ll? papin lukuhuoneessa oli minulle jotakin aivan uutta ja vaikutti suuresti henkiseen kehitykseeni. Kookas, harmaap?inen mies leveine, tarmokkaine kasvoineen, paksut hopeakehyksiset silm?lasit ty?nnettyin? otsalle tuuheitten kulmakarvojen yl?puolelle, istui sohvassa, iso merenvahapiippu suussaan ja selitti asioita minulle, joka juhlavaatteisiin puettuna tarkasti kuunnellen istuin h?nt? vastap??t? p?yd?n toisessa p??ss?.
Minulle k?vi v?hitellen yh? selvemm?ksi, ett? papin t?ytyi olla l?peens? rehellinen ja totuutta rakastava mies, mutta samalla kova ja ankara; sill? h?n puhui alituiseen velvollisuuksista, sanoen, ettei armo suinkaan ole annettu meille siksi, ett? p??sisimme velvollisuuksista vapaiksi.
Joskus h?n my?skin saattoi ruveta selitt?m??n asioita, jotka tuskin kaikki olivat minulle tarkoitetut; h?n yritti silloin tavallisesti kumota kaikenlaisia ep?ilyksi? uskonasioissa eritt?inkin mit? tuli ihmeisiin, jotka h?n mielell??n selitti luonnonmukaisesti. H?n saattoi t?ll?in osoittaa erinomaista kekseli?isyytt? sommitteluissaan, ja usein luulin huomaavinani h?nen tarmokkaissa kasvojenpiirteiss??n sellaista, jota olin n?hnyt Susannankin luonteessa.
Pienet, sirot k?tens? ja hienon, sopusuhtaisen vartalonsa oli Susanna, n?ht?v?sti perinyt is?lt??n sek? sen lis?ksi tuon omituisen p??nheiton milloin h?n tahtoi antaa sanoilleen tavallista enemm?n pontta. Mutta Susannan luonteessa oli samalla jotain l?mmint?, melkeinp? tulista, sellaista, jolle is?n silmiss? ilmenev? kirkas, kylm?n j?rkev? katse oli vallan vieras.
Pappi kiitti minun ajatuskyky?ni, mutta usein h?n suuresti n?yrrytti minua v?itt?m?ll?, ett? minun oli tapana karttaen luoda katseeni maahan, mist? tavasta minun v?ltt?m?tt?m?sti oli luovuttava. Ep?ilem?tt? h?n luuli minun olevan ylenm??rin ujon tai my?skin k?rsiv?n is?ni ja h?nen v?lisest? suhteesta.
Asian todellinen laita oli kuitenkin se, ett? h?nen j??kylm?t tai harmaan ter?v?t silm?ns? lakkaamatta tuijottivat minuun, aivan kuin niiden katse olisi tunkeutunut ihan l?vitseni jaoitellen minut kappaleiksi kuin apelsiinin, lopuksi kaivaen esiin Susannan ja minun v?lisen salaisuudenkin.
Tunsin itseni kavaltajaksi, joka petin h?nen luottamuksensa, ja kuvittelin tuskissani, miten h?n kerran, saatuaan tiet?? kaiken, ajattelisi minusta, joka keskell? ripillep??syvalmistuksiani olin voinut istua h?nen edess??n valheellisena ja r?yhke?n?.
Sit? paitsi alkoi minulle katkismusta lukiessani k?yd? yh? selvemm?ksi, ett? Susannan ja minun suhteessamme oli jotakin kieroa, niin kauan kuin salasimme sit? h?nen vanhemmiltaan; ja kuitenkin aijoin nyt, t?m? ilmeinen synti syd?mmell?ni, kylm?verisesti ja ehdoin tahdoin polvistua Jumalan armop?yd?n ??reen.
N?m? omantunnon ep?ilykset seurasivat minua kotonakin ollessani ja k?viv?t minulle lopulta todelliseksi kidutukseksi. Kaikki synnit -- niin olin lukenut katkismuksesta -- voidaan anteeksi antaa, paitsi synti? Pyh?? Henke? vastaan.
Mit? enemm?n mielikuvitukseni hautoi t?t? salaper?ist? rikosta, joka oli ulkopuolella taivaan armoa ja jota Jumala siis ei voinut anteeksi antaa, sit? voimakkaammaksi kasvoi minussa kauhistuttava pelko siit?, ett? se synti, johon nyt ehdoin tahdoin ja kylm?verisen harkinnan j?lkeen olin antautua, kuului ehk? juuri t?llaisiin anteeksiantamattomiin.
Ep?ilykseni koski eritt?inkin pyh?? ehtoollista, jonka siten empim?tt? ja tahallani h?p?isisin peitt??kseni petokseni sit? miest? kohtaan, joka sen minulle tarjosi.
Turhaan koetin vapautua n?ist? ajatuksista tai ainakin lyk?t? ne syrj??n ripillep??syn edelliseen p?iv??n.
Mieleni k?vi p?iv? p?iv?lt? yh? tuskallisemmaksi; ja kiihoittunut mielikuvitukseni loi eteeni kuvia, jotka eiv?t en?? olleet tahtoni alaisia, vaan sy?ksiv?t minut helvetinpelon kaikkiin mahdollisiin kauhistuksiin.
En uskaltanut yritt??k??n puhua n?ist? asioista Susannalle, vaikka se olisikin mielt?ni rauhoittanut; sill? niin kauan kun h?n ei tiennyt, ett? se mik? nyt oli t?yttym?ss?, oli synti?, h?n ei my?sk??n ollut osallinen siihen, ja mieluimmin kannoin taakkaani yksin kuin sy?ksin h?netkin syntiin.
Jos viime hetkess? ilmaisisin kaikki ankaralle papille, niin -- puhumattakaan siit? siet?m?tt?m?st? h?pe?st?, jonka t?llaisen lasten v?lisen kihlauksen ilmaiseminen meille molemmille tuottaisi -- olisi seurauksena siit? vain se, ett? kadottaisin Susannan, ja siihen en uskaltanut tehd? itse?ni syyp??ksi ilman h?nen suostumustaan. Koko asia muodostui minulle siten v?hitellen mahdottomuuksien ympyr?ksi, josta ulosp??sy oli suljettu ja pelastus mahdoton.
Kahtena viimeisen? maanantaina, jolloin olimme kirkossa papin kuulusteltavina, katsoin usein vakavasti Susannaan. H?n seisoi siin? terveen?, hymyilev?n? ja tarkkaamattomana; h?n ei mit??n aavistanut eik? siis voinut minua auttaa.
Ripillep??syn edellisen? p?iv?n? kasvoi levottomuuteni kuumeentapaiseksi tuskaksi, jonka valtaamana monasti olin kuin j?rjilt?ni ja tunsin itseni sanomattoman onnettomaksi.
Lopulta tuntui minusta, ett? olin uhraamaisillani autuuteni Susannan t?hden. Kauhistuneena s?ik?hdin y?ll? unestani, jossa olin n?hnyt itseni polvistuneena alttarin ??reen Susannan rinnalla -- h?n oli niin viattoman n?k?inen ja niin yliluonnollisen kaunis -- ja pappi seisoi siin?, kasvoissaan tuomiop?iv?n ankaruus, aivan kuin tiet?en, ett? paraikaa yksi sielu oli hukkumaisillaan ja ett? h?n ehtoollisleip?? antaessaan pani Herran tuomion t?yt?nt??n.
Er??n? toisena y?n? her?sin siihen, ett? mielest?ni joku ilkkuen nauroi s?nkyni alla, ja olin siin? varmassa uskossa, ett? paholainen ison k??rmeen hahmossa kiemurrellen makasi siin? vaanien minua. Kauhusta syk?ht?vin syd?min piilouduin patjoihin, kunnes aamun sarastaessa kuulin ihmisten liikkuvan pihalla, jolloin uskalsin nousta paetakseni makuuhuoneesta.
Koitti sitte ripillep??syp?iv?.
Aamulla ennen kirkko-aikaa pukeuduin uusiin mustiin vaatteisiini seisoen kuvastimen edess? sinisess? salissa, johon ?itini oli ollut suljettuna sairautensa pitkin? vuosina. L?pi pieniruutuisten ikkunoitten n?in min? veneen toisensa per?st? t?ynn? juhlapukuista rippinuorisoa ja heid?n vanhempiaan kirkkaana syysp?iv?n? soutavan lahteen ja laskevan maihin joko meid?n laiturillemme tai pappilan rantaan.
T?m? juhlallinen n?ky t?ytti minut yht?kki? ep?toivolla. Ajattelin, ett? n?m? kaikki saattoivat p??st? Jumalan autuuteen yht? helposti, kuin he nyt tyynen? pyh?aamuna soutivat auringonpaisteiseen lahteen, kun taas minulla yksin ei ollut mit??n autuuden toivoa.
Samassa johtui mieleeni, ett? min? t??ll? synk?ss?, henkisesti pime?ss? kodissani aina lapsuudestani asti olin sisimm?ss?ni kantanut tunnetta siit?, ettei onni ja autuus ollut minua varten ja ett? kaikki se todellinen onni ja ilo, mik? t?h?n asti oli osalleni tullut, oikeastaan oli ollut vain pappilasta lainattua p?iv?npaistetta.
Tuo kuolemansynti omallatunnollani en Susannaakaan voinut saada muuta kuin lainaksi siksikun kuolema tuli, jolloin meid?n oli erottava ja minun oli palattava niiden pahojen henkien luo, jotka el?m?ni ensim?isest? hetkest? asti olivat minut ik??nkuin omakseen anastaneet.
Min? k??nnyin sein??n p?in ja purskahdin itkuun.
Kun taas hetken per?st? aijoin jatkaa pukeutumistani ja katsahdin kuvastimeen, saatoin pelk??m?tt?, viel?p? levollisenakin kiinnitt?? katseeni tuohon lapsuuteni n?kyyn: ruusua kantavaan naiseen, jonka n?in seisovan takanani huoneen avonaisessa ovessa, kalpeana ja surullisesti katsellen minua, kunnes h?n yht?kki? taas h?visi.
Kellot alkoivat soida ja kansa virtasi kirkkoon. Sin? p?iv?n? oli my?s Kainulais-Anna sek? muu talon v?ki l?hd?ss? sinne. Is? seurasi minua ja tervehti kohteliaasti pappia, kun he ohimennen tapasivat toisensa kirkon ovella.
Edellisen? maanantaina oli m??r?tty, miss? j?rjestyksess? rippilasten tuli seisoa kirkossa. Minun piti olla etumaisena poikain puolella, ja Susannan tytt?jen.
Ensim?inen virsi oli jo veisattu, kun Susanna ?itins? seurassa tuli kirkkoon, t?ysikasvuisten tapaan puettuna mustaan silkkihameeseen, kaulassa ja k?sivarsilla pitsit ja rinnalla kultakoriste. H?n j?i istumaan papinpenkkiin ?itins? viereen, kunnes vaikuttava saarna oli lopussa.
Olin luultavasti kovin sairaan ja rasittuneen n?k?inen, sill? alkaessaan kuulustelunsa minusta keskeytti pappi yht?kki? kysymyksens? ja katsoi minuun ik??nkuin kysyen mik? minua vaivasi.
Vastasin oikein, ja ny?kytt?en minulle p??t??n h?n k??ntyi sitte Susannan puoleen, joka seisoi k?det ristiss? ja silm?t maahan luotuina, itkettyneen?, ja j?nnityksest? hieman kalpeana.
Is?n kuulustellessa katsoi Susanna h?neen noilla siunatuilla sinisill? silmill??n niin luottavaisesti ja uskollisesti, ettei saattanut ep?ill?k??n h?nell? sin? hetken? olleen pienint?k??n synti? omallatunnollaan.
Kun kuulustelu oli p??ttynyt ja pappi siirtyi seuraavalle riville, hymyili Susanna minulle keventyneen?, mutta samalla vakavasti, kuin olisin min? ollut is?n rinnalla toinen yst?v?, johon h?n t?ll? hetkell? saattoi turvautua.
Katsoin h?neen niin usein kuin sen huomaamatta saatoin tehd?; h?n seisoi siin? solakkana ja sorjana, tuuhea tukka t?ysikasvuisten tavoin p??laella.
Silloin t?ll?in h?nkin vilkaisi minuun, mutta min? aina v?ltin h?nen katsettaan.
Minulle oli jokainen h?nen silm?yksens? vain uusi synti, samoin kuin jokainen pyh? sana, mink? kuulin, lis?si minun syntitaakkaani eik? minulle siten mit??n siunausta tuottanut.
Jumalanpalvelus kesti kauan, ja hermostunut j?nnitys vaikutti kuten niin usein my?hemminkin el?m?ss?ni, ett? p??t?ni alkoi huimata ja kaikki silmieni edess? musteni tummiksi pilkuiksi. Minne ikin? katseeni loin, ilmestyi kauhistuksekseni musta pilkku, ja tuskissani ajattelin, ett? t?m? ehk? onkin jo kirouksen alku.
En en??n uskaltanut Susannaan katsoa, jotten h?neenkin saattaisi mustaa merkki?, enk? voinut olla tarkastamatta lattiaa jalkojen alla n?hd?kseni, oliko ehk? siihenkin j??nyt mustia j?lki?.
Ajattelin merimiest?, joka Vaagenin kirkossa oli lumonnut papin tytt?ren ja jonka omatunto oli pakottanut l?htem??n kirkosta papin lukiessa siunausta, kun sit? vastoin min? olin tuomittu j??m??n paikoilleni.
Muistan vain h?m?r?sti, ett? kun lupaus oli tehty, pidettiin taaskin puhe ja laulettiin muutamia virsi?.
Kun sitte vihdoin kuljin kotiinp?in is?ni rinnalla, joka huolestuneena tuki minua, oli viimeinen muistoni kaikesta tapahtuneesta se, ett? Susanna, joka varmaankin oli huomannut minun olevan sairaana, jumalanpalveluksen loputtua oli katsonut minuun juuri samalla tavalla kuin aamulla tuo nainen ruusuineen -- hiljaa ja surunvoittoisesti, aivan kuin se, joka tahtoo auttaa mutta ei voi.
