A free download from http://www.dertz.in El?m?ni The Project Gutenberg EBook of El?m?ni, by Pietari P?iv?rinta This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net Title: El?m?ni Author: Pietari P?iv?rinta Release Date: December 29, 2004 [EBook #14505] Language: Finnish Character set encoding: ISO-8859-1 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EL?M?NI *** Produced by Tapio Riikonen EL?M?NI Perhe-el?m?llinen kertomus Kirj. Pietari P?iv?rinta 1877. SIS?LLYS: El?m?ni Arviointeja EL?M?NI LAPSUUTENI AIKA Min? olen syntynyt k?yhist? vanhemmista, joilla ei ollut pienint?k??n muuta omaisuutta kuin k?tens? el?tt?m??n sit? monilukuista perhett?, jonka haltiaksi Jumala oli heid?t asettanut. He tekiv?t ty?t? otsansa hiess?, t?ytt??ksens? sit? pyh?? kutsumusta, jonka kalleuden he hyvin k?sittiv?t, ja el?tt??ksens? niit? lapsia, jotka Jumala oli heille uskonut. He olivat hurskaita ja Jumalaa pelk??v?isi? ihmisi? ja tekiv?t lastensa eteen ty?t? ilolla, eik? huokauksella; ja ensi alussa, kun lapset olivat pienet ja ajat hyv?t, riitti ty?n-ansio elatukseksi ja vaatteeksi, mutta ajat muuttuu: lapset kasvoivat isommiksi ja monilukuisemmiksi, ja rupesivat aina enemm?n tarvitsemaan toimeen tullakseen; hyv?t vuodet loppuivat ja sijaan tuli katovuodet, ja niiden muassa k?yhyys koko maakuntaan ja niin vanhemmillenikin, sill? samassa harveni ty?n-ansio ja ty?palkat v?heniv?t; siihen tuli viel? lis?ksi sairaus is?lleni, ettei h?n kyennyt ty?h?n ollenkaan; ?itini voimat eiv?t riitt?neet sairaan hoitoon ja elatuksen hankkimiseen. Aina muistan sen ajan, jolloin joukossa seisoimme ja itkimme kuolemaisillaan olevan is?mme vuoteen vieress?, ja jolloin h?n puheli meille kuolemasta, tulevaisesta el?m?st? ja ihmisen velvollisuuksista Jumalaa ja ihmisi? kohtaan; ne opetukset eiv?t mene mielest?ni, niin kauvan kuin el?n.-- Niill? ajoin tulin ensikerran el?iss?ni tuntemaan mink?lainen kurjuus on: toisen ihmisen huoneen nurkassa ruuatta ja vaatteetta, sairaan, puutosta k?rsiv?n is?ns? vuoteen vieress?--luulisin siin? oppivan ymm?rt?m??n miksi nelj?nnen rukouksen selityksess? Lutherus on jokap?iv?isen leiv?n joukkoon lukenut: ?hyv?t kyl?miehet?. Sill? tunnenpa viel? nytkin, ett? jos ei armeliaat ihmiset olisi joutuneet apuumme, olisimme kaikin siihen n??ntyneet.--Is?ni ei kumminkaan kuollut siihen tautiin, vaan h?n oli kauvan aikaa ty?h?n kykenem?t?n, eik? ajat my?s paranneet, ja puutteet kopisi kantap?ill?. Er??n? iltana kuului vanhempaini kesken??n puhelevan, ettei nyt ole muuta neuvoa kuin ett? joku l?htee kerj??m??n, taikka muutoin kuolemme kaikin yhteen kokoon. Min? olin vanhin lapsijoukosta, sent?hden ?lysin heti kelle se toimi osaksi tulee. Niinkuin ukon nuoli lensi se ajatus syd?meni l?pi, ett? minun pit?? kerjuulle. Heti toisena p?iv?n? rupesivat is? ja ?iti kyynelsilmiss? kertomaan minulle, miten oli teht?v?, korjaamaan rikkin?isi? vaateriepujani ja kenki?ni, ja niin toimittamaan minua matkalle.--Mik?p? muu oli neuvona, kun tuo henki on kaikille luoduille niin rakas.--Seuraavana aamuna l?hti is? minua viem??n likim?iseen kyl??n, jolloin itkin koko v?lin, ja jolloin is?ni muistutti ja puheli minulle, kuinka tuli olla n?yr? kaikkia ihmisi? kohtaan, ja, jos ihmiset johonkin asiaan vaativat, tehd? sit? mielell?ns? mit? saattaa, niin he antavat kernaammasti leip?palansa. Is?ni oli sek? asian laadusta ett? antamista neuvoistansa niin liikutettuna, ettei saattanut, kyyneltens? t?hden, seurata minua ensimm?iseen taloon asti, vaan pyysi er?st? matkamiest? viem??n minut talon kohdalle. T?m? sen lupasi tehd?, ja veikin minun talon likelle joen j??lle--sill? talvi oli--ja heitti siihen, josta omin neuvoineni menin likim?iseen taloon. Sinne p??sty?ni rupesin miettim??n nykyist? tilaani ja tulin havaitsemaan, kuinka paljo silloin on kadotettu, kun k?yh?kin koti kadotetaan. Silloin tulin havaitsemaan, ettei nyt en?? olekaan is?n ja ?itin hell? k?si ja ??ni minua vaalimassa, vaan nyt pit?? vieraalta pyyt?? armoleip??! Voi kuinka onnellisilta silmiss?ni n?yttiv?t talollisten lapset, jotka huoletonna, kelt??n pyyt?m?tt?, meniv?t p?yd?n tyk?, v??nsiv?t leip?kannikat k?siins? ja rupesivat, lakki p??ss?, kiitt?m?tt?, sy?m??n, ja t?t? tehdess? useinkin pitiv?t sopimatonta menoa, varsinkin tuon ?kerj?l?is-pojan? kanssa, joka tuolla nurkassa n?lill??n kykki. N?it? ajatellessani murtui mieleni itkuksi asti, vaikka ei kukaan tehnyt minulle vastahakoisuutta, sill? mit? talon lapset tekiv?t kerj?l?ispojalle, seh?n oli tavallista, ja min? pidin sen v?ltt?m?tt?m?n? kohtaloni seurauksena. Syd?nt?ni kevent??kseni menin porstuaan itkem??n, tehden sit? kumminkin niin salaa, ettei sit? kukaan olisi n?hnyt. Niin oli syd?meni t?ysi, ett? kukatiesi itkisin viel? nytkin yht? menoa, jos ei ihmisrakas talon em?nt? olisi tullut ja moneen kertaan kysytty??n syyt? itkuhuni saanut minulta viimein sit? vastausta: ?kun pit?? kerj??m?n?. Hyv?ns?vyinen em?nt? koki lohdutella minua ja sanoi: ??l? ole mill?sik??n, ole meill? nyt y?t?, min? annan ruokaa, eik? ihmiset ole sulle pahoja; tiet?v?th?n he, ettei is?s eik? ?itis ole laiskoja, vaan eiv?t voi el?tt?? paljoja lapsiansa, nyt varsinkaan kun is?s on sairastunut?. Em?nn?n puhe lohdutti minua niin paljon, ett? palasin tupaan, jossa iloinen takkavalkea palaa r?tisi, ja iloiset ihmiset tekiv?t k?sit?it??n sen ??ress? ja kertoivat matkamiesten kanssa kertomuksiansa. Muun muassa juteltiin siell? kummitusjuttuja, jotka n?yttiv?t hyvin miellytt?v?n kuulijoita. Min? istuin pime?ss? nurkassa, josta voin n?hd? ja kuulla kaikki; kummitusjutut eiv?t minua yht??n miellytt?neet, sill? olin saanut lukea er??n is?nn?n tyk?n? vanhasta Oulun Viikko-Sanomain vuosikerrasta kertomuksen: ?Akat v?h?st? h?t?ilev?t, uroot vaaran unhottavat?, ja se oli niin paljon valaissut ymm?rryst?ni, ett? osasin heid?n kummitusjuttunsa katsoa yl?n. Alapajulla kun olin, en rohjennut heid?n mietteit?ns? suorastansa tyhj?ksi tehd?, vaan ilmoitin ett? min?kin osaisin yhden kertomuksen, jos he suvaitsisivat sit? kuulla. ?Puhu, puhu?, kuului heti er?s ??ni joukosta, ?kerj?l?ispojat osaavat useinkin satuja?. T?m? viimeinen lause tuntui jokseenkin alentavaiselta, mutta mit?p? autti, olinhan kerj?l?ispoika, kuin olinkin. Hele?ll? lapsen ??nell? rupesin pime?st? nurkastani kertomaan vasta saatua aarrettani; se ei ollut jokap?iv?isi? kertomuksia; siin? tuli esille kuningasta, h?nen korkeaa virkamiest?ns?, pappia renkeinens?, linnoja, kummituksia, v??r?n rahan tekij?it? ja lopussa heiss?kin, vaikka niin t?rkeiss? lain rikkojissa, totuuden valoa j.n.e. Se teki kuulijoissa vaikutuksen: kirveet lakkasivat kapsahtelemasta, rukit surisemasta, kartat raasimasta, ja jokainen kuunteli uteliaasti: mik? kertomukseen lopuksi tulisi. Kertomuksen p??tytty? huudahti talon is?nt? innokkaasti: ?mutta tuosta pojasta tulee joko iso herra, taikka suuri narri, sill? h?nell? on hyv?t lahjat ja muisto niin kuin vanhalla konilla?. Mutta tuo propheetallinen ennustus ei ole toteuutunut kumminkaan p?in, sill? minusta ei ole tullut isoa eik? pient? herraa, eik? ainakaan suurta narriakaan, sill? vanhempani valvoivat kasvatustani ja katsoivat aina, ettei minuun olisi p??ssyt juurtumaan pahoja, rivoja tapoja, niinkuin valhetta, varkautta, panettelemista j.n.e. Esimerkiksi en saanut koskaan tuoda kotia, tienistill?nik??n saatuja kalujani, niin kuin vy?nlukkoja, solkia, nappeja j.n.e., ettei aina pit?nyt tehd? tili? vanhemmilleni: mist?, kelt? ja miten olin ne saanut, jota ei ollutkaan vaikea tehd?, kun oli pahaisna paitaressuna oppinut totuutta arvossa pit?m??n.--Asian selvitykseksi mainitsen sivumennen--vaikka ei se kuulu t?h?n jaksoon--kuinka tarkkaa kasvatukseni oli. Olin silloin vanhempaini tyk?n?, ja er??n talon tyt?n kanssa paimentamassa lehm?karjaa. Meill? oli ev??n? voita pikkuisessa ?karjarasiassa?, leip??, ja s?rvinn? pari pulloa maitoa, joista toinen oli minun. Tulipa meid?n tyk?mme er?s poika ja pyysi maitoa juoda. Luultavasti min? en suostunut antamaan ev?st?ni h?nelle. Silloin poika, jonka nimi oli Volmar, rupesi lakkaristaan vetelem??n lankaan pujoteltuja nappikimppuja, yhden toisensa per?st?, ja lupasi antaa minulle nappeja, jos antaisin h?nelle maitoa. Minulla ei ollut ennen ik??n ollut kaupan kalua, ja voitto kiihoitti kauppaan; ruvettiin siis rasian kannella mittaamaan maitoa pullosta ja niin sain h?nelt? toista tusinaa kirkkaita nappeja. Min? en koskaan ennen ollut saanut olla niin ison tavaraston haltijana ja siit? ilosta n?ytin heti kotia p??sty?ni tavarani vanhemmilleni, mutta minulle tuli niist? niin tihe? tili, ett? ennenkuin sain tavarani omistus-oikeuden oikein uskottavalle kannalle, sain k?yd? noutamassa mainitun talon tyt?n todistajaksi asiassa, joka todisti, ett? olin napit saanut ?Volmarilta? rehellisell? maito-kaupalla; sitten p??sin rauhaan. Siit? asti olen aina arvossa pit?nyt vanhempaini tarkkaa kasvatusta; sill? kohta j?lkeen tuli tieto, ett? Volmar olikin napit varastanut, ja ep?ilem?tt? olisin syytt?m?sti tullut varkaaksi, jos eiv?t vanhempani olisi niin tarkoin valvoneet tavarani omistus-oikeutta, ja jos ei kaupassani olisi ollut vierasta miest?. Siit? tapauksesta opin koko el?m?ni ajaksi, etten siit? my?ten ole koskaan oudolta ostanut mit??n, jos ei ole ollut vieraita miehi?. Kah kuinka ihminen on hajamielinen! Pitih?n puhuani ensimm?isest? y?paikastani kerjuureisulla, ja nyt olen mennyt kaikenni pois aineestani! ?Enk? min? sit? sanonut, ett? kerj?l?ispojat osaavat satuja puhua?, sanoi muuan, ik??nkuin kerskataksensa oikeasta ennustuksestansa.-- ?Mutta se ei ollutkaan satu? sanoi toinen kuulija, ?mist? olet tuon kertomuksen kuullut?? kysyi h?n sitten minulta.--?Olen sen lukenut?, vastasin min?.--?Lukenut! mist??? oli usea kummasteva ja kysyv? ??ni.-- ?Kiviojan Esa is?nn?ll? on semmoinen kirja, jossa ei yksi asia ole j?rki??n loppuun astikka, vaan ennenkuin pitk?t asiat loppuivat, oli jo muitakin lyhyempi? asioita v?liss?, ja aina kun asia katkesi, oli alla: 'lis?? toisten', selvitin min? toimessani?.--?Mik? sen kirjan nimi oli?? kys?isi muuan.--?Sen oli joka toisessa lehdess? nimen?: 'Oulun Viikko-Sanomia', ja ettep? usko kuinka paljo siin? oli hupaista lukemista?, selvitin min?, kun en paremmin ymm?rt?nyt viel? sanomalehtien j?rjestyst?.--?Ne ovat aviisuja?, sanoi muuan.--?Mitenk? sen saisi sielt? lainaan?? kysyi taas joku.--?Kaikkiapa lainaan haetaankin, eih?n aviisuissa ole muuta kuin loruja; parempi kun lukee Jumalan sanaa?, sanoi taas joku joukosta. Kun min? kuulin ett? sit? minun hyv?? kirjaani haluttiin lainaan, tarjosin min? kohta itse?ni sen hankkijaksi ja juoksin p??t?suoraan hengestyksiss? Kiviojan Esa is?nn?n tyk?. H?n oli takkavalkean ??ress? juuri lukemassa mainituista sanomista: ?kuinka kaunis ja kest?v? punamaali saadaan huoneitten ulkoseiniin;? tilaisuus n?ytti eritt?in lupaavalta. Min? en oikein tohtinut hengitt??k??n, paljaasta kunnioituksesta niin viisasta miest? kohtaan, joka omisti semmoiset tietoaarteet, odotin vaan milloin h?n lopettaisi tieteilemisens?. Sen tehty? l?henin min? ujosti is?nt?? ja pyysin ?sit? kirjaa? lainaan.-- ?Etk? sin? ole kerjuulla? Miten min? sinulle kirjani lainaisin?? lausui is?nt?. ?Nikkil?n pojat pyysiv?t sit? lainaan?, selitin min?. ?Sinneh?n min? annan ne revitt?ville?, sanoi is?nt?, l?i ?kirjansa? kiinni, painoi lakin paremmin kallelleen p??h?ns?, puhaltaa tuhahutti nokkaansa, niin kuin tapansa oli, nousi yl?s ja meni kaappinsa luo, otti avaimet, aukaisi kaappinsa ja paiskasi, ett? moksahti, ?aviisunsa? sinne, pani kaappinsa lukkoon, otti avaimen pois suulta ja niin oli p??t?s tehty. Min? palasin hyvin alakuloisena ja puoletonna y?paikkaani takaisin, jossa surumielin kerroin, ett?: Kiviojan Esa is?nt? ei antanutkaan ?kirjaansa? lainaan.-- Iltasen saatuani menin matkamiesten kanssa saunaan maata, ja taas rupesi sama katkeruus, kuin alussakin, valloittamaan mielt?ni, kun m? mietin tilaani. Viimein valloitti minun uni, joka on niin tasapuolinen, kuin kuolemakin, niin k?yhille kuin rikkaillekin, mutta molemmille rakkaampi kuin j?lkim?inen. Nukkuissani n?in unta: min? olin olevinani is?nt?n? ja kylv?vin?ni siement? suurella vainiolla omaan peltooni, joka oli hyv?ss? voimassa ja j?rjestyksess?. Her?tty?ni tuntui uneni jotenkin lohdulliselta, ja ajattelin: ?K?visk?h?n niin, ett? olisin maailmassa viel? is?nt?n???--Kukas ei tulevaisuuttansa mielihyv?ll? toivoisi hyv?ksi?--Aamulla nousivat matkamiehet niin kuin talon v?kikin yl?s, ja matkamiehet hankkivat l?ht??ns?. Yksi matkustaja oli y?n tienoona kadottanut kintaansa, ja niit? haki sek? talon v?ki ett? matkamiehet, eik? niit? l?yt?nyt kukaan. Viimein min? satuin havaitsemaan, ett? kadonneet kintaat olivat er??n kakluunin takana puitten alla. Niinkuin olisin suurenkin aarteen l?yt?nyt, sieppasin min? kintaat, ja juoksutin ne kaipaavalle matkamiehelle. Min? toivoin ett? h?n olisi ainakin hyv?stynyt, kun sai kintaansa, mutta sen sijaan ett? h?n sen olisi tehnyt, l?i h?n niin kovasti minua kasvoille, ett? lensin kintaineni p?ivineni toiseen sein??n, ja alkoi veri purskua suun, sieraimen kautta. Sit? tehdess??n kirosi h?n kauheasti, ett? ?tuo kerj?l?ispoika, sen viet?v?, oli varastanut minun kintaani?. Minun tapasi paikalla valtava itku, joka onkin ainoa turva v?h?v?kiselle, syytt?m?sti v??ryytt? k?rsiv?lle. Kaikki l?sn? olevat, sek? talonv?ki ett? matkamiehet, kauhistuivat h?nen tekoon, ja rupesivat minun puolestani vaatimaan h?nelt? hyvityst?, sill? tavalla, ett? h?n maksaisi minulle jotain, kun h?n oli niin h?vit?n ja l?i minua niin kovasti siit? hyv?st? ty?st?, ett? min? h?nen kadonneet kintaansa l?ysin. Mies oli pahemmassa kuin pulassa raivostuneen joukon keskell?, mutta ei ruvennut mihink??n maksoon--lieneek? ollut mill? maksaakaan-- vet?ysi takaperin vaan ovelle, hypp?si ulos, siell? rekeens?, l?i ruoskalla hevostaan ja niin meni. Sen tapahduttua rupesivat talonv?ki ja matkamiehet kokoilemaan minulle muutamia vaskirahoja ja antoivat ev?sleivist??n minulle useoita leiv?n puoliskoita, osoittaaksensa sill?, etteiv?t he suostuneet tuon miehen ilkitekoon. N?m?t lahjat tuntuivat minusta jonkunlaiselta, mutta liika kalliisti ostetulta hyvitykselt?; ly?nti se olisi mennyt ly?ntin?kin, mutta syytt?m?sti varkaaksi soimaaminen, se oli mielest? menem?t?n. Siit? opin sen, etten ket??n ihmist?, olipa se sitten kuka tahansa, ole syytt?nyt varkaaksi, vaikka asia todeltakin n?ytt?isi, ennenkuin se on todistettu. Samana p?iv?n?, kun l?hdin siit? talosta, tapasin kaksi muuta tuttua kerj?l?is-poikaa, joka oli olevinaan koko lohdutus minulle, kun muitakin oli samassa kadotuksessa; p??tettiin siis l?hte? yksiss? neuvoin onneansa koettelemaan. Mutta pian havaitsin ettei t?m? uusi kumppanius ollutkaan minulle miksik??n hy?dyksi. He olivat tottuneet valehtelemaan ja n?pistelem??n, ja jos min? heit? siit? muistutin, sain kohta korvilleni. Taloissa kun oltiin, ja kun meit? k?skettiin johonkin asiaan, lykk?siv?t he tavallisesti aina asian teon minun niskoilleni, sanoen silloin aina minua vahvimmaksi; mutta kun oltiin itseksemme, silloin he antoivat minun tuta, ett? olin kehnoin. Ei tuntenut hauskalta sek??n. Kerran k?vi niin, ett? meit? ajettiin takaa varkauden t?hden, ja takaa-ajajat l?ysiv?t piippunsa toverieni lakkareista! Siin? t?ytyi minunkin, vaikka olin asiasta tiet?m?t?n, seisoa syynin alla, niinkuin kaakkiin tuomitun, ja piipun l?ydytty?--vaikka se ei h??vi ollut, vaan piippu se kumminkin oli--ottaa korvilleni niinkuin toistenkin. Kuinkas muutoin: olimmehan me kerj?l?ispoikia ja viel? varkaitakin, mit?p? me olimme yksi toistansa parempia--saada meid?n kaikkein piti!--Kun t?m? uusi seurue tuntui niin hankalasti rupeavan vaikuttamaan vastaisiin toimiini, p??tin erauta koko ?kumppaljuunista?. Kun taloudessamme ei ollut mit??n jakamista, sill? itsekullakin oli tavaransa omassa pussissaan, erkausin heist? ilman keskustelutta, siten ett? l?hdin erihaaralle heid?n tiet?m?tt?ns?. Nyt kyll? loppuivat ilkeydet v?hemm?lle, mutta taas rupesi tilani minua kovin surettamaan. N?in menness?ni talosta taloon, pyyt?en armoleip??, tapasi minun er??n? p?iv?n? erin-omainen murhe, joka ei haihtunut mill??n tavoin. Aina vaan kohosi rinnassani itsearvoni tunto siin? muodossa, ett? jos p??sisin jotenkin siihen tilaan, ett? saattaisin omalla ty?ll?ni ansaita elatukseni, eik? tarvitseisi kuulla kerj?l?ispojan nime? ja k?rsi? niin paljon syyt?nt? sortoa ja pilkkaa!--juuri n?it? miettim?ss? ollessani, tuli samaan taloon vanhempiani likell? asuva k?yh? akka, elatuksen hankkimisessa h?nkin. Heti kun n?in h?nen, valtasi murhe niin mieleni, etten voinut en?? itse?ni pid?tt??, vaan puhkesin itkuun, jota salatakseni kyt?isin taas porstuan oven taa ja vedin oven eteeni, ettei minua olisi kukaan n?hnyt. Siell? annoin kyynelteni vapaasti vuotaa, kevent??kseni syd?nt?ni. Mutta alin-omainen niiskutukseni ei antanutkaan olla minun salassa, vaan ilmoitti ihmisille, ett? porstuan oven takana on olento, jolla ei liene asiat--ainakaan omasta mielest?ns?