Pohjavirtoja, by Marja Salmela

The Project Gutenberg EBook of Pohjavirtoja, by Marja Salmela This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Pohjavirtoja Romaani
Author: Marja Salmela
Release Date: April 30, 2007 [EBook #21265]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJAVIRTOJA ***

Produced by Tapio Riikonen

POHJAVIRTOJA
Romaani
Kirj.
MARJA SALMELA
WSOY, Porvoo, 1911.

SIS?LLYS:
Eero Jokap?iv?isyyden poluilta Alppien maassa Kun tiet yhtyiv?t

EERO

Tohtorin talon ruokasalissa k?vi lakkaamaton puheen porina. Nuorin lapsista leikki lattialla pienen, naapuritalosta vieraisille tulleen toverin kanssa, vanhemmat lukivat l?ksyj??n, mik? ??neen, mik? puoli??neen.
Eero, vanhin kotona olevista lapsista, istui erill??n muista huoneen per?ll?, suuressa, vanhanaikuisessa keinutuolissa, kirjat polvellaan. Ikkunan luona, pienen p?yd?n ymp?rill? lukivat kansakoulua k?yv?t lapset l?ksyj??n. Heit? oli kaksi tytt?? ja kaksi poikaa. Ville, vanhin heist?, istui kahdeksanvuotiaan Yrj?n vieress? ja joka kerralta, kun Yrj?n sis?lukuharjoitus k?vi liian ??nekk??ksi tuuppasi Ville h?nt? saappaan korolla s??reen. ??l?h?n?, ??nn?hti silloin Yrj? ja siirtyi et??mm?lle veljest?. Mutta tuuppaus teki teht?v?ns?. Luku k?vi isoksi aikaa hiljaisemmaksi, kunnes voima ja vauhti taas v?hitellen kiihtyi, aiheuttaen lopulta uuden tuuppauksen.
Villen ja Yrj?n v?lill? ij?ss? olevat pikku tyt?t istuivat p?yd?n toisella puolella, milloin ??nett?min? lukien, milloin hiljaa kesken??n supisten.
Ulkona oli pilkkosen pime?. Silloin t?ll?in ikkunoita vastaan singahtavista, m?rist? hiutaleist? p??tt?en satoi siell? lumir?nt??. Tuuli tuntui k?yv?n puuskittain. V?liin se vaikeni, sitte yritti taas entist? vihaisemmin. Nurkan ohi pyyhk?istess??n se aina ulvahti pitk??n ja haikeasti.
Huoneessa olevista sit? eiv?t kuitenkaan muut huomanneet kuin tohtorinna ja Eero. Tohtorinna huokasi silloin aina v?syneesti ja raskaasti. Eero sit?vastoin ei n?ytt?nyt kiinnitt?v?n mit??n huomiota siihen mit? kuuli. H?n vain luki.
Kun tuuli lev?hti eik? huoneessa kuulunut muuta kuin lukevien ja leikkivien lasten ??ni?, saattoi tohtorinna viereisest? huoneesta eroittaa miehens? askeleet. Sitte h?n kuuli tohtorin asettuvan tuoliinsa, kuuli paperin rapinaa kuin sanomalehti? olisi k??nnelty ja pari kertaa lusikan kilahduksen lasin laitaa vastaan.
Tohtorinna huokasi. Huulia v?r?ytti katkera hymy. Hermostuneen kiireisesti h?n sitte tarttui p?yt?laatikosta ottamaansa veitseen ja rupesi valmistamaan voileipi? lapsille.
Katse kulki lattialla leikkiv?st? tyt?n tyller?st? p?yd?n ??ress? lukevien luokse ja pys?htyi sitte Eeroon, joka koukkuselk?isen? kuin vanhus istui painuneena kirjojensa yli.
Miten kalpea h?n oli! Kyll? n?ki, ett? h?n oli ollut sairaana ja oli viel?kin. Mutta eih?n h?nen laiseltaan mit??n saanut tiet??. Senlainen umpimielinen tuppisuu h?nkin oli, aivan niinkuin is?ns?. Ei ??nn?ht?nyt, vaikka puulla olisi p??h?n ly?nyt. Senlainen h?n oli jo pienen?.
Tohtorinna oli taas huokaista, mutta huokauksen asemesta tulikin hymyily, sill? h?nen ajatuksensa luistivat Oskariin, joka paraikaa luki ylioppilastutkintoaan. Se poika osasi iloita ja valmistaa iloa muillekin. Kaskuja ja hyv?? tuulta h?nelt? riitti, niin ett? siit? ?idinkin v?synyt mieli virkistyi. Olisipa nyt vain Oskar t??ll?, ei silloin tarvitseisi kuunnella tuota tuulen raskasmielist? valitusta, eik? p??sisi ahdistamaan synk?t ajatukset.
Mutta oliko ihme, jos ei iloita jaksanut? T?llainen lauma aina ymp?rill? ja kohta k?tkyess? taas uusi avun pyyt?j?. Ihminen oli h?nkin.
Viereisest? huoneesta alkoivat taas kuulua nuo hitaat, laahaavat askeleet, ja lusikka kilahti totilasin laitaan.
Tohtorinnan mieli kuohahti. Tuolla h?n kulki, tuo umpimielinen yksinjurottaja, joka ei muusta v?litt?nyt, kunhan sai tapojaan noudattaa ja olla rauhassa. Ja sellainen oli se mies, jolle h?n kerran onnellisena seitsentoistavuotiaana oli antautunut!
Voi niit?kin aikoja! El?m? oli ollut kuin silkki? siihen asti ja silloin sit? tietysti kuvitteli, ett? nyt se ilo vasta alkaa, kun naimisiin joutuu.
Mutta pitk?lt?k? sit? riitti? H?n ei viel? ollut t?ytt?nyt kahdeksaatoista vuotta, kun Hanna syntyi. Se oli ensim?inen suru. H?n oli silloin itse viel? niin lapsellinen. H?n olisi mieluummin huvitellut kuin kytkeytynyt k?tkyen viereen. Mutta minne sit? siit? p??si. T?ytyi vain alistua. Ei auttanut muu.
Ennenkuin vuosi uudelleen oli umpeen kulunut oli toinen jo k?tkyess?.
Tohtorinna sivalsi sukkelasti voita leiv?lle ja pisti sen lautaselle toisten valmisten voileipien viereen. Sitte h?n leikkasi uuden viipaleen ja levitti voita p??lle.
H?nen liikkeens? olivat yht?kki? muuttuneet. Ne eiv?t en?? olleet v?syneen hitaita. Ne olivat vilkkaita, voimakkaita. H?n muisti voimansa vuosia ja niist? heijastui h?neen viel?kin hetkellist? voimaa.
Pian oli el?m? h?nt? kypsytt?nyt! Vaikka h?n Hannan syntyess? itse viel? oli lapsi, ei h?n kauan sen j?lkeen lapsena pysynyt. Kun Astrid syntyi, oli jo toisin. H?n oli silloin alkanut k?yd? sit? kovaa, itsetietoista taistelua, johon h?n muutamien vuosien voimat keskitti. H?nelle oli selvinnyt, miten kovin heikko luonne tohtorilla oli. Liiankin hyvin h?n oli oppinut sen, mit? sek? iso-is?, is? ett? suurin osa paikkakunnan herroista olivat h?nelle opettaneet. Umpimielisyys ei siihen aikaan h?nt? vaivannut. H?n rakasti iloista seurael?m?? yht? paljo kuin h?nen nuori rouvansa. Mutta h?n rakasti lasia my?skin, ja se pani pelk??m??n.
Oltuaan pari vuotta naimisissa aavisti jo Aina-rouva millaista mahtoi olla el?m? juomarin vaimona, ja se aavistus kypsytti h?net naiseksi. Se nostatti taisteluun. H?nen kohtalonsa ei saanut muodostua sellaiseksi. H?n tahtoi ja h?nen t?ytyi se est??. Olihan h?n nainen, viel?p? nuori ja kaunis. H?nell? oli vaikutusvaltaa ja h?nen t?ytyi p??st? voitolle.
Miten ne vuodet selvin? olivat mieleen painuneet, ihan kuin tuskan sinne uurtamina. Kuinka h?n silloin lirkutteli ja lellitteli miest??n ihan kuin pient? lasta, saadakseen h?net lupaamaan, ettei joisi kyl?ss? kohtuuttomasti.
Huoaten ja v?kin?isesti se lupaus usein annettiin ja kun iltakutsuista palattiin kotia, oli se tavallisesti rikottu.
Tohtori puolusti itse??n sill?, ett? se oli tapahtunut ?aivan vahingossa?, ?ihan tiet?m?tt? ja tahtomatta? tai sill? ?ettei se niin vaarallista ollut?. Mutta Aina oli j?rk?ht?m?t?n. H?n tahtoi pelastua itse ja h?n tahtoi pelastaa perheens?, sent?hden h?n ei saanut antaa anteeksi. Tohtorin t?ytyi oppia pysym??n kohtuudessa.
Lellitteleminen vaihdettiin senvuoksi kovuuteen. Mutta ei tullut tylyydest? eik? ankaruudesta apua enemm?n kuin hyvyydest?k??n. Tohtori oli parantumaton.
Siit? oli vuosia nyt, mutta viel?kin tuntui raskaalta ajatella tuota suurta taistelua ja suurta tappiota.
Tohtorinnan ajatukset keskeytyiv?t samassa, sill? leikkivien p?yd?ss? kuului paha parahdus.
-- Mit? nyt? Taasko sin? Ville teet kiusaa? -- ?iti kuivasi Yrj?n kyyneleit?.
-- Tallasi niin kovasti -- ihan korollaan, nyyhkytti Yrj? jalkaansa pidellen.
-- Niin, kun Yrj? lukea popisee, niin ettei toiset osaa ajatella mit??n.
-- Olkaa nyt kilttej?! Ja sin? Yrj? istu t?h?n ruokap?yt??n. Te saatte kohta voileipi? ja sitte saatte menn? nukkumaan.
Tohtorinna haki astiakaapista viisi pient? tinatuoppia, kaasi maitoa niihin ja j?rjesteli voileipi? niiden viereen, niin ett? tuli yht? monta kovaa ja yht? monta pehmoista palasta jokaiselle. Sitte h?n nosti lattialla leikkiv?n p?yt??n ja rupesi sy?tt?m??n.
H?nen liikkeens? eiv?t en?? olleet voimakkaita niinkuin ?sken, vaan v?syneen hitaita ja konemaisia. Mieli oli j?lleen lamassa ja ajatukset hautoivat viel? ?sken elpyneit? muistoja.
Tuuli ulkona ulvahti taas pitk??n ja valittavasti.
Tohtorinna huokasi. Molemmat Astridin j?lkeen syntyneet, poika ja tytt?, kuolivat pienin? -- kuolivat niinkuin h?nen toivonsa p??st? taistelussa voitolle.
Monen monet kerrat h?n heid?n haudallaan oli toivotellut kuolemaa itselleenkin, niin raskaalta ja niin toivottoman pitk?lt? n?ytti se tie, joka h?nell? oli kuljettavana. Voimat tuntuivat jo olevan lopussa ja h?n oli kuitenkin viel? nuori. T?t? h?n kauhistui eniten, kun ajattelemaan rupesi.
Ei h?n silloin olisi uskonut, ett? kest?isi n?in kauan. Mutta kestih?n sit? kun puutui, kun oppi olemaan kone ilman ajatuksia, ilman vaatimuksia ja toiveita, kone, joka vain k?vi, kun k?ytettiin.
Kuka olisi uskonut, ett? h?n saattoi tulla sellaiseksi, h?n, joka ilolintuna oli liehunut nuorten joukossa ja jolla oli ollut edellytyksi? ja kyky? vaikka mihin. Kauniiksi, ter?v?p?iseksi ja sukkelasanaiseksi h?nt? ennen kehuttiin, mutta oliko t?st? en?? rahtuakaan j?lell?? Eik? kaikki ollut tuhoutunut tuon umpimielisen erakon ja h?nen tapojensa t?hden?
Tohtorinna tunsi pistoksen syd?mess??n.
Olihan totta, ett? h?n miehess??n oli n?hnyt muutakin kuin huonoutta, mutta sit? aikaa, jolloin hyv? tohtorissa p??si voitolle, sit? oli tuskin kest?nyt enemp?? kuin pari vuotta. Kun Aina-rouvan ?iti kuoli, tapahtui tuo k??nne parempaan p?in. Silloin h?nest? todella tuntui, ett? tohtori sittekin oli hyv? mies. Kylmennyt v?li k?vi silloin j?lleen hell?ksi ja l?mpim?ksi. Surun johdosta he tulivat vet?ytyneeksi pois seurael?m?st?, ja tohtorin tavat muuttuivat huomattavasti.
T?h?n aikaan he my?skin rupesivat miettim??n maalle asettumista. Ja sitte tuli muutto.
T?ss? pieness? maalaiskodissa syntyi Oskar.
H?n sai Ainan ?idinrakkauden puhkeamaan koko voimassaan. Odottaessaan h?nen syntymist??n tunsi Aina enemm?n kuin koskaan tietoisesti ja tahtoen ottavansa osaa el?m?n suureen luomisty?h?n, ottavansa siihen osaa vapaana ja rakastavana olentona eik? ainoastaan luonnon vaatimuksesta.
Sellaista, yksin sellaista, pitikin lapsen syntymisen olla, sen h?n silloin tunsi. Mutta sellaiseen luomisty?h?n ei kyennyt se, jonka usko ja rakkaus oli kuollut. Sent?hden ei h?nelle en?? olisi saanut lapsia synty?, sitte kun kaikki pimeni, pimeni ainaiseksi.
Mutta niit? syntyi kuitenkin, ja ensimm?inen niist? oli Eero.
-- Tulkaa nyt lapset sy?m??n, kutsui tohtorinna v?syneesti.
P?yd?n ??ress? syntyi vilkas liike. Kirjat ty?nnettiin syrj??n. Pikku tyt?t suorivat esiliinojaan ja pyyhk?isiv?t hiukset silmilt??n. Ville antoi Yrj?lle viimeisen veljellisen tuuppauksen ja sitte rynn?ttiin p?yd?n ??reen, miss? k?det kilvan kurottautuivat ottamaan voileipi?.
Eero yksin nousi hitaasti.
-- Tuletko sin?kin? -- ?iti katsoi kysyv?sti h?neen, samalla kun sitoi ruokaliinan Yrj?n kaulaan.
-- En min? aikonut, -- menen vain keitti??n.
H?n pujahti ulos ovesta ja haki pime?ss? k?yt?v?ss? koperoiden tiet?, kunnes l?ysi keitti?n oven.
L?mmin valo tulvahti oven avauksessa h?nt? vastaan. Kattolamppu loisti iloisen kirkkaasti ja uunissa paloivat puut r?iskien.
Keitti? oli suurehko, valoisa huone. Pehme?t, koti-kutoiset matot peittiv?t lattian. Kaikki oli l?mmint?, valoisaa ja puhdasta. Olisi saattanut luulla, ett? kaikki vastik??n oli siistitty, mutta se, joka tunsi tohtorintalon Elinan, tiesi, ett? t?llaista siell? oli melkein aina.
Valoisa keitti? ja Elina, keitti?n kunnossapit?j?, tekiv?t aina Eeroon samanlaisen vaikutuksen. Heill? oli molemmilla sit?, mit? ei siell? toisten luona l?ytynyt, miss? kuului tuo tuulen haikea, l?pi koko ruumiin vihlova valitus ja miss? ajatukset k?viv?t raskaan raskaiksi.
Eero oli aina ollut Elinan poika, mutta h?n ei koskaan ollut niin kipe?sti tarvinnut h?nt? kuin nyt sairautensa j?lkeen ollessaan kotona.
Oli kuin h?n nyt vasta olisikin tullut tuntemaan, mink?laista el?m? t??ll? oikeastaan oli. Jouluaikoina, kun Oskar ja Astrid olivat kotona, oli kaikki aivan toisenlaista ja kes?isin, jolloin kaiket p?iv?t oltiin ulkosalla, ei ollut paljo tietoa koti-el?m?st?. Mutta nyt oli toisin. Nyt sit? oikein n?ki miten raskaan iloton t?m? hiljaisuus oli.
Is? k?vi joskus pit?j?ll?, joskus k?vi sairaita h?nen luonaan, muuten h?n istui aina yksin huoneessaan. ?iti piti huolta lapsista, aina v?syneen?, usein tuskastuneena. Ja kun h?n sanoi, ettei en?? jaksanut, l?hti h?n jonnekin kyl??n, hakemaan sit? virkistyst?, jota ei kotoa l?yt?nyt.
Sellaista oli el?m?, niin peloittavaa, kolkkoa ja raskasta, ettei sit? uskaltanut ajatellakaan.
Eero h?pesi sit?, ett? aina tuntui niin ahdistavalta, kun vain ajattelemaan rupesi; sent?hden meni h?n mielell??n ajatuksiaan pakoon. Ja Elinan luokse oli hyv? paeta.
-- Sielt?k? se maisteri tulee, lenn?tti Elina h?nelle iloisesti vastaan.
-- Ei kannata h?rn?ill?.
-- Kyll? ne mahtavammatkin miehet suvaitsevat arvonimi?, joita eiv?t ansaitse -- tai jotka ainakin ovat vasta tulossa.
-- Ei minusta maisteria tulekkaan.
-- Ja miksei?
Eero ei vastannut, heittihe vain pitk?kseen puulaatikon kannelle, levitti avatun geometrian eteens?, nojasi kyyn?rp?it??n laatikon kanteen ja painoi leuan k?sien varaan. Sitte h?n j?i tuleen tuijottamaan.
-- Mit? viisauksia tuossa kirjassa on, kys?si Elina. -- Antaapa kuulua.
-- Tahdotko?
-- Antaa tulla.
-- Koska AB:n suhde BK:hon on yht? kuin AO:n suhde DO:hon ja BK on yht? kuin CD, niin on my?s AB:n suhde CD:hen yht? kuin AO:n suhde DO:hon, rupesi Eero laskettelemaan.
-- Voi aikoja, mit? ihmisparan p??h?n pannaan. Mit?h?n tuostakin oppii, metsi?k? hoitamaan vai maata kuokkimaan vai rakennetaanko sill? taloja tai yhteiskuntaa? Toista el?m? Amerikassa on. Siell? neuvotaan, miten leip??n on k?siksi p??st?v?.
-- Aina sin? siit? Amerikasta!
-- Pit??h?n sit? tuoda tietojaan toisten kuuluville minun niinkuin muittenkin.
-- ?l?h?n h?rn?ile!
-- En, en, tosissanihan min?. Mutta ehk?p? tuollaisia hullutuksia t?ytyy oppia sen, joka aikoo lukumieheksi.
-- Ei minusta lukumiest? tule.
-- No sep? ihme, vaikka viisivuotiaana jo luku luisti kuin m?enlasku. Eik? sit? n?yt? mik??n haittavan nytk??n, koska lupasivat luokalta laskea, vaikka annettiin n?in pitk? loma.
-- Niin, kun olin niin huono sen keuhkokuumeen j?lkeen, ettei minusta ollut kouluun. Koetan nyt lukea t??ll? kotona, mutta eih?n tied? miten k?y, p??senk? luokalta vai en.
-- Eiv?th?n ne opettajat kuulu tutkivankaan, sanoi tohtori. Paras poika luokalla. H?t?k?s silloin! Yks kaks on ylioppilas, sitte maisteri ja vaikka mik?.
Eero tuijotti tuleen, rypisti kulmakarvojaan ja tuijotti taas.
Sitte h?n sanoi yksikantaan: -- Ei tule mit??n. Min? tunnen sen. Aina kun ajattelen eteenp?in niin tunnen aivan, miten kaikki luistaa k?sist?ni.
-- Mik? kaikki?
Eero ei vastannut. Elinan neula lensi suihkien l?pi kankaan. Sitte h?n sanoi yht?kki? kuin omille ajatuksilleen: -- Pyh!
Eero tarttui kohta siihen.
-- Mit? se pyh merkitsee?
-- Virkoinpahan vain omille ajatuksilleni. Mutta sen min? sanon: olkoon onni vain k?sist? luistavaa kuin ankerias. -- Liukkaita ne ovat, sen min? tied?n. Siksi monta olen niit? nylkenyt. -- Ja onni on liukasta sekin. Sen verran olen el?m?? tarkastellut. -- Mutta olkoon! Ei sit? saa taipaleelle l?hte? omaa huonouttaan ruikutellen. Siit? mik? on liukasta, pid?n kiinni kahta lujemmin, -- niin sit? ajatella pit??.
Neula lensi viuhuen ommelta pitkin, samassa kun Elinan katse kiireimm?n kautta otti selkoa Eeron mieli-alasta.
-- P?? pystyyn vain ja pulska ryhti! Sitte sit? omasta mielest??nkin ylenee, kun ihmiset joksikin luulevat.
Tohtorinna raotti samassa ovea. H?n tarvitsi Elinan apua saadakseen lapset makuulle ja sitte ajoissa illallista vanhemmille.
Silm?n r?p?yksess? oli Elinan ty? huolellisesti kokoon k??ritty, ja hetken kuluttua h?nen iloinen ??nens? jo kuului lasten makuuhuoneesta.
Yksin j??ty??n makasi Eero viel? v?h?n aikaa eteens? tuijottaen entisell? paikallaan, mutta kun karjakko tuli lypsylt? ja rupesi astioita kolistelemaan, nousi h?n, hiipi ruokasalin nurkkaan ja j?i sinne kirjojensa ??reen, siksi kun is? ja ?iti tulivat illalliselle.
Painostava vaiteliaisuus vallitsi p?yd?ss?. ?iti n?ytti tavallista v?syneemm?lt?. Is? h?rppi teet??n ??nett?m?n? kuten tavallisesti.
Eerosta oli, kuin ukkosta olisi ollut ilmassa. H?n oli herkk? tuntemaan sellaista. H?n tunsi sen sek? ruumiillisesti ett? henkisesti, tunsi kipeyteen asti. H?n k?rsi aina kes?isin, ennenkuin ilmaan ker?ytynyt s?hk? p??si purkautumaan, ja h?n tunsi samaa t?n? iltana henkisesti.
Olisikohan ?iti puhunut, jollei olisi ollut niin v?synyt?
Se olisi ollut niin vapauttavaa.
Vai vaikenikohan sent?hden, ett? Eero istui t?ss? ?idin suun sulkuna.
Tuo ajatus ei j?tt?nyt Eeroa rauhaan sittek??n, kun h?n is?n huoneessa riisuutui, pannakseen maata. Is? ja ?iti olivat kahden viereisess? huoneessa. Ehk? he siell? puhuivat ja selvitteliv?t. Nyt h?n voisi kenties muutamassa minuutissa p??st? selville siit?, mit? muuten saisi kauankin tuskallisesti ajatella ja tutkia.
Jos h?n? --
Ei, ei, se olisi niin raukkamaista, niin rumaa.
H?n painautui tilalleen h?veten omaa ajatustaan. Silloin h?n kuuli is?n askeleet viereisest? huoneesta ja ?idin sanovan jotain.
H?n kavahti pystyyn. Jos kuitenkin -- --? T?m? oli niin siet?m?t?nt?, kun ei ymm?rt?nyt ja kun kuitenkin alinomaa t?ytyi ajatella.
H?n hiipi hiljaa ovelle ja painoi korvansa l?helle avaimen reik??.
H?n kuuli ?idin peseytyv?n. Is? astui edes takaisin lattialla, kuten h?nell? oli tapana riisuutuessaan.
Kun ?iti on peseytynyt, sitte h?n taas sanoo jotain, ajatteli Eero ja samassa h?n jo kuuli ?idin ??nen: -- Niin on meid?n kuin muidenkin k?yhien: Ei ole varaa muuhun kuin lapsien pitoon.
Eerosta tuntui kuin h?n olisi saanut ruoskan l?im?yksen vasten silmi?. Mit? ?iti oikeastaan tarkoitti? Ja mit? h?n suri? Sit?k?, ett? oli rahaa liian v?h?n vai sit?k?, ett? oli lapsia liian paljo?
H?n pid?tti henke??n, kuullakseen is?n vastauksen, mutta sit? ei tullut. Saappaat vain kolahtivat lattiaan, kun is? veti ne jalastaan.
-- Pit??h?n sit? lapsia mielell??n vaikka kuinka monta, kuului ?iti taas puhuvan, -- kun toiselle saa ty?nt?? kaiken vaivan. Toinen niit? kantaa ja synnytt??, sy?tt?? ja kasvattaa. Toinen kantaa is?n nime? -- ei muuta, istuu vain itsekseen ja pit?? huolta omista iloistaan. -- Pit??h?n sit? lapsia sill? lailla.
-- Luuletko? -- Is? ei muuta vastannut, mutta se ainoa sana, mit? se sis?lsik??n?
Sen soinnussa v?r?hteli niin mittaamattoman paljo. Se vei kuin katsomaan veden kalvoon, jonka pohja on niin syv?ll?, ettei katse kykene sinne painumaan.
Eero oli pel?nnyt, ett? is? vihastuisi, mutta suuttumusta ei kuulunut, sanoissa ainoastaan ahdistavaa, selitt?m?t?nt? tuskaa.
-- Silt? se ainakin n?ytt??. -- ?idin ??ni oli v?h?n lauhtunut, mutta soinnahti sittekin niin v?syneen katkeralta. -- Kunhan jaksaisi taas t?m?nkin ajan p??h?n. Ihminen sit? olen min?kin.
Is? oli jo paneutunut vuoteeseen. H?n ei vastannut mit??n. V?h?n ajan per?st? ?iti kuului kiert?v?n lampun sammuksiin. Silloin Eerokin hiipi takaisin tilalleen ja veti peitteen huppuun p??ns? yli. H?nt? puistatti vilu, niin ett? hampaat kalisivat suussa.
Mit? h?n oikeastaan oli kuullut ja mit? h?n nyt tiesi? Senk?, ettei ?iti olisi tahtonut lapsia eik? is? liioin? Niink??
Se is?n ??nen katkeruus, miten se h?neen koski.
Olihan totta, ettei is? koskaan ollut lasten kanssa, eik? kenenk??n mieleen olisi juolahtanut menn? h?nt? hyv?ilem??n tai odottaa itselleen hyv?ily?, mutta sittekin oli vain tullut uskotuksi, ett? kyll? is? pit?? heist? kaikista, kun h?n kerran on is?.
Oliko se sitte erehdys? Vai miksi oli is?n ??ni niin omituinen, aivan kuin joku siell? sis?ll? olisi nyyhkytt?nyt haikean haikeasti.
Ja ent? ?iti? V?symyst??nk? h?n vain tuskaili? Kyll? kai h?n kuitenkin piti lapsistaan -- toisista nimitt?in? Kyll? Eero aina oli tuntenut ettei ?iti h?nest? pit?nyt. Eik?h?n se ihme ollutkaan. Kukapa h?nest? voisi pit??? H?n oli juro ja tuppisuu. Mutta tietysti ?iti piti niist? muista. Kun h?n oli iloisella mielell?, hyv?ili h?n heit? niin herttaisesti. H?n oli toisenlainen kuin is?. H?n osasi n?ytt??, mit? tunsi ja kaikki k?vi niin paljoa iloisemmaksi, silloin kun ?iti oli sellainen.
Mutta h?nen ?skeiset sanansa, mit? ne tarkoittivat? Eiv?th?n ne mit??n selvitt?neet Eerolle, viskasivat h?net vain entist? pahempaan arvelujen ja ajatusten ristiaallokkoon.
Eero makasi silm?t sel?ll??n, kattoon tuijottaen. H?n ei jaksanut ajatella en??. H?n vain tunsi olemassa-olon painavan ??rett?m?n? ja selvitt?m?tt?m?n? taakkana. Ei rakastanut is?, ei ?iti, ei iloinnut kukaan siit?, ett? h?n, Eero, oli olemassa. Ehk? kaikki juuri sent?hden tuntui niin kumman raskaalta.
H?n ummisti v?syneesti silm?ns? kuin voidakseen sulkea ajatuksetkin mielest??n. Mutta sen sijaan sukelsi kuin kiusalla esiin muisto pienest? t?m?n talven tapahtumasta.
H?n k?vi harvoin kyl?ss?, mutta sin? iltana oli tullut mennyksi, kun oli v?h?n asiaakin. Se poika, jonka luona h?n k?v?isi, oli tuollainen hiljainen, hyv? poika, josta kaikki pitiv?t. Eerolla oli niin hauska h?nen luonaan, ett? tuli viipyneeksi kauemmin kuin oli aikonutkaan.
Siell? kodissa tuntui samanlaiselta kuin Elinan luona keitti?ss?. Siell? oli valoisaa ja l?mmint?. Is? istui hyv?n aikaa poikien huoneessa, kertoen kaskuja omilta kouluajoilta, ja sitte tuli ?iti kutsumaan lasten kamariin. Siell? oli pieni tytt?nen, jota oli kylvetett?v? ja sit? katsomaan kokoontui koko perhe.
Heikki, Eeron toveri, juoksi hakemaan huuhdevett?, ja is? itse kaatoi sit? pienokaisen niskaan. Se n?ytti olevan kuin juhlaa heist? kaikista.
Eero seisoi koko ajan oven suussa. H?n tunsi monta kertaa punastuvansa. Kaikki oli h?nelle niin outoa, ettei olisi uskonut, ellei omin silmin olisi n?hnyt.
J?lest?p?in vaivasi t?m? muisto h?nt? kauan. Oli kuin omituinen, hivuttava n?lk? olisi ahdistanut aina kun se vain mieleen johtui.
Ja nyt se taas sukelsi esiin niin l?mpim?n kirkkaana kuin ilkkuen h?nen omaa kohtaloaan.
Eeron k?si tapaili h?t?isesti lakanaa, joka ?kki? ty?nnettiin suuhun. Huoneessa ei senj?lkeen kuulunut henk?yst?k??n, mutta k?delle, joka kovasti puristi suuta tukkivaa lakanaa, putosi polttavan kuuma kyynel.

Pitkin pit?j?? ihailtiin tohtorin talon hauskaa, kodikasta keitti?t? ja sen paistavaa puhtautta; mutta viel? enemm?n ihailtiin tohtorintalon Elinaa.
Elinalla oli oma historiansa. Sekin antoi h?nelle erikoista arvoa. Vaikka oikeastaan asia oli niin p?in, ett? Elina antoi historialle arvoa, sill? historia itsess??n oli hyvinkin tavallinen.
Kun Elina pikku tytt?n? k?vi kansakoulua, asui h?n tohtorin-talon tuparakennuksessa. Er??n? syksyn? Elinan palatessa kouluun oli talossa pieni, kes?ll? syntynyt poika. Se poika oli Eero.
Tohtorinna ja Elinan ?iti sopivat, ett? Elina saisi maksaa vuokransa ja sen s?rpimen, jota h?nelle talosta annettiin, katsomalla lasta silloin kun jouti. N?ilt? ajoin sai Elinan ja Eeron yst?vyys alkunsa.
Kun Elina kev??ll? oli lopettanut koulunsa, tuli h?n seuraavana syksyn? sis?k?ksi tohtorille. Jo h?nen ensimm?inen palvelusvuotensa laski perustuksen h?nen maineelleen, sill? ty?t sujuivat h?nelt? kuin vanhalta ja tottuneelta palvelijalta.
Ei sit? em?nt?? pit?j?ss?, joka ei mielell??n olisi ottanut Elinaa palvelukseensa, jos vain olisi ollut otettavissa. H?n oli niin korea katsellakin ja h?n laulaa liverteli askareita tehdess??n, niin ett? sit? ihan ilokseen kuunteli. Paikat h?n piti puhtaana, otti ajasta vaaria ja ymm?rsi j?rjest?? teht?v?ns?, niin ett? jouti ajallaan joka kohtaan. Sellainen oli Elina.
Salaisesta kateesta ja julkisista houkutuksista huolimatta pysyi Elina paikallaan tohtorin talossa, kunnes tuli tuo polttava Amerikan kuume h?nelle niinkuin muillekin. Terveisi? tuli sukulaisilta ja tuttavilta meren tuolta puolen. Ja joka viestilt? virisi halu entist? kiihke?mm?ksi. Viimein tehtiin sopimukset. ?Tiketti? tuli Amerikasta, ja kun Elinan viides palvelusvuosi p??ttyi, heitti h?n hyv?stit.
L?hd?n hetken? pyrkiv?t kyyneleet tulemaan, mutta Elina keikautti tapansa mukaan niskaansa, pisti itkun asemasta nauruksi ja vakuutti pian palaavansa. Eip?h?n h?n tuonne aikonut ij?ksi j??d?. Halutti vain k?yd? katsomassa, mink?laista el?m? oli siell? p?in maailmaa.
Elina piti sanansa. Muutaman vuoden per?st? h?n yht'?kki? ilmestyi tohtorin talon keitti??n. Tohtorinna sattui seisomaan keitti?ss? selk? oveen p?in. Elina karkasi kiinni h?neen, py?r?ytti kerran ymp?ri lattian ja kertoi terveisi? Amerikasta. Sitte h?n syleili lapsia.
-- ?Herranen aika, t?m?k? se on minun oma poikani?? H?n kaapasi Eeron syliins?.
Eero karkasi punaiseksi ilosta ja ujoudesta. Elinan l?hdetty? ei kukaan noin ollut syliins? ottanut.
Tohtorikin tuli omasta huoneestaan katsomaan, mit? nyt oli tapahtunut, eik? h?n p??ssyt sinne palaamaan niin pian kuin tavallisesti. H?nt? pid?ttiv?t Elinan iloiset puheet ja rupatukset.
Kun tohtorinna sitte rupesi tiedustelemaan mit? Elina nyt aikoi, selvisiv?t asiat pian. Elina j?i taloon entiseen virkaansa arvossa vain yleten toisten palvelijain valvojaksi ja kaitsijaksi.
Amerikasta palatessaan oli Elina entisen ty?kykyns? lis?ksi tuonut hiukan amerikkalaista hienostumista, entist? monipuolisempia tietoja, etenkin omalta alaltaan, ja suuren joukon iloisia juttuja, joista h?n mielell??n antoi muillekin osaa.
Siit?, mit? h?n itse siell? oli kokenut, ei h?n puhunut mit??n. Naimisissa h?n oli siell? ollut, niin sanottiin, mutta millaista se naiminen oli ollut ja mit? h?n muuten oli Amerikassa-olostaan pit?nyt, siit? ei kukaan p??ssyt perille. Sormuksia h?n ei ainakaan pit?nyt. Mutta syyt? siihen, ei h?n selitt?nyt enemm?n kuin muutakaan. Ja jos joku utelemaan rupesi, osasi h?n kohta antaa puheelle toisen suunnan.
Samalla kun tieto Elinan paluusta levisi pit?j?lle, saavutti tohtorintalon keitti? takaisin entisen vetovoimansa. Ensi aikoina, jolloin uteliaisuus viel? lis?ksi oli houkuttelemassa, k?vi tulva vallan rasittavaksi. Mutta uteliaisuuden lakattuakin teki Elinan vetovoima teht?v?ns?. Em?nn?t katselivat ihastuneina, miten ripe?sti askareet h?nelt? sujuivat, samalla kun iloinen puhe vilkkaasti ja mielt?virkist?v?sti luisti h?nen huuliltaan. Nuoret tyt?t ihailivat Elinan sukkelasanaisuutta ja h?nen pulskaa ulkomuotoaan. Nuoret miehet k?viv?t mielell??n kaloja tai lintuja kauppaamassa, saadakseen hekin ihailunsa suitsutusta sytytt?? keitti?ss?. Ja moni heist? ajatteli silloin oman talon etua ja oman syd?men toiveita. Mutta ajatuksia pitemm?lle ei kukaan uskaltanut, sill? Elina osasi vet?? puoleensa, mutta h?n osasi my?skin selvitt?? jokaiselle, miss? raja oli.
Tohtorinna oli ylpe? Elinasta joka suhteessa. Ja hyvill??n h?n my?s oli siit?, ett? h?nenkin talossaan oli jotain, josta saattoi ylpeill?. Mutta h?n oli muutakin kuin ylpe?. H?n ei ymm?rt?nyt, miten olisi mahdollista tulla toimeen ilman Elinaa. Siit? h?n monesti puhui -- etenkin Elinalle itselleen.
Mutta kun Elina oli ollut muutamia vuosia tohtorin perheess?, rupesi h?n puhumaan Helsinkiin l?hd?st?. H?n ei tahtonut j??d? homehtumaan t?llaiseen korven kolkkaan. Osasi h?n omaa kyky??n arvostella sen verran, ett? tiesi tulevansa toimeen Helsingiss?, ja hyvinkin. Oli siell? ty?t? h?nenlaiselleen. Palkat olivat siell? suuremmat ja el?m? muutenkin hauskempaa. Siit? syyst? h?n tahtoi sinne nyt, kun entiset haavat olivat arpeutuneet ja kun h?n uudelleen oli p??ssyt el?m?n alkuun.
Tohtorinnalle tuli h?t?. H?n koetti kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen Elinan luopumaan aikeestaan. ?J??h?n edes siksi, kunnes Eerosta tulee ylioppilas?, sanoi h?n viimein. Ja Elina j?i.
Tohtorinna oli hyvill??n, kun edes oli saanut l?hd?n lykk?ytym??n. H?n koetti rauhoittaa itse??n sill?, ett? ehk? se siit? lykk?ytyy viel?kin edemm?ksi. Mutta ei h?n sit? itsekk??n oikein tohtinut uskoa. H?n tiesi, ett? Elina kyll? pit?? p??ns?.
Rajapyykiksi pantu p?iv? oli nyt tullut. Eero oli viikko takaperin saanut valkolakkinsa, ja nyt h?nt? odotettiin kotiin.
Tohtorintalossa oli sek? em?nn?ll? ett? Elinalla ollut kiirett? varhaisesta aamusta asti.
-- Tuntuu silt? kuin sin? jo aikoisit l?hte? ja j?tt?? meid?t, sanoi tohtorinna kesken leipomisen Elinalle. -- Niin sin? olet siistinyt ja valmistellut.
-- Ei viel? l?hd?n varalle, vaan suuren juhlan kunniaksi. -- Elina hieroi taikinaa mink? jaksoi. -- Viel? on kes? j??hyv?isi? varten. Ei rouva h?t?ile!
-- H?t?ill??n sit? v?hemm?st?kin. Min? en ymm?rr?, kuka sitte auttaa, kun sin? -- --
-- Uusi Elina. Ja uudet aina entisi? paremmat sek? palvelijana ett? henttuna.
-- Aina sin? leikki? lasket!
-- Itkullako pit?isi p?iv?? kunnioittaa?
-- ?l?h?n nyt! Kyll? sin? ymm?rr?t. Mutta juhlap?iv? t?m? todella on, -- nelj?n juhlat, ei vain yhden.
Tohtorinna irroitti esiliinan vy?t?isilt??n, pudisti jauhot k?sist??n ja korjasi hiukan viimeksi valmistamansa piparkakun muotoa. Sitte h?n l?hti keitti?st? itse huolehtiakseen muusta, Elinan paistaessa leiv?t.
Tohtorinna oli hilpe?ll? mielell?. Kaikki pienimm?tkin seikat vaikuttivat aina h?neen. H?n oli niin herkk?. T?n??n edisti h?nen iloisuuttaan lasten kotiintulo, kaunis kes?inen ilma ja kodin joka sopessa ilmenev?t, ilahduttavat tulokset Elinan ja h?nen ahkerasta hommailustaan.
Enemm?n kuin mik??n muu vaikutti siihen kuitenkin se, ett? pikku Elvi oli p??ssyt kolmannelle vuodelleen, ilman ett? oli odotettava seuraavaa.
Tohtorinna oli t?n? kev?nn? tuntenut elpyv?ns? rinnan luonnon kanssa. Nyth?n h?nkin p??si el?m??n, nyt jouti muistamaan, ett? oli ihminen eik? vain miehens? tahdon alle annettu vaimo.
Tuntui aivan silt? kuin suvinen sunnuntai h?nelle olisi kirkastunut pitkien, pimeiden sadep?ivien j?lkeen. Ja nyt sit? jaksoi n?hd? valopuolia siin?kin, mik? aikoinaan oli ollut raskasta. Etenkin t?n??n h?n oli noita valopuolia ajatellut, kun ensi kertaa sai odottaa kotiin nelj?? t?ysikasvuista lasta. Hannakin, joka ei ollut k?ynyt kotona senj?lkeen, kun h?n sai oman postitoimiston kaukana id?ss?, oli nyt ottanut kuukauden loman, k?yd?kseen kotona. Astrid ei voinut konttoripaikastaan p??st? muuta kuin viikoksi. H?n saisi varsinaisen lomansa vasta loppukes?ll?. Mutta kun h?nell? oli hyv? palkka ja matka l?hikaupungista oli verrattain lyhyt, oli h?n p??tt?nyt k?v?ist? kotona nyt Hannan siell? ollessa. H?n oli sit?paitsi yhdess? Oskarin kanssa suunnitellut huvimatkaa er??seen naapuripit?j??n ja sille matkalle oli jo t?n? iltana l?hdett?v?.
Tohtorinna hym?hti itsekseen ottaessaan liinakaapista puhtaan p?yt?liinan.
Kyll? Astrid aina tiesi, mit? tahtoi, ja osasi my?skin ajaa tahtonsa perille. H?ness? oli niin paljo voimaa -- ja itsetietoisuutta my?skin -- enemm?n kuin keness?k??n muista lapsista. Oli aivan kuin h?n olisi itselleen anastanut kaiken sen, mik? ?idiss? ennen oli lujuutta, uskallusta ja rohkeutta.
?iti odotti t?ll? kertaa Astridia erityisell? j?nnityksell?. Tyt?ll? taisi olla kihlauksen tapaista tekeill?, ja ?iti oli siit? sek? hyvill??n ett? huolissaan. Olihan se niin vakava asia jo se, ett? aikoi sitoutua. Ei siin? osannut tarpeeksi tarkkaan punnita. Mutta eih?n sit? toiselta puolen osannut surra, ett? tyt?ll? oli ottajia.
Tohtorinna kattoi hyr?illen kahvip?yt??. Olipa niill? nyt hauskaa sisaruksilla. Oikein hiveli mielt?, kun ajatteli!
Kun vain jaksaisi saada kaikki nuoremmatkin lapset aikaihmisiksi, niin sitteh?n sit? saisi hyvityst? ty?st??n ja saisi lev?t? tyytyv?isen? tiet?en, ett? on sit? johonkin kyennyt, kun on sellaisen lauman kasvattanut ihmisiksi.
Pihalta kuului samassa rattaitten ratinaa, ja tohtorinna kiiruhti vastaan.
Tohtori seisoi ikkunassaan. H?n n?ki ensi vilahduksen nuorten iloisista kasvoista. Etuistuimella h?n n?ki molemmat tytt?rens?, heid?n takanaan Oskarin ja Eeron valkolakit p??ss?.
Tohtori nosti k?den otsalleen. Se oli kylm?n kostea. ?Toverin? ilohaukunta ja tohtorinnan raikas ?tervetuloa, tervetuloa? tunki kuin et?isyydest? h?nen korviinsa. H?n seisoi yh? j?ykk?n? ja liikkumattomana paikallaan.
Ne valkolakit, ne valkolakit, ensimm?isen suuren voiton ja tuhansien iloisten toiveitten merkit, miten se koski, kun ne tuossa paistoivat h?nen silmiins?.
Eerollakin oli nyt sellainen, sill? pojalla, joka oli is?lleen rakkain ja jonka jok'ainoassa piirteess? is? tunsi itsens?. Oliko h?nenkin kuljettava samaa tiet?? Oliko tuota ensimm?ist? suurta voittoa seuraava asteittainen aleneminen, toivoton, tuskallinen taistelu, josta ei ollut muuta tulosta kuin masentavaa itsens? halveksimista ja katkeraa, milloin toisiin, milloin omaan itseen kohdistuvaa syyttelemist?.
Tohtori pyyhk?isi taas kylm?? hike? otsaltaan. Sitte h?n oikaisihe ja astui j?ykk?n? kuin ainakin etehiseen nuoria vastaan.
Eero tervehti paraikaa ?iti??n, kun tohtori avasi oven. Kun h?n huomasi is?n, k?vi kuin v?r?hdys h?nen kasvoillaan. Is? n?ki sen ja ymm?rsi. H?n tunsi omasta itsest??n tuon sanomattoman sis?isen n?l?n, jota ei uskaltanut n?ytt??, ei valloilleen laskea, siksi ett? sit? itsekin h?pesi. Mutta h?n oli jo ehtinyt sille asteelle, jolloin ei en?? ollut n?ytt?misen mahdollisuuksiakaan. -- Terve, sanoi h?n vain k?tt? ojentaen. -- Onneksi herra ylioppilaalle!
Eero ei uskaltanut katsoa is??ns?. H?nen huulensa ja polvensa vapisivat. H?nen oli vallannut omituinen liikutus.
Silloin hipaisi is? h?nen k?dess??n olevaa lakkia. -- Kanna kunnialla, sanoi h?n. ??ni oli samea.
-- T?ss? me nyt olemme koko joukko, esitti Astrid toistenkin puolesta.
-- Eik? kelpaa katsella, huolimatta matkan p?lyst?, pisti Oskar jatkoksi.
Tohtorinna toimitti tavaroita sis??n kannettaviksi ja joudutteli sitte joukkoaan siistiytym??n. Tytt?ret vei h?n omalle puolelleen, Oskar ja Eero kapusivat ullakolle, tavalliseen kes?-asuntoonsa.
Astridin kertoillessa ?idille kaupungin kuulumisia, pukeutui Hanna, oli hetken kuluttua valmis ja l?hti tapaamaan talon toisia asukkaita, joita ei ollut n?hnyt moneen vuoteen.
Heti kun ?iti ja Astrid j?iv?t kahden, k?vi ?iti k?siksi kysymykseen, jota mieless??n hautoi.
-- Sin? taidat olla menem?isill?si kihloihin? Se sanottiin nopeasti ja suoraan kuin kaiken kiertelemisen ehk?isemiseksi.
-- Ent? jos olisin?
-- Ajattele ja punnitse. Sin? et tied?, mink?laista avioel?m? on. Se on naiselle orjuutta -- useimmissa tapauksissa ainakin.
-- Sille, joka orjaksi rupeaa. Mutta min? en ole lapsi en??, enk? liioin nen?st? vedett?v? entisajan nainen.
Loppu huomautus pisti v?h?n pahasti, mutta tohtorinna naurahti sittekin komealle tytt?relleen, joka hyr?illen iloista laulunp?tk?? suki mustia hiuksiaan.
-- Usko pois ?iti, kyll? min? osaan puoliani pit??. Ja katsoa eteeni my?skin. Ei sit? niink??n joka miehen rakkaudenruikutusten t?hden j?t? hyv?palkkaista paikkaansa ja iloista, vapaata el?m??.
-- Niin sit? puhuu nykyajan nainen! Tohtorinna huokasi. -- Ennen sit? jo tyt?ntynk?n? haaveili rakkauden runollisuudesta.
-- Ja pitk?lt?k? tuota runollisuutta riitti? Paraimmassa tapauksessa kappaleen matkaa h?itten tuolle puolen. Sitte alkoivat n?lk?vuodet, v?list? rakkauden, v?list? leiv?n puutteessa; v?list? siksi, ett? puuttui kumpiakin. N?lk? ei ole runollista, ?iti, ei miss??n muodossa. Sent?hden olen p??tt?nyt tehd? hyv?t kaupat, jos teen.
-- Oletpa sin? oppinut arvostelemaan asioita kannattavaisuuden kannalta, kerkesi tohtorinna huomauttaa, kun samassa talon ?pikkulapset?, Ville etunen?ss?, t?rm?siv?t sis??n sisarta tervehtim??n.
Ullakolla olivat ?pojat? sill? aikaa huuhtoneet pois matkap?lyt ja purkaneet tavaroitaan. Oskar oli jo l?htenyt hakemaan seuraa itselleen, Eero seisoi yksin ikkunan ??ress?.
Miten kaunista kaikki oli, ja miten juhlapukuinen t?m? kunnianarvoisa, vanha puutarha! H?nen lapsuudestaan asti se oli ollut h?nen vaitelias, uskottu yst?v?ns?. N?m? puut, ne olivat oksiaan ojennelleet, olivat latvoihinsa kutsuneet niin usein silloin kun mieli oli yksin?isyytt? ik?v?inyt.
Eeron katse kulki puusta puuhun. Juhlallisen kuusi-vanhuksen rinnalla upeilivat tuomet valkoisissaan. Koivut olivat k??riytyneet hempe?n vihre??n vaippaan, joka ohuena kuin harso verhosi solakkaa valkovartta. Maasta nousi nurmi, kohosi kukkaset. Lemmen laulut kajahtivat lehdikosta ja neuvoa pidettiin pes?n perustamisesta.
Toivorikas el?m? orasti, puhkesi ja kukki kaikkialla, minne h?n katsoi. Tuhansin s?velin soi el?m?nlaulu luonnon kev?therkilt? kielilt?, soi ylist?en el?m?n ja nuoruuden taikaa. Mutta vastakaiku h?nen omassa povessaan, millainen oli se?
Kaihoa, kaihoa vain. Tuntui silt? kuin h?n olisi tahtonut levitt?? k?sivartensa syleilyksi, syleill? koko tuota kaunista maailmaa, joka h?nt? ymp?r?i, syleill?, saadakseen edes kerran tuntea ett? tuo kaikki oli h?nt? l?hell?, kuului h?nelle. Mutta yht? mahdoton kuin tuo syleily oli, yht? mahdotonta oli h?nenlaiselleen voimakkaasti ja l?heisesti tuntea yhteenkuuluvaisuutta el?m?n kanssa.
Kaikki se, mik? kuului el?m??n, se h?nt? pakeni. Se siirtyi kuin pett?v? kaiku niin saavuttamattoman et??lle. Se kutsui, houkutteli ja -- pakeni. Ja mit? et??mm?lle kaiho kiiruhti, sen et??mm?lle v?istyi kaikki kaihottu.
Lahden tuolla puolen kukahti k?ki, kukahti harvaan ja kaihoisasti.
-- K?enpoika min? olen, omien vanhempieni vastus, pes?n musta liikalapsi.
Eero painoi p??ns? ikkunan pieleen. -- Senk? t?hden el?m?n ilo minua v?ist??, siksik? on kaiho syd?meni ainoa s?vel, sen ainoa, silloinkin kun el?m? ymp?rill?ni kukkii ja toiset riemuiten puhuvat toivojen onnellisesta ajasta?
H?n huokasi. Jos el?m? vanhempanakin oli yht? vaikeata kuin n?in? nuoruuden ensi vuosina, kuinka sitte jaksaisikaan p??h?n p??st??
Kuului askelia portaissa. Ovi aukeni. Elina seisoi kynnyksell? iloa ja voimaa uhkuvana niin kuin ennenkin.
-- T??ll?h?n se p?iv?n sankari on! Onnea pojalle Porvoon mitalla! -- H?n pudisti k?tt?.
-- No, ent? todistukset, jatkoi h?n sitte. -- Koreat taisi tulla?
-- Tulihan nuo.
-- Sit?h?n min? jo sanoin, vaikkei sopinut silloin uskoa. Mutta sen min? tied?n, ett? uskoa ihminen tarvitsee n?iss? maallisissa asioissa yht? hyvin kuin autuuden asiassa. Minne sit? joutuisikaan, ellei ottaisi uskoakseen muuta kuin sit?, mink? omin silmin n?kee. Niinh?n sit? olisi kuin likin?k?inen, joka tirkist?? taivaalle ja v?itt??, ettei siell? t?hti? olekaan, sent?hden ettei h?nen silm?ns? niit? n?e. Uskoko ei saisi ulottua pitemm?lle kuin silm? kantaa? Ehei! Sen sanon viel? kerran, ett? uskoa ihminen tarvitsee joka asiassa ja joka aikana, nuorena varsinkin.
-- Sellainenko se on se Elinan onnittelupuhe?
Elina nauraa hel?ytti iloisesti. -- Viel?k? parempaa tarvis?
-- Viel? senverran parempaa, ett? Elina ottaisi uskoakseen senkin puolesta, joka ei itse sit? voi.
-- Pyh, ei sit? ihminen tule toisen uskolla aikaan, ei n?iss? maallisissa enemm?n kuin autuuden asioissakaan. Mutta mik? sitte est?? nuorta miest?, joka kunnialla on suorittanut ylioppilastutkintonsa, uskomasta, ett? h?nest? viel? tulee maisteri, tohtori tai vaikka mik? hyv? ja hy?dyllinen ihminen?
Eero painoi k?den povelleen. -- Joku t??ll? sis?ll?.
-- Jos min? sanon sit? raukkamaisuudeksi?
-- Saattaa olla. -- Eero ny?kk?si p??t??n.
-- Raukkamaisuus on pantava hengilt?.
-- Ei ole raukkamaisella rohkeutta sellaiseen. T?ytyy vain toisten n?hden koettaa olla sit?, mit? muutkin, ettei kukaan n?kisi, millainen sit? oikeastaan on.
-- Se on oikein! Siit?p?h?n sitte oppii! -- Elina l?i h?nt? nauraen olalle. Mutta Eero pudisti vain p??t??n. H?n tiesi kokemuksesta, ettei se keino auttanut. Entist? tukahuttavammalta tuntui sitte yksin?isyydess?, entist? enemm?n ahdisti mielt?, kun toisten seurassa oli iloisuutta teeskennellyt.
Mutta vaikka tuon tiesi, mit? apua siit? oli? Eih?n h?n kuitenkaan rohjennut olla toisenlainen. H?ness? oli kerrassaan raukkamaista mukautumistarvetta. Her?tt?? huomiota, saada vastustusta, ehk? joutua ivan alaiseksi, se oli sit? vihon viimeist?. Sit? v?ltt??kseen h?n oli valmis vaikka mihin.
Ja kun sitte viel? ahdisti tuo ainainen alakuloisuus, jolle ei uskaltanut eik? voinut muotoa antaa, oliko ihmett? jos sellainen taakka tuntui raskaalta?
Kuin umpinainen j?rvi, josta ei ainutkaan joki alkuansa saa, sellainen oli h?nen sisimp?ns?. El?m?? tunki sinne niin tukahduttavan paljo, mutta mik??n ei p??ssyt purkautumaan. Jok'ainoa ajatus, jokainen sielun v?r?hdys ja tunne ne ik??nkuin kivettyiv?t, samassa kun voimakkaimpinaan her?siv?t. Ja siit? syntyi tuo lyijynraskas, painostava tunne, joka h?nt? aina ahdisti.
-- Nyt en jouda en?? turhia lavertelemaan. Elina pyyhk?isi suoraksi lumivalkean esiliinansa. -- Tulette semmoista kiirett? pit?en. Ensin pit?? juosta ja hommata teit? odotellessa, ja sitte l?hdette samassa.
-- Niin se matkakin minua niin tymp?isee. Ei tee ensink??n mieli l?hte?, mutta jos sen sanoisin toisille niin nauraisivat minut pilalle.
-- Niinkuin kannattaisikin. Nuori ja n?tti ylioppilas eik? tahtoisi toisten kanssa huvimatkalle! Johan nyt jotain!
-- Se vieraissa olo, seh?n se niin kiusaa.
-- Mutta huvittaa samalla, eik? niin?
Eeron t?ytyi hymyill?. -- Huvittaisi, jos saisi n?kym?tt?m?n? olla katselemassa. Mutta kun toiset katselevat, tarkastavat ja arvostelevat.
-- Ja jos sitte viel? sattuisi tytt?parveen, ilvehti Elina. -- Mutta min? sanon: Juuri tytt?jen seuraa pit?? tuollaisen pojan hakea. Hyv?t tyt?t ne tykk??v?t viisaista ja hiljaisista pojista. Heid?n seurassaan pit?? vaan rohkeasti puhua mit? ajattelee eik? olla olevinaan toisenlainen.
Eero lensi punaiseksi. Elina kosketteli niin kipe?? kohtaa. Se oli sekin yksi Eeron suurimpia suruja, ett? h?n suorastaan pelk?si nuoria, iloisia tytt?j? vaikka he samalla h?ness? her?ttiv?t sellaista kaihokasta ik?v?imist?, kuin kaikki, mik? oli kaunista ja runollista.
-- Hyv?sti nyt, ny?kk?si Elina samassa ovelta ja seuraavassa silm?nr?p?yksess? Eero kuuli h?nen hameenhelmojensa hulmahtelevan portaissa.
Nyt ei en?? sopinut j??d? t?nne yksin ajatuksineen! Eero nyk?isi hiukan hermostuneesti puhdasta kaulustaan, vilkaisi ohimennen Oskarin peiliin ja pyyhk?isi otsalle valuneen tukan pois silmilt?. Sitte meni h?n etsim??n omaistensa seuraa.
Vasta illalla palasivat Eeron ajatukset Elinan viime sanoihin ja siihen erikoiseen merkitykseen, mik? t?ll? p?iv?ll? oli h?neen n?hden.
H?n oli silloin jo yhdess? Oskarin ja Astridin kanssa pelk??m?ll??n huvimatkalla.
Matkan alkuaiheena olivat er??ss? l?hiseudun pit?j?ss? vietett?v?t nuoriso-juhlat. Muutamat Oskarin helsinkil?isist? naistuttavista olivat innokkaasti kutsuneet h?nt? tulemaan sinne ja kun Astridinkin teki mieli, oli matka tullut p??tetyksi. Varhain seuraavana aamuna oli oltava parin penikulman p??ss? olevalla laivalaiturilla, sent?hden oli ollut l?hdett?v? jo iltaa ennen.
Kun nuoret saapuivat laivalaiturin l?heisyydess? olevaan majataloon, oli se jo t?ynn?. Astrid sai kuitenkin yhteisen huoneen muutamien vieraiden naisten kanssa; nuoret herrat passitettiin luhtiin.
T??ll? ilmavassa suvisuojassa, jonne joka tuulen henk?ys lehautti vastapuhjenneen koivumets?n tuoretta tuoksua, sai Oskar kohta unen p??st? kiinni, mutta Eero makasi kauan silm?t selkosen sel?ll??n eteens? tuijottaen.
Ensimm?inen ratkaiseva voitto, joka nyt oli saavutettu, sit? seuraava uran valitseminen ja monet sen yhteydess? olevat kysymykset tulivat nyt mieleen. Ja Eero ajatteli niit? raskaan alakuloisena niinkuin h?nen tapansa oli. Mutta sitte luistivat h?nen ajatuksensa Elinan antamaan neuvoon ja siihen ne pys?htyiv?t.
Oli aivan ihmeellist?, miten usein Elina sanoa sutkautti juuri sellaista, mik? tavalla tai toisella oli yhteydess? Eeron ajatusten kanssa, ja joka oli h?nelle erityisesti tarpeen juuri siin? mielentilassa, miss? h?n milloinkin sattui olemaan. Elina ihan kuin piti varalta joka vastam?en alla saadakseen lyk?t? kuormaa kappaleen matkaa yl?sp?in siten auttaakseen niiss? monissa vastam?iss?, jotka milloin ulkonaisten olojen, milloin Eeron omien mielialojen nostattamina nousivat h?nen eteens?.
Jos ei Elina enn?tt?nyt enemp??, sanoa tokaisi h?n jotain iloisenmakuista, jolla antoi kuormalle aika lykk?yksen yl?sp?in.
N?in oli t?n??nkin k?ynyt. T?m? matka oli Eeroa peloittanut aivan erityisesti siksi, ett? h?n tiesi sen kuluessa joutuvansa tekemisiin nuorten tytt?jen kanssa.
H?n oli jo Helsingiss? n?hnyt noita Oskarin tuttavia, nauravia, tirskuvia tytt?j?, joilla oli p?? kallellaan milloin millekin puolelle ja hunajata huulilla sen varalle, joka heid?n suosioonsa p??si, mutta pilkka kielenk?rjess? tyhm?lle ja k?mpel?lle.
?Tytt??, seura-el?m?n iloinen, suosiota pyydystelev? ja suosiotaan tai ep?suosiotaan jakeleva tytt? oli n?ihin aikoihin peloittavana seisonut Eeron tiell?. Ja pitip?s Elinan juuri silloin tulla puhumaan tyt?ist?.
-- Hyv?t tyt?t tykk??v?t hiljaisista ja viisaista pojista, -- miten ne sanat lykk?siv?t yl?sp?in ja rohkaisivat.
Eero p??tti unohtaa arkuutensa ja painaa Elinan sanat mieleen. Ehk?p? sitte kaikki k?visi hyvin.
Sen p??t?ksens? vahvikkeeksi h?n nukkui.

