Piru

The Project Gutenberg EBook of Piru, by Juho Kujala This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Piru Historiallinen katsaus pirun alkuper??n, el?m??n ja toimintaan
Author: Juho Kujala
Release Date: May 30, 2006 [EBook #18474]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIRU ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

Piru
Historiallinen katsaus pirun alkuper??n, el?m??n ja toimintaan
Vironkielest? mukaili Juho Kujala
Ensimm?isen kerran julkaissut Osuuskunta Visa r. l. 1912.

Johdannoksi.
Kaikkien uskonnollisten ennakkoluulojen perustana on se n?kym?t?n alkusyy, mist? ihmisen el?m? muodostuu. Ne johtop??t?kset, joiden nojalla eri ihmisiss? sellaisia ennakkoluuloja syntyi ovat hyvin yksinkertaiset, jokainen yksityinen kuolemantapaus kutsuu nuo ajatukset esiin. Esimerkiksi: nuori, terve mies haavoittui, lyhyen ajan per?st? oli h?nest? el?m? kadonnut ja kylm? ruumis todisti vain en?? h?nen olemassaoloaan. Ruumis oli muuten entisenlainen, mutta *el?m??* ei ollut. Sit? katsellessa syntyi ihmisiss? ajatus: ruumis voi olla olemassa elollisena, sek? elottomana. Johtop??t?s: *henki* ja *ruumis* ovat eri olentoja. Siten ihminen sai aavistuksen el?m?n alkuper?st?, olentona mik? ei ole yksi; alettiin erottaa ihmisess? kaksi osaa: *ruumis* ja *sielu*.
Ihmisiss? syntyi luulo, ett? *sielu* el?? ruumiista eroamisen j?lkeen, ollen siit? todistuksena se, ett? sielu itse erosi ruumiista. Ihminen tarvitsi el?m??ns? jatkaakseen sy?d? ja juoda; siis sit? tarvitsi sielukin. Siit? kehittyi velvollisuus huolehtia tuolleen sielusta, s. o. hankkia sille sy?t?v?? ja juotavaa. Kuolleiden sielujen huolehtimisen kehittyi ensim?inen uskonnollinen tapa ihmiskunnan alhaisimmalla kulttuuriaikakaudella.
Ihminen joutui luonnonilmi?iden kanssa tekemisiin: l?mmin auringonpaiste ja virvoittava sade edisti kasvien kasvamista ja virkisti niit?, kun taas v?liin tuli ankara raesade, tai h?vitt?m? myrsky tuhoisine seurauksineen. Ihminen ei voinut n?iden ilmi?iden syit? selitt??, mutta h?n kuvitteli, ett? joku salainen voima saa niit? aikaan. Muuta voimaa h?n ei tuntenut kun kuolleiden ihmisten sieluja, eli henki?. N?m? h?nen mielest??n olivat ne p?iv?paistetta, sadetta ja myrsky?, ukkosen jylin?? y. m. aikaansaavat salaiset voimat.
Toiset luonnonilmi?t olivat ihmisille vahingollisia, toiset hy?dyllisi?. Luonnollisesti tuli ihminen siihen johtop??t?kseen, ett? vahingolliset ilmi?t ovat h?nelle rangaistuksena huolimattomuudesta kuolleiden henkien suhteen, hy?dylliset ilmi?t taas olivat palkintona hyvist? t?ist?. Se pakotti ihmiset *kunnioittamaan* ja mielistelem??n henki?, etteiv?t ne tekisi pahaa h?nelle. Henkien palvelus siis johtui etujen tavottelemisesta.
Kun ihmiskunta kehittyi edelleen ja kuleksiva paimentolaisel?m? vaihtui paikalliseen el?m??n ja ihmiset alkoivat koota ja s?ilytt?? *omaisuutta*: ty?kaluja, ruoka-aineita y. m. niin syntyi ajatus, ett? pit?isi olla *suojelushenki*, joka ihmist? ja h?nen omaisuuttaan suojelisi ja asuisi h?nen olinpaikassaan. V?kin?iseksi suojelushengeksi t?ytyi ihmisen valita voimakkain ja urhoollisin ja niin otettiin perhekunnan suojelushengeksi yksi entisten ja parhaimmaksi tunnettujen j?senten hengist?, josta pidettiin tarkkaa huolta ja sy?ntiaikoina aina muistettiin sille osa erottaa.
Niin oli jokaisella perhekunnalla suojelushenkens? ja sellaisena useammin jonkun entisen sukukunnan p??llik?n henki, joka el?iss??n oli laajasti kunnioitettu ja vahva. Perheet kasvoivat suvunjatkamisen kautta suuremmiksi, kansat lis??ntyiv?t, Siten tulivat toiset suojelushengist? laajemmin tunnetuiksi ja saivat laajemmissa piireiss? kunnioitusta, kun taas toiset v?hemm?n tunnetut j?iv?t syrj??n ja unohdettiin, niist? s?ilyi vain aavistus "suurena henkijoukkona".
Kun useammat sukuheimot yhtyiv?t, rukoiltiin sen suojelushengen apua, joka n?yttihe joukosta vahvimmaksi. Siit? tehtiin koko *kansan* suojelushenki. Aikojen kuluessa joutuivat ihmiset taloudellisen kehityksen v?ltt?m?tt?myydest? yh? enemm?n toistensa kanssa keskin?isiin suhteisiin. Siit? syntyi ajatus yleisest? suojelushengest?, joka kaikki toiset henget yhdist??, ja niit? johtaa. Sit? alettiin pit?? *suur*-henken? ja alettiin antaa sille toisten rinnalla *etuoikeuksia*. Ihmisten el?m?n kehittyess? monipuolisemmaksi, muodostui aavistus suurhengest? k?sitett?v?mm?ksi. Suurhenki menetti yh? enemm?n ihmisellist? ominaisuuksiaan. Ihmiset alkoivat pit?? h?nt? is?n??n, ja itse??n h?nen lapsinaan. Siten syntyi ihmiskunnassa ajatus *jumalasta*.

Hyv?t ja pahat henget.
Esi-ihmiset uskoivat, ett? edesmenneiden ihmisten henget l?hettiv?t ihmisille monenlaisia vaivoja, kuten salamoita ja jyrin?? ja panivat tulivuoret laavaa sy?ksem??n, synnyttiv?t maanj?ristyksi?, l?hettiv?t n?lk??, ruttotauteja j. n. e. Niiden uskottiin tulevan rangaistuksena siit?, ett? heit? oli jotenkin suututettu.
V?hitellen alkoi ihminen erottaa hyv?t ja pahat henget, jotka kummatkin tekiv?t kuoleman j?lkeen hyv?? tai pahaa.
Samassa m??r?ss? kun hyvien henkien johtaja muodostui, saivat pahat hengetkin ylemm?n p??llikk?ns?.
Niin kasvoi ihmisen aivoissa kaksi henkijoukkoa, hyv?t ja pahat. T?m?n jaon mittapuu oli ihminen itse, siten, ett? se, mik? h?nelle oli edullista oli hyv? ja se mik? oli ep?edullisin oli paha.
T?m? oletus kehittyi ihmisess? k?sitykseksi, ett? hyv?t ja pahat henget ovat kesken??n alituisessa taistelussa ja viimein otaksui ihminen, ett? h?ness? itsess??nkin k?y paha ja hyv? taistelua, vietellen edellinen h?nt? pahoihin tekoihin, kun taas j?lkim?inen kehotti hyviin t?ihin.
Kun otaksuma hyvien henkien ominaisuuksista, hyvyydest?, laupeudesta, rakkaudesta j. n. e. kehittyi kokonaisk?sitykseksi -- jumalaksi -- tapahtui se sama pahojen henkien kanssa. Niist? muodostui kokonaisk?sitys -- *piru*.
Piru, joka ennen puolueettoman henkien seurassa asusti Jumalan l?heisyydess?, per?ytyi yh? kauemmas jumalasta, kunnes he joutuivat t?ydellisesti vastakkain ja jumalasta tuli valon valtakunnan hallitsija ja pirusta pimeyden valtakunnan ruhtinas. Jumala asui taivaassa, piru helvetiss? maan alla. Molempien v?lill? jatkuu alituinen taistelu. T?t? hyv?n ja pahan taisteluun perustuvaa katsantokantaa nimitet??n dualismiksi.

Muinaisten sivistyskansojen pahat henget.
Pahat henget esiintyv?t jo alhaisella sivistysasteella olevien kansojen uskonnoissa. Miss? usko on varmempaan ja yhten?isemp??n muotoon kiteytynyt, siell? ovat pahat hengetkin selv?piirteisempi? ja niill? on varmat ominaisuudet. Muinaisaikaisista kansoista ovat m. m. egyptil?iset ne, joista on s?ilynyt selvimpi? tietoja. Heill? olivat Ptah, Ra, Ammon, Osiris, Isis y. m. hyv?t jumalat, jotka onnea ja el?m?? toivat. Sit?vastoin olivat, k??rme Apep, joka pahuutta ja pimeytt?, synnytti, sek? petoksen ja valheen is?, kiusaaja ja h?vitt?j? kauhea Set.
Foinikialaisilla olivat jumalat Baal ja Ascher hyvi?, joiden vastakohdat olivat Moloch ja Atarte. Indiassa oli luoja India ja yll?pit?j? Baruna, niiden vastustajat Driera ja Asuren. Persiassa oli Ormudz Ahrimanin kanssa alituisessa riidassa maailman hallitsemisesta. Kreikassa ja Roomassa oli joukko hyvi? ja pahoja henki?, haltijoita, "n?kkej?" y. m. Samoin esiintyy dualismi my?s germaanien, flaamien y. m. kansojen muinaisissa uskonnoissa. Selvimm?ss? muodossa esiintyy dualismi persialaisten uskonnossa, jossa Ormudzilla k?sitet??n aurinkoa ja valoa, ja Ahrimanilla pimeytt?. P?iv? merkitsi Ormudzin, y? Ahrimanin voittoa. Vuodenaikojen vaihtelut merkitsiv?t yhden tai toisen Jumalan voittoa. Siit? kehittyi auringon, tulen -- yleens? valkeuden palvelus. On huomattava, ett? my?s jokaisen kansan pirun muodostumiseen kansan sivistystaso, olinpaikka, ilmasto, luonto ja aineelliset olot vaikuttivat. Kuumien maiden asukkaat lukevat pirun ansioksi maanj?ristykset, tulivuoren purkaukset j. n. e., kun taas kylmien pohjoismaiden asukkaat arvelivat pakkasta, lumituiskuja j. n. e., pirun t?iksi. Samaten on pahojen henkien ulkoasun kuvittelu venyv? ja vaikuttavat siihenkin paikalliset olot. Valkoihoisten mielest? on piru ehdottomasti musta. Neekerit kuvittelevat pirunsa valkoiseksi. Itse l?hetyssaarnaajien oli my?nnytt?v? selitt?m??n neekereille ett? Jeesus ja neitsyt Maria olivat mustaihoisia, jos mieli edes nimeksik??n teht?v?ss??n menesty?.

Viron "Vanhapakana".
(Lukua on lyhennetty.)
Viron vanhimmasta uskonnosta puuttuu piru, jumalan vastakohtana kokonaan. T?hlmanin luomistarussa puhutaan vanhasta is?st?, joka asui korkealla taivaassa ja loi avukseen kalevalaiset: Vanemuisen[1] ja Ilmarisen, k?ytt??kseen niiden neuvoja ja urhoollisuutta. My?hemmin loi Vanha is? my?s maailman. H?nell? oli useita nimi?, kuten Taara, Ukko, Vanhataatto ja Jumala. N?kyy ett? vanhimmat virolaiset olivat yksijumaluuden uskojia. Taistelua jumalan ja jonkun h?nen henkil?kohtaisen vastustajansa v?lill? ei tunnettu.
[1] V?in?m?inen.
Vanhapakana esiintyy ensi kerran Kavalan Hans'in tarussa ja on varustettu ihmeellisill? ominaisuuksilla, on suuren talon omistaja ja on h?nell? vaimo ja lapset ja omistaa paljon omaisuutta. H?n el?? erakkona ja h?nt? ihmiset inhoavat. H?n eroaa tavallisista ihmisist? siin?, ett? h?nell? on suuri ruumis, suuri voima ja taitavuus (kantaa oritta sel?ss??n) on vallanhimoinen, pelk?? susia ja ukkosta, ei mene hiekkaan. (Viimeksimainittu lis?ys on kai kristinuskon tuomaa.)
Vanhapakana on per?ti tyhm? ja Kavala Hans viisas, jos jotakin on tahdottu sill? luvata, niin taistelua raan voiman ja tarkan ?lykkyyden v?lill?, mutta ei paheen ja hyveen taistelua. Kavala Hans oli l?peens? veijari ja Vanhapakana suora ja rehellinen.
Selvemm?sti kuvastuu pahahenki Kalevipoegissa[1] Kalevan pojassa jossa se Pakaretin, Paraskin, Vettenhengen, Pahanhengen ja Sarvikin nimell? esiintyy ja on tyhm? mutta voimakas, kuten "Kalevinpojasta" ilmenee. H?n on my?s ihmisten vihollinen, mutta ei jumalan vastustaja.
[1] Vastaa Suomen Kalevalaa.
"Kalevinpojassa" kerrotaan Sarvikin asuvan helvetiss?, jossa "Kalevipoeg" k?vi kaksi kertaa ja l?ysi ensikerran helvetin porttiaukon Endlaj?rven alta, josta meni pitk?, pime? k?yt?v? sinne. Itse helvetti oli suuren talon tapainen, jossa oli paljon rikkauksia. Helvetiss? pidettiin kuolleiden sieluja vangittuina ja pantiin Sarvikin hy?dyksi ty?h?n.
"Siin neid vaeseid vaevatak Mitmel puhut piinatakse[1]
[1] "T??ll? onnettomia piinataan Monin tavoin vaivataan."
Sarvikille tehd??n raskasta orjan ty?t?. Orjuudessa oleva kansa ei voinut helvetiss??nk??n pahempaa kuvitella kuin orjanty?t?. Jokatapauksessa huomataan t?ss? helvettikuvauksessa aikalailla kristinuskon vaikutusta. Viel? enemm?n kristinuskon vaikutusta huomaa kertomuksessa Kalevinpojan toisesta helvetiss? k?ynnist?. Silloin on helvetiss? jo tulta, savua, sinist? tulikivij?rvi?, tervajoki, s??ski?, sy?p?l?isi? j. n. e. Sielt? l?ysi Kalevipoeg ?itins? Lindan. Kalevipoeg taisteli Sarvikin kanssa, voitti h?net ja pani kahleisiin. Taistelu oli ruumiillinen voimankoetus. Henkist? taistelua heid?n v?lill??n ei ollut.
My?hemmiss? muinaistaruissa, esim. Kreutzwaldin "Viron kansan saduissa" esiintyy t?ydellinen kristinuskon piru, kehittyen yh?, kunnes "Vanhanpakanan saduissa" se jo on t?ydelleen nykyisen kirkon saatana, kaikkine keskiaikaisine ominaisuuksineen. Helvettikin on jo t?ydellistynyt kristinuskon vaikutuksesta.
Sarvik ja my?s piru sek? pahat henget ovat suorastaan kristinuskosta lainattuja. Alkuper?isen? Viron "piruna" voi pit?? Kavalan Hansin ja "Vanhanpakanan".
Nimi "pakana" on latinankielest? lainattu ja merkitsee syrj?isess? mets?kyl?ss? asujan. Kun kaupunkeihin ja niiden ymp?rille levisi kristinusko ennemmin kuin syrj?seutuihin, alettiin syrj?seuduissa asuvia nimitt?? -- pakanoiksi. -- Sitten levisi nimitys laajemmalle, k?sitt?en kaikkia niit?, jotka eiv?t olleet kristinuskoon kastettuja. Siit? johtui, ett? silloin kuin virolaiset viel? olivat ei-kristittyj?, nimitettiin heit? pakanoiksi, ja pirua heid?n p??llik?kseen "Vanhaksipakanaksi".
M. Eisen soitellessaan tulee johtop??t?kseen, ett? "Vanhapakana" oli hiisi, voimakas ja kavala ihmisten vihollinen, joka toi kansalle orjuutta ja h?vitti "vanhan hyv?n ajan vapauden".

