Jouluilta, by Johan Ludvig Runeberg

The Project Gutenberg EBook of Jouluilta, by Johan Ludvig Runeberg This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Jouluilta Kolmilauluinen runoelma
Author: Johan Ludvig Runeberg
Translator: Valter Juva
Release Date: June 10, 2005 [EBook #16034]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOULUILTA ***

Produced by Matti J?rvinen and Tuija Lindholm.

JOULUILTA
KOLMILAULUINEN RUNOELMA
Johan Ludvig Runeberg
Suomentanut Valter Juva
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1921.

Suomennoksessani olen siell? t??ll? tehnyt edelt?j?ni, Paavo Cajanderin, k??nn?ksest? lainauksia, jotka kuitenkin runoelman kuusmitta-s?keisiin n?hden ovat useimmiten verrattain v?h?p?t?isi? ja vain ani harvoin k?sittelev?t kokonaisia s?keit?. Toisessa laulussa olevan romanssin entist? k??nn?st? on noin kaksi viidennest? s?ilytetty.
V. J.

ENSIMM?INEN LAULU.
Vienona h?n, hymysuin kuin enkeli liikkuvi ko'issa, leikki? ly? sek? lohduttaa, tai tyynt?vi viiht?in.
??neti torpastaan, salomailla mi kaukana piili, l?ks sotavanhus Pistoli pois h?myhelkehen illan, l?mmenneen? jo liedest??n, nys? r?iskiv? suussa. Kenk??n m?kki? ei kotimiehen? katso ja kenk??n ukkoa seuraa ei. My?s ainoa poika ja turva kauas l?ks sotateille ja taisteli Turkkia vastaan. Murhein matkahan ei toki vanhus l?htev?n n?yt?; mieliss??n kuni muut h?n joulun riemua vartoi, vankkaan kartanohon kun kutsut n??t oli saanut. ?Viitsit, mies?, oli virkkaillut majur, arvosa herra, kirkon luona kun ?skett?in aseveikkohon yhtyi, ?viitsit, Pistoli, istua noin kuin korpien metso, p?rr?n? piileillen; niin harvoin meill? m? n??n sun! Viel' ik?-p?ivi? on, viel' askelen astua jaksaa jalkasi ruhjounut; tule pois, tule jouluna viimeks. Juhlat pitki? on; kun marsseja, taistoja kerrot, hauskuttaa h?mypuhteet voit tuvan untelo-renkein.?
N?in oli haastellut sek? olkaan ukkoa ly?nyt. Mieless' yst?v?-kutsu ja my?s majur arvosa itse, ukko nyt unhottaa tien vaivat, tyynn? h?n uhmaa mets?? synkkenev?? sek? lunta, mi laattua tuiskun, kattaen maat, loi nietoksin polun aution umpeen. Rient?en uppoavaa puujalkaa pisti ja nosti uljahin innoin, p??sten niin, vaikk' ontuen, eesp?in.
Mut toki joutuummin v?en-pirttiin hauskahan aatos eelt? jo kiiti, ja mieless??n h?n haasteli hiljaa: ?Riemua riitt?? nyt, heti pirtiss' aatto jo alkaa, huolet kaikki jo nurkkaan j?? sek? ty?puku kirstuun, kynttil?t tuikahtaa, ja jo permannolla on oljet. Joulu jos ois nyt my?s salin uljaan kruunujen alla, miss? he ennen leikki? l?i sek? lauleli aina! Vaan suru kuuluu nyt siell' istuvan, ankea kaipuu, siit? kun nuoren, kapteenin piti Turkkia vastaan taistoon menn? ja appelahan sulo puoliso j?tt??. Harvoin kieli se helkkyy nyt klaverissa, ja soitto ei ilotanssiin vie, talo vierait' ei ole t?ynn?. Yksin puoliso kapteenin vait itkevi, surren riemua menneen lemmen kuun, sek? kehtoa soutain, kaihoja laulavi lapselleen, jota ei is? n?hnyt. Vanhenneena ja nurjana vait talon arvosa rouva ky?kit k?y, salit tyhj?t k?y, taas k??ntyvi ky?kkiin, ?rtyy, moittivi t?it?, ja jos lepo muistuvi mieleen, k?tkyen ??reen j?? sek? yhtyy tytt?ren itkuun. Poissa se n?in koko viihtymys on. Majur ukko, jo kyltyin naisten kyynelihin, nojatuoliss' istuen, yrmii p?iv?t kaikki ja tuskaantuu, ikiparkuja kuullen. Yksip? siell' on vain, min lapsenmieli se seesn? valmis riemuhun ain' on, lempe? Augusta neiti. Vienona h?n, hymysuin kuin enkeli liikkuvi ko'issa, leikki? ly? sek? lohduttaa, tai tyynt?vi viiht?in, milloin murhe jo pilvi? tuo, ja ne myrskyt? uhkaa. Neitosen ansio my?s on, jos t?n? iltana oiva lie v?en kestitys, ei sit? nyt kai muistane toiset; h?n, tuo lapsekas impi, mi on koko kartanon nuorin, huoltaa kaikki ja on vain riemun tuojana muiden.?
Noin h?n mietti ja sai kyl?tielle ja j?lki? raiteen kulki jo huojentuin, asutumpia seutuja, miss? loittoa loimahtain valo joskus kohtasi silm??. Pitk?p? taival viel' oli astua. Ilta se joutui kolkon synkk?n? vain. Yh? kiiruhtaa koki vanhus, kulkushelske kun ?kki? soi sek?, t?ytt?en ilman, korvia yll?tt??. H?n s?ikkyin hoippuvi syrj??n, hankeen vaipuen, katsoo taa. -- Iso??nisin elkein korskana hoilasi vain ajomies. Ohi juoksija kiiti ohjin hellitetyin, kun ?Iltaa, Pistoli!? kuului reest?, ja vauhdissaan ori seisahtui heti kohta.
Lempe? ??ni se korviin soi sek? ukkoa kutsui: ?Tulkaa, Pistoli, varmaan kai vie meille nyt tienne, tulkaa pois, reen reunall' lie toki istumapaikka; kolkko ja raskas tie pime?ss? on astua ramman.?
N?in soi kutsu, ja riemastuin h?n k?sky? kuuli, tunsi jo ??nest' arvoisan sulo Augusta neidin, totteli kohta ja mieliss??n reen reunahan istui. Ihmeiss??np? jo p?in h?n k??ntyi vienohon impeen: ?Joulua viett?m?h?n salomailla te j?ittek?, neiti, matkaan umpioteill? ja pakkas-iltana yksin, kartanohon kun nyt valo, l?mp? jo kaikkia kutsuu, kun rujo rampa se my?s lumihankia kahlata koitti, pyrkien innoissaan v?en-pirttiin hauskahan aatoks??
Leikki? laskien vastasi vain kuustoistias impi: ?N?hk??s, Pistoli, korvess' on liki lampea m?kki, syrj?inen kuni teid?nkin, maja sortuva melkein! Kuusien alla ja nietosten pes? siell? on ahdas n?lkiyneen emo-pyyn sek? viiden poikasen orvon; jouluna my?skin nuo jyv?-kultaa, riemua kaipaa.?