--oikeassa. Yksi ja toinen tuli minulta kyselem??n, mik? minua vaivasi, ja oliko kukaan tehnyt minulle pahaa? Siin? talossa ei minulle ensink??n tehty pahaa, p?invastoin olivat he hyvi? ja s??livi? ihmisi?, mutta ei sek??n auttanut; kaikki eiv?t olleet niin. Min? en saattanut itkultani vastata kyselij?ille mit??n, niin oli syd?meni t?ysi. Viimein tuli ennen mainittu k?yh? akkakin kyselem??n syyt? itkuuni, jolle suurella vaivalla ja ?nk??m?ll? sain sanotuksi taas ne kurjuutta sis?lt?v?t sanat: ?kun pit?? kerj?t??. Min? en saattanut h?nelle olla selvitt?m?tt? suruni syyt?, h?nelle, joka oli minussa surua kiihoittanut ja joka oli minusta kaikkein paras ihminen t?ll? kerralla. Kun h?n sen kuuli, sanoi h?n: ?tuo poikaraukka kuolee t?nne surusta ja ik?v?st?; l?hde minun kanssani, min? vien sinun vanhempaisi tyk? viel? t?n? iltana?.--Eiv?t kenenk??n kuoleman-alaisen sanat liene soineet paremmalta yhdellek??n murheelliselle sielulle, kuin sen k?yh?n akan sanat soivat minulle. ?Olihan nyt toivoa p??st? kotia--vanhempain luokse, joilla ei liene paljon minulle antamista eineeksi; vaan sen enempi oli heill? antaa sit?, mit? vanhemman syd?n k?tkee. Onhan vanhempain koti vissisti se paikka, jossa ei luulla minua 'varkaaksi', sill? he ovat minun opettaneet sit? v?ltt?m??n, ja he ovat minun koetelleet, voipihan sen uskoa, ett? he pit?v?t minun rehellisen? lapsenaan. Miss? olisi maailmassa heid?n vertaansa?? N?m?t ajatukset lensiv?t nopeasti p??ni ymp?ri, ja pian oli suru haihtunut. L?hdin siis mainitun akan kanssa kotia koti. Yht?kaikki peloitti minua menness?ni: ?Jos ei olisikaan paremmasti asiat vanhemmillani kuin l?hteiss?k??n, niin olisi sama leikki edess?.--Mutta v?h? lukua, ei nyt saa ajatuksia niin pitk?lle p??st??, saanhan ainakin olla y?t? rakasten vanhempaini luona, ja se kannattaa?.--Ilta ja koti l?heniv?t. Tykytt?vin syd?min l?henin huonetta, jossa vanhempaini asuivat. Sielt? n?kyi valkea, olivathan siis kotona. Astuin sis?lle: is? oli p?revalkean ??ress?, puhdet?ikseen kutomassa seulanpohjaa, ansaitaksensa sill?kin jotain; ?itini kehr?si kyl?n kehruuksia. Heti kun havaitsivat minun, ihastuivat he, ett? tulin kotiin. He sanoivat kovin murehtineensa minua, kun tiesiv?t kuinka vastenmielist? minusta kerjuu oli; se kuului joltakin. ?iti tuli heti riisumaan vaateriepujani ja kylmettyneit? kenk?resujani p??lt?ni, toimitti minua l?mmittelem??n, ja kyseli matkani kuulumisia. Itku silmiss? kerroin min? hyv?t ja huonot puolet. Silloin ?iti sulki minut syliins? ja sanoi: ?Jumalan avulla ja k?ttemme ty?ll? toivomme voivamme yksiss? el??, jos ei lihavasti, niin kumminkin laillamme. Koetetaan yhdess? el??, ettei sinun tarvitse k?rsi? niin paljon pahain ihmisten sortoa ja pilkkaa. Jos emme voi yhdess? kohden el??, voimmehan ainakin kuolla?.--Se tuntui joltakin. Koti olikin rikastunut sill? aikaa, kun olin kerjuulla. Siihen aikaan oli viel? kotitarpeen viinanpoltto voimassa, ja sit? koettiin polttaa uskolti, katsomatta oliko siihen varoja taikka ei, ja silloinkin, vaikka kova k?yhyys rasitti maakuntaa. Vanhempani olivat saaneet er??st? talosta rankinsakoja, ja siihen joitakuita kappoja oikeata viljaa h?yst?ksi, ja niin olivat he leiponeet koko leipomuksen leipi?. Voi kuinka rikkaalta nyt n?ytti, kun oli omasta varasta koko vartaallinen leipi?; jos kohtakin rankinsakoisia, olivathan ne kumminkin aivan omia. Is? oli my?s jo niin parantunut, ett? kykeni ty?h?n, ja kulki er??lle talolle mets?ss? hakkaamassa. Is? oli mets?retkill??n jolloinkin pannut ansoja moniaisiin katoksiin, ja juuri sin? iltana, kun min? kotia tulin, sattunut saamaan katoksestaan metson, joka maata p?tk?tti lattialla. Voi! Kenen oli parempi olla maailmassa, kuin minun silloin oli: vanhemmat olivat hyv?t ja rakkaat, leipi? oli orrella ja leiv?n s?rvint? lattialla, ja niin olivat huomisen p?iv?n surut poistetut! Muutoin alkoi nyt onni olla my?t?isempi. Sen talon is?nt?, jossa olimme huonemiehin?, pudotti seuraavana p?iv?n? pappilan rautakangen joen pohjaan, avantoa avatessaan, eik? saatu sit? yl?s, vaikka puoli p?iv?? yritettiin. Is?nt? sanoi viimein minulle, tarjotessani itse?ni kankea yl?s-ottamaan: ?Jos vaan saat sen kangen yl?s, niin saat vankan sangollisen potaattia?.--Se oli minulle mieluinen sana, sill? minulla oli keino muka valmiiksi mietitty kangen yl?ssaamiseksi. Juoksin siis noutamaan pitk?n saikaran, k?yden ja kivimukulan, sidoin k?yden toisen p??n saikaran p??h?n kiinni, ja kivimukulan k?yteen, parin sylen p??h?n saikaran p??st?--sill? minulla oli salainen aavistus, ett? kanki oli pohjassa pystyss?--ty?nsin joen pohjaan sen saikaran p??n, johon k?ysi oli sidottu, ja aloin sill? kiert?? avannon kohtaa. Aikani kierretty? rupesin junnaamaan yl?s, ja hei!--kanki tuli ensikerralla yl?s, ja potaattisanko oli minun. H?t?k? el??: leip??, lihaa ja potaatteja! Vanhemmillani oli el?imin? moniaita lampaita. N?iden lampaitten elatusvaroja lis?t?ksens?, toi is? mets?st? tullessansa useinkin nuoria haapoja, ja kuori niit? iltamilla hienoiksi siepaleiksi, joita lampaat s?iv?t ahnaasti. Kerran niit? katsellessani, johtui mieleeni ruveta pukartamaan umpipuusta jotain pienen astian tapaista. Aikomisesta ty?h?n, ja huomenna minulla oli pikkuinen kiulu. Ei se ollut juuri siev?n n?k?inen, vaan sinne p?in se kumminkin oli. Illalla saatin n?ytt?? is?lle, ett? min?kin olin jotakin tehnyt. Is? katseli teostani, ja sanoi: ?rupea koittamaan ty?t?s siistimm?ksi, tee niit? enempi ja vie pappilan lapsille sitten kaupaksi?.--Min? ilolla lupasin koettaa. Huomenis-p?iv?n? toi is? mets?st? raaka-aineita nuorelle tehtailijallensa, ja min? rupesin innolla ty?h?n, jossa is? ohjaili minua. Viikon p??st? oli minulla valmisna koko joukko sievi?, umpipuusta tehtyj?, pieni? astioita, jotka hyvin sopivat lasten leikkikaluiksi. Oli lauvantaip?iv?, ja pyh? uhkasi tulla leiv?t?nn? perheeseen; mutta minulla oli kaupanhalua, l?ksin siis onneani koettelemaan pappilaan. Pappina oli silloin pit?j??ss?mme oikea k?yh?in is?, yli koko maamme tunnettu Jonas Lagus. Menin lasten tyk? ja esittelin asiaani. Lapset heti ihastuivat tuomiini kaluihin ja pyysiv?t vanhempiansa ostamaan niit? heille. Pastori kysyi: mit? min? tahtoisin --astioillani?--?Kun saisin v?h?n leip?? ja kaloja, ei ole kotona ruokaa?, vastasin min?.--Sen kuultuansa antoivat he minulle niin paljo leipi?, hyv?n joukon silakoita ja palasen lihaa, etten saattanut niit? kantamalla vied? kotiini, vaan minun t?ytyi ottaa kelkka pappilasta lainaan. P??lliseksi pyysiv?t he ett? tekisin heille viel? paljon semmoisia pieni? talous-astioita ja muita leikkikaluja, sill? pastorilla oli paljo pieni? lapsia, ja ett? rupeaisin tuomaan heille lattiahakoja kahdesti viikossa, jonka pyynn?n ilomielell? lupasin t?ytt??. Ei kukaan liene iloisemmalla mielell? koskaan rient?nyt kotiaan, kuin min? nyt riensin, kun tiesin kevent?v?ni vanhempaini surun huomisesta p?iv?st?. Kyll?h?n se tuntui mieless?ni, etten ollut saanut kaikkea hyvyytt? ansioillani, vaan se kumminkin lohdutti mielt?ni, etten ollut sit? suoraan kerj?nnyt. Vanhempani olivat ilosta tukehtua, kun n?kiv?t mit? min? toin, ja kun kerroin kuinka minua pyydettiin tekem??n viel? lis?? astioita ja muita leikkikaluja, ja hankkimaan lattiahakoja, niin puhkesivat he kyynelsilmin kiitt?m??n pappilan v?ke?, ja min?kin sanon viel? nytkin: ?Jumala heit? siunatkoon!? Min? rupesin kohta ty?h?n. Silloin alkoivat pappilan lapset saada pyttyj?, sankoja, kiuluja, korvoja, kirnuja, hevosia, lehmi?, lampaita j.n.e., niin ett? se ei ollut v?h?, mit? yh? v?list? vein pappilaan. Lattiahavoissa pidin my?s pappilan pari vuotta, jotka piti talvella olla hienoista kuusen ja kes?ll? nuorista katajan havoista. Leikkikaluja tehdess?ni vartuin aina paremmaksi k?sist?ni, ja rupesin tekem??n isompiakin kaluja, niinkuin lusikoita, piippuja, jotka lakeerasin, rasioita, konseloita, hakasia, h?yl?np?it?, kuontalolapoja ym., jotka ?iti kylill? vaihetteli ruokav?rkkeihin ja niin sai niill? aina jotakin. Is? ja ?iti tienasivat my?s mink? voivat, ja niin el?? kitkuteltiin, jos ei kaikesti juuri niin lihavastikaan, vaan kumminkin kerj??m?tt?. Kertomuksestani olen kokonaan unhottanut, ett? lukemisestani vanhempani pitiv?t parhaan huolen. Jo aikaisin opettivat he minun kirjalle, ja v?h?n h?peiss?ni t?ytyy mainita, ett? olin viiden vuoden vanhana yht?l?inen lukija kuin nytkin. Aina muistan ensimm?isen kinkerimatkani omituisuutensa vuoksi. Kun pappi kirjoitti lukuani kirkon kirjaan, niin min?, h?k?le kun olin, menin h?nen olkansa ylitse katsomaan ja pyysin ett? h?n opettaisi minut kirjoittamaan.--?No, mink?t?hden sin? kirjoittamaan opetteleisit?? kysyi pappi.--?Ett? m? papiksi p??sisin?, oli vastaus.--?Mink?t?hden sin? papiksi tahtoisit?? oli taas kysymys.-- ?No, hei! kun ne hyv?? sy?v?t ja komeasti k?velev?t?, vastasin min? ?llistym?tt?. Silloin valloitti nauru koko kinkeriv?en.-- Lukukinkereill? annettiin minulle pieni? kirjasia palkinnoksi hyv?st? luvustani, josta toiset pojat minua vihasivat ja pilkkasivat, itse kun saivat toria, ja kutsuivat minua ?maisteriksi.?. Min? olin aina rehellinen vanhemmilleni, enk? salannut heilt? mit??n, vaikka miten olisi ollut asiat, josta my?s sain pilkkaa kuulla. Kerran olin unohduttanut ulkolukuni, ja pappi k?ski sanoa ?itille terveisi?, ett?: ?Pekka on nyt mennyt laiskain luokkaan?.--Kinkereilt? tultuani kysyi ?iti: ?Mit? sinne nyt kinkereille kuuluu??--?Pastori k?ski sanoa teille terveisi?, ett? Pekka on nyt mennyt laiskain luokkaan?, vastasin min?.--Voi kuin toiset lapset hulluttelivat ja pilkkasivat minua, kun min? muka en osannut omaa puoltanikaan pit??,--kummako se oli heille, kun olivat itse vilpillisi?! Eip? niist? tullutkaan yhdest?k??n kunnollista ihmist?. Kun kerran olen ruvennut kertomaan niist? oppilaitoksista, joita olen saanut nauttia, niin kerron perille asti. Ylemp?n? mainittu pastori oli kotonansa pit?nyt, joku aika takaperin, vapaehtoista koulua, jossa muun muassa oli kyl?n nuorukaisille opettanut kirjoitusta ja luvunlaskua. Se oli nostanut semmoisen opinhalun seurakunnan nuorukaisissa, ettei heid?n joukossaan kuulunut muutakuin: ?2 kertaa 2 on nelj?, 7 kertaa 7 on 49?, ja ?pit??k? tuossa sanassa kirjoittaa kova vai pehme? 'tee'?? j.n.e. Toistensa kirjoitusvihkoja muka tarkasteltiin sek? kauno- ett? oikokirjoituksen suhteen, ja toiset oikoivat toistensa vikoja, sill? koulu oli loppunut jo pari vuotta sitten. Taulu ja kirjoitusv?rkit oli melkein joka lapsella, ja mets?teitten varret olivat talvella kirjoitetut t?pit?yteen, ett? ne olivat niinkuin haravoidut; oppilaat olivat niihin risun nokalla kirjoittaneet mielilauseitansa, jotka kaikki eiv?t tainneet olla juuri niin siveelliselt? pohjalta kotoisin. Se oli laaja koulu se; olihan siin? vapaat kirjoitus-aineet, vapaa paperi ja kyn?, josta ei tarvinnut k?yhemm?nk??n mit??n maksaa, ja viel? siit?kin oli se merkillinen, ett? paperi tavan takaa uudistui aivan entisen veroiseksi, sopihan siihen, hevosta ajaissa, koetella. Mit?p? siit? jos hevonen kuormansa kanssa j?ttikin, oltiinhan nuoret ja juostiin j?lkiin; sen paremmin posket punoittivat.--Semmoinen koulu se oli.-- Ennenkuin menen edemm?ksi kertomuksessani, mainitsen sivumennen, mit? sellainen koulu on vaikuttanut. Aikoina viel?, joilta kertomus on, ei pidetty yht??n kalukirjoitusta, ei ainoataan huutokauppaa eik? muita kirjallisia toimia oman pit?j??n suomalaisilla asukkailla, vaan ne ty?t toimitti kaikki toisessa pit?j??ss? asuva nimismies isosta palkasta, sill? h?n otti kalukirjoituksesta ja huutokaupoista sadan ja nelj?nkymmenen markan vaiheille, kuinka asia oli; maan kauppakirjoista 2 markkaa 40 penni? j.n.e. Nyt on jo pari vuosikymment? oman kunnan miehet tehneet edelliset ty?t kolmen ja kahden kymmenen markan vaiheella, ja j?lkim?iset 50 pennill?, eik? ole sitten herrasmiest? niiss? toimissa n?hty, sill? kirjoitusmiehi? on kunnassa kosolta. Sill?kin tavoin on jo semmoisestakin koulusta ollut kymmenientuhansien markkojen voitto pit?j??llemme, lukematta mit? se muutoin on kansallishenkeen vaikuttanut, vaikka melkein yleiseen viel? tahdotaan kovin pelj?t? ?puoliherroiksi? tulemista, v?itt?in, ettei ?talonpoika tarvitse mit??n oppia?, jonka mielilauseen pohjalla vastustetaan kansakouluja ja muita oppilaitoksia.-- Siin? talossa, miss? vanhempani olivat huonemiehin?, oli poika, joka oli parhaita edell? mainitun koulun oppilaisista. Sille sanoi is?ni er??n? iltana: ?kun opetat, Junnu, tuon meid?n pojan kirjoittamaan, niin min? maksan sinulle puolen riksi??.--Junnu ihastui heti niin isosta tarjoituksesta ja kysyi innokkaasti: ?annatteko todella?? Is?ni vastasi: ?heti kun poika kirjoittaa luettavaa kirjoitusta, saat sen, jonka olen luvannut?. Hei kuinka ne keskustelut miellyttiv?t minua: ?nyth?n saan opetella kirjoittamaan, niin kuin toisetkin pojat, ja kukatiesi saan min?kin viel? ansaita puolen riksi? kirjoituksellani!?-- Se y? ei tahtonut loppua milloinkaan, niin pitk? oli se mielest?ni, sill? aamullahan jo sai koettaa. Voi kuinka se tuntui hyvin k?yv?n laatuun!--eih?n siin? ollut muuta kuin kyn?ll? ja l?kill? teki paperille koukeroita, niin--mutta oi! pitih?n se tulla semmoista, ett? sit? saattoivat muutkin lukea, se minua huolestutti!--Kun aamu tuli, ruvettiin ty?h?n. Ensimm?iseksi l?ksyksi tehtiin isot ja pienet aakkoset, ja yksikk?numerot nimisanojen kanssa, siin?h?n oli kyll?ksi. Min? tein ahneesti p?iv?n ty?t? ja illalla menin saaliini kanssa opettajani tyk?, n?ytt?m??n ty?ni hyvyytt?.--?Voi kuinka olet tehnyt rumia?, sanoi opettaja. ?Ja iso koo ja ?rr? ovat aina tehdyt v??rinp?in?, lis?si h?n, ?ja numeroissa ovat: kakkonen yl?n-alaisiaan, viitonen ja seitseminen nurinp?in; koeta vasta tehd? kirjaimet kauneimpia ja kaikki oikein p?in?, muistutti opettaja.--?No sep? nyt on kumma?, ajattelin min?, kun ei ne tulleet kelvollisia, ja niin tarkasti kun min? niit? koin tehd?!?--Toisena iltana menin taas opettajan tyk? ty?ni kanssa, ja opettaja sanoi ett? kirjaimet ja numerot olivat nyt kaikki oikein p?in ja paljon paremmat kuin eiliset; se tuntui hyv?lt?. Min? kysyin nyt opettajalta: ?miksi pidet??n kaksi peet? ja kaksi teet? ja koota??--?Siksi niit? kutakin pidet??n kaksi, ett? herrat pit?v?t toisia ja talonpojat toisia kirjaimia?, selitti opettajani toimessaan. Luultavasti teki opettajani selvityksens? semmoiseksi siit? syyst?, kun ei itsek??n tiennyt asiata paremmin, vaan pit??h?n opettajan selvitt?? oppilaisensa kysymykset--kuinkas muuten! Selvitys ei tyydytt?nyt minua. ?Miksi herroilla pit?? olla erilaiset kirjaimet kuin muilla?? kys?isin taas.--?No etk? sin? n?e, ett? herrat ovat muutenkin erilaisia kuin muut ihmiset? Niill? on helpommat p?iv?t, parempi ruoka, paremmat vaatteet, ja p??lliseksi ovat he oppineita?, selvitti taas opettajani, ja se selvitys riitti. Olinhan omin silmin n?hnyt kuinka suuri v?li oli esimerkiksi oman perheeni ja herrasperheitten el?m?n v?lill?, ja minua oikein h?vetti kun menink??n kysym??n semmoisia asioita, joiden olisi pit?nyt olla itsest?ns?kin selv?t. Tosin viel? yritti mieleeni tulemaan semmoisia kysymyksi? kuin: ?kun kerran herroilla on joitakuita eri kirjaimia, miksi ei heill? sitten ole kaikki erilaisia??--vaan ei n?m?t ep?ilt?v?t kysymykset saaneet kauvan sijaansa, sill? opettajani oli antanut selvityksen ja sit? on uskominen, kuinkas muuten! T?t? seikkaa olen monasti ajatellut ij?llisemp?n?kin, ja olen aina tullut siihen p??t?kseen, ett? jos opettajani olisi ollut oppineempi, niin olisin kaiketi tullut paremmaksi oikokirjoituksessa kuin olen, ja ett? opettajaksi pit?isi aina valita, olkoon koulun kuinka halpainen tahi ylh?inen tahansa, niin oppineita opettajia kuin suinkin mahdollista, sill? ?kuinka taitaa sokea sokeata taluttaa?? Niin, kumminkin opettelin kirjoittamaan, ja kuukauden p??st? voin vanhemmilleni n?ytt?? omak?tisesti kirjoitetun nimeni paperilla, josta vanhempani suuresti ihastuivat, ja Junnu sai puolenriksi?ns?. Semmoinen se oli se kouluni, jossa en juuri h??viksi tullut, mutta kumminkin olin nyt jo, en ainoastaan luku-, mutta my?s kirjoitus-mieskin, ja nyt olivat lumihanki ja kirjankannet h?d?ss?. Vanhempani eiv?t ymm?rt?neet kielt?? minua sotkemasta kirjan kansia, sill? olihan se heille iloinen asia, kun heill? oli niin oppinut poika, joka kirjoitteli kirjan kansiin. Viel? nytkin n?kyy kirjain kansissa niit? sotkuja, jotka eiv?t suinkaan kiit? tekij??ns?.--Semmoisen kustannuksen minun is?ni teki minua kouluttaissaan, mutta sen luulen olleen ainakin yht? ison, kuin k?yh?n lesken ?ropon? panon uhriarkkuun, sill? is?ni ei suinkaan maksanut puoltariksi??n siit? mit? h?nell? liiaksi oli. Ja jos kohta kouluni ei ollut sen p?tev?mpi, ja jos en siell? sen paremmaksi tullut, niin opin kumminkin siell? jotain, jota eiv?t kaikki muut kansalaiseni olekaan saaneet oppia, nimitt?in kirjoittamaan. Lapsuuteni aikana oli minulla kerta viel? kova koetus, joka ei mene mielest?ni niin kauvan kuin el?n. Min? olin poissa vanhempaini tyk?? koko talvikauden, er??ss? talossa hevosta toisen j?lkiin ajamassa, ansaitakseni sill? tavoin ruokani. Se talo oli niin l?hell? vanhempani majapaikkaa, ett? kuljin heid?n tyk?n?ns? y?t?.