Luultavasti oli is?ni varoitus, etten h?nt? papin edess? h?p?isisi, suuressa m??rin auttanut minua viimeiseen asti pysym??n pystyss?; sill? samassa kun tulimme kotiin menin tainnoksiin ja jouduin vuoteen omaksi. Is?ni, joka nyt t?ydell? todella alkoi pel?t? tilaani, l?hetti heti paikalla l??k?ri? noutamaan.
Kun l??k?ri seuraavana p?iv?n? saapui luokseni, makasin min? rajuissa kuumehoureissa.
Mielikuvitukseni kuohui yli ?yr?ittens? kuten virta, josta kaikki sulut ovat poistetut, ja mieless?ni myllersi mit? sekavimpia mielikuvia.
Minusta tuntui kuin vuoteeni ymp?rill? tanssisi p??t??n ny?k?ytt?en joukko helvetinhenki?, joista yksi kantoi k?dess??n pitk?? sinetill? varustettua tuomiokirjett?, ja Kainulais-Anna mulkoili tuijottavilla silmill??n, Susannan katsellessa minuun tuskallisesti, aivan kuin h?nell? ei olisi ollut valtaa pelastaa minua kadotuksesta.
Sen mukaan mink? my?hemmin sain asiasta tiet??, oli l??k?ri ensin arvellut minun sairauteni olevan hermokuumetta, mutta er??nlaiset taudinoireet sek? omituiset hourailuni, joista Kainulais-Anna, jolla oli omat ajatuksensa asiasta, piti v?ltt?m?tt?m?n? kertoa l??k?rille, saivat t?m?n kokonaan muuttamaan mielipiteens?.
H?n oli hoitanut ?iti?ni t?m?n mielisairaana ollessa ja nyt h?n huomasi pojassa saman k?sityksen tuosta naisesta ruusuineen ja saman pelon joutua pahojen henkien valtaan.
Kolme viikkoa t?m?n j?lkeen min? taasen olin jalkeilla, vaikkakin kalpeana ja heikontuneena pitk?llisen, kovan hermokohtauksen j?lkeen.
Synnintaakkani koko painava myllynkivi oli kuin poisnostettu rinnastani ja saatoin ilman omantunnon ep?ilyksi? k?yd? Herran Ehtoolliselle.
Olin mielest?ni oikein arvokas henkil? l?htiess?ni seuraavana pyh?n? mustaan h?nnystakkiin puettuna pappilaan ripillep??syn j?lkeen tavalliselle vierask?ynnille.
Susanna istui -- hiukan kuin komeillakseen minun edess?ni -- t?ysikasvaneen naisen tavalla oman ompelup?yt?ns? ??ress? ikkunan edess? olevalla korokkeella. Papinrouvan menty? viinimarjamehua ja leivoksia hakemaan, t?ytyi minun h?nen pyynn?st??n pikimm?lt??n k?yd? katsomassa h?nen kallisarvoista p?yt??ns? kaikkine laatikkoineen; tarkastelin sek? etumaisia ett? salalaatikoita, jotka tulivat n?kyviin kun h?n veti pois edelliset.
Er??ss? salalaatikossa, jonka h?n veitikkamaisesti hymyillen avasi, mutta salamannopeudella taas sulki ?idin tullessa sis??n, oli parin vanhan lapsuudenajalta minulle tutun paperilapun vieress? vaskisormus lasikivineen, jonka kerran olin h?nelle antanut.
L?htiess?ni pappilasta syk?hteli syd?n ilosta rinnassani; sill? odottamattani oli minulla ollut Susannan kanssa kohtaus, jolloin h?n oli ilmaissut minulle uskollisuutensa paljoa voimakkaammin, kuin mink??n suullisen vakuutuksen kautta.
Olin ruvennut ajattelemaan, ett? jotakin erikoista viime aikoina oli tapahtunut kotonani; sill? is?ni tyly, j?ykk? kohtelutapa oli huomattavasti muuttunut. Muun muassa h?n lahjoitti minulle kaksipiippuisen pyssyn hylkeennahkakotelossa sek? sen lis?ksi viel? kellon ja ehdotti aivan itsest??n, ett? min? n?m? p?iv?t ennen poisl?ht??ni saisin k?ytt?? Jens-renki? sek? soutovenett?, milloin minua vain halutti l?hte? kalastelemaan tai mets?st?m??n.
Kun l??k?ri er??n? p?iv?n? tuli meille ja pyysi saada seurata minua huoneeseeni, selveni minulle mik? oli tapahtunut.
Kaljup?inen, tanakka pieni tohtori karkeassa takissa ja ter?skehyksiset lasisilm?t tylpp?nen?ll??n oli yksi noita vuoristoseutujemme karaistuja l??k?reit?, jotka pit?v?t kunnianaan liikkua matkoilla miss? ilmassa hyv?ns?. H?n oli aina mit? parhaimmalla tuulella tullessaan sis??n suoraan rajuilmasta.
H?n oli j?rk?ht?m?t?n, lujaluontoinen mies, jonka sanat ehdottomasti her?ttiv?t luottamusta, mutta h?ness? oli samalla jotakin l?mmint? ja vilpit?nt?, joka milloin h?n vain itse tahtoi teki h?net hyvin miellytt?v?ksi. H?n oli perhel??k?rin? sek? meill? ett? pappilassa ja molempien perheitten uskottu yst?v?.
Kun tulimme yl?s ullakkohuoneeseeni, pyysi h?n minua istumaan h?nt? kuuntelemaan; itse h?n tapansa mukaan etsi itselleen sopivan k?velyalan lattialla, miss? h?n puhuessaan, k?det sel?n takana, k?veli edestakaisin.
H?n oli -- virkkoi h?n -- tarkkaan punninnut, salaisiko h?n minulta sen, mik? h?nell? oli syd?mell??n, vai puhuisiko siit? minulle suoraan; h?n oli nyt kuitenkin p??tt?nyt puhua, koska paranemiseni riippui siit?, olinko itse t?ysin selvill? sairaudestani.
Viimeinen sairauteni oli nimitt?in ainakin osaksi ollut ilmaus siit? taipumuksesta mielisairauteen, joka ?idin puolelta oli kulkenut perint?n? jo monessa polvessa. Ett? se nyt oli minussa puhjennut oli kyll? aiheutunut siit?, ett? liiaksi olin antautunut kaikenlaisiin mielikuvituksiin sek? my?skin siit? tyhj?ntoimittajan el?m?st?, jota h?n tiesi minun aina kotonani viett?neen.
Ainoa varma keino est?? t?m?n taipumuksen kehittymist? oli varmaan p??m??r??n t?ht??v? ty?, esimerkiksi luvut, joihin h?n luuli minulla olevan taipumusta, ja sen lis?ksi terveet el?m?ntavat, k?velyt, kala- ja mets?stysretket, toverit ja hyv?t pyrinn?t; mutta kaikenlainen vetelehtiminen tuli minun j?tt??, kaikki j?nnitt?v?t romaanit ja sairaaloiset haaveilut. H?n oli puhunut is?ni kanssa ja ehdottanut sopivana valmistuksena tuleville luvuilleni l?ht?? Tronden?sin seminaariin, mik? matka samalla tuottaisi nykyiselle el?m?lleni v?ltt?m?tt?m?n vaihtelun.
Kun l??k?ri hetken kuluttua poistui, j?in istumaan, syd?n syv?sti liikutettuna.
Ett? t?ten olin p??ssyt selville itsest?ni ja l?yt?nyt oman arvoitukseni ratkaisun, oli sanomattomasti kevent?nyt mieleni; voin sanoa, ett? se oli merkkitapaus el?m?ss?ni.
Tuo henkisen sairaaloisuuden tunne, joka hiljaisena mielenahdistuksena, jonkinlaisena onnettomuuden aavistuksena aina siit? asti, kuin saatan muistaa, oli piillyt syd?meni syvyydess?, joskin yhdess?-olo Susannan kanssa valoisina kes?aikoina oli sit? hetkeksi h?lvent?nyt -- se ei siis ollutkaan synnin tuntoa, ei pahanteon taakkaa, ei mik??n salaper?inen, h?m?r? poikkeus luonnon kaikesta muusta j?rjestyksest?, vaan ainoastaan tauti, yksinkertaisesti vain tauti, joka oli parannettavissa sopivalla luonnollisella hoitotavalla.
En olisi uskonut kenenk??n saattavan ilostua kuin onnensanoman saaja kuullessaan, ett? h?n on hullu tai ainakin helposti voi tulla hulluksi; mutta nyt tied?n, ett? t?m?kin on maailmassa mahdollista.
Rukoilin nyt mielest?ni ensim?isen kerran vapaalla ja luottavaisella syd?mell? Jumalaa, johon siis olin samassa suhteessa kuin muutkin ihmiset tai jota, jos siin? jotakin eroa oli, min? olin viel?kin l?hemp?n? siksi, ett? olin t?llainen sairas raukka.
Tuntui silt?, kuin Jumalan aurinko, pitk?n, raskaan sadep?iv?n j?lkeen taas loistaisi minulle. Rukoilin itseni puolesta, Susannan ja is?ni puolesta, ja nauttien t?st? uudesta varmasta suhteestani Jumalaan, rukoilin yh? edelleen, ensin jokaisen puolesta erikseen kotona ja pappilassa, sitte lukkarin ja vihdoin muitten puutteessa aivan kuin kirkossa kaikkien sairaitten ja k?rsivien puolesta, joiden joukkoon min? nyt, syd?meni pohjasta iloisena, itsekin lukeuduin.

Kuudes luku.
LUKKARIN LUONA.
Oli kaksi p?iv?? j?lell? siksikun minun oli matkustettava Tronden?siin jahdilla, joka oli valmiina l?htem??n pohjoiseen.
Neuvotonna miettiess?ni keinoa p??st? Susannan puheille viel? kerran ennen l?ht??ni, saapui lukkarilta sana, ett? min? v?ltt?m?tt?m?sti tulisin k?ym??n h?nen luonaan seuraavana p?iv?n? t?sm?lleen klo 11; my?hemmin h?n ei ollut kotona.
Samana aamup?iv?n? kun t?m? kutsu saapui, oli Susanna k?ynyt lukkarilassa. H?n oli sanaakaan sanomatta istuutunut p?yd?n ??reen, kasvot k?sien peitossa.
Kun s?ik?htynyt lukkari sitte alkoi tutkistella syd?nk?py?ns? joksi h?n nyt huolissaan tytt?? nimitti -- oli h?n vihdoin kohottanut kyyneltyneet silm?ns? ja sanonut itkev?ns? siksi, ett? h?n oli niin kovin, niin perin onneton.
?Mutta miksik? niin, rakas Susanna??
?Siksi?, puhkesi h?n ?kki? puhumaan, ?siksi ett? David pit?? minusta ja min? h?nest?, ja me olemme kihloissa, mutta kukaan ei saa siit? tiet?? paitsi Te, lukkari -- ja etteh?n Te tahdo meit? ilmaista??
T?t? kysyess??n h?n heitt?ytyi itkien tyt?n tunnustuksesta s?ik?htyneen ja h?mmentyneen lukkarin kaulaan, joka kuitenkin jo tunsi itsens? voitetuksi, ennenkuin h?n edes oli selvill? siit?, mink? asian puoleen h?n antautui.
H?n asetti Susannan taas istumaan, puhutteli ja lohdutteli h?nt?, kunnes h?ness? itsess??n alkoi kypsy? viisas vastaus, ett? n?it? kahta l?hestyv?? eron vuotta meid?n nyt oli k?ytett?v? koetusvuosina, ja ett? meid?n sill? ajalla siis ei pit?isi toisillemme kirjoittaa.
Sen sijaan oli lukkarin kuitenkin luvattava, ett? me seuraavana aamup?iv?n? saisimme edes hetkisen tavata toisiamme, tehd?ksemme viimeisen sopimuksen ja j?tt??ksemme toisillemme j??hyv?iset; viel? lupasi lukkari minun poissaollessani kertoa Susannalle kaikki, mit? h?n minusta sai kuulla.
Kun seuraavana p?iv?n? tulin lukkarin luokse, tapasin h?net istumassa keinutuolissaan hyvin vakavana ja miettiv?isen?, k?sivarret polviin nojautuneina ja tuijottaen alas hiekalla peitetylle lattialle, jolle ik??nkuin juhlaa varten oli sirotettu kuusenhavuja.
Minun tuloni ei n?ytt?nyt h?iritsev?n h?nt? h?nen mietteiss??n, vaikkakin pieni p??nny?kk?ys minun sis??nastuessani osoitti, ett? h?n kuitenkin oli huomannut minut.
H?n heilutteli viuluansa hitaasti edestakasin k?dess??n, joka heilahdukselta sit? hiljaa n?p?ytt?en, niin ett? se muistutti vienoa kirkonkellojen soittoa. H?nen lempe?t harmaat silm?ns? katselivat miettien ja tutkien minua, ik??nkuin h?n nyt vasta olisi ensi kerran minut n?hnyt, ja hieno hymy todisti, ettei h?n ollut aivan tyytym?t?n tutkimisensa tulokseen.
Kohta sen j?lkeen ilmestyi varjo ovelle ja h?mm?styksekseni astui Susanna sis??n.
H?n tuli nopeasti ja punastuen suoraan luokseni, ja tarttuen k?teeni h?n sanoi:
?Rakas David, lukkari tiet?? kaiken; h?n on sallinut meid?n t??ll? sanoa toisillemme j??hyv?iset.?
?Niin, sen olen kyll? tehnyt, lapseni?, virkkoi lukkari, ?mutta vain lyhyet, koska Susanna sit? niin hartaasti pyysi, ja siksi, ett? te molemmat tiet?isitte mit? min?, t?t? asiaa tarkoin punnittuani, siit? ajattelen.?
Ja sitte h?n piti meille pienen puheen selitt?en, ettei h?n meid?n rakkaudessamme mit??n pahaa n?hnyt, vaikka me tietysti olimme sellaiseen viel? kovin nuoria.
Se seikka, ettemme t?st? suhteestamme mit??n vanhemmillemme ilmoittaneet oli, h?n toivoi -- ja h?n oli t?t? asiaa perinpohjin ajatellut -- my?skin anteeksiannettava, koska he tuskin olisivat asiaa edes vakavalta kannalta ottaneet ja niin muodoin ehk? vain meid?n tunnettamme loukanneet.