Puhkeamassa olevien pihlajien ja tuoksuvien tuomien keskelt? kuului nuorten iloista naurua. Leikki oli parhaassa k?ynniss??n. ?Numeroisilla oloa?, ?tulen lainaamista? ja panttileikkej? leikittiin siksi kun jokainen oli saanut kyll?kseen. Silloin ehdoteltiin lepoa ja ehdotus hyv?ksyttiin Eeron suureksi iloksi.
Eero oli ollut ahtaalla siit? asti, kun jouduttiin matkan m??r?paikkaan, siihen perheeseen, jonka nuoret olivat Oskarin tuttavia. Siell? oli v?ke? niin ett? vilisi, vanhempia ja nuorempia, kunnianarvoista joukkoa, jolle piti heid?n vanhuutensa vuoksi olla kohtelias, ja v?hemm?n arvokasta, jota piti kunnioittaa heid?n nuoruutensa t?hden.
Oskar oli hyvill??n kuin kala vedess?. H?nelt? k?vi kaikki kuin leikinlasku, ja jos h?n sattui tekem??n tyhmyyden, sovitti h?n senkin sukkelalla sanansutkauksella.
Eerolle sit?vastoin oli kaikki ty?l?st?, mutta h?n koetti suoriutua niin miehuullisesti kuin mahdollista. Ja h?nt? auttoivat sek? Elinan j??hyv?issanat ett? h?nen oma pelkonsa her?tt?? huomiota.
Kun leikki lehtimajassa p??tettiin lopettaa, aikoi Eero pujahtaa pois seurasta, mutta juuri kun h?n nousi l?hte?kseen, ilmestyi talon is?nt? hymyilev?n? lehtimajan ovelle.
-- Uusia vieraita -- ilmoitti h?n iloisesti, vet?ytyen syrj??n antaakseen vieraalle tilaa.
-- Tervetuloa, tervetuloa -- sep? hauskaa -- kovin yst?v?llist? -- kaikui kuorossa.
Tyytym?tt?m?n? painautui Eero takaisin paikalleen, eik? h?nen mielens? vaiennut siit?, ett? tulokas oh vieras, nuori neiti. H?n huokasi ja ajatteli sit? suurta, hiljaista mets??, jonne mieli teki. Mutta kun asia ei ollut autettavissa, t?ytyi koettaa olla sellainen kuin toisetkin.
Koettaessaan t?t?, teki Eero huomioitaan ja tehty??n niit? hetken aikaa, haihtui h?nen mielipahansa. H?nen tuli hyv? olla. Uusi tulokas oli luonnollinen ja yksinkertainen. Eero ei h?nt? en?? ?tyt?ksi? muistanutkaan. Ja sitte oli h?nen ??nens? niin pehme? ja soinnukas ett? Eero aivan unohtui kuuntelemaan sit?, tiet?m?tt? oikeastaan, mit? neiti sanoi.
Sen Eero kuitenkin ymm?rsi, ett? h?n oli tullut sanomaan hyv?sti. T?ti oli saanut kirjeen, jonka johdosta heid?n heti t?ytyi l?hte?.
Neiti t?teineen asui n?ht?v?sti jossain l?heisyydess?, t?m?n talon omistajalle kuuluvassa talossa. Is?nt? valitteli vierasten pikaista poisl?ht??, ja muut perheen j?senet s?estiv?t tavanmukaisilla kohteliaisuuksilla.
Eero tuli siihen p??t?kseen, ett? neiti oli ujo. N?ytti silt? kuin nuo kohteliaisuudet olisivat h?nt? vaivanneet. H?n ei tuntunut vapaalta.
Kohta kun kahvit oli juotu, teki h?n l?ht??. Ehdotettiin yhteist? k?vely?, jottei vieraan tarvitseisi l?hte? yksin.
-- Tai saatamme soutaa, ehdotti er?s talon herroista.
Mutta samassa ilmestyi joukko kyl?n nuoria neitej? ja herroja lehtimajan ovelle. He tulivat neuvottelemaan seuraavana p?iv?n? alkavasta juhlasta. Sent?hden ei saattamisesta voinut olla puhettakaan.
-- Ehk? min? saan luvan? -- Eero nousi. H?n aivan ihmetteli omaa rohkeuttaan, ja eniten sit?, kun t?m? tuntui h?nest? niin luonnolliselta, ettei tullut mieleenk??n olla h?mill??n.
-- Kiitoksia, en min? saattajaa tarvitse, min? olen niin tottunut kulkemaan yksin. Mutta tervetuloa, jos kuitenkin tahdotte.
Eero ei ep?illyt hetke?k??n. Vasta kun he hyv?stij?t?n j?lkeen j?iv?t kahden, rupesi h?nt? hiukan peloittamaan. Ent? jos t?m? sittekin oli hullua; jos ei l?yt?isi puheen ainetta ja jos rupeisi molempia ujostuttamaan?
Mutta silloin johtuivat Elinan sanat mieleen: hyv?t tyt?t tykk??v?t hiljaisista ja viisaista pojista. Heid?n seurassaan pit?? vaan rohkeasti puhua mit? ajattelee. -- Ja ne sanat taas lykk?siv?t yl?sp?in.
Silt? h?nest? heti olikin tuntunut, ett? t?llaisen tyt?n kanssa h?n voisi puhua vaikka mist?.
-- Te olette tullut t?nne juhlia varten, kys?si samassa neiti.
-- Niin. Ja te l?hdette pois?
-- En min? muutenkaan olisi sinne tullut.
Eero katsoi h?neen kysyv?sti, mutta huomasi samassa ett? neiti oli mustissa.
-- Teill? on surua?
-- ?itini kuoli -- viime kev?nn?. -- ??ni v?r?hti hiukan.
-- Kuolema on jotain niin kummallista. -- Eero puhui vapaasti kuin itsekseen. -- Tahtoisi mielell??n kuolla, ja kuitenkin on siin? jotain niin outoa ja et?ist?, jota ei kukaan odota.
-- Sep? ihmeellist?! Te sanotte aivan p?invastoin kuin min? ajattelen. Kuolema on minusta jotain niin kauheaa. Ajatelkaa, ett? se k?si, joka teit? pienest? pit?in on auttanut, hyv?illyt ja ohjannut, yht'?kki? k?y kylm?ksi ja kankeaksi, ett? se silm?, joka teille on s?teillyt, ei en?? sit? tee, se korva, joka teit? on kuullut, ei en?? kuule edes syd?nt? s?rkevint? huutoanne, eik? se ole kauheaa? Ja kuitenkin on kuolema jotain niin l?heist?, aina odotettua. Joka kukkanen kuihtuu ja kuolee. Joka talvi tuo k??rinliinat. Yhten??n kumahtelevat kellot t??lt? poismuuttaneen muistoksi. Eik? kuolema silloin k?y l?heiseksi, odotetuksi? -- Se tulee siksi ainakin kun joku hyvin rakas kuolee, ja kuu tiet??, ett? kuolema yhdist?? ja vie el?m??n.
-- Te puhutte niin kummallisesti. Min? en koskaan ole kuullut kenenk??n nuoren puhuvan sill? lailla.
-- Ehk? min? olenkin vanha. -- H?n punastui, -- joskaan en vuosiltani. Itsest?ni ainakin tuntuu kuin olisin el?nyt hyvin kauan. -- H?nen silm?ns? kostuivat. -- Katsokaa, se oli niin rikas se viimeinen ?idin seurassa vietetty vuosi.
-- Kuinka niin? -- Ettek? tahtoisi kertoa siit? v?h?n?
Eero tunsi taas sit? omituista j?yt?v?? n?lk??, jota h?ness? hell?t perhesuhteet aina her?ttiv?t.
-- ?idist?k?? Se on vaikeaa. Hyvin kaunista maisemaa ja hyvin henkevi? kasvoja on vaikea maalata. Eik? olekin? Paras ja hienoin j?? aina pois. ?iti oli sellainen. H?n oli niin rikas -- ja teki toisia rikkaiksi.
-- Silloinhan siit? riitt?? muillekin.
Neiti katsoi h?neen pitk??n. -- Te olette oikeassa. Pit?isi voida antaa paljo, kun on saanut niin runsaasti. V?list? tuntuu silt? kuin en jaksaisi ajatella el?m?? ehk? pitk??kin, ilman ?iti?. Silloin koetan muistella, miten paljo viimeisen? yhdess?olo-vuotenamme sain. Siin? oli todella rikkautta tarpeeksi koko el?m?n ajaksi.
-- Oliko se viimeinen vuosi sitte niin toisenlainen kuin kaikki muut?
-- Oli tavallaan. Min? olin silloin juuri lopettanut koulun, ja me saimme olla niin paljon enemm?n yhdess?. ?iti oli minulle aivan kuin yhden ik?inen yst?v?.
-- Teid?n is?nne on kuollut? -- Se sanottiin pelonalaisesti, vaikka Eero koetti tehd? ??nens? niin huolettomaksi kuin mahdollista. H?n pelk?si l?yt?v?ns? s?rkynytt? sielt?kin, miss? kaikki n?ytti onnellisen ehj?lt?.
-- H?n kuoli, kun olin kolmannella vuodella. En muista h?nest? muuta, kuin ett? h?n makasi lattialla ja min? sain kiivet? h?nen selk??ns?, ja meill? oli niin, niin hauskaa. Mutta ?idin kertomuksista tunnen h?net ehk? paremmin kuin olisin tuntenut, jos h?n olisi el?nyt. Viimeisen? vuonna varsinkin eli ?iti kuin uudelleen koko el?m?ns? is?n kanssa. H?n ei opettanut minua ymm?rt?m??n ainoastaan omien vanhempieni el?m?? ja omaa alkujuurtani, vaan siin? samassa sain selvityst? el?m?n kaikkein t?rkeimpiin kysymyksiin. Opin uskomaan onnellisuuden olemassaoloon, huolimatta kaikesta, mik? tahtoo tuota uskoa horjuttaa.
H?n huokasi.
Eero katsoi h?neen pitk??n ja kysyv?sti. H?n ei voinut ymm?rt??, miksi se huokasi, jolla oli tuollaiset ehe?t muistot lapsuudenkodista.
-- Te asutte nyt t?tinne luona?
-- Niin. -- H?nen katseensa kirkastui. -- ?iti j?tti minulle el?m?nteht?v?nkin perinn?ksi.
-- Eik? sellainen perint? peloita? Jos sit? itse tahtoisi muuta, tai jos --
-- Ei, ei, se auttaa, rikastuttaa. Ehk?p? sit? muuten haparoisi sinne t?nne, yritt?isi, eiv?tk? siivet kannattaisikaan. Nyt on niin turvallista tiet??: t?nne min? kuulun ja t?m? on se paikka, mik? minun on t?ytett?v?. -- Mutta teh?n panette minun puhumaan vain itsest?ni.
-- Siksi, ett? teill? juuri on sit?, mit? minulta puuttuu, uskoa ja rohkeutta katsoa el?m?? silmiin.
-- Miksi teilt? sit? puuttuu?
-- En tied? itsekk??n. En voi selitt??, mutta kun kuuntelen, mit? toiset puhuvat ja katselen, mink?laisia he ovat, tunnen aina ett? olen toisenlainen. Min? en voi olla niin iloinen ja vapaa kuin muut. Tuntuu aina silt? kuin rautainen kohtalo kuristaisi kurkusta. Tunnen, etten kelpaa mihink??n ja samalla, etten itse sille mit??n voi. Eik?h?n ihminen olekin vain pallo, jonka on pakko py?ri? sinne, minne py?ritet??n.
-- Ei, ei, se olisi julmaa. Jumala tahtoo jokaisen onnea.
-- Te puhutte kuin pappi. -- Eero naurahti omille sanoilleen, mutta ne luiskahtivat aivan itsest??n h?nen huuliltaan. Ja samassa tuli h?n ihmetellen ajatelleeksi, miten kummallinen t?m? keskustelu oli, joka yht?kki? oli sukeutunut h?nen ja t?m?n tuntemattoman nuoren tyt?n v?lill?, tyt?n, jolla tuskin oli ik?? senk??n vertaa kuin h?nell?.
Nuori neitikin hymyili. -- Ehk?p?. Mutta totuudessa pysy?kseni t?ytyy minun tunnustaa, etten juttele mit??n papeilta enemm?n kuin muiltakaan vierailta opittua. Olen oikeastaan saanut hyvin v?h?n vaikutuksia muilta kuin ?idilt?ni. H?nen ehj?, luja ja valoisa uskonsa on sit?vastoin kokonaan tullut omakseni, ei min??n p??llepyyhk?istyn? ajatustapana, vaan vakaumuksena, joka on omassa sisimm?ss?ni orastanut ja on sopusoinnussa sen kanssa. Ilman sit? en jaksaisi el??. Nyt sit? vastoin on minusta el?m? ymm?rrett?v?? jokaiseen n?hden.
-- Min? en vain ymm?rr? enk? usko mit??n.
-- Min? ymm?rr?n teit?, mutta uskon toisin. -- Eero sai syv?n, s?teilev?n katseen, joka sai punan lainehtimaan h?nen poskillaan.
-- Tahtoisin niin mielell?ni auttaa teit? -- jatkoi neiti, -- mutta jokaisen t?ytyy itse p??st? selvyyteen.
Huomaamattaan harvensivat he molemmat askeliaan, ik??nkuin matkaansa pident??kseen.
Heid?n kuljettuaan hetken ??nett?min? kysyi neiti ?kki?: -- Ettek? te itse tahtoisi p??st? eroon tuosta synk?st? uskosta, ett? olemme tahdottomia leluja kovan kohtalon k?siss?. Se on niin kolkko usko. Ja kaikki edesvastuuhan siten katoaa el?m?st? ja hyvyys menett?? arvonsa. Eik? ole paljoa tyydytt?v?mp?? ja j?rkev?mp?? uskoa, ett? voi itse valita ja ett? on eri kehitysmahdollisuuksia. Sanotaanhan, ett? jokainen on oman onnensa sepp?. Minusta on niin lohdullista uskoa, ett? olkootpa ulkonaiset olot mink?laiset tahansa, niin on Jumala luonut meid?t sellaisiksi, ett? meill? aina on tie avoinna siihen sis?iseen kehitykseen, joka vastaa meid?n tarkoitustamme.
-- Te siis tarkoitatte, ett? vaikka ihminen ulkonaisesti sortuisikin, voi h?n sis?isesti voittaa, ja ett? se on p??asia.
-- Niin juuri. Eik? se ole suurta? Se on hengen voittoa kaikesta aineellisesta ja ajallisesta. -- Te aijotte varmaan lukumieheksi, sanoi h?n ?kki?, antaen puheelle toisen k??nteen.
-- Niin tahtoisin, jos vain -- --
-- Te olette onnellinen, kun saatte ruveta lukemaan. Minusta se on sit? kaikkein hauskinta ty?t?. Mutta min? tuskin saan enemm?n oppia kuin koulussa jaettiin ja ?iti enn?tti minulle antaa. H?n ehti siin?kin suhteessa niin paljo. H?n laajensi ja syvensi koulutietojani melkein joka alalla. Me luimme hyvin paljo yhdess? sin? viimeisen? vuonna. Luimme kirjallisuushistoriaa, sielutiedett? ja v?h?n eri filosoofien j?rjestelmist?. ?iti puhui eri maailmankatsannoista, kertoi omasta sis?isest? kehityksest??n ja siit?, mit? el?m? oli h?nelle opettanut. Oli aivan kuin h?n olisi aavistanut, miten lyhyt aika oli, niin sanomattoman paljo enn?tti h?n antaa. Minusta tuntuu nyt silt? kuin olisin saanut ?idin kaikki el?m?n kokemukset omakseni, ja sent?hden tuntuu kuin jo olisin el?nyt kauan.
-- Ehk? te siit? syyst? olette toisenlainen kuin muut?
-- Olenko?
-- Ainakin voi teid?n kanssanne puhella aivan toisella tavalla. En min? ole koskaan ennen kenenk??n kanssa keskustellut n?in. Ja sitte te muutenkin olette ihmeellinen. Te tunnuitte ujolta siell? seurassa, ja kuitenkin te rohkeasti puolustitte omaa kantaanne. Silloin esimerkiksi, kun toiset tekiv?t pilaa raittiusasiasta.
Neiti katsoi h?neen melkein veitikkamainen hymy huulillaan. -- Ujo min? olen, niin hirmuisen ujo, ettei kukaan voi aavistaa. Mutta sen puolustaminen, mit? pit?? oikeana, seh?n on aivan toista. Siihen vaatii sis?inen pakko.
-- Ja ehk? my?skin tekem??n sen mukaan, niink?, vaikka koko maailma olisi vastaan?
-- Niin tietysti.
-- Te olette kummallinen. En min? sellaista ujoutta ymm?rr?. Minusta on aina hirve?t? her?tt?? huomiota.
-- Mutta jos aina koettaisi olla ihmisten mielen mukaan, eih?n silloin koskaan saisi olla oikein itse??n, oikein vapaa.
-- Yksin ja salassa saa.
-- Mutta tyydytt??k? se? Ei, ei. Ei sit? uimaan opi, ellei veteen l?hde, sanotaan. Eik? meid?n henkisestikin ole uskallettava jotain, jotta oppisimme vapaasti ja itsen?isesti liikkumaan. Ja se taito on meid?n saavutettava, jos tahdomme tulla onnellisiksi ja olla sellaisia, millaisiksi Jumala on meid?t aikonut. Min? muistan viel?kin er??n saarnan, jonka luimme yhdess? ?idin kanssa. Siin? sanottiin, ett? Jeesus Kristus oli l?mmin virta, joka koskemattomana ja voimakkaana kulki l?pi el?m?n j??meren. H?n oli tosi-ihmislapsi, joka vaelsi omia teit??n, toisin sanoen Jumalan teit?. Eik? se ollut kauniisti sanottu? Ja niin oikein! Se sisin min?, se salatuin olemuksemme ydin, se juuri on Jumalasta. Jos olemme sille uskollisia, kuljemme Jumalan teit?, ja silloin olemme my?s onnellisia ja vapaita. -- Min? olen niin usein t?m?n yhteydess? muistanut vanhojen viikinkien sanoja ?stark str?m med egna v?gor g?r genom hafvet?, ja minusta on niin onnellista ajatella, ett? me kaikki olemme kutsutut n?in ?omin aalloin? kulkemaan l?pi el?m?n ja ett? my?skin voimme tehd? niin sent?hden, ett? se meiss?, mik? on Jumalasta, on voimakasta.
H?n oli puhuessaan l?mminnyt. Innostuksen puna oli kohonnut poskille ja silm?t s?teiliv?t syvin? ja kirkkaina. Eerosta h?n ei en??n ollut ?tytt??, ei nuori neiti, h?n oli enkeli, joka tarttui h?nt? k?teen ja viittasi eteenp?in kuljettavaa tiet?, huulillaan enkelien tavallinen ihmislapsille lausuma tervehdys: ?l? pelk??.
-- Kas, me olemme jo perill?! Miten pian matka on kulunut.
-- Niin, sopersi Eero. H?nest? tuntui tuskalliselta kuin nukkuvasta, joka armottomasti pakoitetaan her??m??n kesken ihanaa unta.
-- T?ti odottaa minua tuolla portailla. Hyv?sti ja kiitoksia saattamisesta!
-- Kiitos teille.
-- Jumala teit? siunatkoon! -- Se sanottiin l?mpim?sti ja luonnollisesti. Sitte sulki neiti avaamansa portin ja kiiruhti l?pi puutarhan rakennusta kohti.
Eero kulki sen p?iv?? kuin unessa. Huolellisesti h?n salasi toisilta mit? tunsi ja ajatteli, mutta sen voimakkaampina eliv?t h?nen sisimm?ss??n kaikki ne vaikutelmat, mitk? puhetoverinsa oli h?ness? her?tt?nyt. H?n oli nyt saanut el?m?lleen uutta sis?lt??. H?n oli tavannut tyt?n tiell??n, ei ket??n niist?, joita pelk?si, vaan sen yhden ja ainoan, josta tunsi tiet?m?tt??n jo unelmoineensa.
H?n tunsi, ett? jos tuo tytt? h?nelle tiet? viittaa ja h?nt? rohkaisee, silloin h?n jaksaa ehk? voittaa raukkamaisuutensa, jaksaa uskoa ja pyrki?.
Rohkeus tuntui her??v?n h?nen rinnassaan. Mutta rohkeuden ohella kasvoi kaiho, kasvoi entist? voimakkaammaksi, sill? se oli nyt l?yt?nyt m??r?tyn esineens?.

Eero istui ikkunan ??ress? kirja k?dess??n. H?n oli lukevinaan, mutta silm? harhaili sivuja pitkin, ilman ett? ajatus kykeni sanaakaan omistamaan. P??t? s?rki, s?rki kiusallisen hermostuttavasti nyt juuri kun olisi tahtonut lukea oikein vimmatusti, lukea sek? unohtaakseen ett? korvatakseen.
Y?llisell?, viel? korjaamattomalla vuoteella makasi Oskar t?ysiss? pukimissa. H?n oli vasta her?nnyt ja oikoili haukotellen j?seni??n. Aikansa venytelty??n, nousi h?n vihdoin vihellellen pystyyn, korjaili pukuaan, huuhtoi erityisen huolellisesti silm?ns? ja pisti pieneksi lauluksi, ottaessaan takkinsa harjattavaksi.
-- Mit? sin? aijot? -- Eero vilkasi veljeens? nopeasti ja arastellen.
-- Menn? hengitt?m??n raitista ilmaa. Se virkist?? niin helkkarin hyvin.
H?n veti takin p??lleen ja rupesi sitte hakemaan lakkiaan.
-- Taidat j??d? t?nne jurottamaan? -- Se sanottiin kuin kohteliaisuudesta ilman pienint?k??n ajatusta, ett? muu olisi mahdollista.
-- Tietysti.
Ovi painui kiinni. Eero viskasi kirjan k?dest??n ja nousi kiivaasti astumaan.
H?n oli laihtunut ja n?ytti kalpealta. Selk? oli entist? kumarampi. Hintel?, ryhdit?n vartalo teki omituisen toivottoman vaikutuksen.
H?n n?ytti sairaalta ja sairas h?n olikin. H?n tunsi sen. T?m? Helsingin el?m? oli niin kuluttavaa monessa suhteessa. Ja kaikkein enin kulutti t?m? toivoton, kalvava tunnontuska ja t?m? tulokseton taistelu, jota h?n ei k?ynyt edes t?ydellisen tappion v?ltt?miseksi, vaan ainoastaan sen viivytt?miseksi.
Kaikki se, mit? h?n ennen pelk?si, se oli nyt toteutunut. Tai oikeammin -- nyt h?n kokemuksesta tiesi, mit? ja miksi siiloin pelk?si. Silloin h?nt? vain vaivasi omituinen, ep?m??r?inen tunne tulevasta tuhosta ja samalla tietoisuus siit?, ett? h?nen oli mahdoton sit? tuhoa v?ltt??. Nyt h?n tiesi, miss? muodossa se tuli ja miten peloittavan t?ydellisen?.
H?n potkasi vihaisesti syrj??n saappaan, joka oli kulkeutunut keskelle lattiaa.
El?m? oli kurjaa, kurjaa sent?hden ett? se oli niin pett?v??. Houkutteli, kietoi, oli tarjoavinaan onnea, mutta olikin onnen vaippaan verhonnut haavoittavan aseen.
Ajatteliko h?n silloin, kun ensi kertaa palasi tavallista iloisempana toverillisesta illanvietosta, ett? t?ss? se nyt oli tulossa se tuhon tuoja, jota h?n oli odottanut? P?invastoin. H?n melkein siunasi sit? ihmisneron voittoa, joka saavutettiin silloin, kun keksittiin juoma, joka kykeni vaikuttamaan n?in vapauttavan kohottavasti koko ihmisolemukseen.
H?n oli nyt saanut kokea, miten ihmeellisesti el?m? sen vaikutuksesta muuttui, miten helpoksi ja iloiseksi kaikki k?vi, miten vaikeudet v?istyiv?t kuin itsest??n ja miten tuo kylm?, mielt? kahlehtiva tulevaisuuden pelko laukesi.
Se oli ihana kokemus ja se oli pian uudistettava.
H?nen mieleens? ei p?lk?ht?nytk??n pel?t? mit??n, ei edes silloin, kun h?n toverien yksimielisen todistuksen mukaan oli ollut ?sikahumalassa?..
Paljoa vaikeampaa oli, kun h?n kerran samanlaisesta illanvietosta toisten toverien kanssa l?hti iloisesti l?hentelev?n tyt?n matkaan. Sit? sairasti h?n kauan.
Muisto inhotti. Mutta siin? oli muutakin.
Tuntui aivan silt?, kuin olisi h?n jalkojensa alle polkenut uskonsa kaikkeen hyv??n ja puhtaaseen, kuin olisi h?n ihanteensa myynyt nautinnon hinnasta ja ainaiseksi s?rkenyt sen eteenp?in kehoittavan ja kauniin kuvan ?tyt?st??, joka ep?m??r?isyydest??n oli selv?piirteisen? h?nen tielleen astunut tuona kirkkaana, unohtumattomana kes?p?iv?n?, jolloin h?n kulki kappaleen matkaa sen nuoren, melkein tuntemattoman tyt?n rinnalla, joka siit? asti oli ollut h?nen ihanteensa ja h?nen unelmiensa keskus.
Palatessaan ensimm?iselt? joululomaltaan p??tti Eero todenteolla ruveta lukujaan harrastamaan. Mutta p??t?s tuli huonosti toteutetuksi. Sent?hden h?n kev?tlukukauden loppuessa vannoi pyh?t valat toisena lukuvuotena korvatakseen, mink? ensimm?isen? oli menett?nyt.
Ja kuitenkin -- -- -- Kev?tlukukausi oli jo puolitiess?, ja h?n oli yh? huimaavaa vauhtia luisumassa alasp?in entisi? latuja.
Eero puri hammasta.
Oliko tuo h?nen syyns?. Eik? h?n rehellisesti tahtonut viett?? parempaa el?m??. Mutta h?n ei sille mit??n mahtanut. H?n oli niin onnettoman heikko, ettei itsek??n tiet?nyt, miss? raja oli. Ja kielt?yty? kokonaan ottamasta, kun kerran tarjottiin, seh?n olisi ollut aivan kuin oman huonoutensa julkitunnustamista. Siihen oli h?nell? kaikkein v?himm?n rohkeutta.
Eero asettui ikkunaan tuijottamaan ahtaalle, likaiselle pihamaalle.
Mink?t?hden juuri h?nen t?ytyi k?rsi? n?in. Oskar vietti oikeastaan viel? iloisempaa el?m??, mutta h?n ei ollut siit? mill??nk??n. H?n sieti enemm?n, nauroi ja vihelteli ja haihdutti sill? ik?v?t muistonsa.
Muut mahtoivat tehd? samoin. Ei heist? ainakaan kukaan n?ytt?nyt surevan liika iloista el?m??ns?. Eiv?tk? he my?sk??n aavistaneet, miten Eero k?rsi. Sisint??n salaamaan, siihen h?n ainakin pystyi.
H?n viskautui takaisin vuoteelleen. T??ll? kotona, hiljaisuudessa h?n aina tunsi, miten peloittavan yksin h?n oli t??ll? Helsingiss?, samoinkuin ennen kotona.
H?n olisi tahtonut itke?, vaan sit?k??n h?n ei voinut. H?n oli sellainen. Kaikki j?hmettyi, kivettyi h?ness?. Vapauttavaa sanaa ei syntynyt. Sulattava kyynel kuivui l?hteeseens?. Rintaa ahdistava tunne vain kasvoi kasvamistaan kuin vuoreksi, joka painollaan oli tukahduttaa.
Elina! Se ajatus her?si viimein kuin v?l?hdys.
H?n nousi, siisti huolellisesti pukuaan, haki p??llysvaatteensa ja l?hti. Mutta kadulle p??sty??n h?n alkoi ep?r?id?.
Ei ollut niink??n hauskaa l?hte? vieraisiin tapaamaan talon palvelijaa. Tosin siell? kaikki tiesiv?t, ett? Elina kauan oli palvellut Eeron kodissa -- oli melkein kuin perheeseen kuuluva kotikasvatti, -- ja olihan Eero monesti k?ynyt siell? ?idin asioitakin toimittamassa, mutta sittekin -- --
Elinalla oli sit? paitsi nyky??n niin paljo ajattelemista omissa asioissaan, ett? tokkopa h?nelt? liikenisi aikaa ja ajatuksia Eerolle. H?n oli menossa er??lle leskimiehelle. Kuuliaiset taisivat jo olla tulossa.
Eero oli ajatellessaan astunut katua pitkin yh? l?hemm?ksi Elinan asuntoa. T?m? p?iv? oli pime? ep?toivon p?iv?. Apu oli totisesti tarpeen.
-- Koetan sittekin, p??tti h?n mieless??n, harppasi portaita yl?s ja soitti ovikelloa.
Elina tuli avaamaan.
-- Terveisi? ?idilt?, sanoi h?n alkuun p??st?kseen.
-- Joko sielt? taas tuli kirje?
-- Tulihan sielt? joku aika sitte -- Oskarille.
-- K?yk??h?n t?nne omaan huoneeseeni, hyv? maisteri!
-- En min? mik??n maisteri ole! Moneenko kertaan se on sanottava. -- Eero viskautui vihaisesti Elinan amerikkalaiseen keinutuoliin.
-- Mutta saahan sit? etuk?teen karahtierata.
-- Etuk?teen annettu hupenee tavallisesti niin, ettei ole mit??n sitte tarpeen tullessa.
-- No, no, ei riidell?. Minulla onkin niukasti aikaa. Pit?isi t?st? l?hte? v?h?n ulos, kun sattuu olemaan vapaa ilta.
Eero arvasi minne. H?n sai sen vaikutuksen, ett? oli tullut sopimattomaan aikaan ja rupesi katumaan, ett? oli yritt?nytk??n.
Mit?p? Elina joutaisikaan muistamaan h?nen laistaan. Nyt oli sulhaset ja muut mieless?.
Elina kertoi leskimiehest??n. Sitte koetteli h?n ostamaansa uutta hattua. Hyv? oli hattu ja mies samoin.
-- Jos sitte hyvin? pysyv?t ja min? heit? jaksan hyvin? pysytt??, arveli h?n j?rjestellen hattunsa nauhakkeita. -- Hyv??h?n kaikki on uutena ja ottaissa. Mutta niin tahtoo olla, ett? k?ytt?iss? kuluu hyv?kin huonoksi.
-- Samanlainen sin? olet kuin ennenkin! -- Eero naurahti hiukan, vaikka siin? oli jotain v?kin?ist?. -- Ehk? jo l?hdenkin, sanoi h?n hetken kuluttua.
-- L?hdet??n, l?hdet??n. Min?kin tulen. Kun sit? omaa aikaa on niin v?h?n, t?ytyy sit? pit?? tarkalla. Mutta jahka maisteri tulee meit? nuorikoita katsomaan, silloin ei kiireest? puhetta. Puhua poristaan niinkuin ennen vanhaan siell? tohtorintalon keitti?ss?.
Eero kiitti kutsusta, heitti kiireiset hyv?stit ja selitti punastuen, ett? h?nen tiens? vei toiseen suuntaan kuin Elinan. Sitte l?hti h?n kiireesti katua alasp?in kuin tuho olisi ollut kintereill?.
Se ilta oli viheli?isist? viheli?isin. Kehno oli kapakka, kehnoa seura ja kehnon kehnot j?lkilaskut.
Eero makasi seuraavana p?iv?n? iltapuoleen asti. Silloin h?n nousi Oskarin menty? kaupungille.
H?nen olisi tehnyt mieli ulos raittiiseen ilmaan, mutta h?n ei uskaltanut l?hte?. K?visi ehk? samoin kuin eilenkin, eik? sit? kest?nyt kukkaro eik? terveys, ei sielu eik? ruumis.
Parasta oli pysy? telkien takana. Mutta p??t? s?rki ja rintaa raateli sit? enemm?n.
-- Tytt?ni, tytt?ni, miss? sin? olet? Miksi et tule auttamaan?
Eero heitt?ytyi takaisin vuoteelleen ja koko ruumis vapisi kuin nyyhkytyksist?, mutta silm? pysyi kuivana.
-- Elina, sin?kin j?tit, puheli h?n itsekseen. -- Ennen sinun k?tesi iloisen rohkeasti ty?nsi kuormaa yl?sp?in. Nyt et sit? muista. K?tesi kiinnitt?? vain kihloja kaulaasi.
H?n nauroi katkerasti. Hullu h?n oli ollut, kuu muuta oli odottanutkaan. Ihmiset jakelivat toisilleen ajastaan ja osanotostaan samoin kuin rahoistaan -- sen mik? sattui t?hteeksi j??m??n, kun omat tarpeet olivat tulleet tyydytetyiksi. Kuka mielet?n olisi enemp?? antanut. Oma suu l?himp?n? kontin suuta.
-- Mutta sin? olit toisenlainen, puheli Eero taas itsekseen lepertelev?sti kuin lapselle. -- Miksi, miksi sin? j?tit minut? Ja miksi et tule, vaikka olen sinua hakenut niin paljo kuin olen voinut huomiota her?tt?m?tt?. Mutta min? en l?yd? sinua. Etk? sin? itsest?si tule, -- et muuta kuin unessa.
Viimekin y?n? oli Eero taas n?hnyt ?tytt?ns??. H?n tiesi jo melkein edelt?p?in milloin niin oli tapahtuva, sill? aina kun h?n oli kokenut jotain erikoista tai kun h?nen ep?toivonsa ja raskasmielisyytens? oli korkeimmilleen kohonnut, n?ytt?ytyi tytt? h?nelle.
Tavallisesti oli uni lohdullista ja rohkaisevaa, mutta usein se my?skin her?tti hillit?nt? kaipuuta ja ik?v??.
Unessa Eeron huomio kiintyi melkein aina erikoisesti tyt?n pieneen, valkoiseen k?teen. V?list? se ojentautui h?nelle. Toisinaan se taas koetti kevent?? h?nen kuormaansa. Usein se kutsuvasti viittasi eteenp?in ja yl?sp?in, ja silloin Eero aina tunsi jonkinmoista hetkellist? voimaa ja rohkeutta.
Viime y?n? oli tuo k?si ollut veress?. Eero oli kulkevinaan pime?ss? kummallisen mutkikasta tiet?. H?nen oli niin raskas astua, sill? tie oli kostea ja liukas. H?n luiskahti pahasti, ja silloin huomasi h?n, ett? tie oli veress?, veress? minne h?n k??ntyikin. H?n rupesi tutkimaan syyt?, ja silloin huomasi h?n p??ns? yl?puolella tuon pienen, valkoisen k?den. Suuret polttavan punaiset pisarat putoilivat siit? niin tihe??n, ett? muodostivat kuin pitk?n viirun ylh??lt? alas tielle asti.
Eero olisi tahtonut huutaa, mutta ei saanut ??nt?. Silloin h?n viskautui maahan ja itki, itki, niin ett? koko ruumis vapisi.
Joku tarttui h?nt? hartioihin ja pudisti lujasti. Unentoreissa h?n kysyi itselt??n, oliko mahdollista, ett? tuo pieni k?si kykeni puristamaan niin armottoman kovasti. Silloin h?n kuuli Oskarin ??nen. -- Hulluko sin? olet. Uliset unissasi kuin mik?h?n.
-- Anna olla! -- Eero kiskaisihe irti. -- Mik? lie ollut painajainen. -- H?n k??ntyi toiselle kyljelleen ja koetti saada unta. Mutta kauan h?n sai kuunnella Oskarin voimakasta kuorsailua ennenkuin itse nukkui.
Eero kimmahti vuoteeltaan. Viime-?isen unen muisto her?tti h?ness? hetkeksi tunteen, ettei t?ss? sopinut ainoastaan voihkia ja valittaa. H?nen t?htens? ei veri saanut vuotaa kuiville tuosta pienest? k?dest?. Olihan h?n mies, eik? mies noin vain saanut antautua virran viet?v?ksi.
Oli teht?v? jotain. Mutta mit??
Ent? jos menisi kirkkoon? Sinne kai se valkea k?si kutsuikin. Jos l?ytyisi sielt? se kaivattu, ja apu samassa.
Eero mietti hetken.
Mutta eih?n nyt jumalan palvelusta ollut, arki-iltana, kellon k?ydess? kahdeksatta. Ja vaikka olisi ollutkin, tokkopa sittek??n olisi tullut mit??n menosta? Kun oikein rupesi ajattelemaan, ei tehnyt mieli tungeskella tavallisen kirkkokansan joukossa kuin mik?kin siihen kuuluva.
Toista olisi, jos saisi menn? sinne yksin, tulla ja menn? kenenk??n tiet?m?tt?, huomaamatta.
H?nen tuli yht?kki? ihan ik?v? kirkkoon, ik?v? p??st? sinne korkealle kaartuvan katon alle, miss? melu vaikeni ja hiljaisuus her?tti hartautta.
Kun olisikin saanut menn? sinne hiljaisuuteen siell? ajatellakseen, tyynen?, rauhoittuneena, sielt? etsi?kseen itse??n, sit? sisint? min??, joka oli hyv? ja voimakas, sent?hden ett? se oli jumalasta, -- niinkuin h?n, ?tytt??, silloin oli sanonut.
Mink?h?n t?hden kirkot meill? pidettiin kiinni? Miksih?n ne eiv?t aina olleet avoinna, niinkuin ulkomailla mahtavat doomit ja muut pienemm?tkin katoliset kirkot? Olisi silloin v?synyt saanut menn? sinne lev?ht?m??n, rauhaa etsim??n rauhaton rinta.
H?n rupesi mieless??n kuvittelemaan, mink?laista olisi, jos h?n nyt olisi ulkomailla, esimerkiksi ?K?llenin kaupungissa?, josta laulussa puhuttiin. H?n menisi sinne sen suureen pyh?kk??n, hakemaan sielt? l??kityst? sairaalle syd?melleen. Sinne h?n polvistuisi niinkuin muutkin avun etsij?t ja tuntisi kiitollisuutta siit?, ett? vihdoinkin oli l?yt?nyt t?llaisen turvapaikan.
Ja valo virtailisi l?pi ikkunamaalausten, hillittyn?, rauhoittavana kuin ne sulavat s?veleet, jotka hymisiv?t l?pi huoneen. Kaaret kurottautuisivat kuin rukouksessa korkeutta kohti voimakkaina kohottamaan v?syneen mielenkin sinne. Kynttil?t palaisivat. V?syneet, ty?t?tekev?t ja taakkoja kantavat tulisivat toinen toisensa j?lkeen, tulisivat sinne kuormineen, hautaamaan ne suureen hiljaisuuteen, ja l?htisiv?t sitte uusin voimin eteenp?in taivaltamaan.
Sinne tahtoi h?nkin vied? taakkansa, sielt? uutta uskallusta ja uutta toivoa hakea.
Mutta kenelt?? H?nen tytt?ns? ei ollut siell?, sen h?n tiesi.
Mutta olihan siell? h?n, paljo k?rsinyt ja siksi kaikkien k?rsivien yst?v?, pyh? ?iti, jolla oli annettavana juuri sit?, mik? niin siunatusti auttoi ihmislapsia, mutta jota vaille h?n, Eero, oli j??nyt: ?idinrakkautta.
-- ?iti, ?iti -- p??si Keron huulilta. Mutta samassa oli kuin kaikki l?mmin ja herkk? h?ness? olisi j?hmettynyt.
Se sana, joka sulatti toisten syd?mi?, se kovetti h?nen mielt??n. ?idill? ja h?nell? ei ollut mit??n yhteist?. H?nen syntyess??n oli ?iti varmaan tuntenut olevansa ainoastaan luonnonlakien ja olojen orja, mutta ?iti h?n ei ollut. Ei h?n muuten olisi voinut j?tt?? lastaan niin orvoksi.
Sit?, mit? mets?n pedotkin pennuilleen soivat, sit? ei ?idill? ollut lapselleen antaa. Se oli luonnotonta; sit? luonnottomampaa kun ?iti muuten oli herkk? ja hell?syd?minen ja jaksoi rakastaa toisia lapsiaan.
Siihen t?ytyi olla joku erikoinen syy, mutta mik??
Oliko siin? selityst? tarpeeksi, ett? Eero oli umpimielinen erakko niinkuin is?ns?, vai oliko muita ja ehk? painavampia syit??
Eero rupesi tutkimaan ?idin el?m?? niin pitk?lt? kuin h?n sit? muisti ja viel? et??mm?lt?kin, sen mukaan, mit? oli sattunut muilta kuulemaan.
Nuorena oli ?iti ollut hyvin iloinen. Siit? tuntui j?lki? viel?kin. Ensi aikoina sen j?lkeen kun vanhemmat muuttivat maalle, oli ?iti innokkaasti ottanut osaa kaikenmoisiin pit?j?n harrastuksiin. H?n oli monessa yrityksess? ollut ?sieluna? ja ?innostuttavana kipin?n??, niin oli sanottu. Mutta ei ollut sit? tainnut kauan kest??.
Mink?laista oli siihen aikaan, kun h?n, Eero syntyi, sit? h?n ei tiet?nyt. Mutta sitte h?n muisti ajan, jolloin ?idin harrastus k??ntyi hengellisiin asioihin. Siell? oli siihen aikaan nuori, innokas pastori hoitamassa viransijaisuutta. H?n kierteli pit?j?t? selityksi? pit?en ja ?iti kierteli mukana. Kero oli siihen aikaan ainoa kotona olevista lapsista, jolla oli ik?? sen verran, ett? saattoi ymm?rt?? jotain selityksist?. Sent?hden ?iti aina kuljetti h?nt? muassaan.
Siihen aikaan oppi Eero pelk??m??n kaikkia papin puheita, eik? se pelko koskaan ollut ottanut oikein haihtuakseen.
Pastori joutui sitte toiseen pit?j??n ja kokousten pito harveni harvenemistaan. ?itikin lakkasi v?hitellen niiss? k?ym?st?. H?nelle tuli pitk?t v?symyksen vuodet, jolloin h?n ei harrastanut mit??n.
H?nen v?symyksens? oli ollut ylimmill??n sin? talvena, jolloin Eero keuhkokuumeensa johdosta oli kotona. Kev??ll? syntyi sitte Elvi. H?n j?i joukon viimeiseksi.
Parin vuoden kuluttua alkoi ?iti silminn?ht?v?sti elpy?. Nuorten riennot ja uuden ajan aatteet tempaisivat h?net mukaansa sit? my?ten ja siin? muodossa kuin Oskar ja Astrid niit? h?nelle v?littiv?t.
Eero huokasi raskaasti.
T?llainen oli ?idin kehitys ollut, -- ainakin mik?li h?n oli voinut sit? seurata. Se oli ollut kuin kartalta katseltavissa, niin selv??. Mutta is?, mit? h?n tiesi is?st?? Ei muuta kuin sit? yht? ja samaa vain, sit? eristynytt? huoneessa istumista, sanomalehti ja totilasi toverina tai hitaat, laahaavat askeleet s?est?m?ss? yksin?isi? ajatuksia.
-- Is?, is?, nousi tuskanhuuto Eeron sisimm?st?.
H?n ymm?rsi t?ll? hetkell? noiden yksin?isten iltojen taistelut, ymm?rsi ne illat, jolloin oli taisteltu ja nekin, jolloin ei taistelu en?? johtunut mieleenk??n, jolloin kaiken p??m??r?n? vain oli unhotus.
Yht'?kki? sukelsi esiin muisto tuosta p?iv?st?, jolloin h?n omaa tekoaan h?veten hiipi is?n ja ?idin makuuhuoneen ovelle saadakseen heid?n keskustelustaan jotain selvityst? siihen, miksi el?m? kodissa oli niin raskasta ja ilotonta.
-- Pit??h?n sit? lapsia sill?lailla -- oli ?iti arvellut. -- Pit??h?n sit?. -- Luuletko? -- oli is? vastannut.
Sanan vihlova s?vy kaikui viel?kin Eeron korvissa aivan kuin nyyhkytys is?n ahdistetusta povesta, kuin tuskan esiinpusertama anteeksipyynt?.
Eero alkoi kiivaasti astua edestakaisin huoneessa.
Mit? jos h?n kirjoittaisi is?lle? H?nest? on aina tuntunut silt?, ett? is? sittekin rakastaa lapsiaan. Ja v?list? on h?nest? tuntunut silt?, ett? is? aivan erityisesti rakastaa h?nt?, is?n luontoista, umpimielist? ja raukkamaisen heikkoa poikaa, jota ei ?iti ymm?rr?.
Jospa tekisi is?lle hyv?? n?hd?, ett? poikakin puolestaan h?nt? ymm?rt??, tiet??, ett? erakkona el?nyt is? sittenkin tuntee is?n tunteita, ja ett? poika, kun tulee suuren tuskan hetki, pakenee h?nen luokseen.
Eero sieppasi kyn?n k?teens?, haki laatikosta paperia ja rupesi kirjoittamaan. K?si vapisi ja kirjaimet tanssivat sinne t?nne paperilla, mutta joka sanalta, joka paperille syntyi, oli kuin mielen kuorma olisi keventynyt.
Kolme arkkia oli Eero kirjoittanut t?yteen, kun h?n viimein laski kyn?n k?dest??n ja rupesi lukemaan, mit? oli kirjoittanut. Mutta luettuaan puoliv?liin rep?isi h?n kirjeen kappaleiksi, viskasi uuniin ja alkoi uuden.
H?n kirjoitti lyhyesti ja keskitetysti, mutta kun kirje oli valmis, sai se osakseen saman kohtalon kuin edellinenkin.
Eero ty?nsi hermostuneesti tuolin syrj??n ja katsoi kelloaan. Ehk? oli paras menn? ulos. Eih?n t?st? kuitenkaan ollut apua.
Mutta silloin her?si kaameana muisto eilisillasta ja samoin sen edellisest?.
Jos h?n nyt l?htee ulos, k?y niinkuin silloinkin. H?nen t?ytyy hakea unhotusta, ja unhotus vaatii joka kerralta yh? voimakkaampaa huumausta. Ja ent? sitte, sitte?
H?n oli jo portailla. Sielt? k??ntyi h?n juoksujalkaa sis??n.
P?yd?ll? oli valmis kirjeenkuori osoitteineen ja postimerkkeineen.
Viel? kerran h?n tarttui kyn??n. -- Is?, min? hukun. -- Min? en jaksa ponnistella en??. -- Auta is?.
Vapisevin k?sin h?n sulki kirjeen. Hetken kuluttua h?n seisoi l?himm?ss? kadun kulmauksessa postilaatikon luona.
H?n vavahti, kun kuuli kumahduksen, kirjeen pudotessa laatikkoon. Sitte h?n k??ntyi hitaasti astumaan kotiinp?in.
Sill? aikaa kun Eero odotti vastausta is?lt?, ei h?nt? haluttanut hakea toverien seuraa. H?n pysytteli kotona ja luki. Lepohetkin? h?n ajatteli is??.
H?n n?ki pojan tuovan postilaukun is?n virkahuoneeseen. Is? ottaa sen vastaan niinkuin ainakin, sanomatta sanaakaan, aukaisee, ottaa sanomalehdet ja laskee p?yd?lle, sitte katsoo h?n kirjeit?. H?n s?ps?ht??. Eeron k?sialaa! Mit? se tiet??? Eerolla ei ole tapana kirjoittaa. Oskar v?litt?? tietoja, tavallisesti ?idin kautta.
Sitte is? avaa kirjeen. Se on pian luettu ja is? ymm?rt?? kaikki.
Painuuko h?n sitte ehk? kirjoitustuoliinsa ja ajattelee raskaita ajatuksia, joiden ydinkohtana kuitenkin on: miten voisin auttaa poikaa? Vai nouseeko h?n, menee ikkunan luo ja j?? siihen eteens? tuijottamaan, joka tunteen kivettyess? lyijynraskaana painamaan rintaa?
Jos niin k?y, silloin ei is? jaksa ajatellakaan.
Kaikki ajatuksentapaiset ik??nkuin kiteytyv?t tuohon yhteen ainoaan tunteeseen: miksi et s??st?nyt vanhaa miest??
* * * * *
Odotus piti Eeroa j?nnityksess?, ja j?nnitys pakoitti h?net luvuilla lyhent?m??n aikaa. Ty? sujui, mutta j?nnitys kulutti. Odottaa h?n kyll? olisi voinut, mutta tuo kauhea ep?tietoisuus k?vi p?iv? p?iv?lt? yh? siet?m?tt?m?mm?ksi. -- Onko is? ymm?rt?nyt vai suuttunut, olenko tehnyt hyv?n vai pahan ty?n h?nelle, -- ne kysymykset kalvoivat.
Kun kuukausi oli umpeen kulunut ei Eero en?? odottanut. H?n etsi tovereita ja unhotusta.
Sellaiselta retkelt? kotiin palanneena h?n nukkui pitk??n ja raskaasti, kun Oskar h?nt? her?tti kaksin k?sin pudistaen olkap?ist?. ?idilt? oli tullut kirje. Is? oli huonona.
H?n selvisi silm?nr?p?yksess?. Is? huonona! -- Siin? siis syy.
-- Mit? sin? aijot? -- H?n nousi istumaan.
-- Tietysti l?hte?.
Aamup?iv? kului matkavalmistuksissa, mutta tunnit tuntuivat sittekin loppumattoman pitkilt?. Vihdoin kuitenkin juna l?hti.
Matkustavia oli paljo. Toinen toisiinsa sullottuina oli istuttava. Oskar ja Eero saivat kahden istuvan penkin oven ja sein?n v?lilt?. Siin? viettiv?t koko y?n.
Aamupuolella, kun muutamia matkustavia l?hti junasta, tuli er??lt? syrj?asemalta vaunuun pari nuorta miest?, jotka asettuivat penkille vastap??t? veljeksi?.
Molemmat olivat aikalailla p?ihdyksiss?, toinen meluava, toinen surumielinen ja tunteellinen. Meluava tahtoi keskustella. H?n alkoi ??nekk??sti, mutta ei saanut puhetoveria. Surullinen ei vastannut. H?n tahtoi laulaa:
Leski?idill? kaks oli tyt?rt?, ol' tumma ja vaalia,
toisti h?n toistamistaan surumielisen kaihokkaasti.
Tyt?r tumma h?n koko kunnaalla tuli kuuluksi kaunisna,
jatkoi toinen, koettaen ??nen vahvuudella vied? voiton toiselta.
Surumielisen tunteellinen lauloi pitk?lt? sen ?vaalian? ja sen ?tumman? kohtalosta, mutta Eero ei voinut saada selkoa sis?llyksest?. Toinen r?hisi niin.
Viimein ?ityiv?t molemmat kerta toisensa j?lkeen toistamaan:
-- Kellot soivat nuorten kantaissa sit? tytt?? hautahan.
Eero ei kuullut, kumpaako he sinne kantoivat, vaan h?n ajatteli laulua sellaisena kuin se h?nen kohtaansa sopi. -- ?Yksi vaalia ja tumma?! -- H?n tunsi ne molemmat sisimm?st??n. Se ?vaalia?, ajatteli h?n, on toivojeni tytt?, joka viittaa eteenp?in ja yl?sp?in mutta h?net min? hautaan. Se ?tumma? minut omakseen ottaa ja orjana pit?? -- se syvyyksien musta henget?r.
K?vi kuin vilun v?ristys l?pi ruumiin. Y?kylm? tuntui t??ll?kin vaunun ummehtuneessa, hiottavassa ilmassa.
-- Kellot soivat nuorten kantaissa -- alkoi taas surumielinen.
Eero koetti olla kuuntelematta.
Hetkitt?in luistivat ajatukset laulun johdosta h?neen itseens?, mutta enin h?n ajatteli is??.
Mik? oli oikeastaan syyn? is?n sairauteen, oliko ehk? Eeron kirje? Vai oliko is? jo sairaana sen saapuessa ja sai tautivuoteelleen sellaisen sanoman?
Jota l?hemm?ksi kotia he p??siv?t, sit? suuremmaksi k?vi Eeron tuska. Viimeiset penikulmat olivat kerrassaan siet?m?tt?mi?.
Kotona kulki sill?v?lin ?iti ja odotti. H?n tunsi oman kuormansa painon.
Kun tohtori sairastui ei h?nen vaimonsa ensin ollut siit? mill??nk??n. H?n piti sit? vain ep?s??nn?llisen el?m?n seurauksena. Mutta kun sairautta kesti viikko toisensa j?lkeen, rupesi h?nt? arveluttamaan. Er??n? y?n? v?l?hti h?nen mieleens? ensi kertaa ajatus, ett? tauti voi olla kuolemaksi. Siit? alkoi h?nen levottomuutensa.
H?n ei uskonut sit?, mit? pelk?si, mutta pelk?si kuitenkin. Joka kerta, kun tuo ajatus: ent? jos h?n ei sittek??n parane, salaa hiipi mieleen, koetti h?n rauhoittaa itse??n sill?, ett? se ei voinut olla mahdollista. Se olisi liian kovaa. Vastahan h?n oli p??ssyt raskaimman p?iv?ty?ns? p??h?n. Pikkulapsia ei en?? ollut. Vanhemmista oli seuraa ja iloa. Kuorma oli paraiksi enn?tt?nyt keventy?. Eih?n perhe nyt yht?kki? voisi j??d? turvattomaksi ja h?n yksin pit?m??n huolta viel? kasvavien el?tt?misest? ja kouluttamisesta.
Tohtorinna muisti monesti valittaneensa sit?, ett? mies ei muusta v?litt?nyt, kunhan hankki elatukseen tarvittavat rahat. Nyt h?n tuli ajatelleeksi, milt? tuntuisi, jos j?isi sekin apu tulematta.
H?nelle tuli h?t?, samassa kun tuo ajatus syntyi. Toinen on ehk? kuolemaisillaan, eik? oma vaimo muuta ajattele kuin mist? rahoja tulee, sitte kun ei mies en?? niit? hanki.
Tohtorinna pyysi vuoroin mieless??n t?t? miehelt??n anteeksi, vuoroin h?n ajatteli, ett? tuo ajatus sittekin oli luonnollinen ja oikeutettu. H?nelle j?isi liian raskas kuorma kannettavaksi, jos mies nyt kuolisi.
Tohtori itse oli sairaana samantapainen kuin terveen?. H?n ei puhunut, eik? voinut puhua. H?n eli tautivuoteellaan jos mahdollista viel? enemm?n eristettyn? kuin ennen.
Yksin?isyydess??n h?n vain silloin t?ll?in otti esiin rypistetyn paperiarkin, johon oli kirjoitettu muutamia sanoja. Niit? h?n luki hitaasti kuin tavailemalla, k??ri sitte paperin kokoon ja pisti takaisin piilopaikkaansa. Se oli Eeron kirje.
-- Oletko sin? kirjoittanut Helsinkiin, kysyi h?n kerran odottamatta, tohtorinnan tuodessa h?nelle ruokaa.
-- Eilen min? kirjoitin, kun sin? olit v?h?n heikompi.
Tohtori ny?k?ytti p??t??n. H?n rupesi sen j?lkeen laskemaan p?ivi?, sitten tunteja.
Sin? p?iv?n?, jolloin h?nen mielest??n poikien olisi pit?nyt kerit? kotiin, otti h?n kellonsa ja laski valtimon ly?nnit. Pannessaan kellon takaisin p?yd?lle, pudisti h?n p??t??n. Jalat tuntuivat niin kankeilta, ja outo kylmyys hiipi yh? ylemm?.
H?n aikoi nousta, menn?kseen nurkkakaapilleen. Yksi ainoa tilkka olisi ehk? taas saanut koko koneiston k?yntiin. Mutta ne askeleet voisivat j??d? h?nen viimeisikseen. Ponnistus voisi jouduttaa. Ja sellaista muistoa ei h?n tahtonut viimeiseksi, -- Eeron t?hden.
H?n haki vaivoin esille paperinsa. Siin? oli osa puhdasta ja k?ytt?m?t?nt?. H?n rep?si sen irti ja kirjoitti siihen yhden ainoan sanan. Sitte h?n k??nsi paperin kokoon ja kirjoitti p??lle: Eero.
Kun tohtorinna puolenp?iv?n aikana raotti ovea, makasi sairas hiljaa ja liikkumatta. H?n painoi siit? syyst? oven kiinni eik? sit? avannut ennenkuin saattaakseen vastasaapuneet, Oskarin ja Eeron, sis??n.
Kun he l?heniv?t vuodetta, n?kiv?t he, ett? kuolema oli enn?tt?nyt ennen heit?. Kuolleen kiinni puristetussa k?dess? oli kaksi paperia.
-- Ne ovat minun, sanoi Eero, otti ne kangistuneesta k?dest? ja poistui.
Paperi k?dess??n h?n kulki edestakaisin ullakkohuoneessa. H?n ei voinut lukea, ei ajatella, h?n kulki vain.
Parin tunnin kuluttua tuli ?iti sinne. Kaikki oli valmista. Is? oli laudalla omassa huoneessaan. ?iti oli kantanut sinne kauneimmat kasvinsa ja pari kukkivaa ruusua.
?iti lankesi Eeron kaulaan ja itki. Eero ei itkenyt. H?n vain puristi kirjett? k?dess??n.
-- Etk? sin? tahdo menn? katsomaan, kysyi ?iti.
-- Onko siell? muita?
-- Ei ole. Me muut jo k?vimme. Odotimme sinua, mutta ei kuulunut.
Eero l?hti. Siell? is?n luona avasi h?n kirjeens?. H?n luki sanan, tuon yhden ainoan: anteeksi.
* * * * *
Kun ei Eeroa kuulunut toisten joukkoon, k?vi ?iti levottomaksi ja meni hakemaan. H?n l?ysi h?net polvilleen painuneena kuolleen viereen, otsa vasten is?n kylmettynytt? k?tt?.