--Olin silloin 12 vuotta vanha. Er??n kerran oli h??t ylip??ss? pit?j??st?, ja sen talon tyt?r, jossa olin hevospoikana, oli my?s h?ihin kutsuttu. H?nell? oli kyytimiehen? nuori aikamies, er??n talon poika. H?iden loputtua kun he my?h??n illalla tulivat kotia, ei kyytimiest? p??stetty y?t?vasten pois talosta. Min?, joka olin talon ?asiapoika?, p??stin vieraan hevosen, panin sen talliin, sy?tin, juotin sen hyv?ksi, jos hyv?ksi, korjasin v?rkit ja reen hyv??n talteen, jonka tehty? sain iltaseni ja menin kotia hyv?ll? omallatunnolla, niinkuin ainakin. Aamulla aikaisin tulivat mainittu kyytimies ja talon renki vanhempani tyk?, ja sanoivat ett? min? illalla olin varastanut kyytimiehen siloista avaimen--h?nen hevosellansa oli talvisilat--ja pyysiv?t hyvin laupiaasti, ett? min? antaisin hyv?ll? pois silain avaimen, niin silloin ei muka seuraisi mit??n pahempaa. Min? olin niinkuin ukkosen iskem?, niin h?mm?styin min? tuosta ?killisest? ja kunniaa loukkaavasta syyt?ksest?. Tietysti min? hyvin punastelinkin, jota usein pidet??n varmana syyllisyyden merkkin?, mutta t?ll? kerralla se oli ainakin petollinen: saattaahan kunniallinen ihminen punastua paljaasta raa'asta syyt?ksest?, olematta silti viallinen. Min? en voinut muuta lausua puolustuksekseni kuin: ?en min? ole sit? ottanut?. Mutta se ei tyydytt?nyt p??llekantajaa. ?N?keeh?n sen, koska niin punastelit ja h?t?ilet, ett? sinulla se on silain avain, ja eih?n se mihin ole joutunut, sin? kun illalla korjasit hevosen v?rkit. Laita vaan avain kiiruusti t?nne, taikka...?, kuului p??llekanne, niinkuin ukkosen jyrin?.--?En ik?n? min? ole tavannut pojassa sit? vilppi?, sill? me olemme pienest? pit?in opettaneet h?nt? pit?m??n toisen omaa pyh?n??, sanoi ?itini. ?Haa, sin? puolustat varasta ja vahvistat sit? viel? siki?ss?s lujemmaksi; kyll? sen viel? n?et kun varsasi paalussa riippuu; parempi olisi jos ottaisit h?nt? niskasta kiinni ja antaisit selk??n oikein oikeasta k?dest?, koska ei h?n muuten tunnusta, taikka jos et sin? sit? tee, niin kyll? min? sen selj?n kypsyt?n?, sanoi taas p??llekantaja.-- Se loukkasi ?itini kunniantuntoa. H?n meni ulos ja toi tullessaan tyven puolen per?vitsasta, sieppasi minun niskasta kiinni ja l?i kerran selk??ni ja kysyi: ?oletko sin? ottanut sen avaimen? tunnusta paikalla, taikka min? muokkaan sinun niin, ettet paikalta p??se, tunnusta heti?, ja h?risteli kepill?ns?.--Sit? tuskaa ei arvaa kukaan muut kuin kokenut, joka minulla silloin oli: karkea, raaka, kunniata loukkaava, syyt?n syyt?s niin rumasta rikoksesta kuin varkaus, mursi kovin sieluani ja p??lliseksi oli viel? ruumiillinen kipu tarjolla. ?Voi ?itikulta!? sanoin min?, ?enh?n koskaan ennenk??n ole varastanut, enk? nytk??n; miten min? tunnustan itseni syyp??ksi rikokseen, jota en ole tehnyt, ja kuinka annan takaisin sen, jota en ole ottanut? Vaikka hengen ottaisitte paikalla, niin en voi toisin tehd?; t?ss? min? olen, tehk?? minulle miten tahdotte?.--?iti ei ly?nyt muuta kuin sen yhden kerran. H?n nakkasi kourastansa vitsan pois ja p??sti irti minun sen kuultuansa ja sanoi: ?En suinkaan min? rupea lastani vaivaiseksi pieks?m??n tuommoisten todistusten nojalla. Min? en ole ik??n varasta puoltanut, niinkuin sin? syyt?t; laita vaan tukevammat todistukset syyt?kseesi ja sin? n?et etten silloin j?t? rankaisematta, ja toivon ett? j?tt?isit meid?t rauhaan, sill? jo nyt on kyll?ksi?.--??lk?? huoliko sen kappaleet, kyll? minulla on viel? parempiakin keinoja, koska te ette oikeata tottele; min? k?yn tulevana y?n? Kiiskin Pekan kanssa kirkkomaassa niin saatte n?hd? mit? siit? seuraa: onko sitten parempi tuoda varastettu kalu takaisin, kaikkein kivien ja puiden ly?dess?, ja j??d? sitten ij?ksens? kuoleskelevaiseksi?? uhkaili p??llekantaja.--?iti rupesi h?nt? pilkkailemaan: ?k?y, k?y vaan, vaikka k?visit karjamaassa, oletpa, raukka, hyvin typer?, kun kehtaat tuommoisia puhua; kyll? min?kin koen olla apuna, ett? poika p??see hyppyyn kun tarvis tulee?, sanoi ?iti.--Lapsellinen kuin olin ja v?h?n taika-uskoisen pelon alla, kys?isin min?: ?tekeek? ne syytt?m?lle mit??n??--?Ei ne syytt?m?lle mit??n tee?, vastasi p??llekantaja.--Se sanoma helpoitti syd?nt?ni, niinkuin raskas kuorma olisi pudonnut pois p??lt?ni, ja min? sanoin iloissani pilkallisesti: ?kyll? min? koen maata y?t?p?iv?? vaate p??ll?, ett? olisin valmis l?htem??n hyppyyn, kun tarvis tulee?.--??l? ylpeile, p----le?, lausui p??llekantaja, ja sill? hyv?stij?t?ll? meni h?n pois. J?list?p?in kuulin ett? todellakin he olivat kontanneet kirkkomaassa, sill? kansa oli silloin viel? kotipit?j??ss?ni, paremman valistuksen puutteessa, per?ti taika-uskoinen, joka kuitenkin on nyt jo niin h?lvennyt, ett? jos jossakussa havaitaan vihjauskaan sinnep?in, niin h?n joutuu kohta yleisen pilkan esineeksi. Summa vaan on koko siit? tenhokonstista, ettei ole sen koemmin n?kynyt koko ?konninkaisia? eik? ?m?nnink?isi??, enk? ole tullut ?kuoleskelevaiseksi?, vaan kuolevaiseksi kyll? j?in sen tapauksen per?st?, niin kuin siihenkin asti olin ollut. Olen usein miehen? ollessanikin muistanut sit? asiata, ja minua on kummastuttanut, kun ihmisen kunnia ja terveyskin pannaan alttiiksi, ja niin siveytt? loukkaavaa meteli? saatetaan pit?? niin v?h?p?t?isen kalun kuin silainavaimen t?hden, ja--todistamattomasti!--Ei muuta todistuskappaletta kuin omat ennakkoluulot! Se on liika paljon! Kun m? kerron viel?, miten ensikerran tupakkia panin suuhuni, niin on lapsuuteni aika kerrottu. Oli ?Kataja Jussi? niminen aikamies, joka kulki kerj?ten, se oli kova tupakkimies. Kerran se tuli siihen taloon, jossa vanhempani asuivat, ja rupesi hakkaamaan kotikasvu-tupakeita. Olin silloin 10-vuotias. Min? menin kyselem??n: ?mit? ne ovat??-- ?Kataja-Jussi? rupesi heti hyv?ntahtoisesti selvitt?m??n: ?ne ovat oikein hyvi?, niit? pannaan suuhun ja pidet??n vaan suussa; panesta sin?kin n?it? suuhus?.--Se kehoitus oli niin yst?v?llinen ja hyv?ntahtoinen, ett? sit? heti seurasin. Nyt sattui se onnettomuus, ett? ?iti kutsui minun tyk?ns? ja rupesi p??t?ni siivoamaan--ja minulla oli suu t?ynn? tupakeita. Minun piti panna polvilleni ?idin viereen lattialle, p?? ?itin polvilla, jossa h?n sit? siivosi. Minulle tuli suu t?yteen kuoloa, ett? posket olivat kuin puhuttu rakko, enk? tohtinut sylke?, sill? olin kuullut ?itin sanovan, ettei tupakkia saa panna suuhun, enk? my?s saattanut nielaista, sill? syd?nt?ni ellosteli. Pidetty?ni suussani niin kauvan kuin suinkin mahdollista, t?ytyi minun viimein hoilahuttaa lattialle kaikki mit? suussa oli. ?iti sen havaittuaan, luuli minun pahoin voivan ja oikaisi minun yl?s. Min? seisoin siin? kuoleman kalpeana ja vapisin. Jo ?iti havaitsi ett? minulla oli ollut tupakkia suussa, ja sanoi: ?eik? tuo ry?k?le ole pannut tupakkia suuhunsa, sukkelaan laita itsesi lattiata lakaisemaan, rangaistukseksi pahasta ty?st?si?!--Min? koin totella, lakaisin ja vapisin; jo rupesin oksentamaan niin kuin pannun piipusta, enk? pysynyt pystyss?. Nyt k?vi ?itin s??liksi ja h?n armahti tuota pient? rankaisulaistansa ja laittoi maata. Tauti kyll? parani, mutta se siemen, joka oli minuun kylvetty, ei parannutkaan niin pian. Kaukaisiin aikoihin ei se kyll? it?nyt, mutta kumminkin se iti, josta toisten enempi. T?t? olenkin sent?hden vaan kertonut, kuinka pahat ja vaaralliset tavat saatetaan kavalasti istuttaa ja kylv?? lapsiin, ja kuinka lasten kasvatus on tarkkaa ja per??nkatsottavaa. Loppusumma lapsuuteni ajasta on vaan se, ettei en?? tarvinnut kerj?t? sen koommin, jos kohtakin k?rsi?, sill? min? aloin ty?ll?ni ansaita elatukseni ja kelvata ihmisille palvelukseen. NUORUUTENI AIKA Nuoruuteni ajalta ei ole paljon kerrottavaa, sill? se oli vaan tavallista. Yht? ja toista lienee siin? kumminkin muistelemista. Olin 12 vuotta vanha, kun l?hdin vanhempaini tyk?? vierasta palvelemaan ja itse leip??ni ansaitsemaan. Ei ne voimat olleet juuri vahvat ensialussa, vaan niit? palkitsi osaksi uutteruus. En jaksanut esim. hevosta ajaissani kuormaa nostaa yl?s pystyyn, kun se kaatui, vaan t?ytyi purkaa ja panna uudestaan, jolla tavoin p?rj?sin kuormat kotia. Ty? k?vi jotenkin vaivaloiseksi voimain v?hyyden t?hden, mutta kumminkin se tuntui hyv?lt?, kuin el?m? oli niin huoletonta; ei tarvinnut koskaan pelj?t?: mit? nyt sy?d??n, sill? ruoka oli p?yd?ll? aina valmis aterian aikana. Tuntuipa silt? ett? olin tullut yhden luokan korkeammalle, sill? enh?n en?? ?kerj?l?ispoika? ollut. Niin kuluivat vuodet. Usein ihmiset sanoivat: ?tuo poika on oikein viisas, sen pit?isi p??st? kouluun?. Min? ajattelin: ?miksik?h?n ihmiset niin sanovat?? mutta tunnustaa t?ytyy, ett? semmoiset mielistelemiset kiihoittivat omarakkauttani. Kerran satuin menem??n er??n pajan ovelle, jossa sepp? takoi kumppalinsa kanssa jotakin raudankappaletta. Heti sepp? kysyi minulta: ?arvaasta, Pekka, mik? t?st? tulee??--?Valinkauha?, vastasin min?.--Sepp? sanoi: ?Enk? min? sit? sanonut, ett? tuo poika on viisaampi kuin ne kymmenkunta aikamiest?, jotka t?st? l?htiv?t, eiv?tk? yksik??n arvanneet?.--Kerran er??n? pyh?-iltana oli koko puhtokunnan v?ki koossa er??n talon tuvassa, ja kun min? menin sis?lle, sanoi joku joukosta heti minulle: ?sanosta, Pekka, mit? se on: maailman levyinen, lehden kevyinen??--Se oli ollut kaikkien arvattavana, eik? kukaan ollut voinut sit? selvitt??. Kun olivat n?hneet minun tulevan, oli joku ruvennut v?itt?m??n, ett? min? sen muka arvaisin, jonka t?hden heti tultuani tehtiin kysymys.--?Eih?n mik??n ole leve?mpi ja keve?mpi savua?, vastasin min? vilkkaasti. Yleinen nauru ja ihmetteleminen palkitsivat vastauksen.--Min? ajattelin: ?kumma kun ei nuo tuota arvanneet!? Sill? tavoin rupesin v?hitellen saamaan arvoa ja tulemaan ihmiseksi, joka ei ollut itselt?ni huomaamatta. Nyt tuntui olevan asiat jotenkin hyvin: oli murheeton ruoka, ja kerj?l?ispojan nimi n?kyi v?hitellen haihtuvan, ja samassa yl?nkatse v?henev?n, ja kumminkin nyt alkoivat paljoa vaarallisemmat ajat, kuin ennen olivatkaan arvottomana ollessani. Jumalaapelk??v?isten vanhempaini hell? ja tarkka vaarinpito ja valvominen olivat osaksi estyneet senkautta, kun olin poissa heid?n silm?ins? alta, vieraan palveluksessa, ja min? olin joutunut niinkuin pisara mereen, maailman pahentavaisten hyrskyjen valtaan, jonka hedelm?t pian alkoivat it?? ja orastaa. Tosin vanhempani varasivat aina minua, kun n?kiv?t, kaikesta pahasta, mutta ne varoitukset olivat harvinaisemmat, kuin sen koulun oppi, jossa nyt olin. Siihen aikaan oli el?m? kovin raakaa pit?j??ss?mme. P??asiallisempia teht?vi? nuorisolla oli: kortinly?nti, juominen ja tappelu. Tappelu oli niin valloillaan, ett? kyl?kunnittain tapeltiin, joissa olikin v?ke? niinkuin sota-armeijoissa, ja siell? oli pienet poikasetkin joukossa oppimassa kaikkea pahaa: sadatusta, rivosanoja, juopumista j.n.e.p. ?Tansseja? pidettiin joka pyh?-ilta, jossa aikaihmiset useinkin pieni? poikia tappeluttivat nappi- ja lanttipalkalla, ja niin harjoittivat n?it? pieni? ?rekryyttej?ns?? pienest? pit?in siihen inhottavaan ja ihmisyytt? h?p?isev??n paheeseen. Sit? pahetta k?sik?dess? autti juopuminen, joka k?vi hyvin laatuun, kun kotitarpeen-viinanpoltto oli yleinen, ja paloviinaa oli joka talossa ja m?kiss?; v?ltt?m?tt? sit? oltiin niin hyv?t ja tarjottiin pienemmillenkin, varsinkin niille, jotka olivat usutetussa tappelussa voittaneet. Mutta onneton se, joka tappelussa joko j?i tappiolle taikka pakeni; sit? pilkattiin, r??k?ttiin ja kiusattiin miten osattiin: ?tuohan on kurja pelkuri, kunnoton raiska, josta ei tule pahaistakaan miest??.--Se oli useinkin loukkaavampi, kun kerj?l?ispoikaakin kunnioitettiin, jos h?n vaan voitti tappelussa. Kummako sitten jos koki tapella, jos se olisi ollut vastenmielist?kin.--Kortinly?nti oli niin valloillaan, ett? joka poikanulikan lakkarissa oli kortit, eik? muuta tehty pyh??in? ja pyh?p?ivin? kuin juotiin, tapeltiin, taikka pelattiin kortteja!--Semmoinen se koulu oli, johon nyt jouduin.--Se ei ole kummakaan ett? se niin oli, sill? siihen aikaan ei ollut viel? mit??n sivistytt?v?? maallista kirjallisuutta eik? kansallisia sanomalehti?, ei mink??nlaisia kouluja j.n.e., eik? hengelliset kirjat ja kristillisyys yksist?ns? voineet tyydytt?? nuorison kaipaavaa henke?, t?ytyi hakea huvitusta jostain, ja se meni paremman ohjauksen puutteessa v??r?lle uralle. Ainoat kirjat siihen suuntaan lienev?t olleet siihen aikaan: Jut¨Śn'in ?Pila pahoista hengist??, ja ?Hoberg'in ?ij??, jotka jokainen osasi ulkoa, mutta jotka taikamaisen ja kelvottoman sis?lt?ns? puolesta eiv?t liene kansaa paljon sivist?neet. Kun n?in oli asiat, ei ollut kansassa mit??n kansallishenke?, ei mit??n k?sitett? oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, elettiin vaan melkein niin kuin luontokappaleet--semmoinen aikakausi se oli!--T?m? raakuus ei ollut minuunkaan vaikuttamatta; kortinly?ntiin taivuin n?in. Er??n ?seksmannin? talossa keitettiin ?potaskaa? y?ll?, johon kokousi poikaviikareita ?valvomaan?, min? muiden muassa; kirkonmiehen pojalla oli kortit, joilla ruvettiin pelaamaan; ne olivat ensimm?iset, jotka el?iss?ni olin n?hnyt--voi kuinka ne olivat mielest?ni kauniit! Niiss? n?in kokonaiseen ihannetaiteen!--Pyydettiin minuakin pelaamaan, johon suostuin jos kohtakin pelolla, ett? jos joku sattuis n?kem??n ja sanois vanhemmilleni--se oli omantunnon ??ni, joka minua varoitti pahasta, vaan jota min? en totellut. Kortit sekoitettiin, jaettiin ja niin min?kin sain osani, jonka muassa ?pata-?ss?n?. Minun vuoroni oli ensin ly?d?, ja ensimm?iseksi l?in esiin ?ss?ni, tottahan se oli halvin. Kaikki nauroivat minun yksinkertaisuuttani, mutta se oli kumminkin anteeksi annettavaa; minua ruvettiin uskollisesti miehiss? opettamaan, ja ennenkuin y? oli lopussa, ei minulle piisannut yksik??n, ja valitettavasti siit? eteenp?in tiesin kyll? mik? ?ss?ll? on virka. Siit? ajasta eteenp?in en tehnyt yht??n muuta joutohetkin? ja pyh?p?ivin?, kuin l?in kortteja toisten poikain kanssa monena vuonna! Vanhemmat ihmiset eiv?t kyll? sit? suvainneet taloissa, vaan heit? v?ltettiin menem?ll? y?ksi talvella pirtteihin, kes?ll? metsiin, ja syksyin ly?tiin kortteja l?mpimiss? riihiss?. Siit? kadotuksesta pelasti minun vihdoin seuraava tapaus: Min? hankin itselleni kortit ja olin mies mielest?ni. Menimme siis er??n? pyh?n? kev?ill?, er??seen kaukaiseen riihen kortille, joukon miehiss?. Kuka lienee ensikerran ilmoittanut vanhemmilleni, sill? he asuivat ulottuvissa, ett? siell? ly?d??n korttia ja poikanne paraana miehen?. Kun me olimme parhaassa touhussa, isossa ympyr?ss?, riihen ovi keskell? p?yt?n?, jyr?hti halon ly?m? riihen sein??n, ja samassa tuokiossa oli ?itini er??n em?nn?n kanssa riihen ovella. Se oli niin kuin salahman isku kaikkiin, ja yksi hypp?si sinne, toinen t?nne. Enin osa t?yt?si ovea kohden, ty?nsiv?t eukot syrj??n ja niin p??siv?t karkuun. Er??n karkureista saivat eukot niskasta kiinni ja sanoivat: ?anna sukkelaan ne kortit t?nne?.--Karkulainen sanoi h?t?yksiss?ns?: ?ei minulla ole kortteja, Pekalla kortit ovat?.--Min? en tohtinut paikalta liikkua, sill? minun oli paha omatunto ja h?pe? vallanneet. Kaikkein menty? ja minun vaan j??ty?ni, rupesivat he minun kimppuuni. ?itini otti minua kauluksesta kiinni ja sanoi: ?anna sukkelaan kortit t?nne!?--Min? annoin empim?tt?. ?itini, pyh?ss? innossaan, sivalsi toiseen k?teens? halon ja toisella vei minun k?teni kiukaan laidalle, ja uhkasi ly?d? k?den minulta tuhannen pirstaksi. Min? en yht??n vastustanut, vaan sanoin n?yr?sti: ?jos luulette jaksavanne minun el?tt?? vaivaisena, niin ly?k?? vaan, omannehan olen, tehk?? kuin tahdotte?.--?itini ei ly?nyt, vaan rupesi tahtomaan minua kanssaan l?htem??n kotiinsa, jota k?sky? heti tottelin ehdottomasti ja k?velin ?itin j?liss? h?peiss?ni ja ly?tyn?. Olin siell? sen y?t? ja vanhempani olivat kovin suruissansa langenneesta lapsestansa. He puhuivat paljo minulle Jumalan pelosta ja ihmisten h?vyst?, ja eritt?inkin ?itini itki paljo lapsensa surkeata tilaa. Vanhempani suru ja ne neuvot, joita he antoivat, taivuttivat niin mieleni, ett? vakaasti p??tin heitt?? kortinly?nnin pois. Mutta sep? ei ollutkaan niin helppo asia, sill? se oli p??ssyt kovin jo minussa juuttumaan. Vaan kun minulle tuli kiusauksen hetket, muistin aina vanhempaini neuvot ja surut, sill? he olivat her?tt?neet uudestaan eloon ne siemenet, jotka he lapsuudesta saakka olivat kylv?neet minun syd?meeni, ja jotka maailman rikkaruoho oli tukahuttanut, ja niin voitin min? v?hitellen pahan taipumukseni. Tappelumiest? ei kyll? minusta kelvollista tullut, vaikka koulu oli hyv?, sill? minulla oli jotenkin arka ja hell? luonto, niin ett? jos vain suinkin p??sin, turvasin aina pakenemiseen, josta sain monta pilkkaa ja h?pe?t? k?rsi?. Ainoastaan silloin kuin en p??ssyt pakoon, t?ytyi itse?ni puolustaa. Muistan yhden tapauksen, joka osoittaa kuinka vanhempien ihmisten yllytys on paha nuoremmille. Oli pyh?p?iv?, ja er?s poikanulikka, oikein kiitetty ?tappelija?, k?vi minun p??lleni, ja min? pakoilin mink? voin. Siihen sattui tulemaan set?ni, joka sanoi: ?mit? sin? annat tuon ry?k?leen k?yd? silmilles, ota vastaan?. Se oli mielest?ni hyv? kehoitus, ja min? py?r?hdin heti vihollistani vastaan, v??nsin h?nen alleni ja l?ylytin aikalailla. Ei siin? auttanut viholliseni sotataito, eik? mik??n, sill? olihan set? minua siihen kehoittanut. Jos h?n olisi ottanut kumpaakin tukasta kiinni, p?lytt?nyt hyv?ll? lailla ja p??lliseksi h?v?issyt, niin olisi sekin tappelu j??nyt tappelematta. Niill? ajoilla olin my?s ensikerran juovuksissa. Oli useoita poikaviikareita, joilla oli viinapullo. He olivat jotenkin hutikassa, ja minulle niin hyvi?, ett? tyrkyttiv?t maistelemaan lasistansa. Min? kun olin tottumaton, otin aika lotkauksen, ja tulin auttamattomasti juovuksiin. Min? kun sen tunsin, konttasin tallin soimen alle piiloon. Maailma rupesi py?rim??n silmiss?ni ja kaikki k??ntym??n yl?n-alaisin; jo rupesi mustenemaan kaikki silmiss?ni, korvani rupesivat soimaan kummallisia s?veli?, syd?nt?ni nostatti, ja min? rupesin yl?n-antamaan. Sen tehty? en jaksanut silmi?ni avata, ja joka luunsolmu vapisi niinkuin kahila. Se ei tainnut olla miksik??n pahaksi, sill? siit? hetkest? tuli viina kauvaksi aikaa minulle niin vastahakoiseksi, etten silmiss?ni sit? k?rsinyt; en kuitenkaan kehoita ket??n koettamaan tuota vaarallista konstia, sill? min? olin heitt?? siihen henkeni. Se oli surkeaa aikakautta se, ja sittemmin vanhemmaksi tultuani, murehdin min? usein nuorempain veljeini tilaa, kuinka he jaksanevat k?rsi? kaikki sattuvat kiusaukset ja sorrot. Niihin aikoihin rupesin oikein toden teolla opettelemaan tupakkia suussani pit?m??n. Seh?n oli jonkunlainen miehuuden merkki muka. Se ei ollut mik??n helppo asia, sill? v?liin oksensin maalle maksan, vaan t?ytyih?n yht?kaikki koettaa, jos mieli p??st? miesten lukuun. Olin viel? silloin v?h?v?kinen, vaan yht?kaikki min? pantiin yhteiseen ty?h?n, joka oli senlaista, ett? kuivattiin er?st? j?rve?, johon kaivettiin ojaa. Kelvoton kuin olin, nurisivat toiset osakkaat, kun niin kelvottomia ty?miehi? pannaan yhteiseen ty?h?n, joka teki mieleni alakuloiseksi, mutta min? koetin uutteruudellani palkita voimaini v?hyytt?. Lauvantai-iltana, kun ruvettiin panemaan p?iv?t?it? kirjaan, sanoi p??llikk?: ?Pekka saa t?ydet p?iv?t uutteruutensa t?hden, mutta toiset pojat eiv?t saa kuin puolen p?iv?? p?iv?st?, ja he kiellet??n tulemasta vasta t?nne, mutta Pekka saa tulla?.