Mink??nlaisten salaisten rakkauskirjeitten v?litt?j?ksi, kuten Susanna oli pyyt?nyt, h?n ei tahtonut ruveta, ei itsens? eik? meid?n vuoksemme, sill? meid?n tuli nyt k?ytt?? n?it? kahta koetusvuotta tutkiaksemme, oliko meid?n rakkaudessamme vakavuutta vai oliko se vain noita lapsellisia mieltymyksi?, jotka pian taas mielest? haihtuvat.
N?in sanoen poistui vanha hyv?ntahtoinen lukkari huoneesta.
Kun olimme j??neet yksin, kertoi Susanna minulle kuiskaten, miksi h?n oli uskaltanut ilmaista salaisuutemme lukkarille.
Kotona h?n n?et oli kuullut, ett? lukkari kerran nuoruudessaan oli ollut onnettomasti rakastunut ja ett? t?m? oli syyn? siihen, ettei h?n koskaan ollut tahtonut menn? naimisiin ja ett? h?nest? sittemmin oli tullut niin omituinen mies.
T?m?n j?lkeen h?n kiireesti otti taskustaan -- h?n k?ytti viel? vanhaa, siniruutuista, lyhytt? hamettaan, joka oli loppuun kulutettava, mutta tukka oli k??ritty aikuisten syker?lle -- pienist? sinisist? lasihelmist? tehdyn ristin, jota minun tuli kantaa kaulassani l?hinn? rintaa silkkinauhassa; senkin h?n veti esiin taskustaan.
Tuosta sis?lt?rikkaasta piilopaikasta h?n sitte my?skin suurella vaivalla sai esiin pienet sakset.
H?n tahtoi minulta hiussuortuvan -- juuri tuon mustan tuolla ohimollani, jota h?n jo kauan oli katsellut ja jota h?n aikoi kantaa ripillep??syp?iv?n? saadussa medaljongissaan.
Kun min? korvaukseksi pyysin h?nelt? kiherm??ns?, jota min? puolestani my?skin kauan olin katsellut, h?n ei pit?nyt sit? tarpeellisena, koska helmiristi, jonka vastik??n olin saanut, oli pujotettu h?nen hiuksiinsa.
Sitte oli viel? er?s asia, joka minun oli h?nelle luvattava ja jonka h?n oli keksinyt istuessaan kotona ompelunsa ??ress?, miss? h?n aina ajatteli niin paljon.
Minun oli n?et ylioppilaaksi tultuani lahjoitettava h?nelle kultainen kihlasormus, jonka sis??n toiselle puolelle oli piirrett?v?: David ja Susanna ja toiselle puolen: Kuten David ja Jonatan.
Vanhempiemme riitaisuus oli johtanut h?net t?h?n ajatukseen.
?Mutta?, keskeytti h?n puheensa, ?eth?n sin? kuuntelekaan mit? min? sanon, David.?
Min? seisoin todellakin siin? aivan toista ajatellen; mietin, uskaltaisinko suudella h?nt? j??hyv?isiksi. Muistin kes?p?iv?? Mennink?issaarilla.
Samassa kuului oven ulkopuolelta askelten rapinaa portailla, mik? merkitsi, ett? lukkarin mielest? meid?n jo oli aika lopettaa, ja pettymyksekseni Susanna heti kiirehti pist?m??n lahjat, joita h?n viel? piteli k?dess??n, povitaskuuni.
H?n oli t?in tuskin enn?tt?nyt sen tehd?, kun lukkari astui sis??n sanoen, ett? nyt oli meid?n erottava.
Susanna katsoi ensin lukkariin, sitte minuun, kalpeana ja kyyneltyvin silmin. Tuntui silt?, kuin olisi h?nelle nyt vasta t?ysin selvinnyt, ett? eronhetki oli tullut.
H?n teki ?kkin?isen liikkeen -- n?ht?v?sti h?n aikoi langeta kaulaani, mutta hillitsi itsens? lukkarin l?sn?olon vuoksi.
H?n vain tarttui k?teeni, vei sen sanaakaan sanomatta silmilleen ja kiiruhti pois.
T?m? oli enemm?n kuin mit? min? jaksoin kest??, ja luulen, ett? se oli sit? vanhalle lukkarillekin. H?n k?veli edestakaisin hiljaa n?p?ytellen viuluaan ja min? itkin p?yd?n ??ress? suruni valtaamana.
Ennenkuin l?hdin soitti h?n minulle kauniin laulun, jonka h?n oli sepitt?nyt kaksikymmenvuotiaana.
Laulu vaikutti minuun syv?sti, sill? minusta tuntui, ett? se lauloi Susannasta ja minusta; se kaikui mieless?ni viel? kauan sen j?lkeen, niin ett? lopulta osasin sen ulkoa.
?T?h?n kuuluu kyll? viel? toinenkin?, selitti h?n lopetettuaan, ?mutta, jatkoi h?n hetken mietitty??n kuin raskaan muiston valtaamana, ?se toinen ei ole iloinen eik? se nyt sovi sinulle.?
Kun jahti seuraavana aamuna nosti purjeensa, heilui pappilan salinikkunasta nen?liina ja laivasta vastasi kiiltolakki.

Seitsem?s luku.
TRONDEN?S.
Senjeniss? Hind?n pohjoispuolella sijaitsee Tronden?sin kirkko ja pappila.
T?m? kirkko on kerran ollut kristinuskon pohjoisimpana rajalinnana, on seisonut siin? valkoisine torneineen, kauas kaikuvine kelloineen ja pyhine lauluineen mahtavana kuin j?ttil?ispiispa valkeassa messukaapussaan, kantaen pyh?n Olavin kristitty? vihkimist? ja pyh?? alttarinvaloa kauas lappalaispeikkojen pimeyteen.
Min? muistelen mielell?ni t?t? kirkkoa ja sen ymp?rist??, sill? niin? kahtena vuotena, jolloin oleskelin Tronden?siss?, t?m?n paikan her?tt?m?t mahtavat mielikuvat vaikuttivat voimakkaasti mieleeni. Ontto maa, jossa luultiin maanalaisia holveja olevan, oli minusta suljettu luola, t?ynn? salaisuuksia, ja kirkossa, jonka hiljaisuutta usein etsin, loi p?iv?nvalo v?list? kummallisia varjoja k?yt?viin ja komeroihin, aivankuin olisi niiss? liikkunut olentoja muinaisilta ajoilta.
Hyv?ll? menestyksell? luin latinaa ja kreikkaa rakastettavan, tietorikkaan papin johdolla, jonka luona min? asuin, ja muita aineita opetti minulle er?s seminaarinopettaja. Mutta lomahetkin? etsin aina noita paikkoja, joissa mielikuvitukseni niin erinomaisesti viihtyi, ja t?st? syyst? ei Tronden?s suinkaan ollut sairaaloiselle mielelleni soveltuva paikka.
Hermostunut haaveilevaisuuteni oli, kuten my?hemmin olin huomannut, jossakin yhteydess? kuunvaihdoksen kanssa. Sellaisina aikoina vaikuttivat mainitut paikat minuun vastustamattomalla vetovoimalla; salaa min? hiivin pois yksin?isyyteen ja saatoin istua siell? tuntikausia, vaipuneena kaikenlaisiin mielikuvitukseni luomiin h?m?riin haaveiluihin. N?iden joukossa ilmestyi Susannankin hento olento, jonka min? v?list? n?in liitelev?n suoraan minua kohti, ilman ett? kuitenkaan koskaan sain selv?sti n?hd? h?nen kasvojaan.
Toisen vuoden kev?tpuolella istuin kerran keskip?iv?ll? tuollaisen sairaaloisen mielentilan valtaamana kirkossa er??ll? p??alttarin l?hell? olevalla korokkeella, mietteisiin vaipuneena Susannan sininen risti k?dess?ni.
Silloin kiintyi katseeni er??seen suureen, h?m?r??n kuvaan alttarin toisella puolella olevassa sein?ss?, mink? kuvan usein olin n?hnyt, ilman ett? se minuun oli tehnyt erityist? vaikutusta. Se esitti luonnollisessa koossa marttyyria heitettyn? orjantappurapensaaseen, jonka ter?v?t piikit, pitk?t kuin tikarit, monessa kohden tunkeutuivat h?nen ruumiiseensa; mutta siit? huolimatta h?n ei voinut valittaa, sill? suuri, hirmuinen, tuskaa tuottava piikki tunkeutui sis??n leuan alapuolelta pist?en ulos h?nen avonaisesta suustaan.
N?itten kasvojen ilme k?vi minulle yht?kki? kauhistuttavaksi.
Se kohdistui minuun jonkinlaisella salaisella ymm?rt?myksell?, aivan kuin olisin ollut tuolle marttyyrille tuskien toveri, joka oli periv? h?nen paikkansa, kun h?n kerran oli loppuun taistellut. Oli mahdoton irroittaa katsetta kuvasta, se sai eloa, milloin l?hestyen yh? l?hemm?ksi, milloin h?viten kauas h?m?ryyteen, jonka omat h?mmentyneet aivoni loivat ymp?rilleni.
Tuntui silt?, kuin t?t? kuvaa katsellessani olisi paljastunut osa oman sieluni salaisuuksia, ja ainoastaan suurella tahdon ponnistuksella, jonka pelko liiallisesta syventymisest? omiin mielikuvituksiin aiheutti, kykenin siit? irtaantumaan.
Kun taasen k??nnyin, seisoi keskell? kirkasta valoa, joka etumaisen kirkonpenkin luona olevasta ikkunasta tulvi sis??n, ruusua kantava nainen.
H?nen katseensa oli sanomattoman surullinen, aivan kuin h?n olisi tuntenut minun ja tuon taulun v?lill? olevan yhteyden, ja kuin tuo ruusu h?nen k?dess??n vain olisi ollut pienoiskuva siit? orjantappurapensaasta, jossa marttyyri mateli.
Kirkon yksin?isyydess? valtasi minut ?kki? sanomaton n?kym?tt?mien henkien pelko, silmit?n kauhu, joka sai minut kiireesti pakenemaan ulos vapaaseen ilmaan.
Ulos p??sty?ni huomasin kadottaneeni Susannan sinisen ristin. Se oli varmaankin pudonnut kirkossa korokkeelle, jolla olin istunut. T?ll? hetkell?, jolloin kauhu viel? kuohui veress?ni, en mist??n hinnasta olisi l?htenyt takaisin kirkkoon -- paitsi Susannan sinisen ristin t?hden.
L?ysin sen lattialta, kun vihdoin t?ysin tyyntyneen? etsin sit? silt? kohdalta, jossa olin istunut.
Toisen kerran, syksyll? pari kuukautta ennen kotiinl?ht??ni, k?vi hermostoni sairaaloisuus samalla tavalla ilmi.
K?ydess??n asialla papin luona oli muuan talonpoika sitonut maitosilm?-hevosensa kirkkomaan aitaukseen. Min? j?in sit? katselemaan; mutta sen kuollut ilmeet?n katse seurasi minua sitte koko p?iv?n. Minusta tuntui, etteiv?t tuon hevosen silm?t katselleetkaan ulosp?in, vaan sis??np?in n?kym?tt?m??n maailmaan, ja ett? se oli valmis, jos ajaja vain unohti ohjakset, heti poikkeamaan varsinaiselta maantielt? tuonen tielle, jota kuolleet kulkevat.
Kun sitte n?m? kuvat mieless?ni iltap?iv?ll? istuin papin luona, miss? keskusteltiin kaikenlaisista asioista, n?in yht?kki? edess?ni kotoa tutut kasvot, kalpeat ja rasittuneet, ja kohta sen j?lkeen selveni minulle, ett? n?m? kasvot olivat miehen, joka paraikaa taisteli ep?toivoissaan p??st?kseen meren kuohuvasta aallokosta tarttumaan kiinni kallioon.
T?m? mies ei voinut olla kukaan muu kuin meid?n Antti-renki.
H?n kiinnitti puoleksi lasimaiset, puoleksi sarvimaiset silm?ns? minuun taistellessaan siin? kykenem?tt?m?n? pelastamaan itse?ns?; sill? jokin h?nen jaloissaan, jota min? en voinut n?hd?, esti h?nt? siit?. H?n n?ytti my?skin tahtovan sanoa minulle jotakin.
N?ky kesti vain silm?nr?p?yksen. Mutta tuskallinen, melkeinp? siet?m?t?n tunne siit?, ett? sill? hetkell? jokin onnettomuus oli tapahtumassa kotonani, ajoi minut ulos huoneesta levottomana kuljeksimaan mets?ss? koko loppup?iv?n.
Kun palasin kotiin, kysyttiin minulta, mik? minuun oli tullut, kun aivan kalmankalpeana olin rynn?nnyt ovesta ulos.
Kaksi viikkoa t?m?n j?lkeen tuli kotoa surullinen kirje. Is?ni jahti ?Toivo?, joka senaikaisen tavan mukaan oli vakuuttamaton ja suurimmaksi osaksi kuljetti lastina kalaa, jonka h?n omaan laskuunsa oli ostanut, oli matkalla Bergeniin tehnyt haaksirikon Stat-merell?. Laiva oli saanut vuodon, ja my?hemmin iltap?iv?ll? se oli kuljetettava satamaan. Miehist? oli pelastunut, mutta Antti-rengilt? olivat molemmat jalat katkenneet.
T?m? haaksirikko antoi is?ni varallisuudelle ensim?isen tuntuvan iskun. Seuraavana vuonna sattui toinen, kun ?Sovinto?-niminen jahti samalla tavalla h?visi, ja kolmas ratkaiseva isku kohtasi meit? hallituksen vihdoin p??tetty?, ettei meid?n kauppapaikasta tulisikaan h?yrylaivasatamaa.

Kahdeksas luku.
KOTONA.
Joulukuussa olin taasen kotona, miss? pinnalta katsoen kaikki oli entisell??n, ellei mahdollisesti viimeisten tapahtumien johdosta viel?kin hiljaisempaa ja painostavampaa.
Is? puuhaili v?sym?tt?m?n?, mutta ei kenellek??n ilmaissut ajatuksiaan. Luultavasti h?n ei pit?nyt minua soveliaana jakamaan h?nen huoliansa.