Lausui n?in hymysuin. H?myillan k?tkem? kyynel ?ij?n silm?h?n ensi, ja noin h?n heltyen haastoi: ?Tulkoon teillekin niin ilo suojiin kartanon uljaan, tulkoon nyt t?n? p?iv?n? niin, yh? j??m?h?n eelleen, kuin salom?kkiin syrj?iseen ilon itse te toitte, ihmisrintoja lohduttain sek? kurjia viiht?in!?
H?llep? vastasi huoahtain kuustoistias impi: ?Turhaa vartoakaan! Ilo koskaan ei tule meille, pois meni, pois kera kapteenin sotateille se Turkkiin. Matkaan kun teki l?ht?? h?n, ja he kamssuja kiirein senkin seitsemin etsi ja toi sek? kuomuhun ahtoi, silloin siskoni onni se my?s sek? ?itini riemu, taattoni leppoisuus tuli kuormaan my?t? ja hukkui. Itse kun viittasi vait, ikip?iviks l?htien ehk?, ??neti hauskuus reen taa nousi ja l?ks sit? tiet?.?
Ukko se aatteli vain, miten anteja suo eri m??rin kohtalo meille, ja kuin tois t?lliin onnea h?lle tuo, jota rikkaat hyljeksii, ja h?n ilmi jo lausui: ?Viihty? rinnan kuink' elo uhkea voi sek? kaipuu, kuink' ei inhemo riemuiten hyv?n arvoa huomaa? Mist?p? teill' on puutoskaan? Ik?miehen? liikkuu perheess??n is? reippain p?in, yh? toimia johtain. ?iti se j?rjest?? talon askaret arvoa t?ynn?, helppoja huolia huojentaa omat tytt?ret armaat. Kilvan palvelijat k?y ty?h?n. Jos mit? mielit, ihmiset toimekkaat heti kiirein toivosi t?ytt??. Vankka ja vauras kartano on; sit? kulkija tiell? katselemaan j?? ihmeiss??n. Yli aittojen, aumain siunaus runsauden kuni p?iv?npaiste se virtaa. Totta jo riitt?? tuo: ei paljoa vaadita onneen! Tulkaa katsomahan toki m?kki? Pistoli-vaarin! Kykkivi itsekseen sotavanhus. Vilkuvi yksin lieteen, hoitavi hiilostaan, on vaiti ja miettii. Kenk??n siell' ei jaa ukon niukkoja anteja; kenk??n laittele ei h?nen atriataan, ei patjoja p?yhi; kolkoks oltava k?y, ei ihmiskieli se ??nny. Kuuntelemaan jos j??, lumimyrskyss' soi humu hongan, Luojan luomia jos h?n joskus mielisi n?hd?, hukka se, yksikseen kuni h?n, liki m?kki? kiert??. Jos l?pi ruudun tarkastaa, milt' ulkona n?ytt??, huomaa vain h?myvy?n, kunis yhtyy maa sek? taivas, miettivi, tiet?in: ei koko maailmass', ilmojen alla ihminen ainoakaan syd?mess??n muistele h?nt?, aattele riemukseen, ett' el?? Pistoli vanhus! Siltip? t?lliss??n yh? vaan h?n piippua polttaa, p?iv?n tyynen? alkaa, vait sen loppua vartoo.?
Yst?v?-lohduin vastasi vain kuustoistias impi: ?Murheet pois! Pian ehk? ja arvaamatta jo poika saapuvi taaton luo sotateilt?, ja loppuvi kaipuu. H?n tuvan ahtaan laajentaa sek? uusivi silloin, sarkoja jatkaa, tuo kotitoimiin nuorikon armaan, viihtyvi, onnea luo el?m??nne ja varttuvi vauraaks. Rakkailleen is?vaari ja lapsenlapsien riemuks, istuen kunniapaikallaan, sotamuistoja kertoo; poikapa piskuinen, joka marssii pyssyn? sauva, polvellenne jo k?y sek? neuvoja kuulevi, kuinka verty? tiet?? mies, kun kutsuu syntym?maamme.?
Suoristautuvan n?it h?myss' ?ij?n. Taistelumuistot mielen t?ytti, ja unhottain er?maat sek? puutteet, juhliin reimana saa sotaveikkona kartanoherran.
Kun liki kuistia seisahtui jalo juoksija vihdoin, tyynn? jo viettohan aaton l?ks v?en-pirttihin ukko; lempe? tytt? se taas ilomielin rient?vi saliin.
Riemupa nyt kodin armaan ei ota impe? vastaan, huoli ja hiljaisuus vain, joulun vierahat oudot, vienoa kohtaa. Turhaan loi valo kynttil?kruunuin hohtoa juhlaisaa salin uljaan loistoa n?ytt?in; ilmeni selvemmin vain murhe, mi mieli? kalvoi. Synkk?n?, keinua soudattain, majur arvosa istui, huulilleen lasin nyrpeiss??n vei, lauhkenematta, kun ik?-puoliso, tuskauneena ja huolia t?ynn?, teekupin unhottain, siin' eess??n j??hty? soi sen. Istuen itsekseen sek? vanhempain n?kyvist?, vait, k?si otsallaan nyt kapteenin sulo rouva hoivakseen vain lohtua kaipuun katkeran etsi. Silm??n vaiteliaan k?vi varkain kyynele, toinen poskea polttelevaa helohelmen? uursi ja h?ipyi.
Tuon n?ki, touhuin tullessaan, heti lempe? tytt?, aavistain, ett' taas h?nen armaitaan oli myrsky raastaen h?irinnyt; vain hetkeks n?ytti se laanneen. Haastaa tohtinut ei. Vait ny?k?ten, arkana riisuin, p??si jo vaatteistaan, ja jo paljastui siro p??hyt. Kutreja j?rjest?in luo siskon hiipivi hiljaa.
Vanhapa rouva se huoahtain noin virkkavi vihdoin: ?Augusta, kuule ja n??, mit? uutislehti se tiet??, posti min ?sken toi. Jos haudass' ois polo ?itis! Ly?ty jo ruhtinas on, jota lankosi seurasi; saartoon, vangiks joukko se j?i, vain harvat v?lttiv?t turmaa.?
?Vaimo, sa hourit?, harmissaan majur arvosa haastoi, ?eih?n vankeja mainita lain, ei saartoa my?sk??n; kylke? vastaan hy?k?ttiin, j?i rintama vaaraan, hukkui miest?, mut tien avas urho, ja kunnia s?ilyi. Viihty? juhlan suo, ?l? joulun riemua riist?; vuoden tarjona siltikin on surup?ivi? kyllin.?
Katkerin ??nin, huoahtain ik?-puoliso vastas: ?Soisit, voisit siis ilakoivina n?hd? s? meid?t, leikki? n?hd? ja liehuntaa, kun ehk? nyt Aadolf kamppailee kera kuolon, maaksi jo maatuvi, taikka Turkin vankina saa veririnnoin joulua viett??!?