--Se oli minusta mieluinen puhe kuulla, niin arvokkaan miehen, kuin p??llik?n, suusta. Toiset pojat kiukkuilivat ja kiroilevat takapuolella ja olivat vihaisia minulle, vaan min? olin mies mielest?ni; sen paremminhan sopi opetella tupakkia pit?m??n. Niinkuin luvattu oli, kuljin min? koko syksyn j?rvi-ojan kaivossa, ja pidin m?lli? poskissani. Sen huomasi p??llikk? kerran ja sanoi: ??l?, hyv?lapsi, totuta itse?si tuohon turhaan tapaan, ei siit? ole mit??n hy?ty? ihmiselle, on h?nest?: 'huvitusta, h?vityst? ja v?h?n viivytyst?'?, mutta min? en totellut sit? viisasta neuvoa, ja opin vallattomaksi tupakkimieheksi. Jospa silloin tottelin sen viisaan neuvoa, olisin silloin viel? voinut luopua siit? turmeluksesta, mutta sen totuuden huomasin liian my?h??n, sill? olin kohta 30 vuoden vanha, kun havaitsin ett? tupakki on vahingollista, ja silloin tein kaksi kovaa ja harrasta yrityst? kirvoittaakseni itseni irti sen kahleista, mutta turhaan, sill? tupakinmyrkky oli jo niin yhtynyt vereen, etten voinut sit? vieroittaa, vaikka toisella er?ll? olin kolme kuukautta tupakitta. Himo oli sittenkin yht? suuri ja siis v?kev?mpi minua. Siin? talossa, jossa silloin olin renkin?, oli minun ik?iseni poika, joka oli ankara tupakkimies; t?t? poikaa aina tekee mieleni syytt?? omasta taipumuksestani tupakkiin. H?n oli muutenkin kummallinen k?yt?ksest??n, sill? min? havaitsin, ett? h?n usein petti ?iti?ns?, (h?nen is?ns? oli kuollut) ja oli taipunut ryyppim??n salaa; yhden ja toisen varjon alla keinoitteli h?n niin, ett? h?nen ?itins? antoi, ?l??kityksen? nimell?, h?nelle viinaa. Er?s seikka siihen suuntaan on aina mieless?ni. Oli kev?t-tulvan aika; talon vieritse juoksi iso luonnon oja, ja talon kohdalla oli v?kev? koski, jossa oli sen talon jauhomylly. Oja oli vett? tulvillansa ja me sen rannalla. Yht'?kki? sanoo toverini: ?min? hypp??n keskelle ojaa?.--Min? sanoin: ?hukitse nyt itses syytt?, tarpeetta?.--?En min? huku?, sanoi h?n, ?min? olen hyv? uimaan?, ja ennenkuin enn?tin mit??n siihen vastata, hyp?t? loiskahutti h?n keskelle kosken kuohuvia aaltoja, ettei kappaleesen aikaan n?kynyt eik? kuulunut. Min? h?mm?styin ensin kovin, mutta toivuin pian, sieppasin pitk?n aidaksen ja juoksin sen kanssa, mink? enn?tin, alapuolelle putousta. Jo rupesi siell? vilkkumaan veden pinnalla, ja min? ojensin kiiruusti aidakseni, jonka p??h?n h?n kohta tarttui ja niin vedin h?nen maalle. Yl?s p??sty??n sanoi h?n: ?enp? sen-kalua uskonutkaan niin v?kev?ksi, ilman sinutta olisin tainnut hukkua, mutta kyll? min? siit? palkan saan, sit?varten min? sinne hypp?sinkin, ?l? sin? vaan puhu mit??n, kun kotia menn??n?. Ja h?n v?risi niin ett? hampaat suussa lotisivat. Kotia tullessa oli selk?ns? k?yryss? ja k?det k?nt?ll?ns? ja h?n pani: ?hui-jui-juijui kuin on kylm?!?--H?nen ?itins? tuli heti kyselem??n: ?voi hyv? Jumala! No miss? tuo raukka nyt on itsens? kastellut noin l?pim?rj?ksi? Aivanhan se nyt kuolee vilusta!?--Poika sanoi: ?kun tuolla ojalla, myllyn ruuhesta, vesirattaan alta yritin saada puuta poijes, jonka vesi sinne oli vienyt, ett? olisin saanut myllyn py?rim??n, niin putosin koskeen ja olin hukkua sinne?, selitti poika toimessa. ?Huijui kun on vilu?! h?t?ili h?n. ?Voi hyv? Jumala, kuinka uskalias sin? olet! Mit? sin? sinne menit! Mahdoit muiden antaa ottaa puu poijes--aivanhan se nyt paleltuu kuoliaksi! Nouda, Liisa, pian kortteli viinaa ja l?mmit? se, ett? tuo raukka saisi l?mmityst? sis?llens??, h?t?ili hell? ?iti, jonka silm?t olivat surkeasti petetyt. K?sky t?ytettiin kohta, ja poika riisuttiin, kuopattiin l?mpim??n vuoteeseen ja sitten ruvettiin antamaan ?l?mmityst?? sis?lle. Autettavahan se nyt todellakin oli, sill? niin oli se vilustunut, mutta eik?h?n tuota muutoin olisi saanut l?mpenem??n, kuin juuri niin paljolla viinalla, jota h?n henkens? kaupalla oli l?htenyt tienaamaan? Kun muiden silm? v?lttyi, iski tuo vapaehtoinen sairas minulle silm??, ja min? en tohtinut ilmoittaa asian todellista laitaa, sill? min? pelk?sin nuoren is?nt?ni vihoja. Aikojen kuluttua kuoli ?iti ja koko talous j?i pojan haltuun, mutta h?n h?vitti velattoman talonsa niin ?kki?, ettei pysynyt kolmea vuotta siin? is?nt?n?, vaan joutui mieron tielle. H?nen t?ytyi nyt ty?ll? elatustansa hankkia, jota h?n sitten pakosta oppi tekem??n, vaikka ei omassa talossaan sit? tehnyt. H?n on nyt jo kuollut vieraalle maalle, ty?n ansiolla ollessaan. Semmoisia ne olivat hedelm?t varhaisesta oppimisesta v?keviin juomihin. Sen j?lkeen kuin vuodet kuluivat, vartuin min? voimissa ja palkkani parani vuosivuodelta. Vanhempani tulivat vanhoiksi ja kivuloisiksi, etteiv?t en?? jaksaneet ansaita niin paljo, kuin he el??kseen tarvitsivat. Min? annoin heille joka vuosi vuosipalkastani niin paljo, ettei minulla ollut koskaan nuorenmiehen tavallisia vaatteita p??ll?ni. Kerrankin tuli is?ni, kyynelsilmiss?, pyyt?m??n ett? min? laittaisin h?nelle jyvi?, sill? h?n ei kykene mit??n ansaitsemaan. Voi kuinka mielell?ni olisin antanut vaikka paljonkin, mutta paljoa ei minulla ollut. Min? menin heti is?nt?ni tyk? ja pyysin, jos h?n olisi hyv? ja antaisi minulle puolentynnyri? jyvi?, palkkani etumaksua, johon is?nt? vastasi: ?mit? sin? niill? teet??--?Annan is?lle?, sanoin min? ujosti. --?Miksi sin? vanhemmilles pyyd?t koko palkkasi? T?m? on kolmas kerta t?n? vuonna, kuin heille jyvi? annat. Mit? luulet niilt? saavasi?? oli taas is?nn?n kolkko ja kylm? kysymys.--Min? vastasin, ja mieleni oli murroksissa: ?Min? olen sen jo ennen moninkertaisesti saanut; he ovat suuressa k?yhyydess? minun ihmiseksi kasvattaneet ja monta unetonta y?t? t?hteni valvoneet.?--Is?nt? n?ki ett? mieleni oli murheellinen, ja sanoi: ??l? nyt ole mill?sik??n, saat vaikka tynnyrin; min? vaan tahdoin koetella onko rakkautes vilpit?n vanhempiasi kohtaan, ja vanhemmillesi tekem?s hyv?n palkitsee sinulle Jumala moninkertaisesti; Jumala sinua siunatkoon!? Niin lausui se hyv? is?nt?ni, ja ne sanat eiv?t mene ik?n? mielest?ni. Voi kuinka nyt keveni syd?meni, kun taas sain auttaa vanhaa kivuloista is??ni. Is?ni ei voinut muuta sanoa kuin: ?Jumala maksakoon?. Min? seurasin usein muita nuoria tanssipaikkoihin, joka ei ollut juuri kaikesti mieluistakaan, sen jumalattoman el?m?n t?hden, jota siell? usein pidettiin; mutta kun ei ollut muuta parempaa, niin ik?v?h?n yksin tahtoi tulla. Usein niiss? tiloissa istuskelin yksin?ni erill?ni, esim. pellon pientareilla, jonka t?hden kumppanini minua usein soimasivat ?uneksijaksi?.--Niill? ajoilla ensikerran takerruin valtiotaloudellisiin asioihin; annettiin, n?et, palkinnoita hyv?sti kasvatetuista varsoista. Ne her?ttiv?t minussa huomiota. P?iv?n selke?sti olin min? huomaavinani miten asia on: Kruunu antaa palkinnoita, se ei tee sit? ilmaiseksi, sill? tavoin se muka pett?? ihmisi?, ja ottaa sitten, koska tahtoo, ne sotahevosikseen. Ei pid? kenenk??n menn? siihen paulaan. Min? koin kaikin mokomin levitt?? t?t? valtioviisauttani ihmisiin, ja jotkut lienev?t sit? uskoneetkin. Kaikeksi onneksi oli vaikutus-alani niin v?h?inen, ettei siit? liene suurta haittaa ollut. Monestikin olen, mieheksi tultua, ajatellut sit?kin juttua, kuinka kauvas tiet?m?t?n, sokea omarakkaus saattaa eksy? oikeasta. Kerran kehoitettiin minua olemaan useampia vuosia yhdess? talossa, ett? oppisin kaikkiin t?ihin.--?Kaikkiin t?ihin!? toistin min? pilkallisesti. ?Kyll? min? nyt olen niin oppinut t?ihin, ettei tarvitse en?? yht??n oppia?, lis?sin itserakkaasti. J?ljest?p?in olen kumminkin, usein kyll?, huomannut, ett'en viel? nytk??n ole kyll?ksi oppinut ?kaikkiin t?ihin?. Siihen aikaan rupesi ?Maanmiehen Yst?v?? levitt?m??n valoa pime??n kansaan. Se oli osattu laittaa niin hyv?sti, kuin taitava lasten kasvattaja laittaa ruoan kivuloiselle ja heikolle lapsellensa. Se osasi kosketella kaikkiin paikkoihin niin hell?sti, ja tunkea kaikkiin kansan alhaisimpiinkin kerroksiin, ett? se sai kaikki mieltym??n. Kuka saatti esim. tuskaantua semmoisiin yst?v?llisiin puhuttelemisiin kuin: ?kuules Matti, Mikko, Pekka ja Paavo!?--Se oli se sama, joka on ensimm?inen kansallishengen yleinen her?tt?j? maassamme, sill?, niin kuin jo sanoin, osasi se sen-aikuisen kansansa tajun mukaisella esitystavallaan her?tt?? kansassaan lukuhalua ja uteliaisuutta ja rakkautta sanomakirjallisuutehen. Siihen aikaan oli kaksi--sanoo kaksi!--miest? pit?j??ss?mme, jotka halulla lukivat mit? saivat. Toisella niist? oli monta vuosikertaa Becker'in toimittamia ?Turun Viikkosanomia? ja samoin ?Oulun Viikko-sanomia?. Heti Maanmiehen Yst?v?n ilmestytty?, tilasivat sen molemmat miehet. He olivat havainneet, ett? minun tyhj? sieluni kaipasi jotain semmoista, jota ei sill? ennest??n ollut. He lupasivat minun lukea rakasta Maanmiehen Yst?v??ns?; se oli vasta saalis se! Oikein henke? ahdisti loppuviikolla, kun tiesi, ett? pyh?n-aikana saa lukea Maanmiehen Yst?v?n. Maanmiehen Yst?v? rupesi levi?m??n pit?j??ss?, ja toisena vuonna oli minulla osa siihen. Olinpa koko mies puolestani, kun ?minullekin kulkee sanomalehdet?, niin kuin selitykseni usein kuului. Siihen aikaan rupesi ilmestym??n muutakin kirjallisuutta, niinkuin ?Lukemisia Suomen kansalle, Savokarjalaisten oppilaisten toimittamia? ja Wareliuksen ?Enon opetuksia luonnon tieteess??, y.m., jotka heti ostettiin ja innolla luettiin. Eritt?inkin valaisevana pidettiin Enon opetukset; niit? ei ainoastaan luettu, vaan tutkittiin, sill? mink??nlaista luonnonkirjaa ei oltu ennen n?hty. Edell? mainitut pit?j??mme lukumiehet olivat laillansa minun opettajiani, ja min? heid?n oppilaansa; heit? yleens? sanottiin ?viisaiksi?. Usein kun en min? k?sitt?nyt jotakin asiata, menin jommankumman tyk? heist? kysym??n neuvoa, ja he antoivat niin valaisevia, tarkkoja ja totuuteen perustetusta selityksi?, ett? min? usein h?pesin, kun en ollut itsest?ni k?sitt?nyt niin selv?? totuutta. He lainasivat minulle ostamansa kirjat ja ennenmainitut Turun- ja Oulun-Viikko-Sanomain vuosikerrat. Nyt oli minulla pyh?-illoin muutakin tekemist? kuin kortin ly?nti?. Min? luin ja tutkein saamiani kirjoja ja sanomalehti?, ja niin j?iv?t usein tanssitkin k?ym?tt?. Usein tulivat kumppanini minua tahtomaan sinne, vaan kun min? tavallisesti hylk?sin heid?n kutsumisensa, rupesivat he minua sanomaan ?kirjatoukaksi?. Se aikakausi oli kansallishengen alkava aamukoitto. Aikoja kului ja ?Suometar? sek? ?Mehil?inen? ilmestyiv?t. Me olimme niin rakastuneet Maanmiehen Yst?v??n, ettemme esim. Suomettaresta pit?neet sen suhteen mit??n. Ensimm?isest? numerosta alkain muistan Suomettaren, vaan se oli mielest?mme niin jokap?iv?ist? ja joutavaa. Ket? esim. hy?dytt?? nuot oman maan asiat ja paikkakunnalliset kuulumiset? Neh?n ovat muka aivan tarpeettomia. Ja riita- ja v?ittel?kirjoitukset, ket? ne hy?dytt?v?t? Toisellaisia asioita Maanmiehen Yst?v? juttelee, arvostelimme me, niin ?viisaat? miehetkin. V?hitellen olin jo jotenkin Suomettareen perehtynyt, joka syntym?st??n saakka on uskollisesti minua seurannut, mutta kuitenkin olin jotenkin raskaalla mielell?, kun Maanmiehen Yst?v? ilmoitti kuolemansa, vaikka selv?sti jo huomasin, ett? se ei en?? t?ytt?nyt tarkoitustansa, eik? ollut semmoinen kuin alusta. Me emme v?h??k??n sit? tienneet silloin, ett? se oli Snellman, joka rupesi puolikuolleita lapsiansa Maanmiehen Yst?v?ll? niin hell?sti ruokkimaan. Lapset olivat nyt v?h?n varttuneet ja vaurastuneet, niille tarjottiin voimakkaampaa ruokaa, ne eiv?t viel? jaksaneet sit? sulattaa; siin? syy, jonkat?hden emme tahtoneet mielty? Suomettareen, Mehil?iseen j.n.e. Omituinen oli se havainto eli keksint?, jonka olin keksivin?ni syyksi sanomalehtien huononemiseen. Nyt oli jo muka kaikkein paraat ja t?hdellisimm?t asiat kaikki kerrottu. Kun muka kaikki ?maailman seitsem?n ihmett?? oli kerrottu ja selville saatu, mist? niit? sitten en?? otetaan? T?ytyy panna mit? saa lehtien t?ytteeksi. Ja minua oikein peloitti se harmittava seikka, kun sanomalehtien toimituksilta loppuu paneminen! Menin ja kerroin t?m?n keksint?ni ?viisaille miehille?, ja ei paljon puuttunut, etten heit? voittanut. Oli k?siss?mme my?s Toppelius'en ker??mi? runoja, jotka sitten, kun L?nnrot ne oikein t?ydellisesti ker?si, ovat p??sseet Kalevalaan. Min? koetin niit? lukea oikein ymm?rryksell?, ett? olisin tullut k?sitt?m??n, mik? niiden perustus olisi, mutta turhaan; niiden tarkoitus j?i kumminkin k?sitt?m?tt?. T?ss? k?sitt?m?tt?m?ss? asiassani kysyin usealta neuvoa. Er?s niist? selitti: ?ne ovat vaan vanhoja loihtorunoja, jotka on koottu kirjaan, ja joita noidat k?ytt?v?t noituissaan?. Se selitys ei tyydytt?nyt minua, ja min? vastasin; ?kaikkinainen kirjallisuushan tarkoittaa kansan valistusta, eik? suinkaan taikamaisuus ole mit??n valistusta; siis ei ole raudan synnyt, oluen synnyt, k??rmeen synnyt j.m.s. noitia varten kootut?.--T?m? vastav?ittelyni kumosi selitt?j?ni perustukset kokonaan; h?n sanoi vaan: ?en min? muuta heist? tied??.--Menin viel? samassa asiassa, kun se j?i ep?tietoiseksi, kysym??n neuvoa er??lt? raatarilta, jota yleens? pidettiin ymm?rt?v?isen? miehen?. Sille kun asiani esitin, sanoi h?n ihmetellen: ?kumma kun ei sinulle tuota ole voitu selitt??; min? sen ymm?rr?n yht? tarkkaan kuin viisi sormea k?dess?ni. Ne ovat sit?varten 'r?nt?tyt', ett? ihmiset tulisivat n?kem??n, kuinka kaikki on turhuutta, mit? auringon alla on?. Se selitys tyydytti minua kaikkiaan v?himm?n, ja koko asia j?i pimeyteen, siksikun ymm?rrykseni vahvistui, ja Kalevala ilmestyi, jolloin tulin huomaamaan, ett? ne olivat: ?Suomen kansan muinaisuus?, ja sen historian pohja. Siihen aikaan olivat my?s luettavanani Runeberg'in ?Hauta Perhossa? ja ?Pilven veikko?. Min? luin ja luin niit?, mutta en ymm?rt?nyt. Min? sain niin halvan k?sityksen ensimm?lt? niist?, ett? ajattelin: ?kaikkia sit? painetaan!? Vuosien kuluessa selkeni ymm?rrykseni, niin ett? ne tulivat rakkaimmiksi esineikseni, joita sitten muillekin usein olen lausunut, eik? ole sittemmin ollut mieleni murtumatta niit? lauluissani, vesihin asti. Niin? aikoina kuoli is?ni. Vanhempani asuivat syd?nmaalla, sinne rakentamassa torpassaan. Kuulin kyll? jo ennen, ett? is?ni sairastaa ja min? koin heit? auttaa mink? voin, ruokavaroilla j.n.e. Yht'?kki? tuli minulle sana, ett? piti tulla katsomaan is??, jos tahdon h?nt? hengiss? n?hd?. Min? l?hdin heti l?pi y?t? taipaleelle, jota oli puolitoista peninkulmaa, umpiteit? kahlaamaan, sill? nyt oli talvi. Ennenkuin p??sin perille, oli jo aamu. Tykytt?vin syd?min astuin asuinhuonetta l?hemm?ksi toivon ja pelon v?lill?, el?isik? is?ni viel? vaiko ei. Sis?lle astuttuani n?in heti huoneen per?ss? s?ngyss? is?ni kalvistuneet kasvot. H?nen silm?ns? olivat kiinni ja suunsa n?ytti olevan ik??nkuin hymyss?; henki oli h?net j?tt?nyt.--H?n n?ytti niinkuin olisi minulle viel? sanonut: ?poikani! v?ell? Jumalan pelossa, rehellisyydell? ja kunnialla ihmisten edess?, ?l?k? unhota niit? neuvoja ja opetuksia, joita sinulle olen antanut!?--Minun valloitti silloin syv? murhe. Min? nakkausin toiseen vuoteeseen ja itkin siin? salaa melkein koko sen p?iv?n, eik? kukaan voinut minua lohduttaa. Olihan siin? syyt?kin suruuni. Siin? makasi se k?si kylm?n? ja kankeana joka oli niin monta kertaa minun t?hteni v?synyt, ja joka niin usein oli minua hell?sti vaalinut; nyt se oli siit? lakannut, nyt se oli viime kerran--vaipunut, v?synyt. Ne hell?t varoittelevat neuvot ja opetukset olivat nyt laanneet, ja minusta tuntui kuin olisin aivan turvattomaksi j??nyt t?m?n maailman hyrskyin, pauhuin ja viettelysten keskelle, ilman neuvolaa ja ohjaajaa. Mutta: ?Ei se tule en?? ei, jonka tuon kerran vei?, niin oli t?ss?kin. Vaikka kuinka olisinkin surrut, is?ni oli kuollut; muuta neuvoa ei ollut kuin ruveta hankkimaan rakasta vainajaamme maan mustiin multihin!