JOKAP?IV?ISYYDEN POLUILTA

KIRJE TUNTEMATTOMALLE YST?V?LLENI.
On sakean sumuinen talvip?iv?. Ahdistavan alhaalle tuntuu taivaan katto painuneen. Sen tasaisen harmaa laki n?ytt?? l?pitunkemattoman paksulta ja kuitenkin siit? lakkaamatta tihkuu pienen pieni? pisaroita, jotka huolimatta pienuudestaan kykenev?t kastamaan kulkijan l?pim?r?ksi.
Samanlaista kuin on kaduilla ja teill?, samanlaista on mets?ss?. Sekin itkee. Jokaisesta m?nnynneulasesta, jokaisen paljaana v?rj?tt?v?n varvun varrelta tipahtaa pisara toisensa j?lkeen, tipahtaa tihe??n, hiljaa ja huomaamatta.
Itkee taivas, itkee maa, mutta niin hillityn hiljaa kuin itkuaan salaava ihminen, niin lohduttoman tasaisesti kuin se, joka ei en?? jaksa rajusti nyyhkytt??.
Liek? ollut raskaan ilman vaikutusta, vai houkutteliko luonnon tunnelma ainoastaan esille sen, mik? piilee jokaisen syd?men pohjalla, mutta kun t?n??n tarkastelin ihmisten kasvojen ilmett?, n?in niiss? yht? v?h?n vaihtelua kuin ulkona luonnossa. V?symys oli leimannut kaikkien kasvot, elinvoimaa j?yt?v?, lohduton v?symys. Katselin heit?, kulkiessani kaupungin katuja, katselin junassa ja viel? kun astuin asemalta kotiin. Kaikkien kasvoilla oli sama ilme -- lapsia lukuunottamatta. Ilosta eiv?t kenenk??n silm?t s?teilleet. Ne eiv?t edes ilmaisseet suuttumusta tai jotain muuta voimakasta tunnetta. Kaikki olivat liiaksi v?syneit?, ajatellakseen enemp?? kuin miten p??st? kuormineen p?iv?n p??h?n.
En ole voinut olla ajattelematta t?t?. Olen koettanut tutkia toisten tunne-el?m??, toisten mielialojen peruss?veli?, p??st?kseni siten selville itsest?ni.
Onko v?symys todella pohjas?veleen? useimpien ihmisten el?m?ss??
Toiset kulkevat kauan p?? pystyss?, ponnistelevat vastaan, riehuvat, kapinoivat, mutta v?syv?t lopulta. Toiset alkavat toisesta p??st?. He alistuvat, taipuvat, tahtovat tyyty?, olipa heid?n osansa el?m?ss? mink?lainen tahansa. Mutta hekin v?syv?t. Toisia v?sytt?? ty?, toisia ty?tt?myys. Toiset v?syv?t siksi, ett? he mielin m??rin ovat saaneet keinutella purttaan milloin aukealla ulapalla, milloin risti-aallokoissa. Toisten pursi on ollut kytkettyn? kotilahdelman poukamaan. V?ljemmille vesille on mieli palannut. Kaiho on k?ytt? temponut vuosi vuodelta turhaan. Tuo kaiho se kylvi ensimm?iset v?symyksen siemenet, ja kun siemenest? kasvoi suuri puu, k?vi kaiho viimein sen juurelle nukkumaan.
Onko el?m? t?llaista?
Min? vain kysyn. Mutta kysyess?ni tartun kyn??n.
Miksi? Aijonko kirjoittaa p?iv?kirjaa?
Min? kauhistun. Olen aina vihannut p?iv?kirjoja. Nuorempana tosin min?kin joskus halusin panna ajatuksiani ja tunteitani paperille, mutta p?iv?kirja-ajatus teki aina kirjoittamisen mahdottomaksi.
Mit? p?iv?kirjat oikeastaan kertovat? Ulkonaisten tapahtumien luistoon liittyv?t ajatukset ja tunteet lihaksi ja vereksi. Mutta keskener?ist? ei kannata katsella. Niinkauan kuin tuo kaikki on muodostumassa sisimm?ss?mme, emme voi sit? tarkastaa. Se on meit? liian l?hell?. Ja jos tarkastamme, ovat tulokset tavallisesti erehdytt?vi?. Vasta silloin, kun tarkastamme sit?, mik? menneisyyteen siirtyneen? on joutunut ulkopuolelle itse?mme, selvi?v?t oikeat suhteet ja tarkastettavan tosi olemus meille.
Miksi siis paperille uskoisin hetken haihtuvia tunteita, miksi pysyv?ist? muotoa antaisin muotoaan alati muutteleville tunnelmille?
Jos sen tekisin, tapaisin p?iv?kirjastani omat erehtyv?t ja erehdytt?v?t tunteeni ja ajatukseni. Mutta erehdystens? seuraa ei ihminen etsi. Sit? karttaa yht? huolellisesti kuin ihmisi?, joihin kerran on luottanut ja joiden suhteen sitte on huomannut pettyneens?.
Mutta se, joka ei luota ihmisiin, ei my?sk??n pety.
En ole tahtonut luottaa tunteisiini ja tunnelmiini, en niille muotoa antaa, -- jotten kerran pettyisi. Sent?hden en ole tahtonut kirjoittaa p?iv?kirjaa.
Mutta muistakin syist? se on j??nyt kirjoittamatta. Ulkonaiset olosuhteet ovat auttaneet minua olemaan uskollinen itselleni. Minulla ei nimitt?in koskaan ole ollut aikaa.
Ei aikaa? Mit? sanonkaan? Minullahan sit? vasta onkin ollut. Huomaan sen alituisesti, verratessani omaa, hiljaista, eristetty? el?m??ni nykyajan levottomaan hy?rin??n ja py?rin??n. En anna tunteja. Minulla ei ole mit??n virkaa hoidettavana. En ole opistoissa k?ynyt, en tutkintoja suorittanut. Nykyajan lapsena olen oppimaton ja viraton niinkuin entisajan naiset, kuluttaen p?iv?ni kuten hekin hiljaisessa, -- minun mielest?ni usein sangen hy?dytt?m?ss? ahertelussa kodin piiriss?.
Aikaa on minulla yllin kyllin, mutta ei muruistakaan ?omaa aikaa?, tuota jota palvelijakin tahtoo ja joka on elinehto luullakseni melkein joka ihmiselle --, ainakin, jos el?misell? tarkoitetaan muuta kuin sy?mist?, juomista ja hengiss? pysymist?.
Sanoin ?ei muruistakaan?, mutta siin?h?n taas liioittelen. Onhan minulla vuosien kuluessa ollut hiljaiset, ihanat iltahetkeni, jolloin n?lk?isen? olen koettanut koota tiedon muruja itselleni. Noiden hetkien suhteen olen aina ollut saita. Niit? olen p?iv?n kuluessa odottanut, niit? ajatellut jo aamulla noustessani. Niist? en ole hennonut k?ytt?? hetke?k??n muuhun. Siit?kin syyst? olen p?iv?kirjan suhteen pysynyt uskollisena itselleni.
Miksi sitte nyt, t?n? hiljaisena iltahetken?, jolloin kaikki muut jo nukkuvat ja luonto ulkona itkee hillitty?, lohdutonta itkuaan, miksi istun kyn? k?dess? ja uskon paperille ajatuksiani? Miksi uhraa saituri aarrettaan aikaa?
Pakosta. Ei ulkonaisesta, vaan sis?isest?.
Se v?symys, jota kaikkien kasvot t?n??n heijastivat ja jota luontokin huokui, se on minutkin valtoihinsa saanut.
En jaksa lukea enk? vastaanottaa.
Liek? ulkonainen v?symys viimeisen? liikapisarana saanut sisimp?ni tulvimaan yli ?yr?ittens?, vai mik? ollee syy, mutta sen tied?n, ett? sulkuja en nyt voi asettaa tulvehtiville tunteilleni.
Ruumiillinen v?symys saattaa joskus her?tt?? tunteen, joka ik??nkuin vaatii kaiken hajaantumista, valloilleen laskemista, ja vasta kun tuo hajaantumistunne niin sanoakseni on p??ssyt oikeuksiinsa, palaa voima ja tasapaino. T?t? tunnen nyt henkisesti. Kaikki se, mik? vuosien kuluessa on tullut hillityksi, tukahutetuksi, sullotuksi syvimpiin syd?nkomeroihin, se pyrkii nyt esille ja valloilleen, tavalla, jota en uskalla vastustaa.
Ja miksi en?
Siksi, etten tahtoisi tehd? henkist? itsemurhaa. Olen ulkonaisesti jo vuosien kuluessa kaikessa taipunut, mukautunut, asettunut toisten kannalle, mutta sis?isesti olen itsepintaisesti pysynyt sin?, mit? olen. Joskin ulkonainen mukautuminen t?ten on tullut minulle toiseksi luonnokseni niinkuin sanotaan, en sis?isesti ole voinut valaa itse?ni toisten valmistamiin muotteihin. Sisimm?ss?ni olen ollut vapaa. Sit? vapautta en ole voinut itselt?ni riist??. Olen p?invastoin katsonut velvollisuudekseni vaalia sit?. Mutta viime aikoina olen itsekseni arvellut, ett? siin? ei ole kyllin. Salattu el?m? kuolee pian. Jos el?m?ll? on oikeus jatkua, on sille my?skin suotava oikeus puhjeta esiin.
Sent?hden min? en t?n? iltana uskalla vastustaa sit?, mik? minussa pyrkii valloilleen.
Mutta en voi tyyty? siihen, ett? ty?nn?n salvat ja sulut syrj??n. Minun t?ytyy my?skin p??st? ymm?rt?m??n tuota valloilleen pyrkiv??, sen luonnetta, sen p??m??r?? ja syyt?, koska kerran jatkuvan el?m?n toivossa sen valloilleen lasken. Siksi kirjoitan -- vapautuakseni ja p??st?kseni selville itsest?ni.
Mutta miksi en kirjeess? usko itse?ni jollekin hyv?lle, tunnetulle yst?v?lle? Yst?v?t, neh?n ovat olleet eristetyn el?m?ni rikkaus. Heid?n kauttaan olen saavuttanut ihmis- ja el?m?ntuntemusta, heid?n kauttaan olen min?kin el?nyt sit? levotonta, rikkaudessaan niin repiv?? el?m??, joka ymp?rill?ni kuohuu, mutta jonka kanssa tuskin nimeksik??n itse olen kosketuksiin joutunut? Min? olen heid?n v?lityksell??n saanut silm?ill? niin monen syd?men syvyyteen. Miksi en min? nyt vuorostani avaa sisint?ni heille niin kokonaan, ett? heid?n avullaan voisin p??st? selville itsest?ni.
Mainitsen itsekseni yst?vieni nimet, toisen toisensa j?lkeen. Joka nimelt? her?? kiitollisuus mieless?, elpyv?t muistot sis?lt?rikkaista ja rikastuttavista yhdess?olon hetkist?. Mutta joka nimi selvitt?? minulle samalla, ettei ainoakaan heist? ole se, jonka puoleen nyt voisin k??nty?. En kenellek??n heist? ole antanut itse?ni kokonaan. Osia he ovat saaneet, sirpaleita olemuksestani, mik? enemm?n, mik? v?hemm?n, riippuen oloista, joiden vallitessa olemme tavanneet toisemme ja siit? suuremmasta tai v?hemm?st? ymm?rt?myksen m??r?st?, jonka olemassaolon vaistomaisesti olen tuntenut. Itse?ni kokonaan en viel? ole antanut ainoallekaan, sill? en ole tavannut sit? ihmist?, en miest? enk? naista, jolta kokonaista ja ehj?? ymm?rt?myst? olisin voinut odottaa.
Ehk? on eristetty, kotiolojen ahtaudessa kulunut el?m?ni siihen osaltaan vaikuttanut. Siin? tapauksessa saan kiitt?? sit? siit?kin, ett? olen s??stynyt joutumasta suhteisiin, joihin hetken olisin luottanut sitte sit? katkerammin petty?kseni.
Voi sit? tuskaa, jota sellainen kokemus mahtaa muassaan tuoda. V?list?, kun sit? rupean ajattelemaan, k?rsin sek? sielun ett? ruumiin puolesta -- pelk?st? ajatuksesta. Luulen, ett? jos kokemaan joutuisin, en voisi koskaan siit? toipua. Mutta eih?n sit? tied?. On niin paljo niit?, jotka sellaista ovat kokeneet joko liev?sti tai kaikkein katkerimmassa muodossa. Ja he el?v?t kuitenkin, kun t?ytyy el??.
Ovatko t?llaiset kokemukset tarpeen ihmisille sent?hden, ett? ne ovat niin kuluttavia, ja siit? syyst? omiaan puhdistamaan? Ja sent?hdenk? niin moni niit? osakseen saa? Vai onko se ihmisten oma syy, kun he eiv?t omista sen parempia ihanteita tai eiv?t jaksa pysy? niiss?? He eiv?t malta odottaa, eiv?tk? osaa tai tahdo olla rehellisi?. He tinkiv?t, sovittelevat ja -- saavat niitt?? erehdystens? sadon.
On kuitenkin toinenkin seikka -- ei vain eristetty el?m?ni -- joka selitt?? sen, ett? olen s??stynyt erehdyksilt? t?ss? suhteessa. Se on se, ett? niin nuorena opin uskomaan sinun olemassaoloosi, tuntematon yst?v?ni.
Miten kaunis se muisto on --, el?m?ni kaikkein kauneimpia! Olin juuri lopettanut koulun ja olin matkalla koulukaupungista kotiin. Tien varrella poikkesin tervehtim??n er?st? ?itini yst?v?? ja siell? tapasin h?net, joka opetti minua uskomaan sielujen sukulaisuuteen, niiden yhteenkuuluvaisuuteen siin? merkityksess?, ett? jokaisella ihmisell? on oman olemuksensa t?ydennys -- samaa tai toista sukupuolta, se on yhdentekev?? -- ja ett? n?m? yhteen kuuluvat sielut varemmin tai my?hemmin my?skin l?yt?v?t toisensa. Ep?soinnut, erehdykset ja ristiriidat, mitk? syntyv?t ihmisten suhteissa toisiinsa, johtuvat ainoastaan siit?, ett? t?m? tosiasia ei heille ole selvinnyt, ja etteiv?t malta odottaa, siksi kun ovat l?yt?neet sen yst?v?n tai puolison, jota voivat ei ainoastaan rakastaa, vaan jossa tuntevat oman olemuksensa ehj?ksitekij?n ja t?ydent?j?n.
Miten hartaana min?, viisitoista vuotias tytt?nen, kuuntelin t?t? puhetta!
Koko ilta oli minulle ihana unohtumaton juhlahetki, jonka sopusointua ei mik??n h?irinnyt.
Ulkona oli luonto hempeimm?ss? kev?tkukoistuksessaan. Koti, jossa olin vieraana, oli hyvin kaunis. Varsinkin rehev?t, n?ht?v?sti erikoisen huolellisesti hoidetut kasvit her?ttiv?t huomiotani. Kukkasia, kev?ttuoksua ja p?iv?npaistetta oli kaikkialla.
Istuin jakkaralla h?nen vieress??n, h?nen puhuessaan. Avonaisen ikkunan l?pi n?in ilta-auringon valossa kimaltelevan lahden poukaman ja kaistaleen valkovuokkojen reunustamaa mets?nrinnett?. Katselin sit? ja kuuntelin, mit? h?n puhui, tuo pieni, vaatimaton nainen, joka vaikka olikin rohkea ja uskollinen uranaukaisija, oli niin n?yr?n n?yr?, sent?hden ett? h?nen ihanteensa olivat suuret ja korkeat.
H?n puhui ensin t?st? sielujen yhteenkuuluvaisuudesta, -- mink? johdosta, sit? en muista. Sitte h?n tuli kertoneeksi l?heisist? yst?vist??n Wiknerist? ja Rydberg'ist?. H?n kuvasi heid?n el?m?st??n pikku tapahtumia, pikku piirteit?, jotka suuria todistivat, h?n puhui syvist?, kirkkaista ja kantavista totuuksista.
H?n puhui, min? kuuntelin, kuuntelin, kunnes kaikki se, mit? h?n kertoi, k?vi minulle niin valtavan suureksi, ett? puhkesin kyyneliin.
Olinhan silloin kuin el?m?n kynnyksell?. Olin lapsuuteni l?ksyjen ??rest? juoksemaisillani el?m?n suuriin, avaroihin oppisaleihin. H?n oli ottanut minua k?dest? ja raottanut ovea sen verran, ett? aavistin, miten vaikeata ja vastuunalaista, mutta miten rikasta ja ihanaa el?m? samalla oli. T?m? aavistus niin voimakkaana minut valtasi.
Nyt tied?t, milloin opin uskomaan sinun olemassaoloosi sin? tuntematon yst?v?ni. T?m? uskoni on vuosien varrella s?ilynyt ja vahvistunut.
Ja samalla se on my?skin s?ilytt?nyt. Sill? olen tahtonut itse?ni ja rakkauttani pysytt?? ehj?n?, jotta kun kerran tapaamme, iloiten saisin ojentaa sinulle oman osasi.
Olen tavoitellut t?t? ehjyytt?, ja se on ollut iloni. Rakkaus ei muuta voi. Se antaa parhaimpansa. Mutta tied?n, ett? jos k?yhtyneen? tapaisin sinut, eik? minulla olisi muuta kuin sirpaleita, niin sin? rakastaisit niit? sirpaleitakin.
Nyt tied?t, mink?t?hden min? t?n? iltana kirjoitan sinulle.
En voi kirjoittaa p?iv?kirjaa, en kirjett? jollekulle niist?, jotka kuuluvat yst?v?piiriini. Sellainen kirjoitteleminen ei minua auttaisi. Ja nyt min? tarvitsen apua. Sent?hden kirjoitan min? sinulle. Sin? ymm?rr?t minua, ja juuri ymm?rt?myst? min? tarvitsen, sellaista syv??, ehj?? ymm?rt?myst?, joka ei eksyt?, ei vie harhaan, vaan selvitt??, niin ett? n?kee itsens? ja ymp?rist?ns?, entisyytens? ja nykyisyytens? kirkkaassa, totuuteen perustuvassa valossa.
T?t? min? sinulta pyyd?n.
Mutta ajatukseni ovat niin v?syneet ja samalla niin levottomat. En jaksa niit? hallita, en keskitt?? sanottavaani. Min? puhelen sinulle ajatuksistani ja kokemuksistani ihan niinkuin ne mieleen johtuvat.
Ymm?rr?th?n sin? kuitenkin, sano, ymm?rr?th?n?
Eik? ymm?rt?mys olekin suurin lahja, mink? ihminen voi toiselle antaa? Siit? l?htee enemm?n iloa ja elinvoimaa kuin kaikkien ylist?m?st? rakkaudesta.
Rakkautta, sit?h?n, Jumala paratkoon, on paljo maailmassa, on laimeata ja kiihke?t?, kest?v?t? ja muotoansa muuttelevaa. Ei rakkaudesta puutetta -- ei ainakaan, mik?li sit? pidet??n yksinomaan tunneasiana. Mutta mit? tunteitten roihuavasta valkeasta, ellei ole ymm?rt?myst?, syv??, ehj?? ja kasvavaa! Eik? rakkaus silloin muodostu h?vitt?v?ksi kulovalkeaksi, rasittavaksi taakaksi tai ainaista ristiriitaa pulppuavaksi l?hteeksi. Ymm?rt?mys, eik? se samalla ole rakkauden alkul?hde ja koko olentoa k?sitt?v?n ja koko olemuksen l?pitunkevan rakkauden kaunein hedelm?.
Ymm?rt?myst? janoaa sieluni. Rakkautta olen mielest?ni saanut tarpeeksi.
Mutta ymm?rt?mys on el?m?ss? harvoin l?ydetty helmi.
Aloin el?m?ni siin? iloisessa uskossa, ett? ymm?rt?myst? oli olemassa yht? runsaasti kuin rakkauttakin, mutta jota kauemmin olen el?nyt, sen harvinaisemmaksi ja samalla sen suuriarvoisemmaksi olen huomannut tosi ymm?rt?myksen. Uskotaan ett? ymm?rret??n, mutta mink?laista on se ymm?rt?mys, jota ihmiset toisilleen tarjoavat? Samoissa oloissa el?neet ja samaa kokeneet liittyv?t yhteen ja uskovat ymm?rt?v?ns? toisiaan, mutta kun kokemukset k?yv?t eri suuntaan, kun toiselle sattuu surua toisen iloitessa, miss? on silloin se ymm?rt?mys, joka pakoittaa meit? riippumatta omista kokemuksistamme el?m??n, toisen el?m??, suremaan, todella suremaan surevan kanssa ja iloitsevan kanssa iloitsemaan? Eik? p?invastoin sureva silloin soimaa iloitsevaa itsekk?isyydest? ja eik? iloitseva tarjoa surevalle hetken pintapuolista liikutusta tai s??lin armopaloja?
Ja samoin on laita, jos siirrymme aatteiden ja n?k?kohtien alalle. Mist? l?yd?mme sit? ymm?rt?myst?, joka opettaa meit? omasta kannasta huolimatta n?kem??n, ett? toisenkin kannassa on jotain oikeutettua.
Ymm?rt?mys on laajan?k?isyytt?. Ymm?rt?myksen kirkastama katse kantaa kauaksi menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Mutta tosi ymm?rt?mys on harvinaisuus.
Ovatkohan meid?n aikamme ihmiset liiaksi heikkoja ja ennen kaikkea -- liiaksi pieni?, omatakseen tuollaista laajan?k?isyytt?, koska niin tyynesti sanovat toisilleen: tule sin? t?nne minun kokemusteni kohdalle, minun kannalleni, silloin saat ymm?rt?myst? runsaasti, ennen ei liikene, ei murustakaan.
He uskovat todella ymm?rt?v?ns?, eiv?tk? n?e, ett? tarjoavat kive? leiv?n asemesta.
Erehdynk? uskoessani, ett? tosi ymm?rt?mys aina vie meid?t oman itsemme ja omien kokemustemme yl?puolelle?
Minun t?ytyy kysy?, sill? olen kuin pime?ss? umpisokkelossa. En jaksa ajatuksiani selvitt??, en ymm?rt??, mik? niiss? on totta ja oikeutettua, mik? sairaalloista. Siit? vain olen selvill?, ett? janoan ymm?rt?myst? enk? l?yd? sit? ymp?rist?st?ni. Sent?hden t?ytyy minun turvautua sinuun, tuntematon yst?v?ni.
Usko olemassaoloosi on minulle syd?men lepo, on voimanl?hde. Sill? ymm?rt?mys on elinvoimaa yht? varmasti kuin toisiinsa sopivat ja toisiaan t?ydent?v?t soinnut synnytt?v?t ehe?mm?n ja voimakkaamman vaikutelman kuin yksi ainoa s?vel.
Minulle on aivan yhdentekev??, oletko sin?, tuntematon yst?v?ni, mies vaiko nainen. En tied?, kummeksitko t?t?, mutta se on sanottava, sill? se on totuus.
On naisia, jotka kaipaavat kotia, toisia, jotka kaipaavat miest?. He menev?t naimisiin ja saavuttavat p??m??r?ns?. On toisia, jotka kaipaavat rakkautta ja ymm?rt?myst?. He j??v?t tavallisesti osattomiksi, sill? henkist? hyv?? ei ole yht? runsaasti kuin aineellista.
Sit? paitsi on helpompi erehty? valinnassaan henkisell? kuin aineellisella alalla. Ja v??rennetty? tavaraa tarjotaan paljo.
Ne, jotka ovat erehtyneet, k?rsiv?t kai enemm?n kuin ne, jotka eiv?t ole omistaneet mit??n. Sent?hden minulle ei ole p??asia pian l?yt?? mit? etsin, vaan l?yt?? se v??rent?m?tt?m?n?.
Siit?kin syyst? on minuun n?hden yhdentekev??, oletko sin? yst?v?ni mies vai nainen. P??asia on, ett? olet oman olemukseni oikea t?ydennys.
Naisen on yleens? helpompi ymm?rt?? naista. Mies voi ani harvoin tehd? niin -- ainakin sen polven miehet, joka nyky??n maanpiiri? polkee. Useimmat heist? polkevat samalla -- tavalla tai toisella -- naistoverinsa sielun sisint?.
Sent?hden kuvittelen useimmiten mieless?ni, ett? kun kerran tapaamme toisemme, huomaan sinut, yst?v?ni, naiseksi. Ja min? iloitsen siit?.
Onko se luonnotonta? Sanoneeko t?h?n toisin ajatteleva ja toisin tunteva, ett? me emme ole ainoastaan ihmisi? vaan my?skin sukupuoliolentoja. Ja sukupuoli-olentona nainen etsii t?ydennyksens? miehelt?.
Saattaa niin olla. Mutta emmeh?n me ole ainoastaan sukupuoli-olentoja. Olemmehan my?skin ihmisi?. Eik? ole suuriarvoisempaa olla ihminen kuin sukupuoli-olento? Eik? ihmisten onnea edistett?isi, jos t?ss?kin suhteessa hengen herruus voittojaan saavuttaisi?
Min? vain kysyn.
Eik? avioliitossa samoin kuin yst?vyyssuhteissa samaan sukupuoleen kuuluvien v?lill? suuriarvoisin onnen tekij? ja antimista suurin ole koko olentoa k?sitt?v? ja koko olennon t?ytt?v? ymm?rt?mys. Yhdentekev??h?n silloin on, oletko mies vai nainen.
Mutta silloin, kun yst?vyys voi johtaa avioliittoon, on siihen yhdistettyn? tuo ihmeellinen, pyh? el?m?nluomisen lahja.
Kuinka suurta mahtaa olla her?tt?? el?m??, joka imee elinvoimaa itselleen t?ydellisen keskin?isen ymm?rt?myksen ja rakkauden maaper?st?! Ei vanhemmilla pit?isi ollakaan oikeutta l?hett?? muunlaisia lapsia maailmaan.
Mutta eik?h?n ihmiskunta silloin pian kuolisi sukupuuttoon?
Liek? siis kaikkien yhteiseksi onneksi se, ett? ihmiset siksi suuressa m??rin ovat sukupuoli-olentoja ja siksi v?h?n ihmisi?, ett? kansoittavat maan lapsilla, joiden syntysanat lausuttiin silloin, kun sukupuoli-olento voitti ihmisen?
Min? vain kysyn, kysyn, sent?hden ett? en ymm?rr?.
Olen kasvanut eristettyn? muista, aina vain katsellen el?m?? syrj?st?. Sent?hden en ymm?rr?.
Mutta se, joka seisoo rannalla, jota ei py?rre mukanansa tempaa eik? kuohuissaan kuljeta, h?nell? on aikaa ajatella. Sent?hden min? kysyn.
Sin? yst?v?ni, sin? ymm?rr?t, muut eiv?t.
Se on hyv?. Niin sen olla pit??. Ei sit? alastomana joukkoon l?hde.
(Seuraavana iltana.)
Taaskin on sumuinen, k?yhyytt??n itkev? talvi-ilta.
En jaksa lukea enk? kirjoittaa, sent?hden pakenen sinun luoksesi yst?v?ni.
Eilen puhelin vain ajatuksistani ja tunteistani. T?n??n tahdon antaa sinulle osaa el?m?ni ulkonaisista puitteista.
Niist? on kuitenkin yht? v?h?n kerrottavaa kuin on paljo siit?, mit? sis?isesti olen kokenut.
Lapsuuteni ajasta en nyt voi puhua, en siit? suuresta, siunatusta perinn?st?, jonka is? ja ?iti antoivat minulle sen kautta, mit? itse olivat ja sen kautta, mit? olivat sek? toinen toisilleen ett? lapselleen. En my?sk??n voi kertoa kaikesta, mit? ?iti minulle antoi. Se on liian hyv?? paperille pantavaksi. Siit? tahdon kertoa vasta sitte, kun olemme tavanneet toisemme.
Kun ?iti j?tti minut, olin nuoruuteni kynnyksell?. El?m? alkoi, mutta syd?njuureni eiv?t painuneet minua ymp?r?iv?n ajallisuuden maaper??n, vaan siihen n?kym?tt?m??n ja kuitenkin niin todelliseen maailmaan, jonne tiesin ?itirakkaani siirtyneen. Se maailma oli minulle todellisin. Siin? elin, siin? hengitin.
Se, mit? me todellisuudeksi sanomme, oli minulle vierasta. Ainoastaan ulkonaisesti tunsin sen olemassaolon, mutta se tunteminen, vaikka olikin ulkonaista, oli mieleen painuvaa, sill? sen piikit pistiv?t jalkaani melkein joka askeleelta.
Is?ni kuoltua oli ?iti muuttanut asumaan maalle er??n t?tini l?heisyyteen. Itse puolestaan h?n olisi mieluummin asettunut kaupunkiin voidakseen siell? ansaita paremmin ja my?skin saadakseen pit?? minut koulu-aikanakin luonaan, mutta t?ti vastusti sit?. T?ti oli hyvin onnettomissa naimisissa, sent?hden ?iti tahtoi noudattaa h?nen mielt??n. Varakas kun oli, saattoi t?ti my?skin j?rjest?? niin, ett? se k?vi ?idille mahdolliseksi.
?idin kuoltua t?din koti tuli minun kodikseni. ?Ole tyt?r h?nelle?, oli ?idin viimeisi? pyynt?j?.
Tuntui kuin niiss? sanoissa olisin saanut el?m?n teht?v?n, saanut pyh?n, velvoittavan perinn?n. Ja t?m? perint? oli kauan ainoa, mik? antoi el?m?lleni sis?lt??.
Muuta ei olekaan sanottavaa ensi nuoruudestani. Onnettoman kotiel?m?n okaiset olot ymp?r?iv?t minua ulkonaisesti. Ajatukseni ja rakkauteni kohdistuivat ij?isyysmaailmaan.
N?in kuluivat vuodet huomaamatta ja toistensa kaltaisina.
Silloin tapahtui k??nne -- ulkonaisesti ?kki?, -- sis?isesti v?hitellen.
T?tini mies kuoli. Se oli ensimm?inen suuri muutos.
Miten ihmeellinen onkaan ihmissyd?n! Alinomaa ihminen erehtyy sek? itsens? ett? toisten suhteen, -- sellaisissakin asioissa, joista luulee, ettei erehtyminen ole mahdollistakaan.
Luulee esimerkiksi vanhentuneensa sek? ulkonaisesti ett? mielelt??n -- mutta annahan, kun ulkonaiset olot muuttuvat suotuisammiksi, silloin kimmahtaa mieli painon alta. Se elinvoima, joka oli niin lamassa, ett? sen olemassaolosta ei en?? ollut tietoa, se pulpahtaa esiin niin tuoreena, niin voimakkaana kuin olisi se k?tk?ss??n vain kasvanut.
N?in k?vi t?din. H?n oli jo kappaleen yli kuudenkymmenen, kun eno kuoli, mutta se voima, se pirteys, se toimintahalu, joka h?ness? enon kuoltua v?hitellen yh? enemm?n esiintyi, oli kuin parhaassa ij?ss? olevan naisen.
Enon omistama talo myytiin, t?ti osti t?m?n paikan, ja me muutimme t?nne.
Tuntui silt? kuin pelkk? olemassaolo nyt olisi tuntunut t?dist? nautinnolta. H?nen p??tt?v? toimeliaisuutensa ei enon tahdon lamauttamana sittek??n ollut h?vinnyt. Nuorteana nousi se pakollisesta levostaan.
T?ti puuhaili, j?rjesteli ja nautti. H?n elpyi, min? etenin h?nest?.
H?n ei en?? kaivannut minua, ei ainakaan niin kipe?sti. Tunsin liukuvani syrj??n ja sain aikaa ajatella itse?ni.
Siihen, ett? t?ti ja min? etenimme toisistamme, oli olemassa toinenkin syy.
En jaksanut iloita ja innostua, en -- unohtaa niinkuin h?n. Ensi kertaa tulin ajatelleeksi, ett? h?n oli kylm?.
Eik? kuolema ole suuri sovittaja, joka sulattaa roudat rinnasta? Eik? sen kosketuksesta unohdu, mit? ihmislapsi on toista vastaan rikkonut?
Vai onko niin, ett? paljo voi tulla anteeksi annetuksi, mutta jos ihminen on ollut toisen el?m?n hallana, silloin ei rinnan j??t sulakaan, sill? halla vei itse el?m?n, vei anteeksi antamisen ja rakastamisen kyvyn?
T?ti ja min? olimme ennen ymm?rt?neet toisiamme niin hyvin, -- siihen aikaan, jolloin h?n kantoi surunsa suurta taakkaa ja min? en muuta ajatellut kuin miten saisin sit? edes hiukan kevennetyksi.
H?n oli minulle ?idin sijainen ja ?itini pyh? perint?. Sent?hden t?ytti suuri suru syd?meni, kun tunsin liukuvani yh? kauemmaksi h?nest?.
Nyt, kun h?n ei en?? minua suuresti tarvinnut, kun se mink? h?nen hyv?kseen tein, supistui ulkonaisiin pikku teht?viin: ??neenlukemiseen, seurusteluun, kirjanpitoon ja taloustoimiin, nyt aloin tuntea, ett? minulla ei ollut tyydytt?v??, el?m??ni t?ytt?v?? teht?v??, ett? olin uhrautunut, kielt?ynyt, syrj?ytt?ess?ni kaikki omaan el?m??ni ja tulevaisuuteeni kohdistuvat ajatukset.
-- Eik? minulla sitte olekaan mit??n omaa, erityist? el?m?nteht?v?? ja eik? minulla ole oikeutta ajatella sit? -- n?in kysyin itselt?ni.
Silloin tuli Kristiina t?ti taloon.
H?n oli t?din vanhempi sisarpuoli. H?n oli aina ollut j?ykk?luontoinen, kylm? ja vaativa, oli t?ti kertonut. Siihen aikaan, kun h?n, t?ti ja ?itini olivat pieni?, oli t?ti Kristiina pysynyt vieraampana heille molemmille osaksi sent?hden, ett? oli sisarpuoli, osaksi siit? syyst?, ettei luonteensa puolesta sopinut yhteen toisten kanssa.
?iti taas oli sellainen l?mminsyd?minen, rakastettava pieni olento, joka itse rakasti kaikkia. Jos h?n n?ki jonkun itkev?n, kavahti h?n kohta kaulaan, pyyhki?kseen pois kyyneleet. Jos h?n n?ki jonkun avun tarpeessa, oli h?n aina valmis tekem??n, mink? vain taisi auttaakseen. Kaikki rakastivat h?nt?, -- ne, jotka tunsivat h?net, siksi ett? tiesiv?t, mink?lainen h?n oli ja ne, jotka eiv?t tunteneet, siksi ett? h?n suloisena lapsena voitti kaikkien syd?met.
Ennen t?ti kertoi minulle usein ?idist?. H?n oli my?skin kertonut monta liikuttavaa pikku tapausta ?idin suhteesta t?ti Kristiinaan. Se suhde oli erityisen arka senkin johdosta, ett? t?ti Kristiinan oman ?idin sukulaiset aina toitottivat h?nelle korvaan, ett? sisarpuolet olivat tuuppautuneet t?nne maailmaan aivan ominlupinsa ja vastoin koko heid?n sukunsa tahtoa.
Nyt, kun t?ti Kristiina vanhoilla p?ivill??n tuli kotimme j?seneksi, olivat kaikki tuollaiset muistot t?dilt?ni unohtuneet. H?n oli sisar eik? sisarpuoli. Ja lis?ksi h?n oli vanhus, joka, kuten t?ti itsekin, lyhyelt? iltahetkelt? pyysi p?iv?n pettymyksien korvausta.
Sekin yhdisti.
Kristiina t?din tultua tapahtui meid?n perheess?mme sama seikka, mik? muinoin Baabelin tornia rakennettaessa. Syntyi kielten sekoitus. Toinen ei ymm?rt?nyt toisen puhetta. Mutta kielten sekoittajana ei ollut mik??n taivaan enkeli, vaan ankara ja arvokas Kristiina t?ti.
T?ti ja min? emme ainoastaan pysyneet et??ll? toisistamme. Me vieraannuimme nyt kokonaan. T?din puolelta olivat yhdyssiteen? ainoastaan ne vaatimukset, joita h?n oli oikeutettu asettamaan tytt?ren sijaiselle, jota h?n el?tti. Minua sitoivat velvollisuudet.
Mutta tunsin toisenkin yhdyssiteen. Se side oli ?iti. Ja juuri siksi, ett? se oli niin rakas side, oli se samalla k?rsimysteni katkerimpana okaana.
Yst?v?ni, ymm?rr?tk? millainen asemani oli?
Varallisuutta minulla ei ollut. Itsen?isen ja tuottavan toimen hankkimisesta olin luopunut t?tini hyv?ksi ja nyt olin -- armoilla el?j?.
Paras oppimisen aika on ohi, sanoin itselleni. El?m?, ehk? pitk?kin, on edess?ni, ty?n halu syv?ll? syd?mess?, mutta mahdollisuuksia ja valmistusta el?m?nteht?v??n -- mink? verran?
N?in kyselin itselt?ni, ja kyselless?ni kului aika.
Silloin tapahtui taas k??nne. T?ti Kristiina kuoli.
H?n, joka oli kielet sekoittanut kodissamme ja joka oli minulta riist?nyt sen, mik? oli minulle l?heisint? maailmassa: t?tini rakkauden, h?n makasi nyt kylm?n? ja kankeana laudoilla.
H?nen suunsa ymp?rill? oli ter?v? ilme, ja h?nen ohuet huulensa olivat tarmokkaasti yhteen puristuneet, mutta h?nen j?ykistyneiss? piirteiss??n n?in, mit? en ennen ollut n?hnyt -- k?rsimyksen j?lki?.
Se, mit? h?n minulle oli tehnyt, unohtui samassa. Kaikki oli kuin pois pyyhitty.
Oliko ihme, jos h?n kuluttavan p?iv?ty?n ja katkerien kokemusten j?lkeen itsekk??sti piti huolta iltahetkens? h?iritsem?tt?myydest??
Oliko h?nen syyns?, ett? h?nell? ei ollut ymm?rt?myksen lahjaa minua varten?
T?ti suri sisartaan. Min? tied?n sen. Mutta samalla surin min? sit?, ett? h?n taaskin tuntui niin kylm?lt? surussaan. Oli aivan kuin h?n ei olisi tahtonut antaa mink??n h?irit? rauhallisia vanhuudenp?ivi??n. Silt? ainakin tuntui.
Mutta ehk? se, mik? minusta tuntui kylmyydelt?, olikin vain el?m?n varrella saavutettua taitoa tyynesti alistua ja taipua, kohtasipa mik? tahansa? Ehk? se oli taitoa, joka saavutetaan, kun p?iv? painuu iltaan p?in, mutta jota nuorempana on vaikea k?sitt??.
Iloitsen ajatellessani, ett? saattaa olla niin, sill? tahtoisin mielell?ni n?hd? niin v?h?n varjopuolia ja niin paljo hyv?? kuin mahdollista h?ness?, jonka kaulaan ?iti pikku tytt?n? kiersi k?tens? ja jonka korvaan pieni rusosuu supatti: rakas, rakas sisko.
Toivoin, ett? Kristiina t?din kuoltua j?lleen olisin tullut l?hemm? t?ti?ni, mutta se toivo petti. Suhde pysyi sellaisena, miksi se kerran oli muuttunut. Tulin vain t?dille entist? tarpeellisemmaksi, kun h?nell? ei en?? ollut muuta seuraa.
V?h?n toista vuotta on t?ten kulunut.
Ulkonaisesti on kaikki entisell??n.
Ent? sis?isesti?
Yh? tuskallisemmaksi k?y taisteluni, yh? ter?v?mmiksi k?rjistyv?t ne kysymykset, jotka sisimp??ni sattuvat.
Toisinaan moitin itse?ni siit?, ett? k?rsin n?in. Olenko siis palvellut palkkaa toivoen, kysyn itselt?ni, koska en en?? tunne iloa siit? teht?v?st?, mink? ?iti minulle uskoi. Kun ihminen rakastaa, ei kielt?ymys kielt?ymykselt? tunnu. Se on iloa. Mutta sit? eiv?t velvollisuuteni en?? ole minulle. Enk? siis rakastakaan? Niin kehnoa, niin heikkohenkist?k? rakkauteni oli, ett? se sammui siksi, etten en?? saa ymm?rt?myst? ja vastarakkautta osakseni?
N?in moitin ja halveksin itse?ni v?list?. Toiste taas uskon, ett? tunteeni on oikeutettu ja ett? sill? on erikoinen teht?v?ns?.
Olenko ehk? tehnyt v??rin, kun en t?h?n asti ole t?m?n enemp?? ajatellut itse?ni vai sanoisinko tulevaisuuttani? Saako ihminen el?? toisen hyv?ksi siin? m??rin, ett? k?y kykenem?tt?m?ksi sen erikoisen teht?v?n t?ytt?miseen, johon tuntee kutsumusta? Eik? ole olemassa oikeutettua itsekk?isyytt?, sellaista, jota voi sanoa henkiseksi itsens? s?ilytys-vietiksi?
N?in kyselen, en kuluttaakseni itse?ni turhalla surulla entisyyteen n?hden, vaan p??st?kseni selvyyteen siit?, ovatko n?m? kysymykset her?nneet ja kasvaneet yh? voimakkaammiksi sent?hden ett? velvollisuuteni vastaisuudessa on oleva toinen kuin t?h?n asti.
Olen oppinut tekem??n sit?, mit? nuorempana en ymm?rt?nyt. En en?? el? et??ll? ymp?rill?ni olevasta ajallisesta el?m?st?. Olen oppinut sit? ymm?rt?m??n ja rakastamaan, olenpa viel? tullut siihen vakaumukseen, ett? t?llainen ymm?rt?mys ja rakkaus ei ole pahasta, vaan p?invastoin. Kiit?n Jumalaa siit?.
Se, ett? olen muuttunut, ei tied?, ett? el?m?nvakaumukseni on toinen kuin ennen. P?invastoin. Se, mik? minulle silloin esiintyi suurena, kantavana totuutena on vuosien kuluessa mielest?ni vain k?ynyt yh? suuremmaksi ja kirkkaammaksi. En pid? raamatun totuuksia kantavana el?m?n perustuksena sent?hden, ett? ?itini t?ss? uskossa kuoli, en my?sk??n siksi, ett? nuorempana uskoin niihin, vaan sent?hden etten ole l?yt?nyt toista maailmankatsomusta, joka niin tyydytt?v?sti ja ylev?sti selitt?isi olemassaolon ja sen tarkoituksen.
Liek? vaateliaisuutta vai mit?, mutta en min? oltuani ihminen, tahtoisi muuttua elottomaksi, kaikkeuteen h?vi?v?ksi osaksi. Ja unhotuksen Nirvana on minusta k?yh? korvaus el?m?n k?rsimyksi? kokeneelle.
Mutta usko jokaisen ihmisen povessa olevaan ij?isyysolentoon ja sen lopulliseen kirkastumiseen, se sovittaa ja selvitt??, nostaa ja kirkastaa.
Jos tyydytt?v?mp??, ehjemp?? el?m?n totuutta olisin l?yt?nyt muualta, olisi minun tietysti ollut sinne k??nnytt?v?, mutta nyt iloitsen siit?, ett? nuoruuteni usko yh? on omanani. El?m?ss? on niin paljo s?rkynytt?, pirstoutunutta. Sent?hden ihminen iloitsee kaikesta, mik? on ehj?? ja saa ehj?n? s?ily?.
Mutta joskin el?m?nkatsomukseni perustuksiltaan on sama kuin ennen, on se monessa suhteessa muuttunutkin. Sanoinhan jo, ett? el?m? on tullut minua entist? l?hemm?ksi. Nuoruuteni usko eroitti minut ihmisist?. Nyt vie uskoni minua yh? l?hemm?ksi heit? kaikkia, l?hemm?ksi el?m??, tuota levotonta, kuohuvaa, eksyv??, ja etsiv??.
Seuraus sis?isest? kehityksest?ni on kuitenkin ollut se, ett? nyt en ulkonaisessa el?m?ss? sovi mihink??n erityiseen joukkoon.
Puhe siit?, ett? ihminen l?yt?? suurimman ajallisenkin onnensa yh? uudistuvassa el?m?nyhteydess? alkul?hteens? Jumalan kanssa, on useimman mielest? onttoa puhetta. Sen alkul?hteen olemassaolo on heilt? h?ipynyt n?kym?tt?miin, ja sen onnea luovaan voimaan he eiv?t usko.
Useimmat uskovaiset taas pelk??v?t sellaista uskoa, joka ei sis?isesti eroita meit? t?st? ajallisesta ulkonaisesta el?m?st?. He tahtovat paeta ?maailmaa? ja maailman ihmisi?. Min? en en?? n?e maailmaa muualla kuin niiss? henkivoimissa, jotka vastustavat Jumalan tahdon toteuttamista.
T?st? syyst? olen sek? toisen ett? toisen joukon ulkopuolella. Ihmettelen sit? itse, mutta niin se sittenkin on.
Olen t?ss? kuten monessa muussakin suhteessa itselleni arvoitus.
Ulkonaisesti on, kuten jo sanoin, mukautuminen k?ynyt minulle tarpeeksi, v?ltt?m?tt?myydeksi. Mutta koska en sis?isesti ole suostunut pakkopaitaan, eik? tuossa ulkonaisessa alistumisessa silloin ole jotain ristiriitaista, jotain joka ei ole totuuden kanssa yht?pit?v??.
Mutta sek? toinen ett? toinen on sittekin luonteeni mukaista.
Muissakin suhteissa tunnen samanlaista omituista sis?ist? ristiriitaisuutta.
Ajattelen toisinaan, ett? olen sis??np?in el?v?, umpimielinen ihminen, ja kuitenkin tunnen voimakasta vetoa kuohuvaa, alati muotoansa muuttelevaa el?m?? kohtaan. Tunnen yhteenkuuluvaisuuteni sen kanssa.
Monesti arvelen, ett? surumielisyys on olemukseni peruss?veli?, mutta kun el?m?n ilon v?r?hdykset koskettavat sisint?, helk?ht?? sielt? sellainen vastakaiku, jota iloa tuntematon rinta ei voisi kokea.
V?list? kysyn itselt?ni, olenko siihen m??rin koettanut itsess?ni kehitt?? el?m?n ja toisten, eri ajatussuuntien, mieli-alojen ja tunteitten ymm?rt?mist?, ett? koko sisimp?ni onkin siihen huvennut? Ja senk? t?hden en p??se selville siit?, mit? itse olen?
Vai olisiko t?m? olentoni ristiriitaisuus juuri se, mik? minut muista eroittaa ja tekee itsen?iseksi yksil?ksi?
V?h??n se erikoisuus ja yksil?llisyys sitte supistuu, sill? sis?iset vastakohdat ja ainakin n?enn?iset ristiriidat kai ovat sit? kaikkein tavallisinta ihmislapsille.
Olen nyt sinulle, tuntematon yst?v?ni, kertonut sek? ulkonaisista oloistani ett? sis?isest? kehityksest?ni, nykyisyydest?ni ja entisyydest?ni, ja sin? olet minua ymm?rt?nyt, sen tied?n, paremmin kuin itsek??n itse?ni ymm?rr?n.
Nyt en tahdo kirjoittaa en??. Olen niin v?synyt. P??t?ni s?rkee ja vilunv?reet karkaavat l?pi ruumiin.
Olenkohan vilustunut? Olenko tulemaisillani sairaaksi ja senk? t?hden olen niin heikko, etten en?? jaksanut sisimm?ss?ni s?ilytt?? kaikkea sit?, mik? vuosikausien kuluessa on pysynyt sinne suljettuna?
Senk? t?hden tuo kaikki nyt purkautuu sinulle? En tied?. Se vain on minulle selv??, ett? nykyinen el?m?ni minua n??nnytt??, sent?hden etten ymm?rr?, mihin suuntaan nyt olisi l?hdett?v? astumaan.
Se, ett? t?m? ajallinen el?m? on tullut minua l?hemm?ksi, on minussa my?skin her?tt?nyt vaatimuksia. T??ll? on meill? teht?v?mme ja velvollisuutemme, t??ll? my?skin oikeuksia. Me, ij?isyyden ja ajan lapset, tarvitsemme muutakin kuin ij?isyysravintoa sielullemme ja leip?? ruumiillemme. Ajallisuuteen kohdistuva henkinen osamme, sielumme, tarvitsee my?skin ravintoa. Mutta t?llaista ravintoa en nykyoloissa saa.
En ymm?rr?, voinko paeta toisiin oloihin, loukkaamatta t?tini oikeuksia.
Miss? on toisia polkevan itsekk?isyyden ja henkisen itsekurituksen raja? Miss?? T?h?n kysymykseen k?rjistyy kaikki, mik? minua nyky??n n??nnytt??.