Oihkien kapteenin sulo rouva se kimposi pystyyn, k?tki jo kasvons' itkeyneet avohelmahan ?idin, lohtua saadakseen; majur-ukkopa ?kki? maljan p?yt??n laukasi, nousten vait. Jalo silm? se loisti, ?iss??n oikasi varttaan h?n, lumip?isen? seisten. Vaimoon k??ntyen, ylv?in p?in nyt verhoa vaatteen riist?vi rinnaltaan, poven uhkean arpia n?ytt?in: ?Talven kolmenkymmenisen sija tuoss' oli sulla; tokkopa haavat n??, verivammat kiinni jo k?yneet, rauhasi vei, sua kiusasi, kun syd?mell?ni uinuit? Halvemmaksiko, vai, ik?v?ity? tytt?res arvaa, miekka ja luoti jos on silonahkaan naarmuja tehnyt, kylmemm?ksik? j??v? se lie syli arpisen urhon? Vaikene siis; vaikk' kaatuis h?n, mit? voivotus auttaa? Kyyneltulvia kalliimpaa sek? parkua naisten hurmeen tilkkakin on, min sankari kuolema eess??n taiston hetken? suo kotimaansa ja kunnian uhriks.? Haasti ja istuutui sek? julmana keinua alkoi. Puoliso, karttaakseen ukon nurjaa hetke?, hiljaa keitti?h?n meni toimiin, kun tyt?r ankea huoltaan kaihoin itkem?h?n l?ks ??neti kammiohonsa.
Taaton seurahan yksin j?i kuustoistias impi. Lapseen vienoiseen suru vanhuksen k?vi vihloin; syrj?ss' istuen, kyyneltyin tyt?r ukkoa katsoi, miettien mieless??n kodin entis-onnea, jolloin riemu ja hilpeys soi: is? otsall' leppe? rauha siin' oli armaan sees, kuni illan v?ikkyv? hohde. Kaikk' oli toisin nyt! ?k?p?isen?, pelkona muiden, harteillaan i?n taakka ja huolta ja harmia t?ynn?, outo ja vieras vain oli perheess??n is?-kulta. Hapsia harmait' tahtonut ois silitell? nyt impi, suukoin pilvi? h?ivytt??, jotk' kaihtivat otsaa, jos vain tohtinut ois h?n h?irit? taattoa tuimaa. Nyt vain hiipivi luo klaverinsa ja kieli? hiljaa empien koskettaa, taas ??nten haipua antain. Vaan jopa soinnut helkkyin soi, yh? vaihtelevammin iskev? tahti se ly?, ja jo nuoruuslaulua taaton s?ist?in laulavi raikkain suin kuustoistias impi.
Kun sanat innokkaat, nuo muistoon viel' yh? j??neet taistelun-aikaiset, taas korviin lauluna kaikui, pohjaan joi lasin ukko ja keinuen tahtia polki. Harmi se h?ipyi pois, lumo sointuin tenhosi mielt?; nuoruus-aikojen aatokset her?s, suopea tunne rinnan t?ytti, ja vihdoin soi tuon mahtava ??ni, s?ist?en bassollaan, sek? lauluun tytt?ren yhtyi. Vaan kun vaikeni laulu, ja sormin leikkivin impi hiljaa h?lvenem??n loi vienoja sointuja viel?, nousi jo vanhus tuolistaan. Mut lempe? tytt?, hoitaen haaveissaan sulosoittoa, ei sit? huomaa, ennenkuin is?, k?yden luo, k?den ??neti laski hius kiharoille jo pienon p??n. Ilon yll?tys immen valtasi siin', yl?s silm?n loi h?n, katsoen taattoon. Silm?ss' urhon herkk?n? n?it helokyynelen uivan, syntyiss??n heti ehk?istyn; sylihins? jo hell??n sulkevi lapsens' armaan h?n sek? lauhana lausuu: ?Lohdun tuoja, s? l?hde ja viekota ?iti? riemuun, niinkuin viekotit ilvein mun, mene siskosi luokse, raukan viihdykkeeks sana keksi, m? en sit? l?yd?, vaikka ma j?rke? jankkaisin jurop?in koko illan.?
Haasti ja laski jo tytt?ryen; suli lempehen impi, ?kki? varpailleen kohos, suuteli h?nt? ja kaikkos.

TOINEN LAULU.
Astu unten huvihaakseen: *siskon surut karkoittaakseen, lauloi tytt? laulun kainon vain!*
Arkiohuoneessaan, yl?kerran kammioss' surren, puoliso kapteenin kera lapsens' uinuvan istui. Kyynelsilmin kehtoa h?n vain souteli verkkaan, lapsenpiika kun, askartain muka, tuoleja hiljaa siirteli paikoilleen tai lieden hehkua hoiti. Kaikk' oli vait, y?p?yd?ll' lekkui himme? lamppu, raskas, synkk? ja tympe? vain nyt siell' oli joulu.
??neen puhkesi huoahtain toki tytt? jo vihdoin: ?Oi?, h?n lausui, ?onnipa on, kun ei mua raukkaa poika se pyyt?nyt oo, kun rintani vaisuna viel? vain omat tuskani nuo, omat onnen-toivehet tuntee. Istuen yksin voin ik?viss?ni itke? joskus, p?iv?ni pitk?ks k?y, soma ois oma yst?v? saada: -- mieluummin toki kaipuun veet, kuin raastava huoli! Milt?p? tuntuis mun, jos mulla se ois sotateill? sulho, ja seikka se itsellein uness' sattunut oisi, mink? m? ?skett?in sain uinahtaissani n?hd?. Y? oli p??ttyvin??n; mut viel' yli kartanon usvat synkki? varjoja loi, oli syyskes?, puiss' oli lehv?t, vaan surun ?iset kyynelveet joka lehte? painoi; kaikk' oli itkua vain, koko luontoa murhe se kaihti. Vaan etel?ss? m? pilven n?in: veri tummana tullen, taivaan??ren t?ytti jo tuo sek? p?in yh? painui; puistoss' ?kki? n?in nyt kapteenittaren yksin. S?ikkyen huusin: 'Tulkaa pois, rajuilma se uhkaa, kiirein suojahan, oi!' Vait paikallenne te j?itte. Pilvi jo puhkesi, purkautui, -- vaan en n?e vett?! -- ruusuja vihmoi vain, punaruusuja; kuin verivihmein loisti ne vaan, ja te v?rjyin j?itte jo kukkien verhoon. Niinp? m? arvelen itseksein: etel?st?p? varmaan nyt veriviestej? saa, -- oat tunteva on moni rinta!?
Rouva se murheissaan p??n kutrisen nosti ja tytt??n katseen loi sek? tuskain syyt tukahutti ja lausui: ?L?hte? hetkeks voit luo muiden riemuhun illan, leikki? pirtiss' on, veriviestej? ei tule sinne. Onnekas, oi, pian itsest?s n?et ehk? jo unta myrskyineen ja sa k?tk??n vain pyrit, itkien y?ss?s.?
Lausui n?in; huvituksihin illan riensi jo riemuin tytt?, ja yksin j?i kera lapsen lohduton ?iti.
Kauan herkk?n? vait oli h?n: yh? toivoton aatos kiiteli harhaillen, suli riemuun entisen onnen, tai kuvitelmia tuskain toi; v?lihetkin? vain h?n lastaan valvenevaa, suin haikein laulaen, viihti.