-- Sen tapauksen tapahduttua ei el?m?ss?ni ollut mit??n merkillist? siihen asti, kun menin naimisiin, josta seuraa kolmas el?m?ni jakso, ja niin on nuoruuteni aika loppuun kerrottu. MIEHUUTENI AIKA T?st? alkaa el?m?ni todellinen aikakausi, nimitt?in miehuuteni aika, ihmisen varsinainen vaikutus-aika, jonka valmistusta edellinen el?m? on ollut. Paljon tietysti vaikuttaa itse kunkin miehuuden aikaan se kasvatus, jonka h?n lapsuudessansa on saanut, sill?: ?jonka nuorena oppii, sen vanhana taitaa?. Lapsuuden ja nuoruuden aika ovat ihmiselle samat, kuin kukka kasveille ennen hedelm??. Jos sit? kohtaa rajuilmat, myrskyt, hallat j.n.e., niin ett? kukka turmeltuu, niin hedelm?st? tulee karvas, v?h?kelpoinen, ja miehuuden aika on se hedelm?, jonka lapsuuden ja nuoruuden kukka on valmistanut,--ja nyt kiirehdin kertomaan omaa perheellist? miehuuteni aikaa. Min? rakastuin er??seen pienen talon tytt??n, nimelt? Liisa, jolla oli paljon veljeksi? ja sisaruksia. Min? sain h?nelt? vastarakkauden, ja liitto solmittiin. Min? olin jo kauvan h?nen tiet?m?tt??n tarkastellut t?m?n tyt?n k?yt?st? ja huomannut sen aina sive?ksi ja rotevaksi. Rikkautta ei h?nell? ollut, sill? kotinsa oli pieni ja muita lapsia paljon; vaan se ei juohtunut kertaakaan mieleeni, ett? tuleva kumppanini pit?isi olla rikas, sill? eih?n rikkautta ollut itsell?nik??n. Muistin vaan vanhaa sananlaskua: ?kyll? Jumalalla on rikkautta, kun vaan meill? on rakkautta?. Kun morsiameni kotona oli niin paljo toisia lapsia, oli h?n sen vuoden, jona meille yhdistys tuli, palveluksessa sisarellaan. Min? olin sin?kin vuonna--is?ni silloin juuri sairasti--antanut k?yh?in vanhusteni elatukseksi niin paljon, ettei vuosipalkastani en?? syksyll? ollut j?ljell? mit??n. Kun piti kuulutusta ottaa, olin niin tyhj?, ettei minulla ollut kuulutusrahaakaan, vaan sen pani morsian omistaan! Oletteko ik?n? n?hneet kummallisempaa sulhasta? Vaan sulhanen min? kumminkin olin. Edellisest? selv?sti n?kyy, ettei meill? kummallakaan ollut tarkoitus saada rikkautta, vaan rakkautta, ja kumpaisellakaan meist? ei ole ollut syyt? katua kauppaansa. Me emme naineetkaan vanhempaimme eik? muiden sukulaisten yllytyksest?, vaan omasta vapaasta valitsemisestamme ja tahdostamme. Monesti olen j?ljest?p?in ajatellut sit? uhkarohkeata tekoamme: kummallakaan ei enemp?? kuin taivaan linnuilla, muuta kuin vaatteet p??ll?,--vaan onhan linnuillakin h?yhenens?--ja yht?kaikki uskallettiin l?hte? tiet?m?t?nt? tulevaisuutta kohden! Niin, mutta taivaanlinnuthan ne sopivatkin hyvin esimerkiksi: eih?n hek??n sure huomisesta, tekev?t ty?t? yhdess? uskollisesti, laittavat pes?ns?, el?tt?v?t ja hoitavat poikansa, ja niin pit?? heid?n taivaallinen is?ns? heist? huolen. No, mik?p? siin? oli; kun me kerran kuulutetut olimme, vihittiin meid?t my?s ja niin olimme aviopari. Ei meill? ollut isot varat ensi talvelle l?htiess?; eukkoni otti palveluksesta l?htiess??n 20 kappaa jyvi? ja min? tienasin, palveluksesta p??sty?ni, ennen vihkimist?mme, kuokkimalla ja ojamalla, kanssa, niin ett? meill? oli viljaa kahdessa tervatynnyrin kopassa. Vaimostani oli t?m? kyll?ksi, sill? h?n oli alusta alkain karaissut ja varustanut itsens? vastaan ottamaan, tuli mit? tuli. Kun min? rupesin murehtimaan toimeentuloamme, lohdutti vaimoni minua sanoen: ??l? ole mill?sik??n, eip? kaikilla ole senk??n vertaa, onhan meill? kummallakin raitis ruumis, tehd??n ty?t?--kyll? me el?mme?.--Se oli useinkin suuri lohdutus minulle, kun el?m?n murhe alkoi minua rasittaa, ja kaksinkertaisella innolla ryhdyin min? aina ty?h?n, jota ei koskaan puuttunut. Kun ei minulla ollut mink??nlaista kotia, johon olisin nuoren vaimoni vienyt, t?ytyi meid?n menn? huonemiehiksi toisen huoneen nurkkaan. Silloin tulin huomaamaan, ett? huonemies on huonemies; usein sai kuulla syytt?mi? soimauksia ja kovia sanoja, jotka kovasti loukkasivat minun itsek?st?, omarakasta luontoani ja itsearvoni tuntoa. Kun olimme olleet vieraan huoneen nurkassa kolmisen vuotta, jolloin Jumala oli siunannut meille jo kaksi tervett? ja kaunista lasta, pojan ja tytt?ren, teki seuraava tapaus k??nteen el?m?llemme. Talon em?nt? oli sill? kerralla tehnyt kylvyn--vaikka sen vaimoni muuten tavallisesti, niinkuin huonemies ainakin teki--mutta l?yly? ei tullutkaan, sauna oli huonosti l?mmitetty. Is?nt? suuttui siit? niin kovin, ett? rupesi p?lkyll? em?nt??ns? ly?m??n, vaan min? estin sen. Siit? saivat sitten osansa torista huonemiehetkin, kun ei muka ?niin paljo viitsit?, ett? katsottaisiin saunan per??n; samanlainen lehm? on muka huonemies, kuin talon em?nt?kin?.--Se kyll? oli vaimolleni sanottu, vaan se koski minuunkin kovin kipe?sti, ja seuraavana y?n? emme nukkuneet yht??n, niin kipe?sti se koski. Min? rupesin miettim??n pelastusta tuosta orjallisesta tilasta, joka ei ollut juuri helppo ty?. Siin? likell? oli er?s is?nt? huutokaupasta huutanut laittomain maa-osan, ja sit? seurasi palanen uudistaloa, joka oli 1/24 osa veroa. Se uudistalon palanen oli sille is?nn?lle tarpeeton. Minun mieleeni jolkahti menn? ostamaan sit? h?nelt?, ja kerroin keksint?ni vaimolleni. H?n ihastui niin aikeistani, ett? kavahti heti kaulaani ja puoleksi naurain, puoleksi itkein kehoitti minua: ?voi is?kulta?--h?n kutsui minua, niin kuin nytkin viel?, lasten t?hden is?ksi--?mene ja osta, min? teen ty?t? y?t?p?iv??, ett? p??st?isiin omiin huoneisiin ?.--Se minua taas lohdutti ja rohkaisi; menin siis kaupan tekoon ja sain kuulla ett? myyt?v?n uudistalon palasen hinta olisi 120 ruplaa (480 markkaa). Rahasumma, jonka maa maksoi, ei ollut iso, vaan minulla ei ollut sit?k??n, piti saada lainaan. L?hdin siis rahanhakuun, ja l?ysinkin sit?, sain my?s takuumiehet, sill? olin jo saanut luottamusta, ja niin tulin rahain kanssa maankaupan tekoon, joka kohta kirjallisesti vahvistettiin, ja nyt olin huonemiehest? yht'?kki? muuttunut is?nn?ksi. Mutta ei t?m? uusi is?nnyyteni tuntunut minua suuresti lohduttavan, sill? maa oli velkana, eik? ollut huonetta hulastakaan koko talossamme. Talvi oli puolimenossa. Viime kes?n ajalla olimme ty?ll?mme saaneet niin paljon ruokavaroja kokoon, ett? voimme ominneuvoin tulla syksyyn asti toimeen, ja lahdiksemme olimme viime syksyn? ruokkineet lehm?n, ja muutoinkin olimme niin paljo vaurastuneet, ett? toinen lehm? oli lyps?m?ss?; se oli koko rikkaus ja el?m?mme alun t?rkein ehto. Talo, jossa olimme huonemiehin?, oli syd?nmaalla, ei aivan kaukana ostetusta talonpaikastamme, jonkat?hden siit? hyvin ylettyi kulkemaan siell? ty?ss?. Min? esittelin vaimolleni, ett? aivoin ruveta rakentamaan huoneita, ja lausuin sen toivon, ett? p??semme ensi syksyn? omiin huoneisiimme asumaan. Se oli toinen ilosanoma vaimolleni; h?n ei n?ytt?nyt ep?ilev?n, vaikka min? itse salaa ep?ilin. H?n sanoi innokkaasti: ?voi kun saataisiin kolminurkkainenkaan huone ensi syksyksi valmiiksi, ett? p??st?isiin omiin huoneisiin?.--Min? l?hdin huomen-aamuna hirren hakkuuseen, ja illalla makasi 50 kaunista hirtt?, karsittuna ja leikattuna, maassa. Hirren hakkuu ei kest?nyt kuin nelj? p?iv??. Sitten pidimme pikku talkoot; ihmiset auttoivat meit? mielell??n, ja pian olivat hirret kartanoksi aivotulla paikalla. Nyt ei muuta kuin otin kirveen ja piilun k?teeni ja l?ksin salvamaan. Se ei ollut helppoa ty?t? yksin tehd?, vaan vaimoni k?vi, salvoksen korkeammalle tultua, nostamassa hirsi? p??lle minun kanssani. Jokaisen puun panin omalla k?dell?ni kiinni siihen rakennukseen, ja Erkin p?iv?n aikana oli minulla korskar?ystinten kanssa tehty rakennus, kookkaan tuvan ja kahden kammarin kanssa, veistetty p??lt? ja sis?lt?, vesikatossa; my?s oli nikkariv?rkki, kattolaudat ja lattialankut, sahattuna, jossa pidin kumppania v?livelkasilla. Siihen nyt t?ytyi j?tt?? rakennus, kun joutui kes? ja tuli muuta hommaa. Kun talo oli niin helppo ja nuori ja siit?kin vaan v?h?inen osa, niin arvattava on, ettei siin? ollut juuri isot viljelykset. Peltoa ei tullut meid?n osaksemme kuin 3 pient? tilkkua; niihin piti kylv?? tehd?, mutta mit? niihin senvertaisiin peltoihin kylvettiin, perunaako vai ohraa? Meill? oli varustettuna perunan siemeni?, jotka olivat pieni?; rupesimme niit? ensin ja ensikerran panemaan omaan peltoomme. Ne n?yttiv?t vaativan kovin paljo maata. Vaimoni sanoi: ?ohranmaa menee kaikki?.--Siihen sanoin: ?sit?h?n min?kin, pannaan tihe?mp??n; siit? sit? saapi, johon sit? pannaan?, ja me rupesimme kouralla syyt?m??n valkeakseen niit? pieni? siemeni? maahan, ja teimme mielest?mme hyvin toimellisesti. Seuraus siit? oli, ett? varsi kasvoi hienoa ja pitk?? kuin hamppua, eik? syksyll? ollut juuressa sen suurempia perunoita kuin neulannuppi. Viel? nytkin olemme usein nauraneet tuota poikamaista is?nn?imist?mme ja suurta erhetyst?mme.--Kun sitten viimeist? maata kylvin ohraan, muistutti vaimoni ehtimiseen: ??l? pane niin paljo siement?, ett? j?? v?h?k??n sy?mist??. Minusta tuntui se muistutus oikealta ja ohra tuli harvaa. Siis ei kumpikaan kylv? menestynyt: peruna tuli tihe?t? ja ohra harvaa. Pelto tuli kaikki kylv??n, mihink?s sitten ruista tehd??n? oli nyt keskin?inen kysymyksemme. V?h?n matkaa kartanonpaikasta oli suo, johon olisi saanut suopeltoa, sill? se oli osaksi jo kuivannut muiden l?hell? olevain viljelysten t?hden; mutta siin? ei ollut aitaa, vaan mets? ymp?rill? kumminkin. Esittelin siis eukolleni, ett? rupeaisimme koettamaan saada rukiin maata uudesta tekem?ll?. Onneksi ei t?m? pieni neuvokuntani ollut milloinkaan vastahakoinen esityksiini, ja siit? seurasi, ett? aina olimme kohta yksimielisess? p??t?ksess? vaikeimmissakin asioissa. Niin k?vi nytkin: otimme molemmat, min? ja eukko, kintaat ja kirveen k?teemme, ja l?hdimme paikalla aidasten hakkuuseen; ja pari viikkoa ty?skennelty?mme, oli tuleva rukiinmaamme aidassa. Nyt tuli toisenkaltaiset ty?-aseet k?siimme, nimitt?in: kuokat ja lapiot. Eukkoni kunniaksi t?ytyy sivumennen mainita, ettei h?n h?vennyt ollenkaan miehenpuolistenkaan aseita, eik? niill? ty?ntekoa, ja kumminkaan ei h?nelt? ole koskaan puuttunut vaimollisen luonteen siveellisi? ja helli? puolia perheen ?itin? ja puolisona, ei ruumiinrakennuksensa eik? mielenlaatunsakaan puolesta.--Rupesimme siis kuokkimaan, yhdest?neuvoin uutta peltoa rukiin maaksi, ja sitten kun olimme saaneet kuokituksi, niin paljon kuin aikeemme oli, tuli ojaaminen eteemme, ja ennenkuin niityn-aika tuli, oli meill? parin tynnyrin ala valmiina, siement? odottamassa. Kun ojitimme t?t? uuttamaatamme, tulimme lyhyen keskustelun per?st? siihen yksimieliseen p??t?kseen, ett? koska yhdell? puolen peltoamme on jotenkin jyrkk? kangas, niin ei sille puolen muka tarvita tehd? kuin pienet ojat. P??tetty ja tehty. Kankaan puolelle emme tehneet kuin hyvin pienet ojat, lapiopistoa leve?t ja syv?t. Mit?p?s muuta: pelto pantiin rukiiseen, joka orasti hyvin, sill? kylv? tehtiin oikeaan aikaan. Vuoden p??st? oli sato n??ss?. Se puoli uutta peltoamme, jolla oli kunnolliset ojat, kasvoi maant?yden viljaa, mutta toinen puoli, johon, vaivoja s??st?iss? ja kankaan turviin, tehtiin pienet ojat, ei kasvanut puoltakaan mit? se olisi saattanut kasvaa. Taas meid?n t?ytyi h?vet? tyhmyytt?mme, mutta se oli kumminkin meille terveellinen koulu. Me rupesimme ojittamaan maatamme nyt jokapaikassa paremmin kuin paikkakunnassa oli tavallista, ja kankaita taikka m?ki? varten sit?kin paremmin, ettei kankailta laskeuvat vedet p??sisi valumaan pelloille ja turmelemaan niit?. Seuraukset olivat silmiin astuvat: pelto rupesi kasvamaan jokapaikasta t?ytt? laihoa. T?m? ei ollut naapureilta huomaamatta, ja me saimme sent?hden kuulla mit? kummimpia puheita. Kerrankin kun olimme paitahihasillamme kaivamassa ojaa, tuli er?s naapuri tyk?mme ja katseli ??neti ty?t?mme. Tuota kovin tehty??n sanoi h?n viimein: ?mahtuishan tuo yhden vuoden vesi pienempiinkin ojiin?.--Tuli niin ik??n toinen naapuri ja katseli ty?t?mme, jota tehdess??n itsekseen myr?hteli. Min? tuon huomattuani rupesin tekem??n puhetta ja sanoin: ?mit? naapuri nyt miettii, kuuluupa niin kuin olisitte tyytym?t?n??--?Niin, min? mietin t?ss??, sanoi h?n, ?ett? poudittunut siin? on ennenkin, mutta nyt siin? vasta poudittuu, kun siihen tuommoiset vallit kaivetaan?.--Min? jouduin tuosta jotenkin h?mille, sill? mainittu naapuri oli jotenkin hyv? puheenlahjastaan, enk? ensimm?lt? tiennyt mit? vastata; viimein kuitenkin selkenin ja kysyin ?kki? naapuriltani: ?no eik? t?ss? paikassa sitten maahan asti sadakaan??--?Kyll? t?ss? niinkuin muuallakin sataa maahan asti?, vastasi naapurini.--?No sitten ei mene ojitus hukkaan?, vastasin min?, ja puhe loppui siihen.--Joku taas sanoi: ?hullua miest? kun luopi ojista niin paljo raakaa maata pellolle, mit?h?n se luulee niiden kasvavan??--joku taas: ?miss?h?n luulee nurmikoita niitt?v?ns?, kun kaikki py?rt?n?ns? ojiksi panee ja muutoin repii ne poijes?? Ja monta muuta semmoista puhetta sain kuulla, jotka eiv?t yht??n olleet mielipiteitteni kanssa yht?pit?v?t. Tulipa sitten semmoinen talvi ett? rukiin laihot m?t?niv?t kaikkialla, mutta meid?n ei; muut eiv?t seuraavana vuonna saaneet rukiita kuin nimeksi, mutta meid?n ruis antoi t?yden tulon. Satuimmepa myllylle yht'aikaa naapureini kanssa, ja siell? tuli puheeksi vuodentulokset, jota he kovin nurkuivat, semminkin rukiin puolesta. Min? sanoin mit? meid?n riihest? saadaan. Silloin joku naapureistani sanoi: ?mik? niit? teid?n peltoja niin kasvattaa??--Min? vastasin: ?min? olen koonnut nyt niit? menneenkev?isi? ojasavia ja muuta pelloille luotua raakaa maata s?kkeihini?. Pian havaitsivat muutkin miss? vika oli ja rupesivat maitaan paremmasti ojittamaan. Nyt olen mennyt kertomuksessani liikapaljo edelle, jonkat?hden t?ytyy palata takaisin. Kun olimme saaneet kylv?t tehdyksi, rukiinmaan siement? vaille, hein?n tehdyksi ja elokipeneet korjatuksi, rupesimme taas uudella innolla laittamaan huonettamme asuttaville. Tiilet olivat jo kev?ill? tehdyt, ja nyt rupesin lattioita ja kattoja panemaan, ja nikkari oli jo tienattuna, joka rupesi ovia ja akkunoita nikkaroimaan. Kun olimme saaneet kivijalat ja multapenkit, ja toisiin huoneisiin v?lilattiat valmiiksi, ruvettiin muuraamaan. Min? muistan er??n illan, kun eukkoineni seisoin, kumpikin v?syneen? ja uupuneena p?iv?n ty?st? ja ponnistuksesta, oman huoneemme sisupuolella, jossa nyt jo oli ulkona raivaavan myrskyn ja sateen suojaa. Voi kuinka se tuntui hyv?lt?, kun oli toivossa saada oma huone, jossa sai el?? ja olla, kenenk??n nurisematta, aivan oman mielens? j?lkeen. Siin? seisoimme kauvan aikaa sein?n nojalla, ja syd?mess?mme tuntui semmoinen onni, etten luule sen isompaa onnellisuutta olleen yhdell?k??n kuoleman-alaisella.-- ?Milloinkahan luulet p??sev?mme t?nne asumaan?? kysyi eukkoni.--?Viikon p??st??, arvelin min?, ja viikon p??st? sinne tultiinkin asumaan, vaikka en enn?tt?nyt saada lattiaakaan aivan valmiiksi. Voi kuinka nyt tuntui hyv?lt?, kun p??si omiin huoneisiin, jotka olivat niin iloiset ja puhtaat, ja iloinen valkea palaa lekotteli takassa ja l?mmitti ja valaisi niin lempe?sti ja otti vastaan niin l?mpim?sti nuot kodittomat. Sit? lumoavaa vaikutusta ei ollut eukkoni voimakas vastustamaan. H?n nakkausi likelleni, kiersi molemmat k?tens? kaulaani ja siin? tovin vaitioltuansa, virkahti viimein: ?mies olet sin??. Me ymm?rsimme hyvin toisemme; olisinpa luullut siin? kohtauksessa olleen kuvamaalarilla ainetta.--Samassa tuokiossa rupesi takan luona olevassa korissa vaatek??ry liikkumaan ja samassa my?s kuulumaan sielt? pient? kire?t? ??nt?; se my?s oli vastatullut muuttolainen, nuorin lapsemme, joka ei viel? voinut iloita eik? surra, ja joka t?m?n maailman vaivoista huolimatta vaan vaati tarpeitansa. ?itins? ry?ps?hti heti auttamaan pienokaista, antoi sille luonnollista ruokaansa. Tuskin se oli tehty, niin ne pari lehm??, jotka meill? silloin olivat, rupesivat ammuta mylvim??n navetassa, osaksi oudostuen uutta asemaansa, osaksi anoen iltastansa. Eukko pisti pienokaisen minun syliini ja riensi itse navettaan, ja niin tuli ehtimiseen uusia muistutuksia velvollisuuksistamme, ja siihen j?i meilt? sill? kerralla se tuntehikas haaveksiminen, johon olimme vaipuneet.--Siihen me sitten kodistuimme; joka paikka oli meille rakas, sill? olihan se nyt omaa, jota sai mielens? mukaan hallita: siin?h?n saimme mielemme mukaan koetella perustaa talouttamme ja perheellist? onneamme. Jos joskus erehdyimmekin toimissamme ja t?iss?mme, niin ei meit? kukaan siit? syytt?nyt, me vaan saimme itse syytt?? itse?mme ja olla omat p??llekantajamme. Eik?s vapaalla ihmisell? ole helppo oikeus? Ja, jos me joskus erehdyimmekin, niin emme erehtyneet toistakertaa erehty?ksemme, vaan jokainen erehdys oli meille uusi koulu vastaisia erehdyksi? v?ltt?m??n sek? t?iss?mme ett? el?m?ss?mme. Taaskin olen mennyt kertomuksessani edelle, sill? olisi pit?nyt puhumaani v?h?n ensimm?isist? ajoista perheellisess? el?m?ss?ni.