Pienen, vanhanaikaiseen, yksinkertaiseen tyyliin rakennetun talon parvekkella istui kalpea, nuori nainen. Se oli Toini Auer. V?syneesti nojasi h?n p??t??n lepotuolin laitaan, katseen harhaillessa kaukana.
H?n oli istunut n?in kauan, kun viimein havahtui, loi silm?yksen polvellaan lep??v??n kirjesalkkuun ja tarttui sitte arvellen kyn??n.
Miksi h?n ei kirjoittaisi, kun kerrankin oli aikaa, aikaa niin runsaasti, ettei tiet?nyt mihin sit? k?ytt??, ammottavan tyhj?? aikaa, jolle turhaan t?ytett? etsi.
Voisihan kirjoitteleminen kelvata edes jonkinmoiseksi t?ytteeksi.
-- Se on ihmeellist? aikaa se --, alkoi h?n, jolloin ihminen on parantumaisillaan vaikeasta taudista. Ainoastaan se, joka itse on sellaista kokenut, saattaa sit? ymm?rt??.
Kun tauti k?y kovin kourin k?siksi, silloin ei ensin jaksa muuta ajatella, kuin sen kovuutta. Mutta kun sitte salamana v?l?ht?? esiin tietoisuus: min? olen kuoleman kynnyksell?, silloin unohtuu kaikki ulkonainen ja sielu alkaa tehd? lopputili??n joko mielen myrskytess? tai suuren rauhan ja tyyneyden t?ytt?m?n?.
Sellaisia hetki? ei sanoin selitet?. Ne ulottuvat ajallisuuden ulkopuolelle, sent?hden eiv?t ajatusten ajalliset ilmaisukeinot sovi niille.
Mutta kun tauti sitte per?ytyy ja kuolema vierelt? v?istyy, ei ihminen silloin niink??n vain l?hde astumaan eteenp?in tavallisuuden arkitiet?. Arkisuus on silloin kaukana. El?m? on kuin pyh??. Silm?t ovat auenneet n?kem??n, mit? eiv?t ennen n?hneet. Pelkk? el?misen lahja, se ihmeellinen onnen tunne, jonka palaavat voimat tullessaan tuovat, jokainen iloinen auringon s?de, jokainen hyv?ilev? tuulen henk?ys, kaikki on niin ihmeellisen suuriarvoista.
T?llainen ihana sunnuntainen lepoaika muistuu mieleeni, kun ajattelen, millaista oli, kun kouluaikanani ?idin hoitamana paranin tulirokosta.
Nyt olen saanut kokea, ett? taudin j?lkeinen aika voi olla toisenkinlaista.
Se kynnys, jonka yli on tautivuoteelta astuttava takaisin el?m??n, voi olla korkea, ja kun on hyvin v?synyt, ei ole niink??n helppoa astua sen yli.
Kun ihminen on k?ynyt kuoleman ovella, on h?n kuin kukkanen, jota halla on koskettanut. J?lkivaikutukset tuntuvat kauan. Vasta v?hitellen selvi?? h?nelle: portilta onkin palattava, el?m? on aljettava uudelleen.
Tuo ajatus voi olla tuskaa t?ynn?, jos el?m? tuntuu tarkoituksettomalta ja tie liian raskaalta k?yd?. Ihminen on silloin kuin jyrk?nteit? yl?s kiipe?v?, joka on joutunut, kallion kielekkeelle, mist? h?n ei p??se eteen- eik? taaksep?in. Paluu on mahdottomuus, edess?p?in on kallion jyrkk? sein?. K?si ei tapaa tukea. Katse ei n?e muuta kuin sen tiet? sulkevan sein?n. T?ytyy vain painautua kallion kupeelle siihen, miss? on lev?hdyssijansa saanut ja -- odottaa apua.
T?llaista olen nyky??n kokenut.
Kun paranin taudistani, olin kauan niin heikkona, ett? tuskin k?sitin, miten oli laitani. Vasta v?hitellen selveni minulle, ett? oli palattava el?m??n.
Katsoin taaksep?in. Se katse huimasi.
Mit? varten olin t?h?n asti el?nyt? Olin lukenut ??neen t?dilleni, auttanut talousaskareissa, valmistanut pieni? k?sit?it?. Sellaiseen olivat vuodet murentuneet, ne vuodet, joiden kynnykselle ?iti saattoi ja joiden rikkauteen h?n opetti minua uskomaan.
Sellaista on kohtaloni ollut kuin pienen puron el?m?. Se uneksii vastaisista vaiheistansa, tahtoo rient?? eteenp?in, koota lis?vesi?, voimistua, varttua, nostattaa kukkia rannoilleen, virkist?? vainioita, ehk?p? kiid?tt?? kulkijaa h?nen m??r??ns? kohden, kunnes viimein juoksunsa p??tt?neen?, teht?v?ns? t?ytt?neen? saa painua lepoon meren suureen syliin.
Mutta ennenkuin puro p??see alkumatkaa pitemm?lle, tulee ihmislapsi, johtaa sen vedet kaivamiinsa uomiin, asettaa sulkuja tielle, hajoittaa, heikontaa voimaa ja kuivattaa sen viimein kokonaan.
T?llaistako el?m?? minun on aljettava uudelleen el?m??n? Ja mit? varten?
Min? en uskalla katsoa eteenp?in enk? taaksep?in. Suljen vain silm?ni ja koetan unohtaa, koetan kyselem?tt? ja ajattelematta painautua siihen kallion halkeamaan, jossa olen leposijani saanut.
Istun parvekkeella lepotuolissani. Ymp?rill?ni orastaa mit? kaunein kev?tel?m?. M?tt?ill? m?ntymets?n pimennosta paistavat valkovuokot suurina ja puhtaina. P?iv?npuoleisilla rinteill? nousee jo nurmi. Kukkivat koivut huojuttelevat kiharoitaan tuulessa, t?ytt?en tuoksulla ilman.
El?m?n ihanaa, aina uutta ja yh? uudistuvaa laulua kaikuu koko luonto. Kuulen sen, mutta vastakaikua ei se her?t? sisimm?ss?ni. Voin iloita auringon s?teest?, joka l?mmitt?en hyv?ilee k?tt?ni. Voin pitkiksi ajoiksi unohtua katselemaan puitten hiljaista huojuntaa ja antaa sen tuudittaa v?synytt? mielt?ni horrostilan tapaiseen lepoon. T?llaisina hetkin? voin tuntea jonkinmoista iloa, joka kohdistuu ymp?rill?ni orastavaan ja kehittyv??n el?m??n. Iloitsen ulkopuolella itse?ni olevasta el?m?st?, mutta elinvoiman l?hteet sisimm?ss?ni ovat ehtyneet.
Miksi sitte el?m?? on jatkettava? Mik? on Jumalan tarkoitus? Miksik? puro, joka ei saa eteenp?in rient??, ei voimiaan koetella, ei teht?v??ns? t?ytt??, ei edes saa painua meren suureen hiljaiseen hautaan?
Koetan olla kyselem?tt?, ajattelematta, mutta se ei ole helppoa, kun ei ole voimia ty?h?n eik? tauti en?? ahdista, niin ett? ajatukset siihen kohdistuisivat.
Kunpa ulkonaiset olot edes ojentaisivat minulle auttavan oksan, johon tarttuisin p??st?kseni t?st? kappaleen eteenp?in. Mutta siit? ei ole suurta toivoa, sill? kaikki meill? on toivottoman yksitoikkoista.
T?ti her?? aina aamulla seitsem?n ajoissa, makaa sitte valveilla ?j?rjestellen ajatuksiaan?, kuten h?nell? on tapana sanoa, siksi kunnes nousee kello kahdeksalta. Pukeuduttuaan h?n asettuu vierashuoneemme keinutuoliin, lukee kappaleen hartauskirjasta, johon h?n on tottunut, ja tiedustelee senj?lkeen p?iv?n postia.
Kello 9 tuo Kaisa kahvit ja poistuu kohta, ellei t?ti osoita haluavansa keskustelua. Siin? tapauksessa asettuu Kaisa kaapin ja oven v?liselle tuolille. Se on h?nen paikkansa. Ja Kaisa kunnioittaa vanhoja tapoja yht? ankarasti kuin t?ti.
T?llaista on el?m?mme, s??nn?llist? kuin koneisto. Olen jo vuosikausia tutkinut sen tasaista k?ynti?. Mist? nyt l?yt?isin sen ulkonaisten olojen auttavan oksan, johon tarttua?
Niin, er??ss? suhteessa ovat olot sittekin muuttuneet nyt sairauteni j?lkeen, -- mutta ei parempaan p?in. T?ti oli ennen hyvin tarkka siit?, ettei pienink??n velvollisuuteni p?iv?n ohjelmassa siirtyisi sijaltaan tai j?isi t?ytt?m?tt?. Nyt on aivan toisin. H?n pysytt?? minut tarkasti erossa entisist? velvollisuuksistani. H?n on tautini aikana oppinut tulemaan toimeen ilman minua, nyt tahtoo h?n taitoaan n?ytt??. Niink?? Vai tahtooko h?n ainoastaan s??st?? minua?
Selvyyteen en p??se, sill? t?ti pysyttelee kylm?n? ja luoksep??sem?tt?m?n?. Tuntuu melkein silt? kuin h?n olisi loukkaantunut siit?, ett? sairauteni t?hden otin itselleni luvattoman loma-ajan. H?nest? tauti oli niin turhanp?iv?ist?. Kerran sattui h?n olemaan huoneessa, kun l??k?ri sanoi minulle, ett? voimani olivat kovin loppuun kuluneet. T?ti hym?hti harmistuneesti. -- Kuluneet, kun ei niit? mik??n kuluta, sanoi h?n ja meni omaan huoneeseensa.
Ymm?rr?n h?nt? varsin hyvin. Se, joka on viett?nyt sellaista avioel?m?? kuin t?ti, saattaa kyll? ihmetell?, ett? se, joka on semmoiselta surulta s??stynyt, voi surra mit??n muuta maailmassa.
Jos min? sanoisin h?nelle: t?ti, anna minun oppia, edisty? ja joutua oikealle paikalleni el?m?ss?, katsoisi h?n minuun pitk??n, ja katkerana nousisi h?nen huulilleen kysymys: olinko min? sitte oikealla paikallani, ajatteliko kukaan minun kehityst?ni, minun el?m?ni mahdollisuuksia?
T?ti on ollut ja on yh? rikashenkinen ja tarmokas nainen. Mutta eno Hagert oli h?nen el?m?ns? halla. Ja harva se, jolle hallan j?lkeen j?? muuta kuin kituva el?m? j?ljelle.
Min? ymm?rr?n senkin, ett? on harmillista, kun vanhassa, s?ntillisess? talossa tauti yht?kki? k??nt?? kaikki nurin, kun l??k?rit, sairaanhoitajat ja sen semmoiset tulevat, jotka eiv?t tunne talon tapoja eiv?tk? osaa niit? kunnioittaa ja niiden mukaan asettua.
Yhteen aikaan oli t?ti kuitenkin niin hell?, ett? n?ytti silt? kuin h?n noita harmejaan ei olisi muistanutkaan. Se oli siihen aikaan, kun olin huonoimmillani. Silloin h?n oli minulle ??iti-t?ti?, niinkuin nimitin h?nt? ennen. Mutta vaaran v?istytty? kaikki luisui takaisin viime vuosien uomaan. T?ti uskalsi j?lleen tuntea ja n?ytt?? ?hermostumistaan?, ja min? vaikka ymm?rsin, k?rsin kuitenkin.
(Pari p?iv?? my?hemmin.)
Se auttava oksa on l?ytynyt! Se l?ytyi jo samana p?iv?n?, jolloin viimeksi kirjoitin.
Istuin iltap?iv?ll? ruokasalissa odotellen kahvia, kun Kaisa touhuissaan tulee huoneeseen, r?mistellen tarjotinta.
N?in kohta h?nen kasvoistaan, ett? jotain erikoista oli tapahtunut. Eik? minun tarvinnut tiedustella. Se puhkesi esille kuin tulva. Tien toisella puolella olevaan huvilaan tuli uusia asukkaita sellaisia, jotka aikoivat asua siell? kes?t talvet. Ei siis saanut en?? olla rauhassa, ei omissa nurkissaankaan.
Ja ties, mit? v?ke? ne sitte olivat! Kaluja ja kapistuksia heill? kyll? oli monta kuormallista, mutta mit? lie ollut vanhaa romua.
Min? lohduttelin h?nt? sill?, ett? omat maat ja mets?t ymp?r?iv?t taloamme kolmelta puolen ja nelj?nnell? sivulla on tie, eik? tiellep?in olevalla p??typuolella ole muuta kuin minun huoneeni ikkuna. N?k?alat j?isiv?t siis entiselleen, eik? toivottavasti tulisi muutakaan harmia vaikka tuo talvisin tyhj?n? ollut huvila saikin pysyv?isi? asukkaita.
Kaisa ei kuitenkaan suuresti rauhoittunut selityksist?ni. H?n p?ivitteli viel? pitk?lt? t?t? asiaa. Min? kuuntelin, -- surren ja ihmetellen omaa v?synytt? v?linpit?m?tt?myytt?ni.
Ei n?ytt?nyt ilo eik? huoli minuun pystyv?n. Ei kyennyt Kaisan kertomus edes her?tt?m??n mielenkiintoani, niin arvelin.
Mutta illalla huomasin erehtyneeni. Seisoin ikkunassa, suorien hiuksiani, kun katseeni sattui naapuritalon pihalla oleviin kuormiin, joista Kaisa oli kertonut. Keski-ik?inen nainen, nuori tytt? ja pari poikaa oli viel? kuormia purkamassa. Nainen saattaa olla keski-ij?n loppupuolella, mutta ei n?ytt?nyt silt? kuin vuodet h?nt? painaisivat. Voimaa, ripeytt? oli joka liikkeess?, p?? oli itsetietoisesti kenossa, ja selk? oli suora kuin sotilaan silloinkin, kun h?n nosti raskaalta n?ytt?vi? taakkoja.
Katselin ihaillen ja kateellisena. Siin?p? taitoa kysyt??n, kun voi kantaa raskaitakin taakkoja, niin ettei sit? kukaan huomaa.
Olen t?ss?kin suhteessa toisinaan tutkinut el?m?? ja ihmisi? -- kaduilla esimerkiksi. ?Hienot? kannattavat tavallisesti taakkojaan toisilla ja kulkevat suorina. -- Tietysti. Useimmat muut ovat n??nty? taakkansa alle. Ani harva kantaen raskasta kuormaa kulkee suorana ja p?? pystyss?.
-- Sill? lailla, -- kuulin samassa naapurin pihalta. Vaimo auttoi tytt?? nostamaan p?yt?? rattailta. Sitte h?n itse tarttui raskaalta n?ytt?v??n laatikkoon. Sit? kantaessaan h?n ny?kk?si p??t??n tyt?lle kuin sanoakseen: ponnista, ponnista, niin voimat varttuvat.
-- Ovatko he todella ?iti ja tyt?r, -- kysyin itselt?ni. He ovat kovin erilaisia sek? piirteilt??n ett? ilmeelt??n. Kaikki, mik? toisessa on itsetietoista, voimakasta ja hiomatonta, on toisessa tiedotonta, uinuvaa, herkk?? ja hienostunutta. Joka piirre, joka vivahdus ja ilme on kotoisin kuin eri maailmasta, ja kuitenkin he kulkevat ty?ss??n kuin vanha ja nuori hevonen, jotka ovat oppineet astumaan pellolla rinnan.
Pikku pojille t?ytyi minun oikein nauraa. Kiid?tt?ess??n tavaroita rattailta taloon, hyppeliv?t he korkealle kuin kes?laitumelle lasketut vallattomat varsat. Toinen varsinkin hyppeli, toinen oli hiljaisempi.
Olin jo poistumaisillani ikkunasta, kun er?s pieni tapahtuma her?tti huomiotani. Kuormat olivat jo puretut, ja pojat olivat l?hteneet pois. ?iti seisoi viel? pihamaalla, tyt?r nousi talon portaita. Min? en saanut katsettani irroitetuksi ?idist?. Kuinka h?nen silm?ns? seurasivat tyt?rt?, niin hell?n ihailevina ja l?mpimin? kuin olisi kaikki h?nen olennossaan v?istynyt tuon yhden ainoan tunteen tielt?. -- Sin? kukkaseni, sin? kaunoiseni, -- sanoi katse, ja samalla se kietoi tyt?n kuin suuren, ?idillisen hellyyden suojaan.
En ole voinut unohtaa t?t? pikku tapahtumaa. Siin? oli jotain niin sanomattoman kaunista.
Mit? kaikkea sis?ltyneek??n t?m?nkin perheen el?m?n puitteisiin, kysyn itselt?ni, ja tartun kiitollisena siihen auttavaan oksaan, jonka olot ovat minulle ojentaneet.
Olen nyt jo parin p?iv?n kuluessa tehnyt havaintojani, ja Kaisa on v?litt?nyt lis?tietoja. Paitsi ?iti? ja tuota hienohipi?ist?, vaaleakutrista tytt?? kuuluu perheeseen is? ja kolme nuorempaa lasta: reipas, roteva vanhempi veli, -- ?itins? ilmeinen kuva, h?nt? kai ij?ss? l?hinn? oleva tyt?n tyllykk? ja sitte nuorin lapsista, ruma, kivulloiselta n?ytt?v? pieni poika, ainoa, joka on is??ns?. Is? on vaivainen, ja k?ytt?? kainalosauvoja. Mutta ty?t? h?n tekee. Sen olen jo huomannut.
Samalla kun olen tarkastellut uusia naapureitamme, olen my?skin jatkanut tutkimuksiani t?din suhteen. Tahtoisin p??st? selville siit?, onko h?nen nykyiseen mielentilaansa jotain erikoista syyt?, vai onko se ainoastaan ilmauksena siit? kylm?st?, t?ytyneek? minun sanoa, itsekk??st? mielenlaadusta, joka viime vuosina vasten tahtoanikin on silm??ni pist?nyt.
T?ti on muuten n?in? p?ivin? ollut v?h?n ep?tasainen. Sairastaessani h?n pani sukanneuleen alulle -- jommoista ty?t? en h?nen k?siss??n muista n?hneeni ties milloin. Nyt h?n jatkaa neulomista, istuu paljo itsekseen, keinuu keinutuolissaan ja -- ajattelee -- kaiketi.
Kaisalta kuulin, ett? h?n minun sairastaessani paljo puhui ?idist?.
H?n ajattelee siis entisi? aikoja!
Sit? todistaa sekin, mit? h?n eilen yht?kki? sanoi.
H?n istui sukkaansa neuloen ja min? lep?ilin viereisell? sohvalla. Silloin h?n pys?ytti tuolinsa, korjasi silm?lasejaan ja sanoi v?h?n kuin harmistuneena: -- Niin, niin nykyajan tyt?t tiet?v?t jo koulunpenkilt? p??stess??n, mit? vaatimuksia sopii asettaa sille miespuolelle, jota ottavat ajatellakseen aviomiehen??n. Toista oli ennen. Silloin oli naimisiin meno kuin pitk?n m?en pime?ss? laskemista. Ei tiet?nyt, minne meni ja mik? odotti, mutta uskaltaa piti, kun halu oli hyv? ja ymm?rt?m?tt?myys antoi rohkeutta.
H?n potkaisi kiikkutuolin taas liikkeelle ja oli ison aikaa ??neti. Sitte h?n sanoi. -- Sinun ?idilt?si se m?enlasku onnistui harvinaisen hyvin. En ole n?hnyt toista sellaista miest?.
Kuinka ne sanat hiveliv?t syd?nt?ni! -- Mutta sin? tunsit h?nt? niin v?h?n, sanoin houkutellakseni t?ti? kertomaan enemm?n.
-- Tarpeeksi, tiet??kseni, sanoi h?n vain lyhyesti.
T?ti oli is?n el?ess? ollut meill? vain er??n kerran. Sen oli ?iti kertonut. Mutta ?iti ei kertonut sit?, mit? Kaisa kerran. H?n oli puhunut ?idist? ja siit?, miten rakkaita sisaruksia ?iti ja t?ti olivat pienin?. -- Mutta kylmentyip?s sekin v?li kerran, jatkoi h?n filosoofisen tyynesti kuin selvitellen sielutieteellist? ilmi?t?. -- Ei taitanut meid?n rouva jaksaa sulattaa sit?, ett? naimakaupat onnistuivat h?nelt? niin huonosti ja sisarelta niin hyvin, koska k?yty??n kerran heill? ei en?? l?htenyt, ei vaikka kuinka k?skettiin.
-- Mutta sitte h?n k?vi, sanoin min?, sill? en jaksanut j?tt?? asiaa siihen.
-- Niin sitte, kun tuli tieto, ett? is?nne oli hukkunut, silloin h?n heti matkusti, ja sitte oli kaikki taas niin hyv??, ettei parempaa koskaan ennen.
Sen johdosta, mit? t?ti oli sanonut, olivat ajatukseni nyt luistaneet t?h?n, mutta en viel?k??n heitt?nyt toivoani, ett? saisin t?dilt? kuulla enemm?n is?st? tai ?idist?. Koetin pyyt??, mutta se ei onnistunut. T?ti vain nousi ja meni toiseen huoneeseen.
H?n ei tied?, miten kipe?sti min? t?n? raskaana toipumisaikana kaipaan kodin l?mp??, kaipaan saada edes sit? l?mp??, jota muisto voi antaa.
My?hemm?ll? t?ti tuli takaisin huoneeseen, asettui keinutuoliinsa ja alkoi aivan itsest??n kertoa is?st? ja ?idist?. H?n kertoi siit?kin, millaista oli, kun h?n is?n hukuttua tuli ?idin luo. Suurin osa oli vanhaa, usein kuultua ja usein kerrottua, mutta muutamia uusia piirteit? sain my?skin.
Se teki kaikki sanomattoman hyv??, ei ainoastaan minulle, vaan kuten luulen my?skin t?dille. H?nen ??nens? v?r?hti monta kertaa vasten h?nen tahtoaan.
-- Se oli suuri suru, mutta minulle se antoi paljo. -- T?ti antoi sukkaneuleen painua helmaansa. -- Onni eroittaa usein ihmisi?, tekee toisia itsekk?iksi, toisia katkeriksi ja kateellisiksi. Mutta suru on siunattu side. Se yhdist?? ja se sulattaa.
T?ti otti lasit nen?lt??n ja pyyhki niit?. H?n oli sen iltaa kuin toinen ihminen, niin l?mmin ja pehme?.
T?n??n h?n tahtoo korjata eiliset erehdyksens?. H?n on tylympi kuin ehk? koskaan ennen.
Mik? h?nen lienee. En ymm?rr?.
Kunpa tulisi niist? uusista naapureista virkistyst? mielelle, ei ainoastaan minulle, vaan t?dillekin.
(Seuraavana iltana.)
Eilen rouva H?gg tuli meille. Kaisa oli puutarhassa. T?ti nukkui kamarissaan. Istuin yksin parvekkeella. Silloin kuulin askeleita viereisest? huoneesta. Aijoin juuri nousta katsomaan, kuka siell? liikuskeli, kun tulija ilmestyi ovelle.
-- Suokaa anteeksi. -- Oli v?h?n asiata, ja kun en tavannut ket??n -- --
-- Tervetuloa! Tehk?? hyvin! -- Tarjosin istuinpaikkaa ja sanoin jo usein n?hneeni h?net ikkunasta.
-- Niin, taidatte olla se sairas neiti.
-- Niin, olen sairastanut, en min? muuten --
-- Vai niin, vai niin. Luulin, ett? oli jotain pitk?llisemp??, ehk? ainaista.
-- Ei, ei toki, vaikka parantuminen on k?ynyt hitaasti.
-- Se riippuu paljo siit?, j?tt?ytyyk? sairaaksi vai paneeko vastaan.
T?llaista oli meid?n ensimm?inen sananvaihtomme.
En voinut olla hymyilem?tt?. Sitte my?nsin, ett? taitaahan niin olla. Kai se vain on huonoutta, ettei henki kykene herruuttaan osoittamaan, vaan saa ruumisrukkaa totella.
Huomautus teki h?neen n?ht?v?sti kummallisen vaikutuksen. H?n keikautti p??t??n ja silmiss? v?l?hti omituisesti.
-- Se on taas toinen asia. Ei sovi sanoa toista huonommaksi kuin toistakaan, sent?hden ett? henki joutuu herrasta k?skyl?iseksi. Toisilla on jo veress? sellainen laki, ett? niin t?ytyy k?yd?.
-- Ei, ei. Ei sit? niin saa ajatella, vastustin min?.
-- Ei sit? ajatella tarvitsekaan, se on niin, sen n?kee. Ja parasta olla ajattelematta.
Sanoin jotain ajattelemisen puolustukseksi. Tarvittiinhan sit?kin el?m?ss?.
-- Niinkuin asia sitte ajattelemisella paranisi! Ei, neiti hyv?, tee ty?t? ja ole niinkuin pidet??n, mutta ?l? ajattele, ?l? aprikoi. Sit? min? aina miehelleni saarnaan.
-- Mutta hyv? rouva H?gg -- -- --
H?n keskeytti minut. -- Ei kiistell?, ei kiistell?. Ehk? ei neiti ota oppiakseen enemm?n kuin miehenik??n. Kyll? h?n osaa ty?t? tehd? ja tekee k?skem?tt?kin, mutta ne ajatukset, ne ajatukset ne h?net viel? hautaan viev?t.
Tiedustelin h?nen miehens? terveytt?, mutta vastaus oli v?ist?v?. Aloin siit? syyst? toiselta suunnalta.
-- Nuorin poikanne on hyvin is??ns?, aivan kuin isosta pienennetty, niinkuin sanotaan.
-- Vai niin, vai niin. -- H?n hymyili niin omituisesti, ett? jouduin aivan ymm?lle. Mik? lie sitte vet?nyt katsettani h?nen k?teens?, joten huomasin vasemman k?den nimett?m?ss? nelj? paksua kultasormusta. Ymm?rsin, ett? h?n oli toisen kerran naimisissa ja lausuin arveluni, ett? nuorin oli t?m?n is?n ainoa lapsi.
Taaskin tuli sellainen vastaus, ett? en tiet?nyt, mit? ajatella.
-- Ei -- ei. -- H?nen oma is?ns? oli jo haudassa, kun menin t?lle miehelle, ja t?h?n n?k??n h?n tuli kuitenkin. Mutta ne ovat niit? asioita, joita eiv?t ymm?rr? muut kuin se, joka itse on kantanut lasta rintansa alla.
En tiet?nyt en??, mist? puhua. Kohta kun yritin, n?kyi umpi tulevan eteen.
Rouva H?gg ei n?ytt?nyt aavistavan ajatuksiani. H?n rupesi vain innokkaasti kutsumaan heille.
-- Eih?n minusta seuraksi, min? olen tavallinen ty?-ihminen, mutta mieheni kaipaa parempaa ja hienompaa seuraa kuin saa meik?l?isiss? oloissa.
Kysyin, pitik? mies seurustelusta. H?n n?ytti niin umpimieliselt?.
Voi, kuinka rouva H?gg silloin nauraa hel?ytti. -- Vai on se t?nne asti n?kynyt, ihan tien toiselle puolelle -- ha-ha-haa? Vai onko neiti niit? valittuja, joilla on oikein n?kev?t silm?t? Eih?n sit? sitte tied?, uskaltaako k?ske?k??n!
Samassa tuli Kaisa puutarhasta, rouva muisti asiansa, ja puhe katkesi.
T?m? tapahtui eilen. Olen senj?lkeen yhten??n ajatellut uusia naapureitamme. He ovat todella her?tt?neet mielenkiintoani.
T?n??n aamup?iv?ll? tarkastelin heit?, kun mies istui pihamaalla jotain k?sity?t? n?perrellen -- astiain korjausta tai jotain sellaista.
Melkein koko ajan oli siell? joku h?nen luonaan. Vanhempi poika ja tyt?ntyller? k?viv?t siell? pikip?in, kai jollain asialla. Se kaunis tytt? oli siell? hyv?n aikaa ja auttoi herttaisella, melkein ?idillisell? tavalla, mutta kaikkein kauemmin viipyi siell? tuo ruma, pieni poika, is?puolensa kuva.
Rouva H?gg itse k?vi pari kertaa miehens? luona pihalla. H?n tuli kuin tuuliainen ja meni samaa kyyti?, mutta h?nen reipas ryhtins? ja hyv?ntahtoisuutta paistavat kasvonsa enn?ttiv?t luullakseni sittekin tehd? teht?v?ns?. Tuntuikin silt? kuin h?n olisi kesken kiireens? pist?ytynyt sinne vain saadakseen iloisella olennollaan sanoa miehelleen: katsos, n?in on el?m? otettava.
Kun h?n poistui, seurasi miehen katse h?nt?. -- Sin? hyv?, sanoi se. Mutta siin? oli samalla jotain synkk??, ahdistettua ja umpimielist?.
Kohta kun vain jaksan ja saan tilaisuuden, menen heit? tervehtim??n. Siin? m??rin huvitettu olen heist?. Luulen, ett? voisin rakastaa heit? kaikkia, tuota synkk??, umpimielist? miest? ja h?nen rohkeata vaimoaan, tuota kaunista hienohipi?ist? tytt??, joka tuntuu niin kummasti joukkoon kuulumattomalta, ja rumaa, pient? Viljoa, is?ns? uskollista seuralaista.
En kuitenkaan tied?, milloin voin menn? sinne. Voimat tuntuvat palaavan kovin vitkalleen, ja kun jaksan tehd? jotain, koetan ajatella entisi? velvollisuuksiani ja t?ti?.
En toivo mit??n niin hartaasti, kuin ett? p??sisin selville h?nest? ja v?limme, jos mahdollista, muuttuisi entiselleen.
(Pari viikkoa my?hemmin.)
En tied? oikein mist? alkaa, niin paljo olisi kerrottavaa.
Sen j?lkeen kun viimeksi kirjoitin, en hyv??n aikaan jaksanut ajatella uusia naapureitamme. T?din omituinen, milloin v?h?n lauhkeampi, milloin tyly ja luotaanty?nt?v? k?yt?stapa antoi minulle siksi paljo sek? ajatuksen ett? surun aihetta.
Mist? t?m? kaikki johtuu? Olenko min? vai sairauteni syyn? siihen? Vai onko t?diss? jonkinmoinen valtava murros tapahtumaisillaan, ja sek? t?h?n syyn?? Vai onko yhdysel?m?mme nykyinen tila vain tuon sananparren surullista todentamista: ne jotka tahdot eroamaan, ne pane yhteen asumaan?
N?in kysyin itselt?ni.
Silloin t?ti valmisti minulle uuden yll?tyksen. H?n l?hti er??n? p?iv?n? kaupunkiin ja yksin -- vastoin kaikkia vanhoja tapojaan.
Olin jo aivan huolissani. Aloin ep?ill? h?nen terveytens? tilaa.
Viimein sain selityksen meid?n istuessamme kahden t?din huoneessa.
-- Min? olen suunnitellut matkaa sinulle, -- sanoi t?ti ?kki?.
Min? en ymm?rt?nyt. -- Aijotko sin? t?ti, -- aloin tiedustella.
-- En min?, mutta sin?.
-- Sin? olet vihoissasi. Tahdotko minut pois kotoa?
-- Mit? joutavia. Olen vain ehtinyt ajatella yht? ja toista sinun sairastaessasi. Kun entisyys puhuu, k?y ihminen vaiteliaaksi. -- ??ni k?vi matalammaksi ja v?r?hti. -- Sinussa on paljo ?iti?si. Ei kukaan tied? niin hyvin kuin min?, mink?lainen h?n oli. -- Sellainen siunattu ihminen. -- Mutta nyt sin? olet kuin n?ivettynyt. Puhuin l??k?rin kanssa. Ehk? l?htisit Sveitsiin.
Min? en ollut ymm?rt?? enk? uskoa, mutta niin asia kuitenkin oli.
Nyt on kaikki jo selvill? ja valmista. L?ht? on ovella. Olen viimeist? p?iv?? kotona.
Jo pelkk? t?m?n matkan tietoisuus on tehnyt minulle hyv??. Voimat alkavat palata. Se minua vain surettaa, ett? t?ti taaskin on ollut niin omituinen. T?m? tuntuu sit?kin raskaammalta, kun haluaisin osoittaa kiitollisuuttani t?st? h?nen suurensuuresta lahjastaan.
Toivoin, ett? t?n? viimeisen? iltana olisin p??ssyt h?nt? l?hemm?ksi, mutta toivo petti.
Ei auta muu kuin odottaa selke?mpi? ja parempia p?ivi?. Ne tulevat ehk? sitte eron j?lkeen, kun palaan.
Kaisan kanssa oli meill? pitk? j??hyv?iskeskustelu. Sitte tein kierroksen puutarhassa. Tulin viipyneeksi kauan sill? tiell?, sill? siell? ollessani tuli rouva H?gg sinne.
Min? tunsin punastuvani n?hdess?ni h?net. Olin tyyten unohtanut, miten hartaasti h?n joku aika takaperin oli pyyt?nyt minua heille. Matkavalmistuksissa oli aika mennyt hyvin pian, ja siihen olivat my?skin huvenneet voimat.
H?n tuli kuin tulikin minua taas pyyt?m??n heille.
Selitin syyn, miksi en ollut k?ynyt.
-- Sit?h?n min? v?h?n kuulin. Ja niin k?y, ett? kun on omat asiat mieless?, niin mit? sit? muista.
H?veten itse?ni selitin, etten min? tahtoisi olla sellainen, vaikka nyt todella olin ollut.
-- Niin, niin. Ihmisi? me olemme kaikki. Mutta usein sit? sitte saa katua j?lest?p?in, sill? ?mink?s teet, sen edest?si l?yd?t?, ja mit? et tee, sen l?yd?t my?skin. Eteen ne kaikki kiertyy.
-- Ettep? te anna kovin hyvi? ev?it?, sanoin hymyillen.
Rouva rupesi selitt?m??n, ett? eih?n h?n nyt tarkoittanut erityisesti minua ja t?t? matkaa, oli vain itse sellaista kokenut.
-- Min? olin tuollainen iloluontoinen heps'keikka. Siihenkin aikaan, kun miehelle menin -- toiselle j?rjestyksess? -- niin, ei nykyiselle miehelleni, -- en ajatellut muuta kuin omia asioitani. Katsokaa, min? olin k?ynyt Amerikassa ja olin siell? oppinut tuntemaan el?m?? oikein pitkin ja poikin. Sen j?lkeen juurtui minuun sellainen ylenkatse koko miessukua kohtaan, etten heist? tahtonut tiet?? en niin mit??n. -- Mutta sitte kun olin p??ssyt v?h?n ohi viidest?kolmatta, rupesin ajattelemaan, ett? ihmisen ei sittek??n ole hyv? olla yksin. -- Korjatkoon toinen, mit? toinen rikkoi, ajattelin. Nyt min? otan miehen ja otan hyv?n.
Min? en voinut olla hymyilem?tt?, vaikka pelk?sin loukkaavani h?nt?. Mutta viel? mit?.
-- Naurakaa vain, naurakaa vain, hyv? neiti, vakuutteli h?n. -- Suora puhe on niin harvinaista, sent?hden se naurattaa. Mutta min? en osaa mit??n mieless?ni hautoa. Sanoa poksautan, kun sana kielelle pyrkii.
-- En min? kuitenkaan kaikille, selitti h?n sitte kohteliaasti. -- Jo sen naamasta n?kee, kenelle saattaa sanoa, kenelle ei.
-- Te asuitte Helsingiss?, ennenkuin menitte naimisiin, kys?isin, itsekseni arvellen, mit? kaikkea viel? saisin kuulla t?lt? avomieliselt?, uudelta naapuriltani.
-- Niin Helsingiss?, Helsingiss?. Ja jos senkin sanon suoraan, niin on minulla siksi tarkka silm? miesv?keen n?hden, ett? pian min? olen selvill? siit?, mit? on minkin mieless?. Hyvin kouluutettu ja puhdasrotuinen mets?koira ei erehdy. Sent?hden uskalsin ottaa. Mutta siin? hommassa unohdin sen poikapoloisen, joka minua silloin olisi tarvinnut.
-- Ket? te tarkoitatte?
-- Nykyist? miest?ni. Tunsin h?net jo silloin. Ja ehk?p? poika raukka olisi voinut tulla onnellisemmaksi, jos en silloin olisi niin hartaasti ajanut vain omia asioitani.
En sittek??n ymm?rt?nyt, mit? h?n tarkoitti, ja sanoin sen h?nelle suoraan.
-- Ei tiett?v?sti, kun ette tunne meit? ettek? olojamme. -- Rouva H?gg ny?k?ytti varmentavasti p??t??n. -- Mutta sitte kun tulette takaisin kotiin ja meillekin, sitte kerron.
H?n rupesi taas puhumaan pitk?lt? siit? heille tulosta. H?n tahtoi seuraa miehelleen. Aika k?vi h?nelle pitk?ksi, kun h?n ei paljo voinut liikkuakaan. H?nen t?htens? juuri olivatkin muuttaneet t?nne. H?n oli sit? niin toivonut. T??ll? piti oleman terveellist?. H?n oli monta kertaa ihmetellyt, miksi min? olin niin heikko.
Min? vuorostani ihmettelin sit?, mit? h?n tiesi terveydest?ni tai sairaudestani.
Oli n?hnyt ikkunassa, selitti rouva. -- H?n ei puhu paljo, mutta teit? h?n on kysynyt monta kertaa. Senkin t?hden niin soisin, ett? tulisitte.
Tuntui niin omituisen pahalta, aivan kuin joku olisi k?dest? ottanut ja tahtonut minua pid?tt??. Min? tunsin t?n? hetken? ehk? voimakkaammin kuin koskaan, mit? t?m? matkan toivo ja sen toteuttaminen minulle oikeastaan merkitsee. Se on samaa kuin vangille vapaaksi p??seminen, kuin hengitt?misen mahdollisuus tukehtumaisillaan olevalle.
Kuulin tuskin, mit? kaikkia voimasanoja rouva H?gg k?ytti viel? pitk?lt? puhuessaan sinne tulostani. Kiitin kuitenkin.
-- Ei kiitt?mist?, ei kiitt?mist?. -- Itse?ni ja omaa parastanihan min? vain. -- Kas, kun ajattelee paljo, k?y el?m? niin raskaaksi, mutta kun toinen tulee ja puhuu omastaan tai muusta ja ajaa ajatukset hajalle, silloin on kuin h?n veisi kappaleen kuormasta menness??n. Sen min? soisin tapahtuvan miehelleni. H?n poloinen tarvitsisi enemm?n iloa.
Ainainen tyytyv?isyyden paiste oli kadonnut rouva H?ggin kasvoilta ja sen sijalle oli siirtynyt ?idillisen hell?, syd?nt? liikuttava hohde, samanlainen kuin se, jota ihailin muuttoiltana h?nen katsellessaan vanhinta tyt?rt??n.
-- Se ei ole s??litt?v?, jolla on sellainen vaimo kuin te, sanoin liikutettuna. Ja syd?mest? ne sanat l?htiv?t, sill? h?n on todellakin ihmetelt?v? ja ihailtava, t?m? omituinen, iloinen ja naurava ihminen.
-- Paremman olisi ansainnut. -- Rouva H?gg pyyhk?isi k?dell??n kiireisesti silmi??n ja heitti sitte hyv?sti.
Mutta viel? portilta h?n k??ntyi takaisin, tuli luokseni ja alkoi puhua kuiskaamalla.
-- Neiti, luuletteko, ett? joku ihmeellinen voima vet?? ihmist? takaisin sille paikalle, miss? h?n on k?rsinyt paljo? Eik? h?nen luulisi pikemmin vierovan sit??
Sanoin, ett? ihmiset ovat niin erilaisia. Toiset vierovat, toiset etsiv?t. On sellaisiakin, jotka nauttivat k?rsimyksist??n.
-- Ei, mutta kun sit? k?rsii, -- k?rsii, --. Ei silloin nauti. Ja etsii kuitenkin.
H?n alensi ??nens? melkein kuulumattomaksi. -- Juuri t??ll? mieheni menetti s??rens?. Se tapahtui siihen aikaan, kun rautatiet? rakennettiin. H?n aikoi t?nne -- ehk? ty?nhakuun. En tied?. Mutta matkalla h?n joutui junan alle. Ja nyt h?n kuitenkin pyrki juuri t?nne. H?nen t?htens? me muutimme. Mutta nyt h?n on k?ynyt niin kovin synk?ksi ja alakuloiseksi.
Vakuutin, ett? t??ll? oli terveellist? ja hyv? olla ja toivotin syd?mest?ni, ett? herra H?ggkin pian saisi kokea sit?. Sitte erosimme.
Ja nyt min? yksin?isyydess? ihmetellen muistelen t?t? viimeist?, l?ht?ni edellist? iltaa ja kaikkea mit? sen kuluessa olen kuullut, ajatellut ja kokenut.
(Varhain seuraavana aamuna.)
Muut nukkuvat viel?. Min? en saa unta, sent?hden nousen kirjoittamaan.
Mit?? Olenko min? p?iv?kirjojen vihaaja sittekin kirjoittanut p?iv?kirjan?
Kenties. Mutta minulle se ei ole ollut p?iv?kirja. Min? olen koko ajan puhunut ja kertoillut vain sinulle, tuntematon yst?v?ni. Siten on kirjoittaminen k?ynyt minulle mahdolliseksi, helpoksi ja ollut minulle avuksi.
Huoneeni on t?n? aamuna oudon autio ja tyhj?. Kaikki, mik? on antanut sille eloisuutta, on poissa. Kukkaseni olen vienyt Kaisan huoneeseen, jotta h?n paremmin muistaisi niit? kastella. Tauluni, kirjani, kaikki sellaiset, mitk? luovat henke? ja el?m?? ymp?rilleen, ovat lukkojen takana. Mutta sen sijaan on huoneessani suuri matkakori, ja se on t?ll? kertaa kaikkea muuta parempi. Vanhat yst?v?ni olen ilolla sulkenut lukkojen taakse vain tuon yhden ja ainoan t?hden. Sill? kun sit? katselen, unohdan aivan, ett? n?en vain yksinkertaisen matkakorin, jonka ensi kertaa ulkomaille aikova on itselleen hankkinut.
Se unohtuu ja sen sijaan on kuin katsoisin kohti toivojeni maata, kohti tulevaisuutta ja -- el?m??.
Kuitenkin sekoittuu ilooni t?ll? hetkell? v?h?n pahantuntemustakin.
Nukuin levottomasti ja her?sin n?in varhain. Matka oli mieless?, ja sitte n?in my?skin omituista unta.
Olin alpeilla, kiipe?m?ss? yl?s jyrkk?? kallionrinnett?. Jouduin paikalle, josta en p??ssyt eteenp?in enk? taaksep?in. Aloin jo h?t??nty?, kun samassa huomasin, ett? yl??lt?p?in ojentautui voimakas k?si minulle avuksi. Tartuin siihen ja l?mmin, turvallinen tunne t?ytti syd?meni.
Mutta ennenkuin p??sin nousemaan, n?in toisenkin k?den. Se kurottautui alhaalta p?in sinne, miss? seisoin. Se oli heikko, kuivettunut ja vapiseva. Avuttomuudessaan n?ytti se rukoilevan: ?l? mene, ?l? j?t?.
Suuri tuska valtasi minut ja her?sin hikihelmet otsallani.
T?m? muisto vaivaa ja h?iritsee minua, en ymm?rr? itsek??n miksi.
Ymm?rr?tk? sin?, yst?v?ni? -- -- --
Nyt kuulen jo t?din liikuskelevan huoneessaan. Sent?hden lopetan.

ALPPIEN MAASSA

Eteenp?in, yl?sp?in suikerteli tie, toisella puolellaan jyrk?sti alasviett?v? kallionrinne, toisella penkereitt?in kohoava, juhlallinen kuusimets?. Siell? t??ll? vilahti puitten latvojen lomasta esiin vihert?v? j?rven pinta, ja et?isyydess? mets?rajan yl?puolella h??m?ittiv?t aavemaisina alppien mahtavat huiput.
Toini nojautui mukavammin vaunun selustaan ja sulki silm?ns?. Hetken kuluttua h?n avasi ne uudelleen ja sulki ne sitte taas. Aina kun h?n istui n?in silm?t ummessa, uskoi h?n n?kem?ns? maiseman kauniiksi kangastukseksi, joka pian oli pakeneva, ja joka kerralta, kun h?n silm?ns? avasi h?mm?styi h?n, n?hdess??n ettei tuo lumoava luonto ollutkaan paennut, vaan oli tuossa h?nen edess??n niin satumaisen kauniina ja kuitenkin todellisena.
Hevonen nousi hitaasti yl?sp?in kiemurtelevaa tiet?, ajaja istui ??nett?m?n? paikallaan ehk? vaipuneena ihailuun h?nkin tai kenties niin tottuneena t?h?n kauneuteen, ettei sit? huomannut, enemm?n kuin koskenpartaalla asuva ainaista kohinaa.
Kevyet kes?pilvet vaeltelivat illan taivaalla.
V?list? peittiv?t ne kuun kokonaan, v?list? vet?isiv?t ?kki? verhonsa syrj??n. Silloin valahti v?lkkyv? valovirta sinivihreille laineille, kastehelmet kimaltelivat tiepuolessa kirkkaina, hopeanhohtavina, ja kuutamo kutoi kultalankojaan mets?n salaper?isiin pimentoihin.
Matka edistyi hitaasti. Aikaa oli tarpeeksi sek? nauttimiseen ett? ajattelemiseen. Ja ajattelemista oli my?skin. Olihan nyt matkan ensim?inen taival p??ttynyt, ja Toini oli kuin tien polvekkeessa, josta oli l?hdett?v? kulkemaan toiseen suuntaan.
Mutta oliko mahdollista koota ja j?rjest?? ajatuksiaan t?llaisen luonnon ymp?r?im?n?. Kaikki oli niin satumaista, ja hurmaavaa. Toini oli ollut ja oli kuin unessa-el?j? siit? aamusta alkaen, jolloin h?n Bodenj?rven rannalla her?si auringon l?mpim??n huomensuuteloon ja lintujen iloliverrykseen.
Ja kuitenkin oli h?n jo ollut hyv?n aikaa t??ll?. H?n oli jo saanut kokeakin yht? ja toista, enemm?n kuin olisi suonutkaan.
Toini huokasi. H?n olisi mielell??n j??nyt viel? pitemm?ksikin aikaa siihen kotiin, josta h?n vasta oli l?htenyt, mutta olojen muodostuttua sellaisiksi kuin ne nyt olivat, oli se mahdotonta.
?iti! H?nen kuvansa kohosi yht?kki? ilmiel?v?n? Toinin eteen. N?in ?itikin olisi nauttinut, n?in hurmaantunut, n?in antanut luonnon viihdytt?? itse??n ihanaan lepoon. ?idilt? h?n oli varmaan perinyt rakkautensa luontoon, ?idilt? my?skin matkustamishalunsa.
Vaikkei ?iti koskaan itse ollut joutunut oman maan rajojen ulkopuolelle, tiesi h?n t?ss? suhteessa enemm?n kuin moni matkustellut, sill? h?n oli lukenut paljo ja oli niin el?v?sti omistanut itselleen kaiken sen, mit? luki. H?nell? oli omat lempimaansa ja h?n her?tti Toinissakin erityist? harrastusta n?ihin maihin. Vuorimaita Sveitsi? ja Skotlantia h?n rakasti erityisesti, samoin Espanjaa, Italiaa ja Kreikkaa. Sit?paitsi h?n koetti erinomaisen innokkaasti hankkia itselleen tietoja Uudesta Seelannista. ?Sinne me yhdess? matkustamme, kunhan kasvat suureksi?, sanoi ?iti v?list? ollessaan vallattomalla tuulella.
Uusi Seelanti! Eih?n kukaan siihen aikaan siit? puhunut. Miten ?iti oli muista edell? kaikessa! Niin, siin? toisessakin asiassa, jota Toini n?in? p?ivin? erityisesti oli ajatellut.
Kuinka h?n muisti sen kerran, jolloin ?iti h?nelle oli selitt?nyt, ett? naisen suurimpia siveellisi? hairahduksia oli h?nen halunsa hallita ja miellytt?? miest?, hallita, miellytt?? ja nauttia vallastaan silloinkin, kun ei voi vastarakkauden lahjaa antaa. ?iti oli oikein kiivastunut selitt?ess??n, miten halpamaista oli, kun tyt?t, viel?p? ?iditkin iloitsivat kosijain paljoudesta. Eiv?t ne vanhat suomalaiset suotta sanoneet: morsian monen kosittu on kuin olut v?lj?htynyt. Kosija, joka sai rukkaset, oli oikeastaan h?pe?ksi tyt?lle, sill? useimmissa tapauksissa tytt? saattoi jo ennen kosintaa n?hd?, mit? toisen mieless? liikkui, ja jos h?n tunsi arvonsa ihmisen? ja naisena, selvitti h?n ajoissa toiselle omien tunteittensa laadun.
Tuo keskustelu painui silloin Toinin mieleen oikeastaan vain sent?hden, ett? h?n oli ylpe? aina kun ?iti puheli h?nen kanssaan ihan kuin yhden ik?iselle toverille. Mutta my?hemmin h?n oli el?m?? katsellessaan usein kysynyt itselt??n, eik? ?iti t?ss?kin suhteessa ollut rehellisempi, selv?n?k?isempi ja korkeammalle t?ht??v? kuin muut.
Miten suuriarvoista oli saada muistella sellaista ?iti?! Mutta se muisto se her?tti samalla yh? viel?kin suurta kaipuuta ja syd?nt? kalvavaa tietoisuutta siit?, ettei kukaan en?? noin rakastanut, noin ymm?rt?nyt ja noin rakkaudellaan omaksi ottanut.
-- Me olemme kohta perill?. -- Ajomies k??ntyi Toiniin p?in. -- T?st? k??nnymme kirkon ohi, sitte n?kyy jo rakennus.
Kun hevonen pys?htyi portaitten eteen, oli Toini viel? ihailemassa pient? goottilaiseen tyyliin rakennettua kirkkoa, jonka valkoisen hohtaville seinille puut loivat pitki? varjojaan.
Kohta kun Toinin matkatavarat oli kannettu h?nen huoneeseensa, rupesi h?n laittautumaan levolle.
Seurusteluhuoneesta kuului soittoa. Joku soitti viulua, toinen s?esti. He soittivat hyvin kumpikin.
H?ndelin ?Largo? kaikui hartaana, voimakkaana. Sit? seurasi vilkas, leikkis? kappale -- kaiketi unkarilainen -- t?ynn? sek? tulta ett? kaihomielist? tunnetta.
Toinista tuntui kuin viulunsoittaja ei olisi voinut riist?yty? irti ?Largon? vakavasta hartaudesta. H?n tuntui olevan et??ll? noista iloisen vallattomista s?velist?. S?estys joutui yhten??n etualalle.
Vasta kun vieno, viihdytt?v? ?Berceuse? alkoi, oli viulun soittaja taas mukana. S?veleet syntyiv?t syvin? ja l?mp?isin?, kuin kertoen ?idin hymyilyst?, ?idin hyv?ilyst?, ?idin suuresta syd?menrakkaudesta. Siihen Toini nukkui.
Kun h?n seuraavana aamuna her?si, hyp?hti h?n kohta ikkunaan, ty?nsi molemmat puoliskot auki ja vet?isi tuolin ikkunan ??reen. Sitte h?n nojautui p?? k?sien varaan painuneena ikkunalautaan. H?n ei ajatellut, ei tuntenut, h?n vain eli niin rikasta, niin t?ytel?ist? el?m?? kuin joka solu h?nen olennossaan olisi olemassaolon ihmeellist? salaisuutta ylist?nyt.
Viihdytt?v?? lauluaan humisivat korkeat kuuset. Alppipurot, jotka pitkin?, valkeina rihmoina riippuivat rinteit? pitkin, s?estiv?t ?skeisen sateen paisuttamina tavallista voimakkaammin mets?n huminaa ja taivaan rannalla kylpiv?t hohtavat lumihuiput aamuauringon valossa.
Pieni kaistale vain suuresta, avarasta maailmasta, mutta miten valtava se kauneus, joka siihen mahtui.
Ja tuo pieni alppij?rvi, joka kuusimets?n keskelt? pilkisti esiin, miten v?ririkas ja vaihteleva se oli! Se oli kuin sielun syvyytt? kuvastava katse, niin tutkimaton, syv? ja samalla niin kirkas.
Toinin p?? painui hartaana. Miten pieneksi tunsi itsens? t?m?n suuren luonnon ymp?r?im?n?, mutta miten vapauttavaa tuo tunto samalla oli. Se ei masentanut, se nosti. Se vapautti kaikesta arkisesta ja pienest?, joka oli tukahduttavaa kuin p?ly valtateitten varsilla. Se nosti katsomaan el?m?? oman min?n ahtaitten rajojen yl?puolelta, se ij?isyysajatuksia her?tt?en nosti ajallisuuden ij?isyyden ilmapiiriin.
-- Sin? suuri, siunattu luonto, miten paljo sin? annat! -- Toini painoi poskensa ikkunapieleen, katseen kuin imiess? itseens? maiseman kauneutta.
?Paa Solen jeg ser? -- kuuluivat et?isyydest? viulun s?veleet hartaina kuin aamurukous.
Toini oli istunut ikkunassa tiet?m?tt? miten kauan, kun viimein havahtui. H?n katsoi kelloaan. Vasta puoli kahdeksan, ja sein?ll? riippuva taulu ilmoitti h?nelle, ett? aamiaista tarjottiin vasta puoli kymmenelt?.
H?n pukeutui vitkalleen, kirjoitti pari kirjekorttia kotimaahan ja katsoi uudelleen kelloa.
H?nell? oli aikaa ihan ihmeesti.
Hetken kuluttua h?n istui kyn? k?dess??n avonaisen ikkunan ??ress?:
(Alppien maassa 5.7.)
Taas minun t?ytyy kirjoittaa sinulle, tuntematon yst?v?ni. Mutta min? pelk??n kyn??n tarttuessani, sill? se mit? t??ll? olen n?hnyt, on niin ylev?n kaunista, ettei sit? sanoin selitet?. Se on n?ht?v?. T??ll? t?ytyy el??, silloin vasta tiet??, mit? t?m? luonto voi antaa.
Olen t??ll? saanut terveyteni, tahtoisin sanoa el?m?ni takaisin. Niinkuin kuivuuden n??nnytt?m? maa sadetta s?rpii, niin on koko olemukseni t??ll? itseens? imenyt uutta elinvoimaa. Luonnon tuhannet s?veleet ovat minut viihdytt?neet voimia uudistavaan lepoon. Lumoava kauneus, joka minua t??ll? ymp?r?i, on ??net?n kehtolaulu, ei typer?, aivoja tylsistytt?v?, vaan laulu, joka v?synytt? lasta houkuttelee kehityst?, el?m?? edist?v??n lepoon, samalla kun se antaa niin paljo her??misen hetki? varten.
Tuskin voin sanoa, miten kauan olen ollut t??ll? alppien maassa. El?m? on t??ll? kuin satua.
Monessa paikassa olen jo ehtinyt k?yd?.
Olen etsinyt rauhaa, hiljaisuutta ja yksinkertaisia oloja siin? m??rin kuin se on mahdollista t??ll?, matkailijain maassa. Valtateitten varsilta olen polkenut omille poluilleni. Jonkun aikaa oleskelin pieness? kodissa kauniin alppij?rven rannalla. Rakennus, kaksikerroksinen, valkeaksi maalattu talo, jota parveke kiersi kahden puolen, oli j?rvest? jyrk?sti kohoavalla kalliolla. Siin? se puutarhan ja metsien ymp?r?im?n? kimalteli kuin kastehelmi heinikossa, milloin kuun, milloin auringon valossa.
Minun siell? ollessani oli ihanat ilmat ja kuutamo?it?. Tekisi mieleni sanoa, ett? sieluni siell? hekumoitsi, niin hurmaavan kaunista oli kaikki.
Kodissa, jossa asuin, ei sill? kertaa ollut muita vieraita kuin er?s sveitsil?inen herra ja min?. Me soutelimme, k?velimme ja keskustelimme yhdess?. Illoin, kun kuu kumotti suuren p?hkin?puun lomasta, kun alppikosken kohina soi kuin sordinon hiljent?m?n? ja viinik?ynn?ksien verhooma talo n?ytti nukkuvan, istuimme yhdess? parvekkeella, milloin ??nett?min?, milloin puhellen, mutta mieli aina samanlaisessa vireess? kuin meit? ymp?r?iv? luonto.
Olin niin lapsellinen. Olenhan kasvanut kotiaitausten suojassa. P??h?ni ei p?lk?ht?nytk??n ajatus, ett? voisin toverilleni olla muuta kuin keskustelukumppani, jonka l?sn?olo oli mieluinen silloin, kun sanoin t?ytyi etsi? vapautusta liian voimakkaille vaikutuksille. Mutta olikin toisin. Sent?hden matkustin pois.
T?m? muisto on pieni soras?vel, mutta er??ss? suhteessa olen siit? kiitollinen. Tied?t, ett? aloin kirjoittaa sinulle p??asiallisesti p??st?kseni selvyyteen itsest?ni. Olin silloin toivottoman v?synyt ja alakuloinen. Se ei ollut mit??n satunnaista, ei sairauden aiheuttamaa. Alakuloinen v?symys oli muuttunut pysyv?iseksi mielentilakseni. Miksi? Siit? tahdoin p??st? selville.
Olen nyt mielest?ni t?ss? suhteessa saanut ainakin jonkun verran kielteist? selvityst?.
-- Sin? olet noin alakuloinen sent?hden, ett? ihmisen ei ole hyv? olla yksin, sanoi minulle joku aika takaperin er?s naimisissa oleva tuttavani. -- Oletko sin? v?hemm?n yksin, aijoin kysy?, mutta en hennonnut, sill? tiesin sen kohdan kipe?ksi. Annoin h?nen vain moittia minua siit?, etten ollut hankkinut itselleni kokemusta siit?, milt? tuntuu rakastettuna oleminen tai rakastaminen. En ollut edes hankkinut itselleni l?heist? naisyst?v??, ?syd?n yst?v???, niinkuin niin monet muut.
Min? olin vaiti, kuuntelin ja nauroin, mutta my?hemmin ajattelin asiaa paljo. Sanoohan Saarnaajakin: ?Parempi on kaksi kuin yksi, sill? heill? on hyv? palkka ty?st?ns?. Sill? jos he lankeavat, auttaa toinen yl?s yst?v?ns?, mutta voi yksin?ist?, joka lankeaa, kun ei ole toista h?nt? nostamassa.?
Sit? yksin?isyytt?nik? siis sairastan, kysyin itselt?ni, kysyin moneen kertaan, sill? sen, joka tahtoo selvyyteen p??st?, t?ytyy olla perinpohjainen ja rehellinen.
Tied?n nyt, milt? tuntuu toisen rakkauden voittaminen. Mutta onko se minua rikastuttanut, onko suonut tyydytyst?? Ei v?h??k??n.
Jouduin t?nne tullessani kulkeneeksi huimaavien jyrk?nteitten vieritse. Katsoessani alas syvyyksiin, muistin naisten usein mainittua turvantarvetta, ja kysyin itselt?ni, olisiko tuntunut hyv?lt?, jos voimakas k?sivarsi suojaten olisi ymp?rilleni kiertynyt. Sain vastauksen voimakkaasta riemun tunteesta, mink? her?tti se, ett? olin vapaa, vapaa, kuljinpa kuilujen ja jyrk?nteitten partaalla tai tavallisuuden tasaisella tiell?.
Yksin?isyytt?ni en siis sairasta. En muuten tunnekaan olevani yksin, kun tied?n, ett? sin? olet olemassa, sin?, joka olet yst?v?ni sanan kaikkein ihanimmassa merkityksess?. Minusta tuntuu yhdentekev?lt? milloin, miss? ja miten pian tapaamme. P??asiahan on, ett? olet olemassa.
Mutta el?m?nteht?v??ns? ei ihminen voi odottaa miten kauan tahansa. Sill? odotuksella on rajansa. Sen tunnen yh? selvemmin. ?iti, joka katselee lapsiaan, ajatellen: he jatkavat ty?t?ni, tiedemies, joka ty?ns? tulokset j?tt?? j?lkimaailmalle, pellon perkaaja, joka kivilouhikon on viljavainioksi muuttanut, he ovat onnellisia, sill? he voivat sanoa: se elinvoima, mik? minulle suotiin, se ty?, jonka suorittaakseni sain, ei rauennut tyhjiin. Se edisti el?m??, ja el?m? edistyy, jatkuu, kun kuluneet tekij?t vaihtuvat uusiin. Mutta ajatus: el?m? on kulunut hukkaan, hukkaan se ainoa el?m?, jonka sain, se on elinvoimia j?yt?v? suru, ja sen esimakua olen saanut maistaa.
Ruokasalista kuului gongongin ??ni. Toini k??ri paperit kokoon, j?rjesti hiukan pukuaan ja kiirehti sitte aamiaiselle.
Ruokasalissa oli jo useita koolla. Em?nn?n vieress? istui vanha wienil?inen rouva, joka tuntui kiert?neen kaikki maailman parantolat ja kylpylaitokset ja joka oli ottanut teht?v?kseen rikastuttaa t?nne saapuneita oman el?m?ns? kokemuksilla sek? niit? valaisevilla matkakertomuksilla. Wienil?isen toisella puolella istui kuivahko, kapeakasvoinen englantilainen, joka tuon tuostakin tutki sanomalehte?. Pienikasvuinen, tarmokkaalta n?ytt?v? sveitsil?inen istui rouvineen p?yd?n toisella puolella. Sveitsil?inen tuntui olevan puhelias. Alpeilla kiipe?minen oli h?nen suuri intohimonsa, ja siit? h?n puhui. Vallisin alpit, Jura ja Berner Oberlantin mahtavat huiput olivat h?nelle tuttuja kuin alppimets?st?j?lle. Minne vain ihmisjalka p??si nousemaan, sinne pyrki h?n. Ja minne ei omin neuvoin p??ssyt, sinne h?n nostatti itsens? k?ysien varassa.
Rouva Hutz istui aina ??nett?m?n? miehens? kertoellessa, mutta kun kuvaukset koskivat uhkarohkeita yrityksi? tai vastaisten retkien suunnitelmia, saivat h?nen suuret, ruskeat silm?ns? pelokkaan ilmeen, ja k?si painui rukoilevasti miehen olalle.
Rouva Hutzin toisella puolella istui kookas, ruskeatukkainen, sinisilm?inen herra. H?n tuli my?hemmin kuin toiset p?yt??n, sent?hden h?n j?i esittelem?tt?. Aterian aikana h?n ei sanonut sanaakaan, mutta h?nen henkev?t kasvonsa ja kaunis, korkea otsansa her?ttiv?t Toinin huomiota.
Aterian p??ttyess? Toini oli selvill? siit?, ettei h?nen tarvinnut katua t?nne joutumistaan. Seura tuntui tyydytt?v?n vaihtelevalta. Ja kuunneltuaan keskusteluja p?iv?llisp?yd?ss? varmistui h?n t?ss? uskossaan. Erilaiset mielipiteet, luonteet ja katsantokannat vilahtivat esiin itsess??n jokap?iv?isen keskustelun takaa niin vilkkaasti ja vaihtelevasti, ett? Toinista tuntui kuin h?n olisi p?yd?ss?kin saanut osakseen jotain el?m?n rikkaudesta, saanut siit? kappaleen, jonka sai vied? muassaan suuren luonnon hiljaisuuteen, miss? kaikki vaikutukset syventyiv?t, selveniv?t ja kirkastuivat.
Koko ensimm?inen p?iv? oli Toinille pelkk?? tarkastelemista ja tutkimista, aterian ajat samaten kuin muu osa p?iv?st?, jolloin tiet ja polut, laaksot ja rinteet kutsuivat tuttavuuden tekoon.
Aurinko oli laskemaisillaan, kun h?n ripe?sti astui mets?polkua pitkin kotiin p?in. Suorana, ryhdikk??n? seisoi juhlallinen kuusikko molemmin puolin tiet?. Hiljainen hymin? vain k?vi oksalta oksalle. Rinnett? pitkin kuljeksi komea karja laiskasti laidunta etsien. Karjan kellot kilahtelivat iloisesti ja soinnukkaasti.
Oliko t??ll? aina sunnuntai, t?m?n suuren, ihanan luonnon helmassa? Oliko astuntakin arkity?t?, joka ei t?nne sopinut? Silt? melkein tuntui.
Toini harvensi askeleitaan. H?n ei olisi hennonut ensink??n l?hte? pois t??lt?, luonnon suuresta temppelist?, jossa s?veleet soivat niin valtavina ja niin voimaa antavina.
Mutta samassa tempasivat raikkaat, el?m?n iloa uhkuvat s?veleet h?net pois siit? hiljaisesta hartaudesta, johon h?n oli vaipunut.
?Holi dei, holi duu? tulvehti h?nt? vastaan vakavan kuusikon helmasta. ?Hili hei lei dei.? Joka sointu hel?hti kuin kellon kirkas ??ni tai kuin lintujen iloliverrys, kun se putoili puitten oksilta.
Toini pys?htyi ja katsoi h?mm?styneell? ymp?rilleen. Sitte selveni h?nelle ett? se oli jokellusta, paimenpoikien iloista jokellusta, josta h?n usein oli kuullut kerrottavan, mutta jota nyt itse ensi kertaa joutui kuulemaan.
Ja tuolla ne itse jokeltajatkin keinuivat toinen toisella, toinen toisella puolen tiet?, vuoroin vastaten toisen lauluun.
Toinin mieleen tulivat Suomen kes?illat, karjan kotiin paluu, lehmisavut ja valoisan valoisa Pohjolan y?. Mieli k?vi niin l?mpim?ksi sit? muistellessa, mutta miten toisenlaista se oli kuin t?m? voimakas, el?m?n iloa uhkuva iltatunnelma!
T??ll? t?ytyi koota voimia, jotta jaksaisi siell? kantaa sit? kaihokasta, surunvoittoista.
Toinilla oli k?det t?ynn? kukkasia, kun h?n k?velylt??n palasi.
-- Tep? tulette kuin kutsusta! huudahti vanha wienil?inen h?nen astuessaan huoneeseen. Wienil?inen istui koruompeluksineen seurusteluhuoneessa.
H?n pyydysteli seuranpit?j?? itselleen kuin h?m?h?kki saalista verkkoonsa.
-- Suokaa anteeksi! Tulen kohta. -- Toini aikoi kiiruhtaa huoneeseensa. H?n tahtoi saada kukkasensa veteen. Mutta kiireess? h?n erehtyi ovesta, ja ovi, jonka ripaan h?n tarttui, avautuikin samassa sis?lt?p?in.
-- Om forladelse! -- Se sinisilm?inen, ruskeatukkainen herra vet?ytyi ?kki? taaksep?in.
Hetken he katselivat toisiaan silm?st? silm??n, sitte p??si kummaltakin nauru.
-- Niin sit? h?mm?styksen hetken? ilmaisee itsens?. Herra ojensi k?tens?. -- Olsen -- tohtori.
Toinikin esitti itsens?.
-- Te olette Suomesta, min? huomasin sen heti.
-- Ja te Norjasta. Mutta sit? min? en arvannut. Te ette ole sanonut sanaakaan ei aamiais- eik? p?iv?llisp?yd?ss?.
Tohtori Olsen hymyili. -- Minulla on se paha tapa. Olen mielell?ni vaiti, saadakseni rauhassa kuunnella.
-- Onko se paha tapa?
-- Saattaa ainakin olla -- esimerkiksi itsekk?isyytt?.
-- No, neitiseni, nyth?n teill? on aikaa ihan ihmeesti. -- Wienil?isen huomautus oli happamen makuinen.
-- Anteeksi, anteeksi! Tulen kohta. -- Toini livahti huoneesta, kysyen itselt??n, oliko hyvill??n vaiko pahoillaan siit? ett? toinenkin pohjoismaalainen oli osunut t?nne.