?Uinuos, armas?, lauloi h?n, ?kukan umpuna uinu, unten mailla sa n??, miten ?itis tuutivi lastaan! Ah, pian itse on noin h?n tuskia tuntematonna, vaan et niin sulo unta sa saa, kun tuutivi vieras. Auvo sa ?idin, painuissain yli viehke?n otsas rauhaisan, mun seestyvi silm? ja haipuvi kyynel; vaikka se kierisi kasvoilles, sulosuin, univalvein vain hymy?isit, kuin jos poskeas sormeni hempis. Rauhaan, purppurapilvi, s? j??: elon aamuna viel? uinua saat; pian harhailut kera p?iv?si alkaa. Kohtalo kiid?tt?? sua myrskyn my?t?, ja silloin tummuvi kirkkautes, helo h?ipyvi, kyynelet tulvii. Kullan pilveni, oi, elos aamuna tyynn? s? uinu!?
Lauleli n?in, mut vain eri ottein. Vaihtuvin aioin vaikeni laulu, ja taas nyt kehdon liepe? liike kuului vain sek? naksutus uuraan heilurikellon.
Vihdoin uksi se ulvahtaa. Tuli lempe? sisko, herkk?n?, huolissaan, surevalle jo lohtua tuomaan. Saapui h?n hymysuin, mut syrj??n j?i, muka suuttuin, kun h?my synkk? se vain sek? mykkyys kohtasi h?nt?. Hell??n nuhteli h?n nyt siskoa ankeamielt?: ?Kultani, y?ss?k? n?in kuin haudan haamu sa istut, yksin?s aaveillen, huh! pois heti kirkuen juoksen! Haasta jo, nouse jo, oi, tule, h?ivyt? kanssani, kulta, huoltesi kaihot pois, unen ilveet vain sua vaivaa.?
Kynttil?haaruihin sai tulta jo tytt?, ja loistain huone jo hohti, ja j?lleen h?n hymysuisena lausui: ?N?in valo vallitkoon, niin seestyy mielesi, murhe hiipivi pois, sun poskesi taas on kukkia saava. Hyi, vai kohdata noin, kuin kuihtunut eukko, sa aiot miest?si, tullessaan p?? Turkin naisia t?ynn?! Naurahdat? Hui hai, ota itsees vain! It?mailla ei el? villit; hehkua tunteen siell? ja hurmaa, silm?in s?ihky? on, maan p??ll? on auvoja taivaan. Kirjoja luin: ota Moore tai Irving, tutki Alhambraa, verta ja kahleit' et syd?mess?si aattele silloin, pelk??t ehk?p? vain, ett' ylti?riemuhun armaas Pohjolan unhottaa sek? murheisen kotisirkun. Hetkeks jos, surut unhottain, mua kuulla sa tahdot, niin luen laulun vain, mihin aiheen antavi Aadolf; haaveiluks et saa sit? v?itt??; -- niin k?vis seikat, jos h?n vangiks j?is; it?maista on kaikki ja totta.? Lausuen n?in, sirolehti? kirjoitettuja impi auki jo k??ri ja poskillaan puna viehke? alkoi:
Viestit kulkee seraljissa; haltijatar haaremissa, uinumaanko j??t? Saapui kirje sulttanilta: ?Seidi! pylv?skaitehilta, sulttanitar, juhlasaaton n??t.?
Aamun tenhoon, h??t?in h?iv?n, nousi kultakehr? p?iv?n yli Bosporin; kauniimpana hohti helyin, s?deloiston kimmeltelyin parvekkeella t?hti haaremin.
Sulo silm? v?ikkeen vienon tuikahtaa soi yli tienon; juhlat alkavat. Minne katsoi, kansaa kiehuu, venheet liukuu, purjeet liehuu, el??, liikkuu salmet, rantamat.
Mist? riemu, jok ei laannut? Lippu Mahmudin on saanut voiton ylv?h?n: Viel' on maassa tarmon j?nne, taisto p??ttyi, orjiks t?nne riemuin tuodaan vangit Ven?j?n.
Kalvas joukko tulee tuolla! Vaaran, taiston tiell? kuolla tyynn? tohtis tuo; kahleissa nyt joukko vankein allap?in k?y mielin ankein, yksi vainen uhkakatseen luo.
Tiuskiessa vartijoiden, kahleissaankin kauhuks noiden, urho nostaa p??n. Jalot piirteet synkistyv?t, s?ihkyin leimuu silm?t syv?t; surmaa uhmas viha ylv??n t??n.
Kiihtyin kansa ty?ntyi kohti, katsehissa kiukku hohti, uljast' uhaten; mutta parvekkeelta l?hti vienona, kuin tuikkis t?hti, s?de silm?n, vankiin kiintyen.
Seidin syd?n vuotaa verta; noinpa h?nkin vietiin kerta synnyinmaastahan, Serbian laaksoin lapsuusko'ista, satakielten ruusustoista, onnestansa mailta Moravan.
Povi nousee, posket palaa; ?Katsos vierasta!? h?n salaa virkkaa orjalleen. ?Kahleen kantajaks ei totu valtakotkan vapaa rotu, lent?? tahtoo yli maan ja veen.?
?Urhon vapaaks saatan varmaan: el?k??n h?n eest? armaan, maineen, synnyinmaan!? Lausui, rinnass' into hell?, laittoi ruusulehtisell? puolisolleen kainon viestin vaan:
?Saakoon kera ruusun tuokseen Seidin huokauksen luokseen uljas valtijas: mainees hurmaamana, kulta, pyyt?isin m? hetken sulta, jotta kiitt?? saan sua juhlastas.?
N?in luki; siskoon h?n salavihkaa vilkasi, lausuin: ?Et sin? j?nnity, et kysy tietoja! Kas, t?m? ensi lauluni p??ttyi n?in, ois toinen kuultava viel?. Haasta jo, vaiti sa j??t, sano tottakin, onko se siev?? Kaikki se t?ydelleen kuin kirjoiss' on. Ihan uutta juhlan juoni se vain on, sulttanitar sek? vanki. Nyt taas kuule ja suutelo suo, kun loppuhun ehdin.?
Haarem-puiston vehmastoista tie k?y majaan, miss' ei loista ihmeet taitehen, ruusustoon, jok' id?n kes??n kukkiin puhkes, piilopes??n sulo rauhan, templiin syd?men.
Siell? luopuu valtikastaan valtijas, ei ota vastaan loiston kunniaa; hourisuukot, simahuulet, balsamiset tuoksutuulet, lempi, lempi siell? odottaa.
Jos h?n v?syy vallan vaivaan, haaveiss' illan tahtoo taivaan n?hd? profeetan, n?hd? tunteen kev??t hennot, tuta muistot, toivon lennot, k?y h?n aina kukkasmajahan.
Sinne tarhaan sulo tuokseen Seidi? h?n vartoo luokseen, vastattuaan noin: ?Sulttanitar, vilveess' ehtoon sen luo tullos ruusulehtoon, ken sun kirjees luki suuteloin.?
Vuorten peittoon p?iv? vaipui, pilven purppurat jo haipui taivaanrannan taa; kuu luo salmeen valosillan, laulaa satakielet illan. -- Joudu, Seidi, herras kaihoaa!