Suomen piru.
(Suomentajan lis?ys.)
Suomen pakanuuden aikainen "pahojen henkien p??ruhtinas" oli tuoni, jonka asuntopaikka oli Tuonela, kuolleiden valtakunta, johon tultiin yhdeks?n meren ylitse. Sen lis?ksi oli Hiisi, jonka koko suku oli h?ijyj? noitia. H?n oli kipujen ja kauhistuksen jumala, joka hioi ter?vimm?t miekat. Tuonen pojilla oli vaskiset kynnet, tyt?r, sokea Loviatar oli ruma ja ilke?, kipujen ?iti.
Usko noitiin oli yleinen. Kipujen, tautien ja muun maanvaivan sattuessa turvauduttiin noitiin, jotka loihtivat kivut Kipuvuoreen, jonka luultiin olevan kaukana Kemijoen rannalla, jossa oli yhdeks?n sylt? syv? reik?, sinne manasivat noidat kivut, jossa kuoleman kolme tyt?rt?, Tuonetar, Kivutar ja ?k??t?r ottivat ne vastaan. Nytkin viel? l?ytyy joissakin salon perukoilla vanhoja ihmisi?, jotka loihtivat tauteja kaikellaisilla tempuilla. Hammass?rky esim. voi menn?, kun se, jonka hampaita s?rki, otti tikun laudasta, jolla kuolleen ruumis oli maannut, kaivoi sill? s?rkev?? hammasta, ja sitte meni mets??n, l?visti tuoreeseen puuhun l?ven ja pisti sinne tikun. Senj?lkeen hammass?rky ei en?? sit? ihmist? vaivannut, mutta se puu kuivi. Noitien ylijohtaja oli Louhi, Pohjolan akka harvahammas, jolla oli tytt?ri? Aina ja Kyllikki.
Kristinusko joka 12:nnella vuosisadalla tuotiin tulella ja miekalla maahamme, ei poistanut noituutta, p?invastoin. Perkele muodostui olennoksi, jolla oli sarvet p??ss? ja yl?ruumis ihmisen, ja alaruumis hevosen. Sit?paitsi se voi esiinty? eri muodoissa, kuten suden, koiran, kissan j. n. e. ja tuli se uskovaista kiusaamaan. Painajaistakin luultiin piruksi, joka herran valittuja kiusasi. Perkeleen ty?ksi arveltiin kaikki tapaturmat, jotka kohtasivat ihmisi? tai el?imi? ja kirkko piti t?t? uskoa yll?. Papit selittiv?t, ett? ihmiset voivat tehd? liiton pirun kanssa ja saivat erinomaisen voiman tehd? kaikellaista pahaa, tappaa vihamiehi??n ja niiden elukoita, kulkea olkilyhtein?, ratsastaa luudilla j. n. e. Taikausko meni niin pitk?lle, ett? tuhansittain ihmist? poltettiin muka noitina, sellaisestakin syyst?, ett? olivat luonnollisten aineiden avulla parantaneet l?himm?isi??n -- se oli muka todistus, ett? ihminen oli liitossa perkeleen kanssa. Silloin tarjoutui monelle matalamieliselle ihmiselle tilaisuus p??st? jostakin vihaamastaan ihmisest?. Kun meni ja valehteli papille, ett? kyseess?oleva ihminen harjoitti noituutta, ja puheensa vahvistukseksi kertoi jonkun mielikuvituksen luoman tai tekaistun hirve?n jutun, niin heti olivat viranomaiset kimpussa ja -- onneton poltettiin el?v?n?, kun ensin oli kamalasti kiduttamalla saatu h?net "tunnustamaan".
Viel?k??n ei ole taikausko maastamme h?vinnyt. Tapaa viel? niit?kin, jotka uskovat, ett? helvettiin joutuneiden kuolleiden henget rauhattomina kulkevat ylh??ll?, tai kulkee kuollut hakemassa jotakin vaatekappaletta, t. m. s. joka oli unohdettu panna mukaan hautaan, toiset k?yv?t valittamassa, ett? hautansa oli j??nyt siunaamatta j. n. e.
Pirun luultiin my?s tekev?n pahojaan ja suojellakseen itse??n silt?, vedettiin jouluaattoiltana seuraavan tapainen merkki X kaikkien ovien p??lle valkoliidulla. Sen teki perheen is? kun oli saunasta palannut ja "Saunaryypyn" ottanut. Paljon on my?s kertomuksia siit?, miten piru kylvetti saunoissa ihmist? kuoliaaksi ja pani nahan orrelle kuivamaan. Uskottiin, ett? piru vaihtoi lehtolapsia ja vasta 15 vuotiaana papin pakotuksesta vaihtoi takaisin. T?ll?in kertoi lapsi, mink?moista oli ollut pirun asunnossa. Oli erikoisia p?ivi?, jotka olivat pahoja, esim. kuukauden ensim?inen tiistai oli "kuivatiistai" jolloin kaikki kuivaa ja elolliset olennot kuolevat, esim. sy?p?l?iset huoneista kuolevat, jos "kuivatiistaina" tehdyll? luudalla lakasee. Vapunp?iv?n? veistettyj? lastuja ei saanut vied? navettaan, siit? tuli lehmien jalat kipe?ksi.
Pirun asunto on helvetti, joka kehittyi tuonelasta. Siit? sis?lt?? uskonnollinen kirjallisuus kylliksi kamalia kuvauksia.
Muinaissuomalaisten jumala oli *Jum*, jonka asunto oli taivas. Kun vanhoja yleens? kunnioitettiin, kutsuttiin jumalaa *Ukoksi*, jolla oli vaimo *Akka*, jonka vakasta mehil?inen kantoi mett?. Aurinko, kuu ja t?hdet olivat eri jumalia, joilla oli nuoria, kauniita poikia ja tytt?ri?: *P?iv?t?r*, auringon tyt?r, *Kuutar*, kuun tyt?r, *T?hdet?r*, t?hden tyt?r. Auringon poika oli *Panu*, tulenhenki. *Luonnottaret* olivat luonnon kolme tyt?rt?, jotka synnyttiv?t raudan. Ilman tyt?r, *Ilmatar* oli avullisena maailman luomisessa, mutta *Tuulen tyt?r* oli huonosti kasvatettu neito, joka kutoi huonoja paitoja. Etel?tuulen tyt?r, *Etel?t?r*, antoi sadetta kovana pouta-aikana, ja kes?n tyt?r, *Suvetar*, hoiti karjaa mets?ss?.
Veden jumalan nimi oli *Ahti*, arvokas ukko, jolla oli pitk?, merenruohoinen parta. H?n asui kallionluolassa *Ahtolassa*, ja h?nell? oli ??rett?m?t aarteet, jotka h?n oli merenkulkijoilta ry?st?nyt ja harvoin takaisin antoi. H?nen vaimonsa oli antelias *Vellamo*, jolla oli sininen lakki, kaislapaita ja vaahtoinen vaippa yll?. H?nell? oli monta kaunista, mutta huikentelevata lasta, ja aallon tyt?r, *Aallotar*, harjaili v?list? kalliolla pitki? hiuksiansa harjalla hopeap??ll?.
Maan valtava ?iti oli *Maa-emo*, ja h?nelt? rukoiltiin runsaita viljavuosia. Mets?n kuningas oli vanha, ruskeapartainen *Tapio*, jolla oli p??ss? korkea havuhattu ja naavaturkki yll?. H?nen asuntonansa oli kaunis *Metsola*, jossa Tapiolla oli kolme linnaa ja raha-aitta, jonka kultaista avainta h?nen vaimonsa *Mielikki* kantoi vy?ll??n. T?lt? pyysi mets?st?j? hyv?? mets?onnea, ja jos h?n n?ki h?nen vihaisena, rumissa, huononpuoleisissa vaatteissa, k?vi mets?stys huonosti; mutta jos h?n n?ki h?nen lykkyvaattehissa, k?det kullan k??rehiss?, kaula helmiss? hyviss?, silloin h?n oli varma onnestaan. Sill? kaikki mets?n el?imet olivat Tapion karjaa; h?nell? oli monta palvelijaa ja hyv?sti kasvatettuja lapsia. *Nyyrikki* veisti pilkkuja puihin, ettei mets?st?j? eksyisi; *Pellervo* johdatti karjan kotiin; *Tuulikki* levitti punaisen silkkihuivinsa sillaksi ojan poikki. *Mets?n piika*, Tapion pieni palvelustytt?, eli sulalla vedell? ja soitteli niin suloisesti huilullansa, ett? Mielikki her?si aamu-unestaan ja kuuli mets?st?j?n rukoukset.
Juhannustulet ovat j??nn?ksi? muinaissuomalaisten auringon jumalan juhlista, samoilta ajoilta ovat Helatorstai-iltana poltetut "Helkavalkeat".
Haltijoihin uskominen oli viime vuosisadalla yleist?, ja niist? toisia kunnioitettiin hyvin? henkin?, toisia hyviteltiin kun luultiin niiden voivan antaa onnea ja menestyst?, sek? elukan onnea. Sit? varten annettiin esim. "huoneenhaltijalle" uutispuuroa, sek? lehm?n poikimisen j?lkeen ensi kerran tehty? juustoa, uutisviljaa ja jouluolutta, viskaamalla ne uuninkoloon.
Kev??ll? lehmi? ulos laskettaessa, meni em?nt? hajareisin navetan oven p??lle, sein??n kiinnitettyyn tankojen p??lle, seisomaan ja siit? laskettiin lehm?t l?pi kun niiden nen? ensin oli tervattu. Sen piti suojella lehmi? laitumella kaikellaiselta vahingolta.
Erikoiset noitien y?t olivat pitk?perjantai- ja p??si?is-y?t, jolloin noita-akat kulkivat navetoissa, keritsiv?t lehmist? ja lampaista karvoja, j?ttiv?t kaikellaisilla sotkuilla t?ytettyj? pusseja, lihakappaleita y. m. navettoihin. He luulivat sill? voivansa vahingoittaa naapurinsa elukoita. Sen uskottiin voivan tapahtua perkeleen avulla. Viel?kin on sellainen usko osaksi vallalla.
Viel?kin on maaseuduilla kaikellaisia "poppamuijia" ja "poppamiehi?", joilta haetaan apua erikoisiin tauteihin, etenkin kun luullaan, ett? joku vihamies on kironnut johonkin tautiin, jota l??k?rit eiv?t voi parantaa. -- Sellaisten "noitien" asunnoissa on kaikellaisia luita, p??kalloja y. m. kauhua her?tt?vi? esineit?, joilla he ly?v?t "af??ri?", vaikka heid?n "tietonsa" supistuvat mit?tt?miin. Viel? on suuri joukko kaikenlaisia taikatemppuja, joita k?visi pitk?ksi ja tarpeettomaksikin luetella, siksikin, ett? edemp?n? kerrottavissa pirun metkuissa on paljon sellaista, joita meill? viel? miltei n?ihin asti on uskottu tosiksi.
Sadut j?ttil?isist? y. m. sek? V?in?m?isest?, joka k?vi Tuonelassa, l?ytyv?t Kalevalassa.
Suomen Jumala on p??asiassa juutalaisilta lainattu ja tullut kristinuskon mukana, samoin perkele enkeleineen. Usko niihin alkaa jo h?vit? maastamme ja tieteelliset totuudet voittavat alaa, huolimatta kirkon ep?toivoisista ponnistuksista taikauskon yll?pit?miseksi.

Piru Mooseksen kirjoissa.
Ennen kirjoitustaidon keksimist? oli kaikilla kansoilla suupuheina kulkevat muinaistarut, joissa kerrottiin t?rkeimmist? henkil?ist?, tapauksista j. n. e. Niinp? juutalaisillakin on historiansa sen kansan esivanhemmista Abrahamista, Isakista, Jakobista ja Josefista. (Mooseksen k. l. 15--20) ja sen lis?ksi viel? tarut maailman luomisesta, paradiisista, syntiinlankeemisesta, Baabelin tornista j. n. e. Muinaistutkimus on kuitenkin osottanut, etteiv?t nuo tarut ole alkuper?lt??n juutalaisia, vaan omat ne olleet tunnettuja jo seemil?isill?, heimoilla, syyrialaisilla, assyrialaisilla, foinikialaisilla, kaldealaisilla, pabylonialaisilla j. n. e. Mahdollista, ett? juutalaiset olivat lainanneet luomistarunsa juuri kaldealaisilta, sill? Abrahamhan oli kotoisin Kaldean Urian kaupungista. Koko Israelin uskonnollisessa el?m?ss? huomataan n?inollen seemil?ist? vaikutusta.
T?st? huolimatta eroaa juutalaisten uskonnollinen maailman katsomus naapurikansojen uskonnosta siin?, ett? vanhasta testamentista alkuaan puuttuu *piru* henkil?n? ja jumalan vastakohtana. Keinotekoista on selitt?? pirulla olleen osaa syntiinlankeemuksessa. Se taru on n?et tunnettu muuten kaikilla seemil?isill? heimoilla, mutta n?ytelm?st? vaan puuttuu piru.
Meille kerrotaan ihmisen kanssa puhuvasta k??rmeest?, joka neuvoi ihmist? syntiin. Nousee kysymys: min? pitiv?t seemin sukuiset kansat k??rmett?? Pahan personoituna k?sitteen?k? vai puhetaitoisena personallisena k??rmeen?? Viimeksimainittu otaksuma ei l?yd? tukea. Mooseksen kirjassa ei kerrota pirusta, vaan k??rmeest? "joka oli el?imist? kavalin", eik? sit? k?sitet? aineellisesti vaan henkisesti -- siis pahan personoituna k?sitteen?, ja siten sen tapauksen kertovat kaikki seemil?iset heimot, jotka kuvaavat paratiisina ihmiskunnan ensiaikoja, ja puhuvalla k??rmeell? kaikkia vaivoja ja vastuksia.
Mooses ei kerro pirusta, vaan kyll? Israelin jumalasta, orjuudesta vapauttajana. (2 Mooseksenk. 20--2)
Kuten alussa n?imme, oli kullakin kansalla suojelushenki, eli Jumala. Mooses ei sit? kiell?, vaan varottaa israelilaisia palvelemasta *muiden* kansojen jumalia (katso ensim?ist? k?sky?) H?n ei sanonut: "Ei saa muita jumalia olla", vaan: "Ei sinun pid? muita jumalia palvella minun ohellani" ja (2 Mooseksenk. 6 l. 2--3) "Min? otan teit? kansakseni ja tahdon olla teid?n jumalanne". Usko toisten kansojen jumalien olemassaoloon jatkui juutalaisilla edelleen aina Eliaan ja Elisan aikoihin (1,000 v. e. Kr.) kuten 2 Kuningasten kirjan 10 l. 18--27 v. huomaamme.
Sitten palveltiin laajoissa piireiss? Israelissa Baalia, ja kuningas Jehulla oli t?ysi ty? karkottaa Baal Israelista ja sittekin se j?i toisten kansojen jumalana olemaan.
Juutalaisten jumalasta ei puhuttu yleisen? jumalana, vaan *Israelin jumalana*, joka voi tehd? kansansa onnelliseksi, tai onnettomaksi, siunata tai kirota. Muinaisjuutalaiset eiv?t voineet kuvitellakaan, l?ytyv?n sellaista voimaa, joka uskaltaisi asettua Jehovaa vastaan, joka kaikki hallitsi ja j?rjesti (Jesaia 45 l. 7 v.)
Jehova h?vitti valtioita (Jes. 13 l. 6--7), kosti ihmisille ja paadutti ihmisten syd?mi?, kuten Siehonin, Esbonin kuninkaan syd?men antaakseen h?net israelilaisten k?siin murhattavaksi (5 Moos. 2--30). Veden paisumus, Sodoman h?vitys, Egyptin rangaistukset, n?lk? y. m. luonnonilmi?t olivat Jehovan t?it?.
Jehova oli voimakas despoottinen hallitsija, joka ei voinut k?rsi? toista henke?, joka olisi uskaltanut ruveta h?nen kanssaan kilpailemaan.
1 Mooseksen k. 6 l. 1--4 v. kerrotaan jumalan pojista, jotka naivat ihmisten tytt?ri?. Jotkut teologit ovat yritt?neet selitt??, ett? Mooses tarkotti niill? langenneita enkeleit?, siis piruja. Kuitenkaan ei n?ist? "avioliitoista" syntynyt pahoja ihmisi?, vaan "suuria, pitki? ihmisi?" ja "vahvoja", kuten "ne muinen kuuluisat miehet olivat".
T?m? Mooseksen taru enkeleist? on seemil?isill? kansoilla tunnettu. Enkelit olivat jumalan lapsia, jotka h?nt? palvelivat ja olivat h?nen neuvonantajinaan ilmoittivat h?nelle mit? maanp??ll? tehtiin. Olivat syntisi?, mutta ei niin paljon kuin ihmiset. Heill? oli ihmisellisi? ominaisuuksia. Heit? viina juovutti (Tuomarein kirja 9 l. 13 v.) He voivat harjottaa sukupuoliyhteytt? j. n. e. Enkelien alkuper? on l?ht?isin historiantakaisilta ajoilta, jolloin voimakkaat suojelushenget olivat hallitsijoita ja toiset heikommat niiden palvelijoita.
Mooseksen kirjoissa l?ytyy viel? pari kohtaa, joista on yritetty hakea pirua. Niinp? kertoo 3 Mooseksen k. 16 l. 7--11 v., miten jumala antoi Abrahamille k?skyn ottaa kaksi kaurista ja antaa niist? toisen jumalalle, ja toisen, jonka p??lle ihmisten synnit oli pantu, vied? korpeen sovitukseksi. Kelle vietiin kauris korpeen? Se ei selvi? raamatusta, mutta my?hemmist? rabien kertomuksista selvi??, ett? kauris vietiin korven hengelle Azazelille. Mutta kuka oli Azazel? Mahdollista ett? sill? kuviteltiin Egyptin kauheaa Seti?, johon israelilaiset orjuudessaan tutustuivat. Pahaa henke? ei sill? k?sitetty.
3 Mooseksen k. 17 l. 7 v. varotetaan israelilaisia uhraamasta veriuhreja piruille. Mutta t?ss? n?ht?v?sti tarkoitetaan niill? toisten kansojen jumalia.
Mooses monoteismin kannattajana antoi tappaa noidat, mutta pirulla pahuuden personoituna k?sitteen? ei ollut sijaa Mooseksen opissa, sill? israelilaisten Jehovassa olivat nuo molemmat ominaisuudet yhtynein?. H?n on laupias ja hyv?, mutta samalla verenhimoinen ja julma, jonka koston raivo ei tunne rajoja. Armotta murhauttaa h?n voitetut kansat, ja on laatinut ihmisille ankarat lait pit??kseen heit? alituisessa pelossa. H?ness? yhtyy kaksi vastakkaista ominaisuutta, eik? niit? viel?k??n ole erotettu.

Profeetat ja piru.
Profeettain Jesaian, Jeremian, Joelin, Amoksen ja Miikan kirjoissa ei esiinny personallinen piru jumalan vihollisena. He panivat painoa uhrien puhtaudelle. He paljastivat yhteiskunnallisia ep?kohtia ja pyrkiv?t niit? poistamaan, ennustivat parempia aikoja ja kehottivat ihmist? parannukseen. Mutta kukaan heist? ei sanallakaan mainitse mit??n pahaa henke?, pahan maailmaan tuojana, vaan syyttiv?t itse ihmist? ja ylistiv?t jumalan suuruutta. (He vaikuttivat v. 756--550 e. Kr.)
Ne, jotka v?ittiv?t, ett? kristinuskon piru esiintyy jo vanhassa testamentissa, koittavat todistaa sit? sill?, ett? Jesaian 14 l. 11--16 kerrotaan henkil?st? "joka ajatteli nousta yli jumalan t?htien ja istua seurakunnan vuorella pohjan puolella", mutta tuli sys?tyksi "helvettiin". Tahdotaan tehd? uskottavaksi, ett? profeetta sill? tarkotti pirua, joka tahtoi vallottaa jumalan valtaistuimen, mutta ty?nnettiin itse syvyyteen,
Jesaia eli 600 v. e. Kr. ja oli Baabelissa vankina ja n?inollen n?ytt?? h?n todenn?k?isimm?sti tarkottaneen kysymyksenalaisella henkil?ll? Baabelin vallanhimoisia hallitsijoita, jotka tahtoivat kohottaa valtaistuimensa "taivaisiin", mutta heid?n valtakuntansa kukistui.
Jesaia puhuu 13 l. 21--22 v. "kauheista mets?n pedoista" ja "lent?vist? k??rmeist?", joilla kuitenkaan ei ole piru-uskon kanssa mit??n tekemist?, vaan ovat ne it?maalaisten mielikuvituksen tuotetta, mutta niit? k?yttiv?t vertauksilla puhumaan taipuvaiset juutalaiset jonkunlaisten pahojen voimien kuvauksellisina k?sittein?. -- Juutalaiset kirjailijat k?yttiv?t paljon vertauksellista puhetapaa.

Pirun esiintyminen vanhassa testamentissa.
Selv?piirteisemp?n? esiintyy piru ensikerran Jobin historiassa v. 600 e. Kr., jossa (1 l. 6--12) kerrotaan, ett? kun jumalan lapset h?nen eteens? tulivat, niiden joukossa oli my?s Saatana, jolta Jehova kysyi, mist? h?n tuli. Saatana vastasi tulleensa "maata my?ten kiert?m?st? sinne ja t?nne". Jehova kysyi edelleen, onko Saatana huomannut h?nen palvelijaansa Jobin, johon puhuteltu huomautti: "Turhaanko Job herraa pelk???" Jehova salli Saatanan kiusata Jobia, mutta kielsi h?neen koskemasta. Milt? kannalta Jobin aikaiset ihmiset Saatanaa arvostelivat? Tarkastellessa l?hemmin Jumalan ja Saatanan keskustelua, huomaamme, ettei Saatana ollut jumalan vastustaja, vaan h?nen *palvelijansa*, eik? ole itsen?inen helvetin ruhtinas. H?n on jumalan "prokuraattori", joka valvoo, ovatko ihmiset uskossa vahvat. H?n ep?ilee my?s Jobin uskoa ja ehdottaa jumalalle, ett? Job pantaisi koetukselle. Saatana on yksi Jumalan enkeleist?, joka toisten mukana pit?? huolta maanp??llisist? asioista ja t?ytt?? jumalan antamia teht?vi?. Niihin teht?viin kuuluu kiert?? maailmaa ja tutkia ihmisten keskuudessa ilmenevi? ep?kohtia.
Jobin uskon koettelemisen j?tti Jumala sitte herra prokuraattori Saatanan teht?v?ksi.
1 Samuelin kirjan 16 luvussa kerrotaan, ett? Jumalan henki l?hti Saulista ja h?nt? vaivasi Jumalan pahahenki. Jos siis sill? tarkoitettiin pirua, oli piru *Jumalan* l?hettil?s.
1 Kuningasten kirjan 22 l. kerrotaan, ett? henki tuli Jumalan eteen ja tahtoi Ahabin profeettojen suussa olla *valheen henken?* ja Jumala sanoi hengelle: "Mene ja tee niin". Kaikista n?ist? esimerkeist? n?emme, ett? *Saatana* oli *Jumalan liittolainen*, jonka kautta Jumala l?hetti ihmisille onnettomuuksia "uskonkoettelemiseksi".
Sakarian kirjassa, siis (500 v. e. Kr.) kerrotaan, ett? profetalle n?ytettiin Josua, joka seisoi herran enkelin edess? ja oikealla puolella seisoi Saatana syytt?j?n?. Jumala uskoi Josuaa, eik? Saatanaa.
T?ss? esiintyy jo selvempi k?sitys pirusta. Jobin historiassa esiintyy h?n vaan ep?ilij?n?, mutta Sakarian kirjassa jo valheellisen ilmiannon tekij?n?. Saatana on edelleen Jumalan palvelija. Sakariaan oli Baabelin vankeusaikana persialaisten usko hyv?n ja pahan taistelusta jo hiukan vaikuttanut.
Edelleen kerrotaan ensim?isess? aikakirjassa, ett? Saatana kiihotti Taavettia toimittamaan Israelissa v?enlaskun, josta kostona Jehova joukottain murhasi israelilaisia. T?ss? esiintyy Saatana jo itsen?isen? pahantekij?n?.
Aikakirja on kirjotettu 3:nnella vuosisadalla e. Kr., noin 250 vuotta Sakarian j?lkeen, joten piru esiintyy jo kehittyneemp?n?. 700 vuotta aikasemmin, 2 Samuelin k. 24 l. 1 v. kerrotaan samasta v?enlaskusta, ett? Jehovan viha Israelia vastaan oli syttynyt ja h?n kiihotti Taavettia toimittamaan v?enlaskun ja siit? sitte rankasi. (T?ysin provokatorinen teko!) N?in muuttuivat uskonnolliset katsantokannat vuosisatojen kuluessa.