Pari p?iv?? sen j?lkeen, kun Toini ja tohtori Olsen olivat tehneet tuttavuutta, l?hti Toini iltapuolella l?yt?m?lleen mielipaikalle mets??n. H?n istui siell? kirjoineen, kun yht?kki? kuului askeleita l?heisyydess?. H?n k??nsi p??t??n ja n?ki tohtori Olsenin tulevan.
-- Kas teit?, olettepa te osannut valita paikan itsellenne! -- Tohtori istuutui l?heisyyteen, nojautui kuusen runkoon ja j?i siihen sanaakaan sanomatta seutua silm?ilem??n.
Toinikaan ei alkanut keskustelua. H?n tiesi tohtori Olsenin harvasanaiseksi, eik? h?n itsek??n osannut puhua ainoastaan puhuakseen.
He olivat hyv?n aikaa istuneet vaiti, kun tohtori Olsen ?kki? keskeytti ??nett?myyden. -- Te ymm?rr?tte yksin?isyyden arvon.
Toini ny?k?ytti p??t??n.
-- Min? huomasin sen heti. Sent?hden on minusta tuntunut silt? kuin olisimme sukulaisia.
-- Te olette h?mm?stytt?v?n rohkea. Ensi vaikutelma voi erehdytt??.
Polttava puna kohosi tohtori Olsenin otsalle, ja hetkeksi vet?ytyiv?t h?nen tummat kulmakarvansa niin l?helle toisiaan, ett? syv? laskos muodostui niiden v?lille.
-- Te olette ymm?rt?v?isempi, -- tai sanoisinko, k?yt?tte el?m?nviisauttanne paremmin kuin min?.
Toini s?ps?hti. Oliko h?n loukannut? Ja mik? panikaan h?net vastaamaan noin? Oliko se sulaa ajattelemattomuutta? Vai olisiko h?n ehk? tiet?m?tt??n ajatellut tohtori Olsenista saamaansa ensi vaikutelmaa ja pelk?sik? h?n luottaa liiaksi siihen?
-- Min? vain ajattelin, kiiruhti h?n selitt?m??n, ett? ensi vaikutelma -- niin varmoja viittauksia kuin se voikin antaa -- erehdytt?? monesti juuri sen t?hden, ett? siihen liiaksi luotamme.
Tohtori Olsen ei kohta vastannut. Vasta hetken kuluttua h?n sanoi vitkalleen: -- On oikeastaan ihmeellist?, ett? me niin sitke?sti uskomme itseemme tai sanoisinko saamiimme vaikutelmiin. Ihminen erehtyy, -- antaa vaistonsa vied? harhaan -- ja kun on kulkenut kappaleen, uskoo uudelleen vaistoonsa, -- niinkuin min?kin nyt uskoin ja viel? uskon, ett? me ymm?rr?mme toisiamme.
Toini hymyili. -- Tarkoitukseni ei ensink??n ollut v?itt?? vastaan. Ajattelin vain ensi vaikutelman luonnetta ylimalkaan.
-- Jos se erehdytt??, jatkoi Olsen, on usein erehdyksen syyn? se, ett? me nykyajan ihmiset emme ymm?rr? yksin?isyyden ja hiljaisuuden arvoa. Emme osaa syventy?.
He olivat taas ??neti ison aikaa, sitte alkoivat puhella muusta.
Aurinko oli jo laskemaisillaan, kun he viimein nousivat, l?hte?kseen kotiinp?in. He kulkivat mets?polkua pitkin alas alppij?rvelle ja seurasivat sitte tiet?, joka kiersi j?rven rantaa.
Matkalla k??ntyi puhe Sveitsin, Norjan ja Suomen luontoon. Sama ero, mik? jo ensi iltana oli Toinin silm??n pist?nyt n?kyi johtuneen Olseninkin mieleen.
-- T?m? luonto on suurenmoista kuin meid?nkin, sanoi h?n, mutta se on niin paljoa iloisempaa. T??ll? on kuin luonto vain nostaisi, rikastuttaisi, meill? se saartaa ahdistaa. Varsinkin tekee se niin l?nsirannikollamme, mist? olen kotoisin. Siell? kohoavat kalliot pystysuoraan merest? mahtavina, melkein uhkaavina kuin sanoakseen merelle: koeta voimiasi, sin? vallaton ja vapaa, meit? et masenna.
-- Mutta puhuuhan sellainen luonto voiman kielt?, arveli Toini.
-- Niin puhuukin. Sent?hden me siell? kasvamme karupintaisiksi, jyrkiksi toiminnan ihmisiksi, tai -- jos luonnon vaikutus ei purkaudu toiminnassa ulosp?in -- ihmisiksi, joiden sisimp??n se sit? voimakkaammin painaa raskaan leimansa. Kun min? katselen meren iloisia aaltoja ja ajattelen sit? syv?? surumielisyytt?, jota kallion pimentoon painunut vuonon pohjukka kuvastaa, silloin on kuin n?kisin kuvan ihmisel?m?st?, joka iloisen vapaana riemuitsi lyhyen aamuhetken, mutta joka sitte -- ehk? voimiaan koettaakseen tai lapsellisen uteliaana ja ymm?rt?m?tt?m?n?, -- ehk? my?skin esteit? pelk??m?tt?m?n? rakkauden vaatimana pyrki l?hemm?ksi rannan mahtavia kallioita. Tie tuli pitk?ksi ja ty? raskaaksi eik? paluu ollut mahdollista. Meri ei karanneelle lapselleen antanut takaisin sen iloista vapautta. Kallio ei kerran sylins? avattuaan syleilyst??n p??st?nyt. -- -- Vuono oli kaunis katsella, ja tarpeellinen on se meille. Me siunaamme sen olemassa oloa. Meren karanneella lapsella on teht?v?ns?, ja se t?ytt?? sen, mutta sen el?m? ei ole iloista eik? vapaata. Surumielist? kaihoa heijastaa sen syv? silm?. Se kertoo kovan, j?rkkym?tt?m?n kohtalon saartavasta syleilyst?.
Toinista tuntui kuin sanojen takaa olisi soinnahtanut ahdistetun syd?men suuri tuska. H?n loi pikaisen tutkivan katseen tohtori Olseniin, mutta t?m?n kasvot olivat tyynet ja kirkkaat.
-- Olen ollut t??ll? ainoastaan pari p?iv??, jatkoi Toini, mutta min?kin olen ajatellut tai ehk? paremmin tuntenut jotain samantapaista, verratessani Sveitsin ja Suomen luontoa toisiinsa. Meill?kin on luonto niin surunvoittoista, ainakin t?m?n iloisen, voimaa antavan ja voimaa uhkuvan alppiluonnon rinnalla. Se on surunvoittoista, on k?yh??, mutta samalla -- henkev?mp??. Siin? on jotain niin kuvaamatonta, jotain -- tahtoisin sanoa enemm?n yliaistillista kuin t??ll?. Se on kuin hengen riemua sen vapaudesta, sen riippumattomuudesta ulkonaisiin oloihin n?hden, vapauden riemua huolimatta k?yhyydest?, kylmyydest? ja pitkist? pimeist?. Siit? ei puhu ainoastaan kes??ittemme kirkkaus, sit? todistaa my?skin kev??mme ihmeellinen tenhovoima, sit? kirkkaitten syysp?ivien syv? rauha. Sit? huokuvat huurteiset mets?t, sit? kev?ttalvinen tunnelma. T??ll? voi luontoa ihailla paljoa objektiivisemmin, meill? se k?y subjektiiviseksi. Se on niin omakseen ottavaa kuin yst?v?, jota ei jokainen ymm?rr? ja joka ei kaikille avaudu.
-- Mutta sit? enemm?n saa se, joka ymm?rt??.
Toini ny?k?ytti p??t??n.
-- Ja meid?n l?nsirannikkomme jylh?, raskasmielisyytt? kasvattava kauneus ymm?rt?? Suomen surumielist?, henkev?? luontoa, on sopusoinnussa sen kanssa. Eik? totta?
-- Te puhutte aivan kuin itse olisitte raskasmielinen l?nsirannan lapsi. Mutta puheenne ja olemuksenne eiv?t soinnu yhteen.
-- Kuinka niin?
-- Ette tunnu raskasmieliselt?, ette toisten seurassa ainakaan. Te olette aina iloinen, vaikka te olette sit? niin -- niin -- hiljaisella tavalla.
-- Yst?v? vaikuttaa yst?v??n. Min? olen hiljaisuuden yst?v? ja ihailija.
-- Mutta kun te keskustelette -- n?in kuin me nyt -- silloin ei tunnu sanoissanne edes hiljaista iloa. Niist? soinnahtaa silloin niin syv?? -- h?n oli sanoa surua, mutta jatkoikin -- surun ymm?rt?myst?. -- Mutta sitte kun -- -- -- Toini ep?r?i.
-- Jatkakaa.
-- Kun katselen teit?, ovat kasvonne tyynen kirkkaat.
-- Ettek? te ole n?hnyt, ett? vuonon pohjukka ei kuvasta ainoastaan kalliorantojaan. J?rkkym?tt?m?n kalliomuurin yl?puolella kaareutuu taivas, ja juuri sent?hden, ett? se on kaiken yl?puolella, saa vuonon pohjukkakin sit? katsella.
-- Ja kuvastaa, jatkoi Toini.
Eilert Olsen ei kuullut huomautusta -- tai ei tahtonut kuulla. -- El?m?nkatsomus, joka tyydytt?v?sti ja sovittavasti selitt?? kaikki, jatkoi h?n -- sek? sen, mit? itse kokee ett? sen, mink? ymp?rill??n n?kee, sellainen el?m?nkatsomus tekee ehdottomasti optimistiksi.
He olivat puhellessaan nousseet j?rven rannasta huvilaan p?in ja astuivat portista juuri gongongin soidessa.
-- Ymm?rr?n teit?, sanoi Toini hiljaa. -- Min? muistan ?itini kasvojen kirkkauden.
-- Kiitoksia. -- Eilert Olsen puristi h?nen k?tt??n.
Se oli ensimm?inen k?den ojennus, ja sen j?lkeen tunsivat kumpikin l?yt?neens? yst?v?n.
Se oli ihmeellist? aikaa, se joka nyt alkoi. P?iv?t ja viikot tuntuivat hetkilt?. Ajan kulku oli kuin lakannut, samalla kun hetket olivat k?yneet mittaamattoman rikkaiksi ja syv?sis?lt?isiksi.
Suuren luonnon helmassa oli kaksi ihmislasta l?yt?nyt toisensa, kaksi, jotka olivat avun tarpeessa ja jotka tunsivat toisiltaan saavansa juuri sen, mit? he kaipasivat.
Toini tunsi olevansa onnellinen kuin lapsi, joka pirtin pime?st? nurkasta joutuu suureen, ihanaan puutarhaan. Kaunis oli se luonto, joka h?nt? ymp?r?i, ja viel? kauniimpi se sis?inen maailma, jonka Eilert Olsen h?nelle avasi. Se oli kirkkaitten ajatusten, syv?n ja ehj?n el?m?nkatsomuksen maailma, ja joka sanan, joka ajatuksen takaa v?r?hti rikas tunne-el?m? esiin herkk?n? kuin soitin, jonka tuulen henk?ys saa s?veleit? v?r?j?m??n.
Kaikki se hilpeys, ilo ja elinvoima, joka Toinissa kauan oli ollut lamassa, puhkesi silloin esiin vastustamattoman voimakkaana. Ja ilo teki Eilert Olsenille hyv??. Vaikka h?n itse oli saanut tuon ilon puhkeamaan, tuntui se, kun se Toinin silmist? h?nt? vastaan s?teili, joltain uudelta, ulkoap?in tulevalta, joka h?nt? auttoi ja rikastutti. H?nen oma kuormansa tuntui kevenev?n h?nen n?hdess??n, miten h?nen rinnallaan kulkevan astunta p?iv? p?iv?lt? k?vi yh? joustavammaksi, yh? enemm?n elinvoimaa ja iloa uhkuvaksi.
Jokainen p?iv? todensi sen, mit? he jo tutustuessaan olivat tunteneet. He olivat yst?vi?. He ymm?rsiv?t toisiaan, ymm?rsiv?t niin hyvin, ett? tuskin tarvittiin viittausta enemp??, ennenkuin toinen tiesi, mit? toisen mieless? liikkui.
Ainoastaan er??ss? suhteessa he pysyiv?t vieraina toisilleen: siin?, mik? koski heid?n ulkonaista el?m??ns?.
Toini ei voinut puhua kotoisista oloistaan. Ne olivat ahtaita ja pieni?. Nyt oli el?m? suurta ja rikasta. H?n tahtoi t??ll? alppien yl?ng?ill? unohtaa laakson ahtaat olot.
Eilert Olsenkaan ei puhunut omista oloistaan. Toini tiesi vain sen, ett? h?n oli opettaja, oli naimisissa, ja ett? h?nell? oli lapsia. Kun ei tohtori Olsen itse puhunut mit??n oloistaan, ei Toinikaan tahtonut niihin kajota. Heid?n keskustelunsa suuntautuikin aina kuin itsest??n toisille aloille. Kun he l?htiv?t yhteisille k?velyretkilleen, oli aina toisella tai toisella jotain luettavaa muassaan. He lukivat kappaleen ja unohtuivat sitte pitkiin puheluihin. Toiste he istuivat isot ajat ??nett?min?, ajatuksiinsa painuneina kuunnellen suuren luonnon s?veleit? tai el?m?n hiljaista haastelua syd?men salatuissa kammioissa.
Toini unohti t?h?n aikaan h?nelle luontaisen ja viime vuosina huippuunsa kehittyneen halun k?yd? tilille omista kokemuksistaan ja tunteistaan, niit? paloitella, tutkia ja tarkastaa. Ainoastaan joskus yksin?isyyden hetkin? her?siv?t oudot kysymykset: mit? tunnen min?, mit? h?n, ja mink?laista on se el?m?, jota nyt el?n?
Mutta Toini h??ti n?m? kysymykset luotaan niinkuin nukkuva, joka vastustaa h?nt? h?iritsevi? vaikutuksia.
K?sin ei voinut tarttua siihen kirkkauteen, jota auringon valossa kylpev?t lumihuiput heijastivat, k?sin ei k?ynyt saavuttaminen alppien hehkua. Yht? mahdotonta oli m??ritell?, mit? tunsi ihmishenki, joka korpitiell? tapasi heimolaisensa ja n?ki keitaansilm?n puhkeavan siihen, miss? he toisensa tapasivat.
Toveruus, yst?vyys, rakkaus -- nimityksi?, muotoja ne olivat. El?m? ei mahtunut muotoihin, yht? v?h?n sielun syvimm?t tunteet sanoihin.
Mutta kerran j?tti er?s pieni tapahtuma muiston, joka kauan vaivasi Toinia. H?n oli tapansa mukaan ollut k?velem?ss? Eilert Olsenin kanssa. Kotimatkalla h?n tuli ajatelleeksi, miten paljo h?n t?ll?kin kerralla oli saanut, eik? h?n silloin voinut olla muistamatta niit?, jotka kaukana kotona Norjassa varmaan kaipasivat t?llaista puolisoa ja is??. Ja h?n sanoi sen.
-- He ovat vaimoni kodissa. Heill? on hyv? ja hauska olla. Eiv?t he ik?v?i. -- Se sanottiin tyynesti ja iloisesti, melkein l?mpim?sti, mutta joka sana tuntui Toinista kuin pystytetylt? merkkipylv??lt?: t?ss? kulkee raja, t?m?n yli et saa astua.
Miksi?
Se kysymys toi tuskaa tullessaan. Mutta tuo tuskallinen tunne h??dettiin pois.
Mit? siit?, jos olikin oloja, jotka olivat eristettyj?, jos oli sellaista, jota ei yst?v? saanut yst?v?lleen antaa. Sit?, mit? sai antaa, sit? oli rikkauteen asti.
-- Min? en ole omaa osaani ottaessani unohtanut toisen oikeuksia, sanoi Toini itselleen. Min? olen iloinnut niinkuin voisin iloita h?nen vaimonsa kasvojen edess?. Miksi en sitte saisi omaa osuuttani omistaa? Miksi sulkisin syd?meni silt? onnelta, joka pulppuaa ehj?n ymm?rt?myksen syv?st? l?hteest?? Miksi en ottaisi vastaan ennen aavistamatonta, voimaa antavaa iloa?
Kysymykset vaikenivat. El?m?n rikkaus puhui.
Mutta er??n? aamuna, kun Toini seisoi huvilan edustalla, odotellen tohtori Olsenia, asettui uudelleen h?nen eteens? kysymys: millaista on oikeastaan yhdess? olomme?
?Hiljaista?, vastasi h?n mieless??n.
H?nen t?ytyi hymyill?. Oliko h?n siis aivan kadottanut itsens?, el?ytynyt niin toisen sielunel?m??n ja mielialoihin, ett? ne olivat muuttuneet h?nen omikseen, h?nen sisimp?ns? heijastukseksi? ?Hiljaisuus? -- Olsenin lempiajatus, sek? nyt oli h?nenkin omakseen tullut? Ja nyt juuri, jolloin h?n tunsi el?m?n voimakkaampana kuin koskaan sykkiv?n koko olennossaan?
Tohtori Olsen tuli puolijuoksua portaita alas. -- Hyv?? huomenta! H?n ojensi molemmat k?tens? Toinille.
Kuinka ne s?teiliv?t, nuo syv?t, siunatut silm?t!
-- Hyv?? huomenta! Minulla on jo kysymys teit? varten.
-- Ja mink?moinen?
-- Erikoisalallenne johtava. Onko pintapuolista, kun tuntee el?v?ns? niin rikkaasti, ett? kaikki sykkii, tykkii ja pulppuaa ja kuitenkin luulee el?v?ns? hiljaista el?m???
-- Syv?ll?kin vedell? on pintansa ja pinta heijastaa ulkomaailman vaihtelevia vaikutuksia.
-- Mutta syv?ll? voi olla hiljaista silti? Niink??
-- Niin tietysti.
-- Ja siell? syv?ll? on hiljaisuus suurta?
-- Hiljaisuus on aina suurta. Se voi olla kuoleman kylm??, kouristavaa hiljaisuutta, se voi my?skin olla ihanaa, el?m?? k?tkev?? hiljaisuutta, mutta suurta se on aina. Mahtava on meri myrskytess??n, mutta tyynen?, hiljaisena on se viel?kin valtavampi. Hiljaisessa k?tk?ss??n siemen kuolee, orastaa ja nousee uuteen el?m??n. Hiljaisuudesta ovat kaikki suurty?t, kaikki syv?t ajatukset alkunsa saaneet. Hiljaisuudessa l?yt?? ihminen paraiten itsens?, l?yt?? Jumalansa!
Toini hymyili hieman. H?n oli jo tottunut t?h?n hiljaisuuden ylistykseen. Mutta se ei sittek??n tymp?issyt, sill? siin? oli aina vakaumuksen voimaa, ja joka sanassa v?reili syv?llisen, sis??np?in k??ntyneen luonteen peruss?veleet.
-- Mutta kuinka moni etsii Jumalaa hiljaisuudesta, jatkoi Toini. -- Eik? h?nt? etsit? ihmisjoukosta, ihmispuheista ja sellaisesta mik? joltakin n?ytt?? ja joltakin kuuluu?
-- Niin, yh? viel?kin uudistuu tuo yksinkertainen kertomus profeetta Eliaasta. Muistatteko? H?n odotti kohtaavansa Jumalan maanj?ristyksess? ja tulen liekiss?, mutta sai turhaan odottaa. Vasta kun kuului hiljainen tuulen humina peitti h?n kasvonsa, sill? silloin h?n tunsi Jumalan l?heisyyden.
He kulkivat kappaleen matkaa vaieten.
-- Kuljitteko yksin, ennenkuin me tutustuimme, kys?si Toini ?kki?.
-- Kuljin.
-- Ettek? te nyt kaipaa hiljaisuutta, yksin?isyytt?, ettek? ole tehnyt sit? kertaakaan?
-- Te ette hiljaisuutta h?iritse. Min? olen kuin yksin, -- rikkaampana vain.
Yksin ja kuitenkin kaksin, v?l?hti Toinin mieless? ajatus. Mit? se tiesi? Eik? sit? kaikkein suurinta, sit? ett? tunsi: min? olen l?yt?nyt oman olemukseni t?ydennyksen, oman olentoni ehj?ksi tekij?n?
Mutta jos se sit? tiesi?
-- Ennenkuin tulitte t?nne, olin t??ll? l?yt?nyt toisia yst?vi?.
Toini katsoi kysyv?sti Olseniin.
-- Minulla oli mielipaikkani -- yksi varsinkin, jonne usein kuljin.
-- Ettek? ole kertonut mit??n siit??
-- Teh?n olette kertonut omista mielipaikoistanne.
-- Niin, sellainen min? olen -- pinnalla el?j?, laverteleva lapsi. Te sit? vastoin s?ilyt?tte hiljaisuudessa ja uskollisesti sen, mit? hiljaisuudessa olette vastaanottaneet.
-- Niin, te naisena olette herkempi vaikutelmille, -- ja herkempi my?skin antamaan.
-- Kevyt vesi liikkuu nopeammin.
-- Ja ne iloisen nopeat aallot -- miten raskas pohjavesi niit? tarvitsee. -- Muuten panen vastalauseeni siihen, ett? olisitte pinnallael?j?.
-- Mutta se teid?n lempipaikkanne, tiedusteli Toini, Olsenin avatessa h?nelle porttia.
-- Sinne l?hdemme jonain oikein kauniina iltana.
Iltap?iv?n aurinko paistaa helotti meheville ruohikkorinteille, ja mets?st? kajahtivat milloin jokeltajien iloiset ??net, milloin karjan kilahtelevat kellot, kun Toini ja Eilert Olsen l?htiv?t k?velylleen.
He kulkivat ensin kappaleen valtatiet?, sitte k??ntyiv?t syrj?iselle mets?polulle. Se painui painumistaan kuusikon helmaan, ja mit? syvemm?lle se sinne suikersi, sen viihdytt?v?mp?n? soi mets?n humina, sen suuremmaksi k?vi hiljaisuus.
Ainoastaan silloin t?ll?in polkua katkaiseva alppikoski h?iritsi sit?. Levottomana kohisten uomassaan oli koski t??ll?, hiljaisuuden eristetyss? pyh?k?ss?, kuin rientoisan el?m?n ainoa edustaja. Tulkaa mukaan, tulkaa mukaan, kutsui se kiiruhtaessaan eteenp?in. Mutta nuo kaksi kulkijaa eiv?t kutsua kuunnelleet. He kiiruhtivat vain eteenp?in kohden tuon kohisevan alkul?hteit?.
Vasta kun he olivat saapuneet pienelle tasangolle, jonka jyrkkien vuoren sein?mien lomasta alppijoki voimakkaana kuohui esiin, pys?htyi Eilert Olsen.
-- T??ll? on minun paikkani. T??ll? on hiljaisuuden maa. -- Ettek? k?y istumaan?
H?n levitti p??llystakkinsa maahan Toinille istumapaikaksi ja asettui itse viereen. Sitte h?n kiersi k?det ristiin polven ymp?ri ja j?i siihen vaipuen ajatuksiinsa.
Hetken kuluttua h?n sanoi kuin itsekseen puhuen: -- Istun niin mielell?ni t??ll? ajatellen, ett? istun mahtavan maailmanvirran alkul?hteill?. Ja t?m?n lapsekkaan alppijoen viihdytt?v? kohina s?est?? ja rikastuttaa ajatuksiani. Alku ja loppu, mist? ja minne, miten paljo siihen sis?ltyyk??n?
-- Ja te ajattelette, ett? sama joki, joka t??ll? iloisena lapsena hyppelee yli esteitten, se matkansa lopussa v?syneen? vanhuksena vieritt?? mutaiset aaltonsa mereen. Eik? niin?
Eilert Olsen ei vastannut kysymykseen, h?n vain jatkoi: Onko se ihme? Sill? on pitk? tie ja suuri ty? takanaan.
Toinin ajatukset luistivat samassa siihen uomaan, joka h?nelt? viime aikoina oli j??nyt unhotukseen. H?n oli juuri t?n??n ensi kertaa tullut ajatelleeksi, ettei t?llaista ihmeellist? el?m?? en?? kauan voinut jatkua, ett? oli palattava entisiin oloihin. Ja nyt ne olot okaisina ja ahtaina astuivat h?nen eteens?.
-- Kun on el?m?nty? takanap?in, silloin on oikeus olla v?synyt, mutta jos v?syy jo ennen, v?syy toimettomuudesta?
-- Ei mik??n olekaan niin v?sytt?v?? kuin toimettomuus.
-- Mutta jos tuo v?symys voittaa?
-- On se voitettava k?ym?ll? rohkeasti k?siksi el?m?n teht?v??n.
-- Jos tie on ummessa?
-- Ajan pitk??n se ei ole. Ihmisel?m?n lait ovat yht? j?rk?ht?m?tt?m?t kuin luonnon. Ei mik??n ole satunnaista, ei tarkoituksetonta. El?m?nteht?v?n t?ytt?miseen viev? tie avautuu kyll?, sill? el?m?nteht?v? on pyhint?, mit? ihmiselle on annettu.
-- Mutta voihan kielt?ytyminen t?ss?kin suhteessa k?yd? velvollisuudeksi. Voihan sekin olla ?kuolemista itsest??n?.
-- Kaikki kuoleminen ei ole hedelm?llist?. Jyv? voi m?d?t? my?skin kalliolla. Mutta hedelm?t?n kuolema ei kuulu jumalalliseen maailmanj?rjestykseen. Joka itsens? uhraa toisten hyv?ksi sellaisella tavalla, ett? tulee uskottomaksi varsinaiselle el?m?nty?lleen, h?n kuolee -- luulen -- hedelm?tt?m?st?. H?n tekee itsemurhan toisten hyv?ksi. Onko siin? j?rke?, onko jumalallista oikeutta?
Toini ei vastannut. Kaksi vastakkaista vaatimusta taisteli h?nen sisimm?ss??n. Olisi tuntunut niin hyv?lt? avata koko syd?mens?, uskoa sek? suuret ett? pienet huolet h?nelle, joka ilolla olisi nostanut kuorman omille voimakkaille hartiolleen. Mutta yst?v?llekin oli vaikea uskoa sellaista, mik? koski my?skin muita, viel?p? l?heisi? omaisia, sent?hden sanoi Toini ainoastaan: -- Perint? velvoittaa, eik? totta? Perinn?ksi annettu teht?v? voi sulkea tien, jonne sis?inen kutsum -- -- --
Eilert Olsenin kasvoille kohosi polttava puna, ja syv?t sis?isen tuskan uurtamat uomat ilmestyiv?t otsalle.
-- Perint? on jotain peloittavaa, on kaikkein peloittavinta ihmisel?m?ss?. Jo raha perinn?ksi annettuna voi olla turmioksi, mutta mit? se sittek??n merkitsee kaiken muun rinnalla.
-- Ja kuitenkin on perinn?n j?tt?minen niin tavallista. Ajatelkaa esimerkiksi vanhempia -- eik? vanhempia yksist??n. Antavathan melkein kaikki perint?? tavalla tai toisella. Kuoleva tekee m??r?yksi??n, ottaa lupauksia -- -- --
-- Ja jos voisi, keskeytti Eilert Olsen, olisi tartuttava jokaisen kuolevan k?teen ja huudettava niin kuin vain tuska opettaa huutamaan: ?l? pyyd?, ?l? m??r??, sin? et tied?, mit? sin? sokeudessasi teet!
Eilert Olsen oli noussut ja astui kiivaasti edestakaisin nurmikkopenkereell?. Tuon tuostakin nosti h?n k?den otsalleen. Siihen kohosi hikipisara toisensa j?lkeen kuin suuren sis?isen tuskan esiin pusertamana.
Toini ei uskaltanut puhua. H?n tunsi, ett? t?ss? piili jotain, jota h?n ei ymm?rt?nyt. Sent?hden h?n tahtoi antaa hiljaisuuden l??kit?, mit? h?n sanoin ehk? oli repinyt.
-- Meneeh?n siunauskin perint?n?, sanoi h?n viimein hiljaa.
Eilert Olsen pys?htyi ja j?i tuijottamaan h?neen, ajatusten viel? kulkiessa kaukana. N?ytti silt? kuin h?n vasta v?hitellen olisi k?sitt?nyt Toinin sanat. Silloin tasoittuivat tuskan uurtamat uomat h?nen otsallaan, ja kasvojen ilme kirkastui.
-- Te olette oikeassa. Min? en saisi moittia perinn?n merkityst?, min?, joka itse olen saanut niin siunatun perinn?n ?idilt?ni.
Toini pyysi saada kuulla jotain Eilert Olsenin ?idist?. H?n tahtoi johtaa puheen pois alalta, joka n?kyi her?tt?v?n tuskallisia tunteita ja jolla h?n itse tunsi olevansa kykenem?t?n liikkumaan vapaasti.
-- Muistatteko mit? ?Macbeth'issa? sanotaan Malcolm'in ?idist?, kys?isi Eilert Olsen. -- Kerrotaan, ett? h?n useammin oli polvillaan kuin pystyss?, ja ett? h?n el?ess??n kuoli joka p?iv?. Sellainen oli minunkin ?itini. H?nkin kuoli joka p?iv? kaikesta huonosta ja itsekk??st?. Olin ainoastaan kolmentoista vuoden vanha h?nen kuollessaan, mutta sittekin on h?n vaikuttanut el?m??ni enemm?n kuin kukaan muu. Juuri t?m? on usein pannut minut ajattelemaan, ett? meiss? nykyajan kansassa tulevat sukupolvet jo el?v?t el?m??ns?. Meiss? he voittavat, meiss? sortuvat. Sit? n?m? ?alkul?hteetkin? minulle kohisevat.
Voimakas sis?inen liikutus kuvastui Eilert Olsenin kasvoilla, ja h?n k??nsi katseensa poisp?in. ??nen v?reest? ymm?rsi Toini miten paljo h?nen sisimm?ss??n liikkui, mutta h?n aavisti samalla, ett? tuo kaikki kuului siihen alaan, jonne h?nell?, Toinilla, ei ollut oikeutta astua. Sent?hden t?ytyi h?nen vaijeta.
Alppikoski kohisi ja lauloi. Valkeat vaahdot viskautuivat kalliosein?mi? vastaan, ja sille kohdalle, miss? py?rre oli voimakkain, muodostui hieno auringonvalossa kimalteleva vaahtoharso.
Kuinka helmikirkkaina pisarat siin? kimaltelivat! Ja kuinka valkoista tuo vaahto oli! Siin? hohti taistelun py?rteess? saavutettua puhtautta.
-- Suuret surut puhdistavat, sanoi Toini kuin itsekseen, mutta mahtavatkohan pienet tehd? samoin? Ne ovat niin kumman n??nnytt?vi?. Tuntuu usein silt? kuin ne eiv?t kuluttaisi ainoastaan kuonaa, vaan itse ainesta, mink? tulisi puhdistua, itse yksil?llisyytt?.
-- Mit? te sill? tarkoitatte?
-- Sit?, ett? se, joka rohkeasti ja itsens? unohtaen kantaa suurta surun taakkaa tai se, joka hetkess? tekee suuren uhrauksen, esimerkiksi pelastaa toisen oman henkens? uhalla, h?n saa tulikasteen, joka lyhyess? ajassa kirkastaa sen, mik? h?ness? on hyv??, jaloa, mik? on Jumalasta. Sellainen ehjent?? ja syvent?? persoonallisuutta. Mutta vuosi vuodelta kuluttavat, ahtaat, arkiset olot kuolettavat tavalla, joka ei ole jalostavaa, vaan ainoastaan tappavaa. Siin? tulee kykenem?tt?m?ksi el?m??n ja el?m?nty?h?n.
-- Sellaiseen kuolettamiseen ei kenell?k??n ole oikeutta.
-- Mutta jos on saanut teht?v?n perinn?ksi. Perint? on sittekin pyh? velvoitus.
-- Mutta el?m?nteht?v? on sit? my?skin. Puhe muiden hyv?ksi el?misest? pit?? mielest?ni paikkansa ainoastaan siin? m??rin, mik?li se soveltuu siihen, mik? minulle esiintyy todellisena el?m?nteht?v?n?ni. Puoliso ei saa el?? puolisolleen, vanhemmat eiv?t saa el?? lapselleen eik? lapsi vanhemmilleen siten, ett? h?n k?y kykenem?tt?m?ksi siihen ty?h?n, johon h?n sisimm?ss??n tuntee kutsumusta. -- Me ihmiset otamme ja annamme keskin?isiss? suhteissamme, mutta ei ainoallakaan ihmisell? ole niin tinkim?t?nt? oikeutta ottamiseen kuin el?m?nteht?v?ll?. On oikeastaan ihmeellist?, ett? puhutaan el?m?nteht?v?n valitsemisesta. Teht?v?, seh?n valitsee meid?t. Sis?isen? pakkona tekee se valitsemisen mahdottomaksi. Se on siin? suhteessa samanluontoista kuin rakkaus. Ihminen, joka rakastaa, ei tiedustele: rakastanko, otanko. Kysymys sin?ns? on k?yhyyden todistus. Se, joka rakastaa, h?n tiet?? sen.
-- Mutta kaikki eiv?t ole selvill? itsest??n. Sisimm?ss? kuuluva ??ni voi olla niin heikko, ettei tied?, onko se ?kutsumus?, joka syd?men syvyydess? v?r?j??, todella tuollainen voimakas, oikeutettu ja omaksi ottava, jolle ei saa olla uskoton.
-- Se kuuluu aikanaan tarpeeksi voimakkaasti, jos vain olemme hiljaa. Mutta siin?p? rauhattoman aikamme heikkouden ja k?yhyyden alkusyy juuri onkin. Elet??n niin voimakkaasti ulosp?in, ett? sis?iset l?hteet ehtyv?t. Kuumeinen kiire kannustaa ihmisi?. Aivot ahdetaan tietoja t?yteen ilman ett? niist? l?htee enemm?n elinvoimaa kuin sulamattomasta liikaravinnosta. Vaikutelma ty?nt?? toisen tielt??n niin nopeasti, ettei sieluun j?? j?lke?k??n. Eik? sellainen tee k?yh?ksi, eik? kasvata henkist? heikkoutta? Voiko sellainen ihminen kuulla sisimp?ns? ??nt? ja -- olla sille kuuliainen?
-- Taas te joudutte lempialaanne. Kaikki teid?n tienne viev?t Roomaan.
Eilert Olsen hymyili. -- Niin taitaa olla. Min? luisun huimaavaa vauhtia yksipuoliseen hiljaisuuden ihailuun. Mutta enh?n min? muille lakia s??d?. Itselleni vain on hiljaisuus kuin yst?v?, joka k?y yh? suuriarvoisemmaksi, yh? rakkaammaksi, mit? enemm?n saan olla sen seurassa. Minulla taisi jo lapsena olla taipumuksia t?h?n suuntaan. ?iti kertoi, ett? kerran pienen? j?tin toverijoukon leikkim??n ja hiivin yksin?isyyteen. Istuin piilossa piirustellen, kun ?iti minut l?ysi, ja selitin, ett? tahdoin olla ?yksin ja rauhassa?. ?Olla yksin ja rauhassa? on luullakseni tarpeellista kaikille, varsinkin rikkaan ja repiv?n murrosajan lapsille.
-- Mutta eiv?th?n kaikki tunne yksin?isyyden, syventymisen ja -- sanoisinko -- sulattamisen tarvetta. Ja miksi sit? tuntisikaan ellei usko el?m?n ulottuvan ajallisuuden tuolle puolen?
Eilert Olsen pudisti p??t??n. -- En luule, ett? p??semme el?m?n vakavuutta pakoon, vaikkemme uskoisikaan ij?isyyteen siin? merkityksess?, mist? raamattu siit? puhuu. -- Kristitty eroittaa ajallisuuden ja ij?isyyden eri ajanjaksoiksi ja uskoo, ett? kun ajallisuuden ajanjakso on p??ttynyt, alkaa uusi, jonka pohjana ja perustuksena ovat uudet, meille tuntemattomat olot, ehjemm?t, oikeudenmukaisemmat kuin ne, joissa nyt el?mme. Ne jotka eiv?t usko raamatun ij?isyysk?sitteeseen, arvelevat, ett? nykyinen el?m?mme on jatkuva toinen toistaan seuraavien, lakkaamattomien kehitysjaksojen muodossa. Mutta jos n?in uskomme, eik? siten ajallisuus muutu ij?isyydeksi, ja eik? siin?kin ajatuksessa ole vakavuutta, joka vaatii meit? pyrkim??n kaiken sen omistamiseen, mik? voi auttaa meit? ja tulevia sukupolvia el?m??n sielun ja ruumiin puolesta raitista, tervett? ja onnellista el?m??. Minusta on vakavuutta yllin kyllin t?ss?kin katsantokannassa. Mutta kristinusko kohottaa persoonallisuuden arvoa niin sanomattomasti, kun se yksil?lle yksil?n? my?nt?? ij?isyysel?m?n. Siit? syyst? en ensink??n ymm?rr? v?itett?, ett? kristinusko on persoonallisuutta kuolettavaa. Minusta se vain kirkastaa sit?.
-- Niink?? -- V?ri vaihtui Toinin kasvoilla ja h?n k??ntyi Eilert Olseniin katseessaan suuri tuska. -- Mutta tuolla toisellakin v?itteell? on perustuksensa, sen tied?n, sill? min? olen joutunut tekemisiin sen kanssa.
-- Te, kys?isi Eilert Olsen.
Toinin katse k??ntyi taas h?neen tuskasta ter?v?n? ja sanat puhkesivat esiin kuin vuosikausien ahdistus niiss? olisi purkautunut.
-- Ettek? te muista, miten rikashenkiset miehet mielet hehkua t?ynn? k?tkeytyiv?t er?maan yksin?isyyteen ?paetakseen maailmaa?. Ettek? te tied?, miten lukemattomat ovat silponeet ruumistaan tai -- sieluaan totellakseen k?sky? ?puhkaise silm?si?, ?hakkaa k?tesi poikki??
-- Ja miksi? Sent?hden ett? tuon k?skyn sis?lt?? on r??k?tty niinkuin kaikkia raamatun totuuksia. Ei ole ymm?rretty, ett? se, mik? kristinuskossa on kuolettavaa, tarkoittaa ainoastaan sit?, mik? ansaitsee kuolemaa. Kaikki se, mik? meiss? on hyv??, yksil?llist?, ja el?m?? ansaitsevaa, se saa -- ei tuomiota osakseen, vaan kirkastuksensa. Ja sellaista el?m?? varten olemme kaikki suuren Mestarin taideteoksina luodut. Se on luja ja valoisa uskoni.
Eilert Olsenin kasvot, joille tuska ?sken oli leimansa painanut, loistivat nyt sis?isen valon kirkastamina ja s?teilevin? seurasivat h?nen silm?ns? aurinkoa, joka hehkuvana painui yh? l?hemm?ksi taivaanrantaa.
Toini n?ki vilahduksen h?nen kasvoistaan, mutta ei uskaltanut j??d? niit? katsomaan. H?n koetti katsella noita kuohuissa kimaltelevia, puhtaita pisaroita. Mutta sisimm?ss??n h?n puhui vieress??n istuvalle: sin? hyv?, sin? rakas, miten sinua kiit?n!
Ihmeellinen vapautuksen tunne oli vallannut h?net. Tuntui silt? kuin taakka, joka vuosikausia oli painanut, yht?kki? olisi hartioilta nostettu, ja joustava elinvoima syk?hti l?pi koko h?nen olentonsa.
Samassa muistui h?nen mieleens? uni, johon h?n l?ht?p?iv?ns? aamuna oli her?nnyt.
Miten ihmeellisesti se nyt oli toteutunut! T?ss? h?n istui alppikosken partaalla. Alempana oli laakson pohja, yl?puolella kallion jyrk?t sein?m?t. Ja t?ss? h?nen vieress??n istui h?n, joka itse asiassa oli ehtinyt pitemm?lle, korkeammalle ja sielt? korkeammalta oli ojentanut yst?v?n voimakkaan k?den h?nelle avuksi.
Mutta ent? se apua pyyt?v? k?si, joka rukoilevasti kurottautui syvyyksist?, kenen se oli?
Tuntui kuin katkennut kieli olisi s?r?ht?nyt soimaan, h?iriten luonnon ja vireess? olevan mielen sopusointuista rauhaa.
Toini nousi ?kki?. -- Emmek? jo l?hde?
-- L?hdet??n vain. Johan olemmekin hetken saaneet ?olla yksin ja rauhassa?.
Eilert Olsen nousi hymyillen ja he l?htiv?t astumaan mets?polkua pitkin valtatielle p?in.
Vieno iltatunnelma k?vi t??ll? mets?n hiljaisuudessa niin l?heiseksi kuin olisi se syliins? sulkenut ja sen valtaamina he kulkivat kauan. Sitte alkoi Eilert Olsen puhella hiljaa kuin itsekseen.
-- Auringonnousua, kev?tt? ja nuoruutta ihailevat useimmat. Ilta on minun yst?v?ni, pime? talvi-ilta, jolloin ihmis??net vaikenevat ja avaruuden t?htimaailmat puhuvat kirkasta kielt??n yht? hyvin kuin valoisa kes?inen ilta, jolloin y?nkin pimeys v?istyy valon tielt?. -- Illoin kaareutuu taivaan kansi niin korkealle. Ajallisuus, aineellisuus h?ipyy kuin olemattomiin. Henki saa aavistuksen vapaudesta ja onnesta, jota varten se on luotu.
Eilert Olsen pys?htyi samassa. He olivat mets?st? tulleet aukealle paikalle, jossa alppimaisema valtavassa kauneudessa avautui heid?n eteens?.
Laidunmaat ja metsien rinteet paloivat hehkuvan punan peitt?min?. liekehtien levisi puna paikasta toiseen, k?yden samalla yh? kirkkaammaksi, yh? polttavammaksi. Kalliosein?m?tkin punoittivat, paloivat. Ja ylinn? hehkuivat lumihuiput kuin mahtavat taivasta kohden leimahtelevat liekit.
Ilta oli pukenut luonnon loistavaan juhlapukuun. -- -- --
Vasta kun hehku alkoi h?lvet?, kun hohde h?ipyi ja varjot tummenivat, k??ntyiv?t Toini ja Eilert Olsen hitaasti kotiinp?in.