Susanna, joka kuten min?kin jo oli t?ytt?nyt yhdeks?ntoista, oli k?ym?ss? er??n perheen luona, joka asui muutaman peninkulman p??ss? meilt?, ja vasta jouluksi piti h?nen palata kotiin.
Min? kaipasin h?nt? sanomattomasti.
Viimeisen? joulun edellisen? pime?n? ja myrskyisen? viikkona laski espanjalainen priki Santa Maria myrskyn pakottamana jokseenkin vioittuneena satamaan l?hell? meid?n kauppapaikkaa, ja huonojen ty?voimien t?hden t?ytyi sen viipy? siell? korjattavana l?hes kuusi viikkoa.
Kapteeni, joka omisti sek? laivan ett? lastin, oli kookas, tummaverinen, komeasti puettu espanjalainen, tukka harmahtava, silm?t mustat ja kasvojenpiirteet jyrk?t. H?nell? oli mukanaan poikansa, Antonio Martinez, kaunis nuori mies, jolla oli oliivinruskeat kasvot ja tuliset, mustat silm?t kuten is?ll?kin.
Is?ni oli ollut herra Martinezille suurena apuna pelastus-ja korjaust?iss? ja pyysi h?nt? nyt pohjoismaalaisella vieraanvaraisuudella asumaan meid?n luonamme.
Vaikka emme eritt?in sujuvasti voineet puhua toistemme kanssa, vieraat kun ymm?rsiv?t vain muutamia norjalaisia sanoja ja sent?hden k?yttiv?t tulkkia, huomasimme kuitenkin pian, ett? he molemmat olivat eritt?in hyv?ns?vyisi? ihmisi?. P?iv?t p??st??n he vain paperossejaan py?rytteliv?t ja polttelivat sek? valvoivat korjausty?t? satamassa.
Pime? vuodenaika vaikuttaa pohjoisessa monen mieleen painostavasti, eritt?inkin sellaisina p?ivin?, jolloin ty?t? on v?hemm?n.
Jouluna ja eritt?inkin juuri jouluaattona oli is?ni siksi tavallisesti hyvin alakuloisella mielell?. Jouluilon ollessa ylimmill??n ja v?en viett?ess? aattoa kolmihaaraisella talikynttil?ll? varustetun ruokap?yd?n ??ress? keitti?ss?, istui h?n tavallisesti omiin ajatuksiinsa vaipuneena konttorihuoneessaan eik? sallinut kenenk??n h?irit? itse??n.
T?n? jouluaattona h?n kuitenkin herra Martinezin t?hden vietti hetkisen salissa, mutta pysyi koko ajan ??nett?m?n? ja alakuloisena, aivan kuin olisi h?n vain kaivannut yksin?iseen konttorihuoneeseensa, jonne h?n my?skin heti illallisen j?lkeen vet?ytyi.

Yhdeks?s luku.
JOULUKESTIT.
Joulunaikaan oleskeli sin? talvena Lofotenin seuduilla joukko muukalaisia, suurimmaksi osaksi merikapteeneja, jotka, kuten meill? asuva Martinez, levottoman ilman tai merivahingon t?hden majailivat eri paikoissa mailla.
Sit? paitsi oli etel?st? saapunut virka-asioissa ylh?isi? vieraita.
Seurauksena t?st? taasen oli joukko seurakutsuja, joissa is?nn?t kilpailivat suurenmoisessa vieraanvaraisuudessa.
Kolmantena uudenvuodenp?iv?n? me siten olimme kutsutut p?iv?llistanssiaisiin varakkaan nimismiehen Rostin luo, miss? edell?mainitut ylh?iset herrat sill? kertaa majailivat.
Meilt? ei ollut sinne kuin puolentoista peninkulman matka, mutta oli niit?kin, joiden oli kuljettava 6--8 peninkulmaa, viel?p? suurin osa siit? meriteitse.
Nimismiehen avarassa asunnossa oli tilaa suurelle vierasjoukolle, mutta sill? kertaa h?n oli, valmistaakseen y?sijaa lukuisille kutsuvieraille, ottanut haltuunsa naapurinkin talon.
K?ydess?ni kuvaamaan n?it? kutsuja, joista minulle muodostui tapahtumista rikkaat p?iv?t t?ynn? mielenliikutuksia, p??t?n kertoa asiat lyhyesti ja aijon sent?hden j?tt?? pois piirteit? ja kohtauksia, jotka muuten kuuluisivat t?ydelliseen kuvaan sik?l?isest? el?m?st?.
Kutsukirjeen mukaan oli p?iv?llinen sy?t?v? klo 3, mutta useimmat veneet saapuivat jo pari kolme tuntia aikaisemmin. Naisten muuttaessa pukuja yl?kerrassa, herrat kokoontuivat alakertaan er??seen tahallaan heikosti valaistuun saliin, miss? tarjottiin ryyppy suupalan kera, mik? todellakin oli tarpeen matkan j?lkeen.
Siell? my?skin kohtelias is?nt? esitti vieraat toisilleen.
Kun kauan oli turhaan odotettu pappia perheineen, p??tettiin vihdoin l?hte? p?iv?llisp?yt??n ilman heit?.
Ovet avattiin selkosel?lleen suureen, juhlallisesti valaistuun ruokasaliin yl?kerrassa, vieraat tulvivat portaita my?ten, ja kauan kursailtuaan ovensuussa sek? kohteliaasti riidelty??n arvoj?rjestyksest?, he vihdoin istuutuivat paikoilleen suuren, upeasti katetun hevosenkeng?nmuotoisen p?yd?n ??reen, jolla komeilivat tihe?t viinipullorivit, kolmihaaraiset kynttil?jalat, korkeat kaakkulaitteet ja etenkin p?yd?n yl?p??ss? olevan kunniapaikan kohdalle pinotut raskaat p?yt?hopeat.
Pappilalaisille varattiin kolme paikkaa yl?p??ss? huomatuimpien vieraitten seurassa.
Is?ni istui herra Martinezin rinnalla p??p?yd?n ??ress?, ja minulle oli vaatimaton paikka alempana olevassa sivup?yd?ss?.
P?yt?seurue oli tuota vanhaa, hyv?? ja hauskaa lajia, joka ik?v? kyll? nyky??n k?y yh? harvinaisemmaksi. Sy?tiin kyll? veitsell? eik? hopeahaarukkaa tunnettu, mutta sen sijaan vallitsi seurassa todellinen ilo, ja kauan kutsujen j?lkeen antoi p?yt?keskustelu aihetta moneen hauskaan kaskuun.
Alussa, kun viel? istuttiin vakava juhlallisuus ja valkean p?yt?liinan her?tt?m? viile? tunne mieless?, oli kaikki kyll? viel? hyvin j?ykk??.
P?yt?naapurit uskalsivat tuskin kuiskaillenkaan keskustella, ja tanssipukuiset nuoret naiset, jotka kaikki kuin magneettisen vetovoiman vaikutuksesta olivat joutuneet toistensa viereen, istuivat kauan kainosti vaijeten yhdess? riviss?, muodostaen aivan kuin sinipunavalkoisen kukkaislehdon, jossa ei yksik??n lintu uskaltanut visert??.
P?iv?lliset alotti is?nt? lausumalla vieraitaan tervetulleiksi.
Parissa pitk?nlaisessa, hyvin laaditussa puheessa h?n senj?lkeen esitti l?sn?olevien virkaherrojen maljat, joihin n?m? vastasivat.
T?m?n j?lkeen tuntui jokaisesta, kuin olisi astuttu varsinaisen virallisen kynnyksen yli iloisemmalle taipaleelle.
Is?nt? esitti sitte muutamalla lyhyell?, keve?ll? sanalla maljat poissaoleville, joiden joukossa h?n ensiksi mainitsi rakastettavan papin perheineen.
T?t? maljaa esitett?ess? kiinnitti kyll? moni muu kuin min? huomionsa siihen, ett? is?ni j?tti lasinsa koskematta.
Sill?v?lin tarjottiin ruokalaji toisensa per?st?, ja sit? my?ten kuin viini pulloissa laskeutui, nousi iloinen mieliala seurassa.
Siin? nyt huomattiin monta ter?v?j?rkist? leikinlaskijaa, jotka t??ll? n?yttiv?t olevan oikeassa olossaan, ja nuo rakeina sinkoilevat sukkeluudet, hauskat sanansutkaukset ja iloiset puheet -- viimemainitut usein hyvinkin mehevien kaskujen muodossa -- kuvastivat el?v?sti omituista ruijalaista luonnetta.
P?yd?st? noustessa kyll? yksi ja toinen v?h?n horjahteli ja toiset sittemmin h?visiv?t n?kym?tt?miin, mutta t?m? oli n?ihin aikoihin kesteiss? jotakin aivan tavallista.
Viimemainittujen joukkoon oli sen pahempi minutkin laskettava.
Hetken vaikutukset ovat aina saaneet suuren vallan minuun n?hden, ja tottumattomana sek? t?llaiseen iloisuuteen ett? v?keviin juomiin olin varomattomasti antautunut ymp?rill?ni kohisevaan iloiseen mielialaan.
Luulen, etten koko el?m?ss?ni yhteens? ole nauranut niin makeasti kuin n?iss? p?iv?llisiss?.
Vinosti minua vastap??t? istui punatukkainen kauppamies Vadel pitkine kuivanlystikk?ine kasvoineen, singautellen r?iskyv?n sukkeluuden toisensa j?lkeen, ja minun vierell?ni kuiskaili kyttyr?selk?inen konttoristi Gran, joka koko ymp?rist?ss? oli tunnettu ter?v?st? p??st??n ja pelj?tty purevan kielens? takia. H?nen sattuvat arvostelunsa eri p?yd?ss? istuvista henkil?ist? k?viv?t yh? purevammiksi sen mukaan kuin h?n joi, ja jos vain h?nen sanansa olisivat kuuluneet, olisivat varmaan monet s?teilev?t kasvot synkistyneet.
Luulen my?skin, ett? h?n t?m?n ohella kaikessa hiljaisuudessa koetti saada minut juomaan liiaksi, ainakin h?n koko ajan lakkaamatta t?ytti lasinsa etenkin senj?lkeen, kun v?kev?t viinit tuotiin esille.
H?nen vilkkaat, ter?v?t k??rmeensilm?ns? ja muutamat kuiskaten lausutut sanat saivat minun muuten koko lailla h?mmentyneen huomioni kiintym??n kaikenlaisiin naurunalaisiin kohtauksiin.
Minusta tuntui lopulta, kuin koko huone ja p?yt? keinuisivat yl?s ja alas aivan kuin olisimme merenk?ynniss? istuneet suuressa kajuutassa.
Himme?sti muistelen my?skin, ett? tuossa huojuvassa salissa ihmiset tunkeutuivat toistensa ohi kahdessa vastakkain kulkevassa riviss? ymp?ri, p?yd?n sein?n ja tuolien v?list?, kiitt??kseen is?nt?v?ke? ruuasta.
En muista t?m?n j?lkeen en?? mit??n, ennenkuin pilkkopime?ss? her?sin kuin raskaasta, levottomasta unesta ja tunsin makaavani pehmeill? h?yhenpatjoilla. V?hitellen muistui sitte mieleeni mit? oli tapahtunut, ja minulle selveni, ett? minut oli viety er??seen naapuritalon vierashuoneeseen. T?t? miettiess?ni ja tuntiessani itseni ??rett?m?n onnettomaksi, tuli vanhempi herra Martinez kynttil? k?dess??n minua katsomaan.
Huomasin silloin, ett? kello k?vi kolmatta y?ll? ja ett? siis olin nukkunut 6--7 tuntia yhteen menoon, jota seikkaa minun oli kiitt?minen siit?, etten en?? tuntenut ruumiillista pahoinvointia; sit? syvemmin kalvoi sieluani h?pe?n tunne.
Sen mukaan kuin min? siin? pukeutuessani saatoin huomata, oli naapuritalosta tehty kaikkien minunkaltaisteni p?iv?llisp?yd?ss? kaatuneitten sankarien sairashuone. N?iden joukossa huomasin jonkinlaisella kostonhimoisella ilolla konttoristi Graninkin, kyttyr?selk?isen, vahingoniloisen p?yt?toverini.
Herra Martinez ilmoitti minulle kaikenlaisilla vilkkailla liikkeill?, ett? salissa paraikaa innokkaasti tanssittiin ja ett? minunkin oli ment?v? sinne.
Silloin v?l?hti salaman nopeudella l?pi aivojeni, ett? Susanna jo aikoja sitte oli saapunut ja oli minua turhaan odottanut.
Mitenk? min? todella olin voinut h?nt? silm?nr?p?ykseksik??n unohtaa, se oli minulle arvoitus; mutta tieto siit? painoi minua raskaasti.
Ruokasali oli nyt muuttunut tanssisaliksi, ja iloisesti oli jo monta tuntia karkeloitu, viulun, klarinetin ja viulonsellon soittaessa reippaita tanssis?veli?.
Sopivana hetken? pujahdin keskell? tanssia huomaamatta saliin.
Seisoessani alhaalla ovensuussa, josta kuumuus sumuna virtasi kylm??n eteiseen, ahtaat valkeat hansikkaat k?siss?ni, kalpeana ja h?peiss?ni, k?rsin alussa kovasti luullessani, ett? kaikki katsoivat minuun ja muistivat sopimatonta k?yt?st?ni.
Sill? v?lin pari toisensa j?lkeen py?ri ohitseni niin l?helt?, ett? naisten vaatteet hipasivat minua, ja aloin v?hitellen, mik?li likin?k?isyydelt?ni saatoin, kotiutua salissa.
Papinrouva istui ylinn? salissa muutamien vanhempien naisten seurassa, innokkaasti keskustellen kaljup?isen pienen tohtorin kanssa.
Pappi itse pelasi luultavasti korttia alakerrassa, mutta Susannaa en huomannut miss??n.
Salin yl?p??ss? nuori Martinez paraikaa kasvot s?teilevin? py?ritti polkassa huomattavan kaunista nuorta valkeapukuista tytt??, jolla oli liehuva sininen nauha vy?t?isill??n. H?nen kaunis, tuuhea, kullanhohtava tukkansa oli suurella nuolentapaisella hopeaneulalla kiinnitetty niskaan, ja p??ss? h?nell? oli keve? kukkaisseppele.