Piru kehittyy edelleen.
Yleiseen huomaamme, ett? pirun persoonallisuus kolmen ja puolen vuosisadan kuluessa on sangen v?h?n muuttunut. Salomon saarnaajassa, jonka er?s Aleksandriassa asunut opiskeleva juutalainen herrasmies toisella vuosisadalla e. Kr. kirjotti, on piru jo kehittyneempi. Siin? (2 l. 22 v.) kerrotaan: "Mutta pirun kateuden kautta on kuolema tullut maailmaan, ja h?n etsii omiansa". H?n t?ss? n?ht?v?sti tarkottaa paratiisin k??rmett?.
Ajatus, ett? Eevaa kiusannut k??rme oli piru, kehittyy hiukan ennen Jeesuksen syntym?? ja on tuon ajatuksen l?ht?kohta Salomonin saarnaaja. Siihen asti oli Jehova yksin ihmisten johtajana, puhui ihmisille persoonallisesti, sittemmin k?ytti enkeleit? palveluksessaan. M. m. l?hett?? h?n jo enkelins? ly?m??n 185,000 miest? Assyrin leirist? (2 Kuningasten k. 19 l. 35 v.) ja l?hetti enkelins? h?vitt?m??n Jerusalemia (Samuelin k. 24--16).
T?st? n?emme, ett? Jumala kehittyy yh? korkeammaksi olennoksi ihmisten mieliss? ja j?tt?? pahat ominaisuutensa, mitk? uusi nousukas -- piru -- perii. Selv?piirteisempi dualismi on kehittym?ss?.
Se oli kansan oman taloudellisen ja sivistyksellisen kehityksen seuraus. My?s vieraiden kansojen vaikutuksella on osansa ja sit? tunsivat juutalaiset monella tavalla. Kun Juutalaiset v. 600 e. Kr. palasivat Baabelin vankeudesta, joutuivat he pitk?ksi aikaa (v:sta 505 vuoteen 330) persialaisen hallituksen alamaisuuteen. Persialaisten virallinen kieli -- Aramean kieli -- alkoi tunkea Hebrean kielt? syrj??n. Heid?n dualistinen uskonsa (taistelu hyvyyden Jumalan Ormudzin ja pahuuden Jumalan Ahrimanin v?lill?) vaikutti juutalaisiin. Persialaisten j?lkeen tulivat kreikkalaiset ja Makedonian Aleksanteri ja h?nen j?lkel?istens? aikana joutui Palestina Egyptin alusmaaksi.
N. s. Apokryfi-kirjoissa ja my?hemmiss? profeetoissa (Daniel ja Habakuk) huomataan selv?sti ulkomaalaista vaikutusta. Samoin Tobiaan kirjassa on monien enkelien ominaisuudet persialaisilta ja egyptil?isilt? lainattuja.
1:ll? vuosisadalla e. Kr. ilmestyi tuntemattoman kirjailijan tekem? apokryfi, jota nimitet??n Eenokin kirjaksi[1].
[1] Enokin kirja oli ensim?isill? vuosisadoilla e. Kr. tunnettu ja arvossa pidetty. Sitten alkoi se v?hitellen menett?? merkityksens? ja oli 8:nnella vuosisadalla t?ysin unohdettu.
V. 1773 l?ysi er?s opiskeleva englantilainen sen sattumalta Abessinian kielisen? k??nn?ksen?.
Se Apokryfi onkin kristinuskon pirun luoja. Kirjailija kertoo siin? sellaista, mit? Mooseksesta ja profeetoissa ei tunneta. Mooseksen taru Jumalan poikien ja ihmisten tytt?rien naimiskaupoista esitet??n siin? vallan toisessa valossa. Siin? kerrotaan, ett? 200 enkeli? taivaasta salaa l?hti maanp??lle naisten luo, josta rangaistuksena Jumala ajoi heid?t taivaasta pois ja heitti pimeyteen, jossa niiden on oltava viimeiseen tuomiop?iv??n asti. N?iden enkelien ja ihmisten tytt?rien sukupuoliyhteydest? syntyiv?t pahat henget, jotka toivat maailmaan huoruuden. T?m? on kirjailijan mielikuvituksen tuote, siit? ei miss??n muualla kerrota.
Eenok kiert?? maassa ja taivaassa ymp?ri, kertoo hyvien ihmisten k?rsimyksist?, jumalattomien ikuisesta rangaistuksesta j. n. e. Ne 200 karkoitettua enkeli? katuivat tekoaan ja pyysiv?t Eenokin esirukousta. Enok rukoili, mutta Jumala vastasi, ettei niille enkeleille l?ydy armoa.
Piru on Eenokin kirjassa samallainen kun Salomon saarnaajassakin. H?n on syntym?st? saakka pahahenki, kiusaaja ja v??r? ilmiantaja. H?nen pirullisuutensa on jo kehittyneempi. H?n tuntee iloa hurskasten ihmisten kiusaamiseen. Se oli h?nen ammattinsa, ja Jumala oli pakotettu l?hett?m??n er??n p??enkelins? suojelemaan ihmisi? pirun kiusauksista ja ansoista.
Vanhan testamentin enkelit, joiden teht?v?n? oli Jumalan rankaisutoimenpiteiden t?yt?nt??npano, ovat Eenokin kirjassa muuttuneet pirun apulaisiksi, jotka valmistavat is?nn?lleen vankikahleita syntisten helvettiin kulettamista varten. Jobin historiassa tunnetun *yhden* Saatanan sijassa on Eenokin kirjassa niit? koko rykmentti, joiden p??mies on piru toimien Jumalan kuolemantuomioita toimeenpanevana ammattipy?velin?, -- siis taivaallisen virkavallan k?tyrin?!
Eenokin kirjan opetuksia t?ydensiv?t juutalaiset rabbit huolellisesti. Juuri ennen Kristuksen aikaa ilmestyi kokonainen kirjallisuus t?st? kysymyksest?, kuten Riemujuhla-vuosien kirja, Mooseksen taivaaseen astuminen, Jesaian taivaaseen astuminen, Nelj?s Esran kirja y. m. Vanhan testamentin aatteisiin lis?ttiin joukko yliluonnollisia taruja. Tehtiin vuosiluku, jolloin Jumala loi enkelit ja milloin h?n ne 200 karkotti taivaasta. Muutamat rabbit selittiv?t, ett? piru ratsasti k??rmeen sel?ss? Eevaa kiusaamaan. Toiset kirjoittivat, ett? Jumala heitti pirun alas taivaasta maanp??lle[1] kolmannet tiesiv?t, ett? pirun nimi on Lusifer j. n. e. Silloin muodostui *itsen?inen* piru Jumalan henkil?kohtaiseksi vastustajaksi, joka muka oli ollut olemassa jo syntiinlankeemuksen aikana.
[1] Persialaisten uskon mukaan heitti valkeuden Jumala Ormudz pimeyden Jumalan Ahrimanin taivaasta maan p??lle.
Mit? kaikkea juutalaiset rabbit sin? aikana keksiv?tk??n? Heid?n kirjoissaan kerrotaan esim., ett? Jumalalla on yksi miljardi 7,000 hiuskarvaa, ja ett? h?n on puoli miljardia peninkulmaa pitk? ja sormiensa pituus 1,200,000 peninkulmaa. Er?s rabbi kertoi, ett? Jumalan l?heisyydess? majailee 9 miljoonaa hyvi? henki?. Kerrotaanpa naaraspiruistakin.

Jeesuksen opetus ja piru.
Miten suhtautuu Jeesus piru-uskoon? Mink? merkityksen antoi h?n sanalle Saatana?
Voidaksemme n?ihin kysymyksiin vastata, on tarkastettava niit? kohtia Jeesuksen opissa, joissa esiintyy saatana, helvetti, pahahenki, perkele j. n. e.
Vuorisaarnassa sanoo Jeesus: "Joka sanoo veljelleen: sin? tyhm?, on helvetin tuleen vikap?? (Matt. 5, 22) Matt. 25, 41: sanotaan: "Menk?? pois te kirotut siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja h?nen enkeleillens?." Pietarille sanoi Jeesus kerran: (Matt. 16, 181); "-- -- ja sille kalliolle rakennan min? seurakuntani, eik? helvetin portit sit? voita". Nuo nimitykset: helvetintuli, piru, helvetin portit, todistavat Eenokin kirjan vaikutusta, mutta Jeesus ei tarkota niill? oleellista helvetti?, eik? personallista pirua, vaan k?ytt?? niit? nimityksi? pahuuden vertauskuvina. Vertauksen k?ytt?minen on yleens? hebrealaisten kirjailijain vahvimpia puolia, ja Jeesus on heist?kin edell?. Uudessa testamentissa kerrotaan pahanhengen vaivaamista ihmisist?, joista Jeesus ajoi ulos pahat henget. Vanhassa testamentissa ei puhuta mit??n siit?, ett? ihmisiss? asui pahahenki. Saulin kyll? pahahenki kiusasi, mutta se oli *Jumalan l?hett?m?*.
Voi olla, ett? Jeesus, aikansa lapsena, uskoi my?s, ett? ihmist? vaivasi pahahenki. Pahanhengen vaivaamina pidettiin silloin mielisairaita ja langettavatautisia. Vaikkakin Jeesus n?it? nimitti yleisesti tunnetulla nimell?: pirulla riivatut, -- ei h?n anna sille sit? merkityst? kun kirkko on sille antanut, eik? pane suurinta huomiota vaikutusvallalleen noihin henkiin, vaan sille, ett? voi l?him?ist??n auttaa. My?s nuhteli Jeesus oppilaitaan siit?, ett? n?m? kerran kerskuivat voimastaan pahojen henkien yli. (Luukk. 10, 17 ja 20)
Ottamalla huomioon Jeesuksen vertauksellisen puhetavan n?ytt??, ett? Jeesus puhuessaan pahoista hengist?, tarkotti yhteiskunnallisia paheita, sill? h?nen oppinsa l?pi k?y rajaton rakkaus ihmisiin, etenkin kotimaansa sorrettuun k?yh?list??n. Sit? aatetta h?n uskoi ja pyrki toteuttamaan, miss? voi -- siis my?s sairaita auttamalla ja tuskia lievent?m?ll?.
Jeesuksen maailmankatsomuksessa on Saatana-nimityksell? syv? merkitys, jota eiv?t Jeesuksen aikalaiset k?sitt?neet. H?n puhuu vertauksessa kylv?j?st?, ett? Saatana otti pois sanan ihmisten syd?mist?. H?n puhuu, ett? Saatana on yritt?nyt oppilaita seuloa. T?ss? on kuvannollinen merkitys kouraan tuntuva. Miten voi "sanaa kylv??" ja "ihmisi? seuloa?" On kysymyksess? *pahuus yleens?*.
Pietarille sanoo h?n (Matt. 16: 3) Mene pois Saatana! j. n. e., ei h?n tietystik??n tarkottanut Saatanalla Pietarin personaa, vaan h?nen pahoja ajatuksiaan. Samoin puhuu h?n Judas Iskariotin salaisesta kavallussuunnitelmasta kun h?n sanoo: "-- -- yksi teist? on perkele".
Evankelistat nimitt?v?t pirua eri nimityksill?. Matteus kutsuu h?nt? "viholliseksi", Luukas "perkeleeksi" (dinvol), Markus "Saatanaksi". Ei siis k?sitet? realistista henkil?? jolla on varma nimitys, vaan kuvannollista k?sitett? pahasta. Eiv?t apostolitkaan puhu perkeleest? olemassaolevana henkil?n?, vaan pahan personoituna k?sitteen? erottaakseen paheen k?sitteen hyveest?. Uudessa testamentissa kerrottu satu Jeesuksen kiusaamisesta n?ytt?? olevan kuvannollinen puhe hyveen taistelusta pahetta vastaan. Jos tuo todella olisi kirjaimellisesti tapahtunut, ett? pahahenki vei Jeesuksen korpeen perkeleen kiusattavaksi, merkitsisi se, ett? pyh?henki ja perkele tekiv?t salaliiton Jeesusta vastaan. Edellinen kuletti Jeesuksen korpeen, j?lkim?inen tuli h?nt? kiusaamaan. Teologiselta katsantokannalta, ottaen huomioon Jeesuksen ja pyh?nhengen keskin?isen suhteen, tekiv?t molemmat liittolaiset turhaa ty?t?, sill? heid?n piti jo ennakolta tiet??, ett? Jeesus, Jumalan poikana loistavasti kiusauksesta suoriutuu ja piru saa pitk?n nen?n. Eih?n piru, uskonnollisen katsantokannan mukaan, omistanut palastakaan "maailman valtakunnista", neh?n olivat jo Jumalan perint?ruhtinaan Jeesuksen omaisuutta.
Kun kiusaushistoria puhdistetaan yliluonnollisista lis?yksist?, niin j?? j?lelle vertauksellinen kuvaus hyv?n ja pahan taistelusta ja hyv?n voitosta. Samallainen on Johanneksen kuvaus pimeyden ruhtinaasta ja valkeuden ruhtinaasta.

Jeesuksen j?lkel?isten k?sitys pirusta.
Jeesuksen l?himm?t seuraajat, -- apostolit, k?sittiv?t Jeesuksen oppia kirjaimellisesti ja siksi kehittyy pirun personallisuus t?ydellisemm?ksi heid?n opeissaan, ollen se maailman ruhtinas, kiljuva jalopeura, ja sen taistelu Jumalan kanssa saa selv?piirteisempi? muotoja. Hebrean rabbien uudempien apokryfikirjojen mielikuvitustarujen vaikutus on silm??npist?v?n tuntuva.
Juutalaisten Messias-uskolla oli t?ss?kin huomattava osa. Jeesuksen seuraajat olivat varmoja, ett? Jeesus oli se tuleva Messias. Ep?ileville heimolaisilleen, jotka odottivat Messiasta juutalaisen valtakunnan uudelleen kohottajana, koittivat he selitt??, ett? Jeesus oli se profeettojen ennustama Messias, mutta h?nen valtakuntansa "ei ole t?st? maailmasta", eik? perkeleen valtakuntakaan, ja niin syntyi lunastusoppi. Yhdistettiin kaikki yksityiset sanat, lauseet ja tapaukset mitk? arveltiin olevan asialle eduksi ja muodostettiin yhten?inen j?rjestetty lunastussysteemi. Pirusta tuli mahtava mies, jonka valtaa ei voitu muuten kukistaa, vaan piti Jumalan ainoan pojan kuolla, sovittaakseen ihmisten synnit, jotka h?nen oma vihollisensa oli tuonut maailmaan!
Todellakin oli piru sangen tyhm?. H?n meni itse Juudaksen sis??n ja kiihotti h?net antamaan Jeesuksen ilmi juutalaiselle virkavallalle. Sit? juuri Jeesus tarvitsikin. Siis piru antoi vastapelaajalleen valtit k?siin!
Jeesus sai vastustajastaan voiton, mutta ei niin suurta, ett? se olisi ollut lunastettaville tarpeeksi, piru j?i edelleen eloon ja "k?y ymp?ri kun kiljuva jalopeura, etsien kenen h?n nielisi". Kristus k?vi helvetiss? "pirua tappamassa", mutta h?nen poistuttuaan meni el?m? siell? entist? menoaan, ja helvetin asukasluku lis??ntyi huimaavaa vauhtia. Ihmiskunta ei koskaan ollut avuttomampana perkeleen kynsiss? kun lunastusty?n ja Jeesuksen "voiton" j?lkeen.
Kristinusko levisi laajalle, etenkin Raamatussa. Roomalaiset olivat monijumaluuden tunnustajat. Kristinusko tunnusti monijumaluuden (kolminaisuuden) tyydytt??kseen roomalaisia, joiden uskonnosta useita tapoja s?ilytettiin ja sis?llytettiin kristinuskoon. Piru nousi miltei Jumalan arvoon. Kristityt sanovat pakanuutta perkeleellisyydeksi, mutta juuri n?ilt? pakanoilta ovat kristityt perkeleens? lainanneet. "Pakanakansojen" piru nousi kristittyjen kesken mahtavaksi valtijaaksi.

Piru mahtavana olentona.
Mit? enempi aikaa Jeesuksen kuolemasta kului, mit? laajemmalle natsarealaisen opettajan aatteet levisiv?t, sit? mahtavammaksi kohosi piru. H?n ei anna hetkenk??n rauhaa kristilliselle kirkolle ja Jeesuksen seurakunnalle, vaan hy?kk?? alituiseen sit? vastaan, eik? kukaan voi h?nt? vastustaa. Hirve?t ja kamalat ajat! Kristuksen valtakunta ei ollut viel? tullut, ja siksi odotettiin syd?n kurkussa h?nen toista tulemistaan, jolloin h?n lopultakin voittaisi saatanan, kuten Johannes (Ilm. k.) ennusti.
Kun toiveet eiv?t t?yttyneet ja piru yh? riehui, alettiin etsi? syit?, miksi pirulla on niin suuri valta. Siihen kysymykseen vastaamaan ilmestyi paljon pieni? uskonlahkoja, jotka yrittiv?t kytke? Persian dualismia kristinuskoon. Sellaista oppia nimitettiin gnastitsismiksi, ja sen puolustajat antoivat pirulle viel? enempi tietoja ja mahtavuutta kun sill? ennen olikaan. He selittiv?t, ett? piru on aineellisen luonnon luoja, ja itsen?inen alku-olio, joka ei h?vi?, vaan on hyvyyden kanssa yht? voimakas ja alituisessa taistelussa. Sen ajatuksen kautta k?vi saatana mahtavammaksi, pelastusty? vaikeammaksi, autuus yh? saavuttamattomammaksi. Kun kirkkoherra Klemens Aleksandriasta viel? opetti, ett? kaikki ihmiset ovat pelastettuja ja pakenivat Jumalan luo, selitti jo pyh? Augustinus, ett? Jumala on lunastanut vaan harvat valitut, kun taas suurin osa ihmisi? joutuu perkeleen saaliiksi.
On suoraan mahdotonta muodostaa kokonaisk?sityst? siit? sekasotkusta, joka ensi vuosisatoina saatanasta heitettiin. Se oli kaikellaisten uskonlahkojen k?sitysten sekasotku, palveltiin kristinuskon Jumalaa, pirua ja entisi? "pakanajumalia" yhtaikaa.
Kirkkois?t selittiv?t, ett? piru alkuaan oli luotu hyv?ksi, mutta my?hemmin langennut ja puolustajineen viskattu helvettiin. My?hemmin "todennettiin", ett? silloin kymmenes osa enkeleit? heitettiin helvettiin. Paitsi n?it?, on yksi joukko "puolueettomia" enkeleit?, jotka katsovat syrj?st? Jumalan ja pirun taistelua, siihen sekaantumatta.
Saatana kasvoi suuremmaksi. Pitk? on sen historia. Kun siit? rengas katosi, tuli toinen sijaan, kunnes pirun persona, el?m? ja toiminta lopulta saivat yhten?isen varman pohjan *keskiajalla*. H?n (Saatana) nousi mahtavuutensa huipulle juuri silloin, kun kristillinen kirkko oli mahtavimmillaan. Saatana oli kauhun ja tiet?m?tt?myyden tulos ja keskiaika oli kauhun ja tiet?m?tt?myyden aikaa. Piru oli sankari, valtias, jonka edess? maailma vapisi pelosta. Ihmiset unohtivat Jumalansa ja uhrasivat voimansa, tietonsa ja el?m?ns? taistelussa perkelett? vastaan. Koko Europassa muodostui yleinen j?rjen sekaannus, jonka vertaa laajuudessa ja kest?vyydess? ei ole n?hty.
Usko perkeleeseen oli syv??n juurtunut ja se oli katooliselle kirkolle edullista. Se merkitsi kirkon mahtavuutta, ja sen kautta rajatonta rikkauksien kokoomismahdollisuutta kansaa nylkem?ll? ja rosvoamalla. Mit? ei tehty rakkaudesta Jumalaan, se tehtiin pirun pelosta. Saatanallinen hirvi? loihdittiin uskovaisten silmiin. Saatana-nimen toisti pappi joka lauseessa, sit? muistutti rippi-is? puheissaan ja se oli lukemattomien legendojen sankari.
Kaikki suut ja kyn?t toimivat pirukuvauksia laatien. Niin kasvoi laaja yksityiskohtainen piru-historia, jota osittain k?sittelemme seuraavissa kappaleissa.