-- T??ll? tulevat pohjoismaalaisemme, huudahti kime?ll? ??nell? vanha wienil?inen Toinin ja Eilert Olsenin l?hestyess?. H?n seisoi pihalla, puhellen matkapukuun puetun nuoren, solakan naisen kanssa. Vieras seisoi selin tuleviin, mutta wienil?isen huudahdus sai h?net ?kki? k??ntym??n, ja samassa leimahti helakka puna h?nen kasvoilleen.
-- Te t??ll?. -- Se sanottiin melkein ?nkytt?m?ll?.
Toinin katse karkasi vieraasta Eilert Olseniin, joka kumartaen tervehti. H?nen kasvonsa olivat kirkkaat ja tyynet, kuten aina, mutta omituinen v?r?hdys niiss? ei j??nyt Toinilta huomaamatta.
-- Neiti Toll Tanskasta, neiti Auer Suomesta, esitti Eilert Olsen.
Em?nt? ilmestyi samalla portaille. H?nell? oli valittamisen syyt?. Gongongi oli jo kahdesti soinut ilman ett? kukaan kutsua noudatti.
Kohta illallisen p??tytty? pujahti Toini omaan huoneeseensa. H?n oli omituisessa mielentilassa. Tunteet ja ajatukset ajelehtivat h?nen sisimm?ss??n kuin laineet levottomalla merell?.
T?m? rikas, ihana ilta, mit? kaikkea olikaan se h?nelle tullessaan tuonut! Ne ahdistavat ajatukset ja painostava pelko, joka h?nt? oli kahlehtinut aina, kun kotoiset olot ja tulevaisuus johtuivat mieleen, olivat nyt yst?v?n k?den karkoittamina v?istyneet. Uusi toivo, uusi uskallus oli siirtynyt niitten sijalle.
Mutta t?m?n vapautumistunteen rinnalle oli kohonnut toinen, vastakkainen, mielt? ahdistava tunne, jolle Toinin oli vaikea l?yt?? nime?. Osanotto, my?t?tunto, miten kylm?n kalseita nuo k?sitteet olivat sen rinnalla, mit? h?n tunsi!
Se raju mielenliikutus, joka valtasi Eilert Olsenin, heid?n puhuessaan perinn?st?, se syv?, hillitty tuska, joka silloin v?r?hti h?nen jokaisesta sanastaan, mik? oli sen alkusyyn?? Mik? se kuorma oli, jota h?n kantoi ja jota ei Toini saanut kevent??, mik? se verist?v? haava, jolle ei yst?v?ll? ollut oikeutta laskea l??kitsev?? k?tt??
Oliko se synkk? lapsuuden muisto vai onnettomien kotiolojen raskas taakka? Vai liittyik? se ehk? jollain tavoin t?nne nyt ilmestyneeseen vieraaseen? Voisiko heill? olla jotain yhteist?, jota ei Toinilla ollut oikeutta jakaa?
N?itten kysymysten rinnalle tunkivat toiset, kauan tukahdutetut, mutta aina uudelleen eloon her?nneet kysymykset: mik? minut on valtoihinsa saanut, mik? on nyt syntyneen suhteen rehellinen, todenmukainen nimi?
-- Sin? hiljaisen illan yst?v?, puheli Toini itsekseen, min? rakastan sinua, mutta rakkauteni ei pyyd? mit??n, se vain kiitt??. Ja rakkaus, joka ei mit??n pyyd?, ei my?sk??n voi rikkoa.
Se sora??ni, joka neiti Tollin tultua hetkeksi oli s?r?ht?nyt, v?istyi kaiken sen tielt?, mit? Toini oli saanut.
Mutta seuraavana aamuna muistui se j?lleen mieleen. Toinia ei haluttanut tavalliselle aamuk?velylleen. Ei olisi ollut hauskaa, jos h?n olisi saanut neiti Toliin toverikseen, eik? h?n my?sk??n tahtonut ajatella sit? mahdollisuutta, ett? tapaisi Eilert Olsenin ja neiti Tollin yhdess?.
Ja miksi ei? Mit? t?m? tiesi? Oliko h?n ehk? mustasukkainen?
Mustasukkaisuus! Miten halpamaista! Halpamaista itsess??n, ja viel? halpamaisempaa, kun se koski sellaista kuin Eilert Olsenia.
H?nk? tekisi v??ryytt?, h?nk? toiselle antaisi toisen omaa.
Ei, ei, en min? omaa osaani pelk??, sanoi Toini itselleen. Min? tunnen h?net.
Mutta h?n pelk?si sit? her??misen hetke?, joka h?nelle sanoi: nyt on kahden kuljettava tienne loppuun kuljettu, nyt odottaa teit? el?m? vaatimuksineen.
Se hetki toisi tullessaan my?skin toisten oikeuksia Eilert Olseniin, sen h?n tiesi, oikeuksia, jotka olivat suurempia kuin h?nen omansa. Ja h?n tunsi pelk??v?ns? jo kaikkia tuon hetken enteit?. Sent?hden h?n nyt oli joutunut tasapainostaan.
H?n rupesi kirjoittamaan t?dilleen, kirjoitti pitk?n kirjeen, joka valmistui vasta aamiaisiksi.
-- Miss? olette ollut, kysyi Eilert Olsenin katse, h?nen astuessaan ruokasaliin. H?nt? oli kaivattu, h?n n?ki sen ja olisi tahtonut ojentaa molemmat k?tens? odottavalle. ?Tulenhan, tulenhan?, sanoi h?nen katseensa. Mutta sitte k??ntyi h?nen huomionsa toisaalle.
Jotain erikoista oli tapahtunut. Em?nt? oli aivan itkettynyt, ja vanha wienil?inen huojuttelihe levottomana edestakaisin -- Mon Dieu, Mon Dieu, niin julmaa, niin syd?met?nt?!
Herra Hutz oikaisihe. -- Julmaa ja syd?met?nt?, miten te k?yt?tte sellaisia sanoja? Raukkamaisuutta se on, ei muuta. Helppoa kuolla, hetken ty?. El?m? kysyy rohkeutta ja voimaa.
-- Mit? on tapahtunut, kys?isi Toini.
Neiti Toll avasi samassa oven. H?n oli my?h?stynyt.
-- Mit?k? tapahtunut, jatkoi kuivahko englantilainen p?yd?n p??st?, neiti Tollin asettuessa paikoilleen. -- Nuori herra, arvattavasti matkailija, on y?ll? ampunut itsens? alempana laaksossa. Se oli arvattavasti j?rkev? teko ja t?ysin oikeutettu.
-- Olette siis Humen kannalla? -- Herra Hutzin ?lykk??t, harmaat silm?t iskeytyiv?t englantilaiseen ja h?nen sanansa putoilivat lyhyeen kuin vasaran iskut.
-- Tietysti. Siin? on j?rke?.
-- On, jos ajattelemme, ettei ole olemassa muuta kuin ainetta.
-- Kuka kykenee todistamaan muun kuin aineen olemassaoloa? -- Englantilainen rypisti kulmakarvojaan.
-- Kuka kykenee todistamaan, ettei henki ole ainetta todellisempi, oleellisempi?
-- Ainakin alenee el?m?n tarkoitus tuntuvasti, puuttui Eilert Olsen puheeseen, -- sek? yksil??n ett? ihmiskuntaan n?hden, ellei meill? ole aineellisuuden yl?puolelle kohoavaa tarkoitusta.
-- Oma min? opettaa meille, mik? tarkoitus on kullakin p?iv?ll?.
-- Kunnes -- jatkoi herra Hutz -- tulee se p?iv?, jonka tarkoitus on hajoittaa tuo satunnainen aineyhtym? -- jonka tekojen seuraukset kuitenkin ulottuvat vastaisen polven el?m??n.
Englantilainen kumarsi hiukan p??t??n. Perinn?llisyyden laki oli todella ainoa, joka viittasi siihen, ett? ihmisell? oli jonkinmoista olemassaoloa senkin j?lkeen, kun tuo persoonallisuutta muodostava aineyhtym? oli hajoitettu. Mutta sekin voitiin selitt?? materialistiselta kannalta. -- Englantilainen tarttui sanomalehteens?.
-- Minusta -- rohkeni rouva Hutz uudestaan punastuen huomauttaa -- k?y kaikki niin arvottomaksi, jollei el?m?ll? ole mit??n korkeampaa tarkoitusta. Eih?n silloin hyv? tai paha merkitse mit??n, ei kehitys, ei edistys. En ymm?rr?, miksi ei saisi uskoa Jumalaan. Eiv?th?n Jumala-uskon vastustajatkaan voi esitt?? mit??n sitovia todistuksia. Yht? selitt?m?t?nt? on kaiken alku, uskoipa sen aiheeksi luovan hengen tai tajuttoman avaruudessa py?riv?n alkuatoomin.
-- Ottaessamme huomioon kaiken ihmeellisen j?rjestelm?llisyyden, on j?rkev?mp?? uskoa luovaan henkeen. -- Herra Hutz kiiruhti vaimolleen avuksi.
-- Se on ainakin ainoa tyydytt?v?, onnelliseksi tekev? usko -- jatkoi Eilert Olsen. Ei kukaan voine kielt?? kristilliselt? maailmankatsomukselta sen suurta, sovittavaa, selitt?v?? ja onnelliseksi tekev?? voimaa.
-- Miksi me sen sitte hylk?isimme, kys?isi rouva Hutz.
-- Ainakin -- jatkoi h?nen miehens? -- on meid?n ehdottomasti pysytt?v? siin?, ett? el?m?ll? on oma, aineellisuudesta riippumaton tarkoituksensa, ja ett? se my?skin valmistaa meille tekojemme seurauksista kiirastulen, jota ei kukaan pakoon p??se.
Vanha wienil?inen oli herrojen puhellessa vahvistanut ruumistaan ruualla. Kun h?n kuuli puhuttavan kiirastulesta, nosti h?n h?t?isesti pitsisen nen?liinan silmilleen ja alkoi huojutella ruumistaan edes takaisin. -- Niin, niin, Jumala armahtakoon h?nen sieluaan.
Tuoli kolahti ?kki? lattiaan. Neiti Toll oli noussut.
-- Suokaa anteeksi! -- Ovi sulkeutui. H?n oli poistunut huoneesta.
Puhelu katkesi. Jokainen p??tti vaiteliaana ateriansa. Kun em?nt? viimein ty?nsi tuolinsa syrj??n ja nousi, tuntui se helpoitukselta.
-- Menk?? h?nen luokseen, pyysi Eilert Olsen. -- H?n tarvitsee teit?.
Toini juoksi portaita yl?s ja nakutti neiti Tollin ovelle. Vastausta ei kuulunut. Silloin raotti h?n ovea.
Neiti Toll oli painunut oven viereen leposohvaan, ja voimakkaat nyyhkytykset vapisuttivat h?nen koko ruumistaan.
Toini l?hestyi hiljaa, sanaakaan sanomatta. H?n tunsi sit? kunnioitusta, jota suuri suru her?tt??.
Vasta kun nyyhkytykset v?h?n hiljentyiv?t, laski h?n k?tens? itkev?n olalle. Neiti Toll nosti p??t??n. -- Te tulitte?
-- Jos voisin, tahtoisin niin mielell?ni --
-- Te voitte, -- neiti Toll tarttui kiihke?sti h?nen k?teens?. -- Menk??, -- kysyk??. Ehk? joku tiet?? h?nen nimens? -- h?nen, joka ampui. -- Min? en voinut.
H?n kulki lattialla edestakaisin k?si??n v??nnellen.
Kun Toini palasi, seisoi neiti Toll jo ovessa odottamassa h?nt?. Oli kuin h?nen katseensa olisi tahtonut ime? vastauksen Toinin huulilta. Toini pudisti p??t??n.
-- He eiv?t tiet?neet. Ulkomaalaiseksi vain oli sanottu.
-- Se on h?n, se on h?n. -- Neiti Toll heitt?ytyi vuoteelleen ja tyrehdytt?v? itku puistatti h?nt?.
Toini antoi h?nen itke?. Viimein sanoi h?n hiljaa: -- Min? voisin k?vell? sinne. Matka ei ole kovin pitk?.
Neiti Toll kavahti pystyyn. -- L?htisittek? -- minun kanssani?
-- Yksin tai teid?n matkassanne, miten vain tahdotte.
-- Miten hyv? te olette, ihan niinkuin h?n, -- tohtori Olsen. H?nkin kerran. -- Mutta puhutaan sitte. Nyt menn??n heti, heti.
Jo muutaman minuutin kuluttua olivat he astumassa oikopolkua alas laaksoon p?in.
Toini pyysi saada tietoa siit?, miten sitte siell? perill? voisi auttaa. H?nh?n ei oikeastaan tiet?nyt mit??n.
-- Niin, se on totta. Min? en muuta voi ajatella kuin tuota yht? ainoata: onko se h?n vai eik? ole? Siihen kiertyy kaikki.
-- Te pelk??tte, ett? joku tuttavistanne -- --
-- Tuttava! -- ??nen s?vy ja kasvojen ilme oli melkein halveksiva -- Neiti Auer, oletteko te koskaan rakastanut -- ei laimeasti ja arkisesti niin kuin toiset rakastavat, vaan niin, ett? rakkaus on ollut teid?n el?m?nne?
Toini ep?r?i hetken. -- En varmaankaan ole koskaan rakastanut sill? tavoin kuin te.
-- Silloin te olette k?yh?.
-- Teid?n mielest?nne.
-- Olette. Sill? rakkaus, yksin rakkaus on el?m??.
-- Sovittaako ja selitt??k? se teist? asiaa, jos sanon, ett? olen el?nyt oloissa, joissa minulla oikeastaan ei ole ollut tilaisuuttakaan tehd? kokemuksia t?ll? alalla. Toiset kysymykset ovat asettuneet tielleni. Rakkaus, niin tavallinen kuin se onkin, on j??nyt syrj??n. Sit? paitsi on ihanteeni t?ss? suhteessa aina ollut korkealla. Ehk? sekin on vaikuttanut jotain.
-- Min? ymm?rr?n. Ja min? uskon, ett? tekin voitte ymm?rt?? minua. Katsokaa, minulle on rakkauteni samaa kuin el?m?ni. Sulhaseni ja min? olemme olleet yst?vi? jo lapsuudesta asti. Me olemme olleet toisillemme kaikki kaikessa. Mutta me emme ole voineet -- emme ole tahtoneet menn? naimisiin viel?. Katsokaa, -- h?nen is?ns? ja h?nen iso-is?ns? olivat kumpikin alkoholisteja. H?n k?rsii siit? itse niin hirve?sti, mutta h?n ei voi pysy? p??t?ksess??n. H?n on niin hyv?. H?n taistelee niin rehellisesti ja rohkeasti. Mutta kun joka p?iv? tarjotaan ja k?ytet??n, ja kun on sellainen perinn?inen heikkous -- -- Neiti Tollin ??ni sortui hetkeksi. -- Juuri sent?hden, ett? h?n itse k?rsii, ei h?n tahtoisi, ett? viattomat -- -- H?n tahtoisi ensin tuntea p??sseens? edes voiton puolelle -- -- mutta el?m? on niin julmaa. Hyv?t ja syytt?m?t saavat sortua, syylliset -- --
-- Ket? sanotte syyllisiksi?
-- En tied? itsek??n. Ehk? kaikkia, ehk? en ket??n. Tied?n vain sen, ett? h?n on syyt?n.
-- He ovat syyllisi?, he, jotka k?ytt?v?t ja tarjoovat.
-- Hek?? Ei, ei. Joinhan min? itsekin viel? toissa p?iv?n?, -- noin vain niinkuin ruokap?yd?ss? ainakin. Se vain on niin onnetonta, kun ei ihminen voi pysy? kohtuudessa, ei vaikka miten tahtoisi.
Toini kulki hetken ??nett?m?n?. H?nen oli vaikea ymm?rt??, ett? oli mahdollista kulkea noin sokeana tiet??n eteenp?in, kun kuitenkin h?t? niin l?helt? ahdisti. -- Ettek? te koskaan ole tullut ajatelleeksi, kysyi h?n viimein, ett? luonnollisin ja yksinkertaisin apukeino olisi kokonaan olla k?ytt?m?tt? sellaista, mik? on turmioksi toisille.
-- Ei, en min?. Tied?n kyll?, ett? niit? on sellaisia, mutta min? olen kasvanut toisenlaisissa piireiss?.
-- Ja kuitenkin sanoitte itse, ett? kun on perinn?inen taipumus ja kun nautitaan ja tarjotaan, on kerrassaan mahdotonta -- --
-- ?lk?? puhuko, ?lk?? puhuko. H?n on niin usein ollut ep?toivon partaalla. -- Me erosimme t??ll? Landtquartissa. Veljeni ja h?n l?htiv?t pienelle retkeilylle. Sitte piti meid?n taas yhty? -- --
-- Min? vain jatkan ?skeist? ajatustani, lis?si Toini, k??nt??kseen neiti Tollin ajatukset toisaalle. Min? saatan ymm?rt?? niit?, jotka periaatteellisesti pit?v?t kohtuutta ihannekantana, mutta niin kauan kun on olemassa sellaisia, joiden t?ytyy sortua sielun ja ruumiin puolesta, jos t?t? periaatetta k?yt?nn?ss? toteutetaan, niin kauan on kohtuuden kanta joko ajattelemattomuutta tai syd?mett?myytt?. Ihmiskuntaa on kauhistuttanut ajatus, ett? Nero nautinnokseen poltti Rooman, mutta onhan itsekk?isyyden ja nautinnonhimon pystyss? pit?m? v?kijuomaliike tuhonnut tuhansittain enemm?n koteja ja kansaa.
Neiti Toll puristautui l?hemm? Toinia ja painoi nen?liinan silmilleen. -- Te ette saa puhua. Puhutaan muusta. -- Min? en voi olla itkem?tt?, ja t??ll? tulee ihmisi? vastaan.
Toini ny?k?ytti vaieten p??t??n. Neuvottomana h?n hetken ajatteli j?ljell? olevaa matkan pituutta ja sit?, miten kykenem?t?n neiti Toll oli ajattelemaan muuta kuin juuri tuota, josta ei pit?nyt puhua. Silloin tuli neiti Toll itse h?nelle avuksi.
-- Min? vain kiell?n, k?sken ja pyyd?n, mutta min? uskon, ett? te ymm?rr?tte minua?
-- Luulen ainakin ymm?rt?v?ni. Mutta oikeastaan pelk??n sanoessani ymm?rt?v?ni. Se sis?lt?? niin paljo, ja me olemme niin rajoitettuja. Me ymm?rr?mme oikeastaan vain sit?, mit? itse olemme kokeneet.
-- Useimmat -- eiv?t kaikki. Tohtori Olsen esimerkiksi on poikkeus, ja varmaan te my?skin, koska olette h?nen yst?v?ns?.
H?nen yst?v?ns?! Miten yksinkertaiselta se kuului ja miten paljo se kuitenkin sis?lsi! Miten se sai h?nen sisimp?ns? v?r?j?m??n ilosta ja kiitollisuudesta.
-- Te olette vanhoja tuttuja? sanoi Toini kysyv?sti.
-- Sek? tuttuja ett? vieraita. Olemme tavanneet toisemme ainoastaan kerran, mutta se kerta vastaa kymmeni?. My?hemmin olen kuullut paljo h?nest? toisilta. Olen niin iloinen siit?, ett? olette tutustuneet. H?n l?hestyy harvoin muita kuin koulupoikiaan.
-- Niin. h?n on opettaja, ja eritt?in innokas, eik? niin?
-- Niin, ja oppilaittensa jumaloima. H?n ei ole tahtonut kouluaan j?tt??, mutta kai h?n sittekin pian joutuu yliopistoon. H?n on hyvin etev? ja kaikkien kunnioittama. Jos se jota -- --
Neiti Toll ei voinut jatkaa. Hetken kuluttua alkoi h?n uudelleen toiselta taholta.
-- Kerran -- siit? on v?h?n toista vuotta -- matkustin yht'?kki? kotoa sulhaseni luo. Olin tullut niin levottomaksi h?nen puolestaan. Kun tulin, ei h?n ollut asunnossaan. Silloin l?hdin kaupungille etsim??n. Etsin, -- etsin kauan l?yt?m?tt?. Olin itse kuin juopunut, kun palasin vieraskotiin, jossa asuin. Hoipertelin ovesta sis??n, ja varmaan oli katseeni samea, sill? kaikki n?ytti minusta olevan paksun sumun peitossa. Silloin tarttui joku k?teeni. Se oli tohtori Olsen. -- Me keskustelimme kauan, sitte l?hdimme yhdess? etsim??n siksi kun l?ysimme. -- En ole tavannut tohtori Olsenia sen j?lkeen. H?n matkusti varhain seuraavana aamuna.
He kulkivat kappaleen matkaa ??neti. Sitte neiti Toll sanoi kuin itsekseen: Min? n?in kerran junassa ?idin, jolla oli vaivainen, pieni lapsi. Voi kuinka se poloinen itki ja valitti. Ja ?iti, h?n itki, hyv?ili ja hoiteli. ?iti raukka oli aivan n??nty?, mutta ei h?n lasta toisten syliin antanut, vaikka ottavia kyll? olisi ollut. Mutta kun vaunuun sitte tuli herttainen, ?idillisen n?k?inen nainen, joka leikki ja leperteli sairaan kanssa, silloin ojensi ?iti lapsensa h?nelle. Ja voi, miten h?n itse silloin helpoituksesta huoahti, kun sai lapsen hetkeksi toiselle ojentaa.
Neiti Toll puristi Toinin k?tt?. -- Syd?nsuru on sellainen sairas lapsi. Sit? ei voi toiselle uskoa vaikka se n??nnytt??. -- Mutta kun tulee sellainen, joka ojentaa ymm?rt?myksens? k?det sille sairaalle, silloin. --
-- Olen teille niin kiitollinen, sanoi Toini hiljaa. -- Olen aina --
H?n ei lopettanut lausettaan. Se olisi taas vienyt siihen, josta ei saanut puhua. Sen sijaan h?n sanoi ?kki?: -- Ettek? tahtoisi kertoa minulle jotain tohtori Olsenista? -- H?n sanoi sen ajattelematta, mit? pyysi, vain siit? syyst?, ett? se niin sopivasti johti puheen toiselle tolalle.
-- Se on lyhyt ja surullinen tarina. -- Neiti Toll huokasi. -- Is? oli karupintainen mies, ja ?iti kuoli pojan pienen? ollessa. H?n joutui sitte hyvin nuorena naimisiin, mutta vaimo kuoli muutaman kuukauden per?st?. H?n taisi kuollessaan j?tt?? er??n yst?v?ns? miehelleen perinn?ksi. H?n oli sellainen lapsi, tuo pikku vaimo, ja mies melkein samanlainen. He eiv?t tiet?neet, mit? tekiv?t.
Neiti Toll oikaisihe ?kki?, ja h?nen suuret, kauniit silm?ns? s?ken?iv?t. -- Tied?ttek?, millainen pirullinen nainen on? H?n on miellytt?v? ja puoleensa vet?v?. Kuinka h?n muuten kykenisik??n luomaan helvetin. H?n on paholaisen paras kidutusase, miehelle ainakin. H?n on kaunein kukka valheen puvussa, sill? jos totuus, suoruus saisi sijaa h?ness?, ei h?n en?? olisikaan pirullinen. -- Tied?ttek? nyt tarpeeksi tohtori Olsenin kohtalosta?
-- Enemm?n kuin tahtoisin. -- Toinia v?risytti. -- Min? tulin aivan ajattelematta kysyneeksi -- --
-- Te olette lapsellinen! -- Neiti Tollin katse liekehti syv?n? ja l?mpim?n?. -- Luuletteko sellaisen hienon miehen kuin tohtori Olsenin, puhuvan kotioloistaan edes l?heiselle yst?v?lle. -- ?sken ojensin oman syd?nsuruni lapsen teille kannettavaksi. Nyt teen samoin tohtori Olsenin puolesta. Ottakaa se vastaan ja kantakaa, ehk? kevenee h?nen kuormansa siit?. Emme me tied?, mit? salaisia teit? sielu voi vaikuttaa sieluun, henki henkeen.
Kun Toini ei vastannut, jatkoi neiti Toll hetken kuluttua:
-- Heill? on lapsia, viel?p? useita. -- Te tied?tte, ett? paha aina helpommin periytyy. Lapset ovat ihmisten puheitten mukaan kaikki ?itiins?. Vanhin poika, joka jo on kouluij?ss?, eroitettiin ?sken koulusta. -- Ajatelkaa, sellaisen miehen poika! Vieraat vanhemmat siunaavat h?nt? lastensa hyv?ntekij?n?, yst?v?n?, oma perhe pett??, polkee --. Mutta tuoltahan kyl? jo n?kyy!
Neiti Toll alkoi kulkea melkein juoksujalkaa. H?nen poskillaan paloi tuskan puna, ja joka hermo n?ytti j?nnittyneen.
Toinin t?ytyi ty?nt?? kaikki syrj??n ajatellakseen vain miten olla avuksi.
Kyl?n keskell? n?kyi se pieni majatalo, josta viesti oli tuotu. Em?nt? seisoi portailla.
Niin, kyll? se oli t??ll? heill? tapahtunut, vahvisti h?n. Mutta ei se herra ollut kuollut, viel? h?n oli hengiss?, vaikka heikkona.
Toini tiedusteli nime?, mutta em?nt? ei muistanut sit?. Tuntomerkit, joita h?n mainitsi, olivat kovin ylimalkaisia. Sent?hden pyysi Toini, ett? he saisivat vilkaista huoneeseen. Eih?n se voisi h?irit?, jos sairas kerran oli tiedoton.
Em?nt? l?hti saattamaan ja ennenkuin Toini enn?tti n?hd? mit??n, oli neiti Toll polvillaan vuoteen ??ress?.
Toini vet?ytyi hiljaa pois. H?n seisoi yksin portailla, nojautuneena kaidetta vasten, kun tunsi kepe?n kosketuksen. Eilert Olsen seisoi h?nen vieress??n.
-- Te t??ll??
-- Tulin teid?n j?less?nne kuultuani l?hd?st?nne.
Toinin silmiss? n?ytti hetkeksi kaikki mustenevan. Kaikki, mik? oli tapahtunut, mit? h?n oli kuullut ja mit? nyt tunsi, oli niin j?rkytt?v??. H?n nojasi raskaasti kaidetta vastaan.
-- Te olette v?synyt, Eilert Olsen pakoitti h?net istumaan. Sitte h?n meni tapaamaan em?nt??.
Neiti Toll tuli hetken per?st?. H?n ilmoitti j??v?ns? sairaan luo.
Hevonen rattaineen pys?htyi portaitten eteen. -- Tulkaa, sanoi Eilert Olsen, auttaen Toinia rattaille.
-- Me tulemme huomenna, kuiskasi Toini neiti Tollille.
Hevonen l?hti.
-- Heill? on toisensa, sanoi Eilert Olsen, ja oli kuin suuret kaihon kellot olisivat kumahtaneet soimaan.
-- Niin, heill? on toisensa, toisti Toini, ja sanoissa kajahti: min? aavistan ja ymm?rr?n sen onnen, sen kaihon suuruuden.

Valtavaa j?lleenn?kemisen hetke? seurasi pari tuskan t?ytt?m?? p?iv?? ja y?t?. Kun neiti Toll saapui sulhasensa luo, sai t?m? hetkeksi takaisin tajuntansa, mutta sitte h?n sen taas kadotti, ja kesti muutamia vuorokausia ennenkuin hengenvaara v?istyi.
Toini ja Eilert Olsen k?viv?t joka p?iv? laaksossa tiedustelemassa, mit? kuului. He ottivat osaa ensi p?ivien suureen huoleen, mutta saivat my?skin n?hd? sen onnen, jota koko neiti Tollin olento s?teili, h?nen tultuaan vakuutetuksi siit?, ett? h?nen sulhasensa oli j??v? el?m??n. Kaikki muu oli arvotonta sen suuren ja sanomattoman rinnalla.
-- H?n tarvitsee minua. Min? saan ja voin auttaa. -- Neiti Toll kiersi k?tens? Toinin kaulaan ja suuteli. -- Te rakkautta tuntematon ihminen, voitteko aavistaa, mit? se sis?lt???
-- H?n tarvitsee minua ja min? saan auttaa, toisti Toini itsekseen. Ja kaukaa kumahtivat nuo suuret kaihon kellot soimaan: heill? on toisensa, heill? on toisensa.
Eilert Olsen tuli sairaan luota. H?n oli neiti Toliin pyynn?st? ensi kertaa k?ynyt h?nt? katsomassa. -- Teill? on pyh?t hiljaisuuden hetket, sanoi h?n. -- Entisyyden raunioilla orastaa uusi el?m?.
-- Meill? on suuren rakkauden suuret juhlat, sanoi neiti Toll s?teilevin silmin.
Toini nousi l?hte?kseen. Eilert Olsenkin heitti hyv?stit. He olivat kumpikin vaiteliaita kotimatkalla. He eiv?t n?hneet luonnon kauneutta eiv?tk? kuulleet sen s?veleit?. He kuulivat vain oman syd?mens? vaativan, voimakkaan ??nen.
Kirje oli kotona odottamassa Toinia. H?n avasi sen ja meni parvekkelle lukemaan. H?nen lukiessaan, tuli Olsen ja pys?htyi ovelle h?nt? katselemaan.
-- Kaisa alkaa jo odottaa sinua kotiin, kirjoitti t?ti. -- Samoin kuuluvat tekev?n uudet naapurimme tien toisella puolella. Rouva on jo kahdesti tiedustellut Kaisalta, min? p?iv?n? sin? tulet.
Toini pisti kirjeen taskuunsa. H?n tiesi jo tarpeeksi.
-- Te saitte tietoja kotoanne, kysyi Olsen, ??ness??n omituinen, arka varovaisuus, jonka Toinin korva huomasi nyt, kun h?n tiesi kaikki.
-- Niin sain. Luulen, ett? minun pian on l?hdett?v?.
-- Eih?n vain mitk??n ik?vyydet --
-- Ei ei, on vain aika l?hte?. Olenhan jo voimistunut.
-- Kantamaan osaanne el?m?n taakasta. -- H?n sanoi sen kirkas, rohkaiseva hymy huulillaan, sanoi sen niin tukea tarjoavan hell?sti.
-- Ehk? my?skin voimistunut jaksaakseni laaksossa muistaa, mit? alppien maassa olen oppinut.
-- Se on oikein se! Silloin on t??ll? olo vastannut tarkoitustaan, kun ei paluu en?? peloita. Samaa sanon itsellenikin.
-- Viel? v?h?n aikaa takaperin pelk?sin. -- Toini katsoi poisp?in. -- Mutta nyt en en??. Silloin kun olimme katsomassa alkul?hteit?, selvititte minulle niin paljo. Ja senkin j?lkeen olen saanut apua. Olen kuullut el?m?n voimakasta saarnaa ihmisess? olevasta Jumalan voimasta.
Eilert Olsen katsoi h?neen kysyv?sti.
-- Te ette ymm?rr? minua, mutta ei se mit??n tee. Ymm?rr?mme kuitenkin toisiamme tarpeeksi hyvin. Mutta tahtoisin Teille sanoa sellaistakin, jota soisin teid?n ymm?rt?v?n. L?ht? on yht?kki? tullut niin l?helle. Siksi tahtoisin sanoa, miten paljosta kaikesta minun on teit? kiitt?minen. En voi puhua siit?, mit? te yst?v?n? olette antanut. Mutta te olette el?m?ni ulkonaisiin oloihinkin n?hden auttanut minua.
H?n katsoi parvekkeelta j?rvelle p?in ja n?ki sen pohjattomana ja salaper?isen? kimaltelevan. Se oli h?nelle ensi p?iv?st? asti muistuttanut sielun syvyytt? kuvastavaa katsetta, mutta vasta t?n? iltana h?n tuli ajatelleeksi kenell? oli tuo syv?, kirkas katse. Ja h?n tunsi, ett? jos h?n nyt k??nt?isi oman katseensa sinnep?in, n?kisi h?n noitten silmien s?teilev?n mittaamattoman syvin? ja l?mpimin?.
Mutta h?n ei uskaltanut katsettaan nostaa. H?n sanoi vain hiljaa: olen kauan velvollisuuden tunnosta luopunut kaikista omista tulevaisuuden suunnitelmistani, mutta viime aikoina olen alkanut ep?ill?, lienenk? siin? tehnyt oikein. Juuri t?ss? suhteessa olette antanut minulle paljo. Millainen el?m?nteht?v?ni oikeastaan on, sit? en viel? tied?. El?m?ni ty? ei ole viel? minua omakseen ottanut. Se tulee niinkuin rakkauskin toisten luo aikaisemmin, toisten luo my?hemmin. Aika on sivuasia, p??asia on, ett? se ?oikea? tulee.
H?n vavahti, samassa kun se tuli sanotuksi. -- Kuinka sin? hennoit, n?ytti h?nest? Olsenin katse kysyv?n.
-- Tarkoitan -- tarkoitan --. H?n ei l?yt?nyt sanoja.
-- Te puhuitte el?m?nteht?v?st?nne, sanoi Olsen kuin oikealle tolalle auttaen.
-- Niin, olen saanut tuntea hyv?n kodin siunausta, mutta my?skin kodittomuuden katkeruutta. Sent?hden -- ja kenties siit?kin syyst?, ett? yleens? olen lapsirakas, olen usein toivonut saavani tehd? ty?t? kodittomien ja kovaosaisten lasten hyv?ksi. Mutta onko tuo halu todella kutsu el?m?nty?h?n, sit? en viel? tied?. -- Toiste taas olen uneksinut, ett? joskus saisin l?hett?? henkeni lapsia maailmaan, sanomaan edes jotain siit?, mit? yksin?isen ja eristetyn el?m?ni varrella olen ajatellut ja kokenut. Mutta en kelpaa en toiseen enk? toiseen ty?h?n, en ainakaan viel?. Vaatiihan kaikki valmistusta, ja sit? minulta puuttuu. En tied?, miten minun kotiin tultuani kaikki selvi??, mutta sis?isesti olen p??ssyt selville siit?, ett? velvollisuuteni on kehitt?? ja valmistaa itse?ni, niin ett? jos tuo sis?inen kutsu kerran selv?n? kuuluu, voin olla sille kuuliainen.
-- Ja siit?k? Te kiit?tte minua?
-- Niin, sill? te opetitte minua ymm?rt?m??n, ett? on henkist? ?sj?lvh?vdelse? tai sanoisinko itsens? s?ilytysvietti?, joka ei vie toisia polkevaan itsekkyyteen, vaan joka velvoittavana, jumalallisena vaatimuksena kielt?? meit? laiminly?m?st? mit??n keinoa, joka voi vied? sis?ist? eheytt?, kypsyytt? ja kirkkautta kohti.
Olsen hymyili. -- Hyv?oppinen oppilas! -- Mutta -- jatkoi h?n sitte -- kirjoitattehan minulle, niin ett? saan kuulla, miten onnistutte, kun rupeatte t?t? toteuttamaan.
Kirjoittaminen! Miten k?yh?lt? tuntui sellainen ajatustenvaihto! Toini ajatteli t?t?, mutta ??neen sanoi h?n: -- Suositteko te miehen? kirjeenvaihtoa? -- Ja sen sanottuaan h?n h?pesi omien sanojensa onttoutta.
-- Kirjeenvaihtoa on monenlaista, v?sytt?v?? ja virkist?v??. Oikeastaan en ole kirjeenvaihdossa muitten kun oppilaitteni kanssa, mutta jos Te kirjoitatte, tulee se olemaan yst?v?n k?den ojennusta.
-- Ja yst?v?n k?tt? ojennan iloiten.
-- Kiitos! H?n ojensi k?tens?, sulki Toinin k?den omaansa ja puristi sit? hetken. Sitte h?n jatkoi hiljaisella tavallaan: -- Eiv?tk?h?n ihmiset yleens? useammin voisi ojentaa yst?v?n k?tt? toisilleen, jos vain olisivat yksinkertaisempia ja rehellisempi?.
Toinin t?ytyi hymyill?. -- Miten Teid?n laistanne! Yksinkertaisempia ja rehellisempi?! Ja itse olette kuitenkin umpimielinen erakko.
-- Onko umpimielisyys sitte samaa kuin jonkinmoinen moninkertaisuus? -- H?nkin hymyili. -- Minusta se ei tied? muuta kuin henkist? kainoutta, sit?, ettei sisint??n paljasta muille kuin yst?v?lle. Yksinkertaisuus on suorapiirteisyytt? ja suorat, yksinkertaiset piirteet vaikuttavat levollisesti, rauhoittavasti. Suorapiirteinen luonne voi olla umpimielinen, mutta petosta siihen ei mahdu.
H?n huokasi raskaasti. Niin syd?nt? s?rkev?n raskaasti, ajatteli Toini itsekseen, sill? h?n tiesi, ett? tuo huokaus kohosi syd?mest?, jonka petos oli s?rkenyt.
-- Mit? teen, mill? autan, ajatteli Toini h?t?isesti. Sill?k? ehk?, ett? puhun omista asioistani?
-- Mutta jos en onnistukaan, viskasi h?n tulemaan, jos jonkun ajan kuluttua taas olen ep?r?iv? raukka? Tai jos luulen saaneeni selvyytt? vallan vastakkaiseen suuntaan?
-- Silloin ette saa ajatella, ett? halunne on hukkaan mennyt. Se on sittekin kasvattava satakertaisen hedelm?n.
Eilert Olsen rupesi levottomasti astumaan edestakaisin parvekkeella. H?n taisteli voittaakseen liikutuksensa. Viimein h?n pys?htyi, nojautui kaidetta vastaan ja sanoi katse kauaksi t?hd?ttyn?:
-- Olen niin usein ajatellut Davidin temppelirakennusta. Se on liikuttava kertomus. Niin yksinkertainen, mutta t?ynn? lohtua. H?nen el?m?ns? suuri, ihana unelma oli tuon temppelin rakentaminen. H?n, entinen paimenpoika, oli nyt kansansa kuningas. H?n oli n?hnyt el?m?ns? varrella Jumalan suuria t?it?, ja h?n tahtoi pystytt?? temppelin, joka ihanuudellaan kaikelle kansalle julistaisi niit? Jumalan suuria tekoja. -- Min? n?en h?net, kun h?n yksin?isyyden hiljaisina hetkin? kehitt?? t?t? lempiajatustaan. Se selvenee ja kypsyy, kirkastuu ja k?y yh? rakkaammaksi. H?n avaa syd?mens? Nathanille ja kertoo aikeestaan. Silloin tulee kielto: ?l? rakenna, sin? et ole se oikea. -- Se oli kuolinisku rakkaaksi k?yneelle el?m?nty?lle. Mutta -- teon edellytykset, valta, varat ja ennen kaikkea sis?inen halu teht?v??n j?iv?t perinn?ksi teon toteuttajalle. Ne laskivat itse asiassa perustuksen temppelille. Kuka silloin oikeastaan oli teon toteuttaja, eik? perustuksen laskija yht? suuressa m??rin kuin h?n, joka ty?n suoritti?
-- Ettek? nyt itse l?yd? lohtua sen lain ankaruudesta, jota kerran sanoitte pelk??v?nne, kysyi Toini hiljaa.
-- Niin, siin? on lohtua, ainakin, jos katsomme sit? toiselta puolelta kuin silloin tein.
-- Ymm?rr?n, mit? tarkoitatte. Luonnollinen isyys ja ?itiys ei ole yksin perint??mme m??r??m?ss?. Henkist? perint?? antaa jokainen tuleville sukupolville, ja se, joka on henkisesti perij?ksi m??r?tty, h?n ottaa vastaan, tallentaa ja kehitt?? sit?, mink? perinn?ksi saa. Se perint? ei j?? hedelm?tt?m?ksi.
Eilert Olsen loi pikaisen, tutkivan katseen Toiniin. Se katse n?ytti kysyv?n: mit? sin? tied?t, ja miksi kiiruhdit sanomaan sit?, mik? on suurin lohdutukseni? -- Mutta ??neen jatkoi h?n: -- Sill?kin tavalla toteutuvat nuo runoilijan ihanat sanat:
Min tehnyt olet rakkaudessa, Mi kauno-untas, suurta aatteissasi, Ei aika riist? sit? rinnastasi -- Se onpi ij?isyyden toukoa.
-- Joskin viivyt korpitiell? Polvi polvelta s? viel? -- Saavut kerran Jordaniin,
-- jatkoi Toini.
-- Mutta Teille tulee kylm?. -- Eilert Olsen nousi. -- Menn??n sis??n.
Em?nt? tuli ovessa vastaan. -- Tohtori Olsen, teh?n aijotte pian l?hte?, ettek? ole soittanut meille muuta kuin sen yhden ainoan kerran. Tytt?reni s?est?isi sangen mielell??n.
Toini katsoi h?neen h?mm?styneen?.
-- Niin, min?kin l?hden pian, sanoi h?n tyynesti. -- Mutta ennen sit? soitan kyll? kerran, lis?si h?n em?nt??n k??ntyen.
-- Ja Te soitatte -- ettek? ole siit? koskaan puhunut.
-- Olen mielest?ni ollut oikeutettu itsekk??sti nauttimaan.
-- Min? en ymm?rr?.
-- Minulla on usein tilaisuutta antaa ja ottaa kahden kesken viuluni kanssa. Vaihtelu vieh?tt??. H?n hymyili veitikkamaisesti. -- Sent?hden on viulu saanut lev?t?.
-- Viulu! Te siis soititte sin? iltana, kun tulin; ja sin? ensimm?isen? aamuna?
-- Tervetuliaisiksi, niin. Nyt soitan viel? kerran j??hyv?isiksi.
* * * * *
Kun he olivat olleet j??hyv?isk?velyll??n ja viel? kerran saaneet n?hd? lumihuippujen hehkuvan ja kallioitten palavan alpenglyhenin loistossa, alkoi Eilert Olsen soittaa. H?n soitti kaiken sen, mit? he t??ll? yhdess? olivat el?neet ja kokeneet. Kappale toisensa j?lkeen toi Toinille sanoman h?nen sielunsa sisimm?st?. Mille h?n ei sanoin saanut muotoa antaa se puhkesi esiin s?veliss? milloin vaikeroiden ja nyyhkien milloin kertoen kautta tuskien kantavasta voimasta, kertoen pyh?st? riemusta, jota tuntee hiljentynyt, taivaan rauhaa kuvastava ihmisrinta.
H?n, hiljaisen illan yst?v?, ei soittaessaan huomannut, miten h?my v?hitellen verhosi alppiseudun ?iseen vaippaansa. H?n ei kuullut yst?v?ns?, alppikosken, kohinaa et?isyydest?. H?n antoi kaikkensa sille yhdelle ainoalle, jonka kanssa oli saanut kulkea kappaleen matkaa onnellisena ymm?rt?myksen suuresta, siunatusta lahjasta.
Toini oli ensimm?inen, joka h?iritsi hiljaisuutta. H?n nousi ja meni parvekkeelle. Sielt? l?ysi h?net Eilert Olsen.
Toini ojensi k?tens? h?nelle, mutta ei voinut puhua.
-- Te puhuitte toissa iltana siit?, mit? olin antanut teille. -- Olsen piti h?nen k?tt??n omassaan. -- Min? en voi sanoa, mit? Te olette antanut minulle. Mutta minun t?ytyy kiitt?? siit?, ett? olette olemassa juuri sin?, mit? olette. Se tietoisuus on oleva minulle apu -- l?pi el?m?n.
Toini ei voinut pitk??n aikaan vastata. Viimein h?n sanoi hiljaa, tuskin kuuluvasti: -- Min?h?n aina vain olen ollut vastaanottamassa.
-- Yst?v?n suuri, ihana etuoikeus on ottaessaan voida antaa, antaa jo siten ett? ottaa.
L?mmin kuin ?idin hyv?ily oli sanojen sointu, mutta k?si, joka puristi Toinin k?tt?, oli kylm?.

-- Ruusuja, ostakaa ruusuja, tarjoili pieni kukkasten myyj? kadun kulmassa. -- Marjoja, -- kirsikoita, -- banaaneja, huusi kime?ll? ??nell? rattaitaan ty?nt?v? hedelm?kauppias. P?risev?t automobiilit t?r?yttiv?t torviaan, raitioteitten kellot kilahtelivat, ja myllert?v??n ihmis-mereen huokuivat suurkaupungin asfalttikadut n??nnytt?v?? kuumuutta.
Mutta ne kaksi, jotka hiljaisina ja hartaina nousivat Uuden Glyptothekin portaita, eiv?t sit? huomanneet. He eliv?t yh? viel? siin? alppien maan puhtaassa ilmapiiriss?, jossa he olivat toisensa tavanneet. Siell? he olivat kuunnelleet suuren luonnon syd?men sykint?? ja siell? saaneet ojentaa k?tt? toisilleen, niinkuin voivat tehd? ainoastaan ne, jotka tuntevat, ett? tuo k?den ojennus on vain heikko, ulkonainen ilmaus siit? t?yden ja ehj?n ymm?rt?myksen siteest?, joka heid?t yhteen liitt??. Sellainen k?den ojennus antaa voimaa. Sen he olivat kokeneet.
Heill? ei en?? ollut kuin muutamia tunteja yhdess?oloaikaa, ja ne he tahtoivat k?ytt?? niin hyvin kuin mahdollista.
-- Me astumme nyt pyh?kk??n. -- Eilert Olsen avasi Glyptothekin oven ja paljasti p??ns?. H?ik?isev? valkeus s?teili heit? vastaan.
He kulkivat hiljaa paikasta toiseen, sivuuttivat ??nett?min? toisia taideteoksia, pys?hty?kseen toisten kohdalle pitkiksi ajoiksi.
He eiv?t puhuneet paljo, ja mink? sanoivat, sanoivat kuiskaamalla, mutta kun he seisoivat ??nett?min? ihailussaan, tunsivat he ajatustensa ja tunteittensa syv?n sopusoinnun.
V?list? he kulkivat yhdess?, v?list? poikkesi kumpikin omalle taholleen. Mutta kun hetken eron j?lkeen toinen n?ki toisen pys?htyneen? jonkun taideteoksen eteen, l?heni h?nkin, saadakseen osaa siit?, mist? toinenkin. Ja samoin kuin he itse erosivat ja yhtyiv?t, samoin tekiv?t heid?n ajatuksensa. Nekin poikkesivat omille poluilleen, sitte taas tavatakseen ja riemulla sulautuakseen yhteen.
He olivat jo kahdesti pys?htym?tt? sivuuttaneet Jerichaun: Adamin ja Evan, mutta se kiertyi aina uudelleen heid?n tielleen. Kun he taas joutuivat sen kohdalle, pys?htyi Eilert Olsen. Toini ei rohjennut sit? tehd?. ?Heill? on toisensa, heill? on toisensa?, kaikui kumahdellen. -- H?n k??ntyi poisp?in.
Eilert Olsen j?i yksin. H?nen p??ns? painui syv??n. Nyt h?n tiesi, mit? tuo miehek?st? rakkautta s?teilev? katse kertoi, nyt h?n ymm?rsi, mit? sis?lsi tuo valtava tunne: sin? olet oman olentoni osa, olet eheyteni ja onneni luoja.
H?nen katseensa sumeni. H?n tunsi, miten monella tavalla ihmislapset saavat niitt?? omain erhetystens? kyynelviljaa, ja sen sadon katkeruus puristi kyyneleen h?nenkin silm?st??n.
Mutta h?n ei itkenyt oman kohtalonsa kovuutta. H?n tunsi ihmiskunnan suuren tuskan, sill? h?n n?ki, mit? se oli menett?nyt, miten alentunut ja k?yhtynyt, kun s?rkyi Jumalan ehj? ajatus, kun h?nen hyv? tahtonsa ei saanut tapahtua.
Hiljaisina, onnea s?teilevin? he yh? olivat tuossa, nuo kaksi, ja hiljaisena seisoi yksin?inen mies heid?n edess??n, suuren onnensa ja suuren tuskansa tunnossa.
H?n oli usein ennenkin seisonut siin?. N?m? kaksi olivat vet?neet h?nt? puoleensa, ei vain ylev?ll? ihanuudellaan, vaan niinkuin ikkunaan asetettu leip? pakoittaa n?lk?isen katujen kiert?j?n pys?htym??n.
Joka kerta, jolloin tilaisuus siihen tarjoutui, oli h?n k?ynyt t??ll?, ja aina olivat n?m? kaksi puhuneet h?nelle paljo; mutta niinkuin t?n??n niin eiv?t ne viel? koskaan olleet puhuneet.
Oli kuin h?nelle yht?kki? olisi selvinnyt, ett? t?ss? piilikin koko ihmiskunnan olemassaolon salaisuus. T?ss? oli se l?hde, joka, kerran saastuneena, siunauksen asemesta antoi kirouksen ihmisille perint?-osaksi, t?ss? syy koko ihmissuvun sairauteen.
H?n n?ki t?m?n nyt niin synkk?n? ja r?ike?n?, sent?hden ett? h?nen sisint??n kirkasti ennen tuntematon valo, aavistus siit?, millaista Eedenin onni oli.
Mutta h?n n?ki samalla muutakin. Oikean onnen s?teily her?tti h?nen sisimm?ss??n selv?n ja voimakkaan tietoisuuden siit?, ett? aviosuhde ilman rakkautta ei ollut luonteeltaan siveytt?, olipa se ulkonaisesti mink? nimellist? tahansa. Se ei ollut Jumalan tarkoituksen mukaista, ei h?nen tahtonsa toteuttamista.
-- Min?, min? olen synti? tehnyt, kohosi tunnustuksena Eilert Olsenin sisimm?st?, mutta siin? tunnustuksessa ei ollut kirpe?n katkeruuden k?rke?. Suuri rakkaus oli avannut h?nen silm?ns?. Sent?hden se ei haavoittanut. Se vain kirkasti katsetta niin siunatusti, otti kuin k?dest?, n?ytti kohden ihannetta ja sanoi: Katso, t?ss?h?n tie kulkee.
Eilert Olsenin katse etsi Toinia, ja se katse kiitti, se kiitti tiet? selvitt?v?st? valosta, kiitti siit? suuresta, aina uudesta ihmeest?, joka opettaa ihmislasta ymm?rt?m??n, ett? suuri ja ehj? rakkaus aina rikastuttaa, tekee onnelliseksi, kohtasipa se miss? muodossa ja miss? oloissa tahansa.
-- Sin? olet nainen, sanoi Eilert Olsen itsekseen, katseen seuratessa Toinia, -- ja nainen voi rakastaa ja olla uskollinen omistamatta, mutta min?kin miehen? tahdon tehd? sen.
Toini k??ntyi. H?n oli tuntenut Eilert Olsenin katseen.
-- Te olitte muualla, sanoi Eilert Olsen ojentaen k?tens?. H?n tuskin huomasi itse, mit? sanoi.
Toini katsoi kysyv?sti h?neen. -- Tekin olitte muualla, sanoi h?n painokkaasti. He olivat aina olleet suoria toisilleen. H?n tahtoi viime hetkeen asti saada suhteen s?ilym??n samanlaisena.
Eilert Olsen ymm?rsi, mit? h?n tarkoitti. -- Niin, sanoi h?n, min? olin muualla, ja minun t?ytyi olla siell? yksin. Mutta nyt olen t??ll?. -- H?n hymyili h?nelle ominaista, l?mmint? hymy??n. -- Olen niin kiitollinen siit?, ett? voin olla suora. Mutta ettek? tule istumaan? Tahtoisin kertoa teille v?h?n ?idist?ni.
He hakivat itselleen paikan pihamaalta, miss? suihkul?hteen hiljainen helin? ja pienet, putoilevat pisarat muistuttivat ?alkul?hteitten? viihdytt?v?? laulua.
-- Min? annan teille osan el?m?ni suurimmasta rikkaudesta, sanoi Eilert Olsen hitaasti ja painokkaasti.
-- J??hyv?islahjaksi.
H?n ny?k?ytti p??t??n. -- On vanha totuus, jatkoi h?n sitte, -- ja kuitenkin ihminen aina sit? ihmettelee, kun tulee sen kokemaan, miten suuri kautta el?m?n tuntuva merkitys lapsuuden muistoilla on, -- niill? ainakin, jotka painuvat kaikkein syvimm?lle. Min? sain niinkuin muutkin jo pienen? vastaanottaa erilaisia vaikutelmia, mutta ?idin antamat olivat voimakkaimmat, sent?hden oli niitten merkitys ratkaiseva.
-- Kuoliko is?nne, kun olitte pieni, kysyi Toini.
-- Ei, h?n eli viisi vuotta kauemmin kuin ?iti, mutta koti ei sitte en?? ollut koti. Is? oli sellainen kuin useimmat meist? miehist?. H?nen ty?ns? ja toimensa oli h?nen maailmansa. Lapset olivat h?nelle olemassa ainoastaan k?skyl?isin?, vaimo oli h?nelle perheen?idin velvollisuuksiin sitoutunut naishenkil?.
Eilert Olsen huokasi raskaasti. Sitte jatkoi h?n: -- Olen t?ss? katsellessani Adamia ja Evaa ajatellut synnin tuhot?it? el?m?ss?, ja eik?h?n niit? ole sekin, ett? is?t niin v?h?n ovat isi?. He ovat perheens? el?tt?ji? ja perheens? p??, siin? kaikki.
-- Mutta minun t?ytyy tehd? oikeutta is?ni muistolle, jatkoi h?n hetken kuluttua. -- H?nelt? perin ainakin osaksi ty?nrakkauteni ja samalla my?skin sen suuren kunnioituksen, jota, kuten tied?tte, tunnen ihmisen? el?m?nteht?v?? kohtaan. Ja t?m? perint? on ollut minulle suureksi avuksi. -- ?idilt? taas perin yksin?isyyden rakkauden ja tuon siunatun kyvyn el?? sis??np?in eristettyn? ja riippumattomana siit?, mik? minua ymp?r?i.
-- Luulen tuntevani ?itinne, sanoi Toini hiljaa. -- Pieni, kepe?liikkeinen, vaitelias olento, kasvoillaan kaunis kirkkaus, ??ni pehme? ja soinnukas, joka tunteen taipuisa, uskollinen tulkki, eik? niin?
-- Niin juuri, sellainen h?n oli. Min? saatan viel?kin kuulla h?nen ??nens? ja n?hd? h?net sellaisena kuin h?n kodissa liikuskeli: Katsokaa, me olimme niin paljo yhdess?. Min? olin h?nen esikoisensa ja h?nen yst?v?ns?. Siit? asti, kun olin noin kahdeksan vuoden vanha, melkein ?idin kuolemaan asti, oli toimeentulomme huonoa. Is? joutui ensin toisten t?hden k?rsim??n, sitte h?n h?visi omissa asioissaan. H?nen t?ytyi alkaa aivan alusta toisella paikkakunnalla. ?iti ja me lapset j?imme vanhaan kotiimme ja ainoastaan silloin t?ll?in k?vi is? luonamme. Enimm?kseen h?n oleskeli muualla. Is?ll? oli vanha, varakas set?, joka oli h?net asettanut perillisekseen. Mutta Te tied?tte, millainen raharakas ihminen on. H?n ei henno koskea kolikkoihinsa, vaikka toinen h?nen ovensa edustalla n??ntyisi n?lk??n, -- ei edes silloin, kun tuo toinen on se, joka jonkun ajan kuluttua saa korjata kaikki. -- Set?ni oli sellainen. ?iti sai ponnistella ja k?rsi? puutetta lapsineen. Ukko tallensi omansa kuolinp?iv??ns? asti. Is?ni oli tarmokas ja ty?kykyinen, mutta h?n sai jonkun aikaa taistella vastatuulessa. H?neen ei kuitenkaan taloudellinen ahdinko vaikuttanut sill? tavoin kuin ?itiin. Is? enn?tti kulkea my?t?tuuleenkin. Toisin k?vi ?idin. Puute, ty? ja suru laskivat perustuksen hivuttavalle taudille. Kun t?ytin kymmenen vuotta, oli ?iti jo hyvin heikko, niin laiha ja l?pi kuultava, ett? minulta kerran p??si itku, kun hyv?ilin h?nen k?tt??n. -- Halu auttaa ?iti? kypsytti lapsessa miehen mielt?. Olin niin onnellinen joka asiasta, jonka sain h?nelle toimittaa, joka pikku keinosta, jonka keksin olomme parantamiseksi. Min? olin ?idin uskottu ja h?nen lapsellinen neuvonantajansa, sen tiesin, ja min? opin omasta kokemuksestani ymm?rt?m??n, mit? ihmeit? luottamus ja usko voivat lapsessa aikaansaada.
-- Ehk? siit? syyst? niin rakastan ja ymm?rr?n koulupoikiani -- lis?si h?n hetken vaitiolon j?lkeen. -- Lapsen ja nuorukaisen mieless? on niin paljo, jolle usein ei anneta mit??n arvoa, ja kuitenkin on se niit? murusia, jotka koottuina voivat antaa ravintoa ja elinvoimaa.
Eilert Olsen vaipui syviin ajatuksiin. Sitte h?n yht?kki? kuin havahtuen katsoi Toiniin ja kysyi: -- Viel?k? tahdotte kuulla?
-- Niin kauan kuin jaksatte kertoa.
-- ?lk?? luvatko liikoja. ?idist? voisin kertoa vaikka kuinka kauan. H?n hymyili. -- Vaikka toiselta puolen ei saa sanoin pilata sit?, mik? itsess??n puhuu paljo. Ja niin tekee ?idin el?m?. Sent?hden lopetan kohta. -- ?iti ja is?n set?ukko huononivat kilvan. Kun ?iti oli ollut puolivuotta vuoteen omana, kuoli set?. Is? olisi silloin tahtonut meid?t set? vainajan kotiin, joka oli samassa kaupungissa, minne is? oli uuden liikkeens? perustanut, mutta k?yt?nn?llisist? syist? k?vi se mahdottomaksi. El?m?ss?mme tapahtunut muutos oli kuitenkin tuntuva. Saimme l?mpim?n ja valoisan pikku kodin sen poikakoulun l?heisyydess?, johon minut samana syksyn? pantiin. -- Se oli suuri ilo ?idille. Muistan h?net niin hyvin sellaisena kuin n?in h?net sin? p?iv?n?, jolloin ensi kertaa l?hdin kouluun. Helakka liikutuksen puna paloi poskilla ja katse kimalteli kyyneliss?. -- H?n tunsi sin? p?iv?n? tavallista katkerammin, mit? sairaus h?nelt? riisti, kun h?n ei toisten ?itien tavalla saanut saattaa poikaansa kouluun. -- Sin? p?iv?n? siirrettiin ?idin vuode ikkunan viereen, ja siihen se j?i. H?nen katseensa saattoi minut kodin kynnykselt? koulun ovelle. Ja sit? teki h?n joka p?iv?, viel?p? monesti p?iv?ss?, sill? min? pujahdin usein v?litunnillakin katsomaan ?iti?. -- Min? en tied?, oliko ?iti aina ollut umpimielinen, sis??np?in el?v? ihminen, mutta ainakin oli h?n sellainen sin? aikana, mink? min? muistan. Jos h?nen luonteensakin jo oli tuollainen, oli varmaan yhdysel?m? is?n kanssa yh? enemm?n kehitt?nyt h?nt? t?h?n suuntaan. H?nen koko ulkonainen el?m?ns? heijasti syd?menihmisen kehityst? kirkkaudesta kirkkauteen, mutta sis?isesti h?n eli t?ydellisesti eristetty? el?m??. Ainoa, joka sai seurata h?nt? h?nen hiljaiseen pyh?kk??ns?, oli h?nen pikku poikansa. -- Me odotimme kaikki kiihke?sti uuteen kotiimme muuttamista. ?iti tiesi, ettei h?n voisi el?? kauan, mutta h?n tahtoi p??st? n?kem??n kotiamme, voidakseen sitte ?oikein olla kanssamme siell??. Toivo yll?piti kauan h?nen voimiaan, mutta viimein ne kuitenkin pettiv?t.
Oli kuulakan kirkas aamu kev?t-talvella. Lunta oli viel? maassa, mutta p?iv? nousi kes?isen l?mpim?n? kuin tietoisena siit?, ett? se voi sulattaa hanget ja her?tt?? el?m?? viel? uinuvassa luonnossa. Liek? tuo hurmaava kev?ttunnelma, jota sin? aamuna koko luonto uhkui, minut valtoihinsa saanut, vai mik? lienee ollut syyn? siihen, mutta varmaa on, ett? kun juoksin kouluun ?idin katseen saattamana, sai iloinen toivon tunnelma minut valtoihinsa. Ehk? ?iti viel? jaksaa parantua, nyt kun kev?t tulee ja kun olot ovat suotuisemmat. Ehk? saan h?nen katseensa saattamana juosta kouluun, siksi kun kerran saan valkolakkini ja voin vied? sen h?nelle.
Koulun kynnyksell? k??nnyin viel? kerran katsomaan kotiin p?in. N?in ?idin valkeat kasvot ikkunassa ja -- olin niin usein h?nen rakkaita kasvojaan katsellut, ett? nyt olin n?kevin?ni aivan l?helt? h?nen syv?t, siniset silm?ns?, joissa t?n? aamuna oli ollut niin yliluonnollinen kirkkaus.
Kun v?litunnilla pist?ydyin kotiin oli minua siunaava katse sammunut. -- -- --
Kaksi hartaan hiljaista kulkijaa oli muutamia tunteja sitte astunut Uuden Glyptothekin valkeutta hohtaviin saleihin. Kaksi harrasta kulkijaa laskeutui ovien sulkeutuessa ??nett?min? sen portaita.
Matka Juutinrauman poikki oli viimeinen kappale, jonka Toini ja Eilert Olsen kulkivat yhdess?.
Oli ilta, kun he saapuivat Ruotsin rannikolle. Aava meri kimalteli tyynen? kuin kuvastin. L?nnen rantaan laski aurinko, valaen kultakimmellyst??n yli kirkkaan pinnan.
-- Tiemme eroavat nyt. -- Eilert Olsen tarttui Toinin matkalaukkuun, kantaakseen sen rautatievaunuun. -- Eiv?tk? kuitenkaan eroa, lis?si h?n hiljaa.
Toini ei voinut vastata.
-- On niin k?sitt?m?t?nt?, ett? tuskin olemme olleet kuukauttakaan yhdess?.
-- Ehk? olemmekin jo ennen tavanneet toisemme. -- Toini koetti hymyill?. -- Minulla on omat uskoni sielujen suhteista ja sukulaisuudesta.
-- Ja teid?n uskonne on ehk? minunkin. Mutta me tunnemme sittekin niin v?h?n sit? taivalta, jota toinen nyt l?htee astumaan.
-- Tied?mme kuitenkin, ett? se kysyy voimia.
-- El?m? kysyy aina voimia -- sis?ist?, hiljaisuudessa kypsynytt? voimaa.
Eilert Olsen j?rjesti kiireisesti Toinin tavarat junan laudakolle. Sitte he l?htiv?t vaunun edustalle.
Oli jo soitettu kahdesti. Toini seisoi vaunun portailla. H?n kumartui eteenp?in. Samassa soitettiin kolmas kerta.
-- Min? en tunne tiet?, jota l?hdette kulkemaan, mutta ?itinne siunaava katse seuraa teit?.
-- Kiitoksia! -- Kiitoksia kaikesta!
Syv?, s?teilev? katse oli viimeinen, mink? Toini n?ki.