--Min? olen luonnostani hyvin pikainen ja tuittup?inen ja n?rk?s pahenemaan, siihen sitten viel? olin tottumaton perheelliseen el?m??n. Min? olisin viel? mielell?ni pit?nyt perheett?m?n miehen tapoja: kulkenut tanssipaikoissa, viipynyt my?h??n illalla kyl?ss? j.n.e., joista tavattomuuksista vaimoni minua usein sive?sti muistutti. Min? koettelin puhumalla saada puoleni oikeaksi, mutta kun minulla ei ollut siihen perustusta, niin j?in usein tappiolle, ja niin minun v??r? k?sitykseni perhe-el?m?st? v?hitellen haihtui, ja paremmat ajatukset saivat vallan, josta minun tulee kiitt?? vaimoni sive?t? ja pontevaa luonnonlaatua. Rajun luontoni oppi vaimoni hallitsemaan siten, ettei vastustanut minua yht??n, silloin kun n?ki ett? minun k?vi tuskakseni, vaan nauroi ja katsoi niin leppe?sti silmiini ja n?pisteli niin kauvan, ett? minulta tavallisesti purskahti nauru, sill? rajua luontoani palkitsee jotenkin se, ett? lepyn pian. Kun n?in olimme tulleet toisemme tuntemaan, niin ei ole ollut vaikea el??, vaan olemme viel? ilolla risti?mme kantaneet, eik? se ole ollut vaikeata, kun olemme kokeneet my?s samalla toinen toisemme kuormaa kantaa. Siin? sitten koimme tehd? ty?t?mme mink? voimme, ja vuosi vuodelta Jumala siunasi ty?mme. Tosin tuli monta kovaa koetusta el?m?n merell?: ensimm?inen hevosemme, jonka v?hill? varoillamme ostimme, kuoli ensi kes?n?, tulipa viel? useita kovia katovuosia, jotka veiv?t kaiken toivomme, mutta me emme heitt?neet toivoamme, emmek? luottaneet keneenk??n muuhun kuin Jumalaan ja itsehemme, ja niihin emme turhaan luottaneet, sill? emme koskaan l?pip??sem?tt?m??n h?t??n joutuneet. Jos joskus suurempi h?t? tulikin p??lle, teimme ty?t? sit? ahkerammin ja olimme sit? s??st?v?mm?t. Jumala siunasi meit? niin, ett? tulimme aina useamman lapsen is?ksi ja ?itiksi; niit? nyky??n on meill? viisi poikaa ja nelj? tyt?rt?. Mutta paljolta ne eiv?t ole koskaan meid?n mielest?mme tuntuneet, vaikka monikin ajattelematon on niit? paljostunut. Tytt?ri?kin oli viisi, vaan yksi niist? kuoli, ja silloin tuntui kuin osa ruumistani olisi k?tketty maanpoveen; se asia oli mielest? menem?t?n. Lapsemme eiv?t ole olleet vahvaluontoisia, vaan heikkoja, niin ett? niit? on ollut tarkasti hoitaminen, jos mieli oli tulla niist? el?j??. Heti ensimm?isen lapsen syntymisess? pidin min? huolen, etteiv?t taitamattomat lastenmuorit saaneet pikkuselle tyrkytt?? luonnotonta ruokaa, niikuin: kauvan imetty? rintaa, lehm?n maitoa, nisutuuttia j.n.e. Min? laitin lapsen ?itins? rintaan, heti kun se oli pesty, saamaan sielt? luonnollisen ja terveellisen ravintonsa, jos kohtakin ensimm?lt? niukemmalta, ja niin pakotin luonnon itsens? vaikuttamaan ja pit?m??n Luojan m??r??m?n j?rjestyksen, enk? p??st?nyt muorein turhia ennakkoluuloja valtaan, ett? he muka ovat Jumalaa viisaammat ja paremmin tiet?v?t kuin h?n, mit? pienelle lapselle ruoaksi pit?? antaa. Tosin sain monta kovaa kopua kokea, sill? muorit pitiv?t minun suorana pakanana, jopa murhaajanakin, kun muka tapan lapseni n?lk??n. He tekiv?t sit? laupeuden ty?t??n niin suurella painolla, ett? monissa miehin ruvettiin kohtikulkkua itke? lojottamaan minun jumalattomuuttani, mutta mik??n ei auttanut, muorein piti antaa per??n. Min? olin heid?n kanssansa niin monesti pahemmassa kuin pulassa, ett? t?m? heid?n kohtansa tulee viel? nytkin v?h?n k?rtysesti kirjoitetuksi, vaikka kaiketi sen nytkin tied?n niinkuin silloin, etteiv?t he sit? muusta kuin hyvyydest? tehneet, koska eiv?t ymm?rt?neet paremmasti; mutta kauhean itsepintaisia he kumminki olivat. Kyll? min? muoreilta aina puoleni pidin, vaan asian kanssa yhteydess? oli hellempiki puoli; he n?et saivat vaimonikin ensimm?lt? siihen luuloon, ett? min? teen siin? hirmuisen v??rin, kun en salli antaa lapselle ruokaa, ja niin heikolla kohdalla oleva hell? ?itin syd?n oli vaikea voittaa; siin? tarvittiin malttia ja ymm?rryst?. Kaikki semmoisissa tapauksissa seuraavat vaivat, ne luettiin miehiss? minun viakseni, kun min? muka pakotin lapsen imem??n rintaa, jossa ei mit??n ollut. Siit? seurasi j?lkipoltot ja senkin seitsem?t vammat ja vastukset, ja niin kielev?t ja sanarikkaat kuin vaimonpuolet tavallisesti ovat, tahtoi heilt? kumminkin loppua sanat minua syytt?iss? ja parjatessa. Kun min? hyvin hell?sti ja j?rjellisesti selitin vaimolleni asian, taipui h?n kuitenkin ehdottomasti minun tuumiini, eik? sitten ollut muoreilla mit??n sanomista. En min? olisi mill?nik??n, jos he olisivat sen vaan tehneet yhden kerran; se oli sama tinki edess? joka kerta; mutta kun min? kerran sain vaimoni puolelleni ja kun lapset rupesivat j?rke??n el?m??n; niin muorit eiv?t sitten en?? p??sseet pitk?lle. Kerran sairastui vaimoni kuumaantautiin lapsivuoteessa, ja niin muutaman vuorokauden vanha lapsi j?i meid?n hoidettavaksemme. Min? m??r?sin heti, ettei lapselle saa antaa silt??n lehm?nmaitoa, vaan pit?? panna vett? puoleksi sekaan, kiehauttaa v?h?n ja panna sokeria mausteeksi, mutta siit?k?s silloin melu nousi. Eiv?t he ole sit? muka ennen kuulleet, ett? ihminen opetettaisiin vedell? el?m??n; eih?n tuo viaton lapsi ole pahaa tehnyt, ett? tuolle ruvettaisiin pahantekij?in rangaistusruokia sy?tt?m??n ja viel? ilman leiv?tt?; joitakin hengen-ottokonsteja sit? muka mietit??n j.n.e. Mutta mik??n ei auttanut, k?sky piti t?ytt??, ja poika el?? t?n?kin p?iv?n? terveen? ja virkkuna ja on kohta mieheksi saapa. Kun Jumala oli kerran siunannut meille useampia lapsia, alkoi niiden kasvatus sek? ruumiillisella ett? henkisell? alalla. Kun lapsemme ovat olleet kaikki heikkoja luonnostansa, on niiden terveytt? pit?nyt hoitaa hyvin huolellisesti, jos niist? mieli oli saada el?ji? ja terveit? ihmisi?. Kirjain avulla: ?Kristillinen ja terveellinen lasten kasvatus?, ?Talonpojan kotil??k?ri? ja ?Mink?t?hden lapsia kuolee niin paljon ensimm?isell? ik?vuodellaan?, hankittiin niin paljon tietoja kuin suinkin oli mahdollista lasten terveys-opilliseen kasvatukseen, joiden johdosta koettiin huolellisesti hoitaa pienokaisten elimellisi? vaatimuksia. Kussa ne neuvot ja oma ymm?rryksemme puuttuivat, haettiin aina silloin l??k?rin apua, eik? koskaan s??stetty vaivoja eik? varoja, vaan kiinte?sti pyrittiin tarkoituksen perille. Senlaatuisista tapauksista kerron yhden: kolmen vuoden vanhan poikamme silm?t tulivat kovin kipeiksi. Selv?sti huomasimme ett? tauti oli vaarallinen ja uhkasi tehd? lapsestamme sokean. Vaivoistamme huolimatta l?ksimme heti l??k?rin tyk?; l??k?ri tutki lapsen silm?t ja m??r?si l??kkeet sek? hoidon. Me koetimme tarkoin seurata annetuita neuvoja ja viljell? m??r?tyit? l??kkeit?, mutta tauti ei helpoittanut, silm?t tulivat vaan p?iv?p?iv?lt? pahemmaksi. Kun n?imme, ettei se auttanut, teimme toisen samallaisen reissun, mutta yht? huonolla onnella. Silm?t pahenivat vaan niin kovin, ettei en?? tiennyt, oliko niiss? silmi? ollenkaan vai ei. Vaikka asiat olivat n?in huonolla kannalla, ja vaikka niin paljon oli jo koettu asian auttamiseksi, emme kumminkaan vaipuneet ep?toivoon, vaan rupesimme kesken?mme keskustelemaan mit? nyt olisi teht?v?. Vaimoni sanoi: ?Mit? me nyt teemme tuon pojan kanssa? Silmin n?ht?v? on, ett? h?nest? tulee sokea?.--Min? sanoin: ?koetetaan viel? kerta?.-- ?Mit??? kysyi vaimoni.--?L??k?rin apua?, oli vastaukseni.--?Olemme jo kahdesti koettaneet sit?kin, vaan eih?n se ole mit??n auttanut?, intti vaimoni.--?Ei sill? ole sanottu ettemme viel? saisi kolmatta kertaa koettaa, ja emme suinkaan muualtakaan saa apua, jos ei l??k?rilt?; entiset reissut ovat hyvinkin saattaneet tapahtua niin, ettei l??k?rit ole k?sitt?neet taudin oikeata luontoa ja niin ovat erehtyneet; ihmisi?h?n hekin ovat; kuka tohtii taata, etteiv?t he nyt onnistu??-- Keskustelu loppui; min? olin voittanut ja huomenna l?hdettiin yhdess? viem??n poikaa l??k?rin tyk?. T?ll? kerralla menimme toisen l??k?rin puheille. Sen tyk? p??sty?mme, otti l??k?ri lapsen sylihins?, narraili niinkauvan, ett? sai lapsen silm?? v??nnetyksi auki ja sen tehty?ns? kohta sanoi: ?kyll? n?m? paranevat, mutta niist? pit?? n?hd? vaivaa?. L??k?rin sanat vaikuttivat minuun niin, ett? heti py?r?hdin tampuuriin, salatakseni kyyneli?ni, jotka ilosta tulvailivat silmist?ni. Voi hyv? Jumala! Lapsestani ei siis tulekaan sokea? L??k?rih?n sanoi niin, tottahan se tunsi taudin, koska niin sanoi; eip? muut l??k?rit ole sit? niin vissiin sanoneet, tottapa ne paranevat, ajattelin min?.--L??k?ri m??r?si l??kkeet, ja kolmen viikon per?st? pojan silm?t olivat aivan terveet. Kun joku kipu eli sairaus perheess? ilmestyi, siin?k?s oli tuhannenkin neuvojaa ja ohjaajaa, jotka enimm?sti olivat sit? laatua, ett? ne viittoivat noitain tyk?. Mik? piti sen per?ti kauheana asiana, kun ei menty sen ja sen tyk?, pesett?m??n sill? ja sill?, se ja se muka h?nelle avun sai, vaikka h?nkin muka oli hakenut l??k?rin apua, josta kumminkaan ei ole, h?nen mielest??n ollut mit??n hy?ty?. Olihan muka kovin jumalatonta heitt?? lastensa terveys noin vaaralliselle kannalle ja luottaa tohtoreihin, joilla ei ole muuta kuin ?herrain uskoa?. Semmoiset saarnat, saarnattuna meid?n korvillemme, meniv?t kuin tuhka tuuleen, ja silloin oli meill? aina tilaisuus riisua kansalaisistamme poijes heid?n taikauskoaan. Kun n?in koimme voimamme j?nnitt?? lastemme terveyshoinnollisissa asioissa, onnistui toimemme Jumalan avulla niin, ett? kymmenest? lapsestamme yksi vaan on kuollut, kaikki muut el?v?t tervein? t?n?kin p?iv?n? ymp?rill?mme. Pit?is nyt v?h?n puhua lastemme henkisest?kin kasvatuksesta. Se on tietty, etteiv?t mink??n perheen lapset ole kasvamassa kaikki yht? rintaa, vaan yksi syntyy yhdell?, toinen toisella kerralla, ja niin on heist? yksi vanhempi, toinen nuorempi, yksi isompi, toinen pienempi, ja t?m? luonnon j?rjestys on vanhemmille suureksi avuksi lasten kasvatuksessa. Me opetimme ensin vanhimmat lapset tarkoin lukemaan ja luettunsa ymm?rt?m??n, se oli p??-asia. Kun vanhimmat lapset kerran olivat kunnollisiksi lukijoiksi opetetut, rupesivat he koulumestareiksi nuoremmille, ja niin ei meill? ollut muuta vaivaa j?ljell?, kuin pidimme vaan hyv?n j?rjestyksen. Samoin he my?s hoitivat toinen toistansa ja jokaiselle vanhimmalle lapselle oli jaettu joku pieni veli tahi sisko, jota heid?n piti erityisesti hoitaa, ruokkia, vaatettaa, puettaa, riisua, vieress??n makuuttaa j.n.e.; ja sill? tavoin meid?n vaivamme tasaantui niin v?hiin, ettemme huomanneet lapsia kasvattavammekaan. Jo aikaisin vanhimmille lapsillemme koimme vointiamme my?ten mieleen teroittaa niit? totuuksia, joita itse olimme k?sitt?neet Jumalan sanasta ja muista hy?dyllisist? maallisistakin kirjoista. Aikaisin jo opetin min? heille, ett? heill? on is?nmaa, jota heid?n tulee rakastaa, ja jota kohtaan joka ihmisell? on velvollisuuksia, ja ett? jos ihmisell? ei olisi velvollisuuksia, ei h?nell? my?sk??n olisi oikeuksia. Joka kerta kun meille tuli uusi palkollinen, oli se ensimm?isen? ehtona, etteiv?t he saa lasten kuullen puhua rivoja, sopimattomia sanoja eik? lausua tavattomia puheita. Kummitusjuttuja emme k?rsineet kenenk??n kertovan lasten kuullen, vaikka ei se ole tahtonut onnistua; sill? ne tekiv?t sit? salaa, kun julkisesti eiv?t tohtineet, ja niin kylviv?t rikkaruohoja lasten syd?miin, mutta paljon me kumminkin voitimme tarkoituksillamme.--Me koimme aina katsoa, ettei lasten v?lill? olisi p??ssyt valtaan eripuraisuus eik? yl?nkatse toisiaan kohtaan, vaan ett? he oppisivat toisiansa rakastamaan veljin?ns? ja sisarinansa. Jos heille joskus tuli riitoja ja rettel?it? kesken?ns?, emme koskaan p??st?neet heit? siihen mieleen, ett? kantelemisellaan olisivat voittaneet mit??n toisten edell?, vaan semmoisen tapahtuessa asia otettiin aina todellisen tutkinnon alle, ja kun rikoksellinen saatiin ilmi, se nuhdeltiin tai rangaistiin asian haaroja my?den, ja tapahtuipa niinkin, ett? kielettelij? itse joutui rangaistuksen alaiseksi. Senlaisesta menettelyst? oppivat he pian, etteiv?t toistensa p??lle mielell??n valehdelleet, vaan pitiv?t toisiansa tasa-arvossa oman itsens? kanssa. Jos meid?n joskus piti rangaista lapsiamme, niin se tapahtui molempain yhteisest? tahdosta, eik? toisen kiukustuneesta mielijohteesta, sill? asia tutkittiin ensin molemmin puolin; siit? seurasi ettei kumpainenkaan tullut lapsen puolesta terjumaan, eik? pient? rikoksellista puolustamaan ja paaduttamaan, jonka pahan tavan olen useoissa perheiss? n?hnyt. Meill? ei ollut my?s sit? tapaa, jonka olen useoissa perheiss? n?hnyt vallitsevan, ett? lasten pienten rikosten annetaan menn? ilman muistutuksitta ja nuhteitta, viel?p? niill? usein nauretaankin, ja hyvitell??n lasta, kun tuo on niin ?n?s?viisas?. Vaan sitten kun rikokset paisuvat siihen m??r??n asti, ett? tuottavat vanhemmille n?ht?v?? vahinkoa, silloin kiukustuvat he ja ly?d? kapsivat lastansa mill? k?teen sattuu, jonkalaisen tavan seuraukset usein ovat lapselle: vaivainen ruumis ja paatunut sielu.--Me emme antaneet lapsissamme menn? pienint?k??n rikosta muistuttamatta ja nuhtelematta, jota teimmekin niin kauvas ja pitk?lle, kuin se n?ytti ulottuvan. Mutta lapsi tottuu viimein siihenkin, kuin n?kee, ettei siit? sen parempaa tule, ja rupeaa yl?nkatsomaan kaikki vanhempiensa hyv?t neuvot ja varoitukset. Silloin t?ytyi tarttua vitsaan, joka aina tuli minun osakseni, sill? vaimoni on hell?luontoinen ja kyntti aina silloin huoneesta ulos, vaikka asia tapahtui molempain tuomion kautta. Kumminkaan ei t?t? ole tarvinnut alituisesti tehd?, sill? ei ole tarvinnut kuin yksi kerta kutakin vitsoilla kurittaa; sen per?st? ovat he sanaa totelleet. Pienest? pit?in opetimme lapsiamme siihen, ett? he kaikissa tytyiv?t omaan asiaansa, eiv?tk? pyrkisi hallitsemaan ja valloittamaan toistensa kaluja; sill? pahana esimerkkin? olen usein havainnut jonkun perheen lapsista olevan niin itsevaltiasta laatua, ett? tohteis ry?st?? puoleensa toisten lasten omaisuuden, ja usein koettaa puolustukseksensa huutaa, kirkua, purra, kynsi? j.n.e. Silloin olen aina tavallisesti n?hnyt ?itin hypp??v?n v?liin ja lausuvan: ?Mikko, Mikko! etk? anna hevostasi Matille; vai sin? pahankurinen kiusaat Mattia!? Semmoinen oikeuden pito oli mielest?ni v??r??, sill? Matti olisi ollut paremmin rangaistava tahi nuhdeltava kuin Mikko, joka vaan koki suojella omaansa, sit?vastaan kuin toinen koki sit? v?kivallalla anastaa. Siit? seuraa pian se pahe, ett? lapsi ei totu ollenkaan totuuden tuntoon eik? opi pit?m??n toisen omaa pyh?n?, eik? v?litt?m??n siit? mit??n, jos sen v?kivallallakin anastaa. Kaiken hartautemme panimme siihen, ettemme lastemme kuullen puhuneet mit??n sopimattomia, ja koetimme muitakin siit? est??, niinkuin jo edell? mainitsin. Samoin el?m?ss? kuin opissakin koimme olla heille esikuvana; sill? jos vanhimmat eiv?t itse el?m?ss??n seuraa sit?, mit? he ovat lapsillensa opettaneet, niin heid?n siemenens? ovat kylvetyt kalliolle, jossa ne eiv?t id? eiv?tk? orasta.--Me olemme kokemuksesta sen havainneet, ett? lapsi pit?? vanhempansa parhaimpina ja luotettavaisimpina ihmisin? maan p??ll?, ja luottaa ehdottomasti heihin. Siit? seuraa itsest?ns?, ett? lapsi pit?? vanhempainsa v??r?tkin teot oikeina, ajatellen: niinp? is? ja ?itikin tekev?t, jotka ovat parhaita ihmisi?, tottapa se on oikeen. Sent?hden on se per?ti t?hdellinen asia, ett? vanhemmat tarkoin valvovat el?m??ns?, etteiv?t he joutuisivat turmelemaan niit? pieni? oraita, jotka heid?n haltuunsa ovat uskotut. Ei meill? ole ollut tilaisuutta mit??n korkeampaa hengen kehityst? tarjota lapsillemme, sill? suomalaiset koululaitokset ovat kaukana paikkakunnastamme, vaikka kipe?sti olemme sen tarpeen useasti tunteneet. Ei my?s ole kansakouluakaan kunnassamme, jonka t?hden on lapsiamme t?ytynyt hankkia vierasten kuntain kansakouluihin 7-10 peninkulman p??h?n. Kirjastoni ja sanomalehdist?ni ovat heill? aina avoinna, ja usein he kokouvat ymp?rilleni, jolloin heille aina puhelen tapausten merkityksist?. Kun he lukevat jonkun kappaleen, tulee tavallisesti aina kysymys, mit? kappale sis?lsi, ja sen olen havainnut, ett? se on lis?nnyt paljo heid?n k?sitysvoimaansa. Siihen tapaan olemme kokeneet j?rjest?? lastemme kasvatusta, eik? meill? ole yht??n syyt? nurkua, ett? olemme saaneet kiitt?m?tt?mi? lapsia. Monen olen kuullut pit?v?n sit? erinomaisena Jumalan rangaistuksena, kun heill? on lapsia, mutta me emme ole k?sitt?neet asiata silt? kannalta, me olemme pit?neet sit? erinomaisena Jumalan lahjana ja siunauksena, ett? h?n on meille lapsia uskonut. Monikin, joka ei tarkoin tunne meid?n perheellist? tilaamme, kun on kysynyt lastemme lukua ja on saanut tiet?? sen, on kovin kauhistunut niiden paljoutta. Muistan yhden senlaatuisen tapauksen. Er?s semmoisen kysyj?, rupesi huutaa hoilottamaan: ?voivoi! mit?p? on, kyll?p? niit? on!? ja tuli samassa niin rauhattomaksi, kuin olisi saanut k??rmeen piston. Minun k?vi nokalleni, ja sanoin paljostujalle: ?min? olen kauvan el?nyt lasteni keskell?, enk? ole koskaan huomannut mik? niist? olisi huonoin ja h?vitett?v?, vaan koska sin? n?yt?t olevan niin mestari tiet?m??n ett? niit? on liikapaljo, niin mahtanet senkin tiet?? mitk? niist? pit?isi hukata; l?hdet??n yhdess? meille, tee siel? vaalisi ja ty?si?. Se toki auttoi. Heti tunnusti h?n, ett? oli kelvoton sit? valikoimista toimittamaan.