Pirun personallisuus.
Alhaisella kehitysasteella olevien ihmisten on vaikea kuvitella olentoa ilman ruumista.
Siksi kuvittelivat he henki?, ellei juuri ihmisten muotoisia, niin ainakin tulena, savuna, tai sumuna. Muinaisajan Jumalat ovat kaikki ruumiillistuneita olentoja, tarvitsivat sy?d? ja juoda sek? muitakin ruumiillisia el?misv?lineit?.
Kirkkois?t uskoivat, ett? my?s pirulla oli ruumis ja oli jo silloin kun se oli enkelin?, mutta lankeemisen j?lkeen k?vi ruumis tiuhemmaksi ja painavammaksi. Mutta se on viel? k?yk?isempi kun ihmisen ruumis, jotta se voi esiinty? n?kym?tt?m?n?. Toisella vuosisadalla vertaili Fatsian pirua ilmaan tai tuleen, 7:ll? vuosisadalla selitti Isidor Sevillosta, ett? pirun ruumis on kuin utukuva.
Koska pirulla oli ruumis, tarvitsi h?n ihmisellisi? el?misv?lineit?, m. m. ruokaa. Siksi selittiv?t Origenes Tertullianus, Antenagoros, Johan Kultasuu y. m., ett? piru ahneesti nieleksi pakanain uhrisavua ja h?yry?. Sellainen "portsuuni" ei riitt?isi ihmisille, mutta pirulle se riitti.
Er??t juutalaiset rabbit selittiv?t, ett? piru el?? savusta ja vesih?yryst?, mutta on ahne verelle. Er?s saksalainen satu kertoo pirun sy?v?n k?rp?si?.
Kansa kertoo vanhoista ja nuorista piruista, er??t selittiv?t, ettei piru vanhene, eik? kuole, toiset taas, ett? piru voi kuolla kuten ihminen. Pirut voivat my?s sairastua! Se tunnustus puristettiin noidilta kidutuksia, pirun sairastaessa oli noitien valvottava sairasvuoteen ??ress?!
Yleisen luulon mukaan, on pirulla ihmisen n?k?inen ruumis, eik? se ole ihme. Ihminen loi Jumalan omaksi kuvaksensa, miksei my?s pirua samoin? On sent??n hiukan eroa pirun ja ihmisruumiin v?lill?, ja se ero tuli syntiinlankeemuksessa, jossa pirulta meni alkuper?inen jumalainen kauneus ja h?nest? tuli kamalan suuri ja ruma ihmisen ja Jumalan sekasiki?, jonka kuvaamiseen kirjailijat ja maalarit ovat taitonsa k?ytt?neet. Pirusta on tehty niin hirmuisia kuvia, ett? kyll? h?n itsekin h?mm?styisi, jos sattuisi kuvansa n?kem??n. Keskiajalla tunnettiin juttu maalarista, joka oli kuvannut pirun liika rumaksi. T?st? vihastui piru niin, ett? t?ytt?si maalarin alas telineilt?. T?m? olisi kuollut, ellei Jumalan ?iti olisi tarttunut putoavaan kiinni ja pelastanut h?nen henkens? siit? hyv?st?, ett? h?n oli maalannut Jumalan ?idin eritt?in kauniiksi.
Useat tiesiv?t kertoa n?hneens? pirun. Pyh? Antonius n?ki h?net niin suurena, ett? p?? ulottui pilviin, toisen kerran oli piru musta ja vain lapsen kokoinen. Mustaksi selitettiin piru jo ensim?isill? vuosisadoilla j. Kr., joka johtui siit?, kun kristinusko levisi ensin valkoihoisten keskuudessa. Luonnollista oli pirun kuvitteleminen j?ttil?iseksi, kaikkien kansojen muinaistarujen j?ttil?iseth?n olivat pahoja. 7:ll? vuosisadalla oleva satu kertoo pirulla olevan sata k?tt? ja jalkaa, sellaisena n?ki pirun pyh? Brigitta 1,400-luvulla.
Danten Lusifer on kolme naamainen. Dante ei ole ainoa joka keskiajalla yritti kuvata pirua sellaisena. Keskiajalla kuviteltiin Jumala ihmiseksi, jolla oli kolme naamaa. Koska kolmiyhteinen Jumala oli perkeleellisen kolminaisuuden vastakohta, jossa oli kolme ominaisuutta, niin oli luonnollista, ett? Jumalan ja perkeleen kuvailemisessa vallitsi sama s??nt?. Kolmiyhteisell? perkeleell? oli kuvissa v?liin kruunu, v?liin oli se ilman, v?liin oli h?nell? miekka ja valtikka, v?liin oli h?n ilman niit?kin.
Mit? enempi piru-pelko kasvoi, sit? kamalammaksi muodostui piru, kunnes viimein kuviteltiin h?net mustaksi enkeliksi, jolla oli karvainen ruumis, y?lepakon siivet, kaksi tai useampia sarvia, pitk?t ter?v?t korvat, pitk?t kynnet ja kaviot jaloissa. Sit? kuvaa viel? t?ydennettiin, selitettiin, ett? pirulla on h?r?n sarvet ja aasin korvat, ja pitk? h?nt?, vihdoin viel? k??rmeen p?? ja hanhen jalat.
Viel? ei ollut ihmisten mielikuvitus lopullaan. Uskottiin, ett? pirulla on vain etupuoli ruumista ja tyhj? sis?lt? kuin m?t? puu. Takapuoli on laiskottelemisesta m?d?nnyt ja pudonnut pois. Pyh? Fursea n?ki kerran suuren joukon piruja joilla oli pitk?t kaulat ja vaskikattilan tapaiset p??t ja sy?ksiv?t suustaan tulta. Pyh? Brigitta n?ki ilmassa pirun, jolla oli sep?npalkeet p??ss?, korvat olivat pitk?t, k?sivarret kuin k??rmeet, s??ret kuin kepit, jalat kuin haat.
Keskiajan piru oli mahdollisimman ruma, mutta siit? on poikkeuksia; er??ss? latinalaisessa raamatussa, 10:ll? vuosisadalla, jota s?ilytet??n kansalliskirjastossa, l?ytyy kuva Jobin historiasta. Siin? ei Saatana ole ruma, sill? on viel? enkelin siivet ja hiukan kalvennut pyhyyden loiste kasvoillaan. Jaloissa on kaviot ja vasemmassa k?dess? tulella t?ytetty malja. Er??ss? ranskalaisessa tarussa 12-vuosisadalla kerrotaan kauniista pirusta, jolla on leve? suu ja kovera nen?. Folignon piispa Frezzi tapasi helvetiss? sattumalta kauniin pirun. Pirut voisivat muuttaa muotoaan, eik? l?ydy yht??n ruumiin muotoa, jota eiv?t pirut olisi k?ytt?neet, voisivatpa esiinty? tarpeen mukaan kauniilla ulkomuodollakin.
Useasti n?kiv?t kirkon miehet pirun jonkun muinaisajan Jumalan n?k?isen?, kuten Jupiterin, Merkuriuksen ja Baccuksen y. m. Kielitieteilij? Bilgardo n?ki joukon piruja klassillisten kirjailijain Virgiliuksen ja Horation muodossa.
Lukuisia juttuja kerrotaan pirun ilmestymisest? kauniina neitona, tai l?himp?n? tuttavana tai sulhasena. Kerran tuli piru komeana ritarina pyh?n Kunigunden makuuhuoneesta. Taas kerran meni h?n Natsaretin piispa Sylvanuksen muodossa er??n kauniin naisen luo ja l?ydettiin s?ngyn alta (!) Canterburyn Tuomas kertoo, ett? h?n v. 1258 n?ki joukon piruja tanssivan kauniina nunnina l?hell? K?lni?.
Hyvin usein ilmestyi piru el?inten muodossa, yksin k?rp?sin? ja s??skin?kin. Siksi sis?lt?? er?s vanha kirkkok?sikirja rukouksen saastaisia el?imi? vastaan. Keskiajalla annettiin sellaisia el?imi? oikeuden k?siin, joissa arveltiin pirun majailevan. 1474 oli Baselin maistraatin edess? pirullinen kukko, joka oli -- muninut. Kukko tuomittiin el?v?n? poltettavaksi. Elottomina esinein?kin esiintyiv?t pirut. Er?s mummo luuli nielleens? pirun salaattilehten? sis??ns?.
Mutta viel? ihmeellisemp??! Piru esiintyi Jumalan, Jeesuksen ja neitsyt Marian haahmossa.
Viel? esiintyi piru kuolleiden ihmisten muodossa. Cesario kertoo pirun ilmestyneen kuolleen papin hahmossa ja laulaneen.
Kun keskiajalla joku ihminen kuoli ja viel? liikkui sen j?lkeen, oli se pirun elkeit? ja "kuollut" haudattiin usein el?v?n?. Meid?n aikana on jo senverran taikauskosta vapauduttu, ett? moni ihminen pelastuu joutumasta el?v?lt? haudatuksi.

Pirujen lukum??r?, arvoluokat ja sis?inen j?rjestys.
Piruja oli suuri joukko. Puhe pirusta yksil?n? tarkottaa p??miest?, tai koko pirusukua. Kokonaisuudessaan on piruja er??n teologin mukaan 10,000 biljoonaa.
Siit? joukosta riitt?? niit? jokapaikkaan. Niill? on vapaus kuleksia ymp?ri tuomiop?iv??n asti, sitten on heid?n ment?v? helvettiin, josta eiv?t en??n p??se. Niit? onkin joka paikassa, on mets?piruja, vesipiruja j. n. e.
Jokaisella pirulla on erikoisteht?v?, jossa se on spesialisti, yksi on yhdess? ammatissa taitavampi, toinen toisessa. Kaikki pirut eiv?t ole yhdenarvoisia. Ei -- niiden keskuudessa on "arvo-jako". Pirujen p??mies on Luukkaan mukaan Belsebub, vaikkakin on erimielt? siit? onko p??mies Saatana tai Lusifer. Dante on niist? kolmesta tehnyt yhden, toiset v?itt?v?t, ett? ne kaikki ovat itsen?isi? piruja. Kukahan on oikeassa?
Pirujen virka-arvoista puhuvat m. m. Eenokin kirja, sek? pyh? Tuomas, selitt?m?tt? kuitenkaan yksityiskohtaisesti, mainitsevat kuitenkin niiden "valtakunnassa" olevan yl?- ja alaluokan.
Dante nimitt?? Lusiferi? tasavallan keisariksi. Maailma on muka jaettu kolmeen osaan: Taivaan valtakunta ylh??ll?, helvetin valtakunta maan alla ja ihmisten valtakunta maan p??ll?, -- joka viel? nyt on kirkon opin perustana.
My?hemmin j?rjestettiin oikein saatanallinen "hovij?rjestys". Johannes Faustin, (jonka kamalan historian G?the otti aineekseen) noitakirjassa kerrotaan, ett? helvetin kuningas on Lusifer, apulaiskuningas on Belial, Saatana, Belsebub, Astaroth ja Pluto ovat sijaiskuninkaita! Mefistofeles ja 6 muuta -- ruhtinaat, 5 ministeri? ja yksi valtiosihteeri, ja joukko alempia virkamiehi?. Toisissa sellaisissa kirjoissa kerrotaan viel? kreiveist?, herttuasta j. n. e., sek? legioneista alamaisista.

Pirujen ominaisuudet, tieto ja valta.
Pirut ovat luontonsa puolesta sotaisia henki? ja heid?n sotav?kens? on taivaan sotav?en vastapaino. Antiokian pyh?n Marian kertomuksen mukaan ajaa pirujen ruhtinas vaunulla ?isin ymp?ri ja h?nen seurassaan joukko sotav?ke? ja lis?? Pietari: kunniallinen t?ysiss? sotatamineissa.
Saatanallisen kuningashovin mets?stysseurueet kulkivat samoin ?isin mets?stysretkill? ja repiv?t puita juurineen yl?s ja tekiv?t muita ilkeyksi?.
Kristuksen syntym?st? ja lunastusty?st? on, kirkkoisien mukaan, pirulla vaillinaiset tiedot, joten piru pettyi, kun h?n osaltaan aiheutti Jeesuksen kuoleman, siis kaivoi itsellens? kuoppaa.
Luonnon salaisuuksia v?ittiv?t toiset pirun tuntevan, mutta ihmisten sieluel?m?st? taas v?itet??n sill? herralla olevan vaillinaiset tiedot, mutta teologi Aquinon Tuomas v?itt?? pirun tuntevan ihmisten ajatukset.
Honarius Augustodunensis (k. 1130) selitti, ett? piru tiet?? vain ihmisen pahat ajatukset, ei hyvi?. Se on totta, ett? monta pyh?? miest?, jotka n?kiv?t vaivaa pirujen ulosajamisessa l?him?ist??n, joutuivat saamaan pitk?n nen?n, sill? vihtahousu n?ytti heille heid?n oman "syntirekisterins?" my?s "ajatussyntineen".
Mutkikas on my?s kysymys: tiet??k? piru tulevaisista tapahtumista? Toiset ovat kielteisell? kannalla, sill? "eih?n Jumala voi sallia, ett? piru tiet?? ennakolta, mit? h?n aikoo tehd?". Jos pirut olisivat tienneet tulevaisuudesta ja olleet kaukon?k?isi?, eiv?t ne olisi taivaassa tehneet ajattelematonta kapinaa ja siten aiheuttaneet itselleen taivaasta h??t??! Eiv?t hyv?t enkelitk??n tied? enemp?? kuin Jumala heille suvaitsee tietoja antaa.
Toiset v?itt?v?t, ett? pirut ennustavat t?hdist?.
Pirut olivat mestaria tieteiss? ja senp?vuoksi keskiajan kirkonmiehet pitiv?t tieteit? perkeleellisin? ja polttivat tieteilij?it? el?v?n?. Filosofiassa ovat pirut heikkoja, mutta raamatun selitt?misess? mestareita, ovat n?et esitt?neet Jumalan hengell? t?ytetyit? kirkonmiehet sellaisia kysymyksi? raamatusta, etteiv?t n?m? ole voineet vastata.
Piru v?itteli my?s Lutheruksen kanssa, niin kerrotaan, ja Luther h?visi.
Cesar kertoo pirusta joka oli taitava asianajaja.
"Tieto on valtaa", niinp? pirukin omasi tietoja, siis valtaa; vaikka h?n tappelussa Mikaelin kanssa k?rsi tappion ei h?n siit? ollut mill?ns?k??n, vaan taistelee edelleen ja vaikka Kristuksen kehutaan h?net voittaneen, niin j?i h?nelle aseet k?siin.
Luonnon aineista on tuli pirulle mieluisinta -- tulessa on h?n kuin kotonaan. Jumaluusoppineista toiset v?itt?v?t pirun voivan (Jumalan sallimuksesta kyll?!) panna ukkosen jyrisem??n, salamat liekkim??n, tehd? sadetta, nostaa myrskyj? ja rajuilmoja. Myrskyn ulvonta on pirujen ulvomista. Revontulet synnytt?? muka piru, samoin tulivuorten purkaukset ja maanrepe?m?t, joiden kautta piru meni kotiaan helvettiin!
Monet kasvit ovat pirulle mieleisi?, samoin hiilet ja tuhka, mutta kynsilaukka ja suola vastenmielist?, siksip? suolanlukemisella ajettiin piruja pois el?imist? ja ihmisist?, Suomessakin[1]. Kilpikonna oli pirun uskollinen palvelija, mutta kukko itsep?inen vastustaja.
[1] Suomentajan muistutus.
Ihmisten ja el?inten taudit, sodat, rutot, kapinat, huonot kuninkaat y. m. olivat pirun l?hett?mi? (Jumalan sallimuksesta taaskin).
Piru on my?s taitava k?sity?l?inen, mutta halveksii likasia t?it? on taitava rakennusmestari. Vanhassa maailmassa l?ytyy joukko pirun rakentamia torneja, valleja, siltoja, vesilaitoksia ja -- kirkkoja. Englannin ja Skotlannin rajalla l?ytyv? muuri on pirun rakentama, samoin Sch?llenin silta Sveitsiss?, Tonavan silta Regensouraissa, Rhonen silta Avignonin l?hell? ovat "pirunsiltoja". Piru on tehnyt K?lnin ja Aachenin kirkkojen piirustukset, sek? Gr?nlandin luostarin Englannissa. Normandiassa l?ytyy St. Michaelin kirkko, joka on pirun rakentama. Suuria kalliolohkareita kantoi piru paikasta toiseen.
On lis?tt?v?, ett? piru voi vaan y?aikana teht?vi??n suorittaa, p?iv?nkoitto h?net ty?maaltaan karkotti.