Karkeloidessaan h?n loi silm?ns? alas lattiaan.
Tytt? oli pitempi ja t?ytel?isempi kuin Susanna, mutta h?nen vartalossaan oli omituinen sulous, joka muistutti h?nt?.
Keve?, melkeinp? ylh?isen hieno tapa tanssiessa liikutella somia jalkojaan -- h?n n?ytti ihan liitelev?n eteenp?in -- muistutti my?skin Susannaa, ja siksi seurasin jonkinlaisella tiedottomalla j?nnityksell? nuorta paria.
Likin?k?isyyteni esti minua erottamasta heit? tarkoin, ja sit?paitsi heid?n tanssiessaan ohitseni en n?hnyt tyt?n alastaipunutta p??t? h?nen k?sivarreltaan, joka tuttavallisesti nojasi n?ht?v?sti ylen onnellisen nuoren Martinezin olkap??lle.
N?in vain leve?n, puhtaan, siunatun otsan, sellaisen, jonkalaista t?ss? maailmassa ei ollut kuin yhdell?, ja kiharan, joka oli irtautunut tukasta ja valunut valkeille, py?reille olkap?ille.
Tunsin polvieni vapisevan. Tuo pitk?, solakka, hieno nainen -- olisiko h?n Susanna!
Mustasukkaisena seurasin lakkaamatta heid?n karkeloaan, kunnes he seuraavalla kertaa tanssivat ohitseni.
Tultuaan suoraan eteeni kohotti Susanna hymyillen silm?ns?, h?nen katseensa sattui minuun, ja hehkuva puna peitti ?kki? h?nen kasvonsa ja niskansa aina puseron reunapitsiin asti.
Se oli Susanna!
Niin? kahtena vuotena, jotka olimme olleet erossa, oli h?nen kauneutensa kehittynyt niin ihmeellisen t?ytel?iseksi. Hento seitsentoista-vuotias nuppu oli lyhyess? ajassa puhjennut ihanaksi t?ysikasvuiseksi naiseksi.
Nuoret istuutuivat paikoilleen salin yl?p??h?n, l?helle vanhempien naisten rivi?.
K?sitin nyt, ett? n?m? kaksi paraikaa tanssivat illan viimeist? pitk?? tanssia, kotiljongia, jossa tavallisesti lukemattomat vuorot vaihdellen seuraavat toisiaan, ja mieleeni johtui heti, ett? nuori Martinez luultavasti pitkin iltaa oli nauttinut Susannan suosiota, senj?lkeen kun h?n oli saanut h?nen suostumuksensa t?h?n tanssiin.
Huomasin miten papinrouva selv?sti osoitti h?nelle huomiotaan, ja katkeruudella ajattelin, ett? olihan h?n rikas mies ja sit?paitsi, vaikkakin vartaloltaan lyhyempi, kuitenkin sek? vanhemman ett? miehekk??mm?n n?k?inen kuin min?.
L?pi syd?meni viilsi kuin olisi siihen veitsell? pistetty. Olin siis maannut juopuneena kuin el?in ja sallinut toisen valloittaa Susannan!
Mustasukkaisuuden raivotessa syd?mess?ni huomasin, mitenk? tuo kaunis, mykk?, ainoastaan mustilla, tulisilla silmill??n puhuva Martinez hymyillen ja kaikenlaisten vilkkaitten kumarrusten ja liikkeitten avulla koetti Susannalle selvitt?? uutta vastalkavaa vuoroa, miten h?n toisinaan aivan kuin tuttavallisesti kuiskaillen kumartui h?nen puoleensa ja kuinka taas tytt? katsoi h?neen hymyillen niin iloisesti, kuin vain Susanna saattoi hymyill?.
Martinez tarttui Susannan k?teen ja sai h?net siin? heid?n tuoliensa edess? koettamaan uutta vuoroa, ja t?m? n?ytti olevan tavattoman hauskaa.
Nuori Martinez oli n?ht?v?sti her?tt?nyt h?nen mielenkiintonsa, ja meid?n entinen suhteemme ei siis ollutkaan muuta kuin lastenleikki, jonka t?ysikasvanut nainen mieluimmin toivoi unohtuvan.
Olimmehan me sopineet kahdesta koetusvuodesta, ja olihan siihen n?hden siis kaikki v?lill?mme selv??, niin ett? me nyt t?ysikasvuisina sopivassa tilaisuudessa saatoimme hyv?ll? omallatunnolla laskea leikki? koko asiasta.
Veri kuohui p??ss?ni ja tunsin, ett? minun t?ytyi kostaa.
Ennenkuin olin enn?tt?nyt tuumia mill? tavalla t?m? oli tapahtuva, p?lk?hti ?kki? p??h?ni ruveta vilkkaaseen keskusteluun vierustoverini kanssa, niin ett? saattaisi n?ytt?? silt? kuin liehakoitsisin kauppias R:n kaunista tyt?rt?, joka sattumalta oli joutunut seisomaan vierelleni.
Kun Susanna hetken kuluttua tanssiessaan py?ri ohitseni, katsoi h?n ik??nkuin ihmetellen ja tutkivasti minuun.
Seuraavalla kertaa pudotti h?n kuin erehdyksest? nen?liinansa aivan minun kohdalleni.
Otin sen lattialta ja astuin suoraan papinrouvan luokse antaakseni sen h?nelle, mutta -- lieneek? sitten aikaisemman k?yt?kseni t?hden vaiko muusta syyst? -- h?n otti minut vastaan huomattavan ynse?sti ja kylm?sti. Kumarsin h?nelle yht? j?yk?sti ja palasin paikalleni, miss? taas jatkoin keskeytynytt? iloista puhetta neiti R:n kanssa.
Hetken kuluttua tanssi Susanna taas ohitseni, ja h?n vilkaisi silloin minuun, silmiss??n vakava mutta ep?r?iv? ilme, aivan kuin h?n ei olisi ollut ihan selvill? siit? mit? ajattelisi. Senj?lkeen h?n ohitanssiessaan joka kerran aivan kuin tahallaan loi silm?ns? alas.
Tyytyv?isen? tein sen huomion, ett? Martinez sittekin tanssi sangen k?mpel?sti. Samalla kun siin? yh? kiihtyv?ll? iloisuudella juttelin ja naureskelin kauniin toverini kanssa, her?si minussa salainen halu huomaamatta pist?? jalkani esille niin, ett? Martinez kompastuisi siihen.
Enk? oikein tied? miten tuo tapahtui, mutta kun Martinez seuraavalla kertaa tanssi ohitseni, kaatui h?n pitk?lleen lattialle ja loukkasi itse??n varmaankin kovasti. H?n oli nimitt?in kaatuessaan kyllin ritarillinen irtaantuakseen tanssitoveristaan, ja siten Susanna vain puoleksi tempautui h?nen mukanaan.
Noustessaan h?n iski raivoisan katseen minuun, onnettomuuden viattomaan aiheuttajaan, mutta min? seisoin siin? n?enn?isesti liian kiintyneen? vierustoverini seuraan, jotta edes olisin tullut huomanneeksi mit? ymp?rill?ni tapahtui.
Katse, jonka nyt vuorostani loin h?neen, ilmaisi kuitenkin ep?ilem?tt? h?nelle koko totuuden, sill? h?n oli juuri sy?st? minua vastaan, kun Susanna hiukan kalpeana mutta maailmannaisen ryhdill? pid?tti h?nt?, asettuen h?nen tielleen ja tyynesti ojentaen h?nelle k?sivartensa l?hte?kseen h?nen kanssaan paikoilleen.
Kulkiessaan sitte ontuvan Martinezin rinnalla salin yl?p??h?n k??nsi Susanna yht?kki? kasvonsa minuun niin ilosta s?teilev?n?, ett? min? yhdell? kertaa tunsin kohoavani syvimm?st? ep?toivosta onnellisimpaan, riemukkaimpaan varmuuteen.
H?n oli n?ht?v?sti ymm?rt?nyt, ett? Martinezin onnettomuus oli ollut kosto minun puoleltani h?nen t?htens?, ja t?m? oli vapauttanut h?net siit? raskaasta ep?luulosta, johon t?m?niltainen k?yt?kseni oli antanut h?nelle aihetta; sill? h?n oli pian kyll? huomannut, etten ollut juopunut, ja h?nen omalle avonaiselle, totuutta rakastavalle luonteelleen oli keimailu niin vierasta, ettei h?n voinut ajatellakaan sellaista minussa. T?ss? suhteessa h?n oli vain hienostunut naisellinen toisinto is?ns? vakavasta luonteesta.
Menin nuoren herra Martinezin luokse, ja Susannan istuessa h?nen vierell??n pyysin h?nelt? mit? hartaimmin anteeksi k?mpel?? k?yt?st?ni, kunnes h?n, hyv?luontoinen kun pohjaltaan oli, vihdoin leppyi.
Hiukan noloksi k?vi h?n kuitenkin, kun Susanna kohta senj?lkeen ehdotti, ett? min? tanssisin h?nen kanssaan yhden vuoron, jotta h?nen loukkaantunut jalkansa saisi lev?t? seuraavaa vuoroa varten.
Niin, min? tanssin h?nen kanssaan, tuon suloisen t?ysikasvaneen valkeapukuisen naisen kanssa, jota v?h?? ennen en ollut tuntenut, siksi, ett? h?nen oma ihanasti kehittynyt kauneutensa oli peitt?nyt h?net minulta.
Olimme kerran opettaneet toisemme tanssimaan ja luulen, ett? tanssimme harvinaisen hyvin yhdess?. Keve? seppel hienoine valkoisine kukkineen viheri?in lehtien lomassa sai h?nen tukkansa n?ytt?m??n viel?kin tuuheammalta; pidin k?sivarteni h?nen vy?t?isill??n ja tunsin, miten joustavasti h?n nojautui minuun liit?ess??n tanssissa iloisena ja turvallisena kuin lapsi.
H?nen otsansa oli l?hell? huuliani, ja katseemme, jotka tanssiessamme etsiv?t toisiaan, kertoivat yh? uudestaan siit?, miten ihanaa on tavata silloin, kun kaksi pitk?? vuotta koko syd?mest??n on toistensa luokse kaivannut.
Viety?ni h?net takaisin paikallensa, puristi h?n k?tt?ni ja loi minuun katseen, joka t?ydellisesti korvasi minulle h?nen ?itins? tylyn kohtelun.
Minusta n?ytti, ett? Susanna sai ottaa vastaan moitetta v?linpit?m?tt?myydest??n nuorta herra Martinezia kohtaan, mutta ett? vieress? istuva tohtori puolusti h?nt?.
Seisoin taas entisell? paikallani ja n?in Susannan tanssivan Martinezin kanssa seuraavan vuoron.
H?nen koholla oleva yl?huulensa osoitti alussa jonkinlaista j?lke? lapsuuden uhmasta; mutta sitte ilme h?nen kasvoissaan tyyntyi ja k?vi vakavammaksi.
Seisoessani siin? syventyneen? katselemiseen ja luultavasti rasittuneena monista vaihtelevista mielenliikutuksista, tunsin yht?kki? tuota painostavaa, levotonta, onnettomuuden ja kauhun tunnetta, joka aina k?y n?kyjeni edell?.
Koetin p??st? ulos salista, mutta Susannan tanssiessa Martinezin kanssa n?in h?nen kasvonsa kalpeina kuin ihmeen kauniin kuolleen kasvot, ja viheri? seppel keveine, valkoisine kukkineen riippui h?nen hiuksissaan kuin m?rk? meriruoho. N?ytti silt?, kuin valuisi h?nest? vett?.
Veri sy?ks?hti syd?meeni. Sali milloin musteni, milloin s?ken?iden kuin tuhansista tulista py?ri silmieni edess? tanssivien parien mukana.
Olisin varmaankin py?rtynyt ovensuuhun, ellei tohtori olisi tarttunut k?sivarteeni ja vienyt minut viile??n k?yt?v??n ja sielt? pieneen vierashuoneeseen, miss? h?n antoi minulle vett? juodakseni ja pani minut vuoteelle lep??m??n.
Kun h?n puoli tuntia my?hemmin palasi luokseni ja huomasi minun toipuneen, istui h?n yst?v?llisen? ja lempe?n? vuoteeni ??reen ja alkoi vilpitt?m?ll? tavallaan puhua minulle, kuten h?n sanoi, suoraan mit? h?nell? oli syd?mell??n.
H?n oli t?n? iltana -- kertoi h?n, miettiv?sti niist?en saksilla kynttil??, jonka h?n luultavasti voidakseen paremmin tarkastaa minua oli ottanut peilip?yd?lt? ja nyt piti k?dess??n -- aina siit? asti kun astuin saliin pit?nyt minua silm?ll? ja luuli ymm?rt?v?ns?, ett? min? ihailin kaunista Susannaa ja olin mustasukkainen nuorelle Martinezille. H?n oli sit?paitsi ennenkin kuullut v?h?n samasta asiasta huhuttavan.
T?m?h?n oli sellaista, joka nuorelle ihmiselle yleens? on vain hyv?ksi ja vaikuttaa h?neen kehitt?v?sti, mutta minun luonteelleni ja taipumuksilleni olivat t?llaiset kiihoittavat mielenliikutukset vain mit? suurimmaksi vahingoksi; h?nell? oli, ik?v? kyll?, -- lis?si h?n hiljaa -- kokemuksia t?lt? alalta oman ?itiraukkani el?m?st?. Sill? se seikka, ett? h?n minun lapsena ollessani oli huomannut oman mielisairautensa menneen perinn?ksi minulle, oli ollut vain satunnaisena syyn? siihen, ett? h?n menetti j?rkens?.
L??k?rin? ja yst?v?n? h?n tahtoi puhua t?st? minulle nyt, jolloin viel? saatoin est?? tuon tunteen juurtumista syd?meeni. Ja h?n tahtoi puhua t?st? ei yksin minun, vaan my?skin Susannan t?hden, josta h?n piti paljon ja jonka h?n ei mielell??n n?kisi joutuvan sellaiseen, josta ihmisten silmill? katsottuna johtuisi vain surua ja murhetta.