--?Etp?h?n ole kelvoton sekaumaan Luojan t?ihin?, sanoin min? ja siihen keskustelu loppui. Kyll?h?n ei varamme ole olleet isot, varsinkin ensimm?lt?, mutta kun meill? oli rauha ja rakkaus v?liss?mme, niin ristimme ei tuntunut silloinkaan raskaalta, vaan me kannoimme sit? yksimielisesti ja ilolla. Kaikesti ei meill? ollut paljon, vaan vaimoni valpas luonto ja hell? k?si osasi asiat niin tasata, ett? sit? oli aina joka tarpeeseen v?h?ns?, eik? erinomaista puutetta koskaan ole tullut. Jumala siunasi ty?mme ja v?h?t varamme niin, ett? olemme voineet lapsemme kasvattaa is?nmaan hyv?ksi, mierolle joutumatta, josta kiitos Korkeimmalle, joka johtaa ihmisten el?m?n t?m?n maailman myrskyjen l?pi, mutta joka kumminkin heitt?? ihmiselle itselleenkin jotain teht?v??. Kun lapsemme kasvoivat isommiksi, ja vanhimmat alkoivat tehd? ty?t?, alkoi pieni maatilamme k?yd? liian pieneksi. T?t? kun mietimme, tulimme siihen p??t?kseen, ett? pit?isi hankkia isompi tila, jossa olisi ty?t? lapsillemme, ettei heid?n tarvitseisi hajouta maailmalle, muulla tavalla elatustansa hankkimaan. Tuntuihan se v?ltt?m?tt?m?lt? ehdolta, ett? lapset saisivat pysy? yhdess? koossa ja meid?n silmiemme edess?, niin kauvan kuin el?mme, joka ei olisi ollut mahdollista niin pienell? tilalla. Rupesin siis tiedustelemaan isompaa maata kyl?isest? kyl?st?. Semmoisen tapasinkin kohta, ja niin m?imme omamme ja ostimme toisen. Voi kuinka meid?n kuitenkin oli vaikea erota rakkaalta maatilaltamme, jossa olimme niin monta v?sy? ja palavaa saaneet kokea, ja niin monesti voimamme uuvuttaneet. S??li oli j?tt?? niit? paikkoja, jotka k?ttemme kautta olivat synk?st? korvesta muuttuneet ihaniksi viljamaiksi, mutta se kumminkin t?ytyi tehd?. Me muutimme, kun muutimmekin, ostettuun uuteen taloomme, oikeen kirkonkyl??n, ja rupesimme uudella innolla sit? taas viljelem??n ja kuntoon panemaan, sill? uusi taloomme oli kovin rappiotilassa. Aikaa se veti ja vaivaa se maksoi, ennenkuin se oli kunnossa, mutta lapsemme jo auttoivat meit? ty?ss? ja toimessa, joka helpoitti paljon meit?. Me rupesimme vaurastumaan enemm?n ja enemm?n ja saimme luottamusta kansalaisiltamme, joka oli sy?st?? meid?t perikatoon. T?m? kuulunee jotenkin oudolta, mutta niin se kumminkin oli. Jos ette ole kyll?styneet, niin kerron senkin viel?, etteiv?t ajatusper?t j?isi h?m?riksi. Kun sain arvoa ja luottamusta kansalaisiltani, rupesivat he vaatimaan minua t?rkeihin kunnallisvirkoihinsa, joita otin vastaan. Minulle uskotut toimet t?ytin rehellisell? suoruudella ja valppaudella; se lis?si viel? enemm?n arvoani, mutta arvon kanssa tuli my?s uusia yst?vi?, tietysti nekin arvokkaita. Kokousten ja asiain p??tytty? istuttiin yst?vysten kanssa yksiss? ja keskusteltiin p?iv?n tapauksista ja tietysti tulevista kunnallisista asioista. T?m? nyt viel? kuuluu jotenkin hyv?lt? ja oikealta, niinkuin se itsess??n asia onkin, mutta kuulkaahan vain! Tietysti tuli aika pitk?ksi n?in yksiss? ollen, jos ei saatu virvoituksia, ja minun kotia tuloni rupesivat yh? enemm?n hiljastumaan. Vaimoni tarkka silm? n?ki uhkaavan vaaran ja koki sive?sti minua varoittaa siit?, mutta min? olin kuuro ja sokea. Ensikerran el?iss?ni tuli minulle mieleen, ett? vaimoni pyrkii minua vallitsemaan. H?n teki mielest?ni siin? sangen v??rin, kun ei h?n olisi minun antanut seurustella isoisten kanssa, sill? seh?n oli jotain lysti? ja jaloa. Ja enh?n min? sent??n ollut mik??n juoppo, enk? aikonut siksi tullakaan. Jos nyt joskus olinkin v?h?n liikutettuna, mit?p? tuo haittaa, koska moni muu on paljo enemm?n; vaimoni vaan pyrkii herrakseni, siin? koko nurkumisen syy.--ja tosiaankin tuo myrkyllinen kavaltaja hiipi hiljaa kuin kyyk??rme, ett'en ollenkaan h?nt? huomannut. Min? olin lujasti p??tt?nyt, ett'en joisi itse?ni juovuksiin, mutta se p??t?s heltyi heltymist??n, ja min? luulin silloinkin olevani selv??, kuin kumminkin jo olin hyv?sti hujakassa. Vaimoni suru kiihtyi p?iv?p?iv?lt? ja kyynel silmiss? h?n rukoili ja pyysi hiljakseen minua, etten saattaisi itse?ni ja perhett?ni onnettomaksi. Niiss? kaikissa n?in min? vaan h?nen himonsa valtaan ylitseni, enk? n?hnyt sit?, ett? se vuoti huolellisesta ja rakkaasta perheen-?itin syd?mest? lapsiamme ja itse?ni kohtaan. Jota enemm?n h?n sit? teki, sit? enemm?n paatui syd?meni h?nt? kohtaan, muka niin viattomasta k?yt?ksest? kun luulin itsell?ni olevan.--Mit?p?s muuta. Kotiin-tuloni yh? my?h?styiv?t, askeleeni tulivat yh? ep?vakaisemmiksi, ja seurustelemisen tarve yh? tiheimm?ksi!--Kerran viivyin my?h??n y?h?n kyl?ss?, ja viimeinkin kotia tultuani, hoipertelin ja puristelin nyrkkej?ni.--?Nyt pit?? minun kerrassaan n?ytt??, ett? olen herra kotonani, ja ett? vaimoni pit?? miehens? ala annettu olemaan?, ajattelin min?. Min? tulin kotia. Vaimoni oli kauvan levottomasti odottanut pelollaan minun tuloani. H?n tuli hell?n?, hiljaisena ja surullisen n?k?isen? vastaani, mutta min? ty?nsin h?nen armotta pois tyk??ni. Min? rupesin paukkaamaan ja m?ykk??m??n niin kovin, ett? lapset ja vanha ?itinikin her?siv?t.--?Nyt pit?? tehd? loppu vaimoni ylivallasta ja kerrassaan riisua h?nelt? ne luulot, ett? h?n p??see minua hallitsemaan?, ajattelin min?. Vaimoni tuli kyynel silmiss? minua hillitsem??n, mutta siihen sijaan ett? olisin totellut,--l?in min? h?nt?--kasvoille!--Veri rupesi pursumaan h?nen nen?st?ns?, ja min? iloitsin sankarity?st?ni. Vaimoni, veriss??nkin, koki hallita raivoa luontoani niin kauvan, ett? viina alkoi haihtua p??st?ni. P??t?ni py?rrytti ja maailma rupesi mustenemaan ja py?rim??n silmiss?ni. Min? n?in vaimoni veristyneet kasvot, ja rupesin aavistamaan mitenk? nyt oli k?ynyt. Minua rupesi oksettamaan ja pyysin vaimoani, ett? h?n toimittaisi minua maata, eik? se k?rsiv? sielu silloinkaan ottanut pois hell?? apuansa ja k?tt?ns?, eik? heitt?nyt viel? toivoansa langenneen kumppaninsa parantumisesta. H?n riisui minun ja toimitti maata, ja siihen olin kohta nukkunut, niinkuin sika rapakkoon! Aamulla kun her?sin, huomasin ett? vaimoni oli, semmoisessakin tilassa ollessani, vaatep??ll? tullut maata kykkim??n samaan vuoteeseen, niinkuin ainakin hyv? suojelusenkelini. P??ni paukutti ja jyskytti, niinkuin tusina seppi? olisi siell? tehneet ty?t?ns?; sit? kivesteli niin, ett? olisi luullut takaraivan putoovan sis?lle, ja koko ruumis vapisi ja t?risi, ett? luuli joka luunsolmun irtautuvan toisestansa. Min? huomasin taas vaimoni veristyneet, sinert?v?t ja surulliset kasvot, ja rupesin muistamaan mit? oli tapahtunut. Minun omatuntoni her?si, ja kaikki helvetin vaivat rupesivat minua ahdistamaan. ?Min?k??, ajattelin min?, ?min?k?, joka kansalaisilleni ja perheelleni puhun ja opetan hyvist? avuista, k?yn itse lasteni edess? tuolla esimerkill?? Min?k?, joka paljon puhun ja opetan avioparien keskin?isist? velvollisuuksista, ly?n ja saatan k?rsim??n, sielun ja ruumiin puolesta, oman kumppanini, joka minun kanssani on niin paljon nurkumatta k?rsinyt el?m?n merell?. Ja sen teen siit? hyv?st?, kun h?n on kokenut s?ilytt?? minun kunniaani ja perheeni onnea? ?T?mm?ist?k? onnea min? tuotan ihmiskunnalle sen luottamuksen edest?, jonka kansalaiseni ovat minulle antaneet?? Ne olivat kysymyksi?, jotka her?siv?t omassatunnossani, ja p??t?kseni oli se, etten olisi mahdollinen el?m??n muiden ihmisten parissa. P??t?kseni tuntuu jotenkin Judaksen kaltaiselta, mutta minulle ei ollutkaan sen v?hempi kuin kokonainen helvetti maan p??ll?. Nyt n?in selv?sti mit? tiet? vihollinen oli minun saattanut, n?in ett? se tuli hiljaa, hiipien, k?ynnin kuulumattomin, viatonna, syyt?nn?--luvallisena--oikeana kohtuutena--niin kavalasti se oli tullut. Min? en isoon aikaan saattanut puhua mit??n, mutta omaatuntoani poltti niin kovin, ett? jotakin oli teht?v?. H?t??ntynynn? ja tuskasta punehtununna, pyysin min? vaimoltani, saattaisiko h?n antaa minulle anteeksi t?rke?n k?yt?kseni h?nt?, lapsiamme ja ihmiskuntaa vastaan.-- Vaimoni otti minun syliksi, ja siin? asemassa itkimme yhdess?, toinen katkerasta katumuksesta, toinen tuhlaaja-pojan palajamisesta. Siin? syd?memme tyhjennetty?, lupasi vaimoni unhottaa kaikki syd?mest?ns?, ja min? tunnustin h?nen tarkoituksensa oikeiksi ja omani v??riksi ja lupasin parannusta vastaisessa el?m?ss?ni. Se helpoitti jotenkin syd?nt?ni; mutta se tunto kovin vaivasi minua: kuinka lasteni ja oman v?lini saisin sovitetuksi. Sin? p?iv?n? ei minulla ollut voimaa mit??n yritt?m??n sen asian eteen, mutta huomenna kutsuin kaikki lapseni huoneeseeni, ja rupesin puhelemaan heille, kuinka kavalasti vihollinen oli saanut onnettoman is?n lankeemaan, ja kuinka ei heid?n pid? ottaa siit? esimerkki?, vaan pysy? niiss? perustuksissa, jotka kaunistavat ihmiskuntaa; selitin my?s heille kuinka minulla oli nyt kipe? omatunto. En min? h?vennyt omilta lapsiltani pyyt?? anteeksi rikostani, ja luvata heille parantaa itse?ni ja olla heille parempana esikuvana eteenp?in.-- Kaikki lapseni itkiv?t ja k?viv?t, toinen toisensa per?st?, puristamassa k?tt?ni ja lupaamassa unhottaa is?ns? rikokset. T?mm?iset seikat tuntunevat, monenkin mielest?, oudoilta ja kenties-- hulluiltakin; mutta muistakaa, ett? t?m? on rehellisen suomalaisen talonpoikaisen perheen-is?n tunnustus, joka ei ole tahtonut el?m?ns? tapauksista esiin tuoda ainoastaan valoisia--vaan my?skin mustat puolet. T?st? syv?st? lankeemuksestani en suinkaan syyt? asiata, jonka kautta siihen jouduin, enk? kansalaisiani, vaan omaa itse?ni, kun en ottanut aikoinaan itsest?ni vaaria. Te, jotka t?t? luette, kutka ikin? lienettekin: ?lk?? pudotko siihen kuoppaan, johon min? olen pudonnut! ?lk?? luuletelko, ett? olette vaan parahiksi p?iss?nne, sill? silloin kun luulette parahiksi olevanne, olettekin jo liiaksi ja vihollinen on jo kantap?ill?nne. Kun vaimosi, yst?v?ni, rupeaa sinua hiljalleen muistuttelemaan my?h??n kyl?ss? olostasi ja--ryyppimisest?si, kavahda silloin! silloin on jo paha merrassa. Vaimosi on huoneesi ja sinun hyv? enkelisi; ei h?n--usko pois--vaadi siin? tapauksessa valtaa ylitsesi, vaan h?n tahtoo s?ilytt?? sinun kunniasi ja perheens? onnen, kuule, tottele h?nt?! Yst?v?ni! Jos tahdot k?sitt?? taivasta maan p??ll?, niin sen l?yd?t perheest?s ja puhtaasta omastatunnostas; suojele niiden pyhyytt?! Omassa perheess?si sinun huolesi haihtuu ja vaivasi unohtuu; siell?, siell? l?yd?t sin? t?ydellisen ilon ja rauhan; siell? l?yd?t sen, joka on sinun kanssasi jo niin paljon k?rsinyt ja joka nytkin niin mielell??n ottaa osaa sinun murheeses ja tuskaas, ja kokee niit? lievitt??, ja lohduttaa sinua. S?ilyt?, yst?v?ni, kotirauhaas! Koti tuntuukin sinusta aina semmoiselta, mink?laiseksi sen itse olet valmistanut. Jos sen olet huonosti perustanut ja kasvattanut, niin huonot sill? on hedelm?tkin; jos kotisi tuntuu sinusta kylm?lt?, ik?v?lt?, niin syyt? itse?s, sin?p? sen niin olet tahtonut, lienet sitten perheen is? taikka ?iti, sill? molempain yhteinen halu ja pyrkiminen totuuteen on tarpeellinen perheellisen onnen perustamisessa. Tahtoisitte te kaiketi tiet?? mink?laiseksi meid?n perhe-el?m?mme muodostui lankeemiseni j?lkeen? Kuulkaahan sitte! Me olemme taas k?sitt?neet onnemme, mutta ei mill??n muulla tavalla kuin siten, ett? rupesin todella parantamaan pahaa el?m??ni ja lujasti sotimaan vihollistani vastaan. Kauvan olivat kuitenkin ne haavat auki, jotka h?n oli iskenyt syd?meeni. Perheeni kyll? pian unhoitti rikokseni ja rakasti minua entisell? rakkaudellansa, mutta kansalaisiani oli vaikeampi tyydytt??, sill? hyv? nimi pikemmin kadotetaan kuin takaisin saadaan. Kansalaiseni kummaksuivat kauvan minua, ja usein kuulin heid?n kuiskuttavan toisillensa, eritt?inkin lasten kesken?ns?: ?tuo on se mies, joka juovusp?iss??n on akkaansa ly?nyt?. Ne sanat k?viv?t kuin puukon pistokset l?pitse syd?meni. Semmoisia kuullessani ajattelin: ?nuot puhuvat totta, niin olen onneton tehnyt, mutta vasta en sit? tee?. Silloin aina kyntin kotiani, jossa ei niin sanottu eik? kuiskuteltu, vaan kaikissa n?kyi, ett? he olivat syd?mest?ns? anteeksi antaneet; siell?, ainoastaan siell? sain kevenem??n murheellisen syd?meni.--Pitk?llisen ty?nteon ja tarkan el?m?ni kautta sain min? viimein j?lleen kansalaisteni kunnioituksen ja luottamuksen, mutta ne olivat liian kalliisti ostetut, jotka minulla olisivat ostamattakin olleet, jos vaan olisin aina t?ytt?nyt tavallisia ihmisvelvollisuuksia.--Nyt kuuluu kumminkin taas t?mm?isi? kuiskeita: ?tuossa on onnellinen perheen-is?, ja sen perhe on onnellinen?, ja niin on k?siss?ni taas ?taivas maan p??ll??, jota en ai'o p??st?? luotani, niin kauvan kuin t?t? katoovaisuutta kest??. ?sken tapahtui minulle se onnettomuus, ett? lankesin jalkani s?m?ksi, niin etten p??ssyt moneen viikkoon s?ngyst? mihink??n. Kun rupesin sen verran toipumaan, ett? saatin istua s?ngyss?, teetin semmoisen lavitsan, jonka p??ll? saatin kirjoittaa, ja rupesin siin? kirjoittamaan t?t? kyh?yst?. Jos ei is?ni olisi puoltariksi?k??n pannut minun kouluttamisekseni, en suinkaan olisi t?t? kyennyt kirjoittamaan. Vanhemmat! laittakaa lapsillenne henkist? kehityst?, sill? te olette niist? vastaavat Jumalan ja is?nmaan edess?.--ja, jos en t?ll? ty?ll? mit??n voittaisikaan, niin olen ainakin sen voittanut, ett? sain aikani kulumaan hupaisesti, joka oli niin pitk?llist? muuten terveelle ja ty?teli??lle.-- Niin olen el?m?ni kertomuksessa p??ssyt aivan nykyiseen p?iv??n. Mit? ennen on tapahtunut, sen kyll? tied?mme, mutta mit? vasta tapahtuu, se on tiet?m?t?nt?, sill?: ?Paikan tied?n kussa synnyin, Ajan kaiken, kun tajusin, Vaan en tied? kussa kuoleman pit???.--Toivomme vaan on ett? tuleva el?m?mme olisi nykyisen veroinen!---- ?itini viel? el?? ja on ollut tyk?n?ni siit? asti, kun is?ni kuoli. Min? olen aina kiitollinen mieless?ni, kun Jumala on suonut h?nelle niin pitk?n ij?n, ett? olen saanut palkita h?nelle h?nen vaivojaan, joita h?n on minusta k?yhyydess??n n?hnyt. Sangen vanha, voimaton ja ryppyinen h?n on jo; lapseni, min? ja vaimoni, rakastamme h?nt?, Jumala siunatkoon vanhaa ?iti?ni--perhett?ni--! H?n siunatkoon koko rakasta is?nmaatamme--Suomeamme ja sen kansaa! ARVIOINTEJA Ilmarinen 15.12.1877, nro 98 --?stra Finland'ista on nykyisin ollut luettavana arvostelu kansanvalistusseuran viimeksi julkaisemasta kirjasta: ?El?m?ni, perhe-el?m?llinen kertomus. Kirjoittanut P. P?iv?rinta.? T?m? arvostelu on v?h?n omituista laatua. ?. F. p??tt??, ett? tuo vanha talonpoika, joka t?ss? kirjassa kertoo meille el?m?kertansa, on vaan kirjan tekij?n sepitt?m? mielikuvitus, jota h?n k?ytt?? v?likappaleena yleisten siveysohjeiden ja neuvojen lukijoittensa mieleen teroittamista varten. Kaikkialla t?ss? kirjassa, sanoo ?. F., v?ijyy joku liian v?h? salattu tarkoitus, mutta joka kuitenkin vaikuttaa, ett'ei meiss? voi synty? todellista my?t?tuntoisuutta sit? henkil?? kohtaan, joka on tehty sen kannattajaksi ja josta seuraa, ett'emme oikein saata uskoa h?nen hyveit??n eik? h?nen paheitaan. Ne opetukset, joita vanha talonpoika niin runsain m??rin jakelee, ovat tosin, ?. F. mielest?, kaikki hy?dylliset ja oikeat, jonkat?hden ?toivottava olisi, ett? asianomaiset (!) tarkkaisivat ja seuraisivat niit??, mutta tilan ahtauteen katsoen olisi v?hempikin m??r? jo riitt?nyt. Muutamassa kohden on kirjan tekij? liian k?sintunnettavasti auttanut vanhaa talonpoikaa h?nen el?m?kertansa sepitt?misess?. ?. F. p??tt?? nimitt?in, ett'ei mokomalla talonpojalla kuin t?ss? puheena olevalla voi olla sit? tietoa suomalaisen sanomakirjallisuuden tehke?misest?, jonka kirjan tekij? h?nelle omantaa siv. 34-36, miss? h?n puhuu sek? ?Maanmiehen Yst?v?st??, ?Turun Viikko-Sanomista? ja ?Oulun Viikko-Sanomista?, ett? ?Suomettaresta? ja ?Mehil?isest??. Ja tykk?n??n per?t?nt? (minst sagt obefogadt) on antaa h?nen k?ytt?? niin ajatuksellisia (abstrakta) lausetapoja kuin ?kansallishengen alkava aamukoitto?, ?el?m?n meri?, ?Suomen kansan muinaisuus ja sen historian pohja?. N?in arvostelee ?. F. siin? viattomassa uskossa, ett? kirjan tekij? ja vanha talonpoika ovat eri henkil?t. Mutta nyt sattuu kirjan tekij? olemaan suora Suomen talonpoika Pohjanmaalta, joka t?ss? kertoo meille oman el?m?ns? vaiheet. Tuo vanha talonpoika ei ole mik??n v?likappale kirjan tekij?n k?dess?, vaan h?n on kirjan tekij? itse. N?in ollen raukee ?. F. p??telm?t tyhjiin. T?ss? astuu suomalainen talonpoika eteemme ja osoittaa tuntevansa sanomakirjallisuuden historian maassamme, osoittaa ett? h?n voi ei ainoastaan puhua ?kansallishengen alkavasta aamukoitosta?,--jonka ?. F. pit?? k?sintunnettavana mahdottomuutena,--vaan ett? h?n jo saman koitteen valossa on astunut monta askeletta kansallissivistyksemme vasta raivattua uraa. Ja h?nen vertaisia talonpoikia ei en?? lueta yksitt?in vaan sadoittain rakkaassa is?nmaassamme, sen voimme ?. F:lle vakuttaa ja sen tiet?? kukin, joka v?h?nk??n on ollut sivistyneiden suomalaisten talonpoikain parissa. Eik? sen pit?isi ket??n ihmestytt?m?n, ett? suomalainen talonpoika on oppinut k?ytt?m??n sellaisia ajatuksellisia lausetapoja kuin ?el?m?n meri? j.n.e. joita h?n jo seitsem?n sataa vuotta on kuullut saarnastuoleistaan lausuttavan. Ja jos h?n voi puhua Suomen muinaisuudesta ja sen historiasta, niin se vaan todistaa, ett? kansallinen her?tys on tunkenut syvemm?lle kuin ne uskovat, jotka tahtovat pit?? kansallisrientojamme jonakin puoluekiihkon synnytt?m?n? kasvinhuone istukkaana. Savonlinna 29.12.1877, nro 52 ?stra Finland on t?st? pienest? teoksesta, joka 63 sivun suuruisena on ilmestynyt kansanvalistusseuran kustannuksella 13:tena osana, antanut arvostelunsa. Saattaisi siis n?ytt?? tarpeettomalta puhua