Piru kiusaajana.
Saatana on ainaiseksi menett?nyt osansa taivaassa. Siksi h?n koittaa mahdollisimman suuressa m??rin valtakuntaansa helvetti? kansoittaa. Se k?y p?ins? kiusaamalla ihmisi? "syntiin" josta Jumala rankaisee ikuisella helvetin tulella. Siihen t?ytt?? h?n kaiken tarmonsa ja se onkin monipuolinen toimi tuo kiusaaminen.
El?? maailmassa synti? tekem?tt?, on yht? mahdotonta, kun hyp?t? mereen ja j??d? kastumatta, uskonnollisen katsantokannan mukaan. Sen tiet?? piru, eik? h?n j?t? pienint?k??n kiusaamistilaisuutta k?ytt?m?tt?. Ja uskottiinhan, ett? jokaisella ihmisell? on suojelusenkeli mukanaan, mutta my?s pirun enkeli.
Y?aika oli kiusaamiseen soveliain, sill? ihminen nukkuessaan oli pirulle alttiimpi kuin p?iv?ll?. Siksip? Pacomius makasi istuallaan ja rukoili Jumalaa pit?m??n h?net hereill?.
Eri ihmisi? kiusasi piru eri tavalla: Seuraavat "kiusaamisjutut" ovat omiaan valaisemaan pirun taitavuutta p??ammatissaan:
N?lk?iselle Hilariolle toi piru runsaasti katetun ruokap?yd?n eteen. Antiokian n?yttelij?tt?relle Pelagiolle toi piru joukon jalokivi?, sormuksia, kaulakoristeita y. m., mutta ne katosivat ?kki?.
Viettelemisen osottaissa tehottomuutta, k?ytti piru pelotusta. Niinp? kun Hilario saarnasi, ilmestyi h?nen silmiens? eteen joukko kiljuvia petoja, kettuja, hanhia, jalopeuroja, gladiaattoreita ja kuolleita ihmisi?. Er??n? y?n? kuului lasten parkumista, lampaiden m??kimist?, jalopeurain kiljumista ja vihdoin sotilasleirin el?m??. Kuun valossa n?ki h?n tulisten hevosten vet?m?t vaunut tulevan kohti.
Useille pyhille miehille ilmestyi piru kauniina naisena, ja harvat saattoivat kiusausta vastustaa.
Er??n yksin?isen erakon asunnolle tuli kaunis nainen ja pyysi y?sijaa, munkkierakko otti h?net majaansa. Nainen vietteli munkin, joka luuli olevansa maailman hurskain mies, niin pitk?lle, ett? t?m? rakastui naiseen silmitt?m?sti ja oli juuri aikeissa harjoittaa sukupuoliyhteytt?, kun nainen kiljasi kamalasti ja katosi ?kki?. Hurskas mies j?i hyvin ep?miellytt?v??n asentoon -- -- --
Senj?lkeen alkoi erakko ep?ill? pyhyytt??n, palasi ihmisten ilmoille ja alkoi tehd? synti? ja -- joutui kai helvettiin!
Pyhi? naisia kiusasi piru nuorien kaunisten miesten haamussa.
Kun piru ei voinut muuta tehd?, synnytti h?n y?ll? siemenvuotoja, (jotka ovat luonnollisia, mutta kristinopin mukaan syntisi?) ja ne tapahtuivat sukupuoliyhteydest? n?htyjen unien yhteydess?.
Munkki Heronin luo tuli piru Jumalan enkelin muodossa ja k?ski h?nen hyp?t? kaivoon n?ytt??kseen uskollisuuttaan Jumalalle. Munkki teki sen ja oli menett?? henkens?, mutta toiset ehtiv?t apuun.
Kiusausretkille l?htiess? saivat pirut p??llik?lt??n neuvoja. Sit? varten pidettiin kokouksia. Sellaisen kokouksen kertoo Gregorius Magnus n?hneens? entisess? Apollon temppeliss?.
Toisen kerran er??ss? Jumalan temppeliss? n?ki papin poika sellaisen kokouksen.
Saatana istui valtaistuimella, ja pikku piru tuli kumartaen h?nen eteens?. Saatana kysyi:
"Mist?s tulet, ja mit? olet tehnyt?"
"Olin siell? ja siell? maalla, yllytin sotaan ja vuoti paljon verta."
-- Kuinka pitk? aika kului siihen?
-- 30 p?iv??.
-- "Niin kauan!" huudahti Saatana antaen voimakkaan kepiniskun pirulle.
Tuli toinen.
-- "Miss? olit ja mit? teit?"
-- "Olin merell?, nostatin myrskyn ja upposi laivoja ja ihmisi? hukkui."
-- "Paljonko kului aikaa?"
-- "20 p?iv??."
-- "Liika paljon!" huusi Saatana ja rankaisutti pirua.
Tuli kolmas ja kertoi h?iss? kiihottaneensa ihmiset tappelemaan, useat saivat surmansa niiden mukana sulhanen. Se 10:ss? p?iv?ss?.
-- "Viek?? pois!" huusi Saatana ja antoi h?net py?velille.
Nelj?s kertoi:
-- "Olin korvessa ja kiusasin erakkoa 40 vuotta ja vasta viime y?n? sain h?net kiusatuksi haureuteen".
Saatana suuteli pirua ja pani h?net valtaistuimelle, sanoen:
-- "Olet tehnyt paljon, olet kunnon mies!"
Kuten n?kyy, oli kiusaaminen vaivaloista ty?t?, mutta harvat ihmiset kiusauksen kestiv?t, siis suurin osa joutui helvettiin, jossa Jumala heit? piinaa, kun ensin on sallinut perkeleen kiusata heid?t syntiin.

Pirun kepposet ja uroty?t.
Piru ei ollut yksin kiusaaja; h?n oli my?s j?rjestelm?llinen kiduttaja ja valehtelija. Er?s keskiajan kirjailija kertoo pirun menneen Kretan saarelle, ja luvanneen vied? sik?l?iset juutalaiset luvattuun maahan. H?n vei juutalaiset laivalla merelle ja hukutti ne.
Jos Saatana teki jotakin hyv?? ihmisille, muuttui se pian p?invastaiseksi. Rahat, joita piru jakeli, muuttuivat puunlehdiksi, jalokivet hiiliksi, ruoka-aineet hiekaksi tai lannaksi. Prodentius oli oikeassa nimitt?ess??n pirua taskuvarkaaksi.
Saatana huvitteli tekem?ll? ihmisille kepposia. H?n teki kaikellaisia ilkeyksi? pyhille ihmisille, paljasti heid?t y?ll?, sammutti kynttil?it? rukouksen aikana, likasi ruoka-astioita y. m. teki Benedikten oppilaille mahdottomaksi nostaa er?st? kive? luostarirakennuksen sein??n. Hullunkurisinta lienee se, ett? piru k?ytti yhteen sukupuoliyhteydess? tapaamansa miehen ja naisen.
Usein h?vittiv?t ja rikkoivat pirut kuolleita esineit?.
Toisille pyhille miehille piru laittoi ruumiillisia tuskia. Ramnaldon jalkojen p??ll? istui piru joka y? ja piteli hartioista pyh?? ?gidiusta, toisia se kivitti ja solvasi (ei kerrota nostivatko kunnianloukkausjutun) toisia pieksi ij?kseen vaivaseksi, yrittip? heitt?? er?it? jokeen. Mit? k?rsik??n pyh? Christine Stammelnista, jota 200,000 pirua kiusasi?
Eip? j?tt?nyt piru kuolevaakaan rauhaan, vaan kiusasi viimeiseen hengenvetoon, t?ytt?en kuolevien huoneet kuten esim. Ludvig Hurskaan, jonka viimeiset sanat olivat: "Ulos, ulos!" Tarpeen olikin v. 1512 ilmestynyt Dominiko Camanican kirja "Kuolemisen taito".
Viel?p? meniv?t pirut ihmisten sis?lle ja silloin oli ihminen pirun oma, jos piru oli p??ssyt sis??n, sit? ihmist? tanssitti piru aivan pillins? mukaan. -- Tavallisesti meni piru suusta sis??n, ellei muistanut tehd? ristinmerkki? kun nautti jotakin.
Er??ll? lapsella oli jano. Piru tuli ihmisen? ja antoi lapselle juoda. Lapsi joi tekem?tt? ristinmerkki? suun eteen. Piru meni sis??n. Alkupuolella kerroimme mummosta, joka nieli pirun salattilehten?. Toisilla ihmisill? oli piru jo syntym?st? asti sis?ss?, nimitt?in kastamattomina perisynniss? syntyneill? ihmisill?. Kasteessa lensi piru lapsen suusta ulos.
Luukas kertoo: er??ss? ihmisess? oli 6,666 perkelett?, jotka pyh? Fortunato ajoi ulos. Pyh? Ubaldo ajoi er??st? ihmisest? 400,000 perkelett? ulos. Onpa sattunut, ett? yksi ainoa piru on ollut useassa ihmisess?. Evankelistat kertovat langettavatautisissa pirun asuneen.
Ihmiset, joissa asui piru, erosivat monessa suhteessa tavallisista ihmisist?. Historioitsija Teodoreta (500 luvulla) kertoo naisesta, joka s?i 30 kanaa p?iv?ss?. Piru vei toisilta makuaistin, jotta he s?iv?t kaikellaisia sotkuja. Toisille teki ruuan vastenmieliseksi. Pirut pakottivat "asunnokseen" ottamansa ihmisen tekem??n kaikellaisia hassunkurisia temppuja, sy?ksem??n suustaan tulta, haisemaan pahalle, lent?m??n m. s. Toista pakottivat pirut valehtelemaan, v?liin tottakin puhumaan, kuten katolisuuden aikana kerettil?isi? inkvistittoreille ilmiantamaan ja "salasyntej?" paljastamaan. Pirun riivaamat olivat toisinaan iloisia, toisinaan surullisia, joskus taas ennustelivat tulevaisia asioita.
Luostarin asukkaat, nuo pyh?t, n?yttiv?t olleen piruille mieluisia "asuntoja". Laudeenin Ursullalaisten luostarissa (17 vuosisadalla) meniv?t pirut sisar Giovanna degli Angelin sis?lle ja sitten kaikkiin 70:een nunnaan. Vuonna 1490 meniv?t pirut Belgiassa Querzyn luostarin nunnien sis??n ja olivat siell? monta vuotta. 1,124 meniv?t pirut Norbertin luostarin munkkeihin[1]
[1] Pirukohan heille lapsia synnytti, joita sitten tappoivat k?tkiv?t kellareihin ja kaksinkertausten seinien v?liin? Suom.
Itse eiv?t ihmiset voineet vapautua sis?ss??n asuvista perkeleist? ja sent?hden oli pirujen ulosajo (Exorzismi) tuottavana ammattina, joka kirkon puolelta j?rjestettiin varsinaisten Exorzistien toimeksi.
Nykyaikana ei pirujen ulosajajilla en?? ole mit??n teht?v??. Sen suorittavat nyt l??k?rit, ja yh? kehittyv? l??ketiede on karkottanut "pirut" ihmisist? ainaiseksi.

Piru vihollisena.
Piru on ihmisen alituinen v?sym?t?n vihollinen. On vaikeaa nykyajan ihmisten k?sitt??, mink?laista oli ihmisten el?m? keskiajalla, jolloin pirut h?nt? alituiseen ymp?r?iv?t, ja joka paikka -- ilmakin -- oli niin piruja t?ynn?, ett? se oli vallan tomupilven tapainen. Ne tunkivat jokapaikkaan, ei ollut sellaista s?ili?t?, miss? olisi mik??n voinut olla pirulta rauhassa. Er?s pappi joi kallista samppanjaa. Piru lensi k?rp?sen? lasin reunalle. Pappi ajoi sen pois, mutta samassa lasi putosi permantoon ja kallis juoma meni hukkaan. Kaikki pienimm?tkin vastukset olivat pirun t?it?. Onneton Bikalmus pelk?si niin piruja, ettei tiennyt mit? olisi puhunut kun pelk?si puhuvansa pirun yllytyksest? pahaa. H?n se oli, joka kuuli mit? pirut kokouksessaan p??ttiv?t -- ne kun puhuivat huonoa latinaa. Er?s munkki kertoi, ett? messunajalla satoi perkeleit? niin, ett? luostarin piha lainehti. Juutalaiset rabit selittiv?t, ett? ihmisell? on 10,000 perkelett? kummallakin puolella. -- Keskiajalla oli niit? joka ihmisell? enempi, niit? kun oli jalkojen alla, p??n p??ll?, sivuilla, etu- ja takapuolella ja ilma aivan kohisi perkeleit?. Suurissa, synkiss? korpiloissa, mets?j?rviss?, vuorilla, kirkkojen ja linnojen raunioissa oli eniten piruja. Rippi-is? Peregrina n?ki er??ss? mets?ss? lauman perkeleit?, jotka huusivat: "Mit? sin? t??lt? haet? T?m? mets? on meid?n, jossa harjottelemme pahaa tekem??n!"
1,300-luvulla oli Kaledoniassa korkean vuoren huipulla pohjaton j?rvi, josta kohosi linna, miss? asui piruja. Jon d'Argirone ajoi piruja pois Etnan vuorelta ja pyh? Eudberg Farnen saarelta. Ei mik??n est?nyt piruja tunkeutumasta huoneisiin, kirkkoihin ja luostareihin, jotka viimemainitut juuri olivatkin perkeleiden pes?paikkoja. 4:nnell? vuosisadalla n?ki Makarius pirut pienin?, mustina lapsina hyppelev?n linnassaan. Kuten Jumalakin, oli piru jokapaikassa l?sn?oleva. Jumalanpalvelusten ajalla pirut alituiseen kiusasivat pappeja ilkeyksill??n, kiljuivat ja m?risiv?t, laittoivat urut ep?kuntoon, sekottivat laulun s?veli? y. m. s.
Joskus huomasivat papit, ett? kirkko oli piruja t?ynn?, esiintyiv?tp? ne pappeinakin ja ripittiv?t ihmisi?. Er??seen kirkkoon tuli piru pappina, jolle prinssi Henrich tunnusti syntins?, kuten ainakin rippi-is?lle. Piru ei antanutkaan h?nelle synti? anteeksi, vaan julisti h?net pannaan.
Lukemattomat ovat pirun uroty?t. Huonot tavat, huonot lait, ylellisyysn?ytelm?t, raha -- kaikki on pirun keksint??. N?yttelij?t, teatterit, tanssijat y. m. ovat pirun palveluksessa -- -- -- Viattomat huvituksetkin ovat "perkeleellisi?!"
Sellainen vihollinen oli ihmisill? ja sit? pel?ttiin keskiajalla enempi kuin Jumalaa -- niin, piruhan oli silloin mahtavampi kuin Jumala. Europa oli suuri hullujen huone ja perkele oli sen p??tireht??ri. --