Er?st? toista seikkaa oli minun my?skin mietitt?v? -- jatkoi h?n hetken per?st?, ik??nkuin ensin ep?ilty??n, puhuisiko h?n asiansa loppuun asti -- nimitt?in, ett? onneton perinn?llinen taipumukseni teki ep?ilyksenalaiseksi, oliko minulla oikeus ollenkaan ajatellakaan naimisiin menoa; sit? voisi -- h?n valaisi asiaa liikkeell? aivan kuin h?n kynttil?n suhteen olisi toimittanut viimeisen, ratkaisevan leikkauksen -- tuomita samalla tavalla kuin jos pitaalitautinen menee naimisiin huolimatta siit?, ett? h?nen tautinsa siten kulkee perint?n? lapsille. Kuitenkaan ei minun pit?isi -- t?t? sanoen h?n nousi ja laski lohduttavasti k?tens? olkap??lleni -- ottaa t?t? asiaa kovin raskaasti. Karvaat l??kkeet -- ja karvas oli ik?v? kyll? t?ss? tapauksessa totuus -- ovat useimmiten hy?dyllisimm?t, ja minun sairaaloiselle, haaveksivalle luonteelleni oli peitt?m?t?n kova todellisuus h?nen varman ja kypsyneen vakaumuksensa mukaan ainoa pelastuksen ja parantumisen keino.
Kynttil?n valossa minua hetkisen katseltuaan h?n poistui, vakavasti minulle p??t??n ny?k?ytt?en. H?n kyll? ymm?rsi, etten min? sill? hetkell? kyennyt vastaamaan enk? puhumaan h?nen kanssaan.
H?n oli kaikessa yst?vyydess? antanut kuoliniskun kaikille unelmilleni ja haaveilleni.
Isku oli huumannut minut, vaikken viel? ollut t?ysin tajunnut sen merkityst?. El?m?ni vanha onnettomuusaavistus oli nyt vihdoinkin toteutunut. Susanna oli siis sittenkin ollut minulle vain lainattu auringonvalo, jonka todellisuus oli sammuttava.
Sill? aikaa kun min?, musiikin heikosti kaikuessa tanssisalista, enemm?n sis?llisell? katseellani n?in kuin ajatuksillani tajusin t?m?n tosiasian, lep?sin min? t?ysin tyynen? tuntien vain j??t?v?n tuskallisesti, mitenk? min? v?hitellen ik??nkuin kuolin pois kaikesta, mit? maailmassa olin rakastanut. Tuntui silt?, kuin koko ruumiini kangistuisi surusta ja Susannan kuolonkalpeat kasvot tuntuivat minusta nyt aivan luonnollisilta; eih?n rakkauteni en??n ollut muuta kuin mennyt tarina.
Maatessani siin? h?m?r?ss? horrostilassa, jolloin kaikki ulkonainen n?ytt?ytyi minulle kuin sumun peitt?m?n?, avautui ovi ja nainen astui huoneeseen. H?n kiinnitti peilin edess? muutamalla nuppineulalla nopeasti tanssipuvusta irtautuneen koristeen, mutta s?ik?hti n?hdess??n jonkun puolipime?ss? makaavan vuoteella.
Tunsin Susannan, ja n?ytti silt?, kuin h?nkin aavistaisi minun olevan siin?, sill? h?n l?hestyi hiljaa ik??nkuin tarkastellen ja kuiskasi nimeni.
Luultavasti h?n, kun ei vastausta kuulunut, arveli minun nukkuvan. Silm?nr?p?yksen h?n seisoi hiljaa vierell?ni ik??nkuin miettien, sitten h?n kumartui minua kohti, niin ett? tunsin h?nen l?mp?isen hengityksens?, painoi keve?n suutelon otsalleni ja poistui.
* * * * *
Joulukutsut kest?v?t t??ll? pohjoisessa tavallisesti pari p?iv??, monasti useampiakin. T?ll? kertaa p??tettiin, ett? me is?ni ja herra Martinezin kiireellisten asiain vuoksi l?htisimme jo seuraavan p?iv?n iltah?m?r?ss? tuolle viisi nelj?nnespeninkulmaa pitk?lle kotimatkalle, kun taas useammat muut vieraat j?iv?t viel? seuraavan p?iv?n yli.
Pappilalaiset sit?vastoin olivat kutsutut j??m??n ylh?isten vierasten seuraksi koko viikon ajaksi aina lauantaihin asti.
P?iv?lliskestien j?lkeisen? p?iv?n? l?hti pappi rouvineen vierailemaan er??n l?hist?ss? asuvan perheen luokse. Susanna j?i kotiin.
Kuten muut vieraat olin min?kin nukkunut kauan, aina aamup?iv??n saakka. Mutta koko ajan olivat tohtorin sanat, ett? minun asemani oli samanlainen kuin spitaalisen, tykytt?neet p??ss?ni kuin paise, yh? kovemmin ja tuskallisemmin, voittaen kaikki muut ajatukseni, kunnes yhdell? iskulla niiden merkitys koko julmassa totuudessaan selveni minulle.
Rakastinhan Susannaa tuhat kertaa enemm?n kuin itse?ni -- mitenk? siis tahtoisinkaan itsekk??sti sitoa h?nen nuorta el?m??ns? mielisairaaseen mieheen vain siksi, ett? t?m? mies olin min? itse! Ja voisihan tapahtua, ett? mielisairauteni ajan kuluessa kiihtyisi viel? pahemmaksikin.
Aloin tuntea, miten voimani uhrautua Susannan hyv?ksi kasvoi, ja samalla laskeutui virkist?v?, kirkas rauha sieluuni. Olihan t?m? sittekin vain parasta mink? tiesin, uhrata el?m?ni Susannalle, ja t?m? ajatus kasvoi lopulta melkeinp? pyh?ksi uhrautumishaluksi. Iltah?m?r?ss?, muiden ollessa k?velem?ss?, sain sitte tilaisuuden puhua h?nen kanssaan.
P??t?kseni oli kaikessa tapauksessa tehty; ja yksinkertainen aikomukseni oli puhua h?nelle kaikki suoraan ja vakavasti. Sill? en mill??n ehdolla tahtonut h?nt? miss??n suhteessa pett??.
Susanna oli sin? p?iv?n? puettuna mustaan silkkiseen rippihameeseensa, joka soveltui niin kauniisti h?nen vartalolleen; h?nell? oli pitsikaulus ja kapeissa hihoissa pitsikalvosimet. Hiukset olivat kiinnitetyt p??laelle hopeanuolella kuten tanssiaisissakin, vaan muita koristeita h?nell? ei ollut.
H?n istui miettiv?isen? kuunnellen minua vasta sytytetyn uunin edess?, johon molemmat olimme istuutuneet. Joka kerran kun h?n nojautui eteenp?in uunissa leimuavaa tulta kohti, loi se valonsa h?nen ilmeikk?ille kasvoilleen, minun kuvaillessani h?nelle totuudenrakkauden pakosta ehk? liiankin synkill? v?reill? sairaaloista mielentilaani ja kertoillessani, mit? tohtori oli siit? sanonut.
N?in h?nen kasvojensa puhuessani k?yv?n yh? kalpeammiksi ja vakavammiksi, kunnes h?n vihdoin, k?sivarret polvia vasten nojautuneina, peitti kasvot k?siins?, niin etten saattanut n?hd? muuta, kuin ett? h?nen huulensa vapisivat ja ett? h?n itki.
Kun olin enn?tt?nyt tohtorin sanoihin, ett? asemani oli kuin spitaalisen, ja kun lohduttavasti koetin selitt?? h?nelle, ett? Jumala siis itse oli asettanut esteen meid?n yhtymisellemme ja ett? me oikeastaan kaiken aikaa, paitsi n?it? kahta viimeist? vuotta, olimme rakastaneet toisiamme kuin veli ja sisar -- silloin h?n yht?kki? kiivaasti kohotti p??ns?, niin ett? saatoin katsoa suoraan h?nen kyyneltyneisiin silmiins?, kiersi k?sivartensa kaulaani ja pakotti minut polvilleni eteens?.
H?n painoi kiihke?sti p??ni sykkiv?lle rinnalleen, ik??nkuin h?n olisi tahtonut suojella minua kaikkia niit? vastaan, jotka tahtoivat tehd? minulle pahaa.
Sitte h?n k?dell??n pyyhk?si tukan otsaltani -- tunsin h?nen kyyneltens? putoilevan kasvoilleni -- ja h?n toisti uudelleen ja uudelleen, ik??nkuin h?n olisi ollut suunniltaan, kiihke?n hyv?ilev?sti sanansa, ettei kukaan maailmassa saisi riist?? minua h?nelt?.
T?m? oli v?syneelle, kidutetulle mielelleni liiaksi; tarttuen molempiin h?nen k?siins? painoin kasvoni niit? vastaan ja itkin, p??ni h?nen syliss??n.
Itkuni k?vi yh? kiivaammaksi, kunnes se lopulta kiihtyi ep?toivoisiin, kouristuksentapaisiin nyyhkytyksiin, joita en en?? voinut hallita ja jotka varmaankin s?ik?yttiv?t Susannaa; sill? h?n koetti minua rauhoittaa, kutsuen minua nimelt? ja suudellen minua kuin lasta, saadakseen minut tyyntym??n.
Itkun tarve oli minussa kuitenkin niin ??ret?n, ettei se en?? ollut hillitt?viss?.
Kun vihdoinkin aloin rauhoittua, kiersi h?n taasen k?tens? kaulaani tahtoen t?ten k??nt?? huomioni siihen, mit? h?n aikoi sanoa, kumartui eteenp?in ja katsoi minua kauan silmiini, somissa, liikutetuissa kasvoissaan syd?mellisen rukoileva, mutta samalla lujatahtoinen ilme.
Minun t?ytyi uskoa -- h?n vihdoin vakuutti heitt?en p??ns? taaksep?in tavalla, joka aina antoi h?nen sanoilleen suuremman ponnen -- ett? h?n mit? meihin molempiin tuli, paljoa paremmin kuin kukaan l??k?ri tiesi Jumalan tahdon, ja ainoastaan H?nen tahtoaan tuli meid?n t?ss? asiassa kuunnella, eik? mink??n l??k?rin ihmisviisautta. Min? olinkin monessa suhteessa niin perin lapsellinen, ett? minulle saattoi uskotella melkeinp? mit? tahansa.
Sellaiset ihmiset kuin tohtori, h?n v?itti, eiv?t rakkaudesta mit??n ymm?rt?neet. Jos min? olisin ollut terve ja iloinen, olisi varmaankin Jumalan tahto ollut, ett? h?n jakaisi kaiken hyv?n minun kanssani -- lienee kai sitte my?s Jumalan tahto, ett? h?n samalla rakkaudella saisi jakaa my?skin suruni ja sairautenikin. Mutta juuri t?ss? suhteessa tohtori -- h?nen suuttumuksensa tohtoriin n?ht?v?sti kasvoi mit? enemm?n h?n h?nt? ajatteli -- oli toista mielt? Jumalan kanssa.
Sit?paitsi h?n varmasti uskoi -- h?nen ??nens? k?vi t?t? sanoessaan niin ihmeen syd?melliseksi ja lempe?ksi, aleten melkeinp? kuiskaukseksi -- ett? meid?n rakkautemme oli minulle parempi parannuskeino, kuin ikin? mik??n l??k?rin keksim?. Kaikessa tapauksessa h?n tunsi, ett? h?n itse joutuisi sek? sairaaksi ett? ihan ep?toivon valtaan, jos min? en h?nt? en??n rakastaisi, sill? sit?h?n me olimme tehneet aina pienest? pit?en ja siksi olikin nyt liian my?h?ist? koettaa meit? erottaa.
Yksi asia oli my?skin nyt p??tett?v? -- t?t? sanoessaan saivat h?nen kasvonsa tuon lujan taipumattoman ilmeen, joka muistutti h?nen is??ns? -- ett? t?st? oli mahdollisimman pian ilmoitettava h?nen is?lleen. Molempien meid?n t?hden ei sit? en?? saisi salassa pit??. H?nen is?ns? piti h?nest? niin paljon, ja pahimmassa tapauksessa h?n vakavasti tahtoi sanoa is?lleen, ettei siit? mit??n hy?ty? koituisi h?nelle enemp?? kuin kenellek??n toiselle -- h?n tarkoitti ?iti?ns? -- jos he koettaisivat l??k?rin avulla riist?? minut h?nelt?.
Mist??n sisaren ja veljen v?lisest? rakkaudesta, kuten h?n halveksivan ivallisesti sanoi, h?n ei tahtonut kuulla puhuttavankaan; ja ik??nkuin tehd?kseen tyhj?ksi koko ajatuksen h?n, nousten suoraksi eteeni ja hartaasti katsoen minua silmiini, pyysi minua suutelemaan h?nt? sen asian vakuudeksi, ett? kaikesta ja kaikista huolimatta aina pysyisimme uskollisina kihlautuneina, vaikka min? en koskaan tulisikaan niin terveeksi, ett? kerran t??ll? maan p??ll? voisimme menn? naimisiin.
Min? kiersin k?sivarteni h?nen ymp?rilleen ja suutelin h?nt? l?mpim?sti kerran, kaksi, kolme kertaa, kunnes Susanna irtautui minusta.
H?nen puhuessaan oli minulle selvinnyt, ett? h?n voimakkaalla, terveell?, lempe?ll? luonteellaan taisteli meid?n molempien puolesta, puolustaen oikeutta, jota ehkei sanoilla voitu todistaa, mutta jonka pyhyyden tunsin olevan kaikkien mutkikkaitten todistusten yl?puolella.
Omistin nyt Susannan paljoa syvemmin ja todellisemmin, kuin mit? koskaan olin uneksinutkaan; sill? nyt min? ymm?rsin, ett? kaikki se, jota voisi sanoa ritarilliseksi uhrautumiseksi minun puoleltani, oli paljon alhaisempaa kuin meid?n rakkautemme, oli yksinkertaisesti arvoton loukkaus sit? kohtaan.
Todellisessa rakkaudessa kantavat molemmat yhdess? risti?, ja se, joka ritarillisesti tahtoo sit? yksin kantaa, riist?? vain toiselta osan h?nen pyhimmist? oikeuksistaan.