kirjaisesta viel? ja sit? v?hemm?n j?rkin??n toiseen suntaan, kuin t?m? oppinut lehti on katsonut tarpeelliseksi tehd?. Vaan kullakin on oma katsantotapansa. P??vika, josta ?. F. kirjaa moittii, on, jos olemme arvostelua oikein ymm?rt?neet, ett? tuo vanha talonpoika el?m?nvaiheitaan muistellessa tulee my?s mainitsemaan ?kansallishengen alkavasta aamukoitosta? kuin my?s ?suomen kansan muinaisuudesta ja sen historian perustuksesta? samoin kuin siit?, ett? kertoja (talonpoika) n?ytt?? olevan liian tutustunut muinaiseen suomalaiseen sanomakirjallisuuteen. ?. F:n toimittaja, joka luultavasti ei paljon ole ollut Suomen kansan parissa eik? my?sk??n tutustunut t?m?n omituisiin el?m?ntarpeihin, ei my?sk??n toisin voi puhua. Vaan kuka v?h?nkin tuntee n?it?, t?ytyy v?ltt?m?tt? my?nt??, ett? suomalainen talonpoika, joka v?h?nkin on tarkastanut kirjassa mainittua vanhaa sanomalehti-kirjallisuutta, ja jolla on ollut varaa sit? hankkia, sek? tuntee yhden ett? toisen nyt mainitusta pyrinn?st? henkisen el?m?n alalla. Puhuttelepas ymm?rt?v?t? talonpoikaa, niin kyll? h?n tuntee, samoin kuin vanha kertoja sek? ?Maamiehen Yst?v?n? ett? ?T. Viikko Sanomien? ja ?Suomettaren? yht? hyvin kuin ?Mehil?isen?. Ei h?n my?sk??n ole vallan tiedoton ?kansallishengen alkavasta aamukoitosta? yht? v?h?n kuin ?suomen kansan muinaisuudesta ja sen historian perustuksesta?. T?m?np? vuoksi on varma luulomme, ett? herra P?iv?rinnan kirja ?El?m?ni? otetaan ilolla suomalaisissa perheiss? vastaan. Ainakin me olemme sen halulla lukeneet. Saattaa olla, ett? puuttuva sivistys ja riitt?m?t?n esteetillinen aisti est?v?t meit? huomaamasta liian suuria virhepuolia siin?; vaan ainakin on varma, ett? suomalainen sen hyvin mielell??n lukee ei ainoastaan yhden, vaan useammankin kerran. Sen opetukset ovat liiankin t?rke?t ja hyv?t, ett? voitaisiin ne oppia yhden kerran l?pilukemalla. Tosin itse kertovan talonpojan luonne ei anna lukialle selv?? kuvaa, vaan hyv? ylimalkainen vaikutus kuitenkin on, eik? se j?t? luullaksemme konsaan, jolle se on ai'ottu, mit??n pahaa, mutta hyv?n ja miellytt?v?n vaikutuksen. Olemme liian heikot arvostelemaan kirjaista muutoin. Vaan mit? on edell? sanottu, sen luulemme, ett? useammat suomalaiset lukiat, jotka oikein k?sitt?v?t nuo omituiset sanamuodot, my?nt?v?t. Senp? vuoksi rohkenemmekin kirjalle toivottaa niin laveata levi?mist? kuin mahdollista. [Yrj? Koskinen] Kaiku 13/1878 ?El?m?ni; perhe-el?m?llinen kertomus? on er??n pienen kirjasen nimi, jonka kansanvalistusseura on hiljakkoin j?senilleen jakellut. Seura on t?ten kiitett?v?ll? tavalla lis?nnyt ansioitaan halpahintaisesta ja kelvollisesta kirjallisuudesta kansaa varten. Sill? varma on ett? harvaa kirjaa on yht? hyvin halvin ty?mies kuin korkeasti oppinut maisteri lukeva suuremmalla mielihyv?ll? kuin t?t? perhe-el?m?llist? kertomusta. ?El?m?ni? on kansantajuisista kirjoista etevimpi? sek? kielens? puolesta, joka on raikasta puhdasta Suomea, talonpoikaiskielt? niin sanoaksemme, ett? my?s sis?lt?ns? puolesta; siin? kuvaillaan suomalaisen el?m?nvaiheita pienest? pojasta miehen t?yteen ik??n asti. Hyvinkin moni kansalainen saa, t?t? kirjaa lukiessaan, sanoa: t?m? kertomuksen kohta koskee minua itse?ni; omiahan vaiheitani t?ss? kerrotaankin! Kirja ei ole mink??n kirjoista oppinsa saaneen miehen tekem?, joka on koettanut ik??nkuin asettua alhaisen kansan tilaan, sit? kuvataksensa. Semmoinen yritys ei oppineelta herralta menestyisik??n. Kertomus olisi miettim?ll? teht?v?, se ei tulisi luontevasti, vaan konstikkaasti, ja siin? aina n?ht?isiin syntyper?ns? j?lki?. Ei: el?m??ns?, omaa el?m??ns? on kertonut talonpoikaisesta perheest?, alhaisesta s??dyst? l?htenyt mies, joka n?ht?v?sti itse on kokenut kaiken sen mink? kertoo, ja joka kertoo kokemansa pienet kuin isotkin seikat, j?tt?m?tt? mit??n pois, joka todellisesti h?nen tai h?nen vertaistensa, se on kansan el?m??n kuuluu, ja lis??m?tt? mit??n, joka kansalle olisi per?ti vierasta ja jota se ei voisi omaksensa tunnustaa. ?El?m?ni? on sen vuoksi ik??nkuin kirja semmoinen, jonka kansa on itsest??n luonut omalle itselleen huviksi ja opiksi. Se on peili, jonka kansan mies on tehnyt siksi ett? muut kansan miehet eli kansa kokonaisuudessaan n?kisi siin? kuvansa. Ei kuitenkaan n?it? sanojamme pid? niin ymm?rt??, ett? kirjan tekij? olisi kirjoittaessaan tiedollansa pit?nyt muka sit? tarkoitusta nimen-omaan silm?m??r?n??n, ett? kuvailisi kansan el?m??. Ei, h?n on l?himm?isen?, ehk? ainoanakin tarkoituksenaan pit?nyt ainoastaan oman vaiherikkaan el?m?ns? kertomisen; ja sen teht?v?ns? on h?n suorittanut vilpitt?m?sti, koristelematta ja peittelem?tt?. H?n ei ole j?tt?nyt vikojaan ja erehdyksi??n soihmaamatta, samalla kertaa kuin h?n ei ujostele omaa itse??n kiitelless?, kun k?yt?ksens? oli rehellinen ja todellakin kiitosta ansaitsi. El?m?ns? kertova suomalainen on yht? suora, hyvi? ja pahoja puoliaan tunnustaessaan, kuin aikanaan kirkkois? Augustinus eli ranskalainen Rousseau, kirjoittaessansa ?Tunnustuksiaan? (Confessiones), joilla mailmalle ilmaisivat syd?mmens? tunteet ja himot, tahtomatta l?himm?isilleen ja Jumalalleen salata niin mit??n.-- Kertomus tekee lukijaan sen vaikutuksen, ett? se tosiel?m?st? on otettu ja tositapauksiin nojaantuu. Sen vaikutuksen vahvistaa usenkin yksityiskohtiin viev?, v?h?p?t?isimpi? asioita muistava kertomatapa niin ett? lukija saa t?ydellisen kokonaisk?sitteen jostakin t?rke?st? el?m?nk??nteest?. Niin esimerkiksi on varsin vieh?tt?v? se kohta kun kertoja alkoi oman talon hankkimisen. ?Nyt ei muuta kuin otin kirveen ja piilun k?teeni ja l?ksin salvamaan. Se ei ollut helppoa ty?t? yksin tehd?, vaan vaimoni k?vi, salvoksen korkeammalle tultua, nostamassa hirsi? p??lle minun kanssani. Jokaisen puun painin omalla k?dell?ni kiini siihin rakennukseen, ja Erkin p?iv?n aikana oli minulla korskar?ystinten kanssa tehty rakennus, kookkaan tuvan ja kahden kammarin kanssa, veistetty p??lt? ja sis?lt?, vesikatosta; my?s oli nikkariv?rkki, kattolaudat ja lattialankut, sahattuna, jossa pidin kumppania v?livelkasilla.? Kuinka sitte ruvettiin peltoa viljelem??n, ruista tekem??n y.m. jylh?n korven yksin?isyyteen, se kaikki on tarkasti kirjaan pantu, isommat seikat ja pienetkin. Luulisi kirjan tekij?n, t?t? kirjoessaan, muistossa pit?neen Robinson Crusoen p?iv?kirjaa, kun t?m? haaksirikkoon joutunut mies yksin?isell? saarellaan rupee maata viljelem??n. Kertomus on samalla tapaa tarkka ja yksityiskohtiin kajoova.--Useinkin kohoo kertomus runolliseksi. Olkoon ainoastaan seuraava ote siihen arvostelumme todistuksena. ?Aina muistan er??n illan, kun eukkoineni seisoin, kumpikin v?syneen? ja uupuneena p?iv?n ty?st? ja ponnistuksesta, oman huoneemme sisupuolella, josta nyt jo oli ulkona raivaavan myrskyn ja sateen suojaa. Voi kuinka se tuntui hyv?lt?, kun oli toivossa saada oma huone, jossa sai el?? ja olla, kenenk??n nurisematta, aivan oman mielens? j?lkeen. Siin? seisoimme kauvan aikaa sein?n nojalla, ja syd?mess?mme tuntui semmoinen onni, etten luule sen isompaa onnellisuutta olleen yhdell?k??n kuoleman-alaisella.--?Milloinkahan luulet p??sev?mme t?nne asumaan?? kysyi eukkoni.--?Viikon p??st??, arvelin min?, ja viikon p??st? sinne tultiinkin asumaan, vaikka en enn?tt?nyt saada lattiaakaan aivan valmiiksi. Voi kuinka nyt tuntui hyv?lt?, kun p??si omiin huoneisiin, jotka olivat niin iloiset ja puhtaat, ja iloinen valkea palaa lekotteli takassa ja l?mmitti ja valaisi niin lempe?sti ja otti vastaan niin l?mpim?sti nuot kodittomat. Sit? lumoavaa vaikutusta ei ollut eukkoni voimakas vastustamaan. H?n nakkausi likelleni, kiersi molemmat k?tens? kaulaani ja siin? tovin vaitioltuansa, virkahti viimein: ?mies olet sin??. Me ymm?rsimme hyvin toisemme; olisinpa luullut siin? kohtauksessa olleen kuvamaalarilla ainetta.--Samassa tuokiossa rupesi takan luona olevassa korissa vaatek??ry liikkumaan ja samassa my?s kuulumaan sielt? pient? kire?t? ??nt?; se my?s oli vastatullut muuttolainen, nuorin lapsemme, joka ei viel? voinut iloita eik? surra, ja joka t?m?n maailman vaivoista huolimatta vaan vaati tarpeitansa. ?itins? ry?ps?hti heti auttamaan pienokaista, antoi sille luonnollista ruokaansa. Tuskin se oli tehty, niin ne pari lehm??, jotka meill? silloin olivat, rupesivat ammuta mylvim??n navetassa, osaksi oudostuen uutta asemaansa, osaksi anoen iltastansa. Eukko pisti pienokaisen minun syliini ja riensi itse navettaan, ja niin tuli ehtimiseen uusia muistutuksia velvollisuuksistamme, ja siihen j?i meilt? sill? kerralla se tuntehikas haaveksiminen, johon olimme vaipuneet.? Se kohtaus antaa tosiaankin kuvamaalarille ainetta; talonpoikaisperhe vastik??n omaan taloonsa muuttanut, iloinen valkea takassa, vaimo miehelleen kunnioituksella sanoen: ?sin? olet mies!?--Kirjan tekij? on lopussa lausunut teoksensa koko ytimen, sanoessaan: ?Yst?v?ni! Jos tahdot k?sitt?? taivasta maan p??ll?, niin sen l?yd?t perheess?s ja puhtaassa omassatunnossas: suojele niiden pyhyytt?! Omassa perheess?si sinun huolesi haihtuu ja vaivasi unohtuu; siell?, siell? l?yd?t sin? t?ydellisen ilon ja rauhan; siell? l?yd?t sen, joka on sinun kanssasi jo niin paljo k?rsinyt ja joka nytkin niin mielell??n ottaa osaa sinun murheeses ja tuskaas, ja kokee niit? lievitt??, ja lohduttaa sinua. S?ilyt?, yst?v?ni, kotirauhaas! Koti tuntuukin sinusta aina semmoiselta, mink?laiseksi sen itse olet valmistanut. Jos sen olet huonosti perustanut ja kasvattanut, niin huonot sill? on hedelm?tkin; jos kotisi tuntuu sinusta kylm?lt?, ik?v?lt?, niin syyt? itse?s, sin?p? sen niin olet tahtonut, lienet sitten perheen is? taikka ?iti, sill? molempain yhteinen halu ja pyrkiminen totuuteen on tarpeellinen perheellisen onnen perustamisessa.? Niin kyll?! Perheellinen onni, se on ?taivas maan p??ll??. Siveellinen perhe-el?m?, se valtakunnan turva ja tae. Niin kauan kuin se pysyy puhtaana, niin kauan my?s Suomen kansa on turmeltumatonna. T?t? ajatusta on ?El?m?ni? niminen kirjanen, tekij?n tiedolla tai h?nen tiet?m?tt?ns?, lukijalle selvitt?nyt. Kirjan tekij? on P. P?iv?rinta, lukkari Alavieskassa. Kansanvalistusseura, jolle h?n k?sikirjoituksensa tarjosi painettavaksi on h?nelle siit? antanut erityisen palkinnon, paitsi tavallista tekij?palkkaa. ?El?m?ni? on ep?ilem?tt? saapa montakin lukijaa.--Kirjan hinta on 75 penni? ja on myyt?v?n? jokaisen kansanvalistusseuran asiamiehen luona. Kansanvalistusseuran j?seneksi ruvenneelle on kirja tietysti halpahintaisempi. Kirjallinen kuukausilehti 1878 Joku aika takaperin Kansanvalistus-seura niist? varoista, jotka kansalaisten is?nmaallinen harrastus oli sen haltuun hankkinut, asetti kilpa-palkinnon semmoista teosta varten, joka kuvaisi Suomen talonpoikaisen kansan kotiel?m??. T?m?n kehoituksen johdosta sai seura vastaan-ottaa P. P?iv?rinnan perhe-el?m?llisen kuvauksen, joka sitten on julkaistu seuran toimitusten jaksossa. Valitut tutkijat eiv?t my?nt?neet teokselle sit? arvoa, ett? se muka varsinaisen kunniapalkinnon olisi ansainnut; mutta er?s v?hempi palkkio, tekij?palkan ohessa, kumminkin kirjailijalle my?nnettiin. Emme tarkemmin tunne niit? perusteita, joita tutkijakunta arvostelussaan noudatti. Me puolestamme olisimme arvelematta h?nelle varsinaisen kunniapalkinnon m??r?nneet. Mielest?mme h?n oli antanut, mit? juuri oli pyydetty, tarkan ja taiteellisen kuvauksen kansamme el?m?st? ja siveellisest? tilasta. Kirja on jo enn?tt?nyt saada ainakin yhden julkisen kritiikin, joka on sen puolesta omituinen, ett? se perustui varsin hupaiseen erehdykseen. T?m?n arvostelun on julkaissut ruotsinkielinen sanomalehti ??stra Finland? (Marrask. 21. p. 1877). Herra kritikus ei n?y hetke?k??n ep?illeen, ett? P. P?iv?rinta oli sama mies kuin Kansanvalistus-seuran sihteeri J. P?iv?rinta, ja kritiikin silm?m??r?n? on siis tutkia, tokko tekij?n on onnistunut asettua ?vanhan talonpoian? ajatus- ja k?sitys-kannalle. Arvostelija siin? kohden on huomaavinansa, ett? esm. teoksen sankarin tieto sanomakirjallisuudesta sek? h?nen k?ytt?m?ns? lauseet semmoiset kuin ?kansallishengen alkava aamukoitto?, ?Suomen kansan muinaisuus ja sen historian pohja? y.m. eiv?t ole itse henkil?n mukaisia. H?n my?skin arvelee, ett? kertomukselta puuttuu ?luonnollisuutta ja tuoreutta?. Kaikki n?m? muistutukset kadottavat pontensa, niin pian kuin saa tiet??, ett? tekij? todellakin on ?vanha talonpoika?, jonka ainoana yli-opistona on ollut tuo mainitsemansa sanomakirjallisuus sek? ?kansallis-hengen aamukoitto?. T?ytyy ainoastaan kummastella, ett'ei ??stra Finland?in p??toimittaja en?? ole muistanut virkavelje?ns? Pietari P?iv?rintaa Turun kirkolliskokouksen aioilta. Muutoin ??stra Finland?in arvostelija ei ole teokselle kokonaan ep?suosiollinen, vaikka h?n ep?ilem?tt? liian paljon katselee sit? taide-kirjallisena tuotteena. Me puolestamme tahtoisimme yht? paljon sit? katsella historiallisena todistuskappaleena, todellisina ?muistelmina el?m?st?ni?, niinmuodoin alan ja sivistys-olojen kuvauksena. Ett? t?ll?kin kirjallisuuden lajilla voipi olla kirjallinen arvonsa, ei kukaan kielt?ne, ja siin? lajissa t?ytyy mielest?mme P. P?iv?rinnan teokselle antaa varsin suuri arvo. Ett? se on tarkka ja totinen kuvaus Suomalaisen rahvaan el?m?st?, voipi jokainen, joka yhteisen kansan parissa on oleskellut, heti todistaa. Sill? emme tahdo v?itt??, ett? se olisi itse tekij?n oma todellinen el?m?kerta. Mutta se on aivan tosi-olojen mukainen ja sen ohessa sill? taidolla kokoon-pantu, ett? lukija ei hetke?k??n joudu ajattelemaan muuta kuin ett? ?El?m?ni? on kirjailijan ?omaa el?m???. Esitystavan puolesta teos paljon muistuttaa Goldsmith'in klassillisesta ?Vicar of Wakefield? jutusta: sama raikas luonnollisuus, sama teeskentelem?t?n huumori. Eroitus on, ett? se el?m?n piiri, jossa kumpikin liikkuu, on jotenkin erilainen ja sen vuoksi my?skin kertoma-tapa. Se luonteva yksinkertaisuus, jolla ?El?m?ni? on juteltu, soveltuu yht? t?ydellisesti Suomalaisen talonpoian asemaan, kuin Goldsmith'in kertomus Englantilaisen maapapin yhteiskunnalliseen n?k?-piiriin. Mutta Suomalaiselle lukijalle edellinen kertomus tuntuu tuttavammalta ja siit? syyst? miellytt?v?mm?lt?. Mierolla k?yminen suruinensa kiusauksinensa, lukukinkeri-tapaukset, kirjoitus-opettajan selitys ?miksi pidet??n kaksi peet? ja kaksi teet??, vihdoin uutistalolaisen ponnistukset jokap?iv?isen toimeen-tulon t?hden ja tuon varalliseksi varttuneen sek? luottamusta saaneen kunnallismiehen taistelu oman paisuvan ylpeytens? ja siit? syntyv?n juopumuksen kanssa--t?m? kaikki on meille niin kodikasta, niin omasta sielutieteellisest? n?k?piirist?mme lainattua, ett? joka rivill? voimme nuo erin?iset kohdat tunnustella. Itse kuvausten h?t?isyys ja koristelematon halpuus, joka tavallisten esthetillisten s??nt?jen mukaan olisi puutteena, t?ytyy mielest?mme lukea teokselle ansioksi. Siin? asemassa, jota ?El?m?ni? kuvailee, olisi kaikki yksityis-tunteiden hautominen ja venytt?minen jotenkin huonosti paikallansa. Ainoastaan siveelliset ohjeet voivat olla semmoisen el?m?n hedelmin?, ja aivan luonnollista siis on, ett? jokaisesta tapauksesta johdetaan joku lyhyt opetus. Paikoittain olisi huolellisempi hienous lauseparsissa ollut suotava, niinkuin my?skin muutamat kirjakieless? v?hemmin soveliaat kielimuodot olisi sopinut itse korrehturissa korjata. Mutta ylip??ns? on esitys n?iss?kin kohden jotenkin moitteeton, ja kertomuksen jakso kulkee luontevasti ja tasaisesti. Eritt?in siev? on esm. se tapa, jolla tekij?, milloin joku episodi eli jutun-poikkeus on ik??nkuin sattumalta kertomukseen tullut, j?lleen palajaa aineeseensa. Niinp? siv. 7: ?Kah, kuinka ihminen on hajamielinen! Pitih?n puhuani ensim?isest? y?paikasta kerjuumatkallani, ja nyt olen mennyt kaikenni pois aineestani!? Luonteva on my?skin kertomuksen loppu-kohta, joka selitt??, kuinka tavallinen ty?mies on sattunut ryhtym??n kirjan-tekoon. Se on yksinkertainen sattumus jokap?iv?isen tapauksen johdosta ty?miehen el?m?ss?. Voisimme siit? p??tt??, ett'ei kertoja tule en?? yrittelem??n mit??n senkaltaista. Tuskin saamme sit? vahinkonakaan pit??; sill? arvattavasti se ei kahdesti onnistuisi. Mutta t?ll? kertaa se mielest?mme on t?ydellisesti onnistunut. Y. K. [Jussi Kanervainen] End of the Project Gutenberg EBook of El?m?ni, by Pietari P?iv?rinta *** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK EL?M?NI *** ***** This file should be named 14505-8.txt or 14505-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.net/1/4/5/0/14505/ Produced by Tapio Riikonen Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed. Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. *** START: FULL LICENSE *** THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at /license). Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net 1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that - You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works. - You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. - You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws. The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our Web site which has the main PG search facility: http://www.gutenberg.net This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. *** END: FULL LICENSE *** El?m?ni A free ebook from http://www.dertz.in/