Saapuu h?n, kuin virva v?ikkyin, vait kuin y?, kuin kauris s?ikkyin puolisonsa luo; k?skij?ns? katseen eess? polvistuu ja helj?n seess? hunnun h?iv?n kasvoiltansa luo.
Poskilla on puna hienoin, silm?ss' s?ihkyy hohtein vienoin kyynel kuulakas: ?Onniko vai tuska toi sen?? syliins' saaden puolisoisen, hiljaa h?lt? kysyy valtijas.
?Auvoni!? h?n huokas haastain, ?lapsuusp?iv?in mielimaastain viel' on muistossain impi-yst?v?, mi kukkaan hetkeks puhkes, h?ipyi hukkaan; *Serbian ruusuks* sanottiin h?n vain.
?Kukkain kuu jo talven liensi, ristin eest? taistoon riensi urhot Serbian. *Serbian ruusun* punalehti kelmet? jo ennen ehti, kuin ne kuihtui, kukat kunnahan.
?Luona hopeaisen Savan vaipui tuskiin syd?nhaavan hautaan hiljaiseen. Yksi tiesi sen, oi armas: pakahtui tuon immen parmas, kun toit t?nne sulhon orjuuteen.
?Riemuhuudot kun soi sulle, murheita toi mieleen mulle juhlan p?iv? t??. Kev?t syd?men on arka, siksi itkee Seidi parka, siit?, herra, kyynelet on n??!
?Miss? leimuu Pohjan liesi, riutuu nyt, kuin h?n, kentiesi murhein morsian; t?nne kyynelkatse k??ntyy, anoo armastaan, mi n??ntyy, kauas j??den vangiks voittajan.?
Hiljaa huokas noin kuin tuuli, p??ns? painoi rusohuuli rintaan valtiaan. ?Saat?, h?n voitettuna vastas, ?vangin joka suudelmastas: lunnaas, Seidi, nyt j?? lukemaan!?
Id?n koi jo kuultaa esiin, aamutuulet Peran vesiin liehuu leyh?ht?in; purjeet painaa mastopuuta, kiit?? kohti salmen suuta Seidin vangit kotiin pohjaan p?in.
Kuulijani, sisko kulta, ?l? runon ylh?? tulta etsi laulustain! Astu unten huvihaakseen: *siskon surut karkoittaakseen, lauloi tytt? laulun kainon vain!*
N?in luki laulua h?n, vain ??nin v?rjyvin ensin, kainona kiiruhtain, tai henke? taas pid?tellen, kunnes my?t? jo tempautui, ja nyt ??ni se helkkyin, vienona soinnahtain, toi hennon laulelon ilmi. Vaan kun viittasi viimein itseens' siin? ja siskoon, koskettain surut tuon, joit' tahtoi hell?n? viiht??, puhkesi itkuun h?n, sek? peitt?in silmi? istui. Lohduntuoja se lohduton on. Luo k?tkyen sisko kehkeyneempi nyt ei toki j??; heti kohti jo kiit?in, painavi suudellen povehensa h?n itkev?n immen.
Vihdoin, haastaen hiljalleen, kuustoistias ??nsi: ?Kultani, huonees t??, salak?tk?si sun, j?t? hetkeks, katselemaan huvituksia k?y, iloleikkej? pirtin; n??t, miten aihe se pieninkin voi riemua tuottaa. Pistoli vanhus kai siell' istuvi piippua polttain, mieliss??n, hymysuin, vain meill? on itkua t??ll?; taistelumuistoineen rikas on h?n, sauhuja kiskoin: k?yhiks j??mme, me rikkaat, joill' on kaipio vainen. L?hde ja kartuta riemua tuon; kun taaria tuopin h?lle s? suot, ilokatseen saat, joka loistavi sieluus. Mielip? sinne mun ois, mut j?tt?nen nyt sinut yksin, silm?si synkistyy, joka nyt niin seesn? jo hohtaa, vaivatkin runoty?n ois menneet hukkahan aivan. Turviin lapsesi j??n, jos valveutuu, heti huollan; tuudita en, sun tyyliis, suukon saa sylivauva kohta ja heng?ht?in puvun uuden l?mmit?n illaks. Siistin?, hienona n?in, ei h?n sua kaivata tied?, hentoa hellin vain, kuin kasteenhelme? kukka.?
Lausui n?in. Sulosuin toki vastasi lempe? sisko: ?Toistepa, oi! T?n? iltana ty?s on kaikkia hoitaa, kaikkeen joutua, kaikkia muistaa. Mulle jo, armas, kyllin soit, mit? vailla ma viel' oon, suo t?m? t?ss?.?
Haasti ja lapseen uinuvahan vain viittasi, jatkain: ?T?? on siskosi lohtu ja viihdyke; suottapa toista etsisi ?iti. Jo henk?ys tuon saa mieleni rikkaaks kaipuussaan; vain katse, ja kirkastuu syd?n ?inen!?
Vaan yli pienoisen, rusoposkin siin? mi uinui, painoi nyt kiharaisen p??n kuustoistias impi, katseli hetken vait sek? vihdoin kuiski ja lausui: ??itisi lohtu, sa uinu ja j?? vain ?itisi turviin, mutta jos itkevi taas h?n, valvene, vieno, ja koska kielesi haastele ei, puhu silmin tenhoavaisin: 'Maammoni, pitk? ja raskas tie mun viel? on eess?; itkuja kyll? m? saan, vaan mist?p? riemua, rauhaa, ?idinsilm? jos ei tule mieleen. Suo hymy armas, koituva on hymy tuo surup?ivin? lapsesi hoivaks'!?
Haasti ja sormenp?in rusoposkia uinujan armaan hiljaa koski ja pois kuin kukkastuoksu jo h?ipyi.

KOLMAS LAULU.
Mets?in puut H?n verhovi, H?n jyv?n ankean linnun l?yt?? suo: H?n vastakin on mua auttava viel?.
Pirtiss' istui vain sotavanhus, juttuja juontain, piippua poltti ja kansallen sotakummia kertoi, kunnes loittoni h?n tarinoiden Turkkihin asti. ?Turkin?, virkkavi vain, savupilve? ty?nt?en kattoon, ?tunnen kuin takataskuni, vaikk'en taisteluteilt?. Leiriss', aina kun iltaisin pakinoitihin ennen, urhot, kaukana taistelleet, teki selkoa maasta, muistaen kauhukseen sen kansan hurjia t?it?. Seid Ali, Mustafa bei ja Kapudan pasha ja Achmed, -- ??ni?kin, mihin ihmiskiel' ei ?kki? taivu, -- mainittiin sek? my?s, miten uhmien uskoton el??. Turkasihin, kuin vaskeen, ei pure luoti ja miekka; ly?ty jo maahan, karkaa p?in k?dess' s?ippyr?s?il?, partaa puistavi vain, kuin leijona riehuen j?lleen. Taistoss' armoa pyydet? ei, ei anneta my?sk??n; onnipa sen, kuka kaatuu: ei toki polteta miest?! Juhlia viett?iss??n jumalilleen siell? he, n?hk??, joukon vankeja tuo, pikiverhoon k??rien kunkin; sytt?v?t ilveekseen nyt liekkiin nuo muka soihduiks. Unta ma n?in monet y?t: tuliroihuna rintaman eess? loimuavan n?in kapteenin sek? poikani rakkaan; valvoen aattelin ?in: suru etsii kaikkia meit?.?