Pirun rakkausseikkailut ja lapset.
Ollessaan alituiseen ihmisten kanssa tekemisiss?, eiv?t pirut j?tt?neet tilaisuutta k?ytt?m?tt?, menn?kseen my?s ihmisten kanssa naimisiin. Sellaisesta avioliitosta syntyneill? lapsilla oli pirulliset ja ihmiselliset ominaisuudet sekasin. Ihmiset usein erottivat sellaiset pirun lapset keskuudestaan; he niit? pelk?siv?t.
Miten voisivat pirut siitt??? Sen p??ttiv?t uskovaiset raamatusta, jossa kerrotaan, ett? Jumalan pojat naivat ihmisten tytt?ri? ja niist? avioliitoista ne muinen kuuluisat miehet syntyiv?t. Niit? pidettiin ehdottomasti perkelein?. Eri mieli? oli sittekin ja teologit vaivasivat p??t??n kysymyksen ratkaisemisessa ja tutkimisessa. Kabbalistit[1] opettivat, ett? pirut menev?t kesken??n naimisiin ja jatkavat sukua, kuten ihmiset. Saksassa kertoo kansa pirun iso?idist?, jolla on 900 p??t? ja Italiassa tunnetaan pirun ?iti. Juutalaiset rabbit kertoivat Samuelin nelj?st? vaimosta, jotka olivat lukuisan piruperheen ?itej?. Kreikkalainen Mikael Phello, Bithynian luostarin munkki 1,100 luvulla, vakuutti varmuutena, ett? piru on siitoskykyinen. Toiset, esim. teologi Tuomas Aquinalainen selitti, ettei piru voi siitt??, mutta tunkeutumalla miehen siemeneen, voi piru vaikuttaa naiseen. Turhaa oli ep?ill?, josko Jumala salli pirun sukupuoliyhteytt? kristittyjen naisten kanssa, sill? Jumala antoi pirulle monia muitakin etuoikeuksia, miksei sit?kin. --
[1] Kabbala, juutalaisten uskontodogmi keskiajalla, jonka tuntijat olivat kabbalisteja.
Kansa uskoi kun sille papit sanoivat, ett? piru on siitoskykyinen ja synnytt?? lapsia.
Pirut olivat miehi? ja naisia, mutta enimm?kseen miehi?, ei tiedet? miksi. Canterburyn Tuomas kertoo ristitt?ess? usean naisen tunnustaneen, ett? he olivat raskaana pirulle. Pyh? Bernhard kertoo er??st? perin h?vytt?m?st? pirusta, joka makasi useita vuosia er??n rouvan kanssa, huolimatta siit?, ett? rouvan "onneton" aviomies makasi my?skin samassa vuoteessa.
Ei ollut leikintekoa, kun piru rakasti naista. Tuomas Washington, S:t Albanian munkki, (eli 1440 luvulla) kertoo tyt?st?, jonka piru raiskasi ja tappoi. Tyt?n ruumis haisi kamalasti. Cesar kertoo rouvasta, joka tuli mielipuoleksi kun valkopukuinen piru h?nt? halasi. Er??n naisen kanssa eli piru yhdysel?m?? 25 vuotta! -- Sylvian piispa Belagio, joka 1332 kirjoitti kirjan "kirkon kyyneleist?", kertoo nunnista, jotka vapaehtoisesti meniv?t pirujen kanssa naimisiin, -- Tunnettuahan on, miten noidat olivat pirun rakastajattaria -- josta protestanttisen kirkon raat noitavainot,
Naispiru tuli ja suuteli er?st? "k??ntynytt?" miest? ja h?n heti sairastui ja kuoli. Kerran rakastui piru papintytt?reen. Is? l?hetti tytt?rens? pois kotoa, toiselle puolen Reini?. Piru sen huomattuaan, tuli papin luo ja kiljasi: "Kirottu pappi, kun olet vienyt vaimoni!" antaen papille sellaisen iskun rintaan, ett? h?n parin p?iv?n p??st? kuoli.
Paljon oli pirulla lapsia. Gootilamen historioitsija Jarolanus (6:nnella vuosisadalla) vakuutti, ett? hunnit[1] olivat kaikki pirun lapsia.
[1] Hunnit, Mongolisukuinen heimo, joka 4:ll? ja 5:ll? vuosisadoilla tunki Europpaan.
Keskiajalla vallitsi luulo, ett? ep?siki?t, tai vialliset lapset olivat pirun t?it?. 1265 tunnettiin Toulonissa nainen, jolla oli lapsi pirun kanssa. Sill? lapsella oli kanan p?? ja k??rmeen h?nt?. Historioitsija Mathien Paris (1250), kertoo pirun lapsesta, joka 8 kuukaudessa kasvoi 18 vuotiaan kokoiseksi. Pirun vanhin poika oli Kain -- ensim?inen murhaaja. Rabit vakuuttivat, ett? Eva oli pirun kanssa sukupuoliyhteydess?. Hunnien kuningasta Attilaa pidettiin pirun lapsena, samoin goottien kuningas Teodorich oli pirun poika, jota todisti se, ett? h?n sylki tulta ja meni el?v?n? helvettiin -- is?ns? luo.
Kertomus ennustaja Merlinist? on huvittava, sill? se tarjoo yksityiskohtaisia luonnekuvauksia kysymyksenalaisessa asiassa.
Kristuksen lunastusty? ei antanut Saatanalle rauhaa. H?n mietti keinoja, saavuttaakseen menetetyn valtansa. Vihdoin keksi h?n keinon: Piti hankkia poika, joka menisi ihmiskunnan keskuuteen h?nen puolestaan taistelemaan ja tekem??n lunastusty?n tyhj?ksi. Helvetin yhteisill? voimilla tuhottiin er?s perhe, jonka kahdesta tytt?rest? toinen vajosi prostitutsioniin, toinen oli s?ilynyt sive?n?. Er??n? y?n? unohti h?n nukkumaan menness??n tehd? ristinmerkin ja niin k?vi pirulle mahdolliseksi raiskata h?net. Ajan tultua h?n synnytti pojan -- is?n n?k?isen karvaisine ihoineen. Lapsi kastettiin ja annettiin h?nelle nimi Merlin. Saatana varusti pojan hyvill? lahjoilla ja Jumala lis?si siihen viel? ennustustaidon. Mit? Merlin muuta tarvitsi? Kun h?n kasvoi suureksi, suoritti h?n ihmeellisi? teht?vi? ja ennusti tulevaisuudesta. Ei ik?v?inyt is??ns?, vaan kirosi h?nt?. Kuoli -- ei tiedet? miten ja milloin. -- Otaksuttiin h?nen p??sseen taivaaseen!
Kummallinen on Robert Pirolaisen, lauluissa ja murhen?ytelmiss? tunnettu historia. Er?s normandialainen herttuatar, rukoiltuaan kauan Jumalalta lasta, k??ntyi viimein pirun puoleen, joka kuuli rukouksen, ja herttuattaren syntyi poika Robert, joka lapsesta saakka oli villi, puri imiess??n ?idin rinnoista nis?t poikki, puukotti koulussa opettajaansa -- oli 20 vuotiaana rosvojoukon p??llikk?. Teki lukemattoman joukon kamalia rikoksia, murhia y. m. Tuli ?itins? luo, joka ilmotti h?nelle salaisuuden, ett? piru oli h?nen is?ns?. Katui sitte syntej??n. L?hti kristittyjen aatelisherrojen joukoissa sotaretkelle pakanoita vastaan Kristuksen valtakunnan puolesta, urhoollisesti taistellen. Kuoli kunnioitettuna ja -- tietysti autuaana!
N?in meni pirun edell?kerrottu yritys myttyyn. Nyt koetti h?n Antikristuksen avulla panna aikeensa t?yt?nt??n. Niiksi katsottiin useita miehi?. Rooman keisari Neero oli Antikristus, samoin Muhammed II, sek? 1,300 luvulla Fredrik II. Kaikkina aikoina on Antikristusta odotettu ja sit? vastaan varustauduttu. V. 380 uskoi Taursin piispa Martin, ett? Antikristus on jo syntynyt, samoin Florensin piispa Bambert v. 1080. Paavi Inocentius VI:n ajalla m??r?si er?s munkki Antikristuksen syntyv?n 1365 ja Arnoldo eli Billanova ennusti sen syntyv?n v. 1376. 1412 tiesi Vincenzio, ett? Antikristus todella on syntynyt. Inkvisitionikidutuksessa tunnustivat useat "noidat", ett? he olivat Antikristuksen kanssa tekemisiss? (1900--1911) luvulla ovat useimmat Suomen papit vakuuttaneet, ett? sosialismi on Antikristuksen oppia ja sen levitt?j?t ja kannattajat Antikristuksia. (Niit? on siis jo useita miljoonia! Suom.)
Naispirut synnyttiv?t my?s lapsia. Englannissa uskottiin aikoinaan, ett? Plantagenetien[1] suvun er??ll? esi-is?ll? oli piru vaimona, ja sill? paljon lapsia.
[1] Hallitsijasuku Englannissa, Plantagenetit joista ensim?inen astui Englannin valtaistuimelle v. 1154.
Flanderian kreivi Ralduinista kerrotaan, ett? h?n mets?ss? kerran tapasi kauniin naisen, joka sanoi itsens? er??n aasialaisen kuninkaan tytt?reksi. Kreivi meni h?nen kanssaan naimisiin. Nainen oli piru.
Paitsi omia lapsia oli pirulla my?s kasvatteja, joita hankki varastamalla tai muuten.
Er?s tytt? Englannissa 1200 luvulla tuli raskaaksi ja pakeni kotoaan, pel?ten vanhempiaan. H?nen kulkiessaan yksin mets?ss?, nousi ankara myrsky. Tytt?, rukoiltuaan Jumalaa turhaan, k??ntyi Saatanan puoleen, joka ilmestyikin nuorukaisena ja sanoi tyt?lle: "Seuraa minua!" Nuorukainen vei tyt?n er??seen lammasnavettaan, laittoi oljista sijan, ja meni hakemaan ruokaa. Kyl?l?isist? pari kulki ohi ja n?kiv?t synnytystilassa olevan naisen ja meniv?t ilmottamaan papille ja muille kyl?l?isille. T?ll? v?lin palasi piru ruokineen ja tytt? s?i. Sitten tytt? synnytti ja piru teki teht?v?ns? kuten tottunut k?til?. Kun paikalle saapui pappi ja joukko ihmisi?, otti piru lapsen k?sivarsilleen ja katosi.
Toisen tapauksen kertoi Benedikte munkki Walter von Boiney (k. 1236): Er??n Jumalaa pelk??v?n pariskunnan is?ss? kiihotti piru vastustamattoman himon -- heill? oli jo paljon lapsia ja olivat luvanneet Neitsyt Marialle, ett? ovat ilman. Kun kiusaus k?vi ylivoimaiseksi huudahti mies: "Jos lapsi syntyy, niin annan sen pirulle!" Lapsi syntyi, kasvoi ja oli kaunis. Kun lapsi oli 12-vuotias, ilmestyi piru ja sanoi viev?ns? lapsen 3 vuoden p??st?. Usein uudistettujen kysymysten j?lkeen kertoi ?iti lapselleen salaisuuden. Lapsi l?hti y?ll? kotoaan ja kertoi paaville asian. Ei paavikaan tiennyt mit? tulisi tehd?. H?n l?hetti nuoren vaeltajan Jerusalemiin patriarkan luo, ei voinut h?nk??n muuta, kun l?hetti lapsen edelleen er??n erakon luo, jonne h?n j?i. Piru tulikin omaansa hakemaan, mutta -- ei saanutkaan. Pyh? Maria ajoi pirun joukkoineen pois.
Joskus on piru ostanut lapsia, ellei niit? varastamalla saanut.
Lahjoja otti piru, jos ne annettiin syd?mest?.
Kerran joutui piru koronkiskurin matkatoveriksi. Er?s mies tuli heit? vastaan, taluttaen sikaa, joka ei tahtonut kulkea. "Viek??n sinut piru!" huusi mies. "Katsos, mies antaa sulle sian", huomautti koronkiskuri. "Ei h?n anna sit? hyv?st? syd?mest?", vastasi piru. Jonkun matkan p??ss? tuli vastaan joukko talonpoikia, jotka n?hty??n nylkij?ns?, koronkiskurin, huusivat: "Sinut saa Saatana vied?!" Piru sanoi koronkiskurille: "Nuo ihmiset lahjoittavat syd?mest??n sinut minulle, sin? olet minun". Senj?lkeen sieppasi piru koronkiskurin kainaloonsa ja katosi.

Liitot pirun kanssa.
Piru teki my?s liittoja ihmisten kanssa, ollen aina hyvin varovainen, sill? h?n oli tullut kokemuksiin, etteiv?t ihmiset pit?neet sanaansa, vaan petkuttavat h?nt?. Siksi vaati h?n sopimukset kirjallisesti. Juttuja liitoista pirun kanssa ei puutu. Otamme t?h?n pari:
Senaattori Pretoriuksella (4:nnell? vuosisadalla) oli tyt?r, jonka h?n oli p??tt?nyt pyhitt?? Jumalalle. Se ei luonnollisesti ollut pirulle mieleen. H?n mietti keinoja sit? est??kseen. Her?tti er??n palvelijan syd?mess? rakkauden korkeasukuiseen neitoon. T?m? ei arvellut h?nt? muuten saavansa kun kuului "alempaan s??tyyn", vaan meni er??n noidan luo joka opasti h?net pirun luokse. Palvelija tapasi pirun valtaistuimella ministerist?ns? ymp?r?im?n?. "Uskotko minuun?" kysyi piru. "Uskon", vastasi palvelija. Piru vastasi: "Te kristityt olette suuria pettureita; avun tarpeessa turvaudutte minuun, kun on joku etu kysymyksess?, mutta kun sen olette saavuttaneet menette j?lleen Kristuksenne luo joka on hyv? mies ja ottaa teid?t j?lleen lampaittensa joukkoon. Jos tahdot minulta apua on sinun annettava kirjallinen sitoumus, ett? tulet minun kanssani helvettiin, ja ett? luovut kirkosta." Palvelija suostui. Sopimus tehtiin, ja piru l?hetti pari s?lli??n sytytt?m??n senaattorin tytt?ren syd?mess? rakkauden tulta palvelijaan. Tytt? rakastui palvelijaan ja pyysi is?lt??n suostumusta avioliittoon, ja vihdoin saikin sen.
Pian huomattiin, ettei mies k?y kirkossa, eik? ehtoollisella. Vaimo vaatii selityst?, ja saatuaan salaisuuden tiet??, menee h?n arkkipiispa Basiliuksen luo, joka vie h?nen miehens? kirkkoon, ja kysyy, uskooko mies Jumalaan. Mies my?nt?? ja piispa rukoilee kolme p?iv??. Piru on kiukkuinen sopimuksen rikkojalle, n?ytt?? sopimusta ja yritt?? vied? h?net, mutta pappi yh? rukoilee ja vihdoin putoo sopimuskirja piispan eteen, joka repii sen kappaleiksi. Mies on pelastettu ja el?? onnellisena puolisonsa kanssa ja tietysti kuolee autuaana.
Piru t?ytti sopimusehdot, mutta piispa Basilius menetteli petollisesti.
Apua oli etsitty rikkaisiin naimisiin joutuakseen, -- sit?h?n on meill? Suomessakin paljon tehty. Joku vuosikymmen takasin ne "rakkauden sytytt?j?t" olivat lukemattomien naimiskauppojen v?litt?jin?.
Ihmeellisen viisaan Herbertin (10:nnell? vuosisadalla) sanottiin pirun avulla p??sseen paaviksi.
Paaveista Sylvester II:sta, Johan XII:sta, Benedikt IX:st?, Gregor III:sta ja Aleksanteri VI:st? kerrottiin, ett? he olivat liitossa pirun kanssa.
Piru piti aina sanansa, mutta h?nell? oli syy ihmisten puolelta pel?t? petosta. Er??lle munkille oli pirun m??r? ilmoittaa kuolemastaan 3 p?iv?? ennen, sill? h?n ajatteli ehtiv?ns? ripitt?? itsens?. Piru ?kk?si petoksen ja kun munkki sai tiet?? kuolemansa menetti h?n puhekykyns? ja kuoli ripitt?, h?nen ruumisarkkuaan vartioivat mustat koirat.
Faust teki liiton pirun kanssa ja kirjoitti verell??n sopimuksen alle. Sopimus m??r?si, ett? pirun piti l?hett?? s?lli Mefistofeles opettamaan h?nelle mit? h?n halusi ja hankkimaan h?nelle nautintoja mit? h?n vaan halusi. Vastaehtona lupautui Faust 25 vuoden p??st? sieluineen ruumiineen pirulle. 17 vuoden p??st? alkoi Faust katua kauppaansa, mutta piru uhkasi repi? h?net kappaleiksi, ja pakotti kirjottamaan uuden sopimuksen alle entisen vahvikkeeksi. Kun 25 vuotta oli kulunut, l?ydettiin Faustin huone yleens? veren tahraamana ja h?n itse kappaleina lantakasasta.
Samoin k?vi puolalaiselle aatelismiehelle Tvartovishille, joka oli pirun kanssa sopimuksen kirjottanut verell??n h?r?n nahkaan. Er??st? hotellista vei pirut h?nen kun sovittu aika oli umpeen kulunut.

Noitumistaito.
Pirun kanssa sopimuksen teon tarkoitus useimmiten oli saada kielletty? taitoa -- noitumistaitoa. Se taas oli tunnettua, ett? sellaisen taidon omisti *piru*, se siis oli h?nelt? saatava. Piru oli siis liitossa noitien kanssa, v?liin vapaehtoisesti, mutta my?s vasten tahtoaan.
Noitumistaito on tiet?m?tt?myyden tulos, sek? etujen tavottelu kiihottimena. Ihmisist? toiset olivat el?m??ns? kyll?styneit?, toiset halusivat rikkautta ja toisen omaisuutta tai rikkaisiin naimisiin lapsiaan. Noitakeinojen avulla k?vi mahdolliseksi tyydytt?? noita haluja ja siksi levisi noitausko laajalle, eik? siit? viel? nytk??n ole t?ysin vapauduttu "sivistyneiss?k??n" maissa.
Noitumistaito kehittyi yhtaikaa piru-uskon kanssa. Yksin pirulta voivat noidat saada yliluonnolliset voimansa, h?nelle kun kaikki oli mahdollista. Kirkko kehui pirua mahtavimmaksi olennoksi. Sen seurauksena alkoi uskonkiihkoilijain mieliss? kypsy? ajatus, ett? piru on voimakkaampi kuin Jumala siis on edullisempi rukoilla pirua kuin Jumalaa. Syntyi sit? aatetta ajavia uskonlahkoja. 1360-luvulla nostettiin kanne lusiferilaisten lahkoa vastaan pirun palvelemisesta. Samallaisia kanteita nostettiin temppelil?isi?, albigenseja y. m. vastaan. Nuo kanteet olivat uskonnollisen suvaitsemattomuuden tuloksia.
Kerrottiin, ett? pirulle pidettiin palveluskokouksia kuten Ranskassa "Sabbati" ja Italiassa "Gurolodella signora" kokouksia.
Keskiaikana oli alaluokan asema pohjattoman kurja, se k?rsi aateliston ja papiston kavalaa sortoa. N?l?ss? ja orjuudessa sai ty?v?est? virua, Jumalan rukoileminen ei mit??n auttanut. Ihmek?, ett? kansa tiet?m?tt?myydess? ja ep?toivossa k??ntyi pirun puoleen, voidakseen edes sortajilleen kostaa.
Suurimmat noitamestarit olivat saraseenit (arabialaiset) ja juutalaiset. L?ytyip? noita kouluja esim. Espanjassa, Salamancassa, Toledossa ja Puolassa Krakaussa.
Ensim?inen noitatemppu oli pirun manaaminen ja oli pirun "vastaanottotunti" tavallisesti kello 12 y?ll?. Silloin piti manaajan menn? m??r?ttyyn paikkaan ja piirt?? maahan ympyr?, jonka sis?puolelta ei saanut astua pois, muuten oli perikadon oma, kuten er?s pappi, jonka piru kuristi kuoliaaksi kun h?n astui yli piirin. Er?s koulupoika kurotti k?tens? kauniin naisen muodossa ilmestyv?lle pirulle, joka tarjosi sormusta. K?si oli yli piirin ja piru talutti h?net helvettiin.
Pirun esiinmanaamiseen tarvittiin manaussanoja ja niit? oli useanlaisia ja piti ne lukea virheett?m?sti, jos mieli saada pirun tulemaan. Olipa noitakirja, jossa oli yksityisist? sanoista ja numeroista muodostettuja manaussanoja. Sen omistajalla oli valta manata piruja, antaa niille k?skyj? ja k?ytt?? heit? apunaan.
Er??t manaussanat olivat seuraavat: "-- -- ja ett? sin? + Amala + Satm + Fara + Lamim + Saumi + ma + kohta t?ytt?isit mit? pyyd?n. Tule, tule, tule!"
Monilla muilla tavoin voitiin piruja kutsua.
Noidat tekiv?t kaikkea "alaansa kuuluvaa", keittiv?t rakkausjuomia, estiv?t vihollisia tulemasta, kostivat niille, muuttivat savea kullaksi, ihmisi? el?imiksi ja p?invastoin, veiv?t tai toivat el?inonnea, aina miten heit? kohdeltiin. Se vaan noitien kunnioitusta ja pelkoa lis?si ja se oli itse noidille edullista. Se kehittyi tulojatuottavaksi ammatiksi.
Noidilla oli yhteisi? kokouksia, joita pidettiin synkiss? metsiss?, tulivuorien juurella ja hautausmailla. Jokaisessa maassa oli noitien juhlapaikka ja juhlat kerran viikossa.
Juhlat olivat eri maissa erilaiset, paikallisten olojen mukaan. Saatana esiintyi v?liin hallitsijana valtaistuimella v?liin alttarilla pappina ja v?liin jonkun elukan muodossa; oli v?liin pahalla p??ll?, v?liin taas leikkis?, jolloin lauleli ja soitteli noita-akoille, jotka h?nt? uskollisesti palvelivat.
Ensin pidettiin jumalanpalvelus sakramenttineen, jonka j?lkeen alkoi varsinainen juhla helvetin herkuilla katettuine juhla-ateriap?ytineen.

Oikeudenk?ynnit noitia vastaan.
Meist? n?ytt?? j?rjett?myydelt? kaikki se, mit? keskiaikana uskottiin, mist? puhuttiin ja kirjoitettiin, aikana jolloin kirjotettiin paksuja kirjoja turhista v?ittelyist?, kuten esim. siit?, oliko neitsyt Marialla j?lkipoltteita Jeesuksen syntyess?, aikana jolloin uskottiin, ett? on noitia olemassa, ja siin? uskossa jonkun ihmisen polttaa, tai muuten surmaa, rangaistakoon kuolemalla. Kaarle Suuri katsoi noituuden siis petokseksi ja rankaisi luuloteltujen noitien murhaajia kuolemalla. Inkvisiittorien olisi k?ynyt huonosti. V. 840 kuollut j?rkev? piispa Agopardus moitti kansan uskoa noitiin. Kauvan aikaa m??r?si kirkkokin vain lievempi? rangaistuksia noitauskojille, ja useat paavit pitiv?t noituutta typer?n? ep?uskona: Unkarin kuningas Koloman (1095--1114) lausuu er??ss? k?skykirjeess??n: "Noitia ei ole olemassa, eik? niiksi itse??n luulevia vastaan ole nostettava oikeudellisia kanteita".
Mutta t?llainen katsantokanta ei kest?nyt kauan. 13 vuosisadalla, selitti jo Aquinon Tuomas, ett? noituus ei ole mielikuvitusta, vaan totta. Samalla vuosisadalla annettiin inkvisitsionioikeus Dominikaanimunkkien k?siin.
Sen j?lkeen alkoi pitk? murhen?ytelm?. Kirkko rupesi taikauskon suojelijaksi ja kiihotti tiet?m?tt?m?n kansan alhaiset vietit raivoon. Noitavainot tulivat k?yt?nt??n, ja k?viv?t kamalammiksi. Paavit pyhittiv?t noitavainot pyh?ksi sodaksi Jumalan puolesta perkelett? vastaan ja v. 1484 antoi paavi Inocent VIII kuuluisan k?skykirjeen, jossa j?rjesti ja vahvisti inkvisitsionioikeudet. Verraton joukkoteurastus alkoi. Sin? aikana kirjoitti Dominikaani-inkvisiittori Jakob Shrenger tyhm?n ja kamalan kirjansa "Makeus Maleficarum", (Noita-vasara), josta tuli Europan inkvisiittorien evankeliumi. Sit? seurasi toisia yht? typeri? ja kamalia kirjoja. Noitausko laajeni ja j?rjett?myydess??n kohosi, muuttuen miltei mielipuolisuudeksi. Noitia vastaan keksittiin keino -- tulirovio, ja joukottain poltettiin ihmisi?, joita ihmisten n?k?inen petoel?injoukko piti noitina. Lothringeniss? poltettiin 15 vuodessa 900 ihmist? ja sama m??r? W¨¹rzburgissa 5:ss? vuodessa. Yhdess? vuodessa poltettiin Comossa 100 ihmist?. Toulousessa kerralla 400. Kukaan ei ollut varma hengest??n. Personallisesta vihasta johtuva ilmianto oli kylliksi saattamaan viattoman ihmisen tuliroviolle. Poltettiin miehi?, naisia, avuttomia vanhuksia ja lapsia, ensin niit? kamalasti kidutettua. Kidutettujen tuskan huudot ja ihmislihan k?ry t?ytti ilman -- herralle otollisena lepytyshajuna!
Protestanttinen kirkko jatkoi edelt?j?ns? alottamaa teht?v??, noitien polttamista, samallaisella raivolla. Lutheruksen "puhdistus" ei poistanut valtaluokkain apulaista -- perkelett?, eik? noitiakaan. Jumalalta miekkansa saanut esivalta heilutti sit? ahkeraan ja rekordin noitavainoissa saavutti Englannin kuningas Jakob I. Satoja tuhansia ihmisi? poltettiin 300 vuoden aikana. Tuomarit n?kiv?t "oikeusistunnoissa" vaan "noidat", mutta inkvisiittorit eiv?t ep?illeet, etteik? perkele ollut my?s istunnoissa l?sn? syytettyjen "puolustajana", mutta n?kym?tt?m?n?!
Jos noita kuoli kidutukseen oli se perkele joka h?net kuristi, jos kidutettava onnistui tekem??n itsemurhan, oli perkele h?nt? siihen kiihottanut "pelastaakseen omansa!"
Hesseniss? Lindheimin kyl?ss? syytettiin 6:tta vaimoa siit?, ett? olivat kaivaneet lapsen ruumiin haudasta, ja keitt?neet siit? noitasoppaa. Syytettyj? kidutettiin ja he "tunnustivat". Vaivoin sai er??n vaimon mies luvan menn? kaivamaan hauta auki, jolloin n?htiin, ett? ruumis oli paikallaan. Inkvisiittorit selittiv?t, ett? se oli perkeleen petosta, sill? syylliseth?n "tunnustivat", ei tarvita todistajia. Naiset poltettiin el?v?n?, niinkuin laki ja kolmiyhteisen Jumalan kunnia vaati!
Ensim?inen, joka uskalsi kohottaa ??nens? t?t? raakuutta vastaan, oli Kornelius Agrippa Netesheimist? 1600-luvulla, mutta kauan kesti ennenkuin tuliroviot sammuivat. Meksikossa poltettiin ihmisi? viel? 1860--1873 aikana.