KUN TIET YHTYIV?T

Se apua rukoileva k?si, jonka Toini unessa oli n?hnyt syvyydest? kurottautuvan, tuli h?nelle avuksi h?nen kotiin tultuaan. Se antoi h?nelle ajatuksen aihetta, josta h?n ei voinut eroon p??st? ja juuri t?llaista apua h?n tarvitsi, sill? kaihon suuret kellot kaikuivat kumahdellen, ja kodissa odottivat ahdistavat olot.
Toini palasi kotiin ei ainoastaan tuntien, ett? h?n t?st?l?hin oli oikeutettu ajattelemaan omaakin tulevaisuuttaan, vaan samalla entist? enemm?n haluten osoittaa t?dilleen samaa hellyytt?, joka entisin? aikoina oli heid?t yhdist?nyt. Mutta jo kodin kynnyksell? huokui kylm? henk?ys h?nt? vastaan. Eroaikana h?n oli rikastunut, ja saanut my?skin entist? suuremman antamiskyvyn. Ero oli elvytt?nyt muiston siit?, miten l?heisesti toisiinsa liittyneit? t?ti ja h?n kerran olivat olleet ja sit? mit? h?n t?m?n johdosta tunsi, tahtoi h?n my?skin osoittaa. Mutta t?diss? oli ero n?ht?v?sti vaikuttanut aivan vastakkaisella tavalla. -- Pysy loitolla, sanoi t?din joka katse. Ja samalla se kuitenkin kylm?n? ja vaanivana seurasi Toinia kuin kysyen: mit? teet sin? minulle, joka sinua ja parastasi aina olen ajatellut?
Kun kaipaus ja raskaat kotiolot ahdistivat, tuntui Toinista helpoitukselta ajatella, ett? edes tien toisella puolella oli ihmisi?, jotka, joskin olivat melkein vieraita, kuitenkin iloitsivat h?nen kotiintulostaan.
Kaisa kevensi jo ensimm?isen? iltana mielt??n, kertomalla kaiken, mit? tiesi uusista naapureista. Rouva H?gg oli ottanut tavakseen silloin t?ll?in pist?yty? Kaisaa tervehtim?ss?, josta tavasta ei ollut muuta kuin hyv?? sanottavaa n?in maalla, miss? ei seurustelun paljous rasittanut. Rouva oli puhelias ihminen, Kaisan mielest? ?v?h?n liiankin l?yh? suustaan?. Mutta saihan sit? sill? lailla tiet?? yht? ja toista.
He n?kyiv?t rupeavan viihtym??n, rouva itse ainakin ja lapset. Mies taisi olla sellainen, ettei saanut sepp?k??n selkoa, mit? h?n ajatteli. H?n istui vain itsekseen t?it??n n?perrellen tai oli puutarhassa polvillaan kitkem?ss?, vaivaiset s??rentyng?t allaan.
Vanhin lapsista, se kaunis Hilkka niminen tytt?, joka oli hieno kuin herrashempukka, oli saanut paikan jossain liikkeess? l?heisess? kaupungissa. Rouva itse oli asiasta Kaisalle kertonut.
Joka aamu h?n matkusti kaupunkiin ja illalla tuli kotiin. Kaisan mielest? h?nen olisi sopinut asua kaupungissa, mutta kaikki kotona tuntuivat pit?v?n niin siit? tyt?st?, etteiv?t h?nt? vieraisiin laskeneet. Liek? sitte ollut asia niin, etteiv?t hennoneet erota vai niin, ettei h?nt? vieraille uskottu paimennettavaksi, siit? ei Kaisa ollut selvill?. Mutta jokainen n?ki, ett? h?nt? pidettiin kuin kukkaa k?mmenell?.
-- Lauhkea lapsi h?n onkin, vahvisti Kaisa, -- ja kovin hell? vanhemmilleen, vaikka syrj?st? katsoen luulisi hienompirotuiseksi kuin sek? is? ett? ?iti ovat.
-- Mitenk?s Kaisa niin sanoo, arveli Toini, vaikka samassa muisti muuttop?iv?n? itse ajatelleensa melkein samoin.
-- Mist? lie vain sellainen ajatus mieleen lykk?ytynyt. Mutta sen min? sanon, ett? vaikka se rouva onkin sanarikas ihminen, niin osaapas vain tallentaa, mink? tallentaa tahtoo. Ei silloin tiedustelemisesta apua. Rupesin t?ss? kerran utelemaan onnettomuutta, jossa miehelt? meni s??ret, mutta sen enemp?? en siit? saanut tiet?? kuin ett? ?rautatiell? kerran?. Toisen kerran yritin tiedustella siit? tyt?st?, milloin oli syntynyt ja miss?, mutta siit? en saanut senk??n vertaa. Rouva vilkaisi tuossa paikassa pihalle ja kiepsautti puheen toisaalle ketter?sti, kuin olisi py?r?ytt?nyt padan tulelta pois.
Kaisa kuuli samassa em?nt?ns? kutsuvan, ja siihen katkesi puhe. Mutta Toinille antoi se ajattelemisen aihetta.
Kun h?n muutaman p?iv?n kuluttua laittautui kuntoon, l?hte?kseen ensi kertaa uusien naapurien luo, tunsi h?n jonkinmoista mielenkiintoista uteliaisuutta, mutta samalla ahdisti omituinen, painostava tunne. Tuntui kuin h?n l?htisi suorittamaan teht?v??, johon h?n ei pystynyt. Ja samalla vaivasi selitt?m?t?n, aivan kuin laiminly?dyn velvollisuuden her?tt?m? pahantuntemus.
Pihaportti narahti Toinin avatessa sit?. Karviaismarjapensaiden takaa juoksi pieni poika esiin. Hetken h?n tuijotti h?mm?styneen? tulijaan, sitte h?n loi pikaisen, kysyv?n katseen marjapensaiden toiselle puolelle ja sai arvattavasti sielt? jonkun neuvon, koska l?hti livist?m??n keitti??n p?in, portaille tultuaan h?t?isesti huutaakseen: ?iti, ?iti. Rouva H?gg ilmestyi samassa ovelle, hihat kierrettyin? k?sivarsia my?ten yl?s, suuri pyyheliina vy?t?isille sidottuna ja posket hehkuvina.
Kun h?n tunsi tulijan, p??si h?nelt? iloinen huudahdus.
-- No, vihdoinkin! -- Terve, tervetuloa! -- H?n k?vi syd?mellisesti k?ttelem??n.
-- Taidan tulla sopimattomaan aikaan, arveli Toini. -- Olette leipomispuuhissa.
-- Paistamassa, paistamassa, hyv? neiti! Ja te tulette maistamaan.
H?n nauraa hel?ytti iloista nauruaan. Sitte h?n vet?isi hihat suoriksi, ravisteli jauhoja vaatteistaan ja tarttui Toinin k?sipuoleen yst?v?llisen pakoittavasti, vet?en h?net sis??n.
-- Katsokaa, -- supisi h?n, saatuaan Toinin pieneen, ahtaaseen eteiseen, -- mieheni on puutarhassa. Teid?n t?ytyy v?h?n aikaa olla t??ll?, ett? h?n p??see sielt? siistiytym??n.
-- Mutta, hyv? rouva H?gg, vastusteli Toini, -- enh?n min? tahdo j??d? t?nne h?iritsem??n sek? teit? ett? miest?nne. Tulin vain, kun olitte k?skenyt ja kun Kaisakin sanoi teid?n kysyneen --
-- Niin olenkin. Ja nyt olen ihastuksissani, kun sain teid?t maistamaan l?mpi?isi?. -- Mutta n?hk??s, min? soisin, ett? miehenikin olisi hyvill??n. Jos nyt n?kisitte h?net h?nen likaisessa ty?puvussaan tai kun h?n vaivaisesti liikuskelee paikasta toiseen, menisi kaikki pilalle. H?n on niin herkk?. -- Ei h?n sano, -- mutta min? tied?n. -- -- Anteeksi, anteeksi hetkeksi!
Viimeiset sanat sanottiin jo toisesta huoneesta, jonne rouva H?gg puhuessaan oli vet?ytynyt, kasvot koko ajan tyytyv?isyytt??n paistavina k??nnettyin? Toiniin p?in.
Toini kuuli oven -- arvattavasti keitti?n oven -- painautuvan kiinni; sitte ei muuta.
Kesti hyv?n aikaa, ennenkun rouva H?gg uudelleen tuli n?kyviin. Toini enn?tti odotellessaan tarkastella huonetta ja sen tarkastuksensa perustuksella tehd? sangen omituisia johtop??t?ksi?. Esine oli t??ll? ristiriidassa toisen kanssa. Rehev?t, erinomaisella huolella hoidetut kasvit yksinkertaisilla, melkein aistikkailla jalustoillaan sopivat huonosti k?mpel??n, punaisella plyysill? p??llystettyyn ja kuluneeseen kalustoon. Niiden kaltaista ei ollut huoneessa muuta kuin peilin molemmille puolille pystytetyt tekokukkaskimput koreissa maljakoissa, joiden alle viel? oli asetettu karkeat, kotitekoiset pitsipy?ryl?t.
Kokonaan toisen vaikutuksen teki huoneen per?lle sijoitettu vuode ymp?rist?ineen. Rautas?ngyn enin esiintyv?? p??t? verhosi sis?puolelle sovitettu, pehme?, poimuille pantu ruusunpunainen kangas. Valkoisen peitteen p??ll? oli niinik??n punertava, pieni y?laukku. Vuoteen yl?puolella riippui kaksi taulua valkoisissa kehyksiss?. Toinen esitti rukoilevaa lasta, toisessa oli italialaisen pojan mustakiharainen p??.
Vuoteen vieress? oli pieni, valkea p?yt? tuolineen, p?yd?ll? ompelurasia ja kukkapidin, josta vaaleanpunertavat apilaat levittiv?t tuoksuaan.
-- Hyv?nen aika, neiti kulta, antakaa toki anteeksi! -- Rouva H?gg ilmestyi huoneen ovelle, kasvot kiireen ja kuumuuden hikikarpaleissa. K?sivarrella oli h?nell? kahvitarjotin.
-- Eih?n teill? anteeksi pyyt?mist?. Min? vain pahoittelen, ett? satuin tulemaan.
-- Ei nyt siit? en??! Johan min? sen selvitin.
-- Mutta kun min? n?en -- --
-- Kyll? tekev?ll? ty?t?. Haudantakaisia aikoja saisitte odottaa, jos mieli tulla silloin kun ei meill? ty?ntouhua. Min? en ole oppinut toimettomuuteen enk? taida oppiakaan. -- Mutta pankaa nyt enemm?n kermaa. Paremmat ihmiset harvoin pit?v?t mustasta kahvista.
-- Miksi Te, rouva H?gg, k?yt?tte tuollaista puhetapaa. Kuka meist? mittaa toisen paremmuuden tai huonommuuden?
-- Hohoijaa! -- Rouva H?gg pyyhk?isi hike? leuvaltaan. -- Mit? min? huolin seulomisesta ja asettelemisesta. Sanon niinkuin olen oppinut. Kyll? neiti sen ymm?rt??. -- H?n ty?nsi lautasen paistavine l?mp?isleipineen l?hemm?ksi Toinia ja painui sitte itse l?himp??n tuoliin, niin ett? se painonsa alle rusahti.
-- Joko neiti on enn?tt?nyt tarkastaa kotiamme, kys?isi h?n sitte tyytyv?isen? kulauttaen kuppiinsa kermaa.
-- Mit?p? min? tark -- --
Vastausta odottamatta keskeytti rouva H?gg. -- Eih?n t??ll? tilavaa ole. Tuossa viereisess? huoneessa nukkuu koko joukko -- paitsi Hilkkaa. H?n nukkuu t??ll?. Ja sitte on keitti?n rinnalla pieni komero, joka on mieheni oma. Perheen ?hienostolla? pit?? n?hk??s olla oma soppensa. Me arki-ihmiset myllerr?mme kaikki yhdess?.
Toini ei voinut olla nauramatta. -- Olettepa te mukava!
-- Niin, min? olen sellainen, miksi el?m? ja Luoja yhdess? ovat laittaneet. Osaisinhan min? puhettani v?h?n koristella, jos koettaisin. Tied?n min?, miten puhutaan hienosti. Mutta n?in on hauskempi minusta ja ehk? muistakin. El?m? k?y iloisemmaksi, kun kursailematta sanoa poksauttaa, mit? milloinkin mieleen johtuu.
H?n laski tyhjennetyn kahvikupin k?dest??n, keinua hyll?hteli tuolillaan ja nauroi iloisesti. Mutta sitte h?n k?vi yht?kki? vakavaksi.
-- Hyv?nen aika, miten raskaaksi el?m? k?y silloin kun ei ihminen puhu, aina vain hautoo mieless??n sit?, mit? el?m? eteen tuo. Ei se ole kadehdittava osa sellainen. Eik? siit? hy?ty? toisillekaan. Jos jokainen kulkea hissuttelisi kuin varpaillaan, ja jokainen liikkuisi hiljaa ja hienosti kuin tuulenhenki l?pi huoneen, minne sitte j?isiv?t kaikki el?m?n iloiset ??net? Tarvitaan sit? jalkojen t?min?? ja oven l?isk?mist?kin, eik? niin?
Toini hymyili. H?nen ajatuksensa luistivat kauaksi luo hiljaisuuden ihailijan ja yst?v?n. -- Olettehan te oikeassa -- tavallaan. Mutta asialla on toinenkin puoli.
-- Niin, ja riippuu siit?, mit? puolta mieluummin katselee. Mutta riippuu asia siit?kin, mit? milloinkin paremmin tarvitaan. Minulla on hienoja ja hiljaisia ymp?rill?ni, sent?hden pid?n min? ??nt?.
-- Mutta mink?t?hden te oikeastaan pid?tte hiljaisuutta niin hienona?
-- Ehk? sent?hden, koska ei sit? itsell?ni ole. Ja eik? olekin hieno se, joka hiljaisuudessa viihtyy? H?n kuulee sellaista, jota eiv?t kuule muut. Minun perheeni hienot ovat ainakin kaikki hiljaisia.
-- Ovatko sitte lapsenne niin erilaisia, koska noin eroittelemalla puhutte?
-- Enh?n min? heist? oikeastaan -- Hilkasta vain ja sitte miehest?ni. Eik? neiti itsekin n?e, millaisia he ovat?
-- Min?h?n en ole miest?nne n?hnyt muuta kuin ikkunasta.
-- Niin, se on totta se! -- Rouva H?gg oli keikauttanut tarjottimen k?sivarrelleen, hakeakseen lis?? kahvia, mutta samassa n?kyi h?nen mieleens? juolahtavan jotain. H?n k??ntyi takaisin, kumartui l?hemm? Toinia ja kuiskasi: Min? en tuokaan kahvia t?nne. Eik? neiti tule pihamaalle? Mieheni istuu siell?.
Sitte h?n alensi ??nt??n viel?kin enemm?n ja jatkoi supisemalla: -- Eik?s olekin juonikas kapine ihmissyd?n? Ja se syntinen itsep?isyys, kun se viel? p??see komentamaan, niin sit? ihminen ihan lykk?? luotaan sit?, mit? itse vastik??n itkien pyysi. -- -- H?n on niin kovin odottanut Teit?, mutta eip? nyt tule t?nne sis?lle, ei vaikka mik?.
-- Menn??n vain! -- Toini nousi.
Rouva H?gg ty?nsi kiireimm?n kautta tarjottimen keitti?n p?yd?lle, loi pikaisen silm?yksen ovenpieless? riippuvaan peiliin ja kiiruhti sitte v?h?n viekas ja samalla voiton varma hymy huulillaan Toinin j?ljess?.
Samassa kun he etehisen portailta astuivat pihamaalle, sanoi h?n iloisesti ja kovalla ??nell?: -- Tulkaa nyt puutarhaamme katsomaan! -- Sitte h?n tuuppasi silm?? iskien Toinin k?sipuoleen, kuin sanoakseen: osaanpas min?kin niit? valtioviisauden metkuja.
Rouva H?ggin ??nek?s huomautus teki teht?v?ns?. Se her?tti pihalla olevien huomion. Viljo, is?n pieni apulainen, nyk?isi is?? k?sipuolesta ja herra H?gg k??ntyi katsomaan tuleviin p?in. Tuskallinen hermov?r?hdys liikutti samassa h?nen kasvojaan, ja omituisen synkk? katse kuvastui syv?ll? h?nen harmaansinisten silmiens? pohjalla.
-- T??ll? on mieheni, esitteli rouva H?gg iloisesti, -- ja t??ll?, Eero, tulee neiti Auer sinua tervehtim??n.
-- Ehk? me istuudumme t?h?n, ehdotti h?n sitte, vet?isten pari raihnaista puutarhatuolia l?hemm?ksi miehens? istuinpaikkaa. -- Me lev?hd?mme t?ss? ja juomme toisen kupin kahvia, sitte menn??n katsomaan puutarhaa.
Mutta huolimatta rouva H?ggin ponnistuksista ei puhe ottanut oikein sujuakseen. H?nen miehens? jatkoi itsepintaisen ahkerasti juurikorin korjaamista, ainoastaan silloin t?ll?in sanoen sanan h?nt? auttavalle pojalle.
Rouva H?gg ja Toini saivat kahden pit?? huolta keskustelusta. Muutaman kerran koetti Toini kyll? k??nty? erityisesti herra H?ggin puoleen, mutta vastaus tuli niin yksikantaan, melkein vastahakoisesti, ettei se houkutellut uusiin yrityksiin.
Rouva H?gg ei silti n?kynyt heitt?v?n toivoaan. Luja p??tt?v?isyys kasvoillaan ja mairitteleva hymy huulilla h?n jatkoi keskustelua aivan kuin ei olisi huomannut mit??n.
-- Kuulkaa neiti, Teid?n pit?? kertoa matkoistanne, sanoa singahutti h?n yht?kki? voiton riemuisesti, kun puhe oli katkeamaisillaan. H?n oli n?ht?v?sti p??tt?nyt vaikka mill? keinoin saada miehens? huvitetuksi Toinin k?ynnist?.
-- Sen, joka on saanut n?hd? niin paljo kaunista, jatkoi h?n perustellen -- t?ytyy jakaa siit? meille muille vaivaisille.
Samassa kun viimeinen sana luiskahti huulilta, sattui rouva H?ggin katse h?nen miehens? tummanpunaisiksi leimahtaviin kasvoihin, ja moittivasti p??t??n pudistaen teki rouva poloinen liikkeen, jolla osoitti suovansa, ett? olisi voinut puraista kielens? poikki, ennenkuin tuo viimeinen ?vaivainen? sana tuli lausutuksi.
Toini koetti asiaa parantaa kiiruhtamalla kertomaan. H?n alkoi matkansa ensi vaikutelmista, kertoi niist? Saksan kaupungeista, joihin oli pys?htynyt ja niist? erikoisuuksista, joita oli huomannut luonnossa ja ihmisel?m?ss?. Sitte h?n siirtyi kuvailemaan Sveitsin luontoa.
H?n l?mpeni itse kertoessaan. Oli kuin h?n j?lleen olisi astunut noita varjoisia alppipolkuja pitkin, kuullut paimenpoikien jokellusta puitten latvoista ja yhdess? hiljaisen yst?v?ns? kanssa istuutunut kohisevien alkul?hteitten partaalle.
Ilman ett? h?n sit? itse huomasi, punoutui Eilert Olsenin nimi kerta toisensa j?lkeen h?nen kuvauksiinsa. H?n unohti muun, muisti vain rinnallaan kulkenutta yst?v??.
Mutta ?kki? h?n keskeytti puheensa. H?nen katseensa oli kiintynyt herra H?ggiin, joka vapisevin k?sin turhaan koetti saada yhteenpunomiaan juuria asetetuksi mielens? mukaan.
-- Min? v?syt?n teit?. Ehk? h?iritsev?t kertomukseni ty?t?nne.
-- Ei suinkaan, -- kiirehti rouva H?gg selitt?m??n. -- P?invastoin, p?invastoin.
-- N?lk?isen ei ole hauska kuulla herkuista, joita ei saa sy?d?. -- Se sanottiin yksikantaan, melkein purevasti.
Seurasi hetken tuskallinen ??nett?myys. Sitte herra H?gg vaimonsa suureksi h?mm?stykseksi loi ter?v?n, tutkivan silm?yksen Toiniin, katsoi h?nt? ensi kertaa suoraan silmiin ja sanoi tuikealla ??nell?: -- Te olette matkustanut paljo?
Toini kiiruhti selitt?m??n, ett? h?n p?invastoin melkein ik?ns? oli pysynyt kotinurkissa. H?n oli nyt tehnyt ensimm?isen ulkomaamatkansa.
Oli kuin helpoitus, kun sai vakuuttaa t?t?. Toini oli ollut kuulevinaan katkeran, kateellisen s?vyn herra H?ggin sanoissa.
-- Mutta sitte olette matkustanut kotimaassa? -- Sanoissa s?r?hti taaskin ter?v? sointu.
Rouva H?gg katsoi ihmetellen mieheens?. Mit? h?n tarkoitti? Ja mik? oli h?neen mennyt?
Toini kertoi asuneensa ainoastaan kahdessa paikassa, lapsuutensa kodissa ja siin?, miss? nyt asui. Muuttoa lukuun ottamatta, oli h?n tuskin ensink??n matkustellut.
-- En min? voi uskoa.
Toinista rupesi tuntumaan pahalta.
-- Hyv?nen aika, miten kummallinen sin? olet, nuhteli rouva H?gg. -- Enh?n min? koskaan ole n?hnyt sinua tuollaisena.
Toini tarkasti sill?aikaa muistinsa k?tk?j?. -- Te olette sittekin oikeassa, sanoi h?n viimein. Olin kerran t?tini kanssa pienell? virkistysmatkalla. Mutta miten ihmeess? olitte niin varma siit??
-- Arvasin vain. Se joka kertoo noin, on kyll? matkustanut enemm?nkin. -- Herra H?gg k??nsi puhuessaan katseensa poisp?in. -- Oliko teill? hauska matka, kys?isi h?n sitte.
-- Oli tavallaan, tavallaan ei. ?itini oli silloin kuollut. Se oli ensi kes? ilman h?nt?. Mutta t?tini oli niin hyv? minulle.
-- Oli? -- Se sanottiin omituisella ??nen painolla. -- Eik? h?n el? en???
-- El?? toki. Ettek? tied?, ett? t?m? pikkutila, jossa asumme, on h?nen omansa.
-- Ja Teid?n el?m?nteht?v?nne on pit?? huolta h?nest?? Tyydytt??k? se?
-- Te teette omituisia kysymyksi?.
-- Antakaa anteeksi. -- Herra H?gg kumartui syv??n ty?t??n tarkastamaan. Koko h?nen olentonsa oli yht?kki? muuttunut. Siin? oli jotain n?yr??, alistuvaa ja anteeksi pyyt?v??. -- Ettek? kuitenkin tahtoisi vastata viel? t?h?n kysymykseen? -- ??ni oli rukoileva.
Toini ep?r?i hetken.
-- Kuinka sin? voit, rupesi rouva H?gg p?ivittelem??n.
-- Toisen ihmisen on niin vaikeata ajan pitk??n olla jotain toiselle. Kun tuntee, ett? el?m?nteht?v? k?y yli voimain, k?y se my?skin raskaaksi.
Toini nousi. H?n oli sanonut mink? taisi. Nyt oli h?nen l?hdett?v?.
Rouva H?gg esteli. H?n tahtoi n?ytt?? puutarhaansa.
-- Ehk? toiste, jos tulen -- --
-- Ei toisesta kerrasta. Te olette niin hidas tulemaan, ja kun mieheni n?in -- --
-- Anteeksi, antakaa toki anteeksi, pyysi herra H?gg uudelleen. -- Min? en tarkoittanut pahaa. Ehk? joskus voin selitt?? -- ??ni v?r?hti omituisen haikeasti.
Toini unohti mielipahansa, ojensi k?tt? ja sanoi syd?mellisesti: -- Jos tahdotte, tulen kyll? toistekin. Kun tutustuu ja oppii ymm?rt?m??n toisiaan, saa kaikki selityksens?.
-- Kiitoksia! Kiitoksia Teille ja hyv?sti.
Rouva H?gg veti Toinia v?kisten mukanaan vierashuoneeseen, siell? h?n, samassa kun ovi sulkeutui, painui l?heiselle tuolille ja kyyneleet herahtivat h?nelle silmiin, vaikka suu hymyili ainaista hyv?ntahtoista hymy??n.
-- Etteh?n Te, hyv? neiti, vain ole suuttunut, puheli h?n. -- H?n ei koskaan ole ollut t?llainen! Ja min? kun niin hartaasti toivoin teid?n tutustuvan toisiinne.
H?n istui hetken huolestuneena p??t??n pudistaen. -- Min? en ymm?rr?, sanoi h?n sitte. -- Kun muutimme t?nne ja te tautinne j?lkeen niin usein istuitte ikkunassa, katseli Eero Teit? usein. -- H?n n?ytt?? heikolta ja surulliselta, sanoi h?n joskus. Toiste h?n arveli, mik?h?n Teit? mahtoi vaivata. Kerran h?n yht?kki? katsoi ikkunaan p?in teihin ja sanoi: Onkohan ty? k?ynyt h?nelle yli voimain?
H?n ei silloin tiet?nyt, ett? seisoin siin? aivan vieress? ja kuulin kaikki. Mutta min? ymm?rsin, ett? nyt se hetki oli tullut, jonka tiesin kerran tulevaksi. H?n kaipasi vertaistensa seuraa. Vavahtihan syd?n hieman, mutta min? sanoin itselleni: Elina hoi, nyt pistet??n mustasukkaisuus, ylpeys ja kaikki semmoiset vaimov?en vehkeet pussiin. Mit? h?n tahtoo, sit? h?nen pit?? saada.
-- Mutta min? en ymm?rr? Teit? ensink??n.
-- Eik? neiti sitte n?e, ett? meill? on eroa monessa suhteessa? Min? olen h?nt? vanhempi, mutta h?n on oppineempi ja hienompi kuin min?. Paremman h?nen olisi pit?nyt saada. Mutta hyv? Jumala, miten kovaa h?nen el?m?ns? aina on ollut.
Hymy oli kadonnut rouva H?ggin huulilta ja h?nen kyyneleens? valuivat vuolaasti.
-- Te olette hyv?, hell?syd?minen vaimo, sanoi Toini liikutettuna.
-- Ette Te niin sanoisi jos tiet?isitte. Oli siin? muutakin kuin hyvyytt?, kun naimisiin mentiin.
Rouva H?gg kuivasi kyyneleit??n. -- Min? palvelin ennen h?nen kodissaan. -- Se on muuten ihmeellinen tarina. Min? tied?n, miten yksin tuo poika poloinen oli jo kodissaan. Is? oli sellainen, josta ei kukaan selv?? saanut. H?n istui yksikseen ja ryypiskeli. ?iti, -- hyv? ihminen muuten -- oli ihan toisenlainen. H?n oli huvitettu vaikka mist?, kun vain jaksoi ajatella muuta kuin jokap?iv?isi? huoliaan. Mutta kauan h?n ei voinut pysy? samassa asiassa. H?n oli sellainen iloluontoinen, vaihteleva ihminen. Paljo h?nell? kyll? oli kannettavaa, mutta sit? my?ten kun kuorma kasvoi, osasi h?n sit? kevent?? sanoilla -- toiselle tai toiselle. H?n ei siet?nyt sellaista yksin jurottamista, jota n?ki miehess??n. Puheleminen ja ihmisten seurassa oleminen oli h?nelle elinehto. Sent?hden h?n ei koskaan ymm?rt?nyt t?t? poikaa. Eik? se pelk?st??n h?nen syyt??n ollut. Ihmisi?h?n ovat ?iditkin. H?nell? oli kymmenen lasta elossa. Kaksi oli kuollut, ja paras sanomatta, miten monta oli tulossa ollut. Kuka sit? sellaisessa kiikussa jaksaa joka lapsen luonnetta ymm?rt??. Mutta minulla oli sellainen ihmeellinen rakkaus t?t? poikaa kohtaan, etten hennonut talosta l?hte?, ennenkuin h?n tuli ylioppilaaksi. -- Sitte kun min? olin Helsingiss?, k?vi h?n silloin t?ll?in luonani. Minulla oli v?list? se tunne, ett? h?n pakeni minun turviini, mutta en min? sittek??n alussa malttanut ajatella h?nt? sen enemm?n. Minulla oli omat asiani mieless?: ensin miehelle meno, sitte sen el?m?n makeus, lapset ynn? muuta. Vasta sitte, kun h?n jo oli mennyt mies, her?sin. Silloin tuli kauheat tunnon tuskat. Yksin oli poloinen ollut, min?, Elina, h?nen totinen yst?v?ns?, vieress?, ja annan vain hukkua. Voi, neiti, ette Te aavista sit? tuskaa! -- Min? ajattelin h?nt? y?t p?iv?t. Juoksin kaikki Helsingin kapakat, hienot ja huonot h?nt? hakemassa. -- Se oli siihen aikaan, kun min? kannoin nuorintani. Sent?hden tuli poika t?h?n n?k??n.
Rouva H?gg keskeytti hetkeksi kertomuksensa. N?ytti silt? kuin h?nen ajatuksensa olisivat luistaneet aivan toisaalle.
-- Oletteko n?hnyt, kys?isi h?n ?kki?, -- miten is? katselee sit? poikaa? Sill? lapsella ei koskaan ole ollut lapsen kasvoja. Ne olivat ilottomat ja vanhat, jo h?nen syntyess??n. -- Is? tiet?? sen. Ja v?list?, kun min? katselen heit? ja heid?n yhdess?oloaan, t?ytyy minun menn? yksikseni itkem??n -- -- -- Hyv? Jumala sent??n, kun ajattelee noita pieni?, viattomia lapsia! Eih?n he pyri t?nne, mutta heid?t laitetaan vain tulemaan ja annetaan milloin minkinlaiset el?m?nev??t.
Rouva H?gg istui ison aikaa ??nett?m?n?, huojutellen ruumistaan edestakaisin, kuin suuren tuskan vallassa. Mutta kohta kun h?n v?h?n p??si tointumaan tarttui h?n taas puheen p??h?n.
-- Niin, sit?h?n minun piti sanoa, ett? sitte kun h?n jo oli mennyt mies, ja kun viel? sattui se onnettomuus, ett? h?n juovusp?iss??n joutui junan alle, silloin min? h?net vasta korjasin. Min? olin silloin leski ja Viljo oli pieni. Otin h?net kotiini ja hoidin kuin lastani. Sitte kirjoitin h?nen omaisilleen. Is? oli aikoja sitte kuollut, ?iti asui er??n tytt?rens? luona. He olivat luulleet h?net kuolleeksi. H?n oli pysytellyt piilossa, ettei h?nt? toruttaisi siit?, mille h?n ei mit??n mahtanut, ja sitte senkin t?hden, ettei heid?n tarvitsisi h?vet?. -- -- Minun kirjeeseeni tuli kumma vastaus: -- Hoida sin?, hyv? Elina. Ei meill? ole aikaa eik? varoja. H?n on itse jo kauan asettunut aivan vieraaksi. -- Sill? lailla he kirjoittivat. Min? harmittelin, -- mutta hoidin. Jonkun ajan kuluttua rupesin kuitenkin ajattelemaan, ett? mit? min?k??n t?ss? palkatta. Voinhan min? edes samalla rouvaksi ruveta. -- Sellaista se oli, hyv? neiti. -- Min? en kaunistele. -- Liek? se nyt niinkuin sanotaan, niit? Jumalan kouluuttamiskeinoja vai mit?, mutta sen olen huomannut, ett? aina kun min? h?nen neuvoaan kysym?tt? olen ajatellut, ett? nyt min? asetan asiani oikein hyvin, ja viisaasti, silloin olen juuri silt? kohdalta hankkinut itselleni kaikkein suurimmat suruni, mutta siit? my?skin olen saanut kaikkein jaloimmat opetukset. Joka p?iv? t?ytyy minun ajatella t?t?, kun vain silm? sattuu Eeroon tai Hilkkaan.
-- Hilkkaan, tiedusteli Toini h?mm?styneen?.
-- Niin, n?hk??s, h?n oli sen kaikkein ensimm?isen lapsi.
-- Kaikkein ensimm?isen? Min? en ensink??n ymm?rr?.
Rouva H?gg nousi kiivaasti, pyyhk?isi pois kyynelten j?ljet kasvoiltaan ja hypisteli hell?sti Hilkan vuoteen ruusunpunaisia, pieni? nauhakkeita.
-- Niin, minun el?m?ni on yht? kirjavaa kuin t?m? huone ja sen m??pelit, sanoi h?n hym?ht?en. -- T?ss? on Hilkan s?ngynnurkka, ?h?nen huoneensa?, niinkuin me sanomme. Ja t?ll? nurkalla on oma tarinansa. N?m? plyysi-huonekalut taas ovat silt? ajalta, jolloin min? olin rehellisen suomalaisen ty?miehen vaimona. Ja tuossa on kukat, joita Eero ja Hilkka yhdess? hoitavat, ja Eeron laittamat kukkatelineet. Ne ovat sellaisia kuin h?n itsekin. Eiv?t ole mit??n ollakseen, mutta ovat kuitenkin -- kauniimmat kuin monet koreista k?yv?t.
-- Min? ymm?rr?n, sanoi Toini kuin itsekseen. -- Yksinkertaisiin puitteisiin mahtuu paljo ihmisel?m?ss?kin. -- Mutta mit? te oikeastaan aijoitte sanoa Hilkasta.
-- Niin, se on tarina sekin. -- Onko neiti sattunut kuulemaan, ett? olen k?ynyt Amerikassa? Iloisena tytt?hupakkona l?hdin sinne. Kepe? oli mieli, ja olihan sit? v?h?n ulkonaista koreuttakin. Niin sitte k?vi, ett? jouduin oikein pahaan paikkaan, n?lk?isten herrahunttiloiden kynsiin. P??sin kuitenkin pakoon, mutta er?s heist? seurasi j?lki?ni, ja min? poloinen otin uskoakseni h?nt?. Rakastin niin rehellisesti kuin sellainen lapsiraukka osaa rakastaa ja luotin siihen, mit? h?n minulle sy?tti. Mutta kun kerroin h?nelle, ett? olin tulemassa ?idiksi, ja pyysin, ett? ment?isiin vihille, nauroi h?n minulle vasten naamaa ja kysyi, sopiko sellainen h?nen laiselleen, hienolle herralle. Leikki?h?n h?n vain oli puhunut. -- Min? olin ensin tulla hulluksi, mutta sitte kun siit? selvisin, olin sellaisella kohdalla, ettei aivoihini eik? syd?meeni mahtunut muuta kuin kaksi asiaa. Pelko ja halveksuminen kaikkea miespuolta kohtaan asui toisella puolella, ja se puoli oli pime?. Toinen oli valoisa, sill? siell? asui suuri rakkaus lapseeni. -- Ette te, hyv? neiti, saata aavistaa, mink?laista se oli. Minusta tuli ihan parempi ihminen, vain siit? syyst?, ett? toivoin lapseni tulevan hyv?ksi. -- Siihen aikaan min? rukoilinkin yhten??n. Unohdukseen se asia aikaisemmin oli j??nyt -- ja on j??nyt viel? j?lest?kin p?in, mutta silloin sit? muistin, kun minun piti rukoilla hyvyytt? lapselleni. -- -- H?n j?i Amerikkaan, kun tulin kotiin -- hyv??n talteen. Ero oli raskas, mutta h?nelle se oli parasta. Sitte vasta kun menin naimisiin, sain h?net luokseni -- oman, kauniin, pikku tytt?ni.
Rouva H?gg pyyhki taas silmi??n. Mutta sit? tehdess??n h?n huomasi Toinin katsovan kelloaan.
-- Neidill? on kiire. Ja min? kun t?ss? olen puhellut n?in pitk??n! Mutta ajatelkaa, ett? olen odottanut teit? kaiken sen aikaa, kun olitte siell? ulkomailla. Sent?hden se nyt tuli n?in purkautumalla. Ja on sill? toisetkin syyns?, jahka saan puhua.
-- Kyll? minun nyt kuitenkin pit?isi l?hte?. On jo niin my?h?.
-- L?hdet??n, l?hdet??n. Min? saatan, niin saan puhua loppuun.
Rouva H?gg haki kiireimm?n kautta suojahuivin keitti?st?, heitti sen hartioilleen ja opasti sitte Toinia pime?n etehisen l?pi.
Kohta kun he portista k??ntyiv?t tielle, alkoi h?n taas puhua. -- En min? suotta aikojani ole t?t? kertonut. Sill? on tarkoituksensa, sanon sen suoraan. N?m? molemmat, joista nyt olen kertonut, ovat monta kertaa saaneet t?m?n muuten kyll? pystyss? pysyv?n p??n painumaan. N?yryytyksen laaksoon he ovat minut vieneet, mutta samalla ovat tehneet minut paremmaksi ihmiseksi. He ovat molemmat niin hyvi? ja hienoja. He ovat kukkasia kasvattaneet minunkin arkisen mieleni peltomaahan. Mutta min? en voi antaa heille kaikkea sit?, mit? tarvitsevat. Min? olen tavallinen, typer? ty?ihminen.
-- Te ette ole typer?. Ette saa itse?nne panetella.
-- Ei, ei, kyll? toiset siit? pit?v?t huolen. Se on totta.
Rouva H?gg pys?htyi portin edustalle ja tarttui Toinin k?teen kuin pid?tt??kseen h?nt?.
-- Juuri sent?hden, etten itse kykene antamaan heille kaikkea, mit? tarvitsevat, t?ytyy minun saada apua. Ja teid?n pit?isi auttaa. -- Sanokaa, tahdottehan?
H?n puristi Toinin k?tt? niin voimakkaasti, ett? Toinilta oli p??st? huudahdus ja katsoi samalla rukoilevan rukoilevasti silmiin.
-- Kun te vain opitte heit? rakastamaan, sitte k?y kaikki kuin itsest??n. Ja rakastamaan opitte, kunhan tahdotte tutustua.
Toini ei kohta vastannut. H?n oli aivan ymm?ll?. Rouva H?gg oli kertonut kerrottavansa niin ?kki? ja avomielisesti, ett? Toini tunsi tarvitsevansa v?h?n aikaa tointuakseen.
Rouva H?gg pelk?si ehk? vastav?itteit?. Sent?hden h?n sanaakaan sanomatta avasi portin, py?r?ytti Toinin yht?kki? portista sis??n ja k??ntyi samassa itse kotiinp?in.
Mutta tiell? h?n pys?htyi viel? kerran ja ny?k?ytti p??t??n kuin sanoakseen: Muistakaa, mit? pyysin.