* * * * *
Tunti t?m?n uudistettuihin lupauksiin ja vakuutuksiin p??ttyneen kohtauksen j?lkeen istuin min? melkeinp? pilkkosenpime?n? talvi-iltana, jota vain lukemattomien pienten, harmaitten pilvien takana kiert?v? kuu valaisi, is?ni ja molempien Martinezien kanssa viisihankaisen veneemme per?ss?.
Is?ni istui harvasanaisena per?? pit?m?ss?, ja miehet soutivat venett? salmesta puhaltavaan kovaan vastatuuleen saadakseen loppumatkaksi tuulta purjeisiin.
Istuin hiljaa ajatellen kaikkea sit?, mik? t?ll? lyhyell? vieras k?ynnill? oli tapahtunut, ja min? tunsin itseni sanomattoman onnelliseksi.
Keskiy?n aikaan tulimme kotiin. Koetin pysy? valveilla saadakseni ajatella Susannaa ja sit?, mit? h?n oli minulle puhunut, mutta vaivuinkin sike??n uneen ja her?sin mieli t?ynn? terveytt?, onnea ja iloa, sellaista, jota tuntee vain se, jolle on suotu onnellisen ihmisen virkist?v? uni.
N?in k?vi joka y?. Nukuin ennenkuin olin enn?tt?nyt Is?meid?n loppuun, aloin aamuni laulelulla ja olin koko p?iv?n melkeinp? vallattoman iloinen, keve? ja ty?nhaluinen.
K?vi toteen mit? Susanna oli sanonut, ett? rakkaudestamme koituisi minulle terveydenl?hde, tehokkaampi kuin mit? mik??n l??k?rin viisaus olisi voinut keksi?.

Kymmenes luku.
MYRSKY.
Loppiaisen j?lkeisen? lauantaina nousi iltap?iv?ll? tavattoman ankara, kaksi p?iv?? kest?v? myrsky, jonka moni viel?kin kertoo olleen kaikkein hirmuisimpia, mik? miesmuistiin on raivonnut Lofotenissa.
Rajuilma yh? kiihtyi y?n tullessa; tunsimme, mitenk? rakennuksemme joka myrskyn vihurilta huojui, ?hki ja ryski liitoksissaan, ja me istuimme kaikki kuin hiljaisesta sopimuksesta valvoen lampun ??ress?.
Ikkunanluukut, ovet ja aukot suljettiin huolellisesti. Tuulen kiskomat kattotiilet romahtelivat jyristen kattoa pitkin, niin ett? pelk?simme niiden murtavan sen rikki, ja savutorvet p??stiv?t tuulessa kamalia, kumeasti t?r?ht?vi? ??ni?, jotka sis?ll?olijoista milloin kuuluivat kauhealta y?lliselt? j?ttil?iskirkunnalta, milloin taas muistuttivat rajua h?t?huutoa.
Me istuimme kaikki vaieten tuvassa; ??nett?myyden katkaisi vain silloin t?ll?in jokin huomautus ilmasta tai joku talonv?est?, joka palasi tupaan kierretty??n tarkastusmatkalla talon ymp?ri.
Is?ni istui levottomana, pel?ten myrskyn s?rkev?n ranta-aitan ja lahdenpoukamassa olevan jahdin, vaikka se jo iltap?iv?ll? oli kolmenkertaisesti kiinnitetty rantaan kovan aallokon t?hden, joka sataman hyv?st? asemasta huolimatta myllersi siell?.
N?in h?nen v?h?n v?li? liitt?v?n k?tens? ristiin ik??nkuin rukoillakseen ja sitte kotvan kuin virkistyneen? kulkevan edestakaisin lattialla, kunnes pelko taas sai h?net valtoihinsa ja h?n istahti, synkk?n? ja kalpeana tuijottaen eteens?.
Rajuilma yh? vain kiihtyi.
Kerran kuulimme kumean jyrin?n, joka hyvin saattoi tulla ranta-aitasta p?in. Huomasin, miten hikihelmet nousivat is?ni otsalle, ja syv? tuska valtasi minut n?hdess?ni h?nen ahdistuksensa, tiet?en, etten voinut panna kortta ristiin h?nt? auttaakseni.
Tuokion kuluttua h?n kynttil? k?dess??n l?ksi ty?huoneeseen ja palasi tuoden mukanaan suurilla kirjasimilla painetun virsikirjan, josta h?n haki esille rukouksen ja merih?d?ss? laulettavan virren.
Kutsumatta kokoontui v?ki tupaan hartaushetke? pit?m??n.
Is?ni istui virsikirja suurissa, karkeissa k?siss??n, jotka h?n oli pannut ristiin p?yd?lle molempien kynttil?in v?liin. H?n luki ensiksi rukouksen ja lauloi sitte virren, v?rssy v?rssylt?, ja ne meist?, jotka osasivat s?veleen, yhtyiv?t v?hitellen loppukertoon.
T?m? muistutti t?ydelleen rukoushetke? kajuutassa laivan ollessa vaarassa, ja varmaan johtuikin t?llaisen rukoushetken pit?minen is?n mieleen h?nen muistellessaan samantapaisia vaaran hetki? vaivalloisilta nuoruudenajoiltaan.
Hartaushetken aikana tuntui meist? kaikista, kuin myrsky sen kest?ess? olisi tauonnut ja taas sen p??ttyess? alkanut kiihty?.
Vanhemman Martinezin kerrottiin sill? aikaa yl?kerrassa maanneen polvillaan vuoteensa ??ress? ristiinnaulitun kuvan edess?, tehden lakkaamatta ristinmerkkej?. H?nell? oli kuitenkin v?hemm?n kuin meill? syyt? pelkoon, sill? h?nen prikins? oli erityisen lujasti ankkuroituna l?hell? rantaa pieness? lahdelmassa, joka oli suojassa sek? myrskylt? ett? merenk?ynnilt?. H?n katui kuitenkin nyt suuresti, ettei h?n ollut mennyt laivaan poikansa ja laivav?kens? luokse.
Aamupuoleen y?t? ilma hiukan asettui, ja kovin v?syksiss? kun olimme, paneuduimme maata; ainoastaan pari talonv?est? j?i edelleenkin valvomaan.
Vasta kun seuraavana aamuna klo kymmenen aikaan ilma seestyi, saatoimme n?hd? myrskyn aikaansaaman h?vityksen.
P??rakennuksesta irroittuneita kattotiilej? vieriskeli sadoittain pihalla, tuulenpuolella oli osa sein?laudoituksesta riuhtaistu irti, ja laiturin ??rim?inen osa oli painunut veteen, sill? aallokko oli temmannut pari paalua paikoiltaan. Meriaittakin oli myrskyss? vahingoittunut.
Jahtimme oli n?ht?v?sti joutunut pahimpaan vaaraan. Kaksi kiinnitysk?ytt? oli jo katkennut; kaikki riippui nyt kolmannesta ja pisimm?st?, joka oli sidottu rautarenkaaseen lahdensuussa olevaan luotoon.
Aaltojen huuhtoessa keulan yli seisoi jahdin per?ll?, etuk?p?l?t partaalla, valkoinen, iso, villainen laivakoira ulvoen surkeasti, vaikkemme myrskylt? voineet sen ??nt? kuulla.
Asema oli ep?toivoinen, sill? pitk? k?ysi oli pingoitettu kuin viulunkieli, niin ett? sen keskiosa tuskin kosketteli vett?. Tuuli puhalsi sit? paitsi niin vinhasti, ett? miehen oli melkeinp? mahdoton seisoa pystyss?, vaan h?nen t?ytyi ry?mi? pitkin tuulen pyyhkim?? lumetonta maata, eik? siis apuun rient?minen ollut ajateltavissakaan.
Min? olin ry?minyt rakennuksen takana olevalle kalliolle ja seisoin tuulensuojassa er??n kallionkielekkeen takana, mist? saatoin n?hd? sek? merelle ett? alas lahdenpoukamaan.
Merell? p?rskyv? vaahto peitti talvip?iv?n h?m?r?ss? L?nsivuonon ik??nkuin hopeanharmaaseen usvaan. Rannalla kohosivat aallot suurina, vihrein?, vaahtoharjaisina vuorina, jotka tavattomalla jyrin?ll? niin voimakkaasti taittuivat rantaa vasten, ett? t?m? kauas merelle j?i ihan kuivaksi.
Er??n ?kkijyrk?n kallion rotkossa nousi, joka kerta kun aallot sy?ksyiv?t sis??n, leve?, suunnattoman korkea vaahtosuihku suoraan ilmaan, kunnes tuuli hajoitti sen usvana maihin p?in. Toisessa paikassa rynt?siv?t aallot todellisella j?ttil?isvoimalla mereen kallistuvaa kalliota vastaan, joka vuoroin v?lkkyi vaahtoisena, vuoroin taas kohosi kuivana, ja siin? min? huomasin uupuneen harmaalokkiraukan, joka varmaankin oli vuorirotkostaan eksynyt myrskyyn ja sen heittelem?n? kamppaili siin? siivet melkeinp? nurin v??nnettyin?.
J?nnitetyin mielin seurasin tuskallisesti lahdessa keikkuvaa jahtia.
H?mm?styksekseni huomasin kannella miehen ja tunsin v?kev?n Jens-rengin, joka muutaman toverin seurassa oli uskaltanut soutuveneess? l?hesty? alusta tuulenpuolelta.
Hetken laivassa viivytty??n astui h?n yksin, k?ysi vy?t?isill??n, alas veneeseen ja ryhtyi hinaamaan sit? pitkin pingoitettua kiinnitysk?ytt? vasten aaltoja luodolle p?in.
Odotin vavisten joka silm?nr?p?ys, ett? aallot sy?ksyisiv?t veneeseen, ja minusta n?ytti, ett? se jo monta kertaa oli vett? t?ynn?. Kuitenkin se hitaasti selviytyi ja eteni k?ytt? pitkin, is?n ja talonv?en sit? j?nnitettyin? rannalla seuratessa.
P??sty??n luodolle, jota aallot lakkaamatta huuhtoilivat, niin ett? h?n usein seisoi polviin asti vedess?, sitoi Jens-renki veneen kiinni ja rupesi hinaamaan k?ytt?, samalla vet?en luokseen sen p??h?n kiinnitetty? paksua touvia, jota laivassa oleva mies v?hitellen p??steli.
H?n oli vastik??n ruvennut sitomaan sit? rautarenkaaseen eik? en??n puuttunut kuin pari viimeist? t?rke?t? solmua, kun me kaikki huomasimme kolme kauheata hy?kyaaltoa, jotka n?yttiv?t vy?ryv?n suoraan luotoa kohti.
T?ss? oli n?ht?v?sti kysymyksess? sek? Jens-rengin henki ett? jahti, joka kiinnitettyn? ainoastaan tuolla yhdell? liiaksi j?nnitetyll? k?ydell? tuskin kest?isi aaltojen painoa.
N?in Ranskan-Marttiinan, Jensin rakastetun, yl?s ojennetuin k?sin juoksevan yh? kauemmas rantaan ik??nkuin tahtoisi h?n heitt?yty? mereen rakastettunsa luokse; enk? luule kenenk??n muunkaan seisoneen siin? rauhallisena.
N?ytti silt?, kuin Jens-renki itsekin olisi huomannut vaaran; h?n kiiruhti veneeseen, jossa h?n viel? olisi voinut pelastua, mutta vain tuodakseen sielt? k?yden, jonka h?n tyynesti moneen kertaan sitoi vy?t?isilleen ja sitte rautarenkaaseen, koska h?n ei en??n luottanut omiin j?ttil?isvoimiinsakaan.
Tuskin oli h?n t?m?n tehnyt, ennenkuin ensim?inen aalto, jonka vastaan h?n asettui p?? kumarassa, vaahtop?isen? huuhtoi sek? h?nen ett? luodon yli.
Odottaessaan toista aaltoa, k?ytti h?n loma-aikaansa solmiakseen kiinnitystouvin viel? yhden kerran rautarenkaaseen.
Taas rynt?si aalto, ja taas seisoi Jens-renki v?istym?tt? paikallaan, saaden viel? viimeisenkin kerran k?yden pistetyksi renkaaseen jahdin lopulliseksi pelastukseksi.
Nyt oli h?n kokenut tuollaisen hy?kylaineen koko mahtavaa voimaa.
H?n heitti k?yden sel?st? py?reitten voimakkaiden hartioittensa ymp?ri, katsoi hetkisen taloa kohti, kasvot vakavina ja kalpeina, aivan kuin aavistaen, ett? h?n ehk? nyt heitti sille viimeiset j??hyv?iset, kumartui sitte vastaanottamaan kolmatta ja viimeist? aaltoa, joka vaahtoavine harjoineen, kuten tavallista molempia edellisi? isompana ja voimakkaampana, vy?ryi h?nt? vastaan.
Kun j?ttil?is-aalto tyrskyineen oli huuhtonut yli luodon, ei Jens-renki? en??n n?kynyt siin?.
Olin tuskissani juossut toisten luokse. Sinne tultuani olivat he jo ehtineet korjata maihin sek? veneen, jonka aallot olivat tempaisseet irti luodolta, ett? tajuttoman Jens-rengin, joka nyt kannettiin sis??n.
K?ysi, joka h?nell? oli ollut hartioillaan, oli luisunut yli niskan ja menness??n repinyt sek? ihon ett? vaatteet rikki. H?n makasi nyt tunnottomana, toinen k?si, jonka k?ysi oli veriseksi hangannut, v??ntyneen? ja er??ss? kohden luihin asti paljaana.
Is?ni kulki kalpeana vierell? auttamassa, kun h?net kannettiin sis??n vuoteeseen.
Kun Jens her?si, sylki h?n verta ja h?nen oli vaikea puhua. Mutta tutkittuaan h?nen rintaansa selitti is? iloisena, ettei vaaraa ollut olemassa.
Jens-rengist? tuli t?m?n urosty?n kautta koko seudun sankari. Is?ni talossa h?n siit? p?iv?st? asti oli arvossa pidetty mies, ja seuraavana kev??n? h?n vietti h?it??n Ranskan-Marttiinan kanssa.

Yhdestoista luku.
LOPPU.