Helvetti.
Maailma on kolmekerroksinen, ylh??ll? paratiisi, keskell? maa ja alhaalla helvetti, jossa ruhtinas Saatana enkeleineen piinaa kadotettujen sieluja.
Miss? helvetti sijaitsee? Pyh? Augustin ei tied? sit? kun Jumala ei sit? ilmoita.
Otaksumisia on useanlaisia; toiset sen otaksuvat olevan ilmassa, toiset auringossa, toiset taas sen tiet?v?t olevan Josafatin laaksossa, tai tulivuorissa. Etnan vuoressa kerrottiin syntisten sieluja paistettavan. Brandan n?ki perkeleen takovan tulisia sieluja tulivasaralla. Er??ss? ranskalaisessa laulussa 12:lla vuosisadalla kerrotaan helvetin sijaitsevan Maysantin saarella.
Kerrotaan Kristuksen murtaneen helvetin portit kun piru ei niit? muuten avannut, mutta ei kerrota miss? se oli. Gervario Tillbury kertoo ne portit olevan pronssista. Tulivuoret ovat helvetin ilmaventtiilej?. Kuumat l?hteet ovat helvetin kanssa yhteydess?.
Tuskan ja pimeyden valtio[1] t?ytyy olla suuri, kun sinne niin suunnaton asukasten joukko -- ihmiskunnan enemmist? -- mahtuu. Er?s anglosaksilainen taru kertoo Kristuksen k?skeneen Saatanan mittaamaan helvetin. Se oli portista per?lle 100,000 peninkulmaa pitk?. Jesuitta Bornelius vakuutti, ett? sen laajuus on 200 Italian neli?penikulmaa. Er?s saksalainen teologi v?itt??, ett? neli?peninkulmalle mahtuu 100 miljoonaa sielua.
[1] On huomattava, ett? kun yhteiskunnassa kehittyi valtio, syntyi my?s perkeleiden valtio hallituksineen.
Helvetiss? on vuoria, m?ki? aarniometsi? petoineen, haisevia r?meikk?j?, soita ja j?rvi?. Ei puutu kaupungit ja linnoituksetkaan "helvetin baabelista".
Tietysti on siell? k?sin koeteltava pimeys tuli ja tuska. Kasvit ovat surkastuneet ja koko luonnon on sammumaton tuli h?vitt?nyt. Ilma on siet?m?tt?m?n haiseva, alituinen melu on korvia s?rkev?.
Toiseen maailmaan p??see vaan kapeaa siltaa my?ten, jolla syntikuorma on sel?ss??n, se putoaa sillalta helvettiin.
Helvetiss? on omintakeiset el?imet ja kasvit. El?imet ovat niiksi muuttuneita perkeleit?. Kasvit ovat ter?v?okaisia ja kasvavat myrkyllisi? hedelmi?. El?imist? on tunnettu portinvartija, koira Cerbera, lent?v?t hullut koirat, kilpikonnat, k??rmeet ja sy?p?l?iset.
Helvetiss? sanotaan olevan kaikista kansankerroksista asukkaita. Siell? on paaveja, kuninkaita, munkkeja, ritareita, kauppamiehi? ja pieni? lapsiakin. Kullakin on asemaansa ja tekojansa vastaava kidutus. Piru pyydysti sieluja ja vei niit? helvettiin tai putosivat ne sinne syntiens? painosta. 8:lla vuosisadalla n?ki erakko Baronto pirujen kulettavan sieluja tavattomalla nopeudella l?pi ilman helvettiin. Pyh? Obizzo, (k. 1201), n?ki ett? sieluja satoi helvettiin kun lunta ja pyh? Brigitta sanoi niit? satavan kun santaa joka p?iv?. Kuinka paljon taivaaseen? -- ei kukaan tied?.
Er?s munkki n?ki pirujen kulettavan sielua helvettiin ja kysyi: "Ket? olette?" Piru vastasi, ett? ovat piruja ja viev?t sen ja sen sielua helvettiin. Munkki kalpeni ja huusi Mariaa. Pirut sanoivat: "Hyv? oli, ett? huusit Mariaa, sill? aijoimme repi? sinut kappaleiksi".
Piru vei joskus el?vi? ihmisi?kin. Er?s sotilas sai mustan hevosen kiinni, istui sen selk??n, hevonen oli piru ja vei ratsastajansa suoraan helvettiin.
Helvetin kansalaisiksi pyrkij?t p??siv?t sinne helposti, mutta huvimatkaa sinne on vaikea tehd? ja se onnistuu vain harvoille Jumalan armosta. Jotkut pyh?t ihmiset siell? k?viv?t ja n?kiv?t siell? tuttaviaan. Munkki Gursea oli kolme p?iv?? sairaana ja silloin enkelit veiv?t h?net helvetti? katsomaan. Aberiko, er??n aatelisherran 9-vuotias poika vaipui 9 p?iv?? kest?v??n horrostilaan, jolloin kaksi enkeli? ja pyh? Mikael veiv?t h?net helvettiin ja paratiisiin 2 kertaa. Helvetiss? k?vij?ill? oli vaara joutua pirun saaliiksi ja saivat useat ik?ns? kantaa merkkej? helvetiss? k?ynnist??n, kuten polttohaavoja, koukuilla rev?istyj? arpia y. m., kun pirut olivat yritt?neet heit? kiskoa helvetin j?rveen. Kumma, etteiv?t n?m? "l?yt?retkeilij?t" ottaneet tarkempaa selv??, miss? helvetti on, olisihan joku kapitalistivaltio saanut siit? "siirtomaan". Ehk? sielt? saisi lakon rikkureita.

El?m? helvetiss?.
Ihmisten teoista ja ajatuksista pit?? piru kirjaa (sen n?ki pyh? Augustin) aivan kuin Jumalakin el?m?nkirjaa. Sen j?lkeen j?rjestet??n helvetin asukkaiden "yhteiskunnallinen" asema. Dymanoloogit tiesiv?t kuvata sit? j?rjestelm?? toinen toistaan kamalammissa kuvauksissa.
Er??n filosofin Ser Lo'n uppiniskainen oppilas kuoli, tuli jonkunajan p??st?, opettajan luo kertomaan, ett? h?n on kirottu. Pudotti sormestaan hikipisaran opettajansa k?mmenelle. Se hikipisara l?visti kamalaa tuskaa tuottaen l?ven opettajan k?mmenen l?pi kuin tulinen rauta.
P??asiallinen kidutusv?line on tuli, sit?paitsi l?ytyy viel? j??, myrskyt, petoel?imet ja tuhannet muut piinakeinot, joita pirullinen ?ly keksii. Kauhein kidutus on tietoisuus taivaan ilosta, johon eiv?t p??se, aivan samoin kun taivaan asukkaille lis?? iloa tietoisuus helvetin kidutuksesta, johon eiv?t tarvitse menn?. Teoloogit eiv?t ole p??sseet yksimielisyyteen siit? josko taivaan ja helvetin asukkaat n?kev?t toisiaan. Toiset v?itt?v?t, ett? taivaasta n?hd??n helvettiin, mutta helvetist? ei n?hd? taivaaseen. Pyh? Gregorius Magnus ja Bernardo di Chiasavalle vakuuttavat taivaan pyhien ilon lis??ntyv?n n?hdess??n helvetin kidutettujen ikuisia tuskia. (Kristinuskolle ominaista raakalaismoraalia. Suom.) Luomme katseen helvetin oloihin, sill? meille selvi?? osittain siit?kin, miksik? niin paljon ihmisi? on helvetinpelon taikauskon takia j?rkens? menett?nyt.
Er?s munkki Pietari n?ki kadotettujen uivan tulimeress?. Fursio n?ki nelj? suurta tulta ja niiss? ihmissieluja. N?m? n?yt ovat 6 ja 7 vuosisadalta, ja ovat vasta yksinkertaisempia. Sit? mukaa kun pirujen ammattitaito kohosi, monipuolistuivat piinaamiskeinot. Munkki Wetlin (9 vuosisadalla), n?ki tulisen joen, jossa oli joukko syntisten sieluja. Joukko pappeja oli sidottu pylv?isiin ja heit? vastap??t? kullakin rakastajattarensa. Heid?n siitinelimi??n piestiin joka p?iv?.
Er?s munkki oli tuliseen arkkuun suljettu. Alberico n?ki 1200 luvulla suon, jossa oli joukko sieluja kiinni j??tyneen? aina kaulaan asti. Sitten tuli kamala mets? ter?v?okaisine puineen. Lumisiin oksiin oli sidottu joukko naisia, jotka olivat kielt?ytyneet hoitamasta ?iditt?mi? lapsia. Ne olivat rinnoista kiinni sidotut ja heit? kutakin imi kaksi k??rmett?. Er??ss? sulatusahjossa piinattiin hirmuhallitsijoita ja kruunup?isi? konnia. Pronssia ja tinaa t?ynn? olevassa kattilassa keitettiin pappeja. Er??ss? kaivossa oli joukko sieluja, m?d?n ja kamalan hajun seassa. Kaivon ??rell? oli kahlehdittu suuri k??rme, joka nieli joukon sieluja hengityksens? mukana, ja puhalsi ne tulisina s?tein? j?lleen ulos. Tulikivij?rvess? ui suuri joukko valapattoja ja kieli?it?. Varkaat ja rosvot olivat tulisissa kahleissa, suuri rautapultti kaulassaan.
Fundalo n?ki tulisia hiili? t?ynn? olevan laakson, sen yll? kuuma rautanen taivas, jonka l?pi satoi sieluja, sulaen kuin vaha ja pudoten hiilien p??lle, jossa taas kokoontuivat. Korkealla m?ell? on joukko piruja, jotka pitkill? hangoilla nostelevat petkuttajien sieluja vuoroin tuleen ja j??h?n. Sen j?lkeen haiseva, pime? laakso, jossa kuuluu kiljunaa, sitte jalan levyinen silta, jonka p??ss? suuri peto, joka nieleksii mahtavien rikkaiden sieluja, joita mahtuu miljoonittain sen vatsaan. Er??st? sulaton tapaisesta laitoksesta sy?ksyy tulta. Ovilla seisovat perkeleet, ter?aseet k?siss??n ja hakkaavat sielut kappaleiksi ja heitt?v?t tuleen. Hiukan edemp?n? j??tyneell? suolla istuu suuri, kamalampi peto-el?in ja nielee sieluja, jotka sulavat lannaksi ja tippuvat suolle, ja sitte tulevat sielut raskaaksi -- mies kuten nainenkin. Aikansa kuluttua ne synnytt?v?t kauheita rautap?isi? petoja, jotka repiv?t synnytt?j?n hajalle. Se on jumalisuudella verhottujen ep?siveellisten ja naisviettelij?in rangaistus. Pajassa takovat sep?t -- tietysti pirut -- useita kymmeni?, satojakin sieluja yhteen limppiin. Sitte heitet??n limpit syv??n rotkoon, josta nousee musta savupilvi ja pirut nousevat ja laskevat kun joukko kipeneit? yl?s ja alas. Rotkon pohjalla istuu itse pimeyden ruhtinas sidottuna rautapylv??seen, jonka ymp?rill? olevia hiili? pirut puhaltavat palkeilla palamaan. Tuo ruhtinas on suuri, moninainen peto, jolla on tuhat rautakyntist? k?tt?, joilla kurottelee sieluja, joita on ilma sakeana. Pist?? suuhunsa, puree hienoksi, sylkee ulos, puree uudelleen ja taas uudelleen. Sill? tavalla rangaistaan niit?, jotka eiv?t uskoneet Jumalaan, vaikka niiss? saattoi olla monta hyv?? ja ihmisyst?v?llist? henkil??.
Giecamino de Verona kertoo n?hneens? helvetin keitti?n, jossa piru paistaa sieluja, kun rasvasia sikoja, lis?ten suolaa, mausteita ja myrkky? ja vie sitten paistin helvetin ruhtinaan p?yt??n, joka l?hett?? sopan keitti??n takaisin, jolleiv?t sielut ole tarpeeksi kypsi?. Se oli ty?l?isten ty?ntuloksella ylellisyydess? m?ss?ilevien rangaistus.
Er??ss? ranskalaisessa laulussa "Le song¨¦ d'enfer", kuvataan suurta juhlaa helvetiss?. Piispat, luostarijohtajat, munkit, Pilatus ja Belsebub tervehtiv?t toisiaan ja istuvat p?yt??n, jolla on koronkiskurien nahasta valmistettu p?yt?liina, ruuat olivat valmistettu rasvaisista koronkiskureista, huonomaineisista naisista, paistetut kerettil?iset, keitetyt asianajajain kielet, pihvi munkeista, nunnista ja farisealaisista. Juomaa puristettiin syntisten sieluista.
Protestanttisen kirkon virsikirjoja, uusimmista painoksista on t?m? yll? mainittu "Helvetin tuskavirsi", "virsien helmi" j?tetty pois. Virress? luvataan helvetin tuskia. Sielut tahtoisivat siell? sy?d? ja juoda, mutta heille annetaan vaan "tulta tervaa ij?isesti" ja siell?
"Pirut sinua pilkkaa ja nauraa ij?ti."
Ihminen rakastaa seurael?m??, mutta helvetiss? ovat vaan seurapiirin? pirut ja maanp??lliset riitatoverit, jotka parjaavat helvetiss??n toisiaan. Keskiajalla, kun Tundalo k?vi helvetiss?, oli alkoholin k?ytt? yleist? ja viinaa pidettiin Jumalan lahjana, jota joivat papit, aatelisherrat ja muut -- siksi ei Tundalo n?hnyt helvetiss? juoppojen rangaistuksia.
Sittemmin kun raittiusaate levisi, lis?ttiin helvettiin rangaistus juopoille. Heid?n kuvataan juovan tulista viinaa tulisista laseista ja tappelevan kesken??n. Huvittelijat saavat vuodattaa alituiseen kyyneleit? ja k?rsiv?t kuumuutta ja vilua ?sken mainitun piinavirren mukaan ja edelleen:
"Kaikki sinun luus ja lihas on m?d?nnyt ja musta ja haisee kamalasti On suussa paha maku ja sappi, kauhee kipu Sua vaivaa julmasti."
Viimeisen edellinen v?rsy kruunaa toiset:
"Kaikk' pirut sua repii ja paikasta toiseen sysii Ja tuli korventaa Sun j?senes ja lihas Sun suones, luus ja nahkas' Perkeleet venytt??."
Pirut piinaavat kadotettuja, ja siin? ovat kaikki taitavia -- joku suorastaan kidutuskeinojen keksimisalalla spesialisti. Mutta kuka piinaa piruja?
Toiset teologit v?itt?v?t, etteiv?t pirut k?rsi tuskia. Toiset v?itt?v?t, ett? pirut kiduttavat toinen toistaan. Toiset, esimerkiksi Dante, n?kiv?t pirun kahleissa ja k?rsiv?n. Ilmestyskirja tiet??, ett? piru on heitetty suureen vaivaan, itkuun ja hammasten kiristykseen. Jokaisesta kadotetusta sielusta syntyy ilo helvetiss? (vastaava ilo pelastetusta sielusta taivaassa). Gellense (k. 1183) er??ss? saarnassaan kertoo, ett? piru olisi aikaa kuollut n?lk??n, jollei ihmisten synnit h?nt? vahvistaisi. Miltei samaan suuntaan k?y Danten v?itteet.
Kirkon dogmiuskonnon perusta on se, ett? kadotetuille ei koskaan anneta armoa[1], mutta sit? vastaan ei v?itetty ett? joskus suo jumala kadotetuille helvetiss? hetkeksi rauhan. Niin v?itt?? kristillinen runoilija Aurelius Prodentius (1348--1408) ett? p??si?isy?n? helvetti hetkeksi rauhoitetaan. Paavalin "Ilmestyskirjassa", jonka kirjotti er?s kreikkalainen munkki 4:ll? vuosisadalla on seuraava kertomus:
[1] Tuomas Gouse, englantilainen kirjailija 1600 luvulla, kertoo suomeksikin k??nnetyss? kirjassaan "Sana syntisille, sana pyhille", ett? helvetiss? (jonka olopaikkaa h?nk??n ei sano tuntevansa kun raamattu ei sit? kerro) on ikuinen piina, tuliset rautavuoteet j. n. e. Svirsfeldt "Paratiisin yrttitarhassaan" kuvaa helvetin ikuisuutta n?in: "Jos maailman vesist?t, tai santam??r? lopetettaisiin siten, ett? siit? pisara tai jyv?nen poistettaisiin joka miljoonanvuoden kuluttua, olisi toivoa sen loppumisesta mutta helvetin piinaan tuomituilla ei ole sit?k??n toivoa -- se kest?? yh? ja on aina alussaan. --" *Suomentaja.*
"Pyh? Paavali k?vi helvetiss? mukanaan p??enkeli Mikael. Kadotettujen kidutusta katsellessa he itkiv?t. Heid?n poisl?hteiss??n huusivat kidutetut yhdest? suusta: "Pyh? Mikael ja Paavali, armahtakaa meit?! Rukoilkaa vapahtajaa puolestamme!" P??enkeli vastasi: "Itkek?? kaikki, mekin itkemme, ja enkelit itkiv?t, ehk? jumala teit? armahtaa?" Sitte tuli Kristus helvettiin, soimasi kadotettuja, kun olivat h?net hylj?nneet, mutta enkelien esirukouksesta heltyneen? helpotti kidutettujen tuskia siten, ett? he saavat rauhan lauvantai-illasta kello yhdeks?st? sunnuntaihin kello yhteen p?iv?ll?."[1]
[1] Kapitalismin uhreilla ei aina ole niink??n pitk?? lepoaikaa. *Suomentaja.*
3:nnella vuosisadalla opetti Origenes, ett? kaikki ihmiset l?hteneen? jumalasta, palaavat kaikki lopulta jumalan luo, mutta fanatistiset dogmivartijat eiv?t voineet sit? hyv?ksy?, vaan selittiv?t sen kerettil?iseksi ja poistivat sen kirkonopeista ja opettivat ikuista helvetin piinaa.