Haasteli n?in. Mut kuunnellut liki usta jo hetken huomaamatta ja vait oli lempe? Augusta neiti. Taisteli rinnass' immen murhe ja nauru. Kun astui ?ij?n luo, h?nen nuhteessaan soi leppe? harmi: ?Vaiti jo, Pistoli, hyi, suunpieksij?, jouluna n?ink? kammoja kertoo mies, vain julmia juoruja sy?tt?in? ?lk??h?n, kun toiste se taas vie meille jo tienne, porraspuilla ma terveht?? ilomielin en aio. Enp?s! k?yn ver?j?lle ja, torjuin luota jo kaukaa, huitoen huudan vain: Pois t??lt?, te turmiolintu! Turkkiin pois! palot ihmisten suo l?mp?? siell?; t??ll' ei ruokaa saa; ei keitet?; pois, ohi menk??!?
Naurahtain toki vain sotavanhus vastasi tuohon: ?Neiti, te ?lk?? nyt; ei vaaraa! my?s toki heill? tunteet Turkiss' on, vaikk' ois petomaisia hurjat. Peikot julmemmat sodan aikana t??ll' oli meill?, tappeli mustat bashkiirit sek? kalmukit inhat, verta he imuin joi, koni-luuskain raatoja s?i he. Ryyppyj? kun rumat otti ja tyhjiin pulloa lypsi, nosti he vain sen pohjaa, p?? ei taipunut taap?in; h?ijyj? n??t ei estellyt nen?n nirppu, mi siin?, kurkkien otsaan p?in, j?i pullon kainalokohtaan. Silm?t kiiluivat sysimustina p??ss?, ja s?ihkyin hiilet nuo kipunoivat, suu kuin lekkuva uuni hohkui ammollaan; k?vi luontoon rintaman eess?, kun n?m?, ratsua kiid?tt?in, tuli kiljuen kohti.
?Maaliskuun oli ilta ja maass' sota syttynyt ?sken, eess' oli rauhasa y?, kun p?ivemm?ll? jo l?imme kaikoksiin verip?in kasakoiden partiojoukot. Taistelukentt?? kohti ma hiivin ry?st?h?n yksin, saadaksein kukaties rahariunan kaatunehilta, tai hopeaisen vy?n, tai muuta, mi kelvata voisi. Paikkahan ehdin, miss' oli kiihkein tappelu k?ynyt. Ruumiit maass' oli vierekk?in; v?sym?tt? m? etsin, vaan ne jo tyhjiks ry?stelleet oli kulkurit tienoon. Harmissain j?tin etsimiset ja ma mets?h?n astuin, oikaistakseni leiriin p?in, kun pensahikossa taas n?in kaatunehen, sek? j?lleen toivoni elpyi. Kuljin p?in; kasakanko ma n??n? Ei, hirvi?n inhan, ly?dyn kalmukin n?in. Sula-hangen m?tt?hik?ss?, vieress??n hepo kuollut, julmana, liikkumatonna mies oli pitk?ll??n, verinaamaa k??nt?en ilmaan.
?Luontoa melkein karmi, ja pois ma jo v?isty? aioin, vaan puku h?ll' oli oiva, ja my?s sinir?ijy se loisti, pullon maksava kai, jos m?itkin tuttavahintaan. Muiden saaliiks en toki j?tt?? moista ma voinut, vaan min?, rient?in luo, ruman niskaan kiinni jo tartuin. Kuolleeks luulin tuon, mut miehen p??t? kun nostin, tuskat sai h?net taineistaan, ja ne aukeni, silm?t. Tuijottain h?n parkasi, voihki ja haasteli vuoroin. Tuskat, voihkinat ymm?rsin, vaikk'en, mit? solkkas; mun k?vi s??liks tuo, joka siin' oli hylkyn? kaikkein kuolinhetken? nyt, vaikk' ihmislapsena syntyi. R?ijy? h?lt? m? siis en voinut, saattanut ottaa, vaan kun turkin n?in satulassa, sen irti m? p??stin, puin h?nen ylleen sen, ruho-raukkaa verhota koittain.
?K??reisiin verihaavat p??n kun viel' olin saanut, ruumiin siirt?nyt ontostaan, likip?lvehen nostain, istui h?n, mua silmiin katsoi, parkuen ??neen, kuin mit? viel' ois kaivannut. En viipy? voinut, vaaroja toi, jos kauemmin saloss' y?t? m? valvoin; pulloni, viinaa t?ynn?, m? siks vain sieppasin esiin, join sek? kalmukin uupunehen my?s juoda ma k?skin: 'Tuost' ota l?mp??, kumppani! Juo, ole mies, ?l? kilju, kuolla sa voisit huonommin kuin suullasi pullo!' N?in min? lausuin, v?rjyin h?n heti oikasi k?tt??n, pulloon tarrasi, joi sek? vilhui sikkarasilmin. Vaan kun pullostain joka tilkan mies oli juonut, vait heti p??n pani m?tt??seen ja jo tyynen? nukkui.
?Leiriin taas pian sain, taas l?ht??n rumpua ly?tiin; s??nt?n? meill' oli tuo: my?s voittainkin piti v?ist??! Matkaan j?rjestyi v?ki kaikki, ja kulku se alkoi. Kyll? m? nyt viluss' y?n sain muistaa siin? ja tiet??, ett' oli pulloni tyhj?; ja n?rk?styin typeryytt?in, kun min?, herkk?n? horjahtain, olin akkana ollut. Vaan toki loppui y?, taas valkeni aamu, ja taistot seurasi taistoja taas; veri juoksi, ja nouseva p?iv? uusia huolia toi, pois unhoon j?i pian vanhat. Saapui n?in kes? taas, kes? kulki, ja seurasi syksy.
?Menneet nuo oli j??neet taa sek? kestetyt aiat, muistostain oli h?lvennyt kev?t taistelut?ineen, kuin lumihanki, mi pois suli, j?rveen j?ljeti juosten. Mieless?in oli tuo vain: puolustaa oma henki, -- miehen? taistellen, my?s vierusmiest?ni auttain, kest?? p?iv?n ty?t sek? iltaan p??st? ja rauhaan. Kerran y?ll? m? j?in, kun joukkoja uhkasi vaara, vartiotoimeen unhoksiin. Et?h?ll? ja yksin seisoin, enk? m? huomannut, kun pois meni toiset. Valkeni aamu, ja kaikki ma n?in. Viha p??h?ni pyrki, harkita koin kahap?in, joko puikin tieheni, vaiko j??n sek? kuolen paikallein. Oli vaikea vaali; mieluummin toki sai vihamies mun surmata, kuin ma, karkuun l?htien, kuolin luotiin kumppanin ehk?; vartiopaikkaan j?in siis, vartomahan vihamiest?.