Saatan nyt tyynesti panna paperille ne v?h?iset, vaikka minulle itselleni niin suuret tapahtumat, jotka viel? ovat kertomatta -- on vierinyt monta vuotta, ennenkuin sen olen voinut tehd?.
Myrsky kesti lauantain keskip?iv?st? maanantaiaamuun asti, jonka j?lkeen se aamupuolella v?hitellen kokonaan asettui; merell? k?vi kuitenkin viel? maininkeja.
Samana p?iv?n?, maanantaina, ei pappilan venevalkamaan saapunutkaan papin valkoinen soutuvene, jota keskip?iv?n aikaan odotettiin kotiin tulevaksi, vaan tavallinen tervattu talonpoikaisvene, t?ynn?ns? v?ke?.
Nelj? miest? kantoi hitaasti rannasta asuinrakennukseen jotakin taakkaa, ja heid?n j?less??n kulki kookas mies, k?si k?dess? pienikasvuisen naisen kanssa, molemmat kumarassa p?in. Ne olivat pappi ja h?nen rouvansa.
K?sitin heti mit? oli tapahtunut, syd?meni riehui ep?toivossaan.
Kauhea sanoma, joka kohta sen j?lkeen saapui meille, ei kertonut minulle mit??n uutta -- se vain todensi, ett? se, jonka he olivat kantaneet yl?s rannasta, oli papin tyt?r Susanna.
Pappilan vene oli ollut vain kolmen nelj?nneksen matkan p??ss? kotirannasta, kun myrsky yht?kki? heid?t yll?tti. Tunturivihuri oli tavattomalla voimalla sy?ssyt vuorirotkoista alas salmeen ja lenn?tt?nyt jotenkin l?hell? rantaa olevan veneen kumoon.
Pappi oli nopeasti pelastanut vaimonsa veneen k?lille, ja miehet piteliv?t kiinni laidoista, veneen ajelehtiessa rantaan p?in. Mutta turhaan pappi etsi lastaan pelastaakseen h?netkin.
Aaltojen hyrskyess? veneen ymp?ri hellitti tuo voimakas mies ep?toivossaan kolme kertaa otteensa uidakseen sinne, miss? h?n luuli n?kev?ns? tyt?n aalloissa.
Viel? nelj?nnenkin kerran h?n teki saman yrityksen, mutta vaimon rukouksista pid?ttiv?t miehet h?nt? siit?.
My?hemmin kerrottiin, ett? hiki oli virtana valunut papin otsalta h?nen kelluessaan siin? j??kylm?ss? vedess?, pit?en kiinni veneenlaidasta, ja ett? h?n usein oli ollut v?h?ll? p??st?? otteensa seuratakseen tyt?rt??n.
Liian my?h??n k?vi selville, ett? Susanna oli joutunut veneen alle. K?ysi oli k??riytynyt h?nen ymp?rilleen est?en h?nt? p??sem?st? yl?s.
H?nen kuolemansa oli ainakin ollut kepe? ja pikainen.
Myrskyn raivotessa viel? koko lauantai- ja sunnuntaip?iv?n oli heid?n t?ytynyt j??d? l?heiseen talonpoikaistaloon, miss? papinrouva surusta ja uupumuksesta oli joutunut vuoteen omaksi.
Pappi oli miltei koko ajan istunut kylm?ss? salissa, jonne Susanna oli kannettu, puhuen Jumalansa kanssa. Sill? maanantai-aamuna, jolloin heid?n oli l?hdett?v? kotiin, lep?si h?nen kasvoillaan kirkastunut rauha, h?n j?rjesteli asiat ja lohdutteli sill? v?lin itkev?? vaimoraukkaansa.
* * * * *
Koko iltap?iv?n ja koko pitk?n y?n min? olin maannut ep?toivoisen surun vallassa, ja p??tin seuraavana p?iv?n? k?yd? Susannaa katsomassa viel? viimeisen kerran.
Aikaisin aamup?iv?ll? pappi ?kki? astui meid?n tupaamme ja pyysi saada puhutella is??ni. H?n oli kalpean ja juhlallisen n?k?inen istuessaan keppi edess??n sohvassa odottamassa.
Kun is?ni astui huoneeseen, nousi pappi ja tarttui kyyneltynein silmin h?nen k?teens?.
Hetken kuluttua, jolloin h?n n?ytti ik??nkuin kokoavan ajatuksiansa, h?n virkkoi, ett? is?ni nyt n?ki edess??n onnettoman mutta n?yr?n miehen, jota Jumalan oli t?ytynyt ankarasti kurittaa, ennenkuin h?nen mielens? oli taipunut H?nen tahtoonsa. T?m?n onnettomuuden nimess? h?n nyt tahtoi pyyt?? is??ni suomaan h?nelle entisen yst?vyytens?.
H?n ei nyt halunnut puhua heid?n eripuraisuutensa syyst?, siin? asiassa h?n oli menetellyt parhaan vakaumuksensa mukaan. Mutta h?nell? oli toinen asia syd?mell??n, ja n?in sanoen h?n laski k?tens? olkap??lleni ja istuutuessaan taas sohvaan veti minut yst?v?llisesti luokseen.
H?nen tytt?rens? Susanna -- h?n jatkoi huokaisten, oli pari p?iv?? ennenkuin Jumala otti h?net luokseen, uskonut is?lleen, ett? h?n oli pit?nyt minusta aina lapsuudestaan asti ja ett? me olimme antaneet toisillemme uskollisuudenlupauksen, p??tt?en kertoa suhteestamme vanhemmillemme minun tultuani ylioppilaaksi.
H?n oli ensin alussa t?t? ankarasti vastustanut monestakin syyst?, ennen kaikkia minun sairaaloisuuteni ja molempien meid?n nuoruutemme t?hden. Mutta Susanna oli t?ss? suhteessa osoittanut niin syv?? vakavuutta ja niin lujaa tahtoa, ett? h?nelle, joka tunsi tytt?rens? luonteen, oli k?ynyt selville, ett? t?m? rakkaus oli vuosien kuluessa juurtunut h?neen niin syv?sti, ettei se en??n ollut poiskitkett?viss?. Ja nyt se oli h?nen parhaana lohdutuksenansa onnettomuudessa, ett? h?n samana aamuna, jolloin he l?htiv?t tuolle onnettomalle matkalle, oli antanut my?ten, luvaten lis?ksi viel? koettaa hankkia minunkin is?ni suostumuksen.
Sen sijaan h?n nyt oli t?ss? ilman tyt?rt?, ja is?nikin taloon oli suru l?yt?nyt tiens? kohdaten h?nen ainoaa poikaansa. H?n tahtoisi is?ni suostumuksella t?st?l?hin aina pit?? minua omana lapsenaan.
Is?ni istui kauan kalpeana ja h?mmentyneen?; n?ytti silt?, kuin h?nen olisi ollut hyvin vaikea k?sitt?? mit? puhuttiin.
Vihdoin h?n nousi, ojentaen sanaakaan sanomatta papille k?tens?.
Sitte laski h?n k?tens? olkap??lleni niin lujasti, ett? tunsin sen painon, katsoi minua silmiin ja sanoi hiljaisella, ihmeellisen lempe?ll? ??nell?:
?Jumala auttakoon sinua, lapseni. Sinua on suru kohdannut nuorena; kunpa jaksaisit sen kest??.?
H?n aikoi l?hte? j?tt??kseen meid?t kahden kesken, mutta k??ntyi ovella sanoen, ett? minun kai oli paras nyt seurata papin mukana j?tt??kseni Susannalle viimeiset j??hyv?iset.
V?h?n my?hemmin kuljin min? papin rinnalla pappilaan. Meid?n suhteemme oli nyt hyvin l?heinen, ja h?n kertoi lohdutellen minulle kaikki, mit? Susanna oli puhunut taivuttaakseen h?net suostumaan.
?Tytt?reni tiesi, Jumalan kiitos?, lopetti h?n ik??nkuin helpotuksesta huoaten, ?ett? h?nell? oli yst?v?, johon h?n h?d?n hetken? saattoi turvautua.?
Pappi vei minut saliin, miss? uutimet olivat lasketut alas; h?n seisoi hetkisen paarien ??ress?, mutta silloin sy?ksyiv?t kyyneleet h?nen silmist??n, virraten rakeina pitkin h?nen leveit?, voimakkaita kasvojaan; sitte h?n k??ntyi ja l?ksi.
Siin? h?n makasi, neitsyeellisen kauniina valkoisessa puvussaan. H?nen p??h?ns? oli sidottu keve? seppele valkoisine kukkineen ja vihreine lehtineen, ja silm?nr?p?ykseksi v?l?hti mieless?ni n?ky, joka minulla oli ollut joulutanssiaisissa. Hienot k?det olivat ristiss? h?nen rinnoillaan, ja vasemman k?den sormessa min? kyynelsilmin n?in oman vanhan vaskisormukseni pienine sinisine lasihelmineen, jota h?n oli kantanut siit? asti, kun sai is?ns? suostumuksen.
Entinen ilmeik?s, lujatahtoinen piirre suun ymp?rill? oli kuolemassa muuttunut hiljaiseksi, onnelliseksi hymyksi, joka yliluonnollisena kirkastuksena levisi h?nen hienoille kauniille kasvoilleen, h?nen leve?lle, puhtaalle, marmorinvalkealle otsalleen.
H?n lep?si niin lapsellisen turvallisena, kuin tiet?isi h?n nyt uskollisen, kaikkivoittavan rakkauden salaisuuden, ja kuin h?n olisi mennyt vain edelt?p?in opettaakseen sit? minulle valkoisen enkelin hahmossa, koska Jumala ei ollut sallinut h?nen yhdess? minun kanssani kantaa risti?ni t??ll? maan p??ll?.
Kun huomasin, ett? minua tahdottiin poistumaan, luin viimeisiksi j??hyv?isiksi hiljaa Is?meid?n, painoin keve?n suudelman h?nen otsalleen, h?nen huulilleen ja yhteenliitetyille k?silleen siihen kohtaan, miss? vaskisormus oli, ja l?ksin sitte katsomatta en?? taakseni.
Kaksi p?iv?? t?m?n j?lkeen saatoin Susannan hautaan.
* * * * *
Er??n? aurinkoisena talvip?iv?n?, kun tapani mukaan k?vin kirkkomaalla h?nen haudallaan, oli lumi ajautunut ik??nkuin peitteeksi sen yli. Se kimalteli valkoisena ja puhtaana, ja hienot reunat v?lkkyiv?t auringonpaisteessa kuin l?pikuultava marmori.
T?m?n n?hdess?ni min? ajattelin, ett? Susanna oli tahtonut johtaa ajatukseni h?nen kimaltelevaan taivaalliseen morsiuspukuunsa, antaakseen minulle rohkeutta pelk??m?tt? kulkemaan yksin?ist? elontiet?ni siin? uskossa, ettei edes raskain koettelemus, mielisairaus, vaikka se saisikin minut valtoihinsa, voisi meit? koskaan eroittaa.
* * * * *
Kun minun sitte alkukes?ll? oli l?hdett?v? etel??np?in papin ja h?nen rouvansa seurassa, jotka molemmat lyhyess? ajassa olivat huomattavasti vanhentuneet ja joiden nyt tuli muuttaa uuteen etel?isemp??n seurakuntaan, k?vin viimeisen kerran lukkarilla j?tt?m?ss? hyv?sti tuolle vanhalle kaihomieliselle yst?v?lleni.
H?n soitti minulle silloin viel? kerran tuon kauniin, iloisen, lempe? uhkuvan s?velm?n, jonka h?n kahdenkymmenen vanhana oli s?velt?nyt, ja joka minusta niin erinomaisesti oli sopinut meille, Susannalle ja minulle, mutta sit? seurasi toinenkin, ihmeellisen liikuttava ja surunvoittoinen, mutta samalla lohdutusta laulava kuin virsi.
* * * * *
T?h?n p??ttyy ruijalaisen nuorukaisparan vaatimaton tarina; sill? kertoessani siit?, ett? min? is?ni avulla suoritin kiitett?v?n tutkinnon -- h?n kuoli samana vuonna kuin tulin ylioppilaaksi, arvossa pidettyn? mutta varallisuutensa menett?neen? miehen? -- tai ett? minusta sittemmin tuli pieni kyn?niekka, kotiopettaja ja kansakoulunopettaja -- en kerro muuta kuin yksin?isen el?m?n ulkonaiset ??riviivat, el?m?n, jonka koko sis?llys on etsitt?v? entisyydest?.
Rakkauteni Susannaan on, kuten h?n niin suurella varmuudella vakuutti, ollut se terveydenl?hde, joka on pelastanut minut sy?ksym?st? kaikkein kauheimpaan onnettomuuteen, -- mielenh?iri??n.
Kun rauhattomuus sai minut valtaansa ja min? kiihoittuneena kuljeskelin sinne t?nne metsiss?, p??ttyi tilani aina siihen, ett? n?in Susannan valkoisessa puvussaan liitelev?n edess?ni, toisinaan lempe?n? minua l?hestyv?nkin -- ja samassa oli vaarallinen mielentilani sill? kertaa voitettu.
Parina viimeisen? vuotena, jolloin keuhkotautini on yltymist??n yltynyt, en ole voinut h?nt? n?hd?, ja se on tuntunut raskaalta, aivan kuin toivoton pimeys olisi minut ymp?r?inyt.
Mutta maatessani sairaana t??ll? ullakkokamarissani tuli Susanna er??n? kuutamoisena y?n? valkoisessa puvussaan ja kukkaisseppel tuuheassa tukassaan hymyillen vuoteeni ??reen ja viittasi minulle sormuksella koristetulla k?dell??n.
Min? tied?n, ett? h?n k?vi tuomassa minulle sen ilosanoman, ett? pian p??sen t??lt? n?kem??n j?lleen tuolla ylh??ll? nuoruuteni rakastettua.

End of the Project Gutenberg EBook of Kaukon?kij?, by Jonas Lie
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAUKON?KIJ? ***
***** This file should be named 15765-8.txt or 15765-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.net/1/5/7/6/15765/
Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders.
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at <http://gutenberg.net/>/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY
- You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org
For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.net
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

Kaukon?kij?, by Jonas Lie
A free ebook from http://www.dertz.in/