Taistelut pirun kanssa.
Pirulla on joukko puolustajia, mutta on vastustajiakin. Niit? on ihmisist? osa, el?viss? ja kuolleissa, jumalat, enkelit j. n. e.
Ihmisten taisteluaseista pirua vastaan oli yleisemmin k?ytetty ristinmerkki ja jumalan armo, usko, hyv?ntekev?isyys, sakramentit, rukoukset, y?valvomiset y. m.
Ristinmerkill? ei yksin piruja karkoitettu, sill? sammutettiin tulipaloja, tyynnytettiin rajuilmoja, parannettiin tauteja, kesytettiin petoel?imi? j. n. e. Taisteluaseita pirua vastaan olivat my?s pyh?n Marian sormet, hiuspalmikot, maito, jota Jeesus imi, Pyhien miesten luut. Jeesuksen ristinpuunkappaleet, sen aasin lanta, jolla kristus ratsasti, Jesuksen kapalovy?t, h?yl?nlastut Josepin puusepp?verstaasta, Jesuksen ristinnaulat ja Egyptin pimeys. N?it? esineit? m?i kirkko keskiajalla suunnattomat m??r?t ja -- kokosi rahaa, sill? niiden omistaminen merkitsi ajallistakin onnea ja vapautusta pirusta.
Taistelu harjaantunutta ja ovelaa pirua vastaan oli tietysti vaikeaa, sen kokivat pyh?t is?t, inkvisiittorit ynn? muut ja usein olivat pyh?in j??nn?ksetkin sit? vastaan tehottomat. Toisinaan taas tehtiin ristinmerkill? ihmeit?, josta ei esimerkki? puutu. -- Jopa er?iden kirkkoisien kuviakin pirut pelk?siv?t. Toiset olivat voimakkaampia taistelijoita, joita piru pelk?si jo ?idin kohdussa (esim. Rittaredi Agrioca). Toiset saivat ik?ns? tapella ja sittekin usein piru heid?t voitti, kuten aikaisemmin kerrottu erakkomunkin historia y. m.
Piru, "valeenis?" kun on, petti usein ihmisi?, mutta h?nt?kin petettiin. Kerran er?s aatelismies h?vitti omaisuutensa, piru antoi h?nelle viel? enempi rikkautta, mutta ehdolla, ett? herra antaa rouvansa pirulle sovitun ajan kuluttua. Kun m??r?tty p?iv? tuli, l?hti aatelisherra viem??n rouvaansa pirulle. Menness? poikkesi rouva tien varrella sijaitsevaan kirkkoon rukoilemaan. Neitsyt Maria nukutti rouvan ja meni h?nen haamussaan pirulle, joka tunsi Marian ja s?tti aatelismiest? kunniattomaksi sanansa sy?j?ksi. Neitsyt Maria ajoi pirun helvettiin ja rouva pelastui.
Saatanan ja neitsyt Marian v?lill? vallitsikin alituinen tappelu, sill? usein tuhosi Maria pirun hyv?t yritykset juuri silloin kun ne olivat onnistumaisillaan.
Kerran tappelivat pirut ja enkelit er??st? sielusta koko p?iv?n. Pirut kiskoivat sielua jaloista helvettiin ja enkelit k?sist? taivaaseen. Enkelit saivat apua, samoin pirut, mutta enkelit voittivat.
Kerran kysyi perkele jumalalta, miksi h?n h?net loi, kun kerran tiesi h?nen lankeevan ja joutuvan helvettiin palamaan. Miksei jumala luonut h?nt? niin hyv?ksi, ettei olisi langennut syntiin? Kristus kuoli vaan ihmisten edest?, ja pelasti ne, muttei h?nt?, pirua. H?nell? siis ei lunastusty?st? ole mit??n hy?ty?. Ja nyt aiotaan h?nelt? vied? tulol?hteens? -- syntisten sielut!
Bartola de Sarreroto (1313--1357) kertoo oikeusk?ynnist?, jossa saatana esiintyy ihmiskunnan syytt?j?n?. Tuomarina Jeesus, ihmisten puolustusasianajajana neitsyt Maria, kirjurina evankelista Johannes. Saatana koittaa j??v?t? vastustajansa asianajajan kun h?n on tuomarin ?iti, ja lis?ksi nainen, mutta oikeus v?lip??t?ksell? hylk?? esityksen. Lakia tulkitaan (tietysti jumalan lakia) ja riidell??n. Juttu p??ttyy saatanalle ep?edullisesti. Tapahtuu 6 p. Huhtik. 1311.
T?llaisia juttuja kerrotaan useita. Pirun oma valtio -- helvettik??n ei ole turvattu rikollisilta. Kristus kerran vei sielt? kaikki sielut, ja usein menetti h?n sielun kun oli saamaisillaan juuri sen, usein vied??n helvettiin m??r?tty sielu saatanan nen?n edest? taivaaseen -- ja piru saa katsoa sivulta vihasena kun h?nen oikeuksiaan poljetaan.

Kunnialliset ja narrimaiset pirut.
Piru on kauhea ja koppava voittajana mutta voitettuna s??litt?v?.
Kansan suussa kulkee paljon pilajuttuja pirusta. Kerran piru istui naisen pitk?n hameenhelman p??lle. Kural?ven kohdalla nosti nainen ?kki? hameensa ja piru putosi kuraan.
Pirua petkutettiin usein. Kerran talonpoika lupasi pirulle sielunsa, jos t?m? rakentaa h?nelle talon ja kynt?? pellon ennen kukon laulua. Piru teki ty?t? k?sketty?, mutta talonpoika laulatti kukkoa hiukan ennen kun ty? oli lopussa, ja piru j?i ilman sielua.
Kerran rakensi piru sillan kun h?nelle luvattiin ensimm?isen sillasta ylimenev?n olennon henki. Sillan valmistuttua ajettiin koira siit? ensiksi yli ja piru sai tyyty? siihen.
Salamancassa opetti piru taikatemppuja ihmisjoukolle, Palkkiokseen vaati viimeksi huoneesta poistuvan ihmisen. Er?s ylioppilas j?i viimeiseksi ja piru yritti h?net napata kiinni, mutta t?m? osotti varjoansa sein?ll?, jota piru yritti tavata kiinni ja sill?aikaa ylioppilas l?hti k?p?l?m?keen.
Tyhmi? piruja siis.
Mutta on niit? piruja ollut hyvi?kin ja tehneet hyv??, kulettaneet ihmist? ilmassa pitki? matkoja, olleet palvelijoina, nostelleet kaatuneita kuormia, auttaneet ihmist?, pelastaneet hukkumasta y. m. Onpa ollut piruja, jotka hartaasti palvelivat jumalaa, t?yttiv?t uskonnolliset menot j. n. e. Keskiajalla selittiv?t viel? jotkut, ett? piru voi katua ja tulla taivaaseenkin, mutta se selitys hyl?ttiin, seh?n olisi kirkon kaatanut perustuksiaan my?ten ja tehnyt papit tarpeettomiksi ja vienyt porvaristolta kansan kurissapit?miskeinon k?sist?.
Juutalaiset rabit selittiv?t my?hemmin, ett? kerran helvetti puhdistetaan ja pirut muuttuvat uudestaan enkeleiksi ja muhamettilaisten koranissa puhutaan k??ntyneist? piruista.
Italiassa kerrotaan juttu pirusta, joka pyysi Kristukselta pelastusta ja Kristus oli luvannut h?net pelastaa, jos h?n itse tahtoo ja kumartaa h?nt?. Piru ei suostunut.
Tulipa kerran piru ripille ja toivoi siell? saavan synnit anteeksi. Rippi-is? antoi pirulle ehdon ett? h?n kolme kertaa p?iv?ss? rukoilisi jumalaa. Piru piti sen kunniaansa loukkaavana, eik? suostunut.
Kerrottiin, ett? Ruotsissa noitavainojen aikana kidutettu noita tunnusti, ett? piru antoi papin kastaa itsens?!

Pirun loppu.
Juutalaisten rabbien arvelun mukaan ovat useat pirut kuolevaisia. Noitavainojen aikana tuli ilmi (tietysti kidutusten avulla), ett? piru sairastui ja noidat valvoivat sairasvuoteella. Monet kansanjutut kertovat, ett? piru on jo kuollut tai joku urho h?net tappoi.
Henkil?kohtainen piru onkin jo er?iss? kirkollispiireiss?kin tunnustettu kuolleeksi ja kaikkien maiden valistunut kansanaines on jo aikaa haudannut "herra Vihtahousun". Piru eli niinkauvan kuin ihmiset sit? tarvitsivat, mutta uudet aatteet ja valistunut maailmankatsomus lopetti pirun tarpeen ja piru katosi.
Kukaan ei en??n n?e pirua, ei h?nen ihmet?it??n, yht?v?h?n kun valistuneissa piireiss? jumalaa ja h?nen ihmeit??nk??n uskotaan, sill? luonnontiede on ihmeitten tekij?t pannut viralta. Pirupelko on lakannut, ellemme ota lukuun pimeimpi? kirkonuskon sokaisemia kiihkoilijoita. Yh? tehottomammaksi k?y pirun asema porvariston k?siss? nousevan ty?l?isluokan n?yrytt?misess? ja ainoastaan valtion ruostuneet rautavanteet pit?v?t kirkon m?t?nev?? laitosta jumalineen ja pirunraatoineen yll?. "Helvetti on palanut ja piru kuollut h?k??n", on yleinen sananlasku. Valistuneemmat papitkin koettavat hiljaa per?yty? keskiaikaisesta perkeleopistaan, ja Ruotsin tuomiokapituli pani pirun pois viralta,[1] eik? oikeuksien asiakirjat en?? kerro, ett? piru veisi syytetyt oikeuden kynsist?.
[1] Suomi ja Ven?j? ovat poikkeus, mit? tulee kirkon suhtautumiseen piruvainajaan.
Exorzistien sijassa toimii yh? kehittyv? l??ketiede.
Piru-usko on tyydytt?m?tt?m?n tiedonhalun tulos, samoin jumalausko. Tieteet yh? suuremmassa m??r?ss? halua tyydytt?v?t. Luonnontiede opettaa ja varmentaa, ett? luonnonilmi?t eiv?t ole sattuman varassa, vaan kaikki tapahtuu luonnonlakien mukaisessa j?rjestyksess?, jotka sis?ltyv?t itse luontoon.
Ihmisten sairaudet johtuvat varmoista, usein ja eniten aineellisissa olosuhteissa l?ytyvist? syist?. Hyv?t tai pahat ihmiset ja niiden teot ovat tulos heit? ymp?r?ivist? olosuhteista. Sit? selvitt?? historia ja yhteiskuntatiede. Tieteellisten totuuksien tilalta saa raaka taikausko v?isty?.
Kirkko taisteli kauvan tiedett? vastaan ja ep?toivoisesti viel?kin yritt??, mutta yh? se per?ytyy.
Pahuuden vertauskuvana vain piru k?sitet??n, ja kaikki paha on perkeleellisyytt? ja hyv? jumaluutta.
Yh? laajeneva valistus on lopullisesti voittanut perkeleen ja kukistanut helvetin portit.

Liite.
Poimintoja kristillisen kirkon "ansioluettelosta".
Kristillinen kirkko perustetaan v. 325. Rooman keisari Konstantinus, kastamaton pakana, kutsuu Nicean kaupunkiin kirkolliskokouksen ja ollen itse puheenjohtajana, laatii kirkon dogmit, sen j?lkeen murhaa poikansa ja tukahuttaa vaimonsa h?k??n.
Samoihin aikoihin p??tet??n Kristuksen jumaluudesta.
Munkkis??ty ja luostarit perustetaan v. 348.
Pyh?n hengen jumaluus p??tet??n pappeinkokouksessa v. 381.
Ensimm?inen "kerettil?inen" espanjalainen Priscillianus tapetaan Trieriss? v. 385.
V. 389 poltattaa piispa Teofilus Aleksandrian yliopiston 700,000 nidett? k?sitt?v?n kirjaston sill? "kristinoppi ei tarvitse tiedett?."
V. 394 kielt?? Rooman keisari Teodofius kuoleman rangaistuksen uhalla palvelemasta muita jumalia kun "Kolmeyhteist?".
V. 410 alkaa usko neitsyt Marian "ikuiseen neitsyyteen".
V. 415 murhauttaa Aleksandrian piispa Cyrillus naisfilosoofi Hypotian ja h?nen ruumiinsa palotellaan, siksi ettei h?n antanut itse??n kastaa kristinuskoon.
V. 595 keksii paavi Gregor tulisen helvetin ja j?rjest?? sen kirkon opinkappaleeksi.
Neitsyt Marian y. m. "pyhien" palvelus alkaa v. 715.
Lopullinen valtion ja kirkon yhdist?minen Roomassa tapahtuu v. 734.
Frankkien kuningas Kaarle Suuri levitt?? kristinuskoa tulella ja miekalla Saksaan ja saa paavilta keisarikruunun v. 772-814.
Pyhimysten palvelus ja suitsutus j?rjestet??n kirkolliseksi teht?v?ksi v. 787.
Paavin jalkojen suuteleminen alkaa v. 809.
Ihmisten autuaaksitekeminen tulee paavin monopooliksi v. 993.
V. 1020 k?skee paavi tehd? kirkon palvelijain lapset henkiorjiksi.
Ihmisten ja kokonaisten kansojen pannaanjulistamisoikeus ja kuninkaiden erottamisoikeus annetaan paaville v. 1073--1083.
V. 1093 alkaa suuri it?mainen ristiretki ja uskonsodat, joissa 7 miljoonaa ihmist? menett?? henkens?.
Rukousnauhojen k?ytt? alkaa v. 1100.
Paavi Innosenz III julistautuu "Kristuksen sijaiseksi" ja k?skee levitt?? kristinuskoa asevoimalla v. 1197.
Saksan ristiretkien johtaja, piispa Albert levitt?? Vironmaalle kristinuskoa tulella ja miekalla ja painaa koko maan orjuuteen v. 1200--1229.
"Kerettil?isten" polttaminen pannaan alulle piispa Innosenzin toimesta v. 1204.
Salarippi alkaa 1215.
Noitien verituomiot alkavat v. 1253.
Dominikaanimunkeista muodostetaan inkvisitsioonioikeus v. 1231 ja ovat he uskollisia "Herran koiria". (Domini canes = Herran koira.)
V. 1250 j?rjest?? paavi Innosenz "noitien" kidutuksen.
Paavi Nikolaus V k?skee tehd? Muhamettilaiset y. m. henkiorjiksi v. 1452.
V. 1520 selitt?? paavi Leo X ett? noitien polttaminen on jumalalle otollinen ty?.
Valtiokirkko, jonka papit aatelisto valitsee, j?rjestet??n Vironmaalle 1322.
Ignoz Layola perustaa Jesuittain veljeskunnan ja k?skee kaikki ei-katolilaiset tappaa 1540.
Tridentin yleinen kirkolliskokous julistaa paavin jumalan sijaiseksi v. 1563.
Ajattelija Giordano Bruno poltetaan Roomassa v. 1600.
Kopernichus, Galilei ja Keppler julistetaan kirkonkirouksen v. 1616.
Paavi julistetaan erehtym?tt?m?ksi v. 1870.
Noitavainojen ajalta -- perkeleen mahtavuuden ajalta -- Espanjassa sis?lt?? Espanjalainen lehti "El Alalaya" seuraavia numeroita ihmisuhreista pyh?n kolmiyhteisen jumalan kunniaksi:
Ensimm?inen yli-inkvisiittori T. Targuemada v. 1481--1498 poltatti el?v?n? 10,220 ihmist?. Kuvina[1] 6,480 henke?. Kaleeriorjiksi tuomitutti 97,381 henke?.
[1] Kuvina poltettiin vainoa paenneita "noitia" siten, ett? heid?n kuvansa valmistettiin puusta ja se sitte poltettiin roviolla.
Yli-inkvisiittori Teza 1498--1507 poltatti 2,598 henke?, kuvina 829, vankilassa n??ntyi 32,325 henke?.
Cisneros, 3:mas yli-inkvisiittori 1507--1517, poltatti 3,564 henke?, kuvina poltettavaksi tuomitsi 2,232, kaleereille l?hetti 48,030 henke?.
A. Florenzia, 4:j?s yli-inkvisiittori 1517--1521, poltatti 1,621 henke?, kuvina 560 henke?, kaleereille l?hetti 21,855 henke?,
1521--1523 poltatti kirkkoneuvosto 824 henke?, kuvina 112, kaleereille l?hetti 4,481 henke?.
A. Marique, 5:des p??-inkvisiittori 1523--1535, poltatti 2,250 henke?, kuvina 11,252, kaleereille orjiksi l?hetti 11,258 henke?.
Tabreo, 6:des p??-inkvisiittori 1535--1545, poltatti 840 henke?, kuvina 420, kaleereille l?hetti 6,620 henke?.
Loaisa, 7:m?s p??-inkvisiittori 1545--1555, poltatti 1,320 henke?, kuvina 850, kaleereille l?hetti 6,660 henke?.
Kuningas Filip II:sen hallitusajalla 1555--1598 poltettiin 3,990 henke?, kuvina 1,845 henke?, kaleereille l?hetettiin 18,450 henke?.
Filip III hallitusaikana 1598--1621 poltettiin el?v?n? 1,840 henke?, kuvina 692 henke?, kaleereille l?hetettiin ja vangittiin 10,276 henke?.
Filip IV aikana 1621--1665 poltettiin 3,852 henke?, kuvina 1,428 henke?, kaleereille l?hetettiin 14,080 henke?.
Karl II aikana 1665--1700 poltettiin 1,630 henke?, kuvina 540, vankilassa kitui 6,512 henke?.
Filip V aikana 1700--1746 poltettiin 16 henke?, kuvina 750 henke?, kaleereille 9,120 henke?.
Ferdinand VI aikana 1746--1759 poltettiin 10 henke?, kuvina 6, vangittiin 170 henke?.
Karl III aikana 1759--1798 poltettiin 4 henke?, kaleereille l?hetettiin 56 henke?.
Karl IV aikana 1798--1808 poltettiin 1 henkil?, kaleereille l?hetettiin 42 henke?.
Yhteens? el?v?n? poltettu 34,747 henke?, kuvina 17,689, kaleereille l?hetetty 287,974 henke?.
N?in paljon s?i jumala lapsiaan yksin Espanjassa.
V. 1808 tunkivat ranskalaiset joukot Espanjaan ja vallottivat sen. Napoleon h?vitti inkvisitsionioikeuden. -- Pappeja ja munkkeja piinasivat raivostuneet sotilaat heid?n omilla kidutuskoneillaan.
N?in tuli suurmurhaaja Napoleon tehneeksi yhden hyv?n ty?n.
Inkvisitsionin kidutusvankilaa kuvailee er?s 1808 sotakertoja m. m. seuraavasti:
-- -- Maanalaisessa kerroksessa oli luola, jossa onnettomia pidettiin vankina ja kidutettiin, ja kun kuolema heid?t kiduttajien k?sist? pelasti, saivat ruumiit m?d?t? paikallaan, joiden seassa el?v?t vangit saivat olla. L?ysimme ruumiita ja luurankoja kahleissaan; naisia, miehi?, lapsia, yli 60-vuotisia vanhuksia kahleissaan, viel? osaksi el?vi?kin. -- Viel? l?ysimme suuren ja monipuolisen kidutusv?linevaraston, -- ihmeellisen perkeleellisyyden todistuksena. -- -- -- --
Raivoisat sotilaat piinasivat el?v?n? k?siinsaadut inkvisiittorit ja munkit kuoliaaksi n?ill? kidutuskoneilla, eik? heit? voitu siit? est??. -- -- -- --

End of the Project Gutenberg EBook of Piru, by Juho Kujala
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIRU ***
***** This file should be named 18474-8.txt or 18474-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/1/8/4/7/18474/
Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at http://gutenberg.org/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY
- You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org
For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.org
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

Piru
A free ebook from http://www.dertz.in/