?Harvoja vain tuli ensin. Kolmen j??k?rin n?in m? viidast' ilmenev?n; minut ?kk?si nuo ja he t?ht?s, ampui, vaan ohi kaikki; ma nahkani huomasin ehj?ks, julmana j?nnitt?in hanan, ammuin, sattuen yhteen. Vimmaan laukaus sai nuo toiset kaksi, ja tullen pistimin oikaistuin, mua kohti he hy?kk?si kostoon. Taistelu alkoi, selviydyin m?, ja henkeni s?ilyi. Toinen heist? jo maass' oli, haavoitettuna kuoloon, taistoon pystym?t?n, ja jo alkoi uupua toinen. Pyssy? heiluttain, yh? puolustautuen, seisoin voitonvarmana vain, kun ratsasparvi se kaukaa kiit?in karkasi p?in, avunantoon joutuen heille. Mennyt mies olin nyt. Pian paukkui pistolit, tuiski luodit ymp?ri p??n kuin paarmat; polveni silloin ?kki? murskasi luoti, ja siit' elinaikani onnun. Horjuen seisoin vain, vihamiehi? surmata viel? tahdoin kaatuissain, kun luokse jo johtaja joukon kerkesi hurjine ratsuineen, k?dess' iskev? miekka. Ly?nti? varroin p?? kumarassa ja s?ikkyen nostin pyssy? turvaksein, mut kas! h?n, hilliten iskun, heitt?ytyy satulasta ja joukon k?skevi seist?, ulvoen itkee, kaulailee mua; kyynelet tulvii, vierien virtoinaan yli mustan, hirve?n naaman. Kummastuksin kaatunehen n?in kalmukin eess?in, tuon, jota hoivata koin, h?d?n aikaan auttaen y?ll?.
?Helppohan iske? ois h?nen ollut, kiihkoa t?ynn? hurjana tullessaan; mik? esti, ja miks k?si herpos? Ihmistunne se h?ll?kin n??t oli pohjana luonteen, kiitollisuus, joka muistaa voi; vihan ?kki? voitti rakkaus, tyyssijanaan my?s tuonkin sykkiv? rinta. Tuskin lastahan niin is? hoitavi, kuin mua hoiti t?yke? tuo; koko leiriin h?n heti ryssien tietoon saattoi ty?ni, ja minne m? vain nyt vankina saavuin, arvoa, tuttuja sain. My?s kenraal' ylpe? itse loi hymykatseen, kun sivu kulki, ja voi mua olkaan ly?d? ja vointia tiedustaa, sek? kuinka ma viihdyin. Luonapa vertaisten mua kestittiin. Pala parhain ain' oli mun, lihavoitua mun piti, sy?d? ja juoda; niinp? m? p?iv?ni parhaimmat n?in vankina juuri. Huoleti olkaa siis; my?s Turkiss' ihmiset el??.?
N?in sotavanhus juttua laski, ja kaikki ne h?nt? kuunteli kummissaan, mut kohta jo leppynyt impi m??r?si illan kestinn?t sek? j?tti jo pirtin. Rient?vi h?n pihamaalle ja k?yty? polkua seuraa, vaivoin l?yt?en tien ohi nietosten pime?ss?; p??talo vihdoin eess? kun on, h?n nostavi p??t??n, huomaa -- tottako tuo on? -- vieraan saapuneheksi; viel?h?n orhit h?yry?v?t sek? kuomu se siin' on! Poikkesi ihmeiss??n h?n syrj??n, ei toki saliin l?htisi suoraan, vaan sis?suojiin keitti?n kautta, hiuksia j?rjest??kseen, kun salin uljahan uksi aukeni siin?, ja h?n heti taaton tunsi, mi pauhas: ?Lyhtyj? tuokaa, hoi! Joko taas on kartano tyhj?? Miks ei kamssuja kapteenin toki nosteta reest???
N?in h?n huusi, ja riemuissaan kuustoistias impi tunsi jo aavistuksen. J?tt?en tiet, l?pi hangen oieti portaillen h?n taaton luo tuli juosten. ?Ken se on tullut?? v?rjyen ??ns. ?Is?, virka jo joutuin! oi, ?l? kiusaa kauemmin; jos luuloni pett??, murhe jo murtaa mun. Sano varmaan, onko se Aadolf??
??neti vanhus vain k?sivarrest' tytt?? otti, renkein touhuavain ty?t m??r?si viel? ja saliin lapsen vei. Ilon yll?tys ilmi jo puhkesi, huuto huulilt' armahan immen soi; h?n seisovi viipyin, katsovi vain hymysuin, mut silm?ss' ui helokyynel.
Tullut siis ik?v?ity jo on, kuten arvasi oikein! Reimana ryhdilt??n, mut haavoitettua k?tt? kantaen nauhassaan, kera puolison istuvi lanko. Lauhtua yhtymisen v?risytt?v? riemu jo ehti, hiljaus vallitsee, kuni templin, kun humu urkuin loppuun soi, ja jo mielet vait rukouksehen yhtyy.
Tuskin kiinsi he huomiotaan nyt vienohon impeen, hetkeks vaiti mi j?i ovipieleen huonehen aavan. Vaan jopa lanko se rient?vi luo; k?si terve jo vy?ll? hehkuvan immen, h?n punahuulia suuteli siskon.
Terveht?in ilosuin kun haastelleet oli hetken, lanko se puolison etsi jo taas, kysyv?isen? kirkkaan katseen silmihin armaan loi sek? kuiskasi hiljaa: ?Pois tule, tervehditt?v? yks on viel?. H?n uinuu, kerroit tuon; uni ei toki kest?? saa iankaiken?.
L?hti he rinnan pois, mut vanhapa rouva se rient?in j?ljiss' seurasi, suunniltaan, jos valveutuisi lapsi ja kuollakseen is?n uljaan viiksi? s?ikkyis. Yksin tytt?rineen majur arvosa j?i. Juro tuimuus poiss' oli, seesn?p? h?n, kuni muinoin keinuen istui; piippua poltteli tyynen? vain, savupilvi? kattoon tupruttain sek? ees-taas souteli lepposin ilmein. Hiipi jo vait is?vaarin luo kuustoistias impi, s??nteli varpaillaan vain keinun kulkua hetken, kunnes huolia t?ynn? jo h?n sanan ??nsi ja lausui: ?Riemussamme me n?in, is?, itsekk?it? nyt oomme. Yksih?n unhoon j?i: ilo, murheko suotu on h?lle? Rakkaans' saavako my?s on Pistoli ukko? Jo pirttiin onnestamme he tiedon sai, yl?s ehk?p? nyt h?n katsovi tuskaillen sek? poikaa vartovi turhaan.?
Tuskin lausuvi tuon, kun k?yt?v?n eest? jo kuului puujalan astuntaa, ja jo aukeni uksi, ja vanhus aukkoon itse jo ilmestyi. Ep?r?iv?n?, verkkaan astuen huoneeseen, ovipieleen ??neti j?i h?n.
Paikallaan ei viipy? nyt majur arvosa voinut, vaan aseveikon luo h?n riensi ja yst?v?-lausein laski jo murheissaan k?den olkaan harmajan urhon: ?Pistoli, kest?? t?ytyy; toivo se pett?vi, poissa kaukana etsim?s on; suruviestit sulle ja meille murheeks kapteenilla ne on, mut k?rsiv? voittaa.?