Toinin oli vaikea vapautua siit? omituisesta mielialasta, mink? H?ggill?-k?ynti oli h?ness? her?tt?nyt. Milloin h?n ihmetteli itsekseen, miten paljo sek? sis?isesti ett? ulkonaisesti kirjavaa saattoi mahtua n?enn?isesti tavallisen arkiel?m?n puitteisiin, milloin kohdistuivat ajatukset siihen, miten h?n itse suhtautui t?h?n perheeseen ja sen eri j?seniin.
Kun ajatus pys?htyi t?lle kohdalle, her?si h?ness? aina sama tunnelma: omituinen h?m?r? aavistus jostain laiminly?nnist?, -- jonka tunteen j?rjellist? syyt? h?nen oli mahdotonta keksi? -- ja samalla vaistomainen tunne teht?v?st?, jota h?n ei voinut t?ytt??.
T?m? tunne kohdistui varsinkin itse herra H?ggiin. Toini oli huvitettu hyv?syd?misest?, iloisesta Elina-rouvasta, jolla arkisuutensa ohessa oli niin paljo todellista syd?men hienoutta. Pieni amerikkalainen, jonka el?m?ntarina nyt oli h?nelle uskottu, her?tti my?skin h?ness? l?mmint? mielenkiintoa. Mutta tuo umpimielinen, maailman rantoja kiert?nyt mies, jonka katse oli synkk? ja ep?luuloinen, mit? h?n voisi h?nelle antaa? H?n tarvitsi toisenlaista apua ja toverin juuri sellaisen kuin oli saanut.
Jollei perheess? olisi ollut muita kuin ?iti ja tyt?r, olisi Toini pian uudelleen pist?ytynyt tervehtim??n naapureitaan. Mutta tuo ter?v?katseinen raajarikko raukka, jolle olisi pit?nyt jotain antaa, vaikka ei ollut annettavaa, pid?tti Toinia.
Pari p?iv?? H?ggill? k?yntins? j?lkeen sai Toini pitk?n, sis?lt?rikkaan kirjeen neiti Tollilta. Kirje oli p?iv?tty 8/8 ja kirjoitettu Z¨¹richbergiss?. Se uhkui iloa, kiitollisuutta ja sit? suurta, valtavaa rakkautta, joka oli kirjoittajan el?m?n keskus.
Toinin t?ytyi hymyill?, kun h?n luki neiti Toliin kuvauksia siit?, mit? ainetta h?n nyky??n tutki ja mit? tuo tutkistelu oli h?ness? vaikuttanut.
-- Me olemme t??ll?, t?ss? ihanassa paikassa, kirjoitti h?n, miss? sek? alppien puhdas ilma ett? se ajatuspiiri, joka meit? t??ll? ymp?r?i, tuntuu saarnaavan raittiutta. On niin kummallista ajatella, ett? viel? ?sken olin aivan vieras sen suhteen, miss? pian toivon olevani rikkiviisas. Kun me ensi kertaa keskustelimme raittiusasiasta, elin viel? siin? uskossa, ett? sit? ajoi kourallinen intoilijoita. Te selititte minulle asiaa rakkauden velvoittavaa vaatimusta silm?ll? pit?en. Nyt olen t?ll? alalla jo siksi paljo lukenut ja oppinut, ett? uskallan olla toista mielt? kuin Te. Mit? itsek?s maailma v?litt?? rakkauden suuresta laista. Jos siihen vetoamme, ei monikaan kallista korvaansa puheellemme. Mutta asia on t?rke?. Siin? on niin paljo j?rke?. Sill? on taloudellinen, yhteiskunnallinen, siveellinen ja tiesi mitk? kaikki painavat puolensa. N?ist? t?ytyy puhua, n?ist? levitt?? tietoa ja n?ihin vedota. Se tepsii, sill? tieto on valtaa.
Ettek? te huomaa, ett? olen ollut ahkera senj?lkeen kun erosimme? Minun t?ytyy oikein hymyill? itselleni, kun ajattelen, mit? kaikkea t?ss? suhteessa olen ehtinyt. Hymyilen, sill? kaikki t?m? todistaa vain rakkauden ihmeit? aikaansaavaa voimaa.
Te ette voi aavistaa, rakas neiti, mik? mahti rakkaus on, mik? ihmeellinen ja ihmeit? tekev? voima.
Olen iloitseva enemm?n kuin voin sanoakaan, jos Te joskus ilahduttaisitte minua sill? tiedonannolla, ett? kokemuksesta olette oppinut ymm?rt?m??n t?m?n. Sill? sanottakoonpa mit? tahansa -- ainakin naiselle rakkaus yksin on el?m??.
Min? tied?n, ett? pudistatte p??t?nne ja v?it?tte vastaan. Mutta min? en siit? v?lit?. Min? olen kokeneempi ja sent?hden my?skin ymm?rt?v?isempi -- t?ss? suhteessa -- kuin Te.
Sulhaseni l?hett?? Teille syd?melliset terveisens?. Min? en uskalla ruveta puhumaan siit?, miten se hieno puna, joka alkaa palata h?nen poskilleen, saa syd?meni sykkim??n ilosta. Se aine veisi liian paljo aikaa. Sanon vain, ett? katselen sit? kuin aamua odottava sarastuksen ensi s?teit?. Ja min? kiit?n, kiit?n ylitsevuotavasta syd?mest? onneni aamusarastuksesta.
Eilen oli meill? erityinen juhlailta, josta viel? sananen. T?nne sattui tulemaan joukko tanskalaisia ylioppilaita. Koko t?k?l?inen yleis? oli kokoontunut pihamaalle ja parvekkeille, kuuntelemaan heid?n lauluaan. He lauloivat laulun toisensa j?lkeen niin innokkaina, ett? jo h?m?rsi ennenkuin lopettivat. Laulujen joukossa oli osa er??st? raittiuskantaatista. En voi sanoa, mit? tunsimme, sulhaseni ja min?, kun t?m? maamme valkolakkinen laulajaparvi voimakkaasti kajahdutti ilmoille: For Sl?gtens Helse og Hjemmenes frid vi kalder tili strid.
Me istuimme k?si k?dess? parvekkeella, enk? h?pe? sanoessani, ett? itkimme molemmat, itkimme ilosta siit?, ett? kuilun ??rimm?iselt? partaalta olimme p??sseet pelastumaan ja saaneet onnemme pelastetuksi.
Tunsimme molemmat, ett? meill? jos kell??n oli oikeus: for Sl?gtens Helse og Hjemmes frid att kalde tili strid.
Oma kokemuksemme antoi meille t?ss? suhteessa silm?voidetta. Rakkautemme neuvoi meille tiet?.
Siihenk? siis kaikki lopulta kiertyy, ett? rakkaus t?ss?kin taistelussa on kaikkein voimakkain ase, joskaan se ase ei helposti pysty itsekk?isyyden kylment?miin syd?miin?
Mutta kun pystyy -- silloin on voitto taattu.
* * * * *
Toini sulki miettiv?isen? kirjeen. Siin? oli niin paljo, liiaksi paljo. H?n ei kyennyt selvitt?m??n itselleen, mit? kaikkea h?n tunsi. H?n iloitsi heid?n kanssaan, jotka itse olivat pelastuneet ja saaneet onnensa pelastetuksi. H?n riemuitsi t?st? totuuden voitosta ja n?ist? uusista ase- ja aatetovereista, jotka nyt olivat rintamaan astuneet. Mutta kaiken t?m?n rinnalle kohosi vastustamattomalla voimalla ne ajatukset ja kysymykset, jotka neiti Toll kirjeess??n oli kohdistanut suoraan h?neen:
?Tulen iloitsemaan, kun kuulen, ett? olette oppineet ymm?rt?m??n, mit? rakkaus on, sill? naiselle on yksin rakkaus el?m??.?
-- Lapsi, lapsi sin? olet, puheli h?n itsekseen, sin?, joka rakastat ja omistat. Rakastaa omistamatta, se kypsytt??, vanhentaa ja tekee sittekin onnelliseksi.
H?n s?ps?hti omaa ajatustaan. Oli kuin tietoisuus siit?, ett? h?nen olemassaolonsa oli Eilert Olsenille onnen ja avun l?hde, nyt olisi esiintynyt h?nelle enemm?n el?m?? t?ytt?v?n? kuin koskaan ennen.
Mit? siit?, p??sik? h?n ulkonaisesti rikkaaseen ja rikastuttavaan el?m?nty?h?n tai tuliko h?nen vastaisuudessakin viett?? p?iv?ns? kotikarsinan puolipimennossa. H?nell? oli el?m?nteht?v?, kun h?n olemassaolollaan oli avuksi h?nelle, jota rakasti. Olihan siin? teht?v?? tarpeeksi!
Toini tutki, tarkasteli ja paloitteli.
Oliko neiti Toll siis oikeassa? Oliko rakkaus naisen el?m?n syvin sis?llys ja salaisuus? Ja siin?k? oli ero miehen ja naisen v?lill?, ett? mies tahtoi antautua ty?lle ja aatteelle, nainen henkil?lle, persoonallisuudelle?
Vahvistiko h?nen oma kokemuksensa t?t? v?itett??
Eik? se, mit? h?n tunsi, johtunut ainoastaan siit?, ett? se, mit? h?n vasta oli kokenut, nyt eli niin voimakkaana h?nen sisimm?ss??n. Kun enn?tt?isiv?t tyynty? n?m? suuren onnen ja suuren surun nostattamat laineet, eik? h?n silloin tuntisi, ett? t?rkein tekij? ajallisen onnen saavuttamiseksi sittekin oli oikealle alalle joutuminen, kokemus el?m?? t?ytt?v?st? ja omaksi ottavasta kutsumuksesta?
Toini h??ti ajatukset luotaan. H?n ei tahtonut muistella mennytt? ja tutkia tulevaisuutta, niin ett? unohtuivat nykyhetken velvollisuudet. H?n koetti entist? tarkemmin pit?? silm?ll?, mill? voisi t?ti??n auttaa ja ilahduttaa. H?n antoi Kaisalle tilaisuutta pitkiin, mielt? kevent?viin keskusteluihin. Joka suhteessa h?n koetti niin paljo kuin mahdollista el?yty? entisiin velvollisuuksiin ja entisiin oloihin. H?n tahtoi velvollisuuksien t?ytt?misell? karkoittaa turhat kysymykset ja s??sty? kuuntelemasta sairaudekseen, mit? soittivat ne suuret kellot.
Toini istui t?tins? luona lukien h?nelle ??neen, kun posti toi ensimm?isen kirjeen Eilert Olsenilta. Sanoja siin? ei ollut paljo, mutta joka sana sis?lsi sit? enemm?n. Se oli todella yst?v?n k?den ojennus. Hyvin v?h?n h?n kertoi itsest??n, mutta oli kuin h?n olisi aavistanut, miten raskasta Toinilla oli. Sent?hden h?n tahtoi k?tt? ojentaa, saadakseen sanoa: ?l? v?sy.
Samana p?iv?n?, jolloin Toini oli kirjeeseen vastannut, istui h?n iltap?iv?ll? huoneessaan, j?rjestellen laatikoitaan. H?nen k?teens? sattui silloin ?Kirjeit? tuntemattomalle yst?v?lleni?. H?n rupesi lukemaan. Sitte h?n tarttui kyn??n ja kirjoitti hetke?k??n arvelematta:
(J?lleen kotona.) -- Minun t?ytyy viel? kirjoittaa sinulle, kerta ja viimeinen.
Miksi niin?
Minun t?ytyy olla rehellinen. Kun nyt kyn??n tartun, kysyn itselt?ni, oletko sin?, yst?v?ni, en?? tuntematon? Enk? tied?, kenen kasvot minulle esiintyiv?t, samassa kun tartuin kyn??n?
Sen tied?n. Ja kuitenkin kysyn, oletko sin? se? Kysynp? viel? enemm?nkin: Kysyn, pit??k? entinen uskoni paikkansa sielujen yhteenkuuluvaisuuteen n?hden? Vai onko niin, ett? me lyhytn?k?iset rakentelemme m??ritelmi?, mutta rikas, kaavoihin kangistumaton el?m? ne s?rkee?
Lakeja ei voida laatia niin monta, ettei el?m? rikkaudessaan tarjoaisi ilmi?it? viel? enemm?n, kokemuksia ja oloja, jotka kohoavat joka j?rjestelm?n yl?puolelle.
Niin kauan kuin syrj?st? katselee el?m??, voi ehk? m??ritell? ja pist?? kaikki tiettyyn paikkaan niinkuin laudakolle. Mutta kun siirtyy syrj?st? keskustaan, kun kokemukset tulevat, kun tulee el?m?, silloin ei en?? voi m??ritell?, sovittaa kaavoihin ja luokitella.
Jos nyt olettaisin, ett? se usko, jonka ohjaamana aloin kirjoittaa sinulle, yst?v?ni, ett? se on oikea, mit? minun silloin on uskottava sinusta, jonka kuva minulle hymyilee niin siunatun kirkkaasti koko ajan minun kirjoittaessani t?t?? Uskallanko sanoa, ett? olet se yst?v?, jonka olemassaoloon olen uskonut niin vahvasti, ett? jo ennenkin olen kuin aavistanut henkesi l?heisyyden? Ja siin?k? onkin syy siihen, ett? kohta niin tutulta tunnuit?
Syd?meni riemuitsee: sin? se olet, sin? se olet. J?rkeni sanoo: min? tied?n, mit? sin? olet minulle, mutta mist? tied?n, oletko sin? se yksi ja ainoa? Voisinhan joskus tavata jonkun toisen.
Pudistan p??t?ni t?t? kirjoittaessani, mutta kirjoitan kuitenkin.
Ja kun kirjoitan ep?ilykseni t?h?n, tulee minun niin haikean ik?v? sinua, sin? rakas.
Koetan luoda kuvasi eteeni niin selv?piirteisen? kuin mahdollista. N?en sinut, kun kuljet kodissasi suuren surun ja r?ikeitten ristiriitojen kuormaa kantaen. Tyyni on olentosi, kirkas katseesi. Paljo et puhu. Tied?t, ettei sanojasi ymm?rrett?isi, ettei niit? tarvita. Ei saa kukaan aavistusta siit?, mit? sisimm?ss?si piilee, kun he eiv?t ymm?rr? olentosi suoraa, yksinkertaista todistusta siit?. Olet kodissasi, kuten sanotaan, lukittu kirja, mutta et sent?hden, ett? kylm?n ylpe?n? et luoksesi laskisi, vaan sent?hden, ett? ymp?rist?si ei ole lukutaitoinen.
N?en sinut sitte koulussasi. Se on pyh? maa sinulle, sill? sin? olet siell? el?m?nteht?v??si t?ytt?m?ss?. Kuljet siell?kin hiljaisena, vaiteliaana, mutta silm?si puhuvat, ja koko olentosi heijastaa sit? rikasta el?m?n ymm?rt?myst?, joka vet?? nuorten mielet puoleensa. Joka pikku tapahtuma sinun ja oppilaittesi v?lill? selvitet??n, ei koneellisesti, vaan siten, ett? sekin osaltaan rakentaa yst?vyyden lujaa siltaa sinun ja heid?n v?lilleen ja tulevat kylvetyiksi ne henkisen perinn?n siemenet, joilla sinun ja monen muun t?ytyy mielt??n lohduttaa, kun n?kee, miten usein se perint?, jonka perustuksena on ulkonainen yhteenkuuluvaisuus, tuottaa ihmislapsille sulaa tuskaa ja turmiota.
T?llainen sin? olet, sin? hiljaisuuden yst?v?. Syv?lle ovat syd?mesi juuret painuneet ij?isyyden maaper??n, sent?hden teet sin? Jumalassa voimat?it?.
Sinulle olen oikeastaan puhunut koko ajan, kirjoittaessani. En sent?hden voi pett?? itse?ni, uskottelemalla itselleni, ett? nyt kirjoitan tuntemattomalle.
Katsellessani kuvaasi tunnen, ett? rakastan, rakastan ainakin siten, ett? tied?n, ett? sin?, yksin?isyyden yst?v? ja hiljaisuuden harras heimolainen, olet kaikista ihmisolennoista, joita t?h?n asti olen tavannut, se, jonka kanssa olen tuntenut kaikkein syvint? sis?ist? yhteenkuuluvaisuutta.
Mutta kun uudelleen kysyn itselt?ni: rakastanko, rupean ep?r?im??n, sill? rakkauteni on niin toisenlaista kuin se, mit? olen n?hnyt el?m?ss?.
Kun ajattelen yhdess?oloamme, luulen uskaltavani sanoa, ett? se oli ?koskematonta?. Se oli l?mm?st??n huolimatta sukua syvien vesien raittiille viileydelle, sukua sen suurelle hiljaisuudelle. Ja v?h?n saman tapaista on my?skin rakkauteni. Se ei pyyd? sinulta muuta kuin mit? olet antanut ja yh? annat. Min? vain kiit?n ja siunaan sinua siit?, ett? olet olemassa el?m?ni rikastuttajana.
Joku sanonee ehk?: se joka puhuu noin, h?n rakastaa koko olennollaan.
Onko sitte luonnotonta, ett? min? en pyyd? enemp??? Eih?n rakkaus rajoja tunne.
Enk? siis rakasta? Vai todistaako t?m? vain sit?, etten el?m?? ymm?rr? sukupuoliolentona, vaan ainoastaan ihmisen?. Ehk? se on puute, ehk? luonnotonta, mutta mik?li olen toisten kokemusten avulla voinut tutkia el?m??, olen tullut huomaamaan, ett? kun ihmiset rakastavat toisiaan sukupuoliolentoina, on tuo rakkaus usein tuhoavaa, repiv??, melkein raatelevaa.
Se, mit? min? sain ja mit? min? tunnen, on suloista, el?m?? edist?v?? kuin kev?inen sade auringon paistaessa, se on tiet?ni valaiseva kirkkaus, joka tulvehtii itse valon l?hteest?, se on raitista, vahvistavaa kuin ilma alppien yl?ng?ill?.
Jos ero sen v?lill?, rakastammeko sukupuoliolentoina vaiko ihmisin?, on t?llainen, eik? olisi voitto ihmiskunnalle jos opittaisiin rakastamaan ihmisin??
Mutta mik? olisi seuraus? Olisiko se yksinomaan hyv??
En uskalla tehd? johtop??t?ksi?. Min? vain kysyn.
Toini laski kyn?n k?dest??n ja j?i, leuka k?den varaan painuneena, tuijottamaan ulos ikkunasta. Silloin sattui h?nen katseensa pieneen ihmisolentoon, joka seisoi keskell? tiet?, herke?m?tt? tuijottaen h?neen.
-- Viljo -- huudahti h?n h?mm?styneen? ja nousi. Mit?h?n asiaa h?nell? oli? Ja miten kauan lie jo seisonut tuossa?
Toini avasi ikkunan ja kutsui sis??n. Jokin outo j?ykkyys lapsen koko olennossa pisti h?nen silmiins?, ja kun poika ei n?kynyt liikahtavan paikaltaan, kiiruhti h?n portille.
-- P?iv??, pikku Viljo, mit? kuuluu?
Poika ei vastannut. H?nen vanhoilta n?ytt?v?t kasvonsa n?yttiv?t viel? tavallistakin vanhemmilta, huulet olivat lujasti yhteen puristetut ja pelokkaina tuijottivat silm?t Toiniin.
-- Mit? nyt on tapahtunut? Etk? voi puhuakaan, pikku raukka? -- Toini veti h?net rohkaisevan yst?v?llisesti puoleensa.
-- Is? on niin kipe?, -- ?nkytti lapsi. -- H?n hukkui --
-- Hukkui? Mit? sin? sanot?
-- ?iti ei tied?, -- koetti h?n taas saada sanotuksi.
-- Tule, tule. Menn??n yhdess?. -- Toini tarttui pojan k?teen ja avasi portin.
Oli jo ilta. Keitti?ss?, johon Toini ja Viljo ensimm?iseksi astuivat, oli h?m?r?. Hellassa paloi tuli. Heikki, vanhempi pojista, seisoi tulelle asetetun vesikattilan vieress?, tuijottaen kiihke?sti veteen kuin siten sen kiehumista jouduttaakseen. H?n oli itkenyt. Toini n?ki sen tervehtiess??n.
-- Mit? t??ll? on tapahtunut? Viljo ei voinut selitt??. H?n puhui hukkumisesta. Mutta eih?n se voi olla mahdollista?
-- Ei, ei! Heikki puhui selv??n ja lujasti kuin ??nen lujuudella voittaakseen liikutuksensa. -- Mutta ihme oli, ett? is? pelastui. Me olimme olleet kalassa is?n kanssa. Sitte is? tahtoi viel? j??d? onkimaan, mutta k?ski meid?n menn? kotiin, kun t??ll? oli t?it?. -- Viljokin, joka aina muuten on is?n kanssa, tuli pois, kun is? k?ski. -- Sitte kun v?h?n ajan per?st? tulimme katsomaan, oli venhe kumollaan ja is? vedess?. J?rvell? p?in n?kyi vene, josta kuului hoilotusta. Oliko siin? juopuneita vai muuten pahanilkisi?, olivatko he kaataneet veneen vai is? itse jollain tavoin siit? suistunut, sit? ei kukaan viel? tied?.
-- Joko vesi kiehuu? -- Hilkka tuli h?t?isesti viereisest? huoneesta. -- Neiti, Te -- H?nelt? p??si itku.
-- Voi lapsi parkoja, miten olette s?ik?hdyksiss?nne. Mutta eih?n se ihmek??n ole! -- Toini siveli hell?sti itkev?n tyt?n hiuksia.
Heikki katsoi taas kattilaan. Toini oli varma siit?, ett? h?n koetti salata kyyneleit??n.
Pikku Viljo vain seisoi kyynelt? vuodattamatta ja j?ykk?n? sisarensa vieress?.
-- ?iti tahtoisi is?lle l?mmint? kylpy?, selitti Hilkka pikkuvanhaan tapaansa. -- Is?? viluttaa niin ett? hampaat kalisevat.
-- Sano ?idille, ett? olen t??ll? ja tahdon auttaa, miten vain voin.
-- Ettek? tule sis??n, neiti?
-- Ei, en min? nyt.
V?h?n aikaa sen j?lkeen, kun Hilkka oli vienyt Toinin terveiset ?idilleen, tuli rouva H?gg itse keitti??n. H?n hyr?hti heti itkuun, n?hdess??n Toinin.
-- T?llaista on nyt meill?, nyyhkytti h?n, painuen l?heiselle tuolille.
-- Onhan se kovin surullista, mutta sittekin on syyt? olla kiitollinen, kun Jumala n?in varjeli --
-- Ei sit? tied?, -- keskeytti rouva H?gg. -- H?n on niin heikko. Sellainen raihnainen ruumis -- tiet??h?n sen.
-- Jos vain voisin auttaa, tahtoisin niin mielell?ni, sanoi Toini. -- Ottaisinko lapset meille, -- tai jonkun ainakin?
-- Ei, hyv? neiti. Ei kukaan heist? l?hde is?n luota. H?n on paras, mit? meill? on. Kyll? me nyt pysymme yhdess?.
Rouva H?gg puristi Viljoa itkien rintaansa vastaan, ja Hilkka painui nyyhkytt?m??n p??ns? ?idin olkaan. Heikki katsoi taas kattilaan.
-- Jos tarvitsette jotain, niin annattehan tietoa, pyysi Toini. -- Voitte mihin aikaan tahansa koputtaa ikkunaani.
-- Kiitoksia, kiitoksia! -- Rouva H?gg oli jo puolitiess? menossa sairaan luokse.
Toini valvoi my?h??n sin? iltana.
?Paras, mit? meill? on? -- ja se paras oli r?nstynyt mies raukka, jonka h?nen omaisensa olivat hyl?nneet. Sellaista oli el?m? ja sellaista rakkaus! Hukkaan kuluneeksi sanottiin tavallisesti t?llaista el?m??, mutta t?ss? pienet lapset ja el?m?n kirjavuutta kokenut nainen itkiv?t t?t? miest?, itkiv?t h?nt? parhaimpanaan, sin?, joka ?kukkia oli kasvattanut arkisen mielen peltomaahan?.
Varhain seuraavana aamuna Toini k?vi tiedustelemassa sairaan vointia. L??k?ri oli silloin juuri k?ynyt siell? ja sanonut keuhkokuumeen alkaneen. H?n oli pudistanut p??t??n, puhuen heikosta syd?mest? ja sairaan yleisest?, huonosta terveydentilasta.
Toini tunsi, ettei h?n nyt voinut auttaa, sent?hden h?n poistui. Mutta t?m?n j?lkeen h?n pist?ytyi monesti p?iv?ss? tiedustelemassa, mit? kuului.
Kun h?n kolmannen p?iv?n iltana astui keitti??n, oli siell? hiljaista kuin haudassa.
H?n s?ps?hti. Mit?h?n t?m? tiesi?
Kun ei ket??n kuulunut, l?heni h?n varpaillaan sairashuoneen ovea ja raotti sit?.
Pienen, lyhyen sohvan nurkkaan olivat Helmi ja Viljo painuneet. Poika oli nukahtanut sisaren polvelle. Nojaten p??t??n sohvan kaidetta vastaan oli Helmikin vaipunut uneen. Ainoa, joka valvoi, oli Hilkka. H?n oli asettunut vuoteen jalkop??h?n, pienelle, matalalle jakkaralle. H?nen ep?j?rjestykseen joutuneet, vaaleat kiharansa muodostivat kuin s?dekeh?n kauniitten kasvojen ymp?rille, ja sinisilmiss?, jotka herke?m?tt? olivat sairaaseen k??ntyneet, loisti kostea kiilto.
Toini painoi hiljaa oven kiinni. Uusi tarkastus keitti?ss? oli yht? tulokseton, samoin vilkaisu vierashuoneeseen. Talon em?nt?? ei n?kynyt miss??n. Vihdoin Toini kuuli liikett? puuvajasta ja avatessaan oven n?ki h?n Heikin puita pilkkomassa. Mutta ei tiet?nyt poikakaan ?idist? mit??n.
Ei ollut en?? muuta mahdollisuutta kuin hakea puutarhasta.
Kiiruhtaessaan pient? lehtimajaa kohti, kuuli Toini ??nekk?it? nyyhkytyksi?, ja kun astui lehtimajan ovelle n?ki h?n rouva H?ggin painuneena puutarhapenkille, hillitt?m?n itkun vallassa. H?nen vieress??n huomasi h?n pienen paperik??r?n.
-- Hyv? rouva H?gg, onko miehenne huonompi? Toini asettui hiljaa itkev?n viereen.
Vastaukseksi h?n sai ainoastaan pitk?n, haikean nyyhkytyksen.
-- H?n n?kyy nukkuvan. Eik?h?n se ole hyv? merkki?
Rouva oikasihe, nielasi rohkealla ponnistuksella esiin tyrsk?ht?m?ss? olevan kyyneltulvan ja sanoi ??nell?, joka ilmaisi, ettei t?ss? ollut vastaansanomista. -- H?n kuolee, min? tied?n sen, min? tunnen sen sek? sielussani ett? ruumiissani.
-- Onko l??k?ri k?ynyt toistamiseen?
-- K?vi. Tuottaisin h?net vaikka joka p?iv?. -- Tahdon koettaa, mit? ikin? vain voin. -- Ei tohtori puhunut paljo, mutta katse puhui -- sit? samaa, mit? itsekin tunnen.
-- Onko miehell?nne paljo tuskia, tiedusteli Toini.
-- On usein, toiste on taas niin heikko, ettei voi valittaakaan. Mutta viime y?n? tuli sellaiset ihmeelliset voimat. H?n puhui niin paljo -- v?list? houreissaan, v?list? selv?n?. -- Teist?kin h?n puhui. -- ??ni pyrki v?risem??n. -- Te olette tavanneet toisenne ennen. H?n muistaa sen, vaikka ette te muista. H?n on siit? kirjoittanut t?h?n ja muutakin -- --
Pitk?, haikea nyyhkytys katkaisi taas lauseen kesken. -- Minun piti saada lukea -- ja antaa -- teille ja --
Toini tarttui paperik??r??n, joka penkilt? oli vier?ht?nyt maahan. H?nen k?tens? vapisi.
-- Min? en voi lukea -- ottakaa se. -- Rouva H?gg kuivasi kyyneleit??n. -- Olen jo itkenyt t??ll? ison aikaa -- ehk? h?n on her?nnyt. -- H?n voitti silm?nr?p?yksess? liikutuksensa, painoi vain kiireisesti Toinin k?tt? ja k??ntyi sitte menem??n melkein juoksujalkaa sairaan luokse.
H?m?rtyv?n kes?illan valossa omassa huoneessaan Toini avasi saamansa paperik??r?n.
?Tyt?lleni?, h?n luki p??llekirjoituksena.
-- Jossain sanotaan ?Syvyydest? min? huudan sinua?. -- Liek? seuraava sana ?Jumala? -- sit? en muista. Enk? min? sit? sanaa tarvitsekaan, sill? min? en tied?, onko sinua olemassakaan, sin? ihmisten Jumalaksi kutsuma maailmojen luoja. Mutta nuo sanat sopivat joka tapauksessa minulle. Syvyyksist? min?kin huudan. H?t?ni, huonouteni ja kovan kohtaloni syvyyksist?. Huudan: ket?? -- Ehk? vain huudan rintaani ahdistavassa tuskassa lievityst? saadakseni. Huudan, kun minulle ei ole annettu sit? lievityst?, mink? muut ovat saaneet, kun he sanoin voivat mielt??n kevent??, sanoin kuormansa uskoa toisen kannettavaksi. Minulla joka riemu ja joka tuskan tunne vain puristuu kovaksi paakiksi rintaan kuin lumipallo suojailmalla. Mutta sit? paakkia en voi sanoilla toiselle heitt??, vaan se j?? sisimp??ni, siell? kasvaen kuin lumivy?ry, joka alleen on tukehuttaa. Siksi min? h?d?ss?ni huudan.
Mutta huudanko min? sitte toivomatta vastausta kelt??n. Onko huutamisenikin yht? toivotonta kuin koko olemassaoloni? Ehk?p? on. Olisihan se johdonmukaista. Mutta sittekin kytee sisimm?ss?ni toivo, ett? huutoni kerran saavuttaisi sinut, tytt?ni, ainoani, johon todella el?m?ss? olen toivoni kiinnitt?nyt.
Ainoastaan kerran n?in sinut, mutta unohtumattomana sin? j?it mieleeni. Sin? olit hyv? ja hell? etk? her?tt?nyt minussa masentavia etk? kiusaavia ajatuksia. Sin? p?invastoin otit kuin k?dest?ni ja autoit eteenp?in, sin?, hyv?, tyyni tytt?ni.
K??r? valahti Toinin k?dest? ja h?n painui ajattelemaan.
Herra H?ggin omituiset kysymykset muistuivat h?nen mieleens?, ja niiden avulla h?n v?hitellen p??si perille. H?n muisti sen kes?isen p?iv?n, jolloin h?n nuoren, ujon ylioppilaan saattamana oli kulkenut parisen kilometri?, matkalla avomielisesti keskustellen.
Kaiken, viimeksi koetun yhteydess? se her?tti syd?nt?kouristavan tuskan tunteen. Mutta nyt ei ollut aikaa sit? ajatella.
Toini k??nsi lehden ja jatkoi toisesta kohdasta: -- Istun yksin kylm?nik?v?ss? ylioppilashuoneessani. Ik?v?n kolkko on ymp?rist?ni, ik?v?mpi, apeampi mieleni. Luisun huimaavaa vauhtia alasp?in. Is?n kuoleman j?lkeen on kuin ei mik??n minua en?? pid?tt?isi. Kaikki muut meik?l?iset ymm?rt?v?t toisiaan, min? yksin olen lasten laumassa musta lammas. ?iti ei ole koskaan ymm?rt?nyt eik? rakastanut minua. Mit?p? sit? jokaiselle riitt?isik??n, kun on sellainen liuta ymp?rill?. Ei kukaan omaisistani sure, vaikka v?hitellen h?vi?nkin teille tietym?tt?mille. Itse puolestani en kuitenkaan viel? tyynesti voi kuvitella t?llaista osaa itselleni. Ihminen pit?? itse??n muka liian hyv?n? sortuakseen. Uskoo tahtovansa ja voivansa el?m?ss? saada jotain aikaan. Ja mist?h?n syyst?? Jos ihminen uskoo olevansa Jumalasta alkujaan, silloin ymm?rr?n, ett? h?n uskoo suuruuteensa, mutta mit? arvoa on yksil?ll?, josta kuolema tekee lopun niin tyyten, ettei j?? muuta h?nest? j?ljelle kuin kourallinen tuuleen haihtuvaa tuhkaa?
Jos taas olen Jumalasta, silloin pit?isi mielest?ni olla uskoa, joka ulottuu niin et??lle, ettei sill?, yht? v?h?n kuin toivolla, ole rajoittavia rantoja. Voiko se, mik? on Jumalasta, koskaan kuolla? Jos minulla olisi vaikka tuhat el?m?? ja hukkaisin ne kaikki, eik? se, mik? on Jumalasta, sittekin pelastuisi, astuakseen jumalallisen voitokkaana yli turmeluksen aaltojen, kulkien sit? kirkkautta kohti, jota varten se on luotu?
Onko t?m? hulluutta? Eik? se p?invastoin antaisi arvoa jokaiselle onnettomalle el?m?n lapsipuolelle -- --?
Min? en tied? enk? jaksa ajatella. Aivojani s?rkee. Ohimot takovat jyskytt?en. Olen taas ison aikaa viett?nyt hurjaa ja kurjaa el?m??. Nyt se tymp?isee ja mielt? etoo. -- Oikeastaan en koskaan ole ollut taipuvainen uskomaan suuria itsest?ni, -- en siis my?sk??n uskomaan suurta alkuper?st?ni. Jo lapsena oli minulla se tunne, ett? kaikki, johon tahdoin ja johon olisi pit?nyt tarttua kiinni, liukui kuin k?sist?ni, ja se, mit? pelk?sin ja pakenin, se minut yll?tti. En voi sanoa, ett? uskoin ennakolta m??r?ttyyn v?ltt?m?tt?myyden lakiin. Min? vain uskoin oman poveni outoon, ahdistavaan aavistukseen.
P??tin eilen ruveta el?m??n ihmisiksi. K?vin Elinaa tapaamassa -- avun toivossa tietysti, sek? rahallisen ett? muunlaisen.
Rahaa sain -- sek? kiireess? annetun, yst?v?llisen l?ksytyksen. Apu j?i tulematta. H?nell? oli omat asiansa mieless?.
T?n??n en uskalla l?hte? ulos. Pysyttelen arestissa. Pelk??n itse?ni ja pelk??n kompastuskivi?. Nyt my?nn?n sen. Mutta toiste panee luonto vastaan. Ylpeys kuohahtaa. Miksi min? pelk?isin? Eih?n minulla ole syyt? siihen enemm?n kuin muillakaan.
Mutta kun huomaan kuitenkin pelk??v?ni, puren hammasta ja kiroon ihmisi?. Osaisin min?kin kulkea ja osaisinpa viel? toimittaakin jotain, jos tie olisi tasaista ja ihmiset ojentaisivat k?tt? toisilleen, puhuen rohkaisevan iloisesti: tule, min? autan. Mutta nyt he nauravat ja r?hisev?t, niin ettei kukaan huomaisi, kun he kaivavat kuoppia pime??n, ja kun he sen ovat tehneet, kilist?v?t he lasejaan ja sanovat: terveydeksi.
Niin et sin? tehnyt etk? tekisi koskaan, kaunis, valkea tytt?ni.
Min? olen yksin arestissa ja minua palelee. Ei kukaan minua muista, ei kukaan jouda apuaan antamaan. Sent?hden pakenen min? sinun luoksesi. Min? tahdon edes hetken l?mmitell? sen muiston ??ress?, jonka sain, kun rinnallasi kuljin, l?mmitell? siin? kuin mieron v?r?j?v? lapsi toisten l?mpim?n lieden luona.
Ensin luulin, ett? tuon hetken el?hdytt?m?n? jaksaisin kulkea vaikka matkan p??h?n. Se kerta oli oikeastaan ensimm?inen, jolloin rohkenin uskoa, ett? ehk? min?kin voisin el?m?ss? onnellisesti suoriutua.
Uskoa se ei oikeastaan ollut, mutta toivoa kuitenkin.
Kun sitte ymm?rsin, etten pitk?llek??n p??ssyt sen muiston varassa, koetin uskoa tulevaisuuteeni uskomalla, ett? tiemme pian taas yhtyisiv?t.
Nyt, t?n? pitk?n? arestip?iv?n?ni kysyn itselt?ni: viel?k?h?n ne koskaan k?yv?t yhteen? Ja l?yd?nk?h?n silloin sinut sellaisena kuin sinua nyt muistan ja ajattelen? -- -- --
* * * * *
Toinin katse sumeni kyyneliin. Nyt h?n ymm?rsi, mist? oli kotoisin tuo outo, ahdistava tunne vaatimuksesta, jota h?n ei voinut t?ytt??, teht?v?st?, joka k?vi yli voimain. Nyt h?n n?ki selvemmin kuin koskaan ennen sen apua rukoilevan k?den, joka syvyyksist? kurottautui h?nt? kohden.
Kesti kauan, ennenkuin h?n kykeni jatkamaan.
-- Ymp?rill?ni on pime??, min? en l?hde hakemaan ainoastaan l?mp??, vaan my?skin valoa siit? muistosta, mink? sin? minulle annoit. Voi kuinka se oli valoisa ja kirkas, se juhannusy?, mik? seurasi sit? p?iv??, jolloin olin sinun kumppaninasi kulkenut! Minua oli vaivannut sen talon nuorisojoukon vallaton iloisuus. Sellaisen joukon keskell? tunsin aina erakkouteni. Iloremakkaa oli kest?nyt ja kesti seuraavanakin p?iv?n?, mutta juhannusaattona ja y?n? oli niin ihanan hiljaista.
Olimme saaressa, suuren kokkotulen ymp?rill?. Kokko oli rakennettu korkeaksi ja tulipatsas muodostui loimutessaan mets?n keskell?, aukealla paikalla, ylev?n juhlalliseksi. Ahneina, muodoltaan ihanan vaihtelevina leimahtelivat liekit sinist? kes?taivasta kohden. Valkopukuisia nuoria liikuskeli tulen ymp?rill?, mutta hiljaisina, sanoisinko hartaina.
Silloin t?ll?in vain heiteltiin risuja lis?ksi valkeaan, ja joka heitolla, joka pani kokon ainekset liikkumaan, singahti kimppu s?keni? korkealle taivasta kohti.
Saaren ymp?rilt?, hienon lehtiverhon l?pi pilkisteli kes?y?n kirkkaudessa kimeltelev? j?rvi. Siell? t??ll? liukui valkoiseksi maalattu venhe ??nett?m?n hiljaa kirkasta pintaa pitkin. Nuoret kokoontuneina ryhm??n kaijuttelivat laulun toisensa j?lkeen, surunvoittoisen suomalaisen laulun, vienon kuin juhannusy?n ihmeellinen kirkkaus.
Suuren riippakoivun juurella istui nuori mies. Kun laulu vaikeni, antoi h?n jousensa juosta notkahdella, ja viulusta virtasi ihmeellisen ihana s?velrikkaus, hell?, mutta voimakas samalla, sopusointuisa, mielt? ylent?v? ja niin lumoava kuin se ihmeellinen kes?y?n valkeus, joka meit? ymp?r?i.
Sellainen oli se ilta ja y? -- ihanin el?m?ss?ni, se, jonka sain viett?? tavattuani sinut, tytt?ni hyv? ja herttainen. --
Min? viluinen lapsi l?mmittelen t?m?n tulen ??ress?, l?mmittelen siksi, kunnes j?lleen tapaamme toisemme.
Y?ll? 12/2. -- Min? tulen taakkoineni, synnintunnustuksineni luoksesi, tytt?ni. Min? ry?min jalkojesi juureen, siin? on minun katumus- ja rukousjakkarani.
Kynttil? palaa lekoittaa t?ss? vieress?ni. Ikkunasta tuntuva tuulen henki sit? tuon tuostakin heilauttaa sinne t?nne. Sen himme? valo tunkee vain heikosti huoneen per?lle, miss? suuret mustat varjot y?lintuina liikuskelevat.
Oskar veli kuorsaa voimakkaasti vuoteellaan. Sein?n toiselta puolen kuuluu samanlaisia maanalaisia ??ni?. -- Toiset nukkuvat. Unella he antavat ruumisrukalleen sovitusta aikaisemmasta pahoinpitelyst?. Min? vain en saa nukkua. Kaamea tunne minua valvottaa, ja sitte ajatukset, nuo ainaiset ajatukset.
Olen taas ollut jonkun verran siivompi mies. Eilenkin istuin kiltisti huoneessani kirja edess?ni -- joskaan eiv?t ajatukseni olleet kirjassa. Mutta mit? siit? sain? Suonissa polttaa kuin tuli, polttaa hitommasti kuin jos olisin hankkinut itselleni hyv?n humalan.
Onko se todella helvetin janoa, joka kurkkuani kuivaa, vai onko se osuuteni is?in perinn?st??
Kun nyt voisi nauraa, nauraa niin, ett? sein?t t?risisiv?t ja nukkuvat her?isiv?t! -- Niin, nukkuvat her?isiv?t, -- sitteh?n siit? olisi jotain hy?ty?.
Oskar viett?? oikeastaan paljoa iloisempia p?ivi? kuin min?, mutta h?n siet?? enemm?n ja h?n on toisenluontoinen, sent?hden h?n ei laske alam?ke? samaa kyyti? kuin min?. Mutta ehk? h?nkin kerran joutuu maistamaan tekojensa happamia hedelmi?. Soisinko min? sit?? Olenko niin petomainen?
H?n on hyv?nsuopa, iloinen sielu. Miksi h?nelle pahaa soisin? H?nell? ei ole aavistustakaan siit?, ett? olen ep?toivon partaalla. Min? olen sek? vastoin luontoani ett? samalla sis?isest? pakosta toisten seurassa yht? iloinen mies kuin muutkin. Ehk? se johtuu luonteeni heikkoudesta -- tai sanoisinko, ett? siin? my?skin on henkist? kainoutta. Olkoon miten on. Min? en vain toisten seurassa voi olla sellainen kuin tahtoisin ja sellainen kuin olen. Minun t?ytyy pakostakin olla niin kuin muut. Naula siit?kin syntyy minun ruumisarkkuuni, sen tied?n, mutta syntyk??n, min? en sille mit??n voi.
Jos iloiset Oskarit ja kaikki maailman Matit saisivat n?hd?, ett? ihminen ei p??se tekojensa seurauksia pakoon, tulisikohan el?m? sitte toisenlaiseksi? Jos niin olisi, sitte toivoisin todellakin tuhotulvan pian tulevaksi. Hy?ty? siit? totisesti olisi, eik? sitte oma huonouteni olisi silm??npist?v?mpi kuin toistenkaan.
Hurskas ja hyv?h?n t?m? toivomukseni siis on.
Mutta mit? min? t?ss? katumusjakkarallani teen? Syyd?n syyt toisten niskoille ja toivottelen heille turmiota.
Voi minua raukkaa, raukkaa! Tytt?ni hyv? ja hell?, miss? sin? viivyt? Miksi sin? et ojenna k?tt?si, tuota valkoista, joka voisi auttaa ja nostaa?
5/3. -- K?teeni sattui t?n??n vanha siemenluettelo. Sen kanteen oli painettu: Ken v??rin kylv??, h?n vaivoin niitt??. Min? h?tk?hdin. Onhan se niin, mutta -- enk? min?kin vain saa niitt??, mit? is?ni ja esi-is?ni ovat kylv?neet?
12/3. -- Toverien seurassa puhun niin harvoin oikeista asioista. Siell? pidet??n sit? meid?n miesten remakkaa, ja kun puhutaan, pannaan sanat peitt?m??n ajatuksia. Ainakin min? teen niin. Sent?hden kysyn itselt?ni v?list?: Mik?h?n minussa mahtaa olla yksil?llist?, mik? yleist?? Kun esimerkiksi sin?, tytt?ni, olet minulle kuin pilke pime?ss? y?ss?, olet el?m?ni ainoa t?hti, onko t?m? jotain minulle yksinomaista sent?hden, ett? min? olen min? ja ett? satuin sinut tapaamaan kerran kirkkaana juhannusaattona, vai onko niin, ett? me miehet yleens? sisimm?ss?mme s?ilyt?mme kuvan tyt?st?, joka on hyv? ja puhdas, joka ei sanoilla saarnaile, vaan joka sittekin her?tt?? meiss? halun tulla paremmiksi. Hell?varoen h?n ik??nkuin sulkee sisimp?mme k?teens?, karistaa siit? pois paljo ja osoittaa sitte meille: katso, noin paljo hyv?? oli sinussa.
Luulen, ett? moni pyh?k?ss??n palvelee t?llaista tytt?lasta, vaikka me ?huvittelemme? toisten naisten seurassa.
Nyt en tahdo kirjoittaa en??. El?m? on taas ollut v?h?n paremmalla puolella. Koetan tehd? ty?t?.
30/3. -- Olen ollut uskoton tyt?lleni, ja olen yh?. Sent?hden en en?? kirjoita sinulle, vaan toiselle.
Joku voisi v?itt??, ett? olen jo aikoja sitte ollut uskoton, mutta min? en nyt tarkoita sellaista uskottomuutta. V?itt?isink?, ett? olen tarpeeksi ihanteellinen sanoakseni, ett? ihminen antaa niin ??rett?m?n v?h?n antaessaan ruumiinsa. Min? tarkoitan pahempaa uskottomuutta. Min? lemmin toista. Jo samana p?iv?n?, jolloin kirjoitin uskovani, ett? me miehet sittekin ylinn? rakastamme hyv?? naista, n?in min? h?net, jota nyt rakastan. Opin silloin ymm?rt?m??n, ett? me my?skin sangen herk?sti lemmimme sellaista, joka on kuuma ja kiihoittava kuin neste, joka lasissa p?ilyy.
Nyt min? rakastan sinua, rakastan, vaikka tunnen ett? sin? perikatoani joudutat. Huulesi ovat niin pehme?t, silm?si valavat s?hk?? joka j?seneeni. Ennen min? pelk?sin sinunkaltaisiasi naisia. Tunsin oman, tyhm?n k?mpelyyteni heid?n seurassaan. Sent?hden suutuin heihin.
Ehk? min? suutuin siit?kin syyst?, ett? aavistin sellaisen ilon makeaksi, jos vain olisin p??ssyt ujoudestani, mutta siit? en p??ssyt -- ennenkuin sin? minua autoit. Suvaitsit olla huvitettu seurastani, ja se nosti minut omissa silmiss?ni. Siten sait minut kokonaan valtoihisi, enk? nyt irti p??se, en vaikka jo tunnen tuhon tulevaksi.
Jos sin? n?kisit minun ajatukseni, sin?, joka niin koetat ?parastani? harrastaa. Sin?h?n olet raittiusihminen ja sin? koetat vaikuttaa minuun. Mutta sin? olet itse se kuuma, huumaava viini, joka jouduttaa perikatoani. Kaunis sin? olet ja katseesi kiehtoo. Sin? tunnet valtasi naisena, ja sin? nautit siit?, mutta sit? et my?nn? itsellesik??n. Sin? et tahdo olla rehellinen -- et tahdo -- saadaksesi rauhassa leikki?. Sen n?kee mies, jota sin? tahdot ?auttaa? ja nostaa. ?Ole raitis, ole raitis?, huudan min? syd?mess?ni sinulle, kun sin? k?ytt?en kaikkia naisellisen lumousvoimasi v?likappaleita toisille saarnaat raittiutta. Tunnen katseeni tunkeutuvan sisimp??si, mutta sit? et sin? ymm?rr?. Tied?n siit?, mik? sisimm?ss?si piilee, enemm?n kuin sin? itse ja kuitenkin rakastan min? sinua, rakastan ja etsin kuin sit? juomaa, joka turmanvirtaansa minut upottaa.
15/4. -- Uskottomuuteni puuska on lopussa, ja se loppui niin arvokkaasti, ett? kannattaisi nauraa. Min? olin vain ?v?liaikainen? toisen poissa ollessa tai ehk?p? rangaistukseksi h?nelle! Nyt min? palaan sinun luoksesi, tytt?ni, palaan, en vain ajatuksin ja sanoin, vaan teoin. Jos minussa jotain pelastamisen arvoista on -- ja uskon, ett? sit? viel? on -- t?ytyy sinun pelastaa se. Min? tulen sinun luoksesi apua kerj??v?n?. Olen koettanut hankkia itselleni tietoja sinusta. Olenkin jo hiukan j?ljill?. Ja min? kuljen, kuljen siksi kun l?yd?n. Ehk? ne piikit, jotka t?ll? toivioretkell?ni minua pist?v?t, ja ne kivet, jotka verille haavoittavat jalkani, voivat loihtia esiin sen verran hyv?? minusta, ett? sin? et hylk?? minua, kun tulen. -- -- --
* * * * *
Kirjaan oli j?tetty pari tyhj?? lehte?. Toini k??nsi ne ja siirtyi l?hemm?ksi ikkunaa, n?hd?kseen paremmin.
-- Mik? itkuinen, h?t??ni huutava lapsi olinkaan, kun viimein kirjoitin! Nyt olen vanha mies, jonka tunteet ovat talttuneet ja jonka selk? on tottunut olemassaolonsa taakkaa kantamaan.
Toivioretkeni? Niin siit? on aikaa, kun sille l?hdin. Ja se p??ttyi toisin kuin olin ajatellut. Juuri kun olin p??sem?isill?ni perille, kompastuin niin pahasti, ettei nousemisesta voinut en?? olla puhettakaan. Min? olin saanut tiet??, miss? sin? asuit, sin? tytt?ni, joka nyt elit enemm?n ajatuksissani, mielikuvituksessani, oman syd?nkaipuuni luomana kuvana kuin todellisena olentona. Olin l?hikaupungissa, eik? luoksesi ollut kuin tunnin k?velymatka. Mutta ennenkuin l?hdin, vahvistin mielt?ni pienell? humalalla, -- kaiketi sit? varten, ettei rohkeus pett?isi.
L?hdin sitte viimein matkalle. Valtamaantielt? jouduin mets?polulle, mets?polulta radalle. Istahdin sinne lep??m??n -- ja nukuin. Her?sin outoon kuminaan. Koetin kiireimm?n kautta k?mpi? syrj??n, mutta se oli my?h?ist?. Sain s??reni j?tt?? sakkona luvattomasta radalla kulkemisesta. -- Minut vietiin sairaalaan. Kun aloin toipua, kirjoitin Elinalle. H?n tuli heti. Sairaalasta p??stess?ni h?n vei minut kotiinsa ja piti minusta parempaa huolta kuin kukaan ennen. H?n ilmoitti onnettomuudesta ?idille, joka asui kaukana Pohjois-Karjalassa, Hanna sisareni luona, mutta ?idill? ei ollut varoja, voimia eik? tilaisuutta tehd? mit??n hyv?kseni. Kaikki omaisuus oli mennyt nuorempien siskojen kouluttamiseen. Hanna avusti jo siin?kin, ja h?n el?tti nyt ?iti?. V?hist? varoistaan oli Hanna kuitenkin pist?nyt kirjeeseen viisikymment? markkaa sek? yst?v?llisen tervehdyksen ja pyynn?n, ett? h?n toistekin saisi tietoja minusta. -- En ole t?t? sisartani oikeastaan koskaan tuntenut. H?n oli vanhin ja sai viran minun pienen? ollessani. Mutta siit?, mit? h?nen joskus k?ydess??n kotona n?in, p??tin, ett? h?n oli samanluontoinen kuin is? ja min?.
Elina ei olisi mielell??n n?ytt?nyt minulle ?idin kirjett?, mutta sain sen k?siini. Min? ymm?rsin siit?, ett? omaisillani ei ollut tilaa minulle, ei miss??n suhteessa, ja min? kielsin Elinaa heille kirjoittamasta.
Elina on nyt vaimoni. Jollen olisi vanha ja paljo kokenut, ajattelisin ehk?, ett? olisinhan voinut saada paremmankin. Nyt t?ytyy minun tunnustaa, ett? h?n on liiankin hyv? minulle. Min? olen saanut enemm?n koulusivistyst? kuin h?n, mutta h?nell? on -- kaikesta huolimatta -- sit? suuriarvoisinta -- syd?men sivistyst?. Millainen h?n on ollut minulle, sen tiet?? Jumala yksin. V?list? on kyynel pakostakin silm??n pyrkinyt, kun olen n?hnyt, mill? rakkauden ihmevoimalla h?n henkisesti pyrkii tasalleni, pyrkii ajattelemaan minun ajatuksiani, tuntemaan minun tunteitani ja sitte naisellisella hienotunteisuudella tekem??n el?m?n minulle helpommaksi.
Ja sitte on h?n rikastuttanut minun el?m??ni lapsillaankin. He rakastavat minua ja pit?v?t minua hyv?n? is?n?. Min?, hyv? is?, voi el?m?n ihmeellisyytt?! Kun ankara, lahjomaton el?m?n tuomio on meit? ruoskinut, ruhjonut, valaa se pisaran l??kitsev?? lohtua haavoihin.
Vai onko t?m? armahtavan Jumalan t?it?? En tied?. Kuitenkin t?ytyy minun tunnustaa, ett? olen ruvennut uskomaan H?neen. En niinkuin se uskoo, joka yhteydest? h?nen kanssaan ammentaa ij?nkaikkisuusvoimaa ajan raskasta taakkaa kantaakseen. Min? uskon v?syneesti, tiedottomasti kuin suuren koneiston kulunut ratas -- jos se voisi ajatella -- uskoisi siihen, ett? totta on sill?, mik? sit? kuluttaa, jokin tarkoitus, kaiketi eiv?t ole suotta rakennetut nuo suuret, ihmeelliset koneet eik? turhaan kulu se voima, joka sen ymp?rill? vaikuttaa. Ei kai suotta vaivan ja ty?n esiin puristama hiki helmeile lukemattomien ty?ntekij?in otsalla, ei suotta suuria uhrata. Kaiketi on sill? kaikella joku j?rjellinen tarkoitus ja kaiketi johtamassa on joku, joka tarkoituksen tiet??, vaikka min? koneiston sis?ll? oleva, pian kuluva osa, en sit? n?e enk? ymm?rr?.
Vaikka ei uskoni t?m?n selvempi olekaan, en sit? sittek??n antaisi pois, yht? v?h?n kuin mieronkiert?j? luopuisi leip?kannikasta, joka h?net hengiss? pit??.
T?m? uskoni on kuitenkin ainoa, joka sovittavasti selitt?? minunkin el?m?ni. Sanoohan Rydberg:
?Joskin viivyt korpitiell? Polvi polvelta s? viel?, Saavut kerran Jordaniin.?
Jos minun sortumiseni voi suojella toisia, jos min?, sent?hden ett? olen vanha, paljo kokenut mies, jollain tavoin voin tasoittaa tiet? niille lapsille, jotka minulle ovat is?n nimen antaneet, onko el?m?ni silloin hukkaan kulunut?
N?m? lapset ovat oikeastaan olleet el?m?ni ainoa ilo. Rakastan heit? kaikkia. Helmi ja Heikki tarvitsevat minua kuitenkin v?hemmin. He ovat reippaita, ty?kykyisi?, kuten heid?n ?itins?. Kyll? he el?m?ss? suoriutuvat. Mutta Hilkka, sin? suurkaupungin py?rteist? noussut, puhdaskatseinen lapsi, sin? olet suloudellasi antanut tyydytyst? s?rkyneen sieluni kauneudenkaipuulle, sin? olet hyvyydell?si, hellyydell?si muistuttanut minulle syd?meni rakastamaa tytt??, jonka kuva oli nuoruusaikani ainoa valont?hti.
Ja sin?, Viljo, jolla minun t?hteni pienest? pit?en on ollut vanhat, k?rsiv?t kasvot, min? rakastan sinua niin suuresti siksi, ett? minulla on paljo sovitettavaa, kun sinulta riistin lapsuutesi ilon, ja my?skin sent?hden, ett? olet hiljainen, pelk??v?, pieni poika, jonka t?ytyy l?hte? sille taipaleelle, jonka toiseen p??h?n min? pian toivon p??sev?ni. -- -- --
* * * * *
Toini ei voinut jatkaa lukuaan pitk??n aikaan. Kyynelvirta toisensa j?lkeen sumensi katseen.
Totisesti t?ss? huusi ihmisveri, huusi taivasta kohden.
Heikko kajastus id?ss? ilmoitti jo aamunkoittoa, kun Toini uudelleen tarttui paperik??r??n, jatkaakseen lukuaan. H?n s?ps?hti n?hdess??n p?iv?m??r?n. Se oli sama, jolloin h?n -- kuten luuli -- teki herra H?ggin tuttavuutta.
L?mmin liikutuksen laine l?ik?hti h?nen kasvoilleen h?nen n?hdess??n, ett? se, mik? seurasi, tarkoittikin erityisesti h?nt?.
-- Kun kerran nuorena aloin t?t? p?iv?kirjaani kirjoittaa, omistin sen tyt?lleni. T?ytyyh?n minun jo senkin t?hden kirjoittaa t?h?n jotain nyt, kun olen n?hnyt sinut j?lleen.
Me muutimme t?nne sent?hden, ett? min? tiesin sinun asuvan t??ll? ja rukoilin Elinaa muuttamaan.
Miksi? Siit? syyst?, ett? min? vanhuudestani huolimatta olin niin lapsellinen. Sin? ja min? yhdess?, toinen toistemme tovereina niinkuin ennen ajattelin, seh?n oli sula mahdottomuus joka suhteessa. Min? en sit? edes en?? olisi toivonutkaan. Mutta sin? ja min? yhdess? naapureina, joilla olisi seuraa ja ehk? hiukan iloakin toisistaan, siit? uneksin viel?. Min? kuvittelin sinut istumassa vierell?ni, puhelemassa hiljaisella, hyv?ll? tavallasi, ja min? puhelin itsekin sinulle iloiten siit?, ett? sain ja osasin tehd? niin.
Mutta t?m?n lis?ksi oli minulla toinenkin toivo. Min? suorastaan janosin tietoa siit?, muistitko sin? minua ja oliko yhteinen k?velymme sinulle ollut samaa, mit? se oli ollut minulle. Houkkio kun olin, uskoin min? moista. Min? olin siin? suhteessa poikkeukseksi oikein tavallisen miesm?inen. Miehen on niin helppoa uskoa, ett? h?n on tehnyt toiseen jonkinlaisen vaikutuksen. Eih?n tuo heikkous yleens? minua vaivannut, mutta luulen, ett? se t?ss? johtui ik?v?st? saada kipeneen el?m?n kaunista runoutta heijastumaan oman el?m?ni s?rkyv??n kuplaan.
Kun muutimme t?nne, kuulin, ett? olit sairas. Min? valvoin vuoteellani sinun t?htesi. Min? koetin aavistaa, k?rsitk? sielun vai ruumiin puolesta. Oliko se Jumala, johon niin lapsellisesti uskoit, sinut j?tt?nyt, vai oliko se el?m?nteht?v?, jonka ?idilt?si olit perinyt, k?ynyt sinulle liian raskaaksi. Niin kysyin itselt?ni sinun sairastaessasi, niin kysyin sittekin, kun n?in v?syneet, kalpeat kasvosi ikkunassa.
Kun rupesit toipumaan, toivoin tutustumista. Silloin matkustit pois.
Melkein katkerana koetin sen j?lkeen ty?nt?? sinut mielest?ni. Sin?h?n j?tit minut tahallasi -- -- kiusalla -- juuri kun olin tullut luoksesi. Siksi en tahtonut ajatella sinua en??.
Mutta sitte palasit, ja t?n??n olet k?ynyt meill?.
Mit? min? sanon siit?? Sin? olit sama kuin ennen, sen n?in silmist?si, olennostasi, sen kuulin niist? kauniista kuvauksista, joilla sin? Elinan mieliksi koetit minua ilahduttaa. Mutta minulle sin? et ollut sama. Sinullakaan ei ollut sijaa minulle. -- Er?s vieras nimi oli usein huulillasi. En tied?, miss? suhteessa olette toisiinne, mutta min? en voinut olla kysym?tt? itselt?ni: olisikohan sinulla ollut minulle sijaa enemm?n, ennenkuin tapasit tuon toisen?
Joku kirjailija on jossain sanonut, ett? on turvallista tiet?? kuoleman aina tulevan oikeaan aikaan. Ainakin minulle on kaikki el?m?ss? tullut liian my?h??n -- tai oikeammin, min? olen itse my?h?stynyt. Kun kiiruhdin is?ni tautivuoteelle, my?h??n. H?n oli kuollut. Kun pyrin sinun luoksesi, tulin my?h??n. Onnettomuus tapasi tiell?. Liian my?h??n Elina alkoi ymm?rt??, miten suuressa avun tarpeessa olin, liian my?h??n kolkutti kirje omaisteni ovelle: he eiv?t en?? voineet eiv?tk? jaksaneet auttaa. Ja nyt, kun vihdoin p??sin luoksesi, tulin -- liian my?h??n.
Mutta niinh?n olikin, ett? kuolema tulee oikeaan aikaan. Ehk? se korvaa el?m?n my?h?stymiset.
Kuolema, sin? erehdysten korjaaja, joko alan sinua odottaa, sinua ja sit?, mit? my?t?si tuot, olipa se sitte puhdistavaa kiirastulta, sovittavaa selityst? tai muuta, jota ei ajatukseni jaksa k?sitt??.
Mutta paras, kun en odota. Se hyv?, mit? olen odottanut, sit? ei ole kuulunut. Ehk? sin?, tyyni kalpea viikatemies hyvyydess?si tulet odottamattakin -- -- --
* * * * *
Toini nousi, heitti huivin hartioilleen ja hiipi hiljaa huoneesta.
Kaikki muut talossa nukkuivat viel?. H?n kulki varovaisesti ruokasalin l?pi etehiseen ja sielt? ulos.
Puutarhasta lehahti kukkien tuoksu h?nt? vastaan. Aurinko oli juuri noussut, ja sen kirkkaat s?teet pujahtelivat iloisesti paikasta toiseen. Havahtuen karistelivat kukat kastepisaroita hiuksistaan. Hiljainen tuulenhenki humisi huomentervehdyst??n puitten latvoissa, ja aamukasteessa kimalteleva nurmikko ihasteli omia, auringon kirkastamia hohtohelmi??n. Nukkuva luonto nousi unestaan. Toini kulki edestakaisin, edestakaisin k?yt?vi? pitkin.
-- Ei tyynty? sy?meni malta, se viel' yh? myrsky??. -- Sen h?n tunsi.
Miksi, miksi, tiedusteli tuskaisena h?nen syd?mens?.
-- Ja miksi min?kin, -- her?si sitte syyttelev?n? kysymys, -- miksi vain lis?sin kuormaa? Miksi olit perheinesi, oloinesi mieless?ni vain silloin, kun kaipasin jotain mielt?kiinnitt?v??, jotain ajatuksia antavaa tai ajatuksia haihduttavaa. Miksi en sinussa kohta n?hnyt l?himm?ist?, joka tarvitsi minua?
Toinin mieleen johtui er?s kohta p?iv?kirjasta, jota h?n vain vilkaisemalla oli silm?illyt. Siin? oli Eero viitannut siihen, mist? he olivat keskustelleet yhdess? k?velless??n.
-- Kristus on se l?mmin virta, joka voimakkaana kulkee l?pi el?m?n j??meren -- niin sin? sanoit. -- Saattaa olla. Kuuluuhan se kauniilta. Mutta en min? ainakaan ole tullut kosketuksiin sen virran kanssa. -- Liek? sitte oma syyni, vai miten, mutta eih?n mahtava merenvirta voi joka poukamaan poiketa, ei joka rantaa huuhtoa.
Toinin katse sumeni kyyneliin.
-- Voi Eero, Eero! -- Etk? vain sin?, mutta kaikki ne sadat, tuhannet ja miljoonat -- miksi on heit? niin paljo, heit?, joiden sisin j?it? sulattavan l?mm?n puutteessa j?? kylm?n? kuolemaan, vaikka jokainen ihmislapsi on onnea ja el?m?? varten luotu?
Vai onko?
-- Niin, lopullisesti tietysti -- mutta kuuluiko ehk? sortuminenkin v?ltt?m?tt?m?n? renkaana el?m?n kehitysjaksoon, ja jos niin -- -- --?
* * * * *
Toini l?hti ajatuksiaan pakoon.
Sairashuoneessa oltiin varmaan jo valveilla. H?n tahtoi tiedustella, mit? sinne kuului.
Keitti?ss? ei ollut ket??n, ei viereisess? huoneessakaan. Lasten vuoteet olivat tyhjin?. N?ytti silt? kuin he vasta olisivat nousseet.
Toini raotti varovaisesti sairashuoneen ovea. Ensin h?n ei n?hnyt ket??n, mutta kun raotti enemm?n, huomasi h?n kaikkien olevan koolla vuoteen ymp?rill?.
H?n pys?htyi ep?r?iden. Silloin narahti ovi.
-- ?iti, kuiskasi Helmi.
-- Tulkaa sis??n, Elina rouva viittasi k?dell??n, hetkeksik??n irroittamatta katsettaan kuolevasta.
Toini pys?htyi vuoteen toiselle puolelle pikku Viljon viereen. Poika painautui vapisevana ja ??nett?m?n? l?hemm?ksi is??. Hilkka sit?vastoin nyyhkytti hiljaa, kiharainen p?? painuneena is?n olalle.
Yht?kki? vavahti sairas ja avasi silm?ns?. Katse sattui Toiniin.
-- Sin? tulit kuitenkin. -- Huulet vet?ytyiv?t omituiseen, vierasluontoiseen hymyyn.
-- Niin tulin. -- Toini tarttui h?nen k?teens?, tiet?m?tt?, puhuiko h?n kuumehoureissaan vaiko tajussaan.
Silloin n?ytti silt? kuin kuoleva olisi huomannut erehdyksens?. Katse etsi Elinaa.
-- Nosta, -- pyysi h?n ?kki? selv??n ja tuskaisesti.
Elina kumartui h?nt? auttamaan. Silloin h?n kuin yliluonnollisen voiman nostamana itse kohosi istualleen.
-- Kiitos, kiitos, sanoi h?n selv??n, katse s?teilev?n?. Hell?, hyv?ilev? silm?ys kiintyi viel? lapsiin, sitte h?n painui vuoteelle, rinnan pari kertaa korahtaessa.
Henki oli l?htenyt.

Kuoleman j?tt?m? j?lki on aina tuntuva ja syv?. Mutta joskus se saattaa olla tavallistakin tuntuvampi. Ja sellainen se oli Eeron kodissa.
Ne el?m?n iloiset ??net, joita Elina em?nt? talossaan oli edustanut, vaikenivat kokonaan. H?n oli aivan surunsa murtama. H?n suri ?parhaintaan?, toisten hylk??m??, usean ylenkatsomaa, joka kuitenkin oli ollut kukkien kasvattajana h?nen el?m?ns? tiell? ja jonka raskasta kuormaa h?n oli kyennyt kevent?m??n paremmin kuin kukaan muu.
Kohta is?n kuoleman j?lkeen joutui Viljo vuoteeseen. H?n sai kuumetta eik? se ottanut v?isty?kseen. H?n sairasti kuin vesa, joka lujasti on kiertynyt vanhan puunrungon ymp?rille, sairastaa, kun vanha puu kaatuu.
Toiset omistivat nyt h?nelle kaiken sen hell?n huolenpidon, mink? vainaja ennen oli osakseen saanut.
Eeron oma huone, jossa h?n lep?si, oli kaunis kuin kukkastarha. Siell? oli suuria valkeita liljoja, Toinin sinne tuomia, ja tuoksuvia ruusuja -- sek? Toinin hankkimia ett? kotikasvatteja. Taustana olivat ne kauniit kotikasvit, joita Eero ja Hilkka yhdess? olivat hoitaneet.
Senj?lkeen, kun Elina oli saanut muun j?rjestetyksi huoneessa, asetteli Toini Hilkan avustamana sinne kasvit ja kukkaset. Elina oli silloin Viljon luona. Kun h?n palasi ja n?ki huoneen, herahti h?n itkuun.
-- Voi, kuinka olisi iloinnut -- jos olisi n?hnyt, -- sai h?n nyyhkytyksiens? lomasta sanotuksi.
Kaikki toivat sitte j??hyv?islahjansa sinne, v?syneen taivaltajan lepokammioon. Hilkka piti kuitenkin p??asiallisesti huolta huoneen kukkasista. Se oli h?nen viimeinen rakkaudenpalveluksensa.
Perheen kaikki j?senet tuntuivat surussaan painuvan toisiinsa l?heisen l?heisesti kuin vaaran hetken? linnunpoikaset pieness? pes?ss?. Se suru, joka heit? yhdisti, ei ollut ainoastaan suuri, siin? oli samalla jotain l?mmint? ja nostavaa. He eiv?t muistelleet el?m?n meren hylky?. He olivat l?yt?neet sellaista, mit? ei toisten silm? n?hnyt, sill? he olivat tunteneet ja rakastaneet h?nt?.
Kohta kuolemantapauksen j?lkeen kirjoitti Elina Eeron ?idille. Vanha tohtorinna itse, Hanna sisar ja pari nuoremmista lapsista saapuivat hautajaisiin. Kunnioittamalla kuollutta he tahtoivat korvata sen, mit? aikaisemmin olivat laiminly?neet.
Varhain hautajaisp?iv?n aamuna, ennenkuin toiset viel? olivat nousseet, k?vi Toini kuolintalossa. Yhdess? Elinan kanssa he meniv?t Eeron huoneeseen ja siell? viipyiv?t kauan. Mutta kun he palasivat toisten luo, ei n?ytt?nyt silt? kuin he olisivat itkeneet kuollutta, vaan kuin olisivat yhdess? viett?neet suurta ja pyh?? juhlaa.
Se saattojoukko, joka kokoontui vainajan kodin edustalle, ei ollut suuri. L?hinn? ruumisarkkua ajoivat vainajan ?iti ja Elina, sitte Hanna sisar ja Toini Hilkan kanssa. Seuraavilla rattailla tulivat Heikki, Helmi ja tohtori H?ggin perheen nuoremmat j?senet.
Ihmeellisen tyyni ja juhlallinen, hiljaista iloa uhkuva loppukes?n tunnelma vallitsi sin? p?iv?n? luonnossa. Auringonpaiste, kauniisti kukitettu hauta, viel?p? kyyneltyneitten kasvojen ilmekin n?ytti puhuvan, ei el?m?? tuhoavasta hallasta eik? kuoleman kolkosta, tyhj?ksi tekev?st? voimasta, vaan ennemmin el?m?st?, joka orastaa ajallisuuden raunioilla.
Murtunein surevien joukossa oli vanha tohtorinna. Vapisevana, surunsa alle painuneena h?n nojasi Hanna tytt?reens?. N?ytti silt? kuin h?n ei olisi n?hnyt eik? kuullut mit??n.
Haudalta palattaessa juotiin maalaistapaan kahvit kuolintalossa. Silloinkin pysytteli vanha tohtorinna erill??n muista. H?n ei jaksanut olla seurassa. H?nen t?ytyi yksin saada kantaa surunsa suurta taakkaa.
H?nen selk?ns? oli kumartunut ja h?nen p??ns? painunut syv?lle n?in? p?ivin?, sen huomasivat h?nen lapsensa.
Ainoastaan pari kertaa h?n l?hestyi toisia. Elina oli kertonut h?nelle jotain Toinista, jonka johdosta h?n tunsi tarvetta saada kiitt??.
-- Te olitte poikani yst?v?. -- H?n l?hestyi Toinia.
-- En, -- niin, -- ei, ette saa kiitt??. -- Se pisti kuin puukon k?rki. -- En min? kiitoksia ansaitse.
-- P?invastoin, -- lis?si h?n itsekseen. Samassa kutsui Elina h?nt?, ja huoahtaen helpoituksesta kiiruhti h?n pois. H?nen olisi ollut mahdotonta selitell? mit??n ja yht? mahdotonta ottaa vastaan kiitoksia.
Vanha tohtorinna yritti kerran uudelleen. H?n l?hestyi rouva Hagertia.
-- Tytt?renne oli niin hyv? Eerolle.
-- Ei h?n ole tytt?reni, oikaisi rouva Hagert.
-- Tytt?ren sijainen kuitenkin, eik? niin?
-- Tavallaan.
-- Min? olen niin kiitollinen --. Vanha harmaa p?? tutisi ankarasti. -- Mutta min? kadehdin my?skin. On niin katkeraa -- -- vasta kuoleman j?lkeen huomata -- miten olisi voinut olla.
-- Mit? te sanoitte, kysyi rouva Hagert melkein tuimasti. H?n oli k?ynyt v?h?n huonokuuloiseksi.
-- Sanon vain -- -- Me emme ole toisillemme niinkuin pit?isi -- ja se on sitte niin katkeraa.
Rouva Hagert vavahti, mutta sit? ei tohtorinna huomannut. -- Kyll? min? kuitenkin h?nt? rakastin, mumisi h?n, huojutellen harmaata p??t??n.
-- Kyll? min? rakastin, kyll? min? rakastin, toisti h?n moneen kertaan. Muuta h?n ei puhunut koko iltana.
Rouva Hagert teki kohta senj?lkeen l?ht??. H?n oli kovin v?synyt.
Kotiin tultuaan ei h?n jaksanut kuunnella edes kertomuksia pikku Viljosta, jonka luona Kaisa oli ollut toisten k?ydess? haudalla. H?n meni omaan huoneeseensa, pani lep??m??n ja lep?si pitk??n.
Sill? aikaa Toini alkoi kirjett? Eilert Olsenille. H?n oli viel? kirjoittamassa, kun t?ti kutsui. H?nell? oli asiaa. Tahtoi puhua pian, kun oli niin v?synyt.
Toinista t?ti n?ytti huolestuttavan heikolta. Sent?hden h?n ehdotti puhelun siirt?mist? huomiseen.
-- Ei, ei, nyt se on sanottava. -- Rouva Hagert puhui katkonaisesti ja lyhyeen. -- Sin? tied?t, mink?laista meill? ennen oli yhdess? -- niin hyv??. Ymm?rt?mys yhdist??. Mutta sitte aloin ajatella, ett? olin liian hyv?. Ajattelin vain, mit? olin tehnyt sinulle ja mit? minulla oli oikeus vaatia. Se vieroitti. En en?? n?hnytk??n toista puolta. -- Kun sairastuit, min? melkein suutuin, mutta kun huononit, ymm?rsin, mit? olit ollut minulle.
Toini teki keskeytt?v?n liikkeen, mutta t?ti ei siit? huolinut. H?n jatkoi vain. -- Silloin alkoi taistelu. Kun sitte tohtori puhui terveydest?si ja matkasta, suutuin taas. El?m? ei ollut hemmoitellut minua, sent?hden min?k??n en tahtonut hemmoitella toisia. Olin mielest?ni oikeutettu ajattelemaan itse?ni. -- Annoin sinun matkustaa -- mutta tunsin kylmyytt?, sill? taistelin yh?. -- Mutta t?n??n haudalla ja sitte kun -- -- ??ni rupesi v?risem??n. -- L?hde, lapsi, minne tahdot! Ajattele itse?si! T?ytyyh?n sinunkin saada valita oma urasi ja el?? omaa el?m??si!
Toinin k?det kiertyiv?t samassa t?din kaulaan ja poski painui poskea vastaan.
-- T?ti rakas, kaikki on hyvin, kunhan ymm?rr?t ja -- -- --
-- ?l? -- ?l?. Ei nyt puhuta, kun mieli on liikutettu.
Samassa nakutti Kaisa ovelle tullakseen kattamaan illallisp?yt??. Puhe katkesi siihen, eik? sit? sitte en?? jatkettu. Mutta illalla hyv?? y?t? sanoessaan vanha rouva entiseen, mutta viime vuosina unohtuneeseen tapaansa suuteli Toinia molemmille poskille, otti h?nen p??ns? k?siens? v?liin, katsoi syv?lle silmiin ja sanoi: Jumala siunatkoon sinua, lapsi. -- Ja Toini vastasi kietoen k?tens? h?nen kaulaansa: hyv?? y?t?, rakas ?iti-t?ti!
Kun Toini avasi huoneensa oven, sattuivat h?nen silm?ns? ensimm?iseksi keskener?iseen kirjeeseen.
Miten kummallista! ?sken juuri h?n oli istunut kirjoittamassa kokonaan sen valtaamana, mit? haudalla oli kokenut ja kuullut, ja nyt olivat jo toiset vaikutelmat ty?nt?neet kaiken tuon syrj??n.
H?n istui kauan ajatuksiinsa vaipuneena, voimatta jatkaa kirjett??n. Mutta sitte sulautuivat kaikki eri kokemukset ja vaikutelmat yhteen, ihanaksi, sopusointuiseksi kokonaisuudeksi. H?n tarttui kyn??n ja jatkoi:
-- Kerroin jo hautaustoimituksesta, miten ehj?sti ja johdonmukaisesti kaikki siell? korotti mielen yli sen, mik? oli s?rkynyt, tuhoutunut, siihen ij?isyysmaailmaan, jossa ?vajaa lakkaa?.
Senj?lkeen kun tuota kirjoitin, olen omastakin puolestani kokenut paljo. -- Tie on auennut. Olen vapaa suunnittelemaan tulevaisuuteni suhteen, miten vain tahdon. Minua ei sido muu kuin syd?men rakkaus, mutta se onkin lujin side.
Toiste kerron enemm?n t?st?. -- Omat asiani tuntuvat nyt niin mit?tt?m?n pienilt?, vaikka ne toiste taas pyrkiv?t anastamaan liiankin paljo alaa.
Palaan viel? hautajaisiin. Siell? tuli niin el?v?n? mieleeni er?s seikka tai sanoisinko kokemus, josta teki mieleni kertoa jo silloin, kun yhdess? ihailimme Tanskan taidetta.
Meill? on t??ll? Suomessa er?s kirkko, jonka maalauksista on paljo puhuttu ja kirjoitettu.
En k?y niit? ensink??n arvostelemaan. Siin? suhteessa saattaa tietysti pit?? eri n?k?kohtia silm?ll?. Sanon vain, mit? ne minulle ovat puhuneet. -- Ja sanon viel? senkin, ett? jos kerran saisimme kulkea siell? yhdess?, niinkuin Uudessa Glyptothekiss?, luulen, ett? Te tuntisitte samaa.
Kun ensi kertaa astuin tuohon kirkkoon, teki se minuun mit? valtavimman vaikutuksen.
Kirkkoa ymp?r?iv?n lehterin pohjav?ri on ik?v?n harmaa: Painostavan arkiel?m?n raskauden tuo se kohta mieleen. T?m?n arkisuuden ymp?r?imin? kulkevat nuoret pojat kantaen el?m?n taakkaa ruusuineen ja ohdakkeineen.
Mik? kantaa kumartuneena, mik? suoraselk?isen?, mik? kevyen huolettomasti, mik? tarmokas ilme kasvoillaan.
Mutta kirkon per?lt?, alttarin yl?puolelta olevasta taulusta loistaa katsojaa vastaan h?ik?isev? valkeus yl?snousevien joukosta, loistaa, ik??nkuin s?teill??n valaen yl?snousemuksen kirkkautta ja voimaa arkiel?m?n harmauteen.
Juuri samaa olen viime aikoina tuntenut.
El?m? on puhunut minulle voimakkaammin kuin koskaan -- ensin luonto siell? Alppien maassa, sitte ihmisel?m? yksinkertaisine ja kuitenkin niin ihmeellisine vaiheineen. Olen n?hnyt niin paljo surua ja kuitenkin on kuin nyt vasta ymm?rt?isin, miten suurta ja ihanaa el?m? on.
Joka kev??st?, joka talven vallan voittaa, joka aamusta, jolloin pimeys pakenee valon tielt?, tahtoisin kiitt??, sill? ne julistavat kaikki el?m?n ja totuuden voittoa.
Me puhuimme niin usein yhdess? perinn?n merkityksest?. Te painostitte sen peloittavaa puolta ja -- olette oikeassa. Mutta olemmehan kaikki my?skin saaneet Eedenin perinn?n, jonka vaikutuksia ei mik??n voi kokonaan tyhj?ksi tehd?.
Siksi juuri puhuu nouseva p?iv? ja kukkiva kev?t ij?isyysel?m?st?, ij?isyystotuuksista, joita ei mik??n voi tyhj?ksi tehd?.
* * * * *
Toini antoi kyn?n painua ja ajatteli hetken. H?nen sielunsa silm?in eteen kohosi kuva hiljaisesta, kirkaskatseisesta miehest?, joka oli suuri n?yryydess??n, jaloudessaan, mutta jolla oli suuri surujen taakka kannettavana.
H?n tarttui ?kki? uudelleen kyn??n.
-- Olen kirjoittanut t?st? kaikesta, sill? syd?meni on n?in? viime aikoina ollut niin tulvillaan. Mutta olen tehnyt n?in my?skin siksi, ett? tahdoin l?hett?? juuri t?m?n tervehdyksen? Teille.
El?m? on oikeastaan samanlaista kaikkialla, ja jokaiselle meist? tulee aikoja, jolloin on hyv? muistutella itselleen ja muille, ett? ajallisuuden vajavuus on lyhytaikaista ja se mik? on ij?ist?, se voittaa kerran...
* * * * *
Viel? kauan istui Toini ajatuksiinsa vaipuneena. Sitte h?n havahtui, nousi ja veti k??rekaihtimen yl?s.
Kuulakan kirkas oli elokuun aamu. Kasteen kyyneliss? kylpi maa id?ss? sarastavan p?iv?n kirkastamana.
Aurinko nousi.

End of the Project Gutenberg EBook of Pohjavirtoja, by Marja Salmela
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJAVIRTOJA ***
***** This file should be named 21265-8.txt or 21265-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/2/1/2/6/21265/
Produced by Tapio Riikonen
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY
- You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org
For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

Pohjavirtoja, by Marja Salmela
A free ebook from http://www.dertz.in/