Lauseen tuon tajus ukko ja vei yli silmien varkain k?tt? ja yksin tein pois pyyhk?si viiksien v?rveet; sauvaan painaltuin nyt j?rkkym?t?nn? ja tyynn? katsoi p?in, oli hetken vait sek? vastasi vihdoin: ?Arvosa herra, jo aikaa lie elo tuttua meille, turhuus sen, sek? kuink' on tyhj?? turvata siihen. Joutuummin, kuin haipuvi illan rusko, me n?imme posken kalpenevan, sen hehkun sammuvan y?h?n; meillek? kuolema siis ois kammoks, outoa, uutta? Lieden luo toki j?in salotorpassain monet illat, hiilten hiipuvan n?in, ja ma kuulin pauhua myrskyn, y?ksi mi, yltyen vain, lumikieppein m?kki? saarsi. Riemua silloin toivo se toi: h?n saapuvi j?lleen, pilkkovi puuni ja leimuamaan saa sammuvan ahjon; helpommaks olo k?y, ja ma lauhana p?iv?ni p??t?n. Arvosa herra, jo pois h?n j?i; valitanko ma tuota? Saapunut ois, -- kukaties salot?lliss' istua kerran kyyryn? h?nkin sais, tovereinaan sauva ja vanhuus; ei ois sieluakaan, joka vaihtais yst?v?-lauseen, ihmist' ei, ket? kohtais silm?ys hell? ja harras, ei, kuka raihnaan turvana ois. Elo suotava moinen mieluummin muka lie, kuin mullan leppe? rauha! Autuas h?n, joka l?ks; mun p?iv?ni iltahan ehtii entis-kulkua hiljalleen, ja ma k?rsi? osaan.?
K?tt?p? vanhuksen majur arvosa etsi jo lausuin: ?Pistoli, oi, h?nen eest??n, t?nne mi riemua meille toi taas, eest?p? kapteenin sek? lapseni hengen, poikasi kaatui, tied?, ja h?n sotamiehen? kaatui. Kumppani, ette te saa saloss' yksin nuhjata en??, t?nne te tulkaa pois, tuvass' on koti teille ja seuraa, my?s avunantoa on, kun vanhuus voimia karsii. Tulkaa, kumppani, rauhass' yhten? harmeta voimme, niinkuin rinnakkain monet taistot saimme jo kest??. Mainen tie lyhyt on, pois toinen l?hti ja toinen, harvemmaks yh? vain k?y yst?v? voimien p?iv?in?.
??neti hetkeks j?i sotamies, h?n miettiv?n n?ytti, vastaust' arvelevan, mut vihdoin haasti jo lausuin: ?Arvosa herra, se lammessain viel' loiskivi, hauki, viel? ne teeret k?y sek? metsot m?kkini luona; koukkuja laskea jaksan viel? ja pauloja panna, toimeen tulla ma voin; ei tyytyv? paljoa kaipaa. T?nne jos siirtyisin sek? teilt? m? muonani saisin, suustapa palvelijain lois-vaivaiseen, v?en kuullen, vois sana singahtaa, joka raskaammin mua painais kuin h?t? vaikein. Ei, salotorpan tyyssija mulle mielusa on, siell' lahjoja vain iki-antajan nautin. Mets?in puut H?n verhovi, H?n jyv?n ankean linnun l?yt?? suo, H?n vastakin on mua auttava viel?. Leip?ni H?lt? jos saan, ken halveksuin toki tohtis katsoa vanhukseen, joka viel' ei n?yrty? voinut??
Korkeni ryhdilt??n majur arvosa, rinta se paisui, miehekk??n? h?n, intoutuin, sotamiest? jo katsein mittasi vaiti ja laajenevan syd?mens? jo tunsi. Suomi se eess??n h?ll' oli, syrj?inen, karu, k?yh?, rakkain syntym?maa; tuli Saimaan vartio harmaa, p??llik?n innostus, viiskymmenvuotinen ylvyys, kanss' aseveikon mieleen taas, tuo jyhke? joukko, vankkumaton, juro, j?ykk? ja rinnass' sankarikunto.
Vait meni p?yd?n luo, ja jo riemuin ylpe?p??lle maljan h?yry?v?n h?n laitteli. Vaan ovipieleen, l?htien luo sotavanhuksen, tyt?r ??neti hiipi. Lapsekkaana ja vienona h?n, kuustoistias impi, ripsiss' silmien veet, suloposkillaan puna kaino, hienoisiin k?t?siins? jo kouran karkean otti vanhuksen sek? lempein suin noin nuhteli h?nt?: ?Voi, hyv? Pistoli, hyi, tylyn ylpe?, ettek? suostu? Teit?k? keskell' onnea siis t?n kartanon uljaan kenk??n ei muka kaipaa? Katselkaa, is? tuoss' on, piippu se, n?hk??s, nyt mua arvokkaampi on h?lle, ?iti se vaalii vain sylivauvaa, lanko ja sisko lempiv?t toisiahan; mua ei niin ainoa muista. Koht' olen yksin, liikoja vain, en riemua tuota; jos min? tullen, jos min? mennen, kaikki on yht?. Muille on onneks muut, en kellenk??n min? riemuks. Teillekin ainoa on er?maa sek? mets? ja m?kki, vaikka ma hell?n? hoitaisin kuin tytt?ryt teit??.
Haasti, mut ??nin liikutetuin taas vastasi vanhus: ?Neiti, te vanhaa huuhkaint' ?lk?? pois pime?st? vieht?k? valkeuteen; h?n kaipaa varjoa, y?t?. T?nne jos ilmestyy useammin, kuin edes soiskaan, luotapa h?ik?istyn pois torjuilkaa tupalinnut, jotta h?n istua sais suloloistoss' silmien noiden; mieliss??n kotipuilleen taas h?n pyrkivi rauhaan.?
Vaikeni; maljan h?yry?v?n majurilta h?n otti, ??neti suullen vei sek? joi sen tyynen? pohjaan.

End of the Project Gutenberg EBook of Jouluilta, by Johan Ludvig Runeberg
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOULUILTA ***
***** This file should be named 16034-8.txt or 16034-8.zip ***** This and all associated files of various formats will be found in: http://www.gutenberg.org/1/6/0/3/16034/
Produced by Matti J?rvinen and Tuija Lindholm.
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. They may be modified and printed and given away--you may do practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***
THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase "Project Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg-tm License (available with this file or online at <http://gutenberg.net/>/license).
Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic works. See paragraph 1.E below.
1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is in the public domain in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country outside the United States.
1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived from the public domain (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg-tm License.
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided that
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm works.
- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
- You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
1.F.
1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread public domain works in creating the Project Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
1.F.6. INDEMNITY
- You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.
Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered throughout numerous locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation's web site and official page at http://pglaf.org
For additional contact information: Dr. Gregory B. Newby Chief Executive and Director gbnewby@pglaf.org
Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide spread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.
The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit http://pglaf.org
While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.
International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
http://www.gutenberg.net
This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

Jouluilta, by Johan Ludvig Runeberg
A free ebook from